Kadetar "Made"

[Pertti]

suomenhevostamma Kadetar "Made"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym.

Omat sivut.

Hirvittävän fiksu Hipin ja Katiskan varsa, joka melkein ehtii pysähtyä ja ajatella. Tamma on koko ajan menossa, ei keskity mihinkään ja on jälleen siitä typerimmästä päästä. Estepainotteisen tamman estepainotteisuutta epäillään kerta toisensa jälkeen, sillä yhdistelmä on yhtä fiksu kuin Katiskan Kalla-varsa, jolla ei hypätä koska se on vaarallista. Että sellainen kalanpuolikas.

[narri]

27.08.2014 Lentävä kalakukko!

Alkaa pikku hiljaa minullekin tämä hyppääminen riittää, tai sitten otan seuraavaksi alleni jonkun Suomun, joka innokkuudestaan huolimatta toimii kuin unelma. Vaikka koetin miten luistaa, Lissu nakitti minulle Mateen liikuttamisen sillä verukkeella, että oli lähdössä Sarlotan kanssa Kaiulla maastoon - kiitos vain! Mikäpä siinä sitten, eilisen treenistä kentälle oli jäänyt suhteutetun välin sarja, jonka esteitä vain korotin metriin asti. Päätin pelata Mateen kanssa varman päälle ja yrittää väsyttää sen. Yrittää nimenomaan, kun isä on Hippi ja emä Katiska, uskoni hevosen energian loppumiseen meinaa olla täysi nolla...

Made oli intoa täynnä hakiessani sitä tarhasta, tamma pääsi liikkumaan! Hoitamisesta ei meinannut tulla mitään, kun hevonen meinasi sotkea itsensä ketjuihin ja harjapakkiin ja kaikkeen muuhunkin. Koska Madehan ei ikinäikinäkoskaan pääse liikkumaan, vaan on tuomittu jatkuvaan karsinassa ja tarhassa seisoskeluun. Tai sitten ei.
Verryttelyt tein pellolla, joka oli hiljalleen muodostunut verkkailupelloksemme. Sänkkäreille ei vielä pääse, kun puintia ei ole tehty, mutta olemme koko kesän ja viime talvenkin käyttäneet tiettyä peltoa ratsastukseen silloin, kun ei ole jaksanut vääntää kentällä tai kentällä on ollut menossa estetreeni kun pitäisi itse vain kävellä. Koetin vaatia Mateelta jatkuvasti työtä, työtä ja työtä, jotta sille ei olisi jäänyt aikaa olla innoissaan kaikesta muusta. Turha toivo! Askellajit olivat kiireisiä, suunta oli vähän sinne päin ja puolet ajasta sain keskittyä vain siihen, etten olisi lentänyt selästä kuin leppäkeihäs tamman kiinnostuessa jostain kavionjäljestä pellon toisella laidalla. Näistä kähtökohdista oli todella rohkaisevaa lähteä hyppäämään, vaan minkäs teet.

Treeni itsessään ei ollut siitä katastrofaalisimmasta päästä, vaikka ei sitä kehuakaan voinut. Made ei ollut avuilla käytännössä ollenkaan vaan tamma juoksi kuin päätön kana. Sen verran se kuunteli, että meni siihen suuntaan ja sitä askellajia kuin pyysin, mutta kontrollista askellajien kanssa ei kannattanut puhua sitten ollenkaan. Suhteutettu väli oli enemmänkin vain toivottavasti selvitään hengissä -väli ja laukan laatu oli sanalla sanottuna mielenkiintoinen. Made hyppäsi reilulla ilmavaralla, lyön vaikka vetoa, että jos estekorkeus olisi ollut 130cm olisimmke silti menneet puhtaasti ylitse.

Kuten sanottua, ei voi kehua, mutta olisi se paskemminkin voinut mennä. Made pääsi treenin loputtua pesulle ja hellyin sen somalle yritykselle olla kiltisti pesarilla, vaikka se olisi halunnut leikkiä vesiletkulla. Syötin siis tammalle porkkananpalasenkin palkinoksi ennen loimitusta. Vaikka tänään ei ollut niin kylmä viima ulkona, ei näiden hevosten kanssa kuitenkaan viitsi leikkiä. Jumiutuneita lihaksia ei ole kiva hoitaa jälkikäteen, parempi ennaltaehkäistä.

[Lissu]

13.10.2014 Kiitos taas ihan hirveästi

Made päätti sitten hankkia itselleen vähän lomaa. Aamutallin ollessa hyvässä vaiheessa huikkasin narrille, Sarlotalle ja Santerille, että lähden ratsastamaan tässä välissä Mateen, ja että huomenna olisi jonkun toisen vuoro karata aamutallista hevosia liikuttamaan. Saatuani kanssani hippaa leikkineen Mateen kiinni en ollut aivan varma, pitikö minun huokaista raskaasti vai alkaa kiroamaan; Made on onnistunut polkemaan toisen etukenkänsä irti, ja toinenkin repsotti. Ei kun hevonen sisään ja pihdit kauniiseen käteen, ja niin Made oli vailla etukenkiä. Sinne meni sitten se sileätreeni. Ja vähän kaikki muukin liikutus.

Jätin tamman sisälle siksi aikaa, että menin haravoimaan tarhaa löytääkseni puuttuvan kengän. Vartin etsinnän jälkeen löysin kengän kompastumalla siihen, mutta pääasia, että kenkä ylipäätään löytyi.
Koska Pertti on jollain ravireissula eikä repeä sieltä kengittämään Madetta, minun piti laittaa viestiä toiselle vakikengittäjällemme. Made pitää kuitenkin kengittää läpi asti, viime kengityksestä on niin pitkä aika. Kysyinhän minä Santeriakin tekemään homman, mutta poika ei uskalla vielä kengittää itsenäisesti. Harmi, ettei kyseessä ollut vain vanhan kengän takaisin lyöminen, siitä olisi selvinnyt kuka tahansa.

Päästessään takaisin tarhaan Made oli jokseenkin hämmentyneen, mutta riemastuneen oloinen. Kun myöhemmin haimme muita hevosia tarhasta liikutettavaksi, Made veti sellaista pukkilaukkarallia, että on ihme, jos hevosella on yhtään kenkää jalassa, kun kengittäjä saapuu paikalle. Onneksi ensimmäinen vapaa aika sattui ylihuomiselle, Made ei ole vapaalla turhan pitkään. Kukaan ei liikuta lähemmäs viikon vapaalla ollut Madetta..! Tai Hipin varsaa ylipäätään. Todennäköisesti tamma kuitenkin (irto)juoksutetaan ennen kuin kukaan hyppää selkään, mutta se on sitten ylihuomisen murhe.

[Lissu]

20.10.2014 Tää on muuten KTK-kelpoinen

Olen kokonaan unohtanut kertoa, että Made on KTK-kelpoinen. Unohdukseni johtuu silkasta järkytyksestä, koska tamma on onnistunut saamaan näyttelyistä kaksi irtoSERTiä, eli kantakirjakelpoisuutensa lisäksi pöljäke on SERTiä vaille Champion. Meidän Made, Champion. Olisihan se komeaa, mutta todennäköisemmin asia järkyttäisi mielenrauhaani niin paljon, että pyörtyisin siihen paikkaan, kun arvonimi vahvistettaisiin. Kärräämme Madetta näyttelyihin melkoisella innolla, koska olisihan se komeaa saada talliin Champion! Nyt kun sellaiseen on mahdollisuus.

Päiväohjelmissa luki "verryttelyä sileällä", eikä takamukseni pitänyt ideasta ollenkaan (se oli edelleen kipeä, kiitos aikaisemman tippumiseni Petkeleen selästä), enkä pitänyt juoksuttamista hyvänä ajatuksena. Siksipä nappasinkin pahaa-aavistamattoman narrin matkaani, kun hain Mateen sisälle, ja ennen kuin naisparka tajusikaan hän oli harjaamassa Madetta seuranani. narri kyllä nurisi menemään, että olisin voinut ajaa Mateen ja hänellä on muutakin tekemistä ja jäkä jäkä, mutta loppujen lopuksi narri kipusi Mateen selkään. Alkukäyntien ajan minä yritin keskustella Mateen liikkeistä narrin vastausten ollessa mallia "olet niiiiin pullakahvit auki tästä".
Made oli oma, perinteinen itsensä; kauhea into ja työmotivaatio yhdistettynä jumalattomaan kiireeseen ja kyvyttömyyteen keskittyä yhtikäs mihinkään. Tammasta ei saanut irti oikeastaan minkään näköistä käyntiä, tamma kun koetti nostaa ravia tai laukkaa koko ajan ja loppuajan hevonen kinkkasi askellajia, joka pitäisi erikseen tunnistuttaa - käynti se ei ollut. narrille pitää kyllä nostaa hattua pinnan venymisestä ja rauhallisesta ratsastuksesta, joka ei valitettavaa kyllä rauhoittanut Madetta ollenkaan. Ensimmäiset ravitehtävät ja siirtymisharjoitukset saivat tamman niin intopiukeaksi, että hetken tamma peitsasi. Sitten meni ilmeisesti passia. Jos Mateen astuttaisi islanninhevosella tai jollain amerikkalaisella askellajihevosella, tuloksena voisi olla melkoinen askellaji-ihme.

Verryttelystä en tiedä, Mateen kohdalla asettuminen ja taipuminen kun ovat tulkinnanvaraisia, mutta ainakin liikkeet olivat mukavan irtonaiset! narri-raasu oli kohtalaisen hikinen, on muuten yllättävän rankkaa pitää kevyttä verryttelytreeniä hevoselle, jota pitäisi treenauttaa veren maku suussa, että sen saisi väsähtämään tai työskentelemään tai.. jotain. Made oli, kuten aina, edelleen virkeä ja intopiukea, tamma olisi voinut jatkaa työsteon yrittämistä vielä pitkään. Joka ikinen kerta, kun on liikuttanut Mateen tai katsonut, kun joku treenaa sillä, miettii itsekseen, miksi helkkarissa tämäkin yhdistelmä piti toteuttaa ja vielä jättää kotitalliin. Tosin Mateen kilpatulokset ovat hyvät, sitä ei voida kiistää.

Ja ei, emme lahjoneet tuomaristoa. Kovin usein ainakaan.

Tallissa tamma sai pari leipäpalaa, ja koska Made ei vahingossakaan hionnut - eikä se ollut tarkoituskaan - intopiukea elikko palautttiin tarhaan vetämään rallia ja olemaan tarhanaapureidensa riesana.

[Lissu]

26.10.2014 Päin pusikkoa

narri oli eilen estevalmennuksessa Mateen kanssa, ja tamma sai paljon kehuja niin ratsastajaltaan kuin valmentajaltakin. Víva oli hypyttänyt ratsukolla pitkää sarjaa, eikä Made ollut takasilla koluuttelua lukuun ottamatta tehnyt virheitä. Itse asiassa tammaa oli kehuttu ihmeen tasaiseksi menijäksi reippaudesta huolimatta. Tiedä mikä järkevyyden piikki vähemmän uljaalle mustallemme sattui, mutta emme valita, lisää tätä! Hieno, hieno Made. Eilisestä valmennuksesta on hyvä lähteä kasaamaan pohjia tulevaan ERJ-Cupiin, joka on ihan liian äkkiä, kuten ennenkin. Ja tässä kuussa me muistimme osallistua!

Hevosten sulateltua päiväheinänsä oli vuorossa Mateen liikutus, joten lähdin hakemaan intopiukeaa tammaa tarhasta. Made oli henkisesti jo treenissä, hyvä kun hevonen kengissään pysyi. Sain kuitenkin karuselliä leikkien itseni ja Mateen talliin, harjaamiseen tai varustamiseen en kuluttanut turhan paljoa aikaa. Kamat niskaan ja hevosen kanssa pihalle! Ilmoitettuani Sarlotalle, mihin aikaan minua sopi odottaa takaisin, suuntasin yhdelle keskimittaisista maastoreiteistämme, perus maisemamatkailuravireitti.

Tänään tasaisuudesta ei ollut tietoakaan, reippaudesta kahta kauheammin. Itse asiassa Made oli kuin mikäkin viritetty hävittäjä. Tamma meinasi keulia jo ensimmäisessä ravinostossa, ravi oli tikuttavaa poninaskellusta tai kaahaavaa ravurinravia.. Maastomme ei alkanut erikoisen hyvin. Ratsastin paljon siirtymisiä, pysähdyksiä ja peruutuksia, jotta saisin ratsuuni jotain tolkkua (mikä on, tamman suvun tuntien, melkoisen laaja käsite). Made pömelsi menemään intopiukeana koettaen samalla olla minulle mieliksi, eikä hevosparka loppujen lopuksi itsekään tiennyt, miten päin olla. Made ratkaisi asian tekemällä äkkipysähdyksen jäädäkseen mussuttamaan kertaalleen jäätyneitä puolukoita. Että sellaista.
Alkuvaikeuksien jälkeen meillä oli kuitenkin todella mukava, reipas maasto. Made vertyi hyvin liikkuen vetreästi (ja vähän kaahaten..), joten hieronnalle ei ainakaan tällä haavaa ole tarvetta. Sain kuin sainkin ratsastettua Mateen ravin rauhallisemmaksi ja melko tahdikkaaksi, matkanteko oli oikein mukavaa ravaten ja ehdin vähän ihastella maisemiakin. Laukkapätkillä sitten mentiinkin, eikä meinattu, Made ei meinannut pysyä lainkaan lapasessa. Kolmesta lyhyehköstä laukkapätkästä vain yhden pätkän kolmasosa sujui hyvin, loput olivat sellaista tykitystä, ettei Mateen menossa ollut mitään tolkkua. Minun piti ratsastaa tamma päin kuusikkoa, jotta se pysähtyisi. Ja kokemusta ratsastamisesta, Mateesta ja Mateen sukulaisista oli paljonko..?

Loppujen lopuksi meillä oli erittäin hauskaa, kyllä Made on kaikesta raivostuttavuudestaan huolimatta vinkeä ja mukava hevonen. Tallilla tamma joutui pesulle ja sisälle kuivumaan, mutta karsinaan jätetty aktivointipallo, minulta varastettu pipo ja ruoka-astian pohjalle jätetyt leipäpalat ja porkkanat pitivät Mateen työn touhussa. Ainakin hetken.

[Lissu]

04.11.2014 Varsauutisia jo etukäteen

Mateella ja Viilillä – minusta puhumattakaan – oli tänään jännä päivä. Olemme narrin kanssa jo pitkään pohtineet, että Mateen pitäisi jo tehdä ensimmäinen varsansa. Nyt sitten tartuimme tuumasta toimeen, kun tamman kiimakierto oli sopivassa vaiheessa. Isäksi tamman ensimmäiselle varsalle valikoitui Viili, joka ei loppujen lopuksi tuntunutkaan kovin hyvältä idealta; mokomalta meni hetki tajuta, mitä tässä oikein pitäisi tehdä. Tulevaisuuden siitosori ja näin..
Made ei ollut erikoisen ihastunut tästä astutustouhusta ja siitä, että nyt sen päälle kipusi joku muu kuin ratsastaja. Onneksi meillä on astutusliinat jo valmiiksi, Made ei ole ensimmäinen.. hankala astutettava. Viili sentään teki, mitä pitikin, kun ymmärsi pukille pääsyn perusperiaatteet. Made taas irvisteli korvat kenossa eikä tykännyt hommasta ollenkaan. Toivottavasti tamma tiinehtyi kerrasta.. Ja toivottavasti Made on ylipäätään herkästi tiinehtyvää sorttia, hevosen on tarkoitus tehdä ainakin se kolme-neljä varsaa. Astutusliinoista tuskin pääsemme eroon, mutta mitä harvemmin niitä tarvitsee käyttää, sen parempi.

Varsan tulevaisuus on aika lailla päätetty, ellei matkalla tapahdu jotain, mikä keikkaa suunnitelmamme ympäri. Varsa saa jäädä ratsukoulutettavaksi Susirajaan, minkä jälkeen kisaamme varsalle ainakin estestartteja alle, mahdollisesti myös koulua. Myöhemmin myyntiin tulee siis kisattu Susirajalainen todella mukavalla suvulla hieeeenoista (tosin ehkä vähän tyhmistä, köhköh) vanhemmista. Varaa omasi jo nyt, kun vielä maltamme luopua varsasta!

Treenit Mateen kanssa ovat sujuneet todella vaihtelevasti, Cupeistakaan ei tullut sijoituksia, vaikka kovasti toivoimme. Osallistuin tammalla ERJ Cupissa kahteen luokkaan, ja molemmissa olimme sijalla 94. Jos ei muuta, niin Made on tasainen suorittaja.. VSR Cupissa ei mennyt paljoa paremmin, vaikka ne ratsastettiin kotikentällä. Tuloksemme 90cm luokassa oli 38/54, 100cm luokassa 32/55. Ehkä laitan narrin ratsastamaan Mateella tulevissa Cupeissa, saa nyt nähdä. Cupsuorituksillamme ei sijoituksia tullut, mutta olen ihan tyytyväinen – olisi meillä voinut huonomminkin mennä! Made on kuitenkin tasaisempi suorittaja kuin emänsä muut varsat, joten kai tämän kanssa on jotain tehty oikein.

[Lissu]

08.01.2014 Oripoika

06.01. Made varsoi komean mustan orivarsan. Olimme narrin ja koko talliväen kanssa aivan ihastuksissamme, pikkuori hurmasi heti meidät kaikki! Melkein jätimme pikkuherran omaan talliimme, mutta onnistuimme pysymään alkuperäisess päätöksessä ja rustasimme myynti-ilmoituksen varsasta. Ovathan ne pieninä söpöjä ja tekisi mieli pitää ne kaikki, mutta kun talliin ei mahdu niin talliin ei mahdu. Sitä paitsi haluamme Mateesta tammavarsan, eikä musta pikkuherra siksikään sopinut suunnitelmiimme.
Myynti-ilmoitus tehtiin, eikä aikaakaan, kun oripojasta tuli ensimmäinen tarjous. Aikamme makusteltuamme asiaa ja tarjousta totesimme, että kyllä poju on myyty, ja vieroituksen jälkeen musta pikkuorhi lähtee Maanan suomenhevosiin. Nimekseen ori sai lyhykäisten neuvottelujen jälkeen Kuningas Made. Jestas, että tuntuu omituiselta, meidän pikku Made on nykyään mamma! Vastahan tämäkin pöljäke oli varsa, ja nyt Mateelle kerätään jälkeläisnäyttöjä ja muita meriittejä laatuarvosteluita varten. Pyörryttää.

Nyt kun meriitit tulivat puheeksi, niin pitää hehkuttaa sitä, millainen kaunuskuningatar meidän Mateemme oikein on. Ensinnäkin musta merimakkaramme on 70 pisteen KTK-tamma (16 + 16 + 18 + 20), mikä palkinnoksi muutettuna on KTK-II. Härreguud, sanon minä, aivan uskomatonta, että meillä on onnistuttu jalostamaan rakennetta parempaan suuntaan! Luonteesta voimmekin olla yhteisestä sopimuksesta hiljaa.
Aivan, kuin näyttelymenestys ei olisi riittänyt, niin tammamme on ollut sertirohmu NJ:n näyttelyissä, ja joulukuussa anoimme Mateelle Champion-arvonimeä. Anomus vavistettiin parissa päivässä, joten neitokaisemme on virallisesti Champion. Haaveissa olisi myös Virtuaalinen muotovalio, mutta sitä en uskalla kovin paljoa toivoa, onhan Mateella meriittiä jo nyt. Kyllä tuntuu hyvältä saada positiivista palautetta myös näyttelykehässä omalle kultamussukalleen. Edes yhdelle niistä.

Jahka mammaloma on ohi, Made pääsee kunnonkohotuskuurille ja aktiiviseen treeniin. Cupit odottavat neitiä edelleen, vaikka suunnitelmissa onkin teettää Mateella suht sukkelaan seuraava varsa. Orimietinnät ovat jo hyvässä vauhdissa..

[Lissu]

07.02.2015 Tuplajännitystä

Helmikuun kantakirjaus antaa aihetta jännitykseen kaksin verroin, sillä Mateen molemmat varsat, oripoika Kuningas Made ja oma ihana Kadetopia-tammamme, ovat molemmat kantakirjattavana. Jännittää, millaisia pisteitä varsoille tulee, ja kehtaako Madetta mainostaa rakenneperiyttäjänä. Molemmat varsoista ovat kyllä tummia, katseenkestäviä pakkauksia, joten aika luottavaisin mielin tässä ollaan. Samalla haaveilen jo seuraavista varsoista, vaikka narri minua koettaakin toppuutella. Tosiasia kuitenkin on, että tamma kaipaisi jälkeläisnäyttöjä, ja kyllähän tämmöisestä pakkauksesta tohtii laittaa varsoja kotipihaa pidemmälle! ..ainakin rakenteen ja kapasiteetin osalta, Mateen tai sen varsojen luonteista en sano yhtikäs mitään.

Arki Susirajassa on sujunut myös Mateen suhteen tavanomaisissa, treenintäyteisissä merkeissä. Tarkoitus on ilmoittaa tammaa myös näyttelyihin, hieman arastellen haaveilen muotovalioserteistä ja VIR MVA Cha -meriittilitaniasta Mateen nimen edessä.. En kyllä odota sitä, mutta toivon. Pääpaino on kuitenkin Cuptreenissä, joskin kyttäämme myös sopivia tarinakisoja. Mateen kanssa menestyminen on kyllä enempi vähempi arpapeliä, elikko kun ei ole mikään tasainen luonteenlaatu tai edes tasainen suorittaja. Tulosta on kuitenkin tehty ennenkin, ja haluaisin uskoa, että tehdään tulevaisuudessakin. Edes yksi ERJ-Cup -sijoitus olisi niin tervetullut palkinto jokaisesta työtunnista, hikitreenistä ja ärräpäästä.

Aamupäivän estetreeni oli melkoinen esitys. En puutu yksityiskohtiin sen enempää, mutta kertonee paljon, että varasin juuri estevalmennuksen ns. "valmiille hevoselle". Että sellaista, näin meillä. Tsiisus, joskus minä ihmettelen, miksi me näitä pöljäkkeitä pidämme, emmekä vaihda vaikka lehmiin.

[narri]

15.02.2015 Hän syntynyt on vauhti kallossaan...

Made on ollut viime aikoina hieman levoton suustaan: tamma ei tule kunnolla tuntumalle ja puree välillä kiinni vasempaan ohjaan. Olemme tutkiskelleet, onko kyseessä lihasperäinen vaiva, vai pitääkö kutsua eläinlääkäri paikalle tarkastamaan suuvärkki. Emme ole kotikonstein löytäneet ainakaan lihaksista vikaa, ensi viikolla saapuva hieroja saa luvan tarkastaa Mateen. Jos hän ei löydä elikosta mitään vikaa, pitää katsella, mitä kaikkea eläinlääkäri voisi kerralla hevosillemme tehdä ja kutsua hänet sen mukaan. Pari muutakin saattaisi kaivata raspausta, pitää tutkiä merkintöjä ja konsultoida myös Perttiä. Hänhän se näiden elikoiden suuvärkeistä on loppujen lopuksi parhaiten perillä.

Koska liikutusta ei sovi Mateen kohdalla laiminlyödä vaikka hevonen miten olisikin suustaan huono, otin ja lähdin päiväohjelman mukaan maastoon. Jaa miten niin itsemurhaa kiireisellä konilla, joka puree vielä kuolaimeen kiinni tällä hetkellä? Tammalle on toistaiseksi vaihdettu käyttöön hackamore, jolla se... no, ei vie sinua jorpakkoon, mutta jolla ei uskalla pidättää tarpeeksi, jottei nenäpii mene vahingossakaan pilalle.
Maastoon on silti hyvä lähteä! Nakitin mukaan Lissun Lierolla, jotta edessäni olisi joku, jonka pyllyä vasten Made hätätilanteessa pysäyttää. Liero on kuitenkin tarpeeksi reipas, jotta Madekin pääsee liikkumaan energiaansa pois eikä vain kerää kierroksia liian hitaan kaverin takamuksessa. Lähdimmekin siis suosikkipaikkkaamme "Montulle", laukkakuopalle, jossa voi vetää hyvän treenin reippammallakin hevosella. Sinne on toki hieman matkaa, lenkkiin treeneineen saa varata pari tuntia, mutta Montulla on niin loistavat puitteet, että se on sen arvoista.

Koetimme matkan varrella saada tammat rauhoittumaan ravissa tekemällä niiden kanssa siirtymisiä, muutoksia temmolle ja askelpituudelle. Menestys oli hieman vaihtelevaa, kun molemmat kasvattivat mahanalusensa jalkoja täyteen. Jotain rentoutumista ja myötäämistä oli kuitenkin havaittavissa, kun pääsimme Montulle, vaikka siellä neidit intoutuivat uudelleen. Pitänee alkaa tehdä siellä muutakin kuin laukkatreeniä...
Tämän päivän ohjelmaan se kuitenkin kuului, joten ei kun jonoon järjesty ja laukkaa mars. Halusin saada Mateen kuulolle kunnolla, mielellään istunnalle kuuliaiseksi, ja Lissu halusi Lieron kuntelevan pidätettä ilman, että sitä joutui runnomaan väkisin läpi. Teimme treenin jonossa, koska en edelleenkään ihan luottanut Mateeseen ja sen kykyyn pysyä käpälässäni ilman kaverin takamusta edessään. Sain kyllä hikoilla vatsalihasteni kanssa ihan kunnolla, kun koetin saada tammaa takaosalleen ja vähän vähemmän eteenpäinpyrkiväksi.

Lissu kehui Lieroa maasta taivaisiin paluumatkallamme, minä taas en voinut sanoa Mateesta täysin samaa. Tamma ei kuunnellut istuntaa juuri ollenkaan, takaosa huiteli suurimman osan aikaa jossain ihan eri universumissa etuosan kanssa. Jos liike rauhoittui, se oli epätahtista tai vielä parempi, ristilaukkaa. Jos laukka oli laadultaan hyvää ja takaosa teki töitä, ei tamma ollut millään lailla kontrollissa.
...toisaalta eikö puoli voittoa ole ihan hyvä? Niin tai näin, liikuntaa Made ainakin sai, sillä palatessamme takaisin tallille se oli hikinen vähän sieltä sun täältä. Tosin niin olin minäkin, halusin vain suihkuun ja sen jälkeen tallitupaan peiton alle loppupäiväksi käskyttämään muita (mitä myös tein, mutta ei siitä sen enempää).

Made kuitenkin pestiin ja loimitettiin, tamma sai myös jäädä sisälle kellon ollessa jo sen verran paljon, ettei se olisi ehtinyt ulos kuivua.