|
|
Post by Pertti on May 4, 2014 8:09:02 GMT 2
suomenhevosori Säkkihuikka "Hikka" omistaa Susiraja Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. ovat sallittuja. Omat sivut.Säkkilinjan jatkaja, Sällin poika ja Stallarin pojanpoika on varhaiskypsä ja erityisen lahjakas esteillä kouluratsastuksen ollessa hitusen heikompi osa-alue. Sinänsä mielenkiintoista, koska hyppääminen Hikalla meinaa olla pienoinen katastrofi. Hikka on puolittain innoissaan kuin mikä kaikesta vastaan tulevasta, puolittain se haluaisi vain pistää maate ja mussuttaa heinää. Ori on harvinaisen lahjakas välttelemään työntekoa, ja vaikka se onkin sinäänsä kiinnostunut ympäristöstään ei se jaksa eikä viitsi reagoida. |
|
|
|
Post by Lissu on May 21, 2014 22:11:15 GMT 2
21.05.2014 Haistahan nyt sinäkin
Tapahtuipa eilen hassuja! Not.
Onni on asua tallin pihassa, ainakin silloin, kun hevoset meinaavat hankkia ähkynpoikasta. Olimme postinhakureissulla (sen kerran, kun postin muistaa hakea, se haetaan iltamyöhään) kun kuulimme tallista rymyämistä. Menimme tietenkin katsomaan, ja eiköhän Hikka ollut onnistunut taiteilemaan itsensä ulos karsinasta, rehuvarastoon ja syömään. Ilmeisesti ori ei ollut syönyt turhan paljoa, mutta siitä huolimatta minä läksin taluttelemaan läskiämme pihalle kun narri soitti Pertille. Pertin kiroaminen kuului aika komeasti, vaikkei kaiutin ollutkaan päällä.
Olimme narrin kanssa molemmat rättipoikki, ja silmät ristissä taluttelimme oria. Pertti karautti paikalle ja totesi kanssamme, että tokkopa tästä ähkypotilasta tulee. Talutteluhommiksi tämä meni siitä huolimatta, unesta ei ollut paljoa tietoa. Hikkaa joutui kiskomaan perässä, ei se perkele suostunut kävelemään itsekseen. narrin kanssa kirosimme, miten kivireenkin vetäminen on tehokkaampaa kuin Hikan kiskominen.
Tänä aamuna olimme kaikesta huolimatta ihmeen virkeitä, mutta Hikka ei ollut. Ori vietti koko päivän olemalla hapanta ja unista, kaiketi mokoma ahne porsas koki yöllisen taluttelun jotenkin rankaksi rosessiksi.
|
|
|
|
Post by narri on Jun 2, 2014 12:27:37 GMT 2
02.06.2014 Ja läski liikkuu
Hikka onkin hassu hevonen. Se on kerännyt hyvin, hyvin nuorena sijoituksensa täyteen, vaikka ei kotitreeneissä jaksa vaivautua juuri mihinkään. Varmaan se on todennut pääsevänsä varhaiseläkkeelle kun tekee tulosta, mikä on tietenkin myös totta. Hikan kanssa kierrellään kuitenkin cupeja ja sille koetetaan kasvattaa sopivaa morsmaikkua, jonka suku olisi täysin susirajalainen. Hankala homma, kun tamman pitäisi vieläpä sopia Hikalle, toivottavasti myös parantaa luonnetta. Mitä vahvasti epäilen tämän hevosen kanssa.
Onni on joustovyö! Sukunsa tapaan Hikka onnistuu kasvattamaan mahaansa uskomattomiin mittoihin, vaikkei sille syötetä edes yhtä ylimääräistä kauranjyvästä! Palkintoherkkukin on vaihdettu piskuiseen näkkärinpalaseen, siitä kun ei kaiken järjen mukaan saa mitään ylimääräistä nimimerkillä muistelen kouluruokailua. Siitä huolimatta satulavyö ei varmasti menisi kiinni ilman joustoa, vaikka se pari viikkoa sitten uusittiin. Alan epäillä Hikan syövän telepaattisesti naapurin pellosta.
Joka tapauksessa päivän koulutreeniin kuului matelua jännien asioiden luo, syömistä kentänreunan puskista ja muuta yhtä kivaa ja koulutreeniin kuulumatonta. Minun mielestäni me treenasimme Hikan kanssa pohkeenväistöä, Hikan mielestä aiheena oli kuinka syödä puskasta vaikka ratsastaja miten kiskoo ohjista. Tänään ei vain sujunut. Vaikka mitä poppaskonsteja selässä käytin, Hikka ei motivoitunut työntekoon. Myös takuuvarmat keinot, joilla ori yleensä tekee edes jotain kaikuivat nyt täysin kuuroille korville hevosen madellessa kentällä käyntiä. Reippaimmillaan pääsimme jonkinlaista käynnin ja ravin välistä lönkyttelyä.
Hikka pihalle ja minä läksin suihkuun vääntämään itkua. Miksi, miksi nämä elikot eivät toimi ja miten idiootti ihmisen pitää olla pelmutakseen niiden kanssa?
|
|
|
|
Post by narri on Jun 15, 2014 20:56:38 GMT 2
15.06.2014 Muheva maastoretki
Hikan maastolenkkiohjelman mukaan maastolenkille lähdettiin. Lissu tuli mukaan - tätä on ehkä vaikea uskoa - Telmalla. Mamma tarvitsee vähän liikuntaa ja vaikka ajattelin myös laukata ja ravata, en niin paljoa ettei Telma voisi tulla mukaan. Hikka oli tarhasta hakiessa eloisa kuin päänsä menettänyt etananpuolikas, joten isoäiti ja pojanpoika olivat vauhtinsa puolesta todella hyvin yksiin.
Maastossa sama meno jatkui. Tämän hevosen motivoitumattomuuden taso oli taas jotain niin uskomatonta, ettei hyvä tosikaan. Vaikka miten koetin lobata ideoitani läpi Hikalle, sitä ei voinut vähempää kiinnostaa mikään. Sama meno tosin meinasi olla Telmalla. Ehkä olisi pitänyt ottaa maastokaveriksi joku vähän reippaampi, olisi ehkä motivoinut Hikkaakin.
Maastoa suoritettiin pääasiassa käynnissä ja ravissa. Kiipesimme käynnissä loivia ylämäkiä ja ravasimme pääasiassa tasaisella. Koska Telma alkaa vanhuuttaan ja lihavuuttaan olla niin huonossa kunnossa, ettei sillä enää kunnolla voi laukatakaan Lissu jäi pellolla kävelemään toiseen päätyyn kun laukkasin Hikalla. Laukkasin orilla ensin toiseen päähän peltoa, jonne Hikka meni matelemalla. Takaisinpäin ori laukkasikin vähän suuremmalla innolla, koska ah kotiinpäin.
Hidas maasto kokonaisuudessaan, mutta mitäpä muuta näiden kahden kanssa olisi voinut odottaakaan. Hikka ei edes hionnut kunnolla, vähän harjan alta. Eipä muuta kuin ori takaisin tarhaan.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jun 22, 2014 23:38:30 GMT 2
23.06.2014 Karkumatka kesäyöhön
Onni on asua tallin pihassa, tosin onni on subjektiivista. Vähän aikaa sitten pääsimme narrin kanssa aitatalkoisiin, kun heräsimme pihalta kuuluvaan ryskeeseen. Kurkistin ulos ikkunasta ja kas, Hikkahan se siellä on tuhoamassa sitä, mitä yritämme kukkapenkiksi kutsua. Kiskoimme narrin kanssa nopeasti jotkut housut yöpaitojemme seuraksi ja säntäsimme ulos kiinniottamaan hevosta. Vähemmän yllättäen Hikka lähti karkuun, hän oli saanut maistaa vapautta ja ruokaa! Hikkaa pyydystettiin puolisen tuntia, ja seuraava vartti meni aitaa korjatessa. Mahtavaa, ties miten moni koneistamme on saanut päähänsä tulla aidasta läpi. Aidat ovat kuitenkin metalliputkea.. No, läskillä eiku lihaksella on hyvä jyrätä.
Hikka joutui karkureissunsa vuoksi yöksi sisälle, vaikka melkein kaikki muut suomenhevosemme Kallaa, Sälliä ja Missiä lukuun ottamatta ulkona. Katsotaan, josko ori pysyisi ensi yön aidoissaan.
Orin tarha on nyt paikattu, aamulla se pitää korjata kunnolla. Pääsen hitsaushommiin, ellei Pertti ota sitä ristikseen. Nyt kun Hikka muiden karkailijoiden perässä on tullut aidoista läpi pitää käydä joka tarha ajatuksen kanssa läpi, vaikka se homma tehtiin jo alkukesästä. Me kun luulimme, että korjausta vaativat aidat on korjattu jo!
Onni onnettomuudessa on se, että hevonen säilyi ehjänä. Hikassa ei ollut naarmun naarmua, jaloissa ei tuntunut turvotusta eikä ori ollut kerennyt syödä niin paljoa, että tässä pitäisi pelätä ähkyä.
|
|
|
|
Post by narri on Aug 5, 2014 18:28:55 GMT 2
05.08.2014 Mitäs kinttuvikaiselle
Hikka liukastui toissapäivänä tarhassaan ja alkoi sen jälkeen klenkata. Kutsuimme eläinlääkärin tarkastamaan jalkaa, vaikkei se pahalta vaikuttanutkaan. Eikä ollutkaan, eläinlääkäri antoi ohjeeksi talutella oria viikon verran ja sen jälkeen alkaa kevyesti ratsastelemaan. Onneksi Hikka ei ole enää aktiivikisauksessa niin ei haittaa. Eipä se juuri nyt haittaisi muutenkaan, vaikka ori olisi kisauksessa, ei näillä helteillä ole treenattu ketään kunnolla. Kunhan koetettu liikuttaa sen verran, että kunto pysyisi yllä ja energisimmät hevoset eivät tule aidoista läpi.
Lähdin Lissun kanssa maastoon taluttelemaan Hikkaa. Nainen oli mukana kävelemässä Hantilla, eikä retki ollut hevosille tai ihmisille kovin mukava. Me kun kuvittelimme metsässä olevan vähän viileämpää, mutta paskan marjat, samanlainen pätsi siellä oli. Hikka raahautui perässä kuin kuoleman kielissä ja minulla ei ollut mitään vaikeuksia pysyä Hantin kävelyvauhdissa. Ei paljoa huvittanut edes hölöttää tällä kelillä, kun piti keskittyä hengittämään ja kävelemään. Epämiellyttävä kävelylenkki kaikin tavoin. Tallille palatessa pesimme molemmat hevoset, jotka nauttivat silmin nähden, ja kävimme pienoisen vesisodan keskellä tallinpihaa - kyllä kesä kuivaa.
30.06.2014 VVJ Cup, vaativa yhdistetty yksiköille, tarinaluokka 2/28
Etsi kappale, jonka lyriikat kuvaavat kisapäiväänne tai yksittäistä suoritustanne. Muutama rivi riittää eli koko kappaleen ei tarvitse sopia tehtävänantoon. Kielenä saa käyttää suomea tai englantia. Liitä osallistumiseesi kappaleen nimi sekä esittäjä.
Rallikuskiksi pääsystä toiveita elätän
Turha on äitien sankaripoikia neuvoa
Eihän rallia voiteta jos siellä pelätään
Leevi And The Leavings - Teuvo, Maanteiden Kuningas
|
|
|
|
Post by Lissu on Aug 16, 2014 10:22:58 GMT 2
16.08.2014 Kärrykoni
Hikan kisaura on saanut vähän yllättäen jatkoa, olen nimittäin alkanut kisata valjakkoa orin kanssa. Ei meillä mitään isompia tavoitteita ole, joku kymmenisen sijoitusta olisi ihan mukava lisä. Kaikki suomenhevosemme kuitenkin opetetaan ajolle, ja Hikka oli helppo jatkokoulutettava. Oripoika suorittaa vaativaa valjakkoa, ja nyt orilla on jo muutama sijoitus Cup-sijoituksen lisäksi. Tekee tällekin punkeron yritykselle ihan hyvää liikkua ja kilpailla, jotain aktiviteettia peruskunnon ylläpitämisen lisäksi! Totta kai me vielä juoksemme Cupeissa ja tarinakisoissa, mutta valjakko on kaiken päälle myös hyvää vaihtelua.
Viikko-ohjelmassa on nykyään ajamista ihan asiakseen, ohjelma vain on unohtunut päivittää. Hikan kanssa tehdään rentoja maastotreenejä, vakavampia kouluohjelmaosuuksia ja maratontreeniä. Pujottelut ovat välillä yhtä tuskaa, kun ori alkaa laiskamatoilemaan eikä halua taipua, kääntyä tai edes liikkua. Käyntipätkillä Hikka ihan loistaa, ylläripylläri..
Ajaminen on minulle mukavaa vaihtelua, etenkin ne rennot maastolenkit. Välillä lähdemme narrin kanssa kahdestaan ajamaan ja parantamaan maailmaa, rentoa käyntiä ja ravihölkkää sekä paljon juoruamista naapureista -- keskustelua päivän poliittisista kysymyksistä. Hikka on ihan ykkösvalinta näille lenkeille!
Pikku hiljaa pitäisi alkaa miettiä herran jalostuskäyttöäkin, haluamme seuraavan Säkkivarsan tälliin. Tämä vain kaatuu - yllätys yllätys - tamman puuttumiseen. Pitää kasvattaa itse.. Hikka on ihan vanhus, kun saamme siitä varsoja talliin!
|
|
|
|
Post by narri on Aug 27, 2014 8:51:37 GMT 2
27.08.2014 Rennon vapauttavaa
Hikalla oli tänään vapaapäivä ja olimme kutsuneet paikalle hierojan käymään taas muutaman hevosen läpi, Hikka ensimmäisten joukossa. Ori oli himpan verran tyytymätön hakiessani sitä ulkoa, aamuheinät olivat kesken ja herra olisi halunnut vain jäädä niitä mussuttamaan. Miten yllättävää. Kaikesta huolimatta julmasti pyydystin orin tarhasta ja raahasin sen sisälle. Pidin parhaana harjata Hikan ennen hierojan tuloa, ori oli käynyt selkeästi lojumassa jossain kuralätäkössä ja mahdollisesti vielä lantakasassakin sillä sen verran saastainen hevonen oli. Koska hierojamme on hyvännäköinen niin mukava, halusin ettei miehen tarvitsisi hieroa niin saastaista Hikkaa.
Kuten aina, hieroja pääsi ihmettelemään miten ihmeessä Hikka voi olla niin lihava. Olemme keskustelleet aiheesta Hikan, Kummon, Sällin ja Kaiun suhteen useampaankin kertaan. Olemme puhuneet lihashuollosta ja ruokinnasta ja kaikesta, ja nytkin kertoessani Hikan liikutuksesta hieroja totesi sen todella hyväksi. Siitä huolimatta ori onnistuu vain lihomaan entistä enemmän. Lihakset sillä kuitenkin olivat hyvässä kunnossa, kevyellä liikutuksella oleva läskipallosemme ei ole jumissa ja on läskiä lukuunottamatta erittäin hyvässä peruskunnossa. Kisakunnon on annettu hieman karista pois kun ei Hikan tarvitse olla enää täydellisessä terässä, mutta kyllä tällä voisi kisoihin mennä ja melko vähällä vaivalla rakentaa ihan oikean kisakunnon päälle. Eli hyvältä vaikuttaa, vaikka maha hyllyy!
|
|
|
|
Post by Lissu on Oct 23, 2014 14:18:34 GMT 2
23.10.2014 Pöljät puomeilla
Aamutallin jälkeen kävin kasaamassa kentälle ravi- ja laukkapuomitehtäviä, sekä muutamat kavaletit. Päiväohjelmaani kuului Hikan liikuttaminen, ja orin liikutusohjeissa luki "puomitreeni, verryttelyä". On tieten aivan oma lukunsa, saako Hikan vertymään, taipumaan tai tekemään yhtikäs mitään, mokoma mursu..
Hikka ei ollut lainkaan suostuvainen tulemaan tarhasta mukaani, mokoma tietää joutuvansa töihin. Jouduin lahjomaan Hikkaa porkkanalla, että ylipäätään sain orin narun nokkaan. Raudikko oli samanlainen perässä kiskottava kivireki kuin yleensäkin, ei mitään uutta sen suhteen. Ärsyttäähän se silti.
Hevosen harjaamisessa ja varustamisessa ei kauaa nokka tuhissut. Sää suosi, pikkupakkanen ja kirpeä, kaunis syyspäivä - tänään olisi pitänyt lähteä maastoon! Mutta ei auttanut, puomitreeniä on hankala vetää maastossa. Sitä paitsi tallista löytyy vino pino Hikkaa parempia maastoratsuja..
Alkuverryttelyt alkoivat aika onnettomasti. Hikka oli reipas kuin laiskiainen, liike oli maahan sidottua ja tahmeaa, ori vältteli pohkeitani ja muita apujani erittäin taitavasti. Tein paljon pysähdyksiä, peruutuksia ja siirtymisiä, joilla pyrin herkistämään Hikkaa. Ori jäi kovakylkiseksi - vähemmän yllättävää -, kovasuisuus sentään lähti. Hikka herkistyi vähän, jee! Herkistyttyään ja verryttyään Hikka joutui voltti- ja ympyrätreeniin sekä kiemuraurien hiomiseen. Näillä tehtävillä hain oriin joustavuutta ja pehmeyttä kylkiin, sekä ylipäätään parempaa asetusta ja taivutusta. Valitettavasti nämä itsestäänselvyydet eivät aina toteudu Hikan kanssa, vaikka ori miten on pätevä ratsu.
Puomitreeni oli sikäli suksee, ettei Hikka juossut puomien yli tai kompuroinut niihin, kuten turhan moni muu Susirajan hevonen tekee. Orin askeleet olisivat saaneet olla korkeammat ja tarmokkaammat, mutta jollain kurin Hikka sai askeleensa sovitettua ravi- ja laukkapuomeihin sopiviksi, vaikka mateli samalla. Taito se on sekin..! Kavalettien yli Hikka lähes kaatui, ei edes yli kävellyt. Hikan takia ei jaksa enää edes itkeä, ori lähinnä naurattaa (nauru on defenssi, jolla estämme itkua). Satunnaisia aktiivisempia laukkapätkiä lukuun ottamatta ori oli löysä ja vedoton ilman mitään eteenpäinpyrkimystä.
Treenin jälkeen Hikka sai leipäpalan suuhunsa, ennen kuin kiskoin sen takaisin tarhaan. Loppumatka tosin meni melko reippaassa tahdissa, kun Hikka huomasi tarhassaan odottavat päiväheinät. On asioita, joiden vuoksi Hikkakin suvaitsee laittaa vauhtia masiinaan.
|
|
|
|
Post by Lissu on Nov 10, 2014 11:33:23 GMT 2
10.11.2014 Hikijumppaa
Hyvin alkanut talvemme loppui taas kuin seinään, kun lumi suli viime yönä pois. Syksyinen loskapaskakeli on taas täällä, ja suurin osa hevosten tarhoista on yhtä mutavelliä. Onneksi loputkin tarhapohjat uusitaan ensi vuonna, ehkei ensi syksy / talven yritys ole näin kamala.
Hikkaa kelivaihtelut eivät ole haitanneet, oria ei paljoa kiinnosta, seisooko se kuivalla maalla, lumessa vai mudassa, kunhan ruokahuolto pelaa. Ori oli tympääntyneen oloinen, kun tarvoin läpi mudan ja vellin sen tarhalle vain hakeakseni raudikon töihin – ruokaahan minun olisi pitänyt tuoda, hyvänen aika!
Hikan kinttujen ja kuraroiskeisen hännän puhdistamiseen meni oma aikansa, mutta muutoin hevosen harjaus tai varustaminen ei kauaa vienyt. Hikka on niitä hevosia, joita harvemmin unohtuu paijailemaan. Suuntasimme kentälle, ja laiskasti vierelläni kulkenut kuivan maan merinorsu roiskutti melkoisesti rapaa saappailleni. Totta kai olin juuri eilen pessyt ja rasvannut ne.
Verryttelyt menivät taas siihen, että Hikka vältteli töitä minkä kerkesi ja minä keräsin koko ajan enemmän huonosti tukahdutettua kiukkua hevosen toimimattomuuden vuoksi. Päätettyäni palkata jonkun valmentamaan Hikkaa – jonka pitäisi olla jo kaiken nähnyt ja kokenut Cup-tykki, anna mä nauran! -, jotta menoon saisi edes jotain tolkkua, aloin saada pohjeavut läpi ja jotain tuntumaa hevosen suuhun. Onneksi olen kovapäisempi kuin Hikka, ja kaiketi ori on vähitellen alkanut nöyrtyä siihen ajatukseen, että töitä tekemällä pääsee vähemmällä.
Ratsastin oikein pitkät ja naurettavan perusteelliset verryttelyt, joiden aikana Hikka alkoi jo hiota. Asettelin, taivuttelin, suoristin, pidensin ja lyhensin askelta, tein siirtymisiä ja erilaisia ratsastusradan teitä. Verryttelyistä siirryimme vähitellen itse koulutreeniin, joka oli lähinnä verryttelytehtävien syventämistä ja tehostamista. Pysähdys – peruutus – ravin/laukan nostaminen sai Hikan ähkäisemään parilla ensimmäisellä kerralla, kun elintasomaha piti kantaa kunnolla.
Aika hyvin minä sain syöttöporsaaseen liikettä! Hikan käynti oli yllättävän aktiivista ja tarmokasta, kun tarpeeksi kauan hinkkasin, ja hevonen kantoi itsensä todella hyvin. Sama meno jatkui ravissa ja laukassa, mutta pitihän tulosten eteen tehdä töitäkin. Loppuverryttelyjä tehdessäni huomasin ratsastaneeni pari tuntia, mutta kerrankos sitä innostuu tekemään perinpohjaisen sileätreenin. Perttikin, joka ei ymmärrä ratsun liikkeistä mitään, kehaisi vaivannäköäni ja Hikan menoa (voi tosin olla, että miehen mielestä Hikka on liikutettu hyvin vain, koska hevonen oli aivan hikinen).
Orin huopa ja pintelit joutuivat saman tien pyykkiin, varusteet pesin nahkasaippualla heti Hikan pestyäni. Hikkakin sai saippuapesun ja tuliterän kuivatusloimen ylleen. Palkinnoksi hikijumpastaan hevonen sai elektrolyyttimelassiveden isoimmasta ämpäristä, jonka löysin, sekä muutaman omenan. Sillä hikoamisella ja työnteolla Hikka on kehunsa ja herkkunsa todellakin ansainnut.
|
|
|
|
Post by narri on Dec 16, 2014 18:02:10 GMT 2
16.12.2014 Voihan hikottelu sentään
Monta kertaa on todettu, että Hikka on kovin valmis ja sitähän se edelleen on. Onneksi nämä läskipullatkaan eivät kykene menestystään vähentämään, vaikka kovasti yrittäisivät. Sen verran kuitenkin on uhrattu aikaa ja vaivaa niiden kanssa puljaamiseen. Hikan pitäisi tehdä meille ainakin kotiin varsa - suunnitteilla on nimetä toivottavasti orina tuleva varsa Säkkisnapsiksi, sillä onhan huikan luonnollinen jatkumo snapsi. Tosin ehkä nimet olisi pitänyt heittää toisin päin, mutta menee se näinkin, ei se Susirajassa niin tarkkaa ole. Tällä hetkellä Hikan kanssa ollaan lähinnä ikuisella laihdutuskuurilla ja koetetaan pitää kuntoa yllä cupeja sekä tulevia laatuarvosteluja varten. Tarkoitus olisi käydä myös kerran tai kaksi valmentautumassa vielä ennen tulevia koitoksia, vaikka Hikka onkin aika hyvin valmennettu jo.
Eilen löimme Krissen - joka on jo siirtynyt Loihdun vuokraajasta osa-aikaiseksi työntekijäksemme, hupsista - tekemään koulutreenin Hikalla. Vaikka ori ei olekaan Krissen lempihevosia, eikä meidänkään, ainakaan treenatessa, oli treeni silti oikein hyvä. Hikka tapansa mukaan ei ollut yhtään mukana työnteossa, mutta Krisse sai siitä irti oikein vakuuttavan suorituksen väistöjen muodossa.
Tänään olikin sitten eilisen hikitreenin vastapainoksi kevyemmän liikutuksen päivä ja ajattelin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja lähteä maastoon ilman satulaa. Ainakaan Hikka ei säntäile tai säpsy, ja kun ohjelmassa oli lähinnä käyntiä ja ravia olivat tippumismahdollisuudet häviävän pienet. Vielä mukavampaa olisi tietenkin ollut ratsastaa pimeässä metsässä vain lumen valaistessa, mutta lunta ei ole näkynyt tai kuulunut. Minä nyt muutama päivä lumista loskaa maassa. Niinpä minun piti tyytyä seikkailemaan metsässä otsalampun valossa.
Kävin siis hakemassa sotanorsun tarhasta, harjasin sen pääpiirteittäin ja suitsin elikon. Ilmoitin Lissulle, mihin olin menossa ja suuntasin matkaan. Hikan kanssa on ihan mukava olla silloin, kun ei tarvitse tehdä kunnolla mitään. Ori on rauhallinen, leveäselkäinen ja kuljettaa turvallisesti pimeämmässäkin ryteikössä, ei säpsy vaikka vastaan käveli suhisevatakkinen sauvakävelijäkin. Sain vain istua orin selässä mietiskellen maailman menoa. Pahimpiin ryteikköihin en Hikan kanssa uskaltautunut, sillä otsalamppu ei valaise tarpeeksi ja vaikka ori näkeekin paremmin, en silti uskaltautunut riskeeraamaan. Niinpä pysyttelimme tasaisemmilla teillä, kävelimme ja otimme muutaman rennon ravipätkän. Lenkki kesti vähän vajaan tunnin, mistä olin kovin yllättynyt. Mielestäni lähdin vain lyhyelle kävelylenkille, mutta niin vain sain tuhlattua aikaa Hikankin kanssa sen verran pitkään. Mukavaa kuitenkin oli, kunpa oria voisi pitää pelkkänä pihankoristeena ja oloneuvoksena eikä edes yrittää treenata sitä.
Hikka sai hyvänmielen porkkanan ennen kuin päätyi tarhaan odottelemaan iltaheiniä.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jul 14, 2015 16:32:41 GMT 2
14.07.2015 Tarinaturinointia
Hikka pääsi pitkästä aikaa muihinkin kisoihin, kuin Cupeihin. Mallaspurossa järjestetyt tarinakoulukilpailut olivat kuin omiaan meille, ja lähettäessäni osallistumisilmoitusta puhkuin itsevarmuutta. Kyllähän me Hikan kanssa viemme voiton, tai ainakin ruusukkeen kotiin! Valitettavasti näin ei käynyt, mutta olimme sentään ensimmäinen ei-sijoittunut ratsukko. narri lällätteli ihan vähän vain (aika perkeleesti), kun voitti minut ja Hikan Varpaan kanssa. No, olemme suurempia ihmisiä/hevosia, emmekä anna moisen häiritä. Mitä nyt vähän mökötin ja purin tuntojani Facebookissa. ..tosin, on ihme, että pääsimme ylipäätään niin lähelle sijoitusta kuin nyt pääsimme, kun minä menin ja unohdin radan. Joko ratsastin kaikesta huolimatta oikeat liikkeet, tai sitten tuomariparka ei järkytykseltään saanut ilmoitettua, että minun ratsasteluni olivat siinä. Otetaan tämä kokemuksen kannalta!
Toiveissa on, että Cupien ja tarinakisojen kiertely tuottaa tulosta. Laatuarvostelut eivät ole ihan vielä ajankohtaiset, mutta Hikan jälkikasvu on jo tehnyt - pikku hiljaa - tulosta kilparadoilla. Emme malta odottaa, että Hikka Juniorien kisaurat starttaavat kunnolla! Varsojen menestys tuo ihan uutta puhtia isäukon Cuptreeneihin.
Villit tuotoskoulukilpailut some-teemalla 20.6.2015 Mallaspurossa
tuomarina Lynn
Jokaisessa luokassa ratsastaja voi valita kilpailtavan tason väliltä helppo C - vaativa B
Luokka 1: Twitter-luokka
Millaisen tviitin julkaiset suorituksesi jälkeen? Twitter-päivityksen maksimipituus on 140 merkkiä.
4/9 Lissu T. - Säkkihuikka / VaB
"Ajattelin mennä kunniakierrokselle. Unohdin radan kolmannen liikkeen jälkeen. Miten meni noin niin ko omasta mielestä?"
|
|
|
|
Post by narri on Jun 14, 2017 22:27:54 GMT 2
02.06.2017 KRJ-kilpailut Simorassa, vaativa B tarinaluokka 3/9
Jokaisella hevosella on se vallitseva luonteenpiirre, josta omistaja sen parhaiten muistaa. Mikä onkaan sinun ratsusi? Kuvaile yhdellä virkkeellä tätä hevosesi piirrettä ja sitä kuinka se vaikuttaa kisapäiväänne.
Olisihan se rata huonomminkin voinut mennä, mutta tuntui kyllä kivireen vetämiseltä, kun Hikka olisi halunnut vain nukkua radalla.
|
|
