Petkele "Petkele"

[Pertti]

suomenhevosruuna Petkele "Petkele"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. ovat sallittuja.

Omat sivut.

Petkele tuli Susirajaan ratsutettavaksi, mutta tänne jäi ja täällä pysyy. Ruuna löytää välillä kadonneet pallinsa ja kuvittelee olevansa edelleen ori, ketään - ei ihmisiä tai muita hevosia - vain ei jaksa kiinnostaa. Sympaattinen halinalle, pikku mussukka, ainakin kotosalla.

[Lissu]

20.05.2014 Estetreeni

Voihan Petkele. Ruunaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa töihin lähtö, ruunikko makoili tarhassa pitkin pituuttaan nauttien auringonpaisteesta. Huokailu ja haukottelu eivät auttaneet, kiskoin Petkeleen ylös ja talutin sisälle varustettavaksi. Suht nopeasti ruuna oli hoidettu, varustettu ja olimme jo verryttelemässä. narri hyppäsi samaan aikaan Narskulla, Sarlotta oli nostelemassa puomeja.

Alkuverryttelyt sujuivat laiskoissa merkeissä, kun Petkele oli henkisesti edelleen tarhassa leikkimässä rantaleijonaa. Käynti oli todella hidasta, samaten ravi, eikä laukassakaan ollut kehumista. Hitasta, matelevaa menoa, ruunan liikkeet olivat maahan sidottuja. Vasta verryttelyhypyt toivat vähän eloa ruunaan, innarilla Petkele suorastaan innostui. Ruunikon tasapaino ja tekniikka on kehittynyt, nykyisellään tässä on jo aika pätevä peli. Kyllä tällä metriä pääsee, ihan kevyesti, mutta tänään hypättiin 70-80cm esteitä.
Esteet olivat pystyä ja oksereita, seassa pikku muuri. Treenasimme lähestymisiä sekä laukan pidentämistä ja lyhentämistä. Petkele vastasi apuihin todella hyvin, eteenpäinpyrkimys olisi saanut olla parempi, mutta ainakin alun vetelyys katosi. Hypyt olivat kelvollisia, laukkaa sai säädeltyä hyvin ja Petkele oli hienoisesta vedottomuudestaan huolimatta oikein pätevää hevosta.

Treenin jälkeen perusteellinen harjaus, porkkana palkkioksi ja hevonen takaisin tarhaan. Yllättäen Petkele palasi aurinkopaikalleen makoilemaan, siellä ruuna sitten makoili pitkin pituuttaan aika lailla koko päivän.

[Lissu]

27.05.2014 Kisaihmettelyä

Suureksi hämmästykseksemme Petkele on aloittanut kilpauransa suht hyvin. Ruunalla on jokunen sijoitus este- ja kouluradoilta, emmekä voisi olla tyytyväisempiä. Me kun kuvittelimme, ettei tästä tule niin mitään! Kylillä olemme toki huudelleet, että "kyllä meidän Petkeleestä tulee vielä kisapeli!!", mutta emmehän me sellaiseen paskaan itsekään uskoneet. Jos ruuna jatkaa tähän malliin, meidän pitää syödä sanamme.

Tämän päivän estetreeni meni aivan perseelleen. Tarkoitus oli hypätä 80-90cm esteitä, mutta jumituimme 60cm korkeuteen, kun Petkele ei vain toiminut. Suomenhevonen kaahasi menemään, oli täysin kuuro pidätteille, pohkeille ja jokaikiselle avulle, jonka tähän voisi luetella. Laukkapuomit, useat ympyrät ja voltit, pysähdykset ja peruutukset, aitaan päin pysäyttäminen tai mikään muukaan ei auttanut, Petkele teki mitä lystäsi. Alkuverryttelytkin menivät ihan penkin alle, tämän päivän treeniä ei voi millään tavoin kehua.
En tiedä, kumpi oli kädenvääntömme jälkeen hikisempi, minä vai hevonen. Petkele pääsi pesulle ja karsinaan kuivumaan, illalla ruuna pääsi takaisin tarhaan. Ruunikko sai olla möllöttää pihalla koko yön, kuten suurin osa suomenhevosistamme.

[narri]

02.06.2014 Ruunan rupsukkainen

Ja näääääin on siunaantunut Susirajaan ruunanpuolikaskin, vaikka Lissun kanssa uhosimme, ettei meille mitään ruunia ole tulossa. Olemme tehneer Petkeleen kanssa hirvittävän määrän töitä, nyt orilla on jo alettu kisata helppoa B:tä ja metriä. Ja onpahan sillä molemmista lajeista kymmenisen sijoitustakin! Ottaen huomioon, että ruunalla ei ollut edes perustapoja kun se meille tuli, riimu vielä meni päähän vaan taluttaminenkin oli ihan hepreaa.

Petkeleen verkkatreenissä lähdettiin tänään kevyesti maastoilemaan. Ruuna on kotona ihastuttavan letkeä tapaus, vaikka välillä löytääkin kadonneet kulkusensa kun kiimainen tamma kulkee ohi - onneksi tätä tapahtuu muutoin vain kisapaikoilla. Muuten Petkele meinaakin olla juuri sellainen mukava puskapakkaus, jonka kaikki tädit kilvan haluavat alleen.
Mepäs vain emme Petkeleestä luovukaan! Ruunan kanssa oli todella mukava käydä heittämässä vajaan tunnin mittainen letkeän reipas käynti-ravilenkki metsässä. Keli oli aivan mahtava, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mutta puiden varjossa oli juuri sopivan viileää. Alkaa se kesä tulla Takapajulaankin pikkuhiljaa vaikka täällä pohjoisen perukoilla asummekin. Petkele puksutti mukavan tasaisesti ympärilleen katsellen, mitä nyt muutamasta puskasta olisi sen mielestä voinut jäädä syömään. Vaikka maastolenkki olikin käyntiä ja ravia, otimme yhden rennon laukkapätkän mielenvirkistykseksi.

Maastolenkki oli niin rento, ettei Petkele edes hionnut menon keskellä. Ruuna sai kuitenkin tavallistakin enemmän paijausta tallille palatessa, on tämä vain sellainen halinalle ettei mitään rajaa. Takaisin tarhaan Petkele päätyi huomattavan ajan kuluttua, kun en vain voinut lakata lepertelemästä sille.

[Lissu]

20.06.2014 Petkele ja pikkuesteitä

Ruunallamme on mennyt todella hyvä kisaputki! Vähän reilu kymmenen estesijoitusta ja vähän reilu parikymmentä koulusijoitusta, ei huonosti ollenkaan. Petkele on aloittanut kilpauransa lupaavasti, vaikka me ja vähän kaikki muutkin epäilimme, ettei ruunasta tule yhtikäs mitään. Raukka Petkele, epäilimme ihan turhaan heräteostoksemme pätevyyttä! Helppo B -tasoinen onkin niin pätevä, että..!

Ratsastettuani Rätkän hain Petkeleen tarhasta estetreenejä varten. Ruunanrupsukkamme on rento ja mukava pakkaus, vähän mummonkuljetin kotioloissa, mutta oikein mukava pakkaus kaiken kaikkiaan. Alkuverryttelyt sujuivat reippaissa merkeissä, ruuna tuntui oikein hyvältä. Verryttelyhypyt Petkele suoritti suurella innolla, vaikka estekorkeus olikin vain 40cm. Muutama kaahausepisodi jätetään poliittien korrektisti mainitsematta..
Estekorkeus oli maksimissaan 70cm, mutta ruuna otti jokaisen esteen tosissaan. Petkeleellä oli virtaa, ruunikkomme innostui laukkailemaan ja kaahaamaan kuin päätön kana, mutta teki hyvää jälkeä noin muuten. Hevosella on estesilmää!

Treeni sujui kaikin puolin hyvin, Petkele esitteli parhaita puoliaan ja toimi kuin unelma. Onneksi tämä villi kortti tuli katsottua, Petkele on ollut todella positiivinen yllätys kaikin puolin!

[Lissu]

28.07.2014 Menestynyt makkara

Petkeleen kisakalenteri alkaa olla oikein mukavaa katsottavaa! Kenttäsijoituksia on jopa kaksi (!!), mutta koulusijoituksia on 39 ja estesijoituksia 40. Ruunan rupsukka alkaa olla todella hyvällä mallilla. Vielä kun saisi kenttäpuolella tehtyä tulosta, niin olisimme narrin kanssa enemmän kuin tyytyväisiä.
Sen lisäksi, että kilpapuolella menee mukavasti, niin Petkele on nykyään myös isä. Pakasteet ovat hieno asia, niiden ansiosta ruunikkomme on eläinlääkärin kätösen kautta päässyt riiaamaan kahta tammaa.

Noin muuten elo sujuu samoissa uomissa kuin aina. Treeniä, treeniä ja treeniä sekä kisareissuja. Petkeleen kanssa on ollut ilo tehdä töitä, ja kyllä sylettää, ettei tästä ikinä saa täyttä kapasiteettia irti. On tämä kuitenkin melkoinen suksee ollakseen täysin puskista tuotu, ikäisiään jäljessä ollut toivoton tapaus. Ruuna on ottanut paikkansa Susirajan hevoskaartissa, eikä se ole lähdössä meiltä kulumallakaan. Olemme jo narrin kanssa suunnitelleet, minkä tamman kanssa talliin halutaan pikku-Petkele. Varsakuume huipussaan..!

On tämä Petkele melkoinen tapaus ja hiomaton timantti, kyllä saa kiittää onneaan, kun tämmöinen tapaus kärrättiin pihaan.

[Lissu]

26.08.2014 Menestynyt makkara #2

Ruunan rupsukkamme on melkoinen kisatykki, vaikkei sitä olisi alkuun uskonutkaan. Petkele on valmis niin este- kuin koulusijoitustensa puolesta (52 ERJ-sijoitusta ja 45 KRJ-sijoitusta), kenttäpuoli vähän takkuaa. Ruunalla on vasta kolme kenttäsijoitusta, mutta kyyyyyyllä tämä tästä. Jos me olemme narrin kanssa saaneet Petkeleen kanssa tulosta aikaiseksi jo kahdessa lajissa, niin kyllä se kolmaskin menee!
Jälkeläisrintamalla menee myös hyvin, ruunamme Peskimo-poika on kisannut jo nyt todella vakuuttavat sijoitusmäärät niin koulu- kuin esteradoilta. Ruunikkomme olisi siis aika lailla KRJ-laatisvalmis, kunhan olisimme itse elikkoon tyytyväisiä. Muutamat valmennukset alle, ja katsotaan asiaa uusiksi.

Satuloin Petkeleen heti aamusta estetreeniä varten. Ruuna oli alkuverryttelyissä melkoinen aloittelijapuksu, mutta annas olla, kun alettiin hyppäämään! Jo verryttelyesteillä kaasu hirtti kiinni - onneksi tämä elikko kuitenkin kuuntelee ja uskoo pidätteitä. Käytin pitkän tovin siihen, että sain Petkeleestä esille hyvän, tasatahtisen laukan, joka ei mennyt kaahailuksi. Ruuna on edistynyt valtavilla harppauksilla siitä, mitä se meille tullessaan oli. ..mikä ei tosin vaatinut paljoa.

Hyppäsimme tänään ihan kunnon esteitä, 90-100cm yksittäisesteitä ja 2-4 esteen tehtäväsarjoja. Petkele on herkistynyt, ja sen kanssa on nykyään ihan mahtava työskennellä. Onhan sillä omat kommervenkkinsä ja kiireisemmät kautensa, mutta ruuna yrittää parhaansa. Tänäänkin ruunikko teki monta hyvää hyppyä, ja tässä on hevonen, jolla on oikeasti ymmärrystä hyppäämisen päälle.
Treenin jälkeen ruuna pesulle, melassivettä elektrolyyteillä sekä porkkana suuhun ja loimi niskaan. Jahka Petkele kuivuu, Santeri saa kiikuttaa hevosen ulos.

[Lissu]

29.09.2014 Kuulumisia

Petkeleellä menee kaikkialla muualla, paitsi kenttäkisoissa, lujaa. Kiitos monien pakasteiden, ruunamme on taas saanut jälkikasvua. Eilen Lounatuuli – Löpö – varsoi hienon rautiaan tammavarsa, joka sai nimekseen Itäviima. Koska olemme jumalattoman nopeita (lue: koska meillä kävi helvetinmoinen tuuri), pikkutamma on jo myyty. Uusi omistaja, coupie, kaavailee varsasta tulevaisuuden kenttätykkiä. Toivon mukaan tamma tulee kenttäkisamenestyksen suhteen enemmän emäänsä, kuin isäänsä..

Laatuarvostelut taitavat mennä aivan loppuvuoteen, tai vaihtoehtoisesti ensi vuoteen. Isoin kysymysmerkkihän tässä ovat jälkeläisnäytöt, joskin ruunamme jälkikasvu on niin hienoa, ettemme ole turhan huolissamme. Este- ja koulupuolella ollaan jo valmiita, mutta pitänee silti valmentautua – kenttäkisoissa jokainen osakoe menee tasaisen paskasti. Mielessä on käynyt, että luovuttaisimme, mutta olemme aivan liian itsepäisiä. Petkeleestä tulee kenttämenestyjä, vaikka sitten väkisin ja tuomareita lahjomalla!

Sarlotta ratsasti Petkeleen eilen, ja minä loikkasin orin selkään tänään. Lähdin yksin, narrilla ja muilla oli kädet täynnä muuta hommia ja enemmän kentälle sopivia treenisuunnitelmia.
Ruska on edennyt pitkälle, ja maastoretkeni oli yhtä väriloistoa. Petkele oli reipas ja letkeä, aivan täydellinen rentoon maastoiluun. Reissuun mahtui vähän pohkeenväistöä ja paljon siirtymisiä, suurin osa ajasta kuljettiin ravissa, pitkillä suorilla toki laukkaa. Petkele oli niin tolkuttoman hyvässä vireessä, että lähes parituntinen maastoretki sai suupielet korviin kuin Jokerilla konsanaan. Ties miten monesti olen marmattanut, että hevonen on parhaimmillaan rennoissa kotitreeneissä, ja niin myös tänään. Tällä vireellä jos Petkeleen saisi kenttäkisoihin..!

Kotona syötin ruunalle leipäpalan toisensa perään, ennen kuin vein sen takaisin tarhaan. Hieno, hieno hevonen, kaikesta huolimatta ja osin juuri sen takia.

[Lissu]

20.10.2014 Kurarallia

Olipa taas harvinaisen fiksu idea lähteä maastoon näillä keleillä. Valkoisilla ratsastushousuilla. Ei voi kuin onnitella itseään siitä, miten blondi ihminen osaa olla!
Petkeleellä oli tosiaan vuorossa verryttelytreeni, ja päätin lähteä maastoon. Ruuna oli jäätävän kurainen, kun hain sen tarhasta, ja hevosen kuoriminen kovettuneesta ja tuoreesta, märästä mudasta ja hiekasta oli oma operaationsa. Jo tässä vaiheessa olisi pitänyt ymmärtää jättää ne vaaleat, jo likaisiksi menneet housut pois ja vaihtaa tummiin, kuten normaalit ihmiset, mutta eheiiii! Tyhmä pää aiheuttaa paljon pyykkiä.

Petkelettä ei ollut lainkaan haitannut, että harjaustuokio vähän venyi, ruunikko kun rakastaa paijaamista ja huomiota. Kyllähän minäkin mielelläni rapsuttelisin vaikka joka elikkoa sen tunnin päivässä, jos vain olisi aikaa. Kuorittuani mutakerroksen alta esille hevosen varustin Petkeleen pikapikaa, iskin kypärän päähäni ja tallin pihassa nousin vähemmän uljaan ratsuni selkään harvinaisen ketterästi (olemme narrin kanssa aloittaneet joulukilojen kerryttämisen jo etukäteen).
Maastossa oli - yllättäen! - märkää, kuravelliä joka paikassa, liukas tie. Onneksi Petkele on luottoratsu maastoiluun, ja nyt jätetään ne maastoesteet huomiotta. Liukkaita pätkiä ei onneksi ollut tuhottoman paljoa, joten pystyin huoletta ravaamaan ja laukkaamaankin. Petkele oli sopivan rnto ja vireä, ruuna tuntui vetreältä ja vastasi apuihin hyvin. Ruuna myös pysähtyi uskomattoman hyvin, kuten sain kesken tutun laukkasuoran todeta.

Joltain oli kaulahuivi pudonnut maastoon, ja joku - kaiketi koiranulkoiluttaja tai muu lenkkeilijä - oli sitonut huivin yhteen vakiolaukkasuoraamme reunustavista puista. Minä en mokomaa kankaanpalaa edes huomannut, mutta Petkele huomasi. Tiedä sitten, oliko huivin ylipirteä väritys tai 80-luvun kuviointi se, joka sai luottoruunan kauhistumaan, mutta vähän ennen huivia Petkele veti liinat kiinni täydestä laukasta, ja ennen kuin huomasinkaan, istuin perse tukevasti maassa ihmetellen, mitä oikein tapahtui. Onneksi Petkele ei lähtenyt mihinkään, ruuna jäi paikoilleen pörisemään ja tuijottamaan hirviöhuivia silmät ja sieraimet suurina.

Ei kai siinä, nousin ylös, totesin valkoisten housujeni olevan kaikkea muuta kuin valkoiset ja talutin huivikammoisen ruunani pelottaan huivin ohi. Loppumatka sujui ongelmitta, eikä Petkele enää säikkynyt mitään vaan oli oma rauhallinen, tasaisen varma maastomopo -itsensä. Minun takamustani tosin jomotti, mutta mikäs ihme se on, sellaisen ilmalennon jälkeen.

[Lissu]

29.10.2014 Koulupuksuttelua

Päivän ensimmäinen liikutettavani on Petkele, jonka kanssa lähtisin hiomaan perus koulujuttuja. Ruuna tuli minua vastaan portille ja hörisi niin mahdottoman suloisena, ettei mitään tolkkua. Lässytettyäni ruunalle aikani vein sen sisälle harjattavaksi ja varustettavaksi. Siinä ohella saatoin lässyttää vähän lisää, ja olisihan hevosen varustamisesta voinut nopeamminkin suoriutua..

Verryttelyistä asti Petkele oli rento, vähän hitaanpuoleinen tätiratsu, joka epäilemättä olisi tuonut pelkälle harrastelijalle paljon onnistumisen kokemuksia ja hyvää mieltä. Toki minäkin sain hyvän mielen, etenkin muistellessani, millainen ruuna oli meille tullessaan. Halusin kuitenkin ruunasta irti vähän parempaa liikettä, kuin mitä hevonen itse tarjosi.
Petkele oli vetreä, ja teki mielellään, mitä pyysin, jahka totesi, ettei laiskottelu tullut tänään kysymykseenkään. Liike olisi saanut olla aktiivisempaa – Petkelettä ei ole koskaan voinut kehua mahtavasta eteenpäinpyrkimyksestä -, mutta ainakin ruuna teki kaiken, mitä siltä pyydettiin, vieläpä hyvin täsmällisesti. Tänään on hyvä päivä!

Asettelin ja taivutin ruunaa, tein täyskaartoja, voltteja ja ympyröitä, pysähdyksiä ja peruutuksia, askeleen lyhennystä ja pidennystä, siirtymisiä.. Perustyöskentelyä. Ruunikon liikkeisiin tuli mukavasti tahdikkuutta, kun sain avut kunnolla läpi ja Petkeleen takaosan paremmin rungon alle. Etuosa olisi saanut olla kevyempi, ja ruunan liikkuminen reippaampaa, mutta kaiken kaikkiaan treeni oli hyvä, eikä hevosta voi moittia. Ennemmin vähän heräteltävä malli kuin etupainoisena jyräävä sarvikuono.. Siirtymiset tulivat alkuun pienellä viiveellä, mutta nekin paranivat toistojen myötä. Pysähdykset ja peruutukset taas sujuivat nappiin alusta alkaen, ja olen varma, että sellaisella täsmätyöskentelyllä olisi saanut kehuja myös koulutuomareilta.

Loppukäynnit teimme pellolla. Valitettavasti tämän vuoden peltorallit taisivat olla tässä, ainakin siihen asti, että saadaan kunnon lumet. Maa alkaa olla niin kova, että maastossakin joutuu miettimään, mitä reittejä ratsastaa – onneksi tiehuolto pelaa, kiitos Pertin ja muiden Takapajulan raviäijien, jotka treenaavat osin samoilla metsälenkeillä.

Tallissa sorruin taas lässyttämään Petkeleelle ja kehumaan ruunaa siitä, miten hieno se onkaan. Ruunan saatua muutaman leipäpala vein sen takaisin tarhaan olemaan siellä.. odottamaan heiniä, ja lähdin liikuttamaan seuraavaa hevosta.

[Lissu]

10.11.2014 Pieniä vieraita

Petkele sai tänään vastuullisen tehtävän – toimia malliesimerkkinä hyväkäytöksisestä hevosesta. Niitähän meillä Susirajassa riittää.. Tallillamme vieraili tänään Tontuntuvan päiväkodin lapsia tarhatäteineen ja –setineen, ja haliponiruunamme on pomminvarma tapaus, kun mietitään turvallista tutustumista hevostelun maailmaan. Toki Petkele normaalioloissa saattaa hiippailla karsinasta tiehensä tai on niin ärsyttävä luupää, että vaatii komentamista, mutta oletimme hevosen olevan niin mielissään monista innokkaista rapsuttajista, ettei se ehtisi edes miettiä karkaamista.
Hain Petkeleen vähän aikaisemmin sisälle ja pesin ruunan jalat mutavellistä. Tontuntuvan väen tullessa paikalle esittelimme tallia ja pihapiiriä (pihalla vain ei turhan paljoa kävelty kurakelien vuoksi), ja siirryimme sisätiloihin. Petkeleen lisäksi lapset saivat hoitaa ratsuponitammaamme Muuta, joka on kenen tahansa hoidettavissa oleva kiltti mammanmussukka, aivan kuten Petkelekin.

Petkele ja Muu rakastivat lapsia, ja lapset hevosiamme. Talli oli äkkiä täynnä puheensorinaa, innokkaita kiljahduksia, naurua ja innokkaita hoitajalapsosia, jotka harjailivat ja paijailivat hevosia minkä kerkesivät. Lapset eivät olisi malttaneet lopettaa ollenkaan, ellemme olisi narrin kanssa hakeneet hevosille satuloita ja kyselleet, kuka haluaa ratsastaa.
Täydelliset hoitoponit olivat myös täydellisiä talutusratsuja. Arimmat lapset menivät Muun selässä, koska ponitamma on huomattavasti pienikokoisempi ja ilmeisesti läikikkäänä ”sirkusponina” turvallisempi kuin tumma Petkele. Ruuna oli rohkeampien lasten ja etenkin poikien suosikki. Taluttelimme lapsia ympäri kenttää, rohkeimpien kanssa ylitimme muutaman maapuomin ja jopa ravasimme. Päiväkoti-ikäisillä on ihmeen hyvä tasapaino, vaikka miten pidimmekin pikkuisista kiinni hurjien neljän-viiden raviaskeleen aikana.

Lapset eivät olisi millään malttaneet lopettaa, eivätkä hevosetkaan! Petkele oli silminnähden onnellinen saadessaan kantaa pikkuihmisiä, ja jokaista selkäänkipuajaa ruuna oli tervehtynyt hörinällä. Ainahan me olemme tienneet, että ruuna on aloittelijaystävällistä mallia, mutta nyt me todellakin tiedämme, kenet otamme Takapajulan joulutapahtuman talutusratsuksi! Jos joskus tulee tilanne, että Petkele pitää myydä, niin ruuna lähtee joko terapiakäyttöön tai oikein isoon lapsiperheeseen haliponiksi.
Talutusratsastuksen jälkeen Santeri ja Sarlotta liikuttivat Petkeleen ja Muun, me menimme narrin kanssa tarjoamaan kahvia, mehua ja herkkuja vieraillemme. Tontuntuvan väki oli niin ihastuksissaan ”ihanan rauhallisista, lapsiystävällisistä hevosistamme”, että he kyselivät saman tien, onko mahdollista tulla Susirajaan uudestaan ja mahtaisimmeko me tulla Petkeleen ja Muun kanssa heidän joulujuhlaansa, olisiko meillä mahdollista järjestää rekiajelua ja ties mitä. Ja kas näin hankimme lisätöitä ja kirkastimme julkisuuskuvaamme, ainakin paikallisen päiväkodin silmissä.

Urheat lastenratsumme saivat kevyen liikutuksen, paljon paijausta ja hyvää mieltä sekä aivan liian monta porkkanaa ja muuta herkkupalaa meiltä, lapsilta ja Tontuntuvan työntekijöiltä. Tällaiset tapahtumat piristävät omaakin arkea, eikä loskapaskakelikään äkkiä tunnu niin hirveältä.

[Lissu]

17.11.2014 Tilannekatsaus

Petkele alkaa olla todella hyvällä mallilla! Kenttäurahan ruunalla on edelleen kesken ja Cupeja kierrellään edelleen ahkerasti, mutta noin muuten näyttää todella hyvältä. Petkeleen jälkikasvua näkee kilpailuissa – ilahduttavasti myös sijoittuneiden joukossa -, olemme taas varanneet muutamia valmennuksia, kotitreeneissä on sujunut oikein hyvin.. Toivon mukaan saamme haliponimme kärrättyä alkuvuodesta 2015 laatuarvosteluihin, ainakin ERJ:n ja KRJ:n. SLA-lista on melkein yhtä kookas kuin toimistossa odottava laskupino, joten rotulaatuarvostelu joutuu odottamaan.

Kuten jo todettua, ruunanrupsukkamme jälkikasvua on näkynyt kilpailuissa myös sijoittuneiden joukossa. Ainoastaan Peskimolla (jonka menestys saa meidät edelleen röyhistelemään rintojamme) on päivitetty kisakalenteri, Petkeleen tytärten menestystä olemme päässeet ihastelemaan vain kentän laidalta. Ruunikon jälkikasvu on varsin onnistunutta, ja tästä voimme kiittää tammavalintoja / Petkeleen omaa sukua / Petkeleen kapasiteettia, joka valitettavasti on osin jäänyt käyttämättä / helvetin hyvää tuuria.

Tänään vuorossa oli verryttelytreeni, joka jäi Santerin vastuulle. Kaksikko tulee oikein hyvin toimeen, kaksi reppanaa munatonta --- ahem, siis kaksi oikein mukavaa miehenpuolikasta. Petkele on juuri sopivan aloittelijaystävällinen opetushevonen Santerille, joka kyllä on oppinut perusasiat todella hyvin, mutta kaipaa rohkaisua itsenäiseen ratsastukseen. Kaksikko kuitenkin kävi läpi kaikki askellajit ja Santerilla tuntui olevan hauskaa, kun hän ratsasti Petkeleellä samalla, kun me narrin ja Sarlotan kanssa liikutimme vähän haastavampia elikoita.
Treenin jälkeen Petkele sai ensiluokkaisen omistautunutta jalkojenhuoltoa ja hoitoa ylipäätänsä – Pertti on opettanut Santerista pätevän ja tehokkaan hevostenhoitajan. Santerin odottaessa vuoroaan pesarille poika syötti Petkeleelle luvattoman monta leipäpalaa, mokoma syöttää ruunan ihan tankiksi!

Huominen estetreeni on joko minun, narrin tai Sarlotan risti, kunnon estetreeniin Santerista ei vielä ole, eikä Petkele valitettavasti ole aivan yhtä aloittelijapuksu esteillä, kuin mitä se noin muuten on.

[narri]

22.11.2014 Olisihan tästä enemmänkin irti saanut

Meille on viime aikoina iskenyt Petkeleen kanssa olo, että olisi pitänyt olla sen koulutuksessa paljon itsepäisempi. Ruunanrupsukkahan on kisannut allamme helppo B -tasoa, mutta viime aikoina valmennuksissa sen kanssa on lähdetty treenailemaan myös vaativampien luokkien asioita. Petkele on suoriutunut kaikesta hyvin ja olemmekin alkaneet miettiä Lissun kanssa, että ehkä se olisi pitänyt viedä ainakin helppoon A:han. Myöhäistä kuitenkin itkeä, kun koulukisaurakin on jo paketissa - ainakin tiedämme, että ruunan jälkeläiset tulevat yltämään isäänsä parempaan. Edistykselle kiitos pakasteista!

Tänään Petkeleelle oli merkattu pikkuesteitä, mutta en a) jaksanut, b) edes pystynyt tekemään moista. Selkäni oli jumiutunut huonosta nukkuma-asennosta kovin lahjakkaasti, enkä kyennyt koko päivänä ratsastamaan. Petkeleen liikutus oli kuitenkin vastuullani, joten vinkkasin Sarlotan avukseni (eli tekemään puolestani) irtohypytyskujan Petkeleelle.
Verryttelin ruunanpuolikkaan juoksuttamalla sitä molempiin suuntiin. Ruuna oli aivan intopiukeaa esteet huomattuaan ja juoksenteli menemään hirvittävää vauhtia eteenpäin. Ainakaan ei tarvinnut käskeä elikkoa liikkeelle. Irtohypytyskujaan päästessään Petkele suorastaan vilahti menemään. Ei mitään tietoa, mista ruuna on tämän pöllöenergian kerännyt, mutta sitä oli huvittavaa seurata. Normaalistihan Petkele on kyllä esteillä reipas ja innokas, mutta tämänpäiväinen esitys toi mieleen enemmänkin Hipin jälkeläiset kuin perusjärkevän ruunamme. Eipä siinä mitään, kun kukaan ei istunut selässä, siinäpähän viipotti. Vaikka Petkele olisi varmasti halunnut hypätä isompiakin esteitä, sen päiväohjelman mukaan esteet pysyivät suht matalina.

Myös loppuverryttelyt tein Petkeleellä juoksuttaen, jotta kaikki askellajit tulis käytyä läpi. Ruuna oli juossut itsensä hikeen, joten treenin jälkeen kävin pesemässä sen ja loimitin kuivatusta varten. Ihanaa kuivatusrumbaa näin talvella, kun ei voi märkää hevosta tietenkään ulos viedä. Onneksi on tallin väkeä vaihtelemassa loimia ja huolehtimassa kuivamisesta.

[Lissu]

02.02.2015 Oho, YLA

Missä vaiheessa Petkeleestä näin valmis paketti tuli!? Kenttäkisaus on kyllä vasta alkutekijöissään, mutta muuten ruunanrupsukka on niin valmis ja pätevä, että se on ilmoitettu helmikuun YLA-tilaisuuteen. Elämme jännittäviä aikoja! Tarinakisojahan ruunikolla ei ole, emmekä odota rakennepisteistäkään suurensuuria, mutta noin muuten Petkeleellä pitäisi olla ihan hyvät mahdollisuudet kakkospalkintoon. Ykkönen toki tiputtaisi meidät perseillemme, mutta kakkosta me lähdimme hakemaan.

Petkeleen varsat ovat tehneet hyvää jälkeä kilpakentillä, ja toiveissa onkin, että ennen kesää pääsemme kiertämään ERJ:n ja KRJ:n laatuarvostelut. Meille Susirajaan odotetaan nyt helmikuussa pikku-Petkelettä, Talventörröttäjä paisuu paisumistaan ja saattaa varsoa ihan milloin tahansa. Odotettavissa on pätevä peli moneen lajiin, vaikka este-kenttäelikkoa me siitä olemme tekemässä.

Päiväohjelmassa oli verryttelyä, joten Petkeleen liikutus oli Santerin vastuulla. Liikutimme narrin ja Sarlotan kanssa muita hevosiamme samalla, kun Santeri ratsasti Petkelettä, ja pakko myöntää, että nuorimies kehittyy ratsastajana koko ajan. Joku viisas on joskus sanonut, että hevosesta näkee, kun se pitää ratsastajastaan, enkä voi muuta kuin olla samaa mieltä. Petkele on silminnähden tyytyväisempi Santerin alla. Alun perin oletimme sen johtuvan siitä, ettei Santeri vaadi Petkeleeltä juuri mitään, mutta nykyään Santeri osaa laittaa ruunan töihin aivan samalla tavoin kuin me (kunhan ei hyppäämisestä puhuta). Ilmeisesti kaksikko vain sopii toisilleen helkkarin hyvin, tänäänkin Santeri sai Petkeleestä irti niin irtonaista, hienoa ravia, ettei mitään tolkkua.

Sitä paitsi Santeri on muutenkin ominut Petkeleen itselleen, ei ole kahta puhetta siitä, kuka vie ja hakee ruunikon tarhasta tai liikuttaa sen. Jahka Santeri oppii enemmän esteistä, voin vain kuvitella, miten emme äkkiä narrin kanssa saa ratsastaa omalla hevosellamme ollenkaan.

[Lissu]

Ihan vain leuhkimista

YLA1 ja SLA-I*, meidän ruunanrupsukalla! Jessus, Petkele on ehkä hienoin semivahinko-ostos, joka meille on tullut. Tumpulla on ehkä lievät paineet täyttää vanhempiensa kengät..

Odottelemme vielä lajilaatuarvosteluiden tuloksia, sitten Petkeleen meriittirivi on kokonainen. Niin hieno, ihana ja lutuinen höpökkä tämä meidän yllärimenestyjä!