Tuonenlohtu "Loihtu"

[Pertti]

suomenpienhevostamma Tuonenlohtu "Loihtu"
omistaa Susiraja

Omat sivut.

Loihtu muistuttaa hirvittävän paljon emäänsä, samanlaisia rutiininkaipuisia stressiperseitä molemmat. Pikkutamma on oikein sievä liinakko, joka - toisin kuin emänsä - taipuu myös pusikkoralliin, ja onkin painottunut niin koulu- kuin kenttäratsastukseen.

[Lissu]

24.10.2014 Kuulumisia

Loihtu-parka, ihana tamma, mutta päiväkirja on jäänyt ihan hunningolle! Voi johtua osittain siitäkin, että tamman varsa-aika oli aika kiireistä, liinakon ratsuksi oppimista on unohdettu hehkuttaa, olemme unohtaneet hehkuttaa vähän kaikkea, ja nykyään Loihdulla on vuokraaja. Krisse ratsastaa Loihdun muutamana päivänä viikossa, hän tulee erinomaisesti toimeen tamman kanssa ja saa Loihdun tekemään töitä. Kaksikko menee lähinnä sileätreeniä, joskus puomeja ja kavaletteja, toki Krisse saa hypätäkin, mutta vain, kun joku on valvomassa. Jos vain seuraa löytyy, Krisse lähtee Loihdulla mielellään maastoon. Tomera, omatoiminen tyttö, ja aivan valtava apu Loihdun kanssa!

Pikkutamman kilpakalenteri huutaa tyhjyyttään, mutta valmennuksissa on kierretty sitäkin reippaammin. Syy Loihdun olemattomalle kisamenestykselle on harvinaisen simppeli; tamma ei ole ollut kisalistoillamme. Kenelläkään ei ole mitään käsitystä siitä, miten moinen on päässyt tapahtumaan, mutta nyt kävi näin. Loihtu pitääkin ilmoittaa heti seuraaviin mahdollisiin koulu- ja kenttäkisoihin, alkaa olla korkea aika tämänkin tamman debytoida kilparadoilla! Ei paljoa viitsi varsojakaan tehdä, ennen kuin emällä on kilpanäyttöjä allaan. Ori olisi kyllä jo valittu, itse asiassa jo ennen Loihdun syntymää. Aikanaan ujopiimämme Veeti ja Loihtu lyödään kimppaan, toiveissa on ihana liinakko söpöläinen, kuten vanhemmat ja Loihdun emä.

Krisse kävi ratsastamassa Loihdun heti aamusta. Kaksikko treenasi koulua samoilla ravi- ja laukkapuomeilla, kuin minä olin treenannut Veelan kanssa. Loihtu kulkee Krissen kanssa niin nätisti, ettei mitään rajaa! Vaikka aluksi Loihtu olikin pingottunut, alta juokseva stressiperse, kuten yleensäkin, Krisse sai tamman rauhallisemmaksi ja rennommaksi suht nopeasti. Kaksikon henkilökemiat osuvat todella hyvin yksiin, Loihdulle on löytynyt niin mahtava vuokraaja, että kohta meidän pitää maksaa Krisselle, eikä toisin päin.
Myöhemmin näin Krissen tallissa harjaamassa ja paijaamassa Loihtua, tyttö puhui tammalle niin nätisti ja syötteli sokeripaloja, että itseänikin alkoi hymyilyttää. Ihana kaksikko.

[narri]

30.12.2014 Loihtu-paran kinttuongelmointi

Loihdun piti aloittaa kisauransa ja sille hankittiin vuokraajakin - joka on nykyään meillä töissä - auttamaan hommassa. Vaan koskapa olisivat asiat menneet kuten Strömsössä kun kyse on Susirajasta. Ensimmäinen syy tamman kisauran venymiseen oli kyllä iloinen, Loihdusta nimittäin haluttiin tilausvarsaa! Vanimaan muuttaneen varsan isä on Viehättävän Vuksari, varsasta taasen tuli ruunikko pikkutamma, joka sai nimekseen Tuonenvaaksa. Loihtu huolehti varsastaan todella hyvin, siinä on selkeää emäainesta. Pikkuinen Nanna-varsa muutti vieroituksen jälkeen asumaan Vanimaan ja kisaura on polkaistu käyntiin todella hyvin.

Seuraava syy Loihdun kisauran viivästymiseen onkin ikävämpi. Tamma sai naulanpainaumasta ärhäkän kaviopaiseen, ja sitä hoidettiinkin sitten pidemmän aikaa. Alkuun paisetta ei meinattu saada millään puhkaistua, klinikalla kohtauteltiin olkia ja lopulta ei ollut kaukana, ettemme olisi pitäneet lääkäreitä lutkusta kiinni ja pakottaneet heitä puhkaisemaan paisetta - Loihturaukka kun vain roikotti päätään ja oli surkeana. Tyydyimme kuitenkin vain sivistyneesti kiroilemaan ja lopulta tammalla oli paketti kaviossa paiseen sijaan.
Tätä sitten parantelimme aikamme ja siinä sivussa pääsi osa kisakunnosta rapisemaan. Onneksi Loihdusta ei sentään tullut täysin lihaksetonta poninpuolikasta, mutta ei tällä kyllä kisoihin ollut asiaa silloin. Vahinkoa on korjattu pitkään ja huolella valmentautumalla ja kohottamalla kuntoa ja nyt alkaa Loihtu olla pitkästä aikaa taas oikeasti kunnossa.

Kyllä tästä suosta vielä noustaan!

[Lissu]

16.07.2015 Vieraileva tähti

Hui kauhia, kun Loihdun päiväkirja on jäänyt hunningolle! Tamman elämässä ei tosin ole tapahtunut mitään järisyttävän ihmeellistä, vaikka viime kuun KRJ:n laatuarvostelutilaisuudessa napattu KRJ-I onkin mainitsemisen ja myhäilyn arvoinen asia.
Eilen Loihtu pääsi pitkästä aikaa valmentautumaan, ja tänään selässä oli vieraileva tähti, kun eilisen valmennuksen pitänyt Fiona tuli ratsastamaan tammalla.

Tämän merkinnän on kirjoittanut Fiona (VRL-08736)

Olin lupautunut liikuttamaan tänään Tuonenlohtua Susirajassa. Loihtuna tunnettu tamma oli herkkä, kovaa hommia tekevä tamma jolla oli rentoutumisvaikeuksia tuntien alussa sekä uusien ratsastajien kanssa. Koska tiesin, että ensimmäinen tapaamiseni tamman kanssa ei varmasti sujuisi niin hyvin että voisin vetää sen kanssa kunnon hikitreenejä, päätin lähteä tänään hieman maastoilemaan.

Koska päivä oli hieno ja lämmin pitkästä aikaa tiesin että hevoset olivat ulkoilemassa. Ja niinhän Loihtu löytyi tarhailemasta parin minulle tuntemattomamman tamman kanssa. Kutsuin sitä ensin nimeltä portilta saadakseni sen huomion. Tamma tapitti minua pitkään eikä edes korvaansa lotkauttanut tullakseen luokseni. Kävelin hissukseen tamman lähelle pitäen kokoajan heppanamua kämmenelläni ja kämmentä ojennettuna Loihdun suuntaan. Ollessani tarpeeksi lähellä se kurotti päätään, nuuhkaisi kerran ja nappasi herkun nopealla liikkeellä. Kävelin tammaa hieman lähemmäksi ja se siirsi päätän kauemmaksi. Se mulkoili minua ja ei selvästikään ollut iloinen minun läsnäolostani. Päätin kuitenkin kokeilla vielä kerran ja ojensin kättäni tammaa kohti nuuhkittavaksi. Loihtua ei selvästikään kiinnostanut. Se otti pari askelta taaksepäin ja mulkoili minua edelleen. Hitaasti ojensin käteni sen riimua kohti ja nappasin siitä kiinni. Laitoin riimunnarun lukon riimuun kiinni ja astuin askeleen taaksepäin. Loihtu oli hämillään.

Vaikka tamma katsoi minua edelleen hieman kummaksuen, olin saanut sen kiitettävällä suorituksella talutettua sisälle. Päätin varustaa sen pesukarsinassa jotta säästyisin mahdollisilta hampaiden jäljiltä – en ollut varma voisiko tamma puraista mutta en uskaltanut ottaa riskejä asian suhteen. Harjatessa ja puunatessani Loihtu ei kummemmin kiinnittänyt huomiota minuun. Se pystyi hieman rentoutumaan hoidon aikana ja unohti tilanteen sekä minut. Kavioita se ei olisi halunnut nostaa puhdistusta varten ja niiden nostamiseksi joutui hieman tekemään töitä.

Loihtu seisoi varustettuna, napsautin kypäräni kiinni ja lähdin taluttamaan tammaa pihalle. Se ei meinannut pysyä paikallaan kun laskin jalustimet, säädin niitä ja ponnahdin selkään. Ohjasin tamman läheltä lähtevälle maastopolulle. Kävelimme rauhallisesti hieman löysemmillä ohjilla. En uskaltanut päästää ohjia aivan pitkiksi, sillä halusin pitää edes pienen mahdollisuuden pidättää tammaa jos pusikosta lennähtää lintu ja tamma säikähtää. Loihtu käveli eteenpäin pää pystyssä ja hermostuneena. Se kuikuili koko ajan ympärilleen ja kuunteli ääniä tiuhaan kääntyvillä korvillaan.

Pienen hetken käveltyämme saavuimme hieman leveämmälle hiekkatielle. Otin Loihdun tuntumalle ja päätin ottaa hieman ravia sillä pohja oli sopivan pehmeä. Minun ei tarvinnut paljoa hipaista pohkeillani tamman kylkiä kun se hypähtäen vaihtoi raviin. Ravi oli hieman jäykkää ja tamman oli edelleen pakko pitää päätään korkealla. Yritin itse rentoutua mahdollisimman hyvin jotta tammakin pystyisi rauhoittumaan ja rentouttamaan lihaksiaan.
Loihtu pystyi rentoutumaan vasta ravipätkäni loppuosalla kun tie haarautui. Se pystyi laskemaan päätään jolloin sain paremman tuntuman sen suuhun. Hiljensin tamman käyntiin kevyillä pidätteillä, ja pähkäilin kumpaan suuntaan kääntyisin. Päädyin kuitenkin pian oikeaan sillä tie näytti paremman kuntoiselta. Jatkoin ratsastamista hetken käynnissä mutta siirsin tamman pian takaisin raviin. Tällä kertaa Loihtu ravasi hyvää energistä ravia pitkin askelin eteenpäin. Se oli pirteä ja heilutteli päätään. Tie jatkui hyvän matkaa suoraan eteenpäin ennen kuin se päättyi pieneen rantakaistaleeseen. Vesi liplatti rauhallisesti ja aurinko kiilsi veden pinnasta. Huomasin että rannalla oli käynyt muitakin ratsastajia santaan painuneiden kavionjälkien ansiosta.

Kävelin Loihdun kanssa matalaan rantaveteen. Se haisteli vettä ennen kuin uskalsi kastaa etukavionsa. Tamma käveli hieman eteenpäin ja seisoi kohta polviaan myöten rauhallisesti lainehtivassa vedessä. Kävelimme hetken rantaviivaa eteenpäin ja Loihdun mielestä syvemmälle oli päästävä. Se kahlasi eteenpäin niin että pelkäsin kohta jalkojeni kastuvan. Ennekuin olimme satulaa myöten kastuneet, käänsin tamman takaisin rantaan päin ja tielle josta tulimme.

Otin pienen laukkapätkän. Loihtu nautti päästessään hieman irroittelemaan ja se laukkasikin pää pystyssä. Jouduin välillä tekemään pieniä puolipidätteitä jotta vauhti ei kasvaisi liian suureksi ja saisin pysäytettyä tamman vaaratilanteen edessä.
Otin vielä lyhyet loppuravit ennen käyntiin siirtymistä. Annoin Loihdulle hieman vapaampaa ohjaa ja kävelimme rauhallisesti takaisin tallipihaan. Hypättyäni alas tamman selästä talutin sen talliin ja pesupaikalle. Järvessä kastuneisiin jalkoihin oli tarttunut matkalla hiekkaa ja mutaa joten päätin varusteiden pois oton jälkeen suihkuttaa jalat. Loihtu oli paljon pirteämpi kuin lähdettäessä ja se seurasikin tallin toimintaa silmä kovana hoitohetkeni ajan. Vietyäni varusteet takaisin varustehuoneeseen nappasin matkalta kuivan leipä kannikan ja tarjosin sen tammalle hienosta toiminnasta.

[Lissu]

27.07.2015 Uusia tuttavuuksia

Loihdulla onkin ollut jännät paikat, kun se elämään on ilmestynyt suht lyhyen ajan sisään parikin vierailevaa tähteä. Raukkariepu arastelee uusia ihmisiä ja uhittelee, höppänä, silkkaa epäluuloisuuttaan. Uudet, oudot satunnaiskäsittelijät eivät tee muuta kuin hyvää Loihdulle, siedätyshoito onkin paikoillaan. Tammalla on ikää eikä se muuksi muutu, mutta jos suhtautuminen vieraisiin vähän paranisi. Aina sopii toivoa.

Tämän merkinnän on kirjoittanut Víva VRL-13593

Katselin tarkkaavaisena edessäni seisovaa möllykkää, joka taas katseli minua hieman epäluuloisen oloisena. Kutsuin tammaa nimeltä ja ojensin kättäni sitä kohti, mutta sainkin ystävyyden sijasta pelkkää uhittelua, joten vetäisin käteni nopeasti pois, ellen halunnut siitä lähtevän pois puolikämmentä tuon uhittelevan yksitoista vuotiaan suomenhevostamman hampaiden matkassa. Napsautin kuitenkin riimunarun tuon nelijalkaisen päitsiin, jonka jälkeen lähdin taluttelemaan Loihtua kohti tallia. Tallissa etsin käsiini tamman harjapakin, josta sitten otin suloisen vaaleanpunaisen dandyharjan oikeaan käteeni ja aloin harjailla tamman pölyistä karvaa reippain vedoin. Loihtu mulkoili minua tuon tuostakin ja välillä irvisteli oikein uhmakkaasti, mutta minäpä irvistin takaisin. Siinä hetken toisillemme irvisteltyä, olin saanut harjattua Loihdun joka puolelta, jonka jälkeen selvitin vielä tamman harjan ja hännän ennen kuin siirryttiin raikkaaseen ulkoilmaan. Yhtäkkiä Lohtu vain otti jalat alleen, repäisten minutkin matkassaan, jolloin tuntuii siltä, että koko oikea käteni olisi lähtenyt irti. Lopulta sain Loihdun pysähtymään ja ihmeissäni jäin kahtelemaan, että mitä tuo pölvästi oli säikähtänyt. En kuitenkaan löytänyt mitään maata mullistelevia asioita, joten uskoin sen näkevän pikku mörköjä, jotka syövät suuria hevosia. Lähdettiin Loihdun kanssa käppästelemään kohti maastoja. En tosin aikonut kovin pitkää matkaa tehdä, sillä en halunnut, että se katoaa seuraavaksi tuonne metsän syövereihin. Niinpä hetken käveltyämme, päätin istahtaa soratien vieressä olevalle pellolle, jossa Loihtu sai alkaa napostelemaan vihreää. Tamma nyt ei enää näyttänyt yhtä uhmakkaalta ja epäluuloiselta tapaukselta, joten uskalsin jopa rapsutella sitä otsasta. Lopulta kuitenkin lähdettiin takaisin tallille, jossa sitten hoidin vielä Loihdun kuntoon tarhausta varten. Ja loppua kohden sainkin lähteä melko tyytyväisenä kohti kotia.