Kokkorikko "Kokko"

[Pertti]

suomenpienhevos Kokkorikko "Kokko"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. ovat sallittuja.

Omat sivut.

Hipin ja Harakan kitukasvuiseksi jäänyt orijälkeläinen, jolla riittää intoa ja tarmoa senkin jälkeen, kun muut ovat jo väsähtäneet. Este-/kenttäpainotteinen pienhevonen korvaa puuttuvia senttejä suurella egolla ja muutenkin isolla olemuksella ja luonteella. Kun Kokko saapuu paikalle niin muut väistävät! Ainakin herran omasta mielestä.

[Lissu]

20.01.2014 Ei hyvä helvetti me olemme ylpitä tästä

Meillä on tallissamme taas yksi KTK-ori lisää! Kärräsimme kolmivuotiaan Kokon varsa-arvioinnin lisäksi myös kantakirjaan, ja pääsimme narrin kanssa korkkaamaan skumppaa orin tuloksen vuoksi. Pikkuherra on uunituore KTK-II! Eihän tässä riitä sanatkaan kertomaan, miten ylpeitä me nuorikostamme olemme. Onhan meillä ollut tiedossa, että Kokko on komea ja hieno ja upea, mutta onhan se upeaa kun joku muukin on samaa mieltä! Vielä kun Kokko tästä kasvaa (niihin säälittäviin mittoihin, joihin se väistämättä jää..), niin pääsemme valtaamaan kilpakentät ja näyttämään kaikille, miten jumalattoman hieno ori meillä onkaan.

(P, R) Kokkorikko, om. Susiraja
17 + 17 + 18 + 18 = 70p KTK-II
- Hyvä pienhevostyyppi, mutta ratsuleima saisi olla parempi, hyvä sukupuolileima. Alakaulaa, sopusuhtainen runko, vennohkot vuohiset

Näillä pakkasilla Kokkoa on vain taluteltu ympäriinsä, aikuisilla elikoilla on ratsastettu. Kokko pääsee kärryjen eteen heti, jahka pakkanen suvaitsee olla muutakin kuin jumalattoman kova. Raaka ilma, paljon pakkasta.. Maisemat ovat kyllä upeat, mutta ei näillä keleillä paljoa hevosia liikuteta!
Taluttelun ohella kuvasimme Kokkoa, olipahan tekosyy harjoitella näyttelykäyttäytymistä. Kokko ei meinannut malttaa seistä paikoillaan, mutta jotenkin me onnistuimme saamaan pikkuorin paikoilleen. narri napsi kuvia kuin hullu, minä pidin Kokkoa paikoillaan ja edustimme.

Jestas, tästä orista tulee hieno! ..ja ei saakeli, tällä on poniloimet. Kokkoparka, me nauramme narrin kanssa itseämme kipeäksi.

[Lissu]

13.02.2014 Sä niiiin käyttäydyt

Kaikesta räntäloskapaskasta huolimatta läksimme Kokon kanssa maastoesteradalle, Santerin raahasin apupojaksi mukaan. Kelin ja Kokon yli-innokkuuden vuoksi hyppäsimme tasan risuesteitä ja ehkä 40cm korkeaa tukkia, mutta olihan siinäkin ihan tarpeeksi extremeurheilua. Verryttelyt olimme tehneet kentällä (kiitos traktoriaurauksen ja säännöllisen lanauksen, kenttä on loistokunnossa!) rataesteiden parissa, ja minulla oli - taas vaihteeksi - itku silmässä Kokon takia. Kun hevonen osaisi, mutta sitä osaamista harvemmin saa kaivettua esille! Jostain kumman syystä päivän korkein este oli 50cm korkea... Ori pysyi lapasessa ja meni minne halusin, mutta se vaati niin roisia ratsastusta ja heinoista tappelemista, etten pidä treeniä onnistuneena.
Maastoesteillä Kokko onneksi oli asiallisempi, eikä minun tarvinnut ratsastaa niin rumasti ja voimakkaasti, että avut menivät perille. Orin hypyt olivat kyllä mahtavat, Kokko otti pikkuesteetkin ihastuttavan tosissaan. Vauhdinsäätely oli kuitenkin työlästä, samaten orin asettaminen ja taivuttaminen. Hypyt 10, muu 6-, koska tappelemalla Kokko kuitenkin toimi. Ei mikään ihme, että Santeri katsoi menoamme vähän huolestuneena, en minä yleensä niin rumasti ratsasta.

Neljän esteen hyppelemisessä ei kauaa mennyt, eikä tämmöisen käytösongelmaisen kanssa kovin kauaa tappele. Ratsastelin siis maastossa muuten vain, ja parin laukkasuoran jälkeen Kokko alkoi herkistyä ja olla parempi ratsastettava. Ei vain enää siinä kohti lohduttanut.
Mokomalle ei tullut edes hiki, joten harjaus ja elikko pihalle. Minä pesin ja rasvasin Kokon varusteet ja pistin huopapinon pesuun samalla kun marmatin narrille siitä, miten periaatteessa kiltti pienhevosemme on yksi sikapossu.

Ehkä tämä tästä lähtee sujumaan, ja Kokko rauhoittumaan. Tosin vanhempia kun katsoo niin en jaksa uskoa.

[Lissu]

01.04.2014 Äätänä!

Kokko on päättänyt, ettei menesty kenttäkisoissa. Estesijoituksia on sentään lähemmäs kolmekymmentä, mutta se perkeleen kenttä ei ota sujuakseen. Komistus on kantakirjattu, sillä on törkykomea orivarsa ja Cupeissa kyllä pärjätään, mutta normikisoissa ei! Kokon KERJ-sijoitukset tulevat olemaan pelkkiä Cup-sijoituksia.. enkä edes ihmettelisi! Mikä lie arvokisojen kansikuvapoika tämäkin on, mutta voisi niissä puskakisoissakin koettaa pärjätä.

Aikuiseksi (iältään, ei säkäkorkeudeltaan) venähtänyt Kokko ei silti ole missään nimessä pettänyt odotuksiamme, vaikka kenttäkilpurin ura onkin ollut aika.. hidas. Ei tässä kuitenkaan tarvitse viikossa valmis olla, eikä kuukaudessakaan, onhan meillä aikaa. Tosin jos Kokko hankkisi itselleen sijoituksia saisi Hipinkin KERJ:n laatuarvosteluun, mutta se ei ole kiireaikataulun asioita sekään. Loppujen lopuksi mikäpä on, meillä mennään sitä tahtia kun mennään. Yleensä aika hitaasti.

Pikkuorhilla oli tänään vapaata, mutta laitoin Sarlotan ratsastamaan orin kevyesti (käyntiä ja ravia); Kokolla on niin paljon pöllöenergiaa, että ihan puhtaita vapaapäiviä ei ole hetkeen kärsinyt antaa. Puolen tunnin liikutus ei ole kova työ siitä riemusta, ettei hevonen tule tarhastaan omaehtoisesti ulos ja lähde aivan yhtä omaehtoiselle lenkille kohti eläinlääkärireissua.

[Lissu]

06.05.2014 ERJ-valmis

Pienhevosorimme on kerännyt vähän reilu 50 ERJ-sijoitusta, joten Kokon esteratsun ura oli aika lailla tässä. ERJ- ja VSR-Cupeissa pyöritään edelleen, mutta aktiivikisaus tapahtuu enää kenttäratsastuksen parissa. Kokolla on jo valmiiksi muutamat Cup-sijoitukset, mistä olemme erittäin tyytyväisiä. Kaiken kaikkiaan tässä on ori, josta saamme olla tajuttoman ylpeitä! Hieno ori hienoista vanhemmista, eikä jälkikasvuakaan voi moittia. Kokon toistaiseksi ainoa varsa, ori Koivumäen Kaski, on KTK-II -palkittu komistus, joka on aloitellut kisauraansakin lupaavasti. Kasken vuoksi odotuksemme Kokon tuleville varsoille ovat todella korkealla.

Kenttäpuolella Kokko ei ole tehnyt yhtä ripeästi tulosta. KERJ:n alaisia sijoituksia on 11, VSR:n kenttäCupista on yksi sijoitus. Ei huonosti, tietenkään, mutta en kiistä, ettemmekö olisi toivonut vähän reippaampaa sijoitustahtia. Kokon luonteen huomioon ottaen saamme kuitenkin olla tyytyväisiä siihen, että hevosemme on näinkin menestynyt.
Pitänee alkaa satsaamaan koulupuoleen, valmennus tai pari sillä saralla ei tekisi pahaa. Rata- ja maastoesteillä valmentautuminen on myös suunnitelmissa, mutta katsoo nyt aikatauluja ja valmennustarvetta seuraavien kisojen jälkeen.

[Lissu]

24.05.2014 Irtopömellystä

Kevyen liikutuksen päivä, ja ajattelimme narrin kanssa päästä helpolla ja irtojuoksuttaa orin. Yleensä ideamme eivät pääty hyvin, eivätkä tälläkään kertaa. Oripoika päätti vetää sellaista pukkirallia, ettei niin mitään tolkkua. Kentälle oli jäänyt esteitä, joten Kokko hypännyt niitäkin aivan onnesta soikeana. Siinä me sitten seisoimme tyhminä narrin kanssa ja katsoimme, kuinka ori liikutti itse itsensä pikkasen reippaammin, kuin olimme odottaneet. Kyllähän me rallia osasimme odottaa, mutta että tämmöistä..!
Jahka nappasimme Kokon kiinni pelasimme narrin kivi-sakset-paperia, ja koska minä hävisin niin minä taluttelin Kokkoa. Ori oli pörhäkkänä, pörisi ja puhisi minkä kerkesi ja koetti steppailla. Pienhevosen orimainen korskunta on lähinnä suloista, kun tämän kokoista puutarhatonttua ei oikein osaa ottaa vakavasti.

Pikku taluttelu venyi tunnin maisemamatkailuksi. Kokkokin rauhoittui, ja taluttelun ohella ori söi pajuja ja puita aina, kun silmä vähän vältti. Höpsö oripoika! Tallilla pikapesu ja melassivettä naamaan. Kokko joutui jäämään sisälle, joskin kuivuttuaan ori pääsi takaisin pihalle. Meillä suomenhevoset ovat jo öitä ulkona, on täällä sen verta lämmintä. Lisäksi läski lämmittää -- eikun lihakset, lihakset!

[Lissu]

25.05.2014 Cup-menestyjä

Kokko on ihan tajuttoman pätevä Cup-peli! Pelkästään VSR-Cupeista (esteiltä ja kentästä) on kertynyt kuusi sijoitusta, mikä on maksimit ja vähän ylikin. Helmikuussa Kokko meni ja nappasi helmikuun ERJ-Cupista voiton (ONNEKSI narri ratsasti, minä olisin pyörtynyt ja siinä olisi jäänyt palkintojenjako ja kunniakierrs välistä!), KERJ-Cupeissa ei ole tullut sijoituttua. Kokolla kuitenkin tuntuu olevan taipumusta pärjätä Cup-kinkereissä, joten toivon sormet ja varpaat pystyssä, että pikkuori pärjää tulevaisuudessakin.

Eilisen pömellystuokion vuoksi ratsastin orilla kevyen verryttelytreenin heti aamusta. Tiedä sitten, johtuiko se eilisen energianpurusta vai mistä, mutta ori toimi kuin unelma. Ihan sama mitä pyysin, niin Kokko teki ja helvetin hyvin tekikin. MIKSI meidän elikkomme ovat tämmöisiä ajatuksen voimalla kulkevia "wow!!" -poneja saman tien, kun niitä vain verryttelee?! Tänäänkin teki mieli vaihtaa verryttely kunnon treeniin, tai vielä parempi, nakata ori autoon ja puskea lähimpiin koulukisoihin ihastuttamaan tuomareita. Onneksi huomenna treenataan taas kunnolla, tämän vireen on parempi pysyä yllä..!

Treenin jälkeen Kokko sai herkutella omenoilla ja porkkanoilla ennen tarhaan menoa. Tarhassa ori tietysti etsi likaisimman kohdan ja piehtaroi siinä. Meillä on sitten pikkuiset pesutalkoot ennen Cupeja, ettei lähdetä liikkeelle paskaisilla hevosilla..

[narri]

02.06.2014 Vauhtia, ei järkeä

Kokolla ei ole ihan viime aikoina mennyt niin lujaa. Tai siis lujaa on toki mennyt, kuten aina, mutta kenttäpuolella menestys on jäänyt todella heikoksi. Orin menossa ei ole ollut niin mitään tolkkua, se on vain painattanut menemään ja pari kertaa on pitänyt oikein keskeyttää rata, kun herralla ei ole pysynyt järki päässä. Luultavasti se on vain kevätkiimojen syytä, sillä ruokinta ei ole muuttunut, eikä liikunta, lisäksi Kokko toimii aina silloin tällöin kotona. Pitää koettaa löytää joku ratkaisu, tai ehkä ori tasoittuu kun pahimman hormonihuurut hälvenevät.

Lissu hyppäsi eilen Kokolla, eikä sitä nyt suorastaan voinut kehua vaikkei haukuttavaakaan ollut. 80cm rata meni lievästi ilmaistuna pipariksi, kun Kokko juoksi päätä vailla esteiden yli. Lissu sentään sai oriin jotain rotia ja loppujen lopuksi rata päästiin ilman vammoja, mutta oli se kyllä taas esitys.
Esteiden vastapainoksi satuloin tänään Kokon kevyttä koulutreeniä varten. Koska orilla ei parhaimpinakaan päivinä ole ihan hirvittävää innostusta hidastaa, vaikka hirveä into sillä on tehdä töitä ja olla hieno. Niin kuin tänäänkin. Alkuun Kokko koetti olla niin upeaa ja hienoa, keskittyä siirtymisiin, vaan annas olla kun laukkaan päästiin. Ori sinkosi kuin tykin suusta ja minä jäin suunnilleen siihen, missä olin ollut, yskimään hiekkaa ja miettimään, paljonko teurastamo tuosta elikosta maksaisi. Todettuano Kokon kilohinnan liian pieneksi läksin pyydystämään kentällä oivallista ravia esittävää oria, jotta voisin jatkaan sen kanssa.

Toista kertaa en tullut orin selästä alas, mutta Kokko juoksi koko treenin ajan intopiukeana hommasta toiseen. Se ei malttanut kävellä, eikä pysähtyä, hidas ravikin oli työn ja tuskan takana. Ainakin esitimme hienoa keskiravia, saako siitä pisteitä?

[narri]

25.08.2014 Jaa mikä koulutreeni

Tai no verkkatreeni sileällä... Orin kenttäsijoitukset ovat yli kahdessakymmenessä, mutta ei tämän menestystä voi vieläkään oikein kehua. Suurin ongelma ovat edelleen kouluradat, yleensä hyväksytty tulos tulee työllä ja tuskalla eikä vielä ole nähty suoritusta, josta saisimme yli 55%. Sijoitukset kerätään älyttömän nopealla ja virheettömällä esteradalla, samoin maastoesteillä, joskin siellä saa sitten pitää huolta että vauhti pysyy sallituissa rajoissa eikä tule huomautusta vaarallisesta ratsastuksesta.

Tarkoituksenani oli tehdä Kokon kanssa käynti-ravitreeni ja pysytellä näissä askellajeissa, jottei laukan huuma veisi orin keskittymiskykyä kokonaan. Tarkoitus niin oli, mutta Kokolla oli ihan muita suunnitelmia päivää varten. Käynnissä haaveilin vielä treenin onnistumisesta, ori nimittäin keskittyi kerrankin tekemiseen, toi takaosaa alle ja oli edestäkin hienosti koossa. Olin kuin taivaassa Kokon selkälihasten työskennellessä ja takajalkojen tullessa pitkälle rungon alle. Kai sitten unohdin keskittyä siinä onnen huumassa, kun pyysin orilta ravia. Kokko nimittäin sinkosi laukkaan kuin tykin suusta. Pysyin onneksi selässä roikkumalla erittäin epäammattimaisesti orin harjassa, siinä sain könyttyä takaisin selkään vaan sinne meni sen treenin hyvä puoli.
Vaikka sainkin Kokon raviin ja pysymään ravissa lopun aikaa, ei voi kyllä taas kehua. Ori keräsi luvattomasta laukastaan sellaiset kierrokset, että tikutti menemään lopun aikaa kuin Singerin ompelukone. Hyppäsipä se pari kertaa vähän pystyynkin, kun en antanut lupaa kiihdyttää.

Että sellaista. Lohduttaudun erinomaisesti menneellä käyntipätkällä, harvemmin sitä saadaan onnistumaan kun orin mielestä käynti on liian hidas askellaji. Kokko sai pesun, loimen niskaansa ja pääsi kuivamaan. Sarlotta saa viedä orin takaisin tarhaan sen kuivuttua.

[Lissu]

01.09.2014 Suuntana laatuarvostelut (kaiketi)

Kokko alkaa olla todella hyvällä mallilla laatuarvosteluja ajatellen. Jälkeläisnäytöt toki loistavat poissaolollaan, eikä ori ole vielä saanut kasaan edes omia kenttäsijoituksiaan, oho. Onneksi tässä ei ole mikään kiire, pikkuorhillamme on vielä aikaa, onhan se vielä nuori. Jälkeläistilanne on paranemassa, Taikakuun Kartanoon on menossa pikku-Kokko. Huvittava yhteensattuma on, että varsan emä on oman Jarru-tammamme emä Hunajapyrstö.

Sarlotta otti orin tämän päivän sileätreenin huolekseen. Tyttö pärjää pienhevosorin kanssa vallan mainiosti, joten siinäpähän treenaavat. Keskiviikon koulutreeni lienee minun ristini, minusta vähän tuntuu, että narri haluaa hypätä torstaina maastoesteitä.
Kuten aina, tähtäämme hyvään tulokseen kuukauden KERJ-Cupissa. Toivomme kovasti, että täysien KERJ-sijoitusten lisäksi Kokon kalenteria tulee komistamaan ainakin yksi Cup-sijoitus. Treeni on sen mukaista, mutta tähän mennessä onnistumiset ovat jääneet välistä.

Kun näin Sarlottaa myöhemmin, hän kehui Kokkoa maasta taivaisiin. Vaikka ori oli ollut kiireinen, se oli asettunut, taipunut ja suoristautunut hyvin, tuonut takaosaansa kunnolla alle ja keventynyt etuosasta. Varmistettuani, ettei kyseessä ollut pystyynhyppiminen, myhäilin tyytyväisyyttäni. Sarlotta on taitava ratsastaja ja Kokko hieno pieni hevonen, ja jos tänään sujui hyvin, voi olla, että loppuviikkokin menee hyvin. Parempi olisi, Kokko on niin kokenut, ettei sen kanssa jaksaisi alkaa tappelemaan, ainakaan perusasioista. Etenkään nyt, kun pohdiskellaan orin kärräämistä laatuarvostelutuomareiden eteen.

[Lissu]

24.09.2014 Male Model Edition

Takapajulan Hevosystävät lähestyi meitä hyvin henkilökohtaisesti viime viikolla; kolme yhdistyksen edustajaa pamahti pihallemme. No, me emme tästä hämmentyneet, vaikka Pertti vähän ärisi ja murisi. Keitimme vieraillemme kahvit – vain, koska he toivat pullaa ja munkkeja mukanaan -, ja kahvittelun lomassa he kertoivat asiansa. Takapajulan Hevosystävät halusi alkaa yhteistyöhön kanssamme muun muassa yhteisen tapahtumajärjestämisen merkeissä. Yhteistyöasian jätimme hautumaan, mutta lupasimme kuvata kopukoitamme Hevosystävien kalenteria varten. Provikat sun muut sopisimme myöhemmin, hevoset päätimme saman tien, ja Kokko oli (varsin yksimielisellä päätöksillä) yksi kuvattavista.

Koska emme narrin kanssa ole turhan fiksuja, ja ennustajan taidoissamme (sekä säätietojen katselutaidoissamme..) on petrattavaa, valitsimme kuvauspäiväksi juuri sen, jona alkoi sataa lumiräntäpaskaa oikein urakalla. Olimme juuri mallanneet Kokon pellolle, ori poseerasi oikein pörhäkkänä, mokoma linssilude. Juuri, kun narri alkoi kuvata, taivaalta alkoi tulla vettä. Sitten lunta. Sitten räntää. Kokko ei tästä hätkähtänyt, emmekä mekään sokerista ole, kuvista vain ei tullut turhan kauniita. Kuvaaminen jäi suosiolla toiseen päivään, ja voin vannoa, ettei Kokko silloin ole niin ryhdikästä ja edustavaa. Vähintäänkin ori yrittää syödä kameran eikä vahingossakaan pysy paikoillaan.

Valokuvaussession lisäksi ohjelmassa oli koulutreeni. Ori toimi kuin ajatus, enkä meinannut malttaa lopettaa ratsastusta! Tai no maltoinhan minä, mokoma räntäsade kasteli minut ja hevosen hetkessä. Kokon toimivuus ja herkkyys kuitenkin korvasi kaiken, harvoin tästä elikosta saa niin sataprosenttista keskittymistä ja täydellistä työlle omistautumista esille. Vireen on parempi olla samanlainen seuraavassa Cupissa..!
Tallissa Kokko pääsi pesulle ja loimitettuna karsinaan nauttimaan porkkanoistaan, minä suuntasin lämpimään suihkuun.

[Lissu]

19.10.2014 Estetreeni

Estetreeni, ratsuna uljas musta puutarhatonttumme Kokko. Kun katselee orin kilpailutuloksia, voisi kuvitella, että mokoma on upeakin esteratsu. Onhan se, aina silloin tällöin, ja hyvin, hyvin harvoin. Tänäänkin olin jo valmiiksi tappiomielialalla, kun hain intopiukean pienhevosen tarhasta talliin varustettavaksi. Kiitos kurakelien ja intopiukeana vieressäni pömeltäneen Kokon, housunlahkeeni saivat upean liukuvärjäysefektin, kun olin polvista alaspäin aivan mudassa ja ties missä.
Orin harjaamiseen ja varustamiseen meni hieman tavallista pidempi aika. Kokko kun oli mahanalusta myöten mudassa. Onneksi elikko ei ollut piehtaroinut..! Jo jalkojen ja mahanalusen puhtaaksi harjaamiseen meni aikaa, vielä jos olisi pitänyt koko hevonen kaivaa mutakerroksen alta..

Jo verryttelyissä, ennen kuin Kokko sai ylittää edes maapuomia, ori kävi niin kierroksilla, ettei hyvä tosikaan. Koetahan siinä ratsastaa hevosta rennoksi, venyttää askelta tai ylipäätään saada elikkoon jotain kontaktia, kun hevonen nostaa pään ylös ja laukkaa paikallaan silkasta innosta! Jaa kuka on tullut isäänsä, kuka.. Otin alkuverryttelyihin mukaan ravi- ja laukkapuomeja, jotka Santeri-parka sai siirrellä ties miten monta kertaa uusiksi, kun Kokko ei yrittänytkään sovittaa askeltaan puomeihin sopivaksi. Minä yritin, kovasti yritinkin, mutta ei se riittänyt.
Puomiharjoitusten lisäksi tein paljon voltteja ja ympyröitä, kiemurauria, täyskaartoja, pysähdyksiä, peruutuksia ja siirtymisiä. Tarkoitukseni oli vähän herkistää oria, saada se paremmin avuille ja ennen kaikkea rauhoittumaan. Onnistuin tavoitteissani aina välillä, valitettavasti pienhevosen esteinto oli suurempi kuin kyky sisäistää se, mitä siltä pyysin.

Tarkoitukseni oli ollut hypätä ihan kunnon esteitä, mutta koska Kokko juoksi läpi jo verryttelyristikosta ja –pystystä, jäivät isommat esteet vähän paremmalle päivälle. Korvasin treenin kavaleteilla ja max. 50cm ristikoilla ja pystyillä, joista niistäkin oli ihan hyvä juosta läpi.
Yksi tehtävä oli kavaletti – siirtyminen raviin, ravipuomit – siirtyminen laukkaan – kavaletti, joka aiheutti Kokolle suunnattomasti päänvaivaa. Pikkuori ei meinannut millään sisäistää, että kyllä, esteiden välissä voidaan myös ravata ja tehdä puomityöskentelyä. Nyt tiedetään, mitä Kokon kanssa treenataan ja PALJON! Puutarhatonttu alkoi muutaman yrityksen jälkeen keskittymään ihan kunnolla, uusi tehtävä oli sen verran hämmentävä ja meni selkeästi täysin yli Kokon rajallisen ymmärryksen. Alkaessaan ihan tosissaan työstämään tehtävää Kokosta sai irti niin komean, hyvätahtisen ravin, että teki mieli soittaa lehdistö paikalle. Santeri, joka ei ymmärrä ratsujen liikkeistä mitään, osasi myös antaa arvoa Kokon liikkeille, joten suomeksi Kokko liikkui ihan killerihyvin! Tai sitten Santeri myötäilee siksi, ettei ymmärrä hölkäsen pöläystä siitä, mistä puhutaan. Kokon laukka sen sijaan oli samaa kiireistä, aivan liian ylöspäin suuntautuvaa hösellystä kuin aina, eikä kavalettien yli aina hypätty. Oikeastaan hyppyjä tuli vähemmän kuin yli juoksemisia..

Muille tehtäville (yksittäisiä esteitä, laukkapuomit enne estettä ym. peruskauraa) Kokko ei keskittynyt sitten yhtään. Tämän päivän esteharjoituksia ei voi kehua kuin paikoittain, eikä niitäkään paikkoja ole turhan montaa. Innokkuudesta toki täydet pisteet, ymmärryksestä ja keskittymiskyvystä ei paljoa kannata puhua. Loppuverryttelyissäkin Kokko olisi paahtanut menemään kuin pikajuna, jos olisi saanut (ja osan aikaa paahtoikin, koska eihän ratsastajaa tarvitse kuunnella!). Silloin tällöin tekisi mieli tunkea Hipin jälkikasvulle vähän tavallista enemmän rautaa suuhun, josko se keskittymiskyky sillä löytyisi.. Vahvasti epäilen.
Tallissa ori pääsi saman tien pesulle ja jäi talliin kuivattelemaan. Saapa nähdä, onko loimi enää illalla ehjä, vai järsiikö Kokko sen palasiksi yrittäessään ymmärtää solkien sielunelämää.

[Lissu]

23.02.2015 Me voitettiin!!

Vasta nyt muistan ja ehdin hehkuttaa, että vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, me Kokon kanssa voitimme Rivenhallin estekisat! Kuvittelin, että suorituksemme meni aian penkin alle - soitinhan minä radan jälkeen melkoisen itkupuhelun äidilleni, enkä tee niin käytännössä koskaan -, mutta vielä mitä. Leukani loksahti aika komeasti, kun meidät kuulutettiin palkintojenjakoon. 1/4, ei ehkä iso luokka, mutta voitto kuin voitto! Osallistuin samaan luokkaan myös Taukilla, tuloksena oli 3/4. Estekisat eivät tosiaan menneet huonosti, nyt mennään hyvällä fiiliksellä kohti Cupeja.

ERJ:n alaiset tarinaestekilpailut 13.02.2015 Rivenhallissa
tuomarina Lamia
Luokka 2. 100-120cm
Valitse jokin suomenkielinen kappale ja käytä ensimmäistä säettä tarinasi ensimmäisenä lauseena ja viimeistä säettä tarinasi viimeisenä lauseena, sekä vähintään yhtä ylimääräistä vielä muussa kohti tarinaa. Linkitäthän lyriikat valitsemaasi kappaleeseen ilmoittautumisesi mukana!

1/4 Lissu T. (VRL-12701) - Kokkorikko
Nykyaikana on lukematon määrä vääriä polkuja. Etenkin nuorena – puhuttiin sitten teineistä tai parikymppisistä – on vaikea hahmottaa, mihin suuntaan kannattaisi lähteä, mitä pitäisi tehdä, mitkä valinnat jättää tekemästä. Se on ihan okei, nuorena saa olla tyhmä. On kuitenkin pari asiaa, jotka pitäisi ymmärtää lopettaa saman tien heti sen ensimmäisen kokeilun jälkeen, ja yksi niistä on hevostelu. Ihan oikeasti, ei tämä ole turhan fiksua hommaa.

Etenkin, jos ilmoittaudut estekisoihin sellaisella elohiirellä kuin Kokko.

Tyhmä, virheistäni oppimaton nainen kun olen, ilmoittauduin Rivenhallin estekisoihin rakettimoottorein varustetulla pienhevosellani. Kotitreenit nyt menivät, miten menivät, ja kisapäivän koittaessa aloin olla varma siitä, että olen tehnyt virheen. Valtavan virheen. Kisapaikalla toimiston tädit eivät ainakaan parantaneet mielialaani. Mokomat silmälasinsa kotiin unohtaneet tantat..! Ne kysyy: "ootsie tämän kylän poikii?" Juu en ole, ensinnäkin olen muualta ja toisekseen en ole mies. Tsiisus.

En edes kerro, miten itse suoritus meni, enkä sitä, käyttäytyikö Kokko käsihevosalueella. Etteköhän te ymmärrä, kun tiivistän kaiken yhteen napakkaan lauseeseen, siihen samaiseen, jonka lausuin radan jälkeen soitettuani äidilleni kisapäivän kuulumisia.
”Äiti tuu hakee mut pois täältä.”

Pariisin Kevät – Tämän Kylän Poikii
lyrics.wikia.com/Pariisin_Kev%C3%A4t:T%C3%A4m%C3%A4n_Kyl%C3%A4n_Poikii

Tuomarin kommentti: Melankolisen hauskaa tekstiä - tuttua suomalaista huumoria siis!

[narri]

Tarinakilpailut Adinassa 28.09.2017
Luokka 2. helppo, 5/6
Scream. Jokin osakokeen radoista menee niin huonosti, että tekee mieli huutaa. Piirrä, kerro tai linkitä meemi, joka kuvastaa parhaiten olotilaasi.
meemi