Iltaukkonen "Taukki"

[Pertti]

suomenhevosori Iltaukkonen "Taukki"
omistaa Susiraja

Omat sivut.

Kovakalloinen kimo tuo vahvasti mieleen isänsä. Taukki on kuitenkin löysä ratsu, joka vaatii niin maan perkeleesti kuria ja eteenpäinratsastusta, jos orista meinaa saada mitään irti. Orimainen ori, kuvittelee olevansa taivaan lahja tammoille, ainakin pörhistelystä päätellen.

[Lissu]

31.07.2014 Pikkuykkönen

Taukki suoriutui - mairittelevasta lempinimestään huolimatta - ensimmäisestä koitoksestaan erinomaisesti. Pikkuori kärrättiin muiden nuorikkojemme kanssa suomenhevosvarsojen arviointitilaisuuteen, eikä kynsien pureskelu mennyt tällä kertaa ihan hukkaan. Taukki ja moni muu keskentekoisemme sai kotiinviemiksi SV-I -palkinnon. Luonnollisesti olemme hyvin ylpeitä kimostamme (ja toki muistakin hevosistamme), hienohieno Taukki! Käytöskoe tosin meni miten meni (olimme kolmansia - listan häntäpäästä katsottuna), mutta ainakin on ori sukuunsa tullut. Tai sitten se on kasvattaja / kotitalli, joka näitä käytöskukkasia tehtailee..

Jahka ori kasvaa se pääsee ajotreenin kautta ratsukoulutukseen ja siitä edelleen kilpakentille. Odotamme Taukista vanhempiensa veroista kenttäratsua. Laatuarvosteluthan (SLA ja KERJ) ne ovat tälläkin edessä, joten kenttätulokset raavitaan kasaan vaikka lahjomalla ja kiristämällä, jos ei muuten. Jaa miten niin ryppyotsainen meno..!
Tänään Taukin ei kuitenkaan tarvinnut tehdä yhtikäs mitään, kunhan oli vain ja söi. Huomenna oripoika päästetään kentälle riekkumaan, pitää ottaa kamera matkaan, jos ori vaikka innostuisi pukittelemaan. Tai edes laukkaamaan.

Heinäkuun suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 15.07.2014
o. 2v Iltaukkonen
rakenne 6, suku 10, käytöskoe 15 = 31 SV-I

[narri]

25.08.2014 Tyhymä maasto

Taukki on kasvanut ripeästi ja vaikka se kovakalloinen elikko onkin, sen opettaminen on ollut suhteellisen helppoa. Orimaisuudestaan ja kovasta päästään huolimatta se on kuitenkin yksinkertainen hevonen, jonka kanssa ei tarvitse turhia kommervenkkejä. Kisaamista ei ole vielä aloitettu, mielestämme Taukki ei ole siihen vielä valmis vaikka onkin ratsuna jos suhteellisen osaava. He C-B vääntyy jo mallikkaasti eikä esteillä ole mitään ongelmaa, mutta tarkoitus olisi saada ori koulutettua he A -tasolle ennen kisaamisen aloittamista.

Tänään tein kuitenkin orin kanssa maastolenkin. Vaikka Taukki on kentällä ärsyttävän löysä, oli sitten kyse koulusta tai esteistä sekä minä, että Lissu tykkäämme sen kanssa maastoilla. Kovakalloinenhan se on, mutta tarkka, terävä ja tottelevainen, silloin kun sillä ei ole omaa mielipidettä suunnasta tai vauhdista.
Päivän maastoretki oli kevyt, paljon reipasta käyntiä ja letkeää, rentoa ravia. Tein jonkin verran koulutreeniä mukaan, käynnissä pyysin orilta loivia väistöjä, ravissa taas asettelin sitä myös suoralla uralla ja pyysin takaosaa paremmin alle. Taukki vastasi kaikkiin apuihin hyvin, tänään ei sooloiltu pahemmin omia. Mukavaa vaihtelua näihin muihin hevosiin ja siihen, miten paljon orin kanssa pitää kentällä vääntää asioiden suhteen. Taukki pääsi laukkaamaan lyhyempiä pätkiä suoralla, kunnon treeni vedetään sitten ylämäkeen että saadaan voimaa takaosalle. Nyt laukka oli kuitenkin lähinnä mielenpiristystä enemmänkin kuin liikunnan hakemista, työteliäämmät pätkät tehtiin käynnissä ja ravissa.

Taukki toimi tänään erinomaisesti! Kuunteli apuja, teki niiden mukaan ja työskenteli. Loistavaa maastoiluseuraa kerrassaan. Huomenna olisi tarkoitus treenailla kunnolla maastossa, katsoo miten sujuu. Ori pääsi pesulle ja kuivamaan, saipa herranterttu myös porkkanan palkkioksi.

[Lissu]

24.09.2014 Päivän naurut

Koko talliporukka sai tänään raikuvat naurut, kun aamusta minulle soitti eräs rouva, joka tosissaan halusi ostaa Taukin. Ei siinä, periaatteessa voisimme vaikka myydä orin, jos hinnasta päästäisiin sovintoon. Tässä ei kuitenkaan ollut kyse siitä, että rouva olisi hakenut kilpahevosta tai edes siitosoria, tai ratsua ylipäätään. Nainen selitti ihan tosissaan, miten hänen kolmivuotias tyttärensä oli nähnyt Taukin kuvan jossain (voin kuvitella, jonkun (harrastelija)kuvaajan ”Mitä sviidua nää tekee?!” –kansio..) päin internetiä ja höpöttänyt, miten tahtoo ponin. Äidillä ei ollut mitään käsitystä hevosista, niiden kustannuksista tai yhtikäs mistään, mutta Taukki olisi pitänyt saada, kun lapsonen oli niin ihastunut kimoomme. Puhelun aikana olin niin järkyttynyt, ettei naurattanut ollenkaan. Nauramisen sijaan kysyin useampaan kertaan, onkohan rouva nyt ihan tosissaan. Valitettavasti oli, kovasti oli hintaa kyselemässä.. Koetin varovaisesti udella, kuka hevosen liikuttaa ja millaiselle tallille se on tulossa, jolloin vastaus oli luokkaa ”teemme autokatokseen tilaa”. Juu kiitos hei.

Iltapäivällä, kun juoksutin Taukin – tällä räntäsateella ei maastoon lähdetä! – repesin kesken kaiken raikuvaan nauruun, kun ymmärsin aamuisen puhelun absurdiuden. Taukki oli päästä karkuun, kun se pukitteli onnesta soikeana laukatessaan samalla, kun minä hekotin kuin vähäisenkin järkeni menettäneenä. Parikymmentä minuuttia sujui nopeasti, kun minulla oli hauskaa ja sen lisäksi kädet täynnä työtä energisen hevosen aisoissa pitelyssä. Ainakin Taukki sai liikuntaa, ja jestas, miten komeat askeleet sillä onkaan! Ravi on parantunut hirmuisesti, samaten laukka, enkä voisi olla tyytyväisempi. Me narrin kanssa pelkäsimme, että Taukin liike jää vähän vaatimattomaksi.
Tallissa syöttelin Taukille leipää odottaessani pesarille pääsyä, Sarlotta oli vallannut sen Ruudin kanssa. Luonnollisesti raportoin puhelusta Sarlotalle ja narrille, joka liittyi pesarille jonottavaan porukkaan Viilin kanssa. Oripojat meinasivat hermostua, kun kälättäminen vaihtui räkänauruun.

Loppujen lopuksi saimme jokaisen hevosen pestyä, vaikka joka akan mahaan sattui kaiken nauramisen vuoksi. Taukki sai vielä muutaman leipäpalan suuhunsa, kun vein sen karsinaan kuivumaan. Huomenna orilla on vapaata, mutta ylihuomenna se on pakko ratsastaa – seuraavat kisat lähestyvät kovaa vauhtia, Cupeista puhumattakaan.

[Lissu]

20.10.2014 Kimot on kivoja näin kurakelillä

Virkku, Vinha, Taukki ja kimot holsteinimme ovat aiheuttaneet syksyn kurakeleillä vielä enemmän päänvaivaa, kuin tummemmat lajitoverinsa. Taukkikin oli tänään päättänyt alkaa rautiaaksi, vai päistärikköäkö mokoma yritti mutakerroksineen matkia. Joka tapauksessa suustani karkasi epämääräinen, epäuskoinen ja voimaton parkaisu, kun totesin kimon olevan - jälleen - yltä päältä mutakuravellikuorrotuksessa. Pitänee hankkia syksyksi talli täyteen innokkaita 4H-kerholaisia harjaamaan hevosia, nyt tämä konien mudastakaivuu vie paljon arvokasta työaikaa. Muutaman hevosen kanssa ei olisi mitään ongelmia, mutta kun koneja on 60+...

Joka tapauksessa talutin oikeinkin ylpeän oloisen Taukin sisälle ja aloin Sarlotan suosiollisella avustuksessa harjaamaan hevosta. Kuivunut muta lähti helposti, märkä kuravelli ei tehnyt muuta kuin levisi karvapeitteeseen ja näytti inhottavalta. Lisäksi Taukin karvapeite tuntui olevan ihan hiekassa - joku pääsee tänään suihkuun!
Vaikka päiväohjelma kehotti maastoon, päätin juoksuttaa Taukin. Takamukseni oli edelleen kipeä, kiitos aiemmin tapahtuneen suunnittelemattoman jalkautumiseni kesken maastoretken.
Kuten yleensäkin, Taukki puksutteli eteenpäin löysään, vähän verkkaiseen tyyliinsä. Edes juoksutusraippa ei saanut oriin kunnolla ryhtiä tai eteenpäinpyrkimystä, ja tässä kohtaa haluan teroittaa, ettei se jäänyt kiinni yrityksen puutteesta. Koetin kovasti saada hevoseen vähän eloa ja vauhtia, mutta kun Taukki on mitä on, ja ori on kovakalloinen taukki. Kyllähän ori liikutettua tuli, eri asia vain, miten tehokkaasti. Onneksi tänään oli joka tapauksessa tarkoitus liikuttaa ori kevyesti, niin ei haittaa, vaikka juoksutettaessa kimo ei yrittänytkään olla reipas ja menevä.

Tallissa Taukki pääsi pesulle ja karsinaan kuivumaan loimi niskassaan. Vähemmän yllättäen ori alkoi saman tien karsinaan päästyään piehtaroimaan, eikä juuri pesty kimo hevonen näytä kovin kivalta turvekuivikkeissa pyöriskeltyään. Onneksi hevosella oli loimi päällään, ei ole koko kopukka ihan ruskeanläikikäs. Joskus sitä tulee miettineeksi, miksi oikein vaivautuu..
Huomenna vuorossa on maastoestetreeni. Mikäli metsässä on märkää ja liukasta, pitää siirtää pari tukkia ja risuestettä traktorilla kentälle, siinä nyt ainakin voi treenata. Josko Taukista saisi vähän enemmän irti, kun istuu selkään ja paukuttaa pohkeilla --- ratsastaa reippaasti eteenpäin.

[Lissu]

28.10.2014 Yleistä ihmettelyä

Taukki on ihme sälli. Orilla on jo kaksi jälkeläistä (törkyhienoja molemmat, vaikka itse sanonkin), vaikka kilpaura on aika lapsenkengissä. Liekö syynä orin oma karisma ja upeus (ei tirskuta siellä!) vai Taukin isä, joka jättää pojalleen aika isot saappaat; meriittilistassa on nyt YLA1 ja SLA-I, Taukin on parempi olla aikanaan laatuarvostelumenestyjä, kun isänsäkin on.
Jotta kimomme saisi hyvät lähtökohdat tulevalle kenttämenestykselleen, olemme jo nyt varanneet ties miten monelta valmentajalta koulu- ja estevalmennuksia. Taukilla toki on jo tuloksia, mutta haluamme varmistaa, että kaikki sujuu jouhevasti jatkossakin, eikä metsään mennä kuin maastoestekokeen aikana. Meiltä alkaa narrin kanssa huumori loppua niiden konien kanssa, jotka eivät vain tee kisoissa toivottua tulosta. Valmentautuminen tekee vain hyvää hevosille, ratsastajista puhumattakaan..

Tänään suuntasin Sarlotta mukanani maastoesteille. Toissapäiväisen estevalmennuksen vuoksi hyppäisin orilla vain pienimpiä tukkeja, risuesteitä ja bankettia; perusesteitä, rutiinitreeni. Ori on maastoratsuna aivan loistava, muuten Taukin ratsun ominaisuuksista voidaan olla montaa mieltä.. Verryttelyt suoritin maastossa, Sarlotta vahti menoamme ja kommentoi Taukin liikkeitä. Kimolta löytyy melkoisen hieno ravi, laukasta puhumattakaan, kun lähdetään kentältä pois. Saisikohan koulutuomarit houkuteltua metsäaukealle arvioimaan Taukkia..? Kouluaitojen sisäpuolella ori tuskin esittelee näin hienoja liikkeitä, mokomakin.

Verryttelyistä lähtien kaikki sujui kuin rasvattu. Taukki oli onneksi kaikesta samaa mieltä kuin minä, tämän kovakallon kanssa ei tosiaan jaksaisi vääntää kättä. Kimo teki hyvät lähestymiset ja hypyt, vaikka esteet olivat pienimmästä päästä. Laukka oli eteenpäinpyrkivää ja tahdikasta, Taukki käytti kaulaansa ja selkäänsä kunnolla hypyissä, orin tasapaino oli hyvä myös vähän huonompien alastulojen kanssa (hieman liukas pohja - onneksi on nurmihokit!). On niin sääli, ettei tästä hevosesta saa näin hyviä suorituksia irti kentällä, hyppääminen on aivan eri planeetalta kentällä kuin maastossa..
Hyvin sujuneen treenin jälkeen loppuverryttelin orin rauhassa yhdellä lyhyellä maastoreitillämme, Sarlotta palasi jo tallille ratsastaakseen ponejamme. Käytin Taukin harjaamiseen vähän ylimääräistä aikaa rapsutellakseni oria, vaikkei sitä paljoa paijailu kiinnostanutkaan. Palkintoporkkana kuitenkin kelpasi, kuinkas muuten.

[Lissu]

09.11.2014 Virstanpylväs se on tämäkin

10 KERJ-sijoitusta, jes! Vielä toinen mokoma, niin Taukki on jälkeläisnäyttö molemmille vanhemmilleen, ja isäukkonsa pääsee KERJ:n laatuarvosteluun. Tämän pöljäkkeen kanssa kisaaminen on alkanut ihan kelvollisesti, vaikka luonnollisesti olisimme toivoneet hieman suurempaa sijoitussaalista. Emme kuitenkaan valita, kymmenen on ihan hyvä alku ja onhan se puolet jälkeläisnäytöstä ja neljäsosa täysistä sijoituksista.
Tuleviin kilpakoitoksiin olemme valmistautuneet aktiivisella treenillä – kuten aina – ja todella aktiivisella valmentautumisella. Tai ainakin olemme aktiivisesti soitelleet (puoli)tutuille ja tuntemattomille valmentajille ja sopineet alustavasti valmennuksista. Kimo kenttämakkaramme pääsee kyllä tehotreeniin saman tien, kun saamme omat ja valmentajiemme kalenterit sopimaan yksiin.

Tänään oli kuitenkin estevalmennus. B., joka on käynyt valmentamassa meitä monet kerrat ja jonka perässä olemme juosseet muualla valmentautumassa, piti meille tänään estevalmennuksen. Tai ainakin estevalmennuksen yrityksen. Taukki ei vaihteeksi ollut aivan parhaimmillaan, valmentajamme sanoin ” Taukki tuntui alkuverkoista asti laiskalta ja saamattomalta”, mikä ei yllättänyt meitä lainkaan. Kyllä silti nolotti osallistua valmennukseen hevosella, joka oli yhteistyöhaluinen kuin pikkupoika tyttöjen teekesteillä.
B. ei kuitenkaan ollut moksiskaan, vaan pisti meidät töihin. Hyppäämistä ei turhan paljoa tullut harrastettua, mutta ei se mitään – valmennus oli aivan loistava! Taukki saatiin tekemään töitä, ja saimme narrin kanssa mahtavan paljon eväitä kimomme ja muidenkin perseilevien laiskamatojemme ratsastamiseen.

Valmennuksissa töihin laitettu ja melkoisen hikinen ori pääsi melkein suoraan loppuverryttelyistä pesarille. Ori pestiin ihan kunnolla, kimoshampoota kului enemmän kuin laki salli, ja jynssäsin ja puunasin oria todella pitkään. Ulos hevosella ei ollut mitään asiaa, vaan Taukki jäi sisälle kuivumaan ja siirtämään kosteutta loimiinsa. Elektrolyyttimelassivesi ei herralle kelvannut, ennen kuin annoksen melassipitoisuus oli järkyttävän suuri. Leipäpalat sen sijaan katosivat parempiin suihin hyvin nopeasti, samaten irtokarkkipussin jämät, jotka Taukin onnistui kiskoa taskustani.
Huomenna verryttelevä palautustreeni, ja ori saa muutenkin liikkua ensi viikon kevyemmin. Ellei suunnitelmiin tule muutosta, hieroja saa ensi viikolla treffata muiden muassa Taukin.

[Lissu]

16.12.2014 Yleistä ihmettelyä

18 KERJ-sijoitusta, hurraa! Enää kaksi sijoitusta, niin Taukki on jälkeläisnäyttö vanhemmilleen. Olemme kaavailleet kärräävämme Virkun tammikuun KERJ-laatuarvosteluun, joten Taukin on parempi tehdä loppuvuoden aikana tulosta kenttäkisoissa. Tavoitteemme on pärjätä myös Cupeissa, ja niihin onkin treenattu niin ryppyotsaisesti, ettei tosikaan. Olemme myös soitelleet jokaisen tutun valmentajan läpi, että saamme viime hetken tehotreenit ennen Cupeja. Vaikkei kimo itse valmennuksista perustakaan - niissä joutuu tekemään enemmän töitä, kun ratsastajaa suututtaa ja hävettää -, ohjelmassa on ainakin kouluvalmennus.

Taukin omakin kisaura on vielä kesken, mutta sen pojat ovat jo vallanneet kisakentät. Ukkos-Tus ja Pikku-Ukkonen ovat molemmat hurrrjan hienoja tapauksia, ja etenkin Pikku-Ukkonen on tehnyt jo todella komean kilpauran sekä ehtinyt astua pari tammaa. Pikku-Ukkonen on myös periyttänyt kimoväriä eteenpäin, ja Virkun aloittama kimojen orien linja näyttäisi jatkuvan, vaikka emme saisikaan Susirajaan uutta kimoa Taukista.

Päivän maastoestetreeni oli, pitkästä aikaa, melkoinen menestys. narri oli vahtimassa ratsastustani ja huutelemassa ohjeita jo rataesteverkalla, mikä oli pelkästään hyvä. Kerrankin sain Taukin hyppäämään kunnolla, ori käytti selkäänsä ja muutenkin koko kroppaansa, pyöristyi ja vaikutti ajoittain vakavasti otettavalta estehevoselta. Kiitos ja ylistys!
Maastoesteillä kimo oli tarkempi ja terävämpi kuin pitkään aikaan, verryttelytukit ja -risuesteet ylitettiin komealla ilmavaralla, laukka pyöri kunnolla, takaosa tuli kunnolla alle ja Taukki ponnisti kunnolla sen sijaan, että se piti nostaa esteiden yli. Ainahan ori on ollut maastossa parhaimmillaan, mutta tänään hevonen tuntui siltä, kuin olemme aina haaveilleet joka kopukan tuntuvan.

Hyppäsimme Taukin kanssa tukkeja, bankettia ja porrastettua mäkeä. Vaikka hetken maassa pysynyt lumi oli sulanut pois ja maasto oli hieman märkä, ei hokkikengissä oleva Taukki liukastellut lainkaan (minä ja narri sen sijaan olemme liukastelleet pitkin nurmikkoa koko päivän, onneksi nurmikkoa ei ole turhan paljoa..). Kolmen vartin maastoestetreeniin mahtui paljon onnistumisia ja vain muutama päkä, joissa hevosta piti kannustaa pohkeilla eteenpäin. Suurimman osan ajasta Taukki liikkui kerrankin omalla moottorilla. Jestas, miten monta kertaa päiväkirjan kirjoittaminen on jäänyt väliin vain siksi, että toimimaton, saamaton hevonen on kiukuttanut!

Tallissa ori joutui pesun kautta karsinaan kuivumaan. Elektrolyyttimelassivesi ja porkkanat tosin näyttivät korvaavaan sisälle jäämisen vallan mainiosti.

[Lissu]

20.12.2014 Liinassa pyörittelyä

Viime yön ähkyvalvominen (Velli-raasu!) imi minusta mehut aivan kokonaan. Muutaman tunnin aamunokosten jälkeen hilasin itseni takaisin talliin ja hain Taukin tarhasta liikutettavaksi. En harjannut orilta kuin pään, laitoin sille suitset, viritin liinan paikoilleen ja talsin pihan poikki kentälle. Yöllä oli satanut ihan kiitettävästi lunta, eikä kenttää oltu vielä aurattu, joten sekä minä, että hevonen, kuljimme kinttujamme nostellen todella typerän näköisinä.
Taukilla olisi oikeasti ollut koulutreeni, mutta nyt ori sai pyöriä parikymmentä minuuttia liinan nokassa. Vastasatanut lumi sai laiskamatommekin hieman pörhäkkäämmäksi, ja etenkin laukassa Taukki revitteli menemään kuin mikäkin pikkuvarsa - lumen pintakerros pölisi ja pöllysi niin mahdottomasti, että se vain lietsoi Taukkia entisestään. Käynnissä ja ravissa ori oli paljon löysempi, kuinkas muuten. Laukassa ori meinasi päästä minulta irti, kun olin yksinkertaisesti niin väsynyt koko yön valvottuani.

Laukkarevittelynsä vuoksi hionnut Taukki pääsi pesulle ja joutui jäämään sisälle kuivumaan. Sarlotta oli nauraa katketakseen, kun käveli Taukin karsinan ohi - minä kirosin menemään loimea, joka ei mahtunut orin päälle, vaikka "ihan varmasti on Taukin loimi jäkä jäkä kiti kiti". Muuten hyvä, mutta myös pienemmällä Muulla on samanlainen valkovihreä loimi, joten ei ihme, että loimi oli vähän nafti. Sen siitä saa, kun väsyneenä nappaa kuivaushuoneesta ensimmäisen tutun näköisen loimen.. Sarlotta tirskui edelleen tuodessaan minulle Taukin oman takin. Hevosparka oli hämmentynyt, kun sen päällä ollutta loimea oltiin kiskottu ja revitty joka suuntaan, että kangas olisi peittänyt koko hevosen.

Mikäli olen huomenna yhtä naatti kuin tänään, Sarlotta saa ratsastaa Taukin. Voi olla, että estetreeni jää välistä joka tapauksessa, mutta vapaapäivää orilla ei kärsi pitää. Tämänpäiväinenkin liikutus mentiin niin helpolla ja laiskasti, ettei mitään tolkkua. Mutta ei mahda mitään, jos olisin kavunnut selkään, olisin todennäköisesti tipahtanut ensimmäisessä mutkassa.

[Lissu]

08.01.2014 Puoliväli ohitettu

Viimeinkin Taukki on kerännyt 20 KERJ-sijoitusta, itse asiassa vähän ylikin! Tämähän meinaa sitä, että orin kilpaura on aika lailla puolivälissä, vieläpä sillä paremmalla puolella. Cup-menestystä (KERJ & VSR) toivomme edelleen kuin kuuta nousevaa, mutta niissä bileissä ehditään pyöriä myös varsinaisen kilpauran jälkeen. Kyllähän tässä on treenattu ja kisattukin, ja viimeinkin työ kantaa hedelmää. On jo aikakin, kun Taukin toisella pojalla on jo useampi jälkeläinen. Toivokaamme, että Taukin omat pojat ja pojan jälkeläiset tekevät tulosta hivenen reippaampaa tahtia, kuin tämä pölkkypää.

Taukin isä on ilmoitettu mukaan tammikuun KERJ-laatuarvosteluun, mikä on herättänyt minussa palavan innon saada Taukkikin paraatikuntoon. Olen treenannut orin kanssa todella paljon puomeja ja kavaletteja hyväksikäyttäen, haluan parantaa orin askelten tahtia ja saada hevosta irti muutakin kuin sen mitäänsanomattoman pullasorsan, joka kimo itse haluaisi olla. Melkoinen savotta ja mission impossible, mutta koska olemme Susirajassa, emme ymmärrä omaa parastamme, saati luovutusta varman tappion edessä. Joskin Taukista on aika ajoin saanut esille todella komeaa liikettä, etenkin ravissa, joten ehkei kaikkea toivoa ole menetetty. Vielä ne koulutuomaritkin ovat ihastuksissaan, kun pohkeenväistämme kilpakumppanit suohon!

Tänään Taukin ei kuitenkaan tarvinnut tehdä mitään, vaan kimo sai nauttia vapaapäivästä riekkumalla lumessa. Takapajulassa on kunnolla lunta, joka vuoron perään muuttuu märäksi loskapaskaksi ja pakkasten myötä inhottavaksi, jäiseksi miksilieneeksi. Vaihtelevat sääolot tekevät jokaisesta aamutallista astetta mielenkiintoisemman, kun ei voi olla varma, lähdetäänkö pihalle kahlaamaan vai luistelemaan. Tänään on, ikävä kyllä, ollut luistelupäivä.
Huomenna vuorossa on kevyt koulutreeni, joka - jos suunnitelmat eivät jotenkin mystisesti muutu yön aikana - tulee sisältämään puomeja. Paljon puomeja. Seuraavissa kenttäkisoissa koulukokeesta tulee todellakin parempi tulos kuin se "nippa nappa läpi ja seuraavaan osakokeeseen", mikä tuntuu olleen viime aikoina jokin muotivillitys paitsi Taukin, koko muun hevosväen keskuudessa.

[Lissu]

31.01.2015 Milloin tästä näin valmis tuli?!

Tässä päivänä eräänä järkytyimme narrin kanssa tajutessamme, että Taukilla on jo 30 kenttäsijoitusta. 30. Meidän Taukilla. Missä helkkarin välissä sen kanssa ollaan saavutettu niin paljon?! Kohtahan mokoma pääsee puolittaiselle kisaeläkkeelle, keskittymään Cupeihin sekä hurmaavaan tammaneitejä. Vastahan nuo nykyisetkin jälkeläiset olivat pikkuvarsoja, ja nyt niillä muka kisataan täyttä päätä ja niillä on jo varsoja ja.. Mihin ihmeeseen aika on ehtinyt hujahtaa? Taukin isäkin on kaiken saavuttanut, kohta pakastimessa oleva arvokas wanhaherra.

Kimon kanssa on keskitytty aktivoimaan Taukkia jokaisessa askellajissa. Hevonen itse on toki ollut sitä mieltä, että sen päättämä lönkyttelytahti on ihan riittävä, mutta moinen ei ole meille kelvannut. Askeleen pidennys ja lyhennys, temponvaihtelut sekä siirtymiset ovatkin olleet tällä viikolla kovassa huudossa. Niin myös tänään, ja jo hakiessani Taukkia tarhasta pistin orin kävelemään vierelläni kunnolla. Kuten tavallista, herraa olisi huvittanut enempi kiljua kuin kävellä reippaasti, mutta puolivälikompromissina Taukki teki molemmat. Mikä multitaskaaja! Ärsyttävä kiljukaula.

Harjattuani ja varustettuani Taukin läksimme pellolle treenaamaan. Pellolle siksi, että halusin kauniimmat maisemat.
Tietenkään en ollut odottanut, että orilla olisi mitään menohaluja, mutta järkytyin siitä huolimatta, miten laiska, vetelä mummonkuljetin Taukki oikein olikaan. Ei niin pienintäkään eteenpäinpyrkimystä! Ratsastajan siinä pysähdys-peruutus-liikkelle -ketjua tai siirtymisiä, niitä temponvaihteluita sun muita, kun elikko tuntuu hyytyvän vaikka miten pohkeita, lantiota ja raippaa käyttäisit. Kyllä minä karjaisinkin kertaalleen jotain kirosanalitanian puolikasta, tuloksena yksi hätääntynyt fasaani ja edelleen nuokkuva Taukki.

Tunnin yritin ja tappelin, hyvällä ja pahalla, vaan kun ei niin ei. Taukin mielestä kevyt treeni oli sitten tosissaan kevyt.. Ihan kismitti, kun vein mokoman takaisin tarhaan jatkamaan huutelemista. Luonnollisesti kimo aloitti tarhassa hirveän pukkirallittelun ja showravin. Nyt sitä kelpaa olla energistä, voi nyt jumalauta...!

[Lissu]

15.02.2015 Talvipäivän estetreeni

Päivä on aivan upea, niin valoisa ja kaunis – ei haittaa ollenkaan, ettei meillä ole (vieläkään) valmista maneesia! Päivä olisikin liian upea tuhlattavaksi neljän seinän sisällä.
Taukki oli ensimmäisiä hevosia, jotka liikutin tänään. Viikko-ohjelma patisti esteille, joten kasasin kentälle viisi estettä ja verkkaesteet, ennen kuin lähdin hakemaan kimoa sisälle. Harjaamiseen tai varustamiseen ei turhan kauaa mennyt, alkuverryttelyihin taas sitäkin enemmän. Taukki ei ollut oikein hereillä, moottori yski ja näin. Ihastelin sitten maisemia samalla, kun koetin patistaa hevosen liikkeelle.

Verryttelyesteillä elikkoon tuli sentään hieman enemmän eloa, joskaan ei mainittavan paljoa. Pikku ristikot ja pystyt kuitenkin ylitettiin, jos ei nyt hyvässä laukassa, niin ainakin kehityskelpoisessa. Hypyt itsessään olivat aika löysiä, mutta toivoin, että ne paranisivat estekorkeuden noustessa.
No, kyllähän se hyppy vähän parani – ainakin takasten osalta. Ori teki todella, todella hyviä hyppyjä, mutta roikotti etusiaan esteiden päällä kuin mitäkin märkiä rättejä. Muutama puomikin lähti matkaamme, kun Taukki ei vain suostunut nostamaan etusiaan. Tästä syystä päivän estekorkeus ei paljoa päätä huimannut, en uskaltanut ottaa sitä riskiä, että kohta mennään ympäri.

Esteiden kaverina käytin laukkapuomeja, joilla sain Taukin laukkaan vähän paremman tahdin ja hieman, hieman terävyyttäkin – etusten koluuttaminen esteeseen ei tuntunut oria haittaavan, mutta maapuomeihin ei voinut osua, herranen aika! Ihme elikko tämäkin. Toisaalta, ainakin Taukki hyppäsi jokaisen esteen yli, eikä kieltänyt.
Loppuverryttelyissä ori ei ollut kovin paljoa reippaampi, kuin alkuverryttelyissä, mutta uskottelin itselleni hevosen takaosan tekevän enemmän töitä. Ihan perustreeni Taukille, eteenpäinpyrkimys ja terävyys loistivat poissaolollaan, ja suoritukset olivat keskinkertaisen viivan kohdalla tai alapuolella. No, aina me olemme suosta nousseet – ja orin kisakalenteri alkaa olla todella, todella komeaa katsottavaa!

Uskonto kymppi, matikka neljä, emmekös me hevosihmiset näillä eväin elä? Niin yritystoimintamme, kuin eläintemme suhteen.

[narri]

16.02.2015 Maastoköröttelyä

Malva astutettiin taannoin Taukilla kasvattimyyntiämme varten, ja itse asiassa varsa on jo myytykin. Toivottavasti kuun lopussa maailmaan putkahtava pikkuotus muuttaa vieroituksen jälkeen Turmeltajaan, dookielle, joka omistaa jo muitakin susirajalaisia, ja osti Taukin ja Malvan varsan lisäksi Häjyn ja Narskun varsan. Tammoja olisi tilauksessa, mutta saapa nyt nähdä, kun Malva ja Narsku tuosta poksahtavat.
Taukille itselleen ei kuulu paljoa sen kummempaa, olemme mietiskelleet orista varsaa omaan talliin, mutta päätöksiä ei ole vielä tehty. Onneksi niitä ehtii, Taukki kun varmasti ehtii saada jälkeläisnäytöt laatuarvosteluihin muilta varsoiltaan ja se on ori, joten vaikka se heittäisi veivinsä - mitä emme tietenkään toivo - saamme siemenet sisään sopivaan tammaan, kun sellaisen olemme saaneet päätettyä.

Taukille oli merkattu tälle päivälle kevyt maasto, mutta minua ei laisinkaan huvittanut lähteä ratsastamaan sillä. Sain kuitenkin kuningasidean lumista ja juhlapyhäajeluista, kävin kiskomassa reen taas esille, hain orin ja valjastin sen perinteiseen tyyliin. Normaalisti reki on varattu vain liinakoita varten (kyllä, olemme perinteiden puolella), mutta jokainen suomenhevosemme osaa sitä vetää. Lisäksi keli ei oikein sopinut kärryttelyyn.
Lähdin siis Taukin kanssa kevyelle rekiretkelle kevyeen hankeen. Tai no, hankeen ja hankeen, lunta oli juuri sen verran, että orin kaviot peittyivät ja reki kulki vaivatta, joten eipä tässä mistään hankitreenistä ollut kyse. Koska reen veto on kuitenkin aina reen vetoa, annoin Taukin kulkea pääasiassa omaa tahtiaan. Käynnissä vaadin siltä totta kai kunnon kävelyä lompsimisen sijaan, mutta raviin siirtyessä kevyt hölkkä riitti. Ori sai ravata lujempaa, jos itse tahtoi, ja nosti se kertaalleen laukankin toviksi.

Pääasiassa matka kulki kuitenkin reipasta käyntiä ja letkeää ravia maisemia ihastellen. Taukki kulki korvat hörössä ja mielellään, ehkäpä sekin on kaivannut hieman vaihtelua ratsastuksesta. Pitäisi varmaankin hankkia kevyempi, päivittäiskäyttöisempi reki ja alkaa ajella säännöllisemmin. Mukavaa vaihtelua itselle ja hevoselle, lisäksi reki kulkee silloinkin ja sielläkin, kun kärryjä ei voi ottaa käyttöön.

Taukki hikosi kevyesti retkellämme, mutta oli kuivanut jo siinä vaiheessa, kun syötin sille porkkanaa. Harjasin siis suurimmat hiet pinnasta ja vein herran takaisin tarhaan odottamaan iltaheiniä.

[Lissu]

23.02.2015 Tarinakisatulos

Rivenhallin 13. päivä ratsastetuista estekisoista tuli kotiinviemisiksi voitto Kokolla ja kolmas sija Taukilla. Olen ihan helkkarin tyytyväinen Kokon voittoon, sillä kuvittelin, että häntäpäähän jäätiin. Taukki sen sijaan ei ihmetytä minua ollenkaan, ja olen vain tyytyväinen, kun emme olleet ihan häntäpäässä. Toivottavasti tämän kuun Cupeissa menee paremmin, kuin mitä näissä estekisoissa..

ERJ:n alaiset tarinaestekilpailut 13.02.2015 Rivenhallissa
tuomarina Lamia
Luokka 2. 100-120cm
Valitse jokin suomenkielinen kappale ja käytä ensimmäistä säettä tarinasi ensimmäisenä lauseena ja viimeistä säettä tarinasi viimeisenä lauseena, sekä vähintään yhtä ylimääräistä vielä muussa kohti tarinaa. Linkitäthän lyriikat valitsemaasi kappaleeseen ilmoittautumisesi mukana!

3/4 Lissu T. (VRL-12701) - Iltaukkonen
Mä olen miettinyt iltaisin. Lähinnä hevosia, yllättäen, mutta sitä se on, kun on oma talli, naimisissa pankin kanssa ja kopukoita enemmän kuin ehtii yksinään liikuttaa. Tietenkin ne ovat kaikki kisaelikoita, niillä pitäisi tehdä tulosta, saada vähän mainetta ja kunniaa sekä leivän päälle muutakin, kuin ylähuuli. Ongelma vain on, etteivät ne elikot paljoa auta. Joku Taukkikin – komea on katsella, mutta ratsuna sellainen löysimys ja puskapolle, ettei tosikaan.

Kisakausien aikana tuntuu, ettei ole muuta kuin se kisatilanne, se rata. Syöminen unohtuu, nukkuminen unohtuu. Mä olen valvonut kaikki yöt. Tai ainakin siltä se välillä tuntuu. Kisaaminen on kivaa – ei tätä muuten tekisi! -, vaikka jännitän ja joskus stressaankin. On kuitenkin päiviä, kisoja ja hevosia, joiden kanssa mikään ei tunnu toimivan. Taukki meinaa olla niitä, ja tänäänkin, Rivenhallin estekisojen verkassa, ratsuni ollessa tammoille pörhistelevä, ratsuna onneton pöljäke, mieleeni hiipi sanapari, joka on kisaajan pahimpia vihollisia.

Tahdon pois.

Anna Eriksson – Tahdon Pois lyrics.wikia.com/Anna_Eriksson:Tahdon_Pois

[Lissu]

14.07.2015 Taas tuli tarinoitua

Viimeksi, kun osallistuimme Taukin kanssa tarinakinkereihin, kisasimme esteillä. Tällä kertaa lähdin kimon kanssa kouluradalle - eikä suoritus, tai tulos, ollut mitenkään mairitteleva. Kaikki lavakarisma ja näyttävyys jäivät käsihevosalueelle, jossa Taukki oli esittänyt parhaita puoliaan tammoille. Koulutuomareille ei voinut esittää edes niitä keskinkertaisia puolia - luoja, miten minua hävetti! Mahtava kisata tämmöisen elikon kanssa, joka ei edes yritä.. Emme sentään olleet ihan viimeisiä, vaikka poistuessani kouluaitojen sisältä olinkin aivan varma, että jumbosijalle jäätiin.
Noin muuten kimon eloon ja arkeen ei kuulu mitään ihmeempiä. Valmistaudumme taas täyttä häkää tämän kuun Cupeihin, josko sitä mainetta ja kunniaa nyt tulisi! Toivossa on hyvä elää, etenkin tämmöisen hevosen kanssa, joka ei yksinkertaisesti ole mikään showmies.

Villit tuotoskoulukilpailut some-teemalla 20.6.2015 Mallaspurossa
tuomarina Lynn
Jokaisessa luokassa ratsastaja voi valita kilpailtavan tason väliltä helppo C - vaativa B

Luokka 1: Twitter-luokka
Millaisen tviitin julkaiset suorituksesi jälkeen? Twitter-päivityksen maksimipituus on 140 merkkiä.

6/9 Lissu T. - Iltaukkonen / HeA
"Korskea orini oli jälleen näyttävä kuin märkä rätti. Tammoille kyllä esiinnyttiin, tuomareille ei. Jos ny edes se 50% tulis.. #nolo"