Verjnärri "Velli"

[Pertti]

suomenhevostamma Verjnärri "Velli"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. ovat sallittuja.

Omat sivut.

Rätkän tytär meinaa olla vähän vellihousu, vaikka tamma toki haluaisi olla rohkeampi ja suurempi kuin se todellisuudessa onkaan. Haastava, muttei mahdoton tai ilkeä, Velli on tarkka omasta tilastaan, minkä lisäksi hevonen testailee ratsastajaansa. Osaava tuntiratsastajakin pärjää, Vellille vain pitää näyttää kaapin paikka.

[Lissu]

11.05.2014 Kuulumisia

Vellillä menee oikein hyvin. Tamma palkittiin parivuotiaana SV-I -palkinnolla, minkä jälkeen menestys on jatkunut. Vähän yllättäen tamma oli oikein simppeli ratsukouluttaa, kaikki sujui suht jouhevasti. Ratsukoulutusta edeltänyt ajo-opetus taas oli vähemmän suksee, Velli pelkäsi takanaan tulevia kärryjä kuollakseen. Ohjasajo sujui todella hyvin ennen kärryjen perään laittoa, nykyään ohjasajosta ei kannata haaveillakaan. Kärryt olivat selkeästi ihan liikaa Velli-paralle, vaikka kärryihin oli miten tutustuttu etukäteen.

Kilpaura on lähtenyt käyntiin vähän hitaasti, tosin emme ole ruunikkoamme turhan moniin kilpailuihin ilmoittaneetkaan. Pari koulusijoitusta ja viisi estesijoitusta on hidas alku, mutta kyllä tästä noustaan! Vellin luonteella ei kannata ahnehtia liikaa liian nopeasti. Viiteen sijoitukseen mahtuu kuitenkin kaksi voittoakin, joten ei lainkaan huono aloitus vellihousutamman kilpauralle!
Kotitreenit sujuvat vähän vaihtelevasti, mutta siinä nyt ei ole mitään uutta. Vellillä eivät juuri muut ratsasta kuin minä ja narri, kovin moni ei tammaa jaksa ja Vellin pääkopalle ei edes sovi, että sen ratsastaja vaihtuu koko ajan. Tästä ei tulisi ratsastuskouluhevosta tekemälläkään.

[narri]

02.06.2014 Velli vapaalla

Vellillä oli tänään vapaapäivä ja - kiitos ja ylistys - tamma ei kehittänyt päivälle mitään yhtä hauskaa kuin joku Kummo olisi tehnyt, ja karannut tarhastaan. Vapaapäivänä onkin hyvä keskittyä kuulumisten kertoiluun. Vellin kanssa on alettu valmentautua esteillä, vaikkei tamma mitenkään erityisvaikea olekaan. Olemme kuitenkin saaneet hyviä vinkkejä myös kotitreeneihin, joten toivottavasti tämän kanssa alkavat kisat sujua entistä paremmin. Ei Vellin kanssa ole huonosti mennyt kisarintamallakaan, ei missään nimessä. Tamma on kerännyt 27 sijoitusta esteradoilta joista yksi on cupsijoitus, joten hyvin on mennyt. Vellistähän olisi tarkoitus saada Rätkälle jälkeläisnäyttöä, jotta emä pääsee laatiksiin ja tätä menoa sellainenkin määrä sijoituksia kertynee reippaasti.

Vellin varsarintamaa ei ole vielä mietitty. Haluamme Vellistä tammalinjan, mutta emme ole vielä päättäneet oria tälle elikolle. Onneksi Velli itse on edelleen sen verran keskeneräinen, etteivät varsa-asiat ole vielä pinnalla.

[Lissu]

28.09.2014 Velli-mamma

Meidän Velli on nykyään mamma! 06.09. tamma varsoi kauniin ruunikon tamman, joka sai nimekseen – verilinjaa mukaillen – Verjrunoi. Varsa, lempinimeltään Noita, on Vompatin ja Vellin varsa, joka jää ehdottomasti omaan talliin uudeksi estetykiksemme. Nyt, kun Vellin Rätkä-emä on kuollut, olemme erittäin hanakasti pitämässä kiinni varsasta, joka edustaa hyväksi todettua estesuorittajaemälinjaa. Iso, ihana bonus on, että Rätkä, Velli ja Noita ovat kaikki ruunikoita, linja jatkuu kaikin tavoin saman tyylisenä.

Kantoaikana Vellin kanssa on treenattu normaalisti, toki suhteutettuna siihen, miten pitkällä kantoaika oli. Onneksi tämän kopukan mahasta ei tullut sellaista.. Telmatynnyriä, vaan Velli taitaa saada sutjakkaat muotonsa takaisin. Muutama varsa vielä, niin kyllähän siinä maha menee, mutta ainakin vielä Velli saa olla hoikka, sporttinen ja nätti tammaneiti.

Tämän päivän verkkatreeni tuli kuitattua juoksutuksella. Velli oli ilahduttavan reipas (ilman kaahailuvaihdetta, wohoo!) ja eteenpäinpyrkivä, askeleet olivat pitkät ja elastiset, juuri sellaiset, kuin niiden toivoisi olevan silloin, kun hevosella ratsastaa. Meillä se taitaa mennä aina näin, hevonen on aina parhaimmillaan silloin, kun sillä ei ole niin suurta väliä… Joka tapauksessa tamma liikkui todella hyvin ja aktiivisesti jokaisessa askellajissa molempiin suuntiin, lavat näyttivät irtonaisilta ja takaosa toimi hyvin. Velli tuskin tarvitsee hierojaa, mutta pitänee pyytää hierojaa katsomaan tamma läpi, kaiken varalta. Sitä paitsi miehellä menee aina koko päivä meidän hevosia hieroessa, että sama kai se hälle on, keitä hierontajonossa on.

Velli sai ennen pihalle vientiä pari leipäpalaa ja porkkanan, jotka katosivat parempiin suihin hyvin nopeasti. Ahne possukka!

[narri]

22.10.2014 Näyttelyreeniä ja hyppelehdintää

Päätimme yksissä tuumin tehdä tänään Vellin kanssa näyttelyharjoituksen, kuvaussession ja pikkuestetreenin, kuten sen päiväjärjestyksessä oli. Tammaa harjaillessa se oli oma perinteinen itsensä. Koetti uhitella ja alkaa pomoksi, mutta kunnolla komentamalla asettui tyytyväisenä olemaan pahnanpohjimmainen. Juttelimme Velliä harjatessamme niitä näitä, lähinnä siitä, että hyvähän näiden kanssa on näyttelykäytöstä silloin tällöin harjoitella. Emme usko hetkeäkään, että tätä tammaa saisi kantakirjattua, ei se niin kaunis tapaus ole emmekä ole sitä edes yrittäneet käyttää näyttelyissä. Pidämme kuitenkin huolen siitä, että nämä näyttelyissä käymättömät tapauksetkin osaavat käyttäytyä kunnolla näyttelykehässä. Lisäksi Vellistä ei ole pitkään aikaan otettu rakennekuvia.

Kentälle olimme rakentaneet jo valmiiksi noin 50cm esteitä kolmion malliin, jotka toimisivat kivasti myös juoksutuskolmion sivuina. Lissu leikki meille tuomaria ja minä alkuun kaikkien taiteen sääntöjen mukaan kävelytin ja juoksutin Vellin kolmiolla. Sen jälkeen seisotin tamman Lissulle, joskin valitsimme pellolle antavan lyhyen sivun taustaksi. Tamma käyttäytyi koko näyttelytreenin ajan mallikelpoisesti ja seisoi kunnolla kerrasta - yllättävää!
Saatuamme kuvauksen hoidettua heitimme Vellille vain aidalle jättämämme satulan selkään ja hyppäsin kyytiin. Lissu jäi kuvaamaan myös estetreeniämme ja nostelemaan puomeja. Vaikka siis minähän en koskaan ratsasta niin, että hevonen pystyy puomin tiputtamaan, höpö höpö. Tamma oli treenissä itse asiassa todella hyvä. Tein sen kanssa treeniä lähinnä ratojen tiukkoja käännöksiä ajatellen ja innokas, kuumuva ja esteelle imevä Velli teki aivan loistavan suorituksen. Innokkuudestaan huolimatta se oli näyttelytreenin aikana jo tullut niin hyvin hanskaan, ettei ryysännyt lainkaan ja kääntyi melkein lantin päällä hypätäkseen melkein ilman vauhdinottoa.

Velli pääsi pesulle, sai porkkanoita ja takaisin ulos kuivatusloimet niskassaan. Kun Vellistä oli huolehdittu säntäsimme tarkastelemaan kuvia - aivan loistavia niin rakennekuvat, kuin treenikuvatkin!

[Lissu]

04.11.2014 Suo siellä, vetelä täällä

Syksyinen loskapaskakeli on selkeästi tullut jäädäkseen, ainakin tänne Takapajulaan, vaikka talven pitäisi olla ja lumien myös. Huonon sään lisäksi hävisin tikunvedon, ja jouduin vetämään Vellin koulutreenin. Se elikko ei perusta kouluratsastuksesta ollenkaan, ellei a) tehdä pohkeenväistöjä b) tehdä laukan sisäisiä siirtymisiä. Pysähdykset, peruutukset, voltit sun muut ja oikeastaan ihan kaikki, paitsi pohkeenväistöt, laukan sisäiset siirtymiset ja hyppääminen on perseestä. Kyllä tässä saa taas onnitella itseään hyvin tehdystä kasvatustyöstä, hyväluonteinen ja –rakenteinen suoritushevonen, vai miten ne meidän ns. tavoitteet nyt taas olivat menevinään..

No, lyhyin tikku on lyhyin tikku, joten loikin loskan ja mutavellin läpi tarhoille hakemaan Velliä, sitten loikin hevosen kanssa takaisin. Nostelimme Vellin kanssa molemmat kinttujamme kuin kuljetussuojiin tottumaton hevonen. Olimme ilmeisesti melkoinen näky, koska Pertti nauroi itseään kipeäksi tallin nurkalla.
Perusteellisen harjauksen jälkeen Velli sai varusteet päälleen ja joutui omaksi harmikseen koulutreeniin. Ruunikko kulki turpa mutrulla eikä lainkaan pitänyt siitä, että joutui hinkkaamaan jotain hikisiä peruutuksia. Tamma ei enää testaile minua tai narria, kun jokin ei huvita / kiinnosta / ratsastaja ei miellytä, mutta Velli tekee kuitenkin hyvin selväksi, kun se ei jostain pidä. Tänäänkin tamma koetti kulkea kiemurrellen ja hidastellen, koska sitä ei kiinnostanut pätkän vertaa. Velli joutui kuitenkin taipumaan tahtooni ja kulkemaan suorana, kun siltä sitä pyysin. Jos jotain tämän hevosen puolustukseksi on sanottava, niin ainakin tamma ymmärtää (ainakin lähes joka kerta) tehdä, mitä siltä vaaditaan.

Kävin läpi kaikki askellajit, asettelin ja taivuttelin, tein pysähdyksiä ja peruutuksia – perusjuttuja. Velli toimi alkukankeutensa jälkeen hyvin, tamma tietää pääsevänsä nopeammin koulutyöskentelystä eroon, kun alistuu ja suorittaa siltä vaaditut asiat. Vähemmän yllättäen ruunikon tähtihetket tulivat laukkatyöskentelyn aikana, käyntiä en menisi kehumaan, ravissa oli enemmän yritystä.
Velli on viittä vaille pesukunnossa, mutta annoin olla, joutaa tämän huomennakin pesemään. Treenipalkkioksi tamma sai pari leipäpalaa, jotka juustopatongin palasta lukuun ottamatta katosivat hyvin nopeasti parempiin suihin.

[Lissu]

17.11.2014 Silakkashow

Velli on pitkän aikaa ollut vähemmän.. no, velli. Tamma on ihme vellihousu uusien asioiden ja paikkojen edessä, mutta nyt, kun aktiivikisaus on lopetettu ja Cupit ovat aika lailla samoissa paikoissa kerta toisensa jälkeen, arki ja elo on rullannut ruunikon kanssa oikeinkin mukavasti.
Tähän päivään asti. Uudet johteet ovat tunnetusti ihan hirveä asia ja saattavat syödä vähemmän pieniä suomenhevostammoja.

Vaikka tammalle oli merkitty vapaapäivä, päätin juoksuttaa Vellin huomattuani, millaista pukkirodeota tamma veteli tarhassa (ja muistellessani, miten ylienerginen kopukka oli koko viime viikon).
Vellin tarhasta talliin taluttaminen, tamman harjaaminen ja suitsien päähän laitto sujuivat samalla, tylsän unettavalla rutiinilla. Taluttaessani Velliä kentälle tamma oli vähän varpaillaan, mutta kuvittelin sen johtuvan vain elikon keräämästä pöllöenergiasta – minä en edes muistanut, että Velli saattaisi pelätä uusia johteita! Tai uusia asioita ylipäätään.

Olimme narrin kanssa roudanneet esteitä kentälle jo aamusta, ja ne nököttivät somassa läjässä keskellä kenttää, mahdollisimman tiellä sileätreeniä ajatellen. Kävellessämme johteiden ohi Velli tuijotti sieraimet suurina ja silmänvalkuaiset vilkkuen estekasaa, tunki sitten pari askelta lähemmäs niitä ja otti pari tasajalkaloikkaa sivulle.
Minulta kesti hetken muistaa, että Velli osaa olla lempinimensä mukainen vellihousu. Tajuttuani asian en tiennyt, oliko tämä itkun vai naurun paikka. Päätin nauraa ja esitellä uudet silakan malliset johteemme Vellille. Tammaparka pörisi ja tutisi niin maan kamalasti, hölmö elikko.

Juoksutettaessa Velli veti ensin pukkirodeota, sitten kunnon showravia häntä tötteröllä kammottavia silakkajohteita vilkuillen. Ainakin ruunikon liikkeissä oli kunnolla eteenpäinpyrkimystä, jos ei mitään muuta! Silakkatraumainen tamma sai tallissa pari porkkanaa ja makeat naurut, kun kerroin Vellin kauhunhetkistä muulle talliporukalle. Tarhassa tamma oli huomattavasti rauhallisempi kuin aamusta, liikunta ja uusien johteiden ihmettely taisi tehdä tehtävänsä. Eiköhän Velli ole huomenna parempi ratsastaa kuin mitä viime viikolla.

[Lissu]

12.12.2014 Varsapohdintaa ja muuta mukavaa

Kyllä se on niin, että Velli-neiti kaipaisi jälkeläistä tai kahta lisää. Tamma on tehnyt kaksi erittäin hyvännäköistä ruunikkoa varsaa, joista toinen on KTK-II -palkittu. Ori Veriveli ei ole vielä esittäytynyt kilparadoilla, mutta tämä KTK-kullanmuru, oma Noitamme, alkaa olla kilpauransa loppusuoralla. Vellillä on näin kasassa puolet ERJ:n laatuarvostelun vaatimista jälkeläisnäytöistä. Tästäkin syystä varsa tai pari ei tekisi pahaa, tammamme on osoittanut olevansa hyvä periyttäjä, ja kisatuloksia tekevät varsat kävisivät myös jälkeläisnäytöistä. Minulla on jo muutama yhdistelmä mielessä, mutta saapa nyt nähdä, milloin näitä aletaan toteuttamaan.

Toive ja tarkoitus olisi, että Velli saadaan ennen kesää niin ERJ:n ja kuin SLA:n tuomareiden eteen. SLA-listamme tosin on pitkä kuin nälkävuosi, mutta kyllä me Vellin tilaisuuteen jossain välissä mahdutamme. Pitää vain vähän priorisoida, mitkä hevoset haluamme palkita ensin. ERJ:n kanssa isoin kysymysmerkki ovat ne jälkeläiset, muilla osa-alueilla Velli on nähdäksemme niin valmis, kuin se vain voi olla. Valmentautuminenkin alkaa olla tämän hevosen kanssa turhaa hommaa, vaikka ruunikkomme kiertääkin yhä ERJ:n ja VSR:n estecupeissa. Tammalta löytyy pari ERJ Cup -sijoitusta ja yksi VSR Cup -voitto, ja vaikka toki toivomme Vellin saavan lisämenestystä ei meitä haittaa, vaikka ruunikon Cupmenestys olisi tässä. Onhan jo noissa tuloksissa juhlimista!

Aamupäivän verryttelytreeni sujui mukavissa merkeissä, hevonen toimi mukisematta tehden kerrasta kaiken, mitä pyysin. Velli tuntui hieman jäykältä oikeasta lavastaan, joten pitänee soittaa hierojalle; tallissa on muitakin hieman humiutuneita hevosia. Treenin aikana asettelin ja taivuttelin Velliä, ratsastin tammaa suurilla ympyröillä ja jumppasin hevosen kaulaa, kylkiä ja lapoja oikein urakalla viime aikojen kouluvalmennuksia muistellen. Mitenkään erityisen tavoitteellista ratsasteluni ei ollut, mutta ei verryttelytreenin tarvitse ollakaan. Vellistä kuitenkin irtosi komeaa pohkeenväistöä ja muutama hyvä siirtyminen, joten olen tyytyväinen.

[Lissu]

20.12.2014 Ähkypotilas

Viime yö meni Vellin kanssa valvoessa ja tammaa vahtiessa. Ruunikko onnistui kehittämään itselleen kaasuähkyn, ja lopulta homma meni siihen, että piti soittaa päivystävälle eläinlääkärille. Lasku tulee olemaan kivan kokoinen, yölisät sun muut päälle.. Hyvä uutinen kuitenkin on, että ähky meni kerrasta ohi ja vähän ennen muun talliporukan aamutalliin saapumista tukos poistui ja kipeän Velliparan olo helpottui. Toki tamma oli yöllä saanut kipulääkettä, ei sillä. Onneksi ähky meni näin pienellä oli, ei tarvittu mitään letkutuksia, saati ähkyleikkausta. Sekös olisikin ollut lystiä, jos Vellin tila olisi mennyt kovin kriittiseksi - mistäs löydät ähkyleikkaukselle tekijän keskellä yötä, etenkin viikonloppua vasten. Miksi ähkyt osuvat AINA viikonlopulle?

Tamma saa lomailla viikonlopun, ja me seuraileimme tilannetta. Olemme jo narrin kanssa päättäneet, että vaikka ähky näyttää menneen kerrasta ohi viemme Vellin maanantaina klinikalle tutkittavaksi, ties vaikka hevosella olisi mahalaukussaan hiekkaa, joka edesauttaisi ähkyjä (hiekkaa ja ähkykierrettä sekä vatsahaavaa odottaessa ja pelätessä, toivottavasti pelkään turhaan!). Ihan, kuin emme olisi hankkineet tarpeeksi klinikkalaskuja tälle vuodelle.. Ehkä me ensi vuodelle saamme sen kanta-asiakaskortin, josta olemme vitsailleen.
Velli-parka on ollut koko aamun ihan nuutunut, mutta ihmekös tuo, kun reppanalla on ollut niin tukala olo. Tamma, joka on yleensä niin tarkka omasta tilastaan, on vain nuokkunut karsinassaan korvaansa lotkauttamatta, vaikka sen karsinassa on ravannut ties miten monta ihmistä ties miten tiuhaan kuuntelemassa mahaääniä tai tunkemassa kipulääkettä.

Saapa nähdä, mihin tämä tästä etenee. Pitää kuitenkin olla kiitollinen, että aika vähillä ähkyillä ja sairasteluilla olemme päässeet, kun suhteuttaa hevosmäärään. Imppareita ja irtokenkiä sekä sekalainen joukko haavoja ja hokinreikiä siellä täällä, siinä ne yleisimmät ongelmat ja sairastelut. Toivottavasti Velli ei lähde nostamaan tallimme ähkytilastoa tai ala vatsahaavapotilaaksi.

[Lissu]

11.01.2015 Laiska sunnuntai

Vaikka viikko-ohjelmassa lukikin "kevyt verkkatreeni" niin se, mitä Vellin kanssa tuli kentällä pyörittyä, oli kyllä yhtä löysäilyä ja humputtelua. Onneksi rimanalituksen voi osaltaan laittaa pakkasen piikkiin, vaikka olihan meidän meno löysää ihan joka mittarilla ajateltuna. Minua laiskotti ja väsytti, samaten Velliä, joten molemmat nuokuimme askellajista toiseen eikä minulla ole mitään käsitystä, mitä tamman kanssa tuli tehtyä. Oho hupsista.

Ähkynsä jälkeen Velli on ollut melko kevyellä liikutuksella. Tamman kanssa ei kyllä ole muutenkaan ollut mikään pakko treenata, sillä Velli on niitä, jotka voisivat jäädä jo nyt täysipäiväisiksi siitostammoiksi. Aiomme kyllä edelleen käyttää ruunikkoa Cupeissa, mutta katsoo nyt, miten monissa. Sitä paitsi Cuptreeni menee harakoille viimeistään siinä vaiheessa, kun Velli astutetaan; tarkoitus on, että tamma tekee ainakin pari varsaa, ehkä kolmekin, kysynnästä riippuen. Roikkomaha ja notkoselkä, täältä tullaan! Vellin Noita-tyttären menestyksen jälkeen luulisi, että ruunikosta uskaltaa ostaa estepelin. Tai miksei kenttäpeliäkin, Noidalla on jo parikymmentä kenttäsijoitusta. Olemme narrin kanssa vähän miettineet, olisiko Vellillä pitänyt kisata kenttää, mutta se juna meni jo. Noita ja Noidan varsat saavat päteä kenttäradoilla Velli-mammankin edestä.

Ensi viikolla olisi tarkoitus palata normaaliin viikko-ohjelmaan tämän löysäilyn sijasta. Jos minulla ja narrilla on tällainen vetelä olo, niin onhan meillä palkattua väkeä ja vuokraajia - kyllä Vellille liikuttaja löytyy! Etenkin, jos toiseksi vaihtoehdoksi annetaan joku Jehna tai vastaava päivänsäde..

[Lissu]

16.01.2015 Verkkailua ja valokuvausta

Krisse ratsasti Vellin heti aamutallin jälkeen. Nuori nainen on tehnyt itsestään korvaamattoman apukäsiparin Susirajaan, ja toivomme tosissamme, että hän on niin hevoskärpäsen purema, että lähtee opiskelemaan alaa. Olemme jo luvanneet vakipaikan ja isomman palkan.
Velli oli kuulemma ollut todella energinen ratsastettava, ensimmäisissä laukannostoissa perse oli lentänyt ihan kunnolla. Krisseä vain nauratti, kun hän selvensi Vellin edesottamuksia ja mitä kaikkea oli tamman kanssa tehnyt. Pukki-iloittelua lukuun ottamatta ratsukolla oli mennyt hyvin, Velli oli vastannut apuihin nätisti ja pysynyt lapasessa. Oikea lapa oli kuulemma vähän jäykähkö, joten pitää seurailla tilannetta. Jos lapa pysyy jäykän oloisena tai pahenee, niin Velli pääsee hierontalistalle.

Syötyään päiväheinänsä Velli joutui jo toistamiseen käytävälle puunattavaksi, tällä kertaa minun ja narrin toimesta. Siistimme tamman perusteellisesti, trimmasimme korva- ja vuohiskarvat, laittelimme jouhiin selvitysainetta ja iiihan vähän kiillotussuihketta. Vastarasvatut, kiiltävät suitset päähän ja menoksi! Velliä ei ollakaan hetkeen kuvattu, joten kun sää suosi, oli sama ottaa ne kuvat, eivätpähän jää mieleen kummittelemaan.

Menimme yhdelle maastolenkeistä, talvinen metsä on mukava tausta. Hyvän, leveän tienpätkän löydyttyä mallailin Vellin oikeaan asentoon, ja narri antoi kameran laulaa. Rakennekuvat onnistuivat kerrasta, mutta ne pääkuvat.. Velli oli todella hapannaamaista, eikä pitänyt korviaan hörössä, ennen kuin syötin sille havuja. Ainakaan elikko ei ollut ihan sitruunoita syöneen näköinen, ja olihan se suupielestä pilkottava kuusenoksanpätkä hauska yksityiskohta. Sääli, että joulu meni jo, osa kuvista oli ihan korttiainesta!

Sellainen kevyt päivä tällä kertaa. Toivottavasti seuraavassa merkinnässä päästään hehkuttamaan joko Cupmenestystä tai kertomaan varsauutisia.