Ventoksen Haihattelija "Hantti"

[Pertti]

suomenpienhevostamma Ventoksen Haihattelija "Hantti"
omistaa Susiraja

Omat sivut.

Kahden hyväluontoisen suomenhevosen varsa ei voi olla muuta kuin Susirajaan destinoitu, jos se on asennevammainen junttura perseilijä. Hantti ei ole oikeastaan ilkeä hevonen, siltä vain puuttuu kaikki työmotivaatio kun tamma keksisi monta paljon mielenkiintoisempaa asiaa kuin ratsuna hikoileminen. Tästä huolimatta Hantti kyllä tekee asioita, vieläpä kunnolla, yleensä sen vuoksi, ettei halua tehdä niitä kahta kertaa tai tapella kahta tuntia niiden tekemisestä.

[narri]

03.06.2014 Eihän tässä malta odottaa!

Jokin aika sitten yaren kertoili meitä valmentaessaan, että häneltä olisi tulossa piakkoin syntyviä kasvatteja myyntiin, katsokaa ilmoitus. Vaikka meillä on periaatteessa talli täynnä, läksimme silti Lissun kanssa intoa puhkuen internetin ihmemaailmaan kuikuilemaan, olisiko yarenilla tarjota sopivaa varsaa Susirajaan. Ja olihan siellä, yhdistelmästä Hölyn Pöly ja Aronan Tiituliini. Teimme tarjouksen ja ostimme varsan jo ennen kuin se oli syntynyt - tätä me harvemmin teemme. Samalla ostimme myös tilausvarsan yhdistelmästä Viehättävän Hupsista ja Muminan Naispaholainen. Jäimme intopiukeina odottelemaan, millainen varsa tulisi. Ja toivoimme sormet, sekä varpaat ristissä pienhevoskokoiseksi jäävää tammaa.

Tänään puhelin sitten pirisikin mukavasti keskellä yötä herättäen meidät kiukkuisina. Kiukku kuitenkin hälveni siinä kohti, kun yaren heti vastatessamme lörpötti innokkaana eilisen puolella (kello 23:48) syntyneestä tammavarsasta. Siinä kohti olimme jo kovasti hereillä ja meinasimme alkaa kiljua innostuksesta - pikkutamma meille ja heti! Nimestä olimme jo aiemmin keskustelleet ja tammasta tulikin saman tien Ventoksen Haihattelija. yaren lupasi lähettää meille aamulla ensimmäiset kuvat pikkutammasta ja sovimme myös päivän, jolloin kävisimme katsomassa ostostamme. Suunnittelimme jo hieman etukäteen, koska voisimme hakea saman tien lempinimen Hantti saaneen tamman kotiin. Toki se riippuisi sitten siitä, miten tamman saisi vieroitettua, mutta alustavaa aikaa sovimme jo. Lähempänä sitten tarkemmin!

[Lissu]

05.08.2014 Illuusio viileästä metsästä

Verryttelytreeni maastossa = puolen tunnin käyntiköpöttely. Ei näillä helteillä VOI treenata edes ajatuksen tasolla! Minä ratsastin Hantilla, ja narri oli mukana taluttamassa Hikkaa; ori on telonut kintttunsa ja on ratsastuskiellossa. Me kun ajattelimme, että metsässä olisi viileää, mutta paskat, sama sauna se sielläkin odotti. Paita liimautui selkään, Hantilta oli täysin veto pois, narri valitti kuumuutta, Hikka halusi - ilmeestä päätellen - kuolla. Hantti kulki pää alhaalla pitkänä makkarana, hyvä kun jaksoi laittaa jalkaa toisen eteen. Todella rentouttava maastoretki näin vaihteeksi.. Tuli kuitenkin köpöteltyä se puoli tuntia, parempi sekin kuin ei mitään. Tai ainakin haluaisin uskoa näin.

Tallilla molemmat elikot pääsivät pesulle, ja kumpikin nauttivat viileästä vedestä täysin rinnoin. Raahattuamme hevoset tarhoihin pääsimme taas täyttämään vesiastioita, näillä helteillä vettä menee. Onni on mönkijä ja vesikontti.

Noin muuten Hantilla menee todella hyvin! Pikkuneidin kanssa on valmentauduttu useampaan otteeseen, esteiltä on jokunen sijoitus ja koulusijoituksia on jo parisenkymmentä. Ei huonosti lainkaan!

[narri]

27.08.2014 Vapaapäivälätinää

Hantilla oli tänään vapaa, eikä tammaa hierottu vaikka hieroja paikalla olikin. Totesimme kuitenkin Lissun kanssa, että meillä on oleellisempiakin hevosia herralle työsaraksi. Hantti on kuitenkin niin kevyellä liikutuksella, vaikka kisakunnossa onkin, eikä tamma juuri kerkiä jumittua. Sitä paitsi epäilemme tämän asennevammatamman juuttuvan keskelle kenttää heti kipeä ollessaan. Niinpä Hantti sai vain nauttia vapaapäivästään tarhassa, joskin huvitin itseäni nappaamalla sen hetkeksi kentälle. Tamma sai rauhassa vaellella ympäri kenttää, piehtaroida ja ottaa pari laukkaspurttia ennen kuin vein sen takaisin tarhaan. Eli ei sen kummempaa.

Hantin viikko-ohjelma sopii selkeästi tammalle paremmin kuin hyvin. Peruskunto pidetään yllä maastoilemalla todella paljon vaihtelevissa maisemissa, kiipeilemällä ja tekemällä pitkiä pätkiä ravia. Taitoa pidetään yllä vääntämällä kerta viikkoon koulua ja hyppäämällä pari kertaa viikossa, pieniä esteitä ja isompia. Usein nämä treenipäivät kuluvat valmennuksissa tai vähintään niin, että toinen on selässä ja toinen huutelemassa kentän keskeltä, jotta treenipäivistä saadaan kaikki mahdollinen irti. Hantti on vaikuttanut tyytyväiseltä, kun sen ei tarvitse hikitreenata kuin muutama kerta viikossa ja muuten se saa maastoilla. Ehkä tämä on heijastunut menestykseenkin, sillä Hantti on kerännyt jo yli 30 estesijoitusta. Se on todella usein hereillä kisoissa, kun tekeminen on uutta ja erilaista. Koulupuolella on oltu hieman hitaampia, mutta ei se mitään. Tamma on yllättänyt meidät kertaheitolla, sillä ei tällä ole ikääkään juuri mitään. Hieno pikku ostos!

[Lissu]

02.10.2014 Kohta kisavalmis

Jestas, miten nopeasti aika kuluukaan! Vastahan Hantti oli rimppakinttuinen varsa, ja kohta mokoma on kisaeläkkeellä (Cupien kiertelyä lukuun ottamatta). Raudikko on kisannut estenäyttönsä jo tovi sitten, koulupuolellakin tarvitaan vain viitisen sijoitusta, ja Hantin kilpaura oli siinä. Pitänee lähettää tamman kasvattajalle ylpeä maili siitä, miten hienon elikon yaren meille myi. Hantin luonteesta ei mainita mitään, se voisi olla vähän.. kukkaisempi.

Viikko-ohjelman mukaan vuorossa oli verkkatreeni maastossa, joten mikäs siinä. Sarlotta lähti Muun kanssa mukaan, kunnon ponimaasto!
Molemmat tammat olivat ilahduttavan virkkuja, vaikka maastoon lähdettiin heti aamusta, eikä kumpikaan ollut ehtinyt mähöttää tarhassa kuin tallin siivoamisen ajan. Molemmat olivat eteenpäinpyrkiviä ja kuuliaisia, vaikka Hantti on yksi vastarannan kiiski ja Muu yksi laiskanpulskea talutusratsu. Olimme Sarlotan kanssa niin järkyttyneitä ratsujemme yllättävästä vireydestä ja yhteistyöhalusta, että hyvä kun emme kääntyneet saman tien kotiin ja soittaneet eläinlääkäri paikalle.

Otimme kaiken ilon irti siitä, että kummastakin tammasta löytyi yllättävää vireyttä, rekatiivisuutta ja työn iloa. Totta kai tämmöisiä pikkuihmeitä tapahtuu juuri niinä päivinä, kun treeni on kevyttä ja verryttelevää..! Hantti sentään nakkasi pari kertaa persettä, kun pohkeenväistö ei miellyttänyt, että ei pienhevonen ainakaan täysin pois raiteiltaan ole.
Maastossa kului puolitoista tuntia, ja jestas, että meillä oli hauskaa! Tammatkin tuntuivat viihtyvän, ja kaikeksi onneksi Hantista tuli loppukäyntien aikana oma vastaan haraava itsensä samalla kun Muu lipsui siihen ”laa laa laa kaikki on ihanaa” –tilaansa. Parempi näin, hevosten yllättävä ryhdistäytyminen on aina järkyttävää.

Kumpikin ponikokoinen maastonakki sai paljon rapsutuksia ja pari porkkanaa ennen paluuta tarhaelämän pariin.

[Lissu]

24.10.2014 Vastahankainen Hantti

Puomitreeni Veelan kanssa oli sujunut niin hyvin, etten antanut turpa mutrulla kiukuttelevan Hantin häiritä itseäni. Olin vakaasti päättänyt, että kaivaisin myös tästä tammasta hyvää liikettä esille, vaikka sitten väkisin. Tarhasta hakiessa Hantti oli samanlainen haaveileva juoponimitaatio kuin yleensä, tallissa alkoi kiukutteleminen, turvan mutristelu ja yleinen irvistely. Ilmeisesti tarhassa möllöttäminen olisi ollut mielekkäämpää kuin töihin joutuminen. Ah tätä yhteistyöhalukkuuden määrää!

Verryttelyistä lähtien Hantti oli junttura, joka teki kaiken toisin kuin pyysin. Tamma kulki banaanimutkalla, kun koetin suoristaa sitä ja tikkusuorana, kun koetin taivuttaa tai edes asettaa sitä. Olin varautunut tähän - Hantin kanssa treenaaminen harvemmin on ruusuilla tanssimista -, ja aiempi, onnistunut treeni Veelan kanssa piti minut edelleen hyvällä tuulella. Siksi olinkin ihmeen pitkämielinen koettaessani saada perseilevän, asennevammaisen ratsuni kulkemaan edes puoliksi oikein päin. Voltit ja ympyrät muistuttivat enemmän neliöitä, syvälle kulmiin ratsastaminen oli tappelun takana eikä Hantissa ollut nimeksikään eteenpäinpyrkimystä. Käytinkin alun käynti-ravi -verryttelyihin puoli tuntia, että sain tamman kulkemaan edes kelvollisesti. Pohkeenväistö sujui aina silloin tällöin parin askeleen verran, mikä on rehellisesti sanoen enemmän, kuin odotinkaan. Lisäksi täysin tympääntynyt Hantti alkoi asettua, taipua ja suoristua, vieläpä silloin, kun sitä pyysin. Ei huonosti ollenkaan!

Laukka oli haastellisin askellaji. Hantti esitteli paljon ristilaukkaa, ja jos nostikin myötälaukan, se tiputettiin äkkiä raviksi. Raudikko liikkui kuin täi tervassa, etupainoisena ja hyvin, hyvin raskaana kädelle. Ei muuta kuin ratsastamaa etuosaa kevyemmäksi ja takaosaa enemmän alle. En saanut aikaiseksi kuin muutaman kierroksen kunnon laukkaa, mutta ei se mitään, näin vastahankaisen hevosen vastahankaisena päivänä pitää riemuita pienistäkin onnistumisista. Sitä paitsi huominen estetreeni sujuu varmasti jo paljon jouhevammin, kun Hantti on tänään joutunut taipumaan tahtooni.
Kipukorvaukseksi Hantti sai pari leipäpalaa, ennen kuin talutin takaisin haavemaahansa uponneen tamman takaisin tarhaan odottelemaan päiväheiniään.

[Lissu]

06.11.2014 Tamma on hyvä ja liikkuu

Loskapaskakelit vaihtuivat kerrasta lumihangeksi, ja hyvä niin. Nyt vain jännitetään, miten kauan lumi pysyy maassa. Kunnon hanki ja kunnon talvi olisi ihana asia, eikä pelkästään maisemien takia; hankitreeni tekisi punkeroidemme lihaskunnolle pelkästään hyvää. Esimerkiksi Hantille, jonka viitsimisen taso oli tänäänkin pakkasen puolella. Ehkä säähän mätsäämisen vuoksi?

Hantin tarhasta talliin kiskomisessa ei kauaa nokka tuhissut, ei myöskään harjaamisessa tai varustamisessa. Päiväohjelma vihjaili verkkatreeniä maastossa, mutta jäin suosiolla kentälle; maastoon lähtisin ennemmin kärryjen kanssa kuin ratsastaen.
Vaihteen vuoksi (huomatkaa sarkasmi) Hantti oli yksi junttura, jota ei kiinnostanut ainakaan mikään minun ehdottamani. Pienhevonen oli niin vastahankainen kuin osasi, teki kaiken päälaelleen ja loppuviimeksi jumittui keskelle kenttää, kun pysähdys – peruutus viisi askelta – ravi –tehtäväsarja oli suoraan hanurista. Olehan siinä sitten rauhallinen, kun tiedät elikon perseilevän ihan tahallaan.

Onneksi Hantin kanssa on väännetty kättä ennenkin, eikä pikkutamma ole edes hankalimmasta päästä Susirajan yhteistyökyvyttömistä muuleista (joita on paljon). Jouduin laskemaan sataan useamman kerran ja tekemään kantani Hantille hyvin selväksi, avut piti ajaa läpi moneen kertaan ja raippa oli ystäväni, mutta sain tamman liikkeelle ja tekemään töitä. Ei Hantista mitään kovin upeaa liikettä löytynyt, vaan ei sen väliä; pääasia, että Hantti ylipäätään teki, mitä sen halusin tekevän. Välillä tuntuu inhalta tehdä tämmöisiä kompromisseja, mutta ei auta, parempi näin, kuin ettei hevonen liiku ollenkaan. Jopa pysähdys – peruutus viisi askelta – ravi –tehtävä onnistui, kun tarpeeksi kauan tappelimme. Peruutus oli kyllä aika kiemurteleva ja juosten kustu, ja ravin sijaan Hantti nosti muutaman kerran laukan, mutta ei takerruta lillukanvarsiin..!
Noin tunnin kouluväännön jälkeen Hantti oli vähän hionnutkin, tosin enemmän työn välttelyn kuin itse työnteon vuoksi. Tallissa raudikko joutui pesulle ja jäämään loimitettuna sisälle. Jahka tamma on kuivunut, se pääsee kevyt takki päällään pihalle rellestämään (= mussuttamaan heinää tms., kaikkea, paitsi rellestämään).

[narri]

17.02.2015 Hanakasti vastahankainen hankala Hantti

Vaikka tänään oli verkkatreeniä maastossa, ei Hanttia meinannut liikuttaa pätkän vertaa. Olemme siirtäneet ktk-kelpoisen pienhevosemme kirjaamista aina uudelleen sen motivaationpuutteen ja ilmeen vuoksi. Tamma olisi tarkoitus saada huhtikuussa viimeistään kirjoihin ja kansiin ja haluaisimme esittää sinne hyväkuntoisen, mielellään myös elävältä näyttävän hevosen. Ensimmäinen projekti edistyy ihan hyvin, toinen vähän huonommin. Vaikka Hantti onkin hyvässä lihaskunnossa, se näyttää silti eripariselta ja koko lailla avuttomalta. Koska tammaa harvemmin kiinnostaa tehdä töitä, ei liikutus rakenna aina ihan niitä lihaksia, joita haluaisimme tammalle. Lisäksi Hantti kasvattaa heinämahaa varsin lahjakkaasti, vaikka pidämme sen tiukasti ruokavaliolla ja huolehdimme myös liikunnasta. Vaan kun hevosta ei jaksa kiinnostaa, tämä heppa haaveilee nyt tai sitten laittaa kaikella tarmollaan vastaan.

Onneksi pelto ja lumi on keksitty, saa Hanttiinkin jotain tekemisen meininkiä vaikka sitten pakottamalla sen. Tarhasta talliin käveltiin lähes luotisuoraa, hidasta reittiä pitkin, sama meininki jatkui varustamisen jälkeen kun koetin hoputtaa hevosen kentälle kävelemään alkukäyntejä. Alkukäynnit olivat pitkät ja hitaat, matka pellolle vielä pidempi ja melkein hitaampi.
Verkkatreeni maastossa, kai tämä liikutus asiansa kuitenkin ajoi? Pakotin Hantin pellolle vielä koskemattomaan hankeen ihmetellen, että sellaistakin löytyi, liikkutamme nimittäin hevosia ahkerasti lumessa. Tamma teki saman tien selväksi mielipiteensä jumittamalla, se ei olisi millään halunnut nostella jalkojaan saati kahlata hangessa, mutta terävin pohjeavuin pakotin sen uudelleen liikenteeseen. Hetken mielijohteesta päätin, että jumalauta tämä hevonen liikkuu enemmän kuin verkaten tällä kertaa! Liikunta ei tee Hantille yhtään pahaa, ja sen kalenteri on niin kevyt, ettei se kuole, vaikka yksi verkkatreeni vaihtuisikin vähän rankempaan hommaan.

Hikoillen, pohkeet krampaten pakotinkin Hantin sitten ravaamaan hangessa kunnolla eteenpäin. Joka kerta, kun vauhti meinasi hyytyä sai tamma ikävän muistutuksen pohkeesta, pari kertaa nappaisin sitä kunnolla raipalla pohkeen taakse, kun ei meinannut hevonen uskoa pelkkää jalkaa. Eteneminen oli koko ajan jokseenkin pykivää, kun Hantti koetti hidastella ja venkoilla, minä yritin saada sitä liikkumaan kunnolla eteenpäin. On se kumma, kun hevoselta ei edes vaadi taipumista tai kommervenkkejä, sen on silti laitettava vastaan niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin eteenpäin meneminen! Nostin molemmat laukat ja pakotin Hantin laukkaamaan kunnolla jonkin pätkän, mutta tällä kertaa keskityin enemmän sen ravin ratsastamiseen.
Miten sitä oppiikin arvostamaan niitä formuloitakin, kun toviksi kiipeää Hantin selkään! Loppukäynnit suoritettiin kohtalaisella tahdilla, en antanut koneen hyytyä ihan tyyten. Omatkin kintut olivat vain sen verran maitohapoilla, että reipas, aktiivinen käynti jäi haaveeksi.

Hantti hikosi kevyesti, joten loimitin sen kuivamaan ennen tarhaan vientiä. Itse painelin suihkuun ja syömään välipalaa, mahtava melkein eteenpäin liikkuva hevonen meillä tässä...

[Lissu]

08.11.2015 Maastomakkara

Jestas, miten pölyinen Hantinkin päiväkirja on! No, näin käy joskus, eikä sille mahda mitään.
Vaikka sää oli harvinaisen paska (ihme pikkunuhnua taivaan täydeltä, olisi edes satanut kunnolla!), olin hurrrrjan reipas ja läksin Hantin kanssa maastoon. Viikko-ohjelma komensi verryttelytreenin pariin, eilen hypittiin pikkuesteitä ja huomenissa on kunnon esteiden vuoro. Sarlotta hoiti eilisen hyppelyn, minä tai narri huomisen.

Hanttia ei erikoisemmin huvittanut lähteä tarhastaan sisälle puunattavaksi, eikä raudikkoa huvittanut yhtään sen enempää lähteä töihin. Vaan ei auttanut hapan naama tai askeleen laahaaminen, talutin Hantin pihalle, kiristin satulavyön ja hyppäsin kyytiin. Ja niin me kaksi santsausorientoitunutta painokansalaista lähdimme kohti Susirajan laajoja maastoja.

Puskaohjelmaamme kuului paljon pohkeenväistöä tien laidasta toiseen, asetuksen ja taivutuksen kanssa pelaamista, pysähtelyjä ja peruutuksia, askeleen pidentämistä ja lyhentämistä, temponvaihdoksia - kaikkia perusjuttuja, joita tekisin kentälläkin. Vaikka tammaa harmitti edelleen lenkille lähtö, ja se koetti tehdä kaiken päin persettä ja aivan toisin, kuin pyysin, vähitellen pientamma taipui tehden, kuten pyysin. Välillä raudikko oli oikein pehmeä ja taipuisa, joskaan nämä pätkät eivät kestäneet kovin kauaa.
Puolen tunnin käyntiravailun jälkeen Hantti pelasi paljon, paljon paremmin, kolmen vartin kuluttua raudikko oli aivan eri peli kuin alkumetrien vastarannan kiiski. Laukkasimme vain yhden laukkasuoran verran (pari kertaa edestakaisin, kun ratsustani löytyi yllättäen virtaa), sitten palasimme samoja jälkiä takaisin jatkaen käyntiravailua sekä samoja tehtäviä kuin menomatkalla. Mittaa reissulle kertyi lähes parin tunnin verran, kilometreistä en ole aivan varma.

Huomisen estetreenin jälkeen Hantti pääsee pesulle, ylihuomenna vuorossa on klippaus. Loimirumbam tervetuloa! Tänään Hantin ei tarvinnut tehdä tuttavuutta vesiletkun kanssa, vaan se pääsi porkkana suupielessään takaisin tarhaan, josta oli niin vastahakoisesti lähtenyt.