|
|
Post by Pertti on Oct 20, 2014 10:59:53 GMT 2
suomenpienhevosori Talvihauta "Vinha" omistaa Susiraja Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. Omat sivut.Kimo kenttäpienhevosemme on keppostelija suoraan nuorten hevoskirjoista. Vinha on monipuolinen ratsu, josta löytyy rallivaihteen lisäksi myös lönkyttelyvaihde rauhallisia maastoiluita varte. Vaikka ori osaa olla ärsyttävä ja aiheuttaa harmeja omistajilleen, naapureille ja vähän jokaiselle, joka pienhevosen tielle osuu, on Vinha silti rakastettava velikulta. Tai näin me Susirajassa väitämme. |
|
|
|
Post by Lissu on Dec 10, 2014 13:46:58 GMT 2
10.12.2014 Tilannekatsaus
Pienhevosvahvistuksemme on ehtinyt tehdä vaikka ja mitä omistukseemme siirryttyään! Valitettavasti kisamenestys ei ole ollut kummoista, tosin onhan viisi KERJ-sijoitusta enemmän kuin nolla. Suunta on kuitenkin ylöspäin, eikä tässä muutenkaan ole mikään kiire.
Kisamenestystä pedataksemme olemme valmentautuneet Vinhan kanssa erittäin ahkerasti. Kimoa on kärrätty niin koulu-, este- kuin maastoestetreeneihinkin, ja olemme käyneet läpi kaikkea perusjutuista vaativampiin, hiomista vaativiin liikkeisiin. Vinhan kanssa on ollut ilo valmentautua ja treenata kotosalla, vaikka osaa tämäkin aiheuttaa harmaita hiuksia. Etenkin esteillä on koettu monta ahaa-elämystä etenkin valmennuksissa, mutta myös koulutreeneihin on saatu hyviä apuvälineitä ja neuvoja. Hassua, miten uuden hevosen kanssa tuntuu aina olevan hukassa, vaikka kokemusta ja elikoita on ties miten paljon. Ehkei tässä ihan vielä kehtaa kutsua itseään hevosalan ammattilaiseksi.
Toinen huomionarvoinen asia on Vinhan ensimmäinen varsa, Hankihengen kanssa aikaansaatu rakkauspakkaus hanipöö Nuoskaan Nukkunut. Tammavarsa asustaa Taikakuun Kartanossa, ja olemme luonnollisesti aivan täpinöissämme, kun saimme jälleen yhden kasvattimme alhipan osaaviin käsiin. Nuoskaan Nukkunut ei ole vielä startannut kenttäradoilla (ikä ei vielä riitä), joten todennäköisesti tamma tulee aikanaan haastamaan vanhempansa kenttäradoilla. Sitä odotellessa!
Tänään Vinha sai vain olla möllöttää ja nauttia vapaapäivästä. Orin kanssa treenataan kenttäkisojen ohella myös näyttelytoimintaa, sillä narri on ilmoitellut oria muutamiin näyttelyihin. Saapa nähdä, mitä mieltä tuomarit ovat oripojastamme! Varovaisena haaveena on toki kantakirjakelpoisuus, mutta eikö jokainen hevosenomistaja toivo tuomareiden tykästyvän juuri siihen omaan pullanmuruseensa?
Huominen verryttelytreeni on nakitettu Sarlotalle, mutta jos minulla ja narrilla on sopiva vapaahetki (tai jätämme parit päiväkahvit välistä..) Vinha pääsee taas seisoskelemaan paikoillaan, kun treenaamme näyttelykäytöstä ja otamme parit kuvat. Jos huominen ei sovi liian kahvinjuonnin tai huonon sään vuoksi, kuvaaminen siirtyy viikonlopulle. Onneksi omat hevoset harvemmin katoavat pihasta, ne saa kuvattua juuri silloin kun itsellä on sopiva hetki. Ja on muistanut ladata kameran akut..
|
|
|
|
Post by Lissu on Apr 5, 2015 11:56:06 GMT 2
05.04.2015 Paljon, paljon kuulumisia
Kimomme elämässä on sattunut ja tapahtunut. Kilpaura ei ole vielä kovin kummoisessa vaiheessa (vaikka kohta orilla on puolet sijoituksista kasassa), mutta Vinhan kanssa on touhuttu kaikkea muuta. Normaalin treenin ja valmennuksissa pyörimisen lisäksi pienhevonen on ehtinyt astua pari tammaa ja päässyt näyttelymenestyksensä avulla kantakirjaan.
Hankihengen kanssa tehdystä tammavarsasta olenkin jo höpöttänyt, mutta pitää höpöttää vähän lisää; tamma on SV-II –palkittu, ja kenttäurakin on mukavassa alussa. Vinhan toinen varsa, kovasti isänsä näköinen oripoika Hauta-arkkupakastin on Vinhan ja Selkäsaunatonttu-tammamme lemmenleikkien tuotos. Oripojalla on muutama tulos esteradoilta. Onnea molemmille tulevaisuuteen!
Kantakirjaan Vinha pääsi näyttelyistä saadun irtoSERTin avulla. Pienhevonen oli mukana viime kuun tilaisuudessa kirjattavana P-suunnalle. Pisteet ja palkinto - 63p. ja KTK-III – olivat aika lailla sitä, mitä odotimmekin. Olemme niin tyytyväisiä ja ylpeitä oripojastamme! Vinha ei tosiaan ollut huono ostos.
Nyt meillä on vakaa aikomus vallata kilpakentät Vinhan kanssa, kun olemme saaneet muutaman muun hevosen kisavalmiiksi. Vinhan ura on kuitenkin hyvässä alussa, eikä meillä ole epäilystäkään siitä, ettemmekö saisi oria aikanaan laatuarvosteluun asti.
|
|
|
|
Post by Lissu on May 27, 2015 10:54:56 GMT 2
27.05.2015 Tulevaisuuden lupaukset
Toisin sanoen kakarakatsauksen aika!
Vinhan ja Höntin tammavarsa Nuoskaan Nukkunut on ehtinyt kilpauransa puoliväliin. Tamma on kovasti emänsä näköinen – muutenkin kuin väriltään, ja ”Nukka” on perinyt myös luonnepuolta enemmän emältään. Tämän varsan kohdalla on kohtuullista sanoa, ettei Vinha ole periyttänyt juuri mitään, vaan Höntti on puskenut itseään erittäin vahvasti läpi.
Toinen pienhevosherran varsoista, Nakin kanssa tehty kimo oripoika Hauta-arkkupakastin on taas ihan eri maata kuin Nukka. ”Harmi” on tullut isäänsä niin ulkonäössä kuin luonteessakin, poika on samanlainen kepposmaakari kuin Vinhakin. Lempinimi on kuulemma ihan osuva.. Orin este- ja koulusijoitukset lähentelevät neljääkymmentä, kenttäsijoituksiakin on vähän vajaa parikymmentä.
Meille jäänyt ruunikko tammaneiti, himpun verran pienhevosmitoista ulos kasvanut Kahvintuska eli Hinku on Vinhan ja Kanelin aikaansaannos. Kaunis kuin karamelli ja ihastuttavan pirteä luonne – mutta yksi neiti, jota ei saa komentaa. Sinne meni sekin pirteys.. Hinku on tullut enempi emäänsä, ehdottomasti. Tamman kisaura on vasta alkutekijöissään, sijoituksia on seitsemän.
Vinhan tuorein varsa syntyi aivan äskettäin. Lumpun kanssa tehty Pakkaspara oli tilausvarsa Riiviöihin, ja Juli sai mitä halusi; kimon pienkenttäpelin. ”Puksu” on vielä ihan pikkanen, eikä sen kanssa tehdä hetkeen kuin varsoille sopivia juttuja (sekä täytetään Facebook vauvvakuvilla). Jo nyt ori tuntuu keppostelealta riiviöltä, tainnut tulla isäänsä muutenkin kuin ulkonäöltään.
Vinha on siis aika kahtiajakoinen periyttäjä. Sen orivarsat ovat tulleet vahvasti isäänsä, tammavarsat taas emiinsä. Mielenkiintoista nähdä seuraava sukupolvi! Hauta-arkkupakastimellahan on jo yksi orivarsa, joka on enempi emänsä näköinen.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jun 23, 2015 13:58:37 GMT 2
23.06.2015 Laatuarvosteluvalmiin hyppytuokio
Kesken päiväkahvittelumme totesimme narrin kanssa, että Vinha on valmis KERJ:n laatuarvosteluun. Meidän Hinkumme on pärjännyt kenttäkinkereissä niin hyvin, että tamma on nykyisellään jälkeläisnäyttö. Hinku on muutenkin ollut todella pätevä, ruunikolla on jo pari irtoSERTiä, eli kantakirjaan mennään! Kantakirjasta kun tuli puhe, niin Vinhan toinen tammavarsa, Nuoskaan Nukkunut, on nykyään KTK-III -palkittu (plus tamma on kisannut kenttäsijoitukset täyteen - Nukka on ihan törkyhieno!). Kyllä Vinhalla on päteviä kakaroita!
Harjatessani Vinhaa ennen estetreeniä höpötin puoliksi hevoselle, puoliksi itselleni, miten hieno ori onkaan ja kuinka hienoja varsoja se on tehnyt. Kimoa itseään kiinnosti enemmän poninhäntäni syöminen sekä taskujeni kaivelu.
narri oli juuri loppuverryttelemässä Kiljun kanssa, kun tulin kentälle Vinhan kanssa. Alkuverkkani sujui rattoisasti narrin kanssa höpöttäessä ja estetehtäviä analysoidessa. Hyväksikäytin narrin jäljiltä olevia esteitä, erittäin hyviä tehtäviä myös minulle ja Vinhalle.
Ensimmäinen tehtävä oli kavaletti - puomi - kavaletti ympyrällä. Vinha on kyllä niin laiskan ihmisen esteratsu, ettei mitään tosikaan, kun pienhevonen tuntuu tekevän kaiken itsekseen. Kavalettitehtävä sujui vaivatta ja hyvällä rutiinilla kumpaankin suuntaan, ja kavaletista oli hyvä siirtyä seuraavaan tehtävään.
Toinen tehtävä oli seuraavanlainen; lähestymispuomi - pysty - laskeutumispuomi - 2-3 laukka-askelta - kolme laukkapuomia yhden laukka-askeleen väleillä - ympyrä (aiemmalla kavalettitehtävällä tai ilman). Pikkuori toimi tälläki tehtävällä moitteetta, pystylle tuli hyvä, pyöreä hyppy, laukkapuomit ylitettiin tasatahtisessa, hienosti rullaavassa laukassa, eikä laukan tahti muuttunut ympyrälläkään (ratsastin minä kavalettitehtävän mukaan tai e). Ihan perhanan yksinkertaista treeniä maapuomeilla höystettynä, juuri sellaista, mitä tallimme rakettihevosten kanssa pitäisi tehdä, että laukassa olisi joku tolkku. Vinhan kanssa ei ollut mitään ongelmia, kimo pelittää aina esteillä.
Loppuverryttelyt sujuivat aivan yhtä jouhevasti kuin koko treeni. Kevyesti hionnut Vinha pääsi pesulle (ori piehtaroi aika paljon tarhassa ja on ihan järkyttävän hiekkainen) ja sai jäädä sisälle kuivumaan siksi aikaa, että sai heinänsä sekä päiväruokansa mutusteltua. Palkinnoksi hyvin sujuneesta pikkuestetreenistä Vinha sai pari porkkanaa, jotka katosivat parempiin suihin hyvin nopeasti.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jul 18, 2015 11:26:19 GMT 2
18.07.2015 Vieraileva tähti maastoilee
Tällä viikolla meillä on ollut useamman hevosen kanssa ulkopuolista liikutusapua. Hevosmäärä vain on niin iso, ettei oma porukka aina tunnu riittävän. Plus viikonlopun festaritarjonta on karsinut talityöntekijöitä, väki on saattanut lähteä reissuun jo keskiviikkona.
Yksi vierailevista tähdistämme oli rukkanen, joka kävi tänään heittämässä maastolenkin Vinhan kanssa. Meidän puolestamme rukkanenkin olisi erittäi tervetullut liikuttamaan hevosiamme useamman kerran (onneksi meillä on vielä vähän liikutussopparia jäljellä), omatoimiset ja taitavat ratsastajat ovat aina tervetulleita.
Tämän päiväkirjamerkinnän kirjoitti rukkanen, VRL-00583
Harmaana heinäkuun aamupäivänä kurvasin autoni Susirajan pihaan. Olin lupautunut liikutusavuksi ja osa-aikaiseksi talliorjaksi muutamaksi päiväksi, jotta osa talliporukasta pääsi viettämään hurjaa festariviikonloppua. Ensimmäisenä ratsuna oli luvassa kaunis kimo pienhevosori Vinha. Se valloitti jo pelkällä ulkoisella olemuksellaan ja ponimainen luonne oli minusta vain suuri plussa. Harmaa sää enteili sadetta, mutta meidän suunta oli silti maasto. Lissu oli sitä mieltä, että pärjäisin loistavasti orin kanssa keskenään. Varmuuden vuoksi päätin testata Vinhan jarrut kentällä. Otin oripojan käytävälle satuloitavaksi ja utelias pikkuhevonen kävi hyvin salakavalasti takataskujani läpi samalla kun harjailin sen kylkiä. Naureskelin Vinhan ilmeelle kun taskuista ei löytynytkään yhtään mitään. Siitäs sait, rontti. Pian ori oli valmis, talutin sen kentälle, tarkistin satulavyön ja säädin jalustimet töppöjaloilleni sopiviksi. Onneksi Vinha oli pieni.
Kiersimme kenttää pari kertaa käynnissä, pysäytin orin välillä ja pian totesin jarrujen toimivan ainakin käynnissä. Pyysin Vinhalta pätkän ravia ja pysäytin sen taas kerran. Ori pysähtyi siististi. Avut menivät helposti läpi, joten uskalsin lähteä Lissun osoittamaan suuntaan. Vinha oli selkeästi innoissaan. Jee, ei tarvitsekaan kiertää tylsää kenttää! Kuljimme pitkän matkaa käynnissä kunnes edessämme oli mukavan leveä polku. Vinha lähti reipasta ravia eteenpäin todella pienistä avuista. Maisemat olivat kauniit ja ilmakin oli kirkastunut, ainakin hetkeksi. Pyysin orilta laukkaa ja pian etenimme rennosti laukaten leveää metsäpolkua pitkin. Pidin Vinhan koko ajan kuulolla, olin valmis pysäyttämään sen nanosekunnissa, jos eteen tupsahtaisi vaikka hirvi.
Laskelmieni mukaan olimme puolessa välissä Lissun neuvomaa reittiä. Pian edessämme oli risteys ja jouduin kaivelemaan muistiani, oliko se tästä oikealle vai vasemmalle? Minkäänlaista kylttiähän siinä kohtaa ei tietenkään ollut. Molemmissa suunnissa oli kapeneva polku ja loputtomasti metsää. Tein sen mikä oli varmaan tyhmänrohkea temppu, pistin silmät kiinni ja annoin Vinhan valita. Toivon mukaan se lähtisi kotiinpäin. Ori lähti varmoin askelin vasemmalle. Jännityksellä odotin mitä polulla tulisi vastaan. Kävelimme reippaasti sillä en uskaltanut enää kiiruhtaa sen kovempaa vauhtia kun en tiennyt yhtään mitä edessä mahtoi olla. Seuraavassa risteyksessä Vinha pysähtyi kuin osoittaakseen olleensa oikeassa. Oikealle osoittavassa kyltissä luki Susiraja. Hiekkatiellä uskalsin ravata jonkin matkaa kunnes tallinpiha alkoi jo siintää näkyvissä. Kiitin Vinhaa lenkistä ja pyysin pitämään pienen eksymisen salaisuutena.
Tallipihassa valuin satulasta alas helpottuneena. Vinha kerjäsi heti rapsutuksia, pyysin pöhköä pikkuhevosta odottamaan kunnes pääsisimme sisälle asti. Käytävällä rapsuttelin oria pitkän aikaa purettuani siltä varusteet. Oli se vaan aika komea ratsu ja erittäin luotettava maastokaveri.
|
|
|
|
Post by Lissu on May 29, 2016 9:48:58 GMT 2
29.05.2016 Vinha vauhdissa
Jaa-a, kai se tämäkin pitäisi pikku hiljaa laatuarvosteluihin raahata. Johan orin poika Hauta-arkkupakastin on kiertänyt paritkin kinkerit (KTK, KRJL, KERJL), isäpapan olisi jo korkea aika mennä perässä. narrin kanssa oli puhetta, että jos tämän tässä kesän mittaan saisi kuskattua jonnekin, vaikka noita laatuarvosteluun vietäviä onkin melkoinen määrä. Katsoo nyt, kenen kanssa on mielestämme isoin hoppu - vanhimmat ensin, luonnollisesti.
Aamu alkoi estetreenillä. Jo sileäverryttelyissä Vinha tuntui supershyvältä, verkkahypyissä tunne säilyi, oikeastaan vahvistui. Kimo oli liikkeellä positiivisin mielin, apuihin reagoitiin hyvin, hyppääminen maistui. Ainahan Vinha esteillä loistaa, ei sillä, mutta onhan se mukavaa kun sujuu.
Hyppäsimme Vinhan kanssa yhdeksän esteen rataa, aloituskorkeus 85-90cm. Pystyjä, oksereita, laine (pystynä) ja muuri, yksi pysty-okseri -suhteutettu väli. Rata oli melko suoraviivainen, tekninen haastavuus lähes pakkasen puolella.
Ensimmäisestä suorituskerrasta alkaen kaikki meni nappiin. Laukka pyöri, Vinhalla oi hyvä imu esteelle, se ei kuumunut, pidätteet menivät läpi, laukkaa pystyi säätelemään, ponnistuspaikat olivat aika lailla siinä missä pitikin (pari kertaa hyppy lähti turhan läheltä, mutta Vinha pelasti nekin eikä edes koluuttanut). 100-105cm jälkeen hyppäsin pari yksittäistä 110cm pystyä (ja puhtaasti yli, go Vinha!!). Vinha oli aivan super, niin mielellään suorittava ja kaikin puolin toimiva peli, että. Eihän näistä kaikki menee pilkulleen oikein -treeneistä mitään kunnon selostuksia saa, sitäkin paremman fiiliksen kyllä.
Loppuverkat maastossa, Vinhan harjaus ja hetki vihreällä syöttelyä ennen kuin vein orin takaisin tarhaan. Ah kesää ja täydellisiä talliaamuja.
|
|
