Saunavihtahousu "Vursti"

[Pertti]

suomenhevostamma Saunavihtahousu "Vursti"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym.

Omat sivut.

Ulpun ja Nakin varsa on juuri sellainen kovakalloinen junttura kuin voi olettaakin. Tamma on erittäin kaunis katsella, minkä lisäksi se on kapasiteetikas, pätevä ratsu - näin ainakin kotikentällä. Kisapaikoilla Vursti on löysä kuin jätkän räkä eikä varmasti yritäkään saada tulosta aikaiseksi, ja ratsastaja tekisikin paremmat suoritukset ihan yksinään, ilman hevosta. Kotosalla Vursti on totta kai juuri niin upeaa, terävää ja taitavaa, kuin sen voisi toivoa olevan.

[Lissu]

21.10.2014 Irtohypytystä

Vursti pääsi tänään nostelemaan kinttujaan irtohypytystreenin muodossa. Olimme rakentaneet narrin kanssa kujan jo eilen, tarkoitus kun oli hypyttää useampi hevonen heti aamusta. Vursti oli vuorossa ensimmäisenä, ja ruunikko tuntui innostuvan vähän enemmän esteet nähdessään. Tarhasta talliin -matka kun oli ollut hienoista kädenvääntöä siitä, kuka vie ja ketä ja mihin suuntaan.. Ennen tositoimiin alkamista juoksutin Vurstin, ja jestas, miten tammalla oli virtaa! Liikkeissä tosiaan oli irtonaisuutta ja eteenpäinpyrkimystä, narrikin kaivoi saman tien kännykän esiin, että saisimme edes jonkun kuvan Vurstin liikkeiden esittelykierroksesta. En malta odottaa, että Vursti pääsee kilparadoille asti! Näillä liikkeillä ja hyppykapasiteetilla ja ties millä menestyksekäs kilpaura on taattu!

Hyppäämisenkään kanssa Vurstilla ei ollut ongelmaa, kaikkea muuta. Tamma teki hyviä hyppyjä pienille ja isommillekin esteille, laukkasi hyvin ja teki muutenkin tasaisen varmoja, todella hyviä suorituksia. Sellaista menoa katsellessa iski kiusaus alkaa hypyttämään korkeutta, mutta jätimme välistä; toisella kertaa sitten.
Vursti hypytettiin metriin asti, vaikka tamma olisi tosiaan hypännyt korkeampaakin. Hymyilin kuin Naantalin aurinko juoksuttaessani tammaa hypytyksen jälkeen (vähän ravia ja sitten käyntiä loppuverkoiksi), Vursti näyttää olevan kaikkea sitä, mitä toivoimmekin. Kovakalloinenhan tämä on, mutta se nyt oli odotettavissa. Tamma tuntuu kuitenkin parempiliikkeiseltä kuin vanhempansa, tai sitten Vursti vain on näyttävämpi? Niin tai näin, odotan innolla ensimmäisiä kenttäkisojamme ja sitä, mitä koulutuomarit lihatuote numero kakkosesta ovat mieltä. Huomenna vuorossa on koulutreeni, joku saa kyllä tulla kuvaamaan, että voimme narrin kanssa leveillä kasvattimme liikkeillä.

Tamma pääsi takaisin tarhaan, ja aika lailla heti irti päästyään tamma laittoi rallin pystyyn. Jäätävän kokoisia köyrypukkeja, elikko saa luvan jättää tuollaiset välistä, kun joku on selässä. Saatuaan päiväheinät turpansa eteen Vursti rauhoittui kummasti keskittyen syömiseen ja tarhanaapureilleen irvistelyyn - hänen heinänsä!

[Lissu]

17.12.2014 Tilannekatsaus ja kädenvääntöä

Vurstin elämässä ei ole paljoa tapahtunut. Tamman kanssa on treenattu omissa oloissa sekä valmentajan valvovan silmän alla, ja olemme narrin kanssa ehtineet kokea melkoisesti ylä- ja alamäkiä. Vurstin treenaaminen on kuitenkin antoisaa, ainakin minulle, sillä tamman kovakalloemä on edelleen yksi suosikkihevosistani. Kilpaileminenkin on hiljalleen aloiteltu, joskaan emme odota Vurstin tekevän tämän vuoden puolella erityisen paljoa tulosta. Tavoitteet ovat kuitenkin kovat, ja luonnollisesti treenaamme erityisesti KERJ-Cupia ja VSR:n kenttäcupia silmällä pitäen. Vielä tässä vaiheessa olen suht rauhallinen, mutta lähempänä Cupeja olen todennäköisesti yhtä hermostunut stressiperse kuin aina. Onneksi Vursti ei tähän mennessä ole korvaansa lotkauttanut hermoiluistani.

Ratsastustreenien lisäksi Vursti on päässyt näyttelytreenien (ja valokuvauksen) sekä maastakäsittelytreenien uhriksi. Kahden kovakallon varsa on, no, kovakallo, joten narunpyörittelytreenit ovat tulleet tarpeeseen. Välillä tuntuu, että yhdessä hevosessa on useamman konin härkäpäisyys, ja vaikka miten olemme sitä mieltä, että tammalla saa olla luonnetta, Vurstin kohdalla emme ole asiasta aivan varmoja. Välistä tekee mieli astuttaa koko elikko vain siksi, että se mahdollisesti pehmenisi varsan myötä. Toisaalta Nakissakaan ei tapahtunut mitään muutosta, joten tokkopa tyttärestäkään tulee yhtään sen lauhkeampaa. Varsat nyt eivät muutenkaan ole ajankohtaisia pitkään aikaan, mutta se ei ole estänyt minua miettimästä mahdollisia yhdistelmiä tai varsojen nimiä.. Jaa kuka on innoissaan, kuka?

Päivän koulutreeni oli kahden kovapään kädenvääntöä, kun tappelin Vurstin kanssa siitä, kenen pään mukaan kentällä oikein mentiin. Jos ruunikko ei ole muuta oppinut, niin aika komeasti se puskee lapa edellä vältellessään pohjetta ja osin myös kuolaintuntumaa.
Kyseessä oli enemmän läpiratsastus ja perusasioiden hiomista kuin varsinainen koulutreeni. Siirtymisiä, pysähdyksiä ja peruutuksia, asetuksella pelaamista, perusjuttuja. Ensimmäinen puolituntinen tosin meni siihen tappeluun, eikä Vursti loppujen lopuksikaan liikkunut niin kevyesti ja sulavasti kuin olin toivonut. Tamma kuitenkin teki kaiken, mitä siltä pyysin, vaikkakin käsijarru päällä. Olkoonkin, ettei moisen muuliaaseilun vuoksi kannattaisi syöttää herkkuja, menin ja tungin Vurstin suun täyteen leipäpaloja. Minun muruni on minun muruni, ja omaa mussukkaansa saa hemmotella. Vaikka siitä tulisi sietämätön syöttöporsas. Ei olisi ensimmäinen tässä tallissa..

[Lissu]

07.02.2015 Missä mennään?

Tämän tamman kanssa ei turhan nopeasti edetäkään.. Tällä hetkellä Vurstilla on 12 kenttäsijoitusta, mikä ei tietenkään ole aivan huonosti. Toiveissamme on ollut nopeampi sijoitustenkeruu, vaan minkäs teet; Vursti ei ole luonteeltaan kisapeli. Kotona ruunikon kanssa on ilo tehdä töitä (siis silloin, kun homma ei mene tappeluksi ja tahtojen taisteluksi), vaan annas olla, kun mennään kisoihin! Vurstilla on todella epämiellyttävä taipumus löysistyä totaalisesti, kun pitäisi oikeasti edustaa ja suorittaa. Etenkin se saamarin koulukoe tökkii ja hiertää todella pahasti. Ei liene mikään ihme, että vähän joka kalenterissa sekä tallituvan jääkaapin ovessa on post-it -lappu poikineen, jotka muistuttavat valmennuksien varaamisesta. On meillä ennenkin ollut hankalia hevosia, on kiukkuista, laiskaa, löysää ja ties mitä, mutta jotenkin Vurstin kanssa meiltä loppuvat eväät ja keinot ihan totaalisesti. Pitää toivoa, että pian alkava aktiivinen valmentautumiskausi antaa vinkkejä, tai edes jaksamista, Vurstin kanssa vääntämiseen.

Kaikesta huolimatta Vursti on yksi suosikeistani. Tamman emäkin on ihana, aivan ihana, joten on kaiketi luonnollista, että pidän myös tyttärestä. Nakki ja Vursti ovat osin hyvin samalaisia - kovakallo, mikä kovakallo -, mutta emä on ehdottomasti myös kisapeli tyttären ollessa lähinnä kotikenttien tähti.
Päivän puomitreenin aikana elikko näytti taas osaamistaan. Vursti oli energisellä, työteliäällä tuulella, joten ratsastaminen oli todellinen ilo. Verryttelyistä asti ruunikko tuntui hyvältä, Vursti reagoi apuihin sopivalla nopeudella, asettui, taipui ja suoritusi nätisti, käytti kaulaansa, selkäänsä ja vatsalihaksiaan, toi takaosaansa alle. Puomitehtävät olivat tänään simppeleitä ja suoraviivaisia, pelkkiä ravi- ja laukkapuomeja suoralla uralla. Tamman askelia oli todella helppo hienosäätää, pidentäminen ja lyhentäminen sujuivat kuin tanssi, kokoamisen kanssa ei ollut ongelmia.. Vursti toimi niin helkkarin hienosti suht pienin avuin, ettei taas hyvä tosikaan. Näin pätevä, oikeasti herkkä ja sopivan reaktiivinen hevonen, on kisapaikoilla sitten yksi samperin alisuorittajalahna!

Ajatukset Vurstin kisakäytöksestä eivät kuitenkaan paljoa haitanneet, kun tamma toimi. Hymyilin kuin Naantalin aurinko tehdessäni loppukäyntejä, eikä hymystäni tullut loppua tallissakaan. Ennen kuin lähdin ratsastamaan seuraavaa hevosta mutustin Vurstin seurana pari omenaa.

[Lissu]

15.02.2015 Nyt menee lujaa

Meillä – kaikkein vähiten minulla - ei ole mitään käsitystä, miten tässä on onnistuttu, mutta Vurstin kanssa on saatu aikaan kisatulosta! Tamma on viime aikoina ollut todella hyvä ratsastaa kisoissa, vaikkei lähellekään yhtä upea kuin kotosalla. Olen ihan tajuttoman ylpeä kovakalloisesta ruunikostamme.
Nyt olemme keskittyneet koulukiemuroiden tankkaamiseen omin nokkinemme, esteiden kanssa olemme hakeneet apua valmentajilta ja tuttavilta. Kotonahan meillä ei hirveästi ole ongelmia, mutta meillä on ollut – ja on edelleen, vaikka nyt onkin hyvä kausi menossa – hankaluuksia siirtää se kotikentän vire kisoihin. Ongelma tosin taitaa olla sitä laatua, ettei sitä koskaan saa kitkettyä pois, mutta jos sitä saisi edes laimennettua.

Oli miten oli, vielä yksi kenttäsijoitus, ja olemme puolivälissä. Tämä on todella rohkaisevaa, mikä ei haittaa ollenkaan; treeni loppukuun Cupeihin on jo aloitettu. Jos sitä tässä kuussa repäisisi ja sijoittuisi..! Ainakin sitä sopii toivoa.

Ratsastin Vurstilla heti Taukin estetreenin jälkeen. Kentällä pyörimisen sijaan suuntasin Vurstin kanssa yhdelle pelloistamme. Tunnin ajan taivuttelin ja vääntelin tammaa, tein pohkeenväistöjä ja siirtymisiä – peruskauraa, verryttelevää ja palauttelevaa treeniä. Hevonen toimi ihastuttavan hyvin, vaikka sen kaula olikin vähän jäykän oloinen. Onneksi hieroja on tulossa ensi viikolla, parinakin päivänä, koska hierottavia hevosia on taas.. muutama.
Kaulan lievää jäykkyyttä lukuun ottamatta Vursti toimi upeasti. Ruunikko teki kunnolla töitä vatsalihaksillaan, vastasi apuihin hyvin ja mukisematta toimien muutenkin juuri niin, kuin sen halusin. Etenkin pohkeenväistöt sujuivat mallikkaasti, ne taisivatkin olla päivän parasta antia.

Päästyään takaisin tarhaan Vursti piehtaroi oikein antaumuksella, ja päiväheinien jakoaikana tamma laukkasi ja pukitteli menemään harvinaisen raisusti. Ei se nyt kovin jumissa voi olla.

[Lissu]

10.05.2015 Muikea maastoretki

Äitienpäivänäni kului, vähemmän yllättäen, hevostelun parissa. Äitini saa korttinsa ja ruusunsa vähän myöhässä, ovat isän kanssa Pariisinlomalla.
Päivä valkeni kauniina, ja aamutallin aikana sää kaunistui entisestään. Heitin kaikki kenttätreenit mielestäni satuloidessani Vurstia, tänään maastoillaan koko päivä! Harjasin hapannaamaista ruunikkoamme kaikessa rauhassa, setvin harjan ja hännän oikein huolella (ja jouduin väistelemään hampaita, harja oli melko solmussa, eikä Vursti edelleenkään meinaa sietää jouhiensa selvittelyä) kiillotusaineineen kaikkineen. Ehkä vähän turhaa työtä ja perinpohjaista puunaamista, mutta välillä on mukava panostaa vähän enemmän.

Onnekseni Vursti oli tänään reippaalla päällä. Suuntasimme kaksin maastoreitille, jolla oli ihana pitkä laukkasuora, peltojen välissä kulkevia teitä ja muutenkin ihanat maisemat. Vurstin liikutuksen piti muutenkin olla kevyttä ja verryttelevää, joten maisemamaastoilu muutamalla reippaammalla pätkällä oli tähän omiaan.

Vähän reilu puolitoista tuntia metsä- ja peltomaisemissa kauniina kevätpäivänä oli ehkä maalaisromanttisrunollista, mutta ah, niin ihanaa. Vursti oli, kuten jo totesin, reippaalla tuulella, minkä lisäksi tamma vastasi apuihin kuin ajatus. Hevonen oli niin herkkä, pehmeä ja miellyttävä ratsastaa, ettei Vursti ole hetkeen näin loistavasti pelannutkaan. Laukkasuorilla painatimme menemään, minkä hevonen jaloistaan pääsi, muutaman ilopukin kera. Pientä asetus/taivutus/suoritusratsastusta lukuun ottamatta nakkasin menemään kaiken kouluratsastukseen viittaavankin, kunhan nautin maastolenkistä. Niin teki Vurstikin, tallilla suomijuntti oli aivan yhtä pirteä kuin maastoon lähtiessämme. Minulla on hyvin miellyttävä kutina siitä, että huomenna tamma on melko mukava työstää koulutreenissä.

Taluttaessani Vurstin tarhaan syötin ruunikolle luvattoman monta porkkanaa, jotka Vursti tosin oli ansainnut. Ihana alku päivälle!

[Lissu]

23.05.2015 Kohti estettä ja sen yli

Olin jo eilisiltana ollut ahkera lapsi rakentaessani esteradan ja muutaman esteen verkkaradan valmiiksi tätä päivää ajatellen. Tämän päivän ohjelmassa oli useamman hevosen hypyttämistä, joten nopeammin sitä pääsi treenin pariin, kun estekalusto oli valmiina.
Vursti oli ensimmäinen hevonen, jonka otin liikutettavakseni. Muutaman tunnin tarhassa viettänyt tamma ei ollut erikoisen tyytyväinen nopeasta sisälle palaamisesta, mikä näkyi tamman ilmeessä.

Esteet nähdessään Vursti kuitenkin piristyi, eikä tallissa seisseestä hapannaamasta ollut äkkiä jälkeäkään. Tamma rakastaa hyppäämistä ja on siinä ihan killerihyvä, joten odotin sujuvaa, antoisaa estetreeniä.
Verryttely sujui nopsaan. Vursti vastasi apuihin hyvin, oli notkea, askelissa oli eteenpäinpyrkimystä saman tien. Hevosen askeleen tahtia, tempoa ja pituutta oli helppo säädellä, ruunikko oli kunnolla avuilla ja kaikki oli kaunista. Lisää tätä Vurstia! Ravista ei saanut kovin näyttävää, mutta se nyt on ollut tiedossa eikä esteradalla mitään showravia tarvitakaan.

Verryttelyesteet tamma leiskautti, harvinaista kyllä, yli hyvällä ilmavaralla hyppyjään liioitellen. Kun suomipulla muutaman hypyn jälkeen malttoi rauhoittua, ilmavara jäi pois. Vursti kuitenkin ponnisti kerta toisensa jälkeen oikeasta kohdasta käyttäen kunnolla selkäänsä. Ilahduttavaa vaihtelua, tallista kun löytyy muutama selättömänä hyppäävä vatipää..
Esterata vaati paljon laukan työstämistä ja reittisuunnittelua, koska useammalle esteelle pystyi tekemään tiukemmankin kurvin, joka kuitenkin lyhensi lähestymistä huomattavasti ja teki siitä yleensä vinon. Sarjaeste oli simppeli yhden laukan pysty – okseri. Aloitin ratsastamaan heti, kuin olisimme radalla; pyrin vähentämään aikaa ja askelia jokaisesta mahdollisesta paikasta. Vursti on ihan mahtava estepeli, vaikka sen kanssa joutuukin tekemään töitä. Verryttelyissä ponnistuspaikka oli paremmin kohdillaan, nyt tamma lähti hyppyihin hirveän läheltä estettä. Yksikään puomi ei kuitenkaan tipahtanut, eikä Vursti edes koluuttanut. Läheltä hyppääminen nyt tuntuu muutenkin olevan tamman juttu.

Estekorkeus nousi 90-95cm asti. Kunhan en unohtunut matkustamaan, vaan tein hevoseni kanssa töitä, meno oli tasaisen varmaa, vauhti hyvä, Vursti hallinnassa ja hypyt siistejä. Muutamassa kaarteessa unohdin matkustamaan, mikä teki seuraavasta lähestymisestä aika jäätävän, enkä sitten ollut mukana hypyssäkään. Tässä vaiheessa uraa, elämää ja ammattia pitäisi osata, muistaa ja ymmärtää ratsastaa humputtelemisen sijaan..

Ehdin loppuverrytellä juuri ennen sateen alkamista. Hoidin Vurstin pidemmän kaavan kautta, pesin ja puunasin kinttuja kauemmin kuin oli tarvis ja syötin ruunikolle porkkanan toisensa perään. Sadekuuron lakattua vein tamman pihalle, ja eiköhän mokoma aloita kunnon kurarallin tarhassaan. Arvatkaas, kuka pestään illemmalla..!

[narri]

02.06.2017 KRJ-kilpailut Simorassa, helppo A tarinaluokka 5/6
Some on osa myös nykyaikaista kisakulttuuriamme. Päivistys johonkin kanavaan on radan suorituksen päätteeksi aivan pakollinen. Mitä sisältää sinun päivityksesi?
Ei mennys kuten Strömsössä päivän kisasuoritus. Vurstin EVVK-asenne, kotiin jääneet suitset ja radan unohdus kruunasivat kokonaisuuden. Mut hei, pohjalta suunta ei ole kuin ylöspäin?