|
|
Post by Pertti on May 4, 2014 7:53:19 GMT 2
suomenhevosori Iankaikkinen "Kilju" omistaa Susiraja Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. ovat sallittuja. Omat sivut.Aristokraattinen, musta kenttäori on rauhallinen ja pidättyväinen persoona, eikä koe Susirajalaisen tolskaamisen sopivan arvokkuudelleen. Oria tulee ratsastaa silkkihansikkain, jos mielii saada tulosta aikaiseksi, eikä mikään sano, että se onnistuu; Kilju pitää ratsastajaa lähinnä turhana painolastina. Todella komealiikkeinen ori ihastuttaa etenkin kenttäkisojen kouluosuuksilla. |
|
|
|
Post by Lissu on May 6, 2014 12:20:04 GMT 2
06.05.2014 Katsaus Kiljun elämään ja tekoihin
Hänen Majeesteettinsa, kuten Kiljua orin käytöksestä päätellen täytyy puhutella, on oikein pätevä kisapeli. Muutama hassu koulusijoitus (eikä vahingossakaan orin omalta tasolta..) ja 36 kenttäsijoitusta pistää hymyn huulille. Ori kisaa edelleen, tavoitteena on 40 KERJ-sijoitusta ja mahdollisesti Cup-sijoituksia (KERJ, VSR) siihen päälle. Vaikkei Kiljulla olekaan tavoitteita kouluratsastuksen saralla kisaan orin kanssa koulua aina silloin tällöin, Kiljulla on niin komeat liikkeet, että haluan päästä esittelemään niitä. Koulukisoja (ja tietysti kenttäkisojen kouluosuuksia) silmällä pitäen palkkasimme Doran valmentamaan oria, ja toissapäivänä narri ja uljas mustamme pääsivätkin tositoimiin. Kuinka yllättävää, hevosemme ei vahingossakaan ollut esiintynyt edukseen.
Tänään Kiljun liikutus oli minun vastuullani, ja lähdimme treenaamaan pikkuesteitä heti aamusta. Alku oli silkkaa tappelemista, kun en millään saanut apujani tarpeeksi pehmeiksi ja tarkoiksi Hänen Nirppanokkaisuuttaan varten. Meni ihan valehtelematta puoli tuntia, etten kuin sain orin ravaamaan ja laukkaamaan kunnolla. Kyllä Kiljulla ratsastaminen valaa uskoa omiin taitoihin..!
Itse hyppääminen sujui suht hyvin, vaikka vauhti ei päätä huimannutkaan. Kilju olisi saanut liikkua reippaammin ja tehdä paremmat hypyt, nyt ne olivat vähän veteliä, mutta ainakin ori hyppäsi, meni minne halusin eikä kieltoja, koluutuksia tai ohijuoksuja tullut. Vaikka estekorkeus oli vain 50-60cm, niin saisi hevonen nyt vähän enemmän tehdä töitä! Kiitos tämän treenin, olen vakuuttunut siitä, ett pitää värvätä joku valmentamaan meitä esteillä.
|
|
|
|
Post by narri on Jun 2, 2014 11:35:39 GMT 2
02.06.2014 Voi Kiljuinen
Kilju on kyllä yksi tallin hienoimmista oreista. Hyväkäytöksinen, ylpeä hevonen, jonka ratsastaminen ei kyllä ole kovin yksinkertaista, mutta on tämä upea hevonen kun sen saa toimimaan! Tähän mennessä tajuttoman komealla orillamme on edelleen se 36 kenttäsijoitusta, mutta kyllä tämä tästä. Olemme suunnitelleet valmentautuvamme Kiljun kanssa lisää, niin ehkä sitä tulostakin alkaa vähän eri tavalla syntyä.
Tänään kuitenkin oli maastoilupäivä, kaveriksi otin Sarlotan joka lähti vaihteeksi Saapasmummelin kanssa kaveriksi. Kilju käyttäytyi tapansa mukaan hyvin arvokkaasti kirjavan ponin meinatessa vierellä hieman keulia, minä koetin vain häiritä hevosta mahdollisimman vähän jottei Kilju ottaisi nokkiinsa.
Teimme Sarlotan kanssa ihan reippaan maaston, koska Saappaalla oli ylimääräistä energiaa eikä liikunta koskaan Kiljullekaan pahaa tee. Vastoin kenttätapojaan ori toimi ilahduttavan hyvin, kun sen antoi vain mennä. Sarlotta ratsasti pikkujonon etupäässä ja Kilju tuli perässä omaan näyttävään tyyliinsä. Teimme paljon ravia loivia ylämäkiä pitkin ja runsaasti laukkaakin mahtui, joskaan emme tällä kertaa antaneet hevosten revitellä vaan pidimme ne hillityssä laukassa.
Mukava maasto oli kerrassaan! Pesin Kiljun ulkosalla, kun kelikin oli niin mahtava. Kevyen loimen ori sai niskaansa kuivaakseen, ihan niin kesäistä ei vielä ole, mutta ulos kuitenkin. Ja porkkana tietenkin suuhun.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jun 5, 2014 10:09:52 GMT 2
05.06.2014 Juoksutuspäivä
Sileällä verryttely vaihtui juoksutukseen, mutta liikunta kuin liikunta. Kilju ei olisi millään malttanut lähteä tarhastaan, se oli löytänyt hyvän paikan paistatella päivää ja nauttia olostaan. Minä olin kuitenkin kamala omistaja ja raahasin orin sisälle harjattavaksi, ja siitä kentälle juoksutettavaksi. Kerrassaan röyhkeää!
Alkuun Kilju liikkui hyvin tahmeasti vailla minkään valtakunnan eteenpäinpyrkimystä. Pikku hiljaa uljas mustamme kuitenkin virkustui, askeliin tuli eloa ja yritystä ja hevonen ylipäätään liikkui sen säälittävän amtelun sijaan. Kiljun ravi oli taas aivan omaa luokkaansa, kun ori viimein pääsi liikkumisen makuun ja alkoi esitellä liikkeitään. Hevonen toimi molempiin suuntiin, liikkui puhtaasti eikä tuntunut jäykältä. Siitä huolimatta ori pääsee hierottavaksi ensi viikolla, kun miesparka tulee jälleen Susirajaan hieromaan "muutaman" hevosen. Pertillä on omat epäilyksensä siitä, että ravaako mies täällä koska hevoset tarvitsevat sitä vai koska me haluamme kuolata herraa. Naurettava väite! Emme me kuolaa julkisilla paikoilla.
Kilju pääsi juoksutuksen jälkeen takaisin tarhaansa olemaan auringonpalvojaa. Toki ori sai ensin porkkanan suuhunsa, kun on niin hieno ja kerrassaan upea.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jun 27, 2014 11:46:40 GMT 2
27.06.2014 Koulutreenin irvikuja ja kuulumisia
Kilju ja koulutreeni, onnistuessaan mitä parhain yhdistelmä! Tänään herra vain oli sitä mieltä, etten missään nimessä kelpaa Hänen Majesteetilleen. Jo alkuverryttelyissä ori juurrutti kavionsa maahan eikä meinannut liikkua, vaikka mitä tein. Todella mieltä ylentävää, kun ei saa omaa hevostaan liikkeelle! Kyllä osasi turhauttaa heti aamusta.
Jollain kurin sain Kiljun liikkeelle, mutta ei treenistä tullut oikein mitään. Ori oli jäykkä ja tahmea, eikä asettunut, taipunut tai suoristunut kunnolla. Liikkeet olivat maahan sidottuja ja yhteistyökyky aika lähellä nollaa. Ravissa ei ollut mitään yritystä, ei myöskään käynnissä, laukassa ori liikkui vähän paremmin. Tämän päivän treenissä ei kyllä ole niin mitään kehumista. Väistöt eivät sujuneet, voltit ja kiemuraurat olivat laiskoja eikä kulmia saanut ratsastettua kunnolla. Itku ei ollut kaukana, tässä on osaava hevonen, josta se osaaminen pitäisi kaivamalla kaivaa ulos.
Iltapäivällä ori pääsee vielä juoksutettavaksi, ei tästä ratsastuksesta ollut aihetta edes vitsiksi, saati liikunnaksi.
|
|
|
|
Post by narri on Nov 17, 2014 12:13:20 GMT 2
17.11.2014 Mieli lepää metsässä
Kiljun päiväkirja on jäänyt luvattoman vähälle huomiolle, ori itse ei onneksi. Sijoituksethan tämä elikko on saanut täyteen aikapäiviä sitten, itse asiassa 40 kenttäsijoitusta tuli täyteen tänä kesänä. Siitäkään ei sitten tullut kirjoitettua merkintää eikä oikeastaan juuri mistään muustakaan ole muistettu kirjoitella. Ei sillä, että Kiljulle nyt hirvittävästi mitään erikoista olisi tapahtunut, perusarkeahan tämän kanssa on ollut. Orilla on vasta yksi jälkeläinen, Joogin Ailanto, joka asuu Taikakuun Kartanossa. Tammavarsa on kerännyt muutaman kenttäsijoituksen jo, mutta jälkeläisnäyttöjähän ei Kiljulla vielä ole. Emmekä ole saaneet aikaan siitä varsaa kotiin, vieläkään, vaikka tamma on tiedossa.
Treeni on kulkenut, miten on kulkenut, olemme pyörineet myös valmennettavina ja Kilju on ollut ihan oma, arvokas itsensä. Tänään orin päiväjärjestyksessä oli maastoa, joten maastoon sen kanssa lähdin. Arvokkaasti kulkeva hevonen tuli jälleen perässä omaa tahtiaan ja letittäessäni orin harjaa kuulimme kuittailua neitikampauksesta. Kiljulla on kuitenkin niin pitkä tukka, että letittämättä sen kanssa ei kannata tehdä yhtään mitään ja kaulakin saa enemmän ilmaa. Vaikka etenkin Pertti on käskenyt vähän lyhentää orin harjaa emme ole suostuneet koskemaan siihen. Ei tällaisen tukkajumalan jouhille tehdä muuta, kuin ne siistitään aika ajoin latvoista ja hieman harvennellaan, jotta hevosparka ei ihan paistu tukkansa alle. Lyhentää emme kuitenkaan aio niin kauan, kun Kilju ei näytä suoranaisen tuskaiselta.
Lähdin orin kanssa laukkamaastoon, sillä halusin vähän päästellä höyryjä ja Kiljukin vaikutti menevältä. Lissu jäi tällä kertaa matkasta, samoin Sarlotta ja muukin tallin väki, joten ilmoitin vain, mihin menen ja kauanko minulla kestää, jotta ambulanssi osattaisiin ohjata sitten oikeaan paikkaan.
Onneksi Kilju on maastovarma kuin mikä, en ole ikinään nähnyt sen säikähtävän mitään eikä kukaan ole sellaisesta koskaan maininnut. Kunhan vain istuu hiljaa ja antaa orin hoitaa hommat se on aivan unelmapeli lähteä maastoilemaan. Kokeilin toki hiekkatiellä läpi siirtmisiä, askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä, avotaivutuksia ja kaikenlaista pientä. Vaikka Kilju yleensä kokee kaikki avut turhina hänen arvolleen, on valmentautuminen selkeästi tuottanut tulosta: ori teki kaula komealla kaarella kaiken pyytämäni ja vähän enemmänkin.
Koska lähdin laukkamaastoon en tuhlannut turhaa aikaa apujen testailuun. Onni on pitkät pätkät ryteikköä sekä ylettömän pitkä laukkapätkä, jolla voi huoletta päästellä niin lujaa kuin hevosesta lähtee ilman pelkoa, että auto ajaa vastaan. Olisihan meillä ravirata ja hiittisuorakin, ja käymmekin siellä silloin tällöin revittelemässä, mutta koska ravureita pitää treenata ensisijaisesti hiittisuora ja rata on varattu juoksijoille.
Päästin Kiljun laukkaamaan oman mielensä mukaan pätkää, itse yritin vain istua hevosta häiritsemättä. Ja vauhtiahan löytyi, ori ei pitkään aikaan ollut päässyt kunnolla irroittelemaan ja otti ilon irti tilaisuudesta. Olisin toivonut ajolaseja, sillä silmtä vuotivat niin solkenaan etten nähnyt mitään. Toivottavasti en nyrsinyt Kiljun ihanaa harjaa liikaa pidellessäni kiinni rystyset valkoisina.
Yhtä kaikki reissu oli aivan mahtava. Kilju oli parhaimmillaan ja päästelimme suoran surutta sinne, takaisin ja vielä kerran sinne ja takaisin. Kyllähän siinä meinasi omakin kunto ottaa vastaan, meillä kun ei ole ihan lyhyt laukkasuora. Huolelliset loppuverryttelyt toki suoritin vielä hitaammalla laukalla, ravilla ja lopuksi pitkillä käynneillä. Pitää illasta vielä taluttaa Kilju, jotta se ei varmasti jumiudu mistään. Huomenna sillä hypätäänkin pikkuesteitä, vähän tasoittavaa, kevyempää hommaa tämän perästä. Tallille palatessamme Kilju - yllättävää kyllä - käveli pesukarsinaan rauhassa ja seisoi myös pesulla kiltisti. Annoin sille kolme hyvinansaittua porkkanaa ja loimitin orin karsinaan, jossa se saisi kuivua aivan rauhassa ennen ulosvientiä.
|
|
|
|
Post by Lissu on Feb 17, 2015 15:43:30 GMT 2
17.02.2015 Varsauutisia
Nyt on Susirajassakin Kiljuvarsa! 13.02. Jehnamme varsoi komean, mustan oripojan, joka sai nimekseen Herra Hauta. Odotamme oripojasta paljon, on se jo nyt niin komean näköinen, vanhemmat ovat kapasiteetikkaita jajaja..! Ei tässä kuitenkaan kiire ole, Hauki – kyllä, Herra Hauta eli Hauki.. – on vielä niin pieni ja nuori.
Lisäksi Lounatuulen pitäisi varsoa aivan lähipäivinä. Tamma on astutettu Kiljulla, ja yhdistelmän tulos on varattu (ja maksettu!) aikapäiviä sitten. Ostaja toivoi tammaa, joten pidetään peukut pystyssä, että Löpö tekee tammavarsan.
Noin muuten Kiljun arkeen ei kuulu mitään uutta. Treeniä, treeniä, Cupeja, valmennuksissakin pitäisi pyöriä. Toivomme edelleen Cupmenestystä, ja narri kärrää oria näyttelyistä toiseen. Jahka orin nuorempi jälkikasvu pääsee kisakentille ja tekee tarpeeksi tulosta, Kilju pääsee KERJ-tuomareiden kriittisten silmien eteen. Minua jännittää jo etukäteen, ori on sen verran tärkeä murunen minulle.
Liikutin Kiljun heti aamusta, ohjelmassa oli 50-70cm korkeita esteitä. Hevonen on käynyt sen verran tutuksi, ettei ratsastaminen ole aivan yhtä.. haastavaa ja veemäistä kuin alkuun, mutta ei Kiljulla treenaaminen edelleenkään mikään huviretki ole. Toiveissa oli tänään reipas ratavauhti, mutta paskan marjat – herra halusi olla hidas ja arvokas, eikä hyppääminen muutenkaan ollut hevosen itsensä mieleen. Hypyt olivatkin, sanalla sanoen, hirveitä. Verryttelyjen puomi- ja kavalettitehtävät sujuivat paljon paremmin kuin itse hyppääminen, ja jo muutaman hypyn jälkeen totesin, että estevalmennus voisi olla paikallaan. Tai vaikka kaksi. Jos ei muuta, niin ainakin Kilju hyppäsi ja esitteli todella komeaa ravia. Se laukka sitten.. voi jeesus tämän hevosen kanssa, silloin tällöin tekisi mieli lyödä Kilju Pertille ravitreeniin ja katsoa, karisisiko se kuninkaallinen riikinkukkotepastelu siellä.
Ori ei edes hionnut. Kappas kummaa, mitenkäs sitä hikoaisi, kun ei tee töitäkään kunnolla.. Palkinto-omenakin meni minun välipalakseni, Kilju jäi ihan ilman herkkuja.
|
|
|
|
Post by Lissu on May 3, 2015 10:44:30 GMT 2
03.05.2015 Kohta mennään laatiksiin
Kiljun kenttälaatikseen ilmoittaminen alkaa pikku hiljaa olla ajankohtausta. Orin ensimmäinen varsa, Joogin Ailanto, on ollut näyttövarsa jo ties kuinka kauan. Oma Kiljuvauvvamme, Herra Hauta, on pian kisannut 20 KERJ-sijoitusta, mikä on se maaginen jälkeläisnäyttöraja. Johan tätä on odotettukin! Eiköhän Kilju kesän aikana ilmoiteta kenttälaatuarvosteluun, kyllä Hauki sen viisi sijoitusta saa sukkelaan kasaan. Pitää vain pohtia ja katsella, miten meillä muut hevoset ovat laatuarvosteluvalmiita ja missä järjestyksessä viemme hevoset arvosteltaviksi.
Viime aikoina olemme taas soitelleet valmentajia katsomaan menoamme. Kiljun kilpaura on edelleen cupien merkeissä aktiivinen, vaikkei ori muuten kisaakaan. Tarinakisoihin toki voisi osallistua, se on ihan pohtimisen arvoinen ajatus.
Joka tapauksessa, Kiljun kanssa on taas valmentauduttu, ja ori on todella hyvässä kunnossa toukokuun Cupeja ajatellen. Jos nyt vähän jalometallia ja cupmenestystä saisi tämänkin kanssa, vaikka ilmankin toki pärjätään. Mutta menestys on aina makeaa, emme me siitä kieltäydy ja totta kai me tähtäämme parhaaseen mahdolliseen tulokseen – eivät ne valmentajat ilmaiseksi Takapajulaan raahaudu, hyvänen aika!
Uljas mustamme oli päivän ensimmäisiä ratsastettaviani. Hyppäsin Kiljulla pikku rataa ja muutamia yksittäisiä tehtäviä, kaikki hyvin helppoja ja suoraviivaisia. Koetin kovasti saada oriin enemmän ruutia, mutta vielä mitä – Kilju laukkasi esteeltä toiselle tasan omaan tahtiinsa, kuten yleensäkin. Estekorkeus oli 80-100cm, joten vauhtia olisi saanut olla, mutta eiiii, ei meidän Kiljulla. Ori himmaili kaikessa rauhassa, muttei ihme kyllä koluuttanutkaan puomeja.
Tein esteiden välillä paljon askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä, ja kyllähän ori apuihin reagoi, kun siltä osasi oikein pyytää. Vain se vauhdin hurma jäi puuttumaan.. Se on ollut, ja kaikesta päätellen tulee olemaan, Kiljun heikko lenkki; Hänen Majesteettinsa arvolle ei sovi kunnon ratavauhti. Perkele tästä olisi pitänyt tehdä koulukoni..!
Kiljun diivailusta huolimatta treeni meni hyvin, hypyissä ei ollut moittimista, eikä orin ratsastettavuudessa. Ori vastasi apuihin erinomaisesti ja oli hyvin yhteistyöhaluinen, hevonen tuntui tosissaan nauttivan työnteosta. Vielä kun tähän saisi enempi potkua hypätessä!
Tallissa Kilju sai useamman omenan, ennen kuin vein orin tarhaan. Pitkän arpomisen ja polvilleen – ylös – polvilleen – ylös –jumppaamisen jälkeen wnb-aristokraattimme suvaitsi piehtaroida. Hölmö, ihana hevonen.
|
|
|
|
Post by Lissu on May 27, 2015 15:08:57 GMT 2
27.05.2015 Valokuvaussessio
Vaikka ori itse olisi epäilemättä viettänyt vapaapäivänsä mieluiten tarhassa (etenkin, kun aamun rankkasade vaihtui ihanaksi auringonpaisteeksi), Kilju joutui päiväheinät syötyään sisälle puunattavaksi. Olemme narrin kanssa kuvailleet pikku hiljaa hevosiamme läpi, on mukava pitää esillä (tai tiedostojen kätköissä..) ajantasaiset kuvat hevosistamme. Osaa tulee kuvattua myös huvikseen, ja Kilju on näitä hevosia – ori on niin komea, ryhdikäs ja kuvauksellinen, että kuvaaminen on helppoa kuin pompuloiden hukkaaminen.
Puunasimme ja kiillotimme Kiljun narrin kanssa perinpohjaisesti (se Vetrolin Shinen määrä..), setvimme jouhia tarpeettoman kauan ja valkattuani sopivat suitset (on tarkkaa!) lähdimme pellolle ottamaan kuvia. Kilju on aina ollut helppo kuvata, jalatkin menevät aika lailla kerrasta oikein.
Muutaman rakennekuvasarjan jälkeen narri otti ties miten monet pääkuvat. Kilju seisoi hyväryhtisenä ja edustavana, kuten yleensäkin. Kiitollinen kuvattava, aina hyvännäköinen.
Rakenne- ja pääkuvien jälkeen juoksutin Kiljua jonkin aikaa, narri kuvasi edelleen. Ori hierottiin viime viikolla, ja sen jälkeen Kiljun liikkeissä on ollut tavallistakin enemmän lennokkuutta. Tänäänkin ori esitteli sellaista ravia liinan nokassa, että huh huh! Ei laukkakaan pahan näköistä ollut, Kiljun liikkumista katsellessa teki mieli hypätä selkään ja alkaa hioa pohkeenväistöä ja lisättyjä askellajeja.
Tallissa juotin Kiljulle melassivettä (ori ei meinaa juoda ulkona tarpeeksi, ilmeisesti muutama irtoroska juoma-astiassa on liikaa..) ja syöttelin pari porkkanaa sekä leipäpaloja ennen kuin vein hevosen takaisin pihalle. Vaikka huomisen treeni on kevyttä verryttelyä, pitänee pyytää narri tai Sarlotta kuvaamaan. Ihan viimeistään perjantaina, kun orilla on koulutreeni, viime ratsastuskuvaussessiosta onkin aikaa. Ja tämä on niin hieno ja hyväliikkeinen..! Ah hehkutusmerkintöjä, joiden arvo muuten kuin omistajien egohivelyn kannalta on pyöreä nolla.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jun 4, 2015 20:45:35 GMT 2
04.06.2015 Jälkeläisnäytöt kasassa, ratsastajalta taidot hukassa
Viimeinkin, johan siinä kesti! Tosin Kiljulla on tasan kaksi varsaa, jälkeläisnäytöt olisivat saattaneet kertyä himpan verran nopeammin, mikäli orilla olisi ollut useampi jälkeläinen kenttäradoilla yhtä aikaa.. Spekuloinnit ja narinat sikseen, hiiteen moiset, sillä fakta on, että Kilju on KERJ-laatisvalmis! Toki tässä on vielä hiomista ja hienosäätöä, toivomme orille enemmän Cup-menestystä ja sitä rataa, minkä lisäksi meillä on muitakin valmiita kenttähevosia. Tässä pitää kuutioida tarkkaan, missä järjestyksessä hevoset viedään tuomareiden eteen.
Noin muuten orin elämä etenee tuttuja uria, vailla yllätyksiä tai kohtalokkaita käänteitä. Olemme narrin kanssa puhuneet, että Kiljua pitäisi markkinoida jalostukseen; aiomme viedä tumman wannabe-aristokraattiponimme YLA-tuomareidenkin silmäiltäväksi, ja sinne tarvitaan enemmän jälkeläisnäyttöä. Onneksi tässä ei ole mikään kiire! Toivon mukaan Kilju on muidenkin tammanomistajien mieleen, herran nykyiset jälkeläisnäytöt ovat kuitenkin melko muikeat, vaikkei kakaroita olekaan kuin kaksi.
Tämänpäiväinen verryttelytreeni oli yksi katastrofi, kun Kilju päätti, etten minä enää osaa ratsastaa sillä. Milloin pidätteeni oli liian ronski, milloin pohkeeni turhan terävä, milloin istuntani ja painopisteeni päin helvettiä. Valheen kanssa tappelu ei todellakaan ole tehnyt hyvää istunnalle, myönnän, mutta kyllä silti kismitti, kun en saanut Kiljua toimimaan alkutunnista mihinkään suuntaan. Meni tunti, että Kilju edes liikkui kunnolla, sillä mokomahan kasvatti juuret maahan aina kun koki ratsastukseni ala-arvoiseksi. Milloinkohan viimeksi olen meinannut itkeä hevosen selässä.. Ainakin tiedän, että pakko mennä valmennukseen, myös Valheen kanssa, ja ehkä Kiljunkin; yhteispeli on pakko saada toimimaan! Meillä on niin pitkä yhteinen taival, että.. ..että minun pitäisi osata ratsastaa hevosellani ilman, että joku ulkopuolinen käy tasaisin väliajoin kertomassa, mikä meni pieleen.
Tunnin tehdasasetuksia palauteltuani sain Kiljun kuitenkin liikkumaan, ravissa orista irtosi ihan irtonaista, hyvää liikettä. Laukka oli sitten tahmeampaa ja tahtirikkoja tuli; taidan taas puristaa polvillani satulaa.
Kilju ansaitsee kyllä jonkin mitalin, kun ei kiskonut sen isompaa hernettä sievään turpaansa. Joku muu saa suosiolla ratsastaa Kiljun loppuviikon ajan, ja itse asiassa siihen asti, että joku valmentaja pistää minut taas ojennukseen. Pohtiessani tätä valmentaja-asiaa syötin Kiljulle aivan liian monta porkkanaa, ja ne sentään kelpasivat herralle, vaikka liikutuksen taso ei tänään vastannutkaan Hänen Majesteettinsa standardeja.
|
|
|
|
Post by narri on Jun 6, 2015 0:47:56 GMT 2
05.06.2015 Kuningaskoulua
Kiljulle ei ole sitten viime merkinnän tapahtunut mitään merkittävää, josta voisi päiväkirjaan kirjoittaa. Treeniä kotona, kunnon ylläpitoa, laatuarvostelun odottelua... Sitä samaa vanhaa, jokapäiväistä elämää. Ainoa merkittävämpi asia orin elämässä on lähestyvä hampaiden raspaus, mutta ei sekään vuosihuoltoa kummempi hammashoito ole. Kilju on muutenkin niin tylsä raspattava, ettei sitä tarvitse edes rauhoittaa tai hirttää kiinni. Se ei järin nauti hommasta, mutta seisoo fiksusti paikallaan ja suunaukaisija riittää oikein hyvin. Tylsääkin tylsempää näin erikoisten kuulumisten osalta siis.
Lissu pakotti minut vääntämään tänään koulua Kiljulla, hän kun "ei osaa yhtään ratsastaa sillä Majesteetilla ja se kaikki on ihan perseestä" ja niin edelleen. Ei kieltämättä olisi tehnyt mieli kivuta Kiljun selkään, ori on mukava toimiessaan, mutta harvoin se toimii niin hyvin kuin haluaisi.
No, ei kuin varustamaan ja ulkoilemaan! Onneksi ori on sentään simppeli varustaa ja pääsimme kentälle varsin pian. Pelko perseessä hyppäsin Kiljun selkään ja jo alkukäynneissä kävi selväksi, että meillä tulisi olemaan kosolti ongelmia tänään. Ensinnäkään en orin mielestä osannut antaa pohkeita oikein. Koetin kevyesti koskettaa sen kylkiä jalalla ja se juurtui paikoilleen. Sen jälkeen koetin istunnalla vihjata, se kelpasi hänen kuninkaalliselle mustalle majesteetilleen. Jo tässä kohtaa tiesin, ettei treenistä mitään huippuluokan suoritusta olisi tulossa.
No, se nyt on tietenkin huono mentaliteetti lähteä liikkeelle, tiedän sen itsekin, mutta minkäs teet. Etenkin, kun koulutreeni meni tosiaan erityisen penkin alle tänään. Lissu oli kertonut eilisestä Kiljun jumittaneen joka kerta, kun avut eivät sille kelvanneet. Niin se teki tänäänkin, vaikka eilen oli palautettu tehdasasetukset eli saatu hevonen liikkumaan kunnolla oikein avuin.
Taisteltuani ensin kolme varttia pelkästään käynnin kanssa aloin saada orista jotain irtikin. Sinänsä melko ironista, että Lissu kävi eilisen verkkatreenissä läpi kaikki askellajit ja itse väänsin pelkästään käyntiä ja ravia. Ravissa nimittäin kävi selväksi, että istuin jollain tavalla väärin Kiljun selässä. Tätä sitten väännettiin seuraavat puolen tuntia, kunnes totesin, että ori tekee asiat aivan tarpeeksi hyvin ja työteliäästi ja minun täytyy käydä jollain kurssilla katsastamassa, mitä korjauksia istuntani kaipaa.
Kilju teki kyllä hyvin silloin, kun teki, askel oli kunnollista, tuli rungon alle oikein ja sen kanssa oli miellyttävää puuhata. Treenin yleinen epämiellyttävyys johtui lähinnä siitä, etten itse ollut täysin samalla aallonpituudella orin kanssa, Kiljua ei kyllä voi syyttää. Kenties seuraava koulutreeni on sitten... koulutreenimäisempi.
|
|
|
|
Post by narri on Jun 23, 2015 13:57:48 GMT 2
23.06.2015 Kruunupäälle kiitosta
Miestiskellessäni tänään Kiljun liikutusta oli mielessä lähinnä "koska tällä on viimeksi ollut vapaapäivä". Suomeksi ilmaistuna kiinnostukseni orin liikutukseen oli melko lailla nolla. Olin pari viikkoa Pertin apuna ravitallilla, kun ihanan kesäinen flunssa-aalto kaatoi ohjastajia sänkyyn eikä väkeä riittänyt tarpeeksi. Rankkaa hommaa, mutta hevoset olivat kaikki toimivia. Kova paluu arkeen tänne vatipäisten suomenhevosten keskelle... Onneksi Kilju ei sentään ole niitä vatipäitä, mutta armas aristokraattimme voisi joskus päättää armollisesti toimia kunnolla eikä vain armollisesti kieltäytyä tekemästä pyydettyä, koska kukaan ei osaa mitään. Onneksi ori ei juuri koskaan piehtaroi, siinä menee likaiseksi, joten kuntoon laittaminen oli samaa mallia kuin ravitallilla: pikainen sipaisu harjalla kriittisistä paikoista, varusteet päälle ja saman tien ulos.
Ohjelmassa oli pientä hyppäämistä, ja tänään se oli todellakin pientä. Pitkän sivun alussa pienellä kaarteella oli lähestymispuomi-pysty-laskeutumispuomi, suhteutettu kahden-kolmen askeleen linja kolmelle askeleen välein asetetulle laukkapuomille. Pääty-ympyrän kolmannella neljänneksellä oli vielä kavaletti-puomi-kavaletti innarivälein, ympyrän voisi tehdä kavaleteilla tai ilman.
Jo verryttelyssä ounastelin, että tästä voisi tullakin jotain! Vaikka Kilju meinasi pari kertaa jumittaa käytettyäni ohjaa hieman liian ronskisti se pääasiassa toimi kuitenkin hyvin, vastasi apuihin melko halukkaasti, taipui hyvin sisäjalan ympäri ja toi takasiaan rungon alle kunnolla. Verkkahypyt sujuivat oikein hyvin kunhan muistin myödätä tarpeeksi ja otinkin loppujen lopuksi tähän treeniin tavan viedä käsi puoleen väliin orin kaulaa sen hypätessä, jotta myötäisin todellakin tarpeeksi. Tempo nyt ei ollut mitään päätähuimaavaa, mutta sen vastapainoksi Kiljun laukka oli todella laadukasta takaosasta, ori polki kunnolla alleen ja pari kertaa kokosin askelta ihan vain siksi, että se oli tänään niin pirun helppoa.
Voi herranjumala se hyppääminen! Kerrankin en olisi halunnut lopettaa treeniä ollenkaan, Kilju liikkui niin helposti ja sujuvasti esteelle, hyppäsi sievästi ja suhteutetulla linjalla myös pidentäminen onnistui vailla mitään ongelmaa, vaikka olin hieman epäillyt sitä. Laukkapuomeille askeleet osuivat kohdalleen ja ympyrällä Kilju kääntyi rehellisesti jalan ympärille, ei puskenut lavalla ulos tai tuonut takaosaa kummallisesti sivulle. Jouduin - tai jouduin ja jouduin, tänään se oli vain ilo - lyhentämään laukkaa melko paljon ympyrälle, jotta askel ei olisi ollut liian suuri innariväliin.
Kilju toimi koko treenin ajan kuin unelma kunhan muistin päästää oman käteni rennoksi ja antaa sille kunnolla tilaa tehdä asioita. Loppuraveissa ori venytti askeltaan ja kaulaansa oikein kunnolla, oli niin hikimärkä kuin hevonen vain voi olla enkä itsekään suorastaan kuiva ollut. Tekipä itsenikin kuitenkin mieli pärskiä rentona ja tyytyväisenä, onneksi en antanut Kiljulle vapaapäivää vaan kaikesta huolimatta otin sen treeniin!
Loppukäyntejä tehdessäni Lissu tuli kentälle Vinhan kanssa tekemään alkuverkkaa samaa hyppytehtävää varten. Analysoimme treeniä naisen tehdessä alkukäyntejä, joskin "treenin analysointi" oli enemmän sitä, että minä hehkutin miten helvetin hienosti Kilju oli tänään vetänyt. Lissun aloitellessa treeniä vein Kiljun varusteet sisälle odottelemaan ja pesin orin ulkopesupaikalla. Loimea ei tänään tarvinnut, lämpöinen päivä vailla viimaa, joten viilattuani Kiljun karvasta enimmät vedet syötin orille muutaman porkkanan ja vein sen takaisin tarhaan. Normaalisti piehtarointia karsastavalle kruunupäälle maistui tällä kertaa märän karvan hierominen maata vasten. Onnea sille, joka sen huomenna liikuttaa.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jul 3, 2015 13:33:43 GMT 2
03.07.2015 Cupvoitto..tosin vähän väärässä lajissa. Meilla Susirajassa jokainen suomenhevonen on koulutettu myös kärryjen eteen, ja joka ikiseltä valjakkoajo sujuu noviisiluokkien verran, oli sitä mainittu tai ei. Viime kuun VVJ-Cupiin lähdimme useamman parivaljakon voimin (fiksumpiakin vetoja on tullut tehtyä, en kiistä), ja hieman yllättäen voitto napsahti meidän tallillemme - Kiljulle ja Missille. Kiljulle ja Missille. Olimme narrin ja taustajoukkojemme kanssa lievästi yllättyneitä, olin aivan satavarma, että felissa olisi voittanut. Hän tuli kuitenkin toiseksi, minä voitin hyvin omalaatuisen parivaljakkoni kanssa. KERJ:n laatuarvostelutuomareiden eteen mennään näillä näkymin ensi kuussa, ellei suunnitelmiin tule muutosta. Ori olisi kyllä täysin valmis arvioitavaksi, mutta elättelemme toivoa Cupsijoituksista. Tässä kuussa tilaisuuteen kärrätään Petkele ja Varvas, Kilju menee ensi kuussa Vinhan tai Jumpen kanssa, ellei joku kolmas osoittaudu pätevämmäksi vaihtoehdoksi. Sitten onkin sopiva väli pohtia wnb-aristokraattimme viemistä SLA:n tuomareiden eteen, myöhemmin edessä on vielä YLA. Kilju vai kaipaisi vielä varsan tai pari - toivotaan, että KERJ-palkittuna herra tekee kauppansa myös jalostusmarkkinoilla! Orin nykyinen jälkikasvu on kyllä sen verran pätevää, että onhan tällä jälkeläisnäytötkin, joilla leveillä. Arki ja elo on normaaleissa uomissaan, treenaaminen jatkuu normaaliin malliin ja tähtäin on jo ensi kuun Cupeissa. Olisihan se komeaa hakea vähän lisää feimiä joko KERJ:n tai VSR:n Cupeista! On tällä kuitenkin yksi VSR: kenttäcupsijoitus, onhan sekin jotakin. Kiljulla kuitenkin olisi kykyä ja karismaa hankkia enemmänkin, mutta kaiketi vika on (jälleen) ratsastajassa. Helkkarin hieno tämä on, Cupmenestystä tai ei. Kesäkuun VVJ-Cup 30.06.2015
Kesäkuun tarinaluokan tehtävä: Miten Antti Tuisku liittyi kisapäivääsi? Voit kirjoittaa päivän tapahtumista tarinan, runon tai etsiä vaikka kuvan! Tyyli on vapaa.
Tuomarointiperusteena ennen kaikkea mielikuvituksellisuus, yllätyksellisyys ja hauskuus. Tehtävä on valjakkokohtainen!1/8 Lissu T. (VRL-12701) - Iankaikkinen && Misääri..laitoin Facebookiin päivityksen siitä, miten maratonosuus ei mennyt ihan putkeen, koska Missillä oli ongelmia maaston kanssa, joten reitit ja tiet olivat vähän mitä olivat. Päivityksen ensimmäinen (ja ainoa, noin sata tykkäystä saanut) vastaus oli tämä. Kiitti ihan hirveesti hei.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jul 30, 2016 11:16:19 GMT 2
Jäi vain kaipaus, sanaton suru.
Kilju on poissa. Kesä on verottanut tallistamme monta vanhaa, hienoa hevosta, joista jokainen on jättänyt aukon talliin. Kiljun poisnukkuminen riipaisee erityisen syvältä, yksi tallin kuninkaista on poissa.
|
|
