|
|
Post by Pertti on Nov 3, 2014 15:26:04 GMT 2
suomenpienhevostamma Lounatuuli "Löpö" omistaa Susiraja Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. Omat sivut.Löpö on yksi tallin tammoista, jotka koettavat parhaansa mukaan pitää linjansa kunnossa syömällä hyvin ja liikkumalla mahdollisimman vähän. Elintasomahasta päätellen projekti etenee hyvin, vaikka luovasti pakottamalla myös Löpöstä löytyy osaamista, erityisesti maastoesteille. Mikään työteliäs elikko se ei silti ole, vaan jää laiskottelemaan heti, kun silmä välttää. |
|
|
|
Post by narri on Jun 23, 2015 16:42:58 GMT 2
23.06.2015 Varsakuulumisia
Löpön päiväkirja on jostain syystä jäänyt tekemättä, mutta se nyt ei ole suorastaan mitään uutta, koska olemme lahopäitä. Tammalla oli tänään vapaapäivä jonka se vietti tarhassa kasvattaen elintasomahaansa, joten otin asiakseni kirjoitella sen päiväkirjaan jonkin verran varsakuulumisia. Löpöllähän ei ole kuin kaksi varsaa, meille jäänyt Iltaukkonen eli Taukki, kenttää kisaava kimo orimme. Taukki on jo pitkään ollut kilpavalmis ja varsojakin siltä löytyy jo kuusi kappaletta, että ei mikään huono varsa Löpöstä! Toinen tamman jälkeläisistä on coupielle myyty Itäviima, joka ei sekään ole mikään turha tamma. 40 estesijoitusta ja 39 kenttäsijoitusta eli ihan päteviä varsoja on tämä tamma saanut aikaan. Valitettavasti varsat näkyvät mahanympäryksessä, Löpö ei oikein ole koskaan kiinteytynyt entisiin mittoihinsa varsojen jälkeen. Oikein hirvittää, mitä tapahtuu, jos tamma vielä tekee jonkun jälkeläisen. Jos nyt nimittäin ihan tarkkoja ollaan Löpö ei niinkään liho, vaikka painoa toki tulee lisää, sen maha on vain alkanut roikkua. Polvissa. No ei nyt aivan, mutta hyvää vauhtia siihen suuntaan mennään.
No, ruokavalio ja varsoja sitten ehkä joskus laatuarvosteluiden jälkeen. Jotka ovat onneksi Löpölläkin pian ohjelmassa.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jul 13, 2015 22:40:00 GMT 2
13.07.2015 Lyhyt vuokrasoppari
Meillä on tallissa aiiiika monta hevosta, eikä aika tunnu riittävän kaikkien liikuttamiseen palkatusta työvoimasta huolimatta. Onneksi aina silloin tällöin löytyy innokkaita vuokraajia (välillä myös palkattuja satunnaisratsastajia), kuten vaikkapa Fiona, jonka kanssa teimme lyhyen vuokrasopimuksen Löpön vuokraamisesta. Kolme vuokrauskertaa, kolmelle päiväksi helpotus liikutettavien määrään.
Tämän merkinnän on kirjoittanut Fiona (VRL-08736)
Olin päättänyt hakea elämääni hieman vaihtelua ja vuokrata pariksi kerraksi hevosen jonka kanssa puuhailla kesälomapäivinä. Löysinkin pienen etsiskelyn jälkeen Lounatuulen, punarautiaan suomenpienhevos tamman joka tutummin tunnettiin nimellä Löpö. Se oli painotukseltaan kenttähevonen – mikä sopi minulle mainiosti.
Saapuessani Susirajaan sain tehdä kovan työn löytääkseni tammaa. Suomenhevosia oli siellä täällä. Lopulta jouduin jo turhautuneena kysymään apua ja Löpö löytyikin lopulta ulkoilemasta. Ei ihme etten ollut sitä huomannut, sillä tamma seiso persus minua kohti tarhan taaimmaisessa nurkassa nyhtäen ruohotupsuja aidan välistä. Kovasti se kurkotti ja kurkotti saaden viimein viimeisen voikukan lehden hampaidensa väliin. Päätin ensin kokeilla huutaa tamman nimeä jos vaikka hyvällä tuurilla hevonen lompsisi itse luokseni – niitäkin oli nähty. Löpö sen sijaan vain vilkaisi minua kuullessaan nimensä, siirtyi metrin vasemmalle ja jatkoi ruohon nyhtämistä aidan välistä. Ei siinä muu auttanut kuin lompsia itse tammaa hakemaan.
Löpö ei ollut mielissään hakemisestaan ja jouduinkin melkein raahaamaan tamman ulos tarhasta saadakseni sen talliin. Olin kuitenkin helpottunut kuinka rauhallisesti tamma otti pienen puunaus hetkeni. Se seisoi paikallaan koko ajan etsien välillä turvallaan maasta pienintäkin heinän kortta joka olisi sattunut jäämään siltä huomaamatta.
Olin päättänyt tehdä tänään vain pienen kävelylenkin taluttaen sillä päivä oli kuuma. Nappasin vain Löpön riimunnarun, kiinnitin se riimuun ja aloin tekemään lähtöä karsinasta käytävälle. Tamma ei kuitenkaan ollut kanssani samaa mieltä lähdöstä joten se ei hievahtanutkaan karsinan ovelta. Ei siinä muu auttanut kuin kaivella taskuja jonkun unohtuneen hevosnamin toivossa, joka onneksi osui kuin pelastavana enkelinä käteeni taskun pohjalta. Kauaa ei namia tarvinnut tamman edessä tarjota kun Löpö oli sen parempiin suihin napannut ja tuli perässäni käytävälle lisänamien toivossa.
Kävelimme pienen maastolenkin polkua pitkin joka lähti Susirajan pihasta ja päättyi toiselle puolelle tiluksia. Se kiersi maastoeste radan vierestä jossa jäin hetkeksi seuraamaan menossa olleita harjoituksia. Löpö ei kuitenkaan ollut mielissään pysähdyksistäni, sillä metsässä ei ollut edes mitään syötävää mitä stoppien aikana olisi voinut nyhtää ajan kulukseen.
Päästessämme takaisin tallille Löpö oli jo sitä mieltä että nyt pelleily saa riittää. Talutin se takaisin tarhaan jossa se ravasi tyytyväisenä perimmäiselle aidalle, tunki päänsä aidan välistä ja rupesi nyhtämään ruohoa tyytyväisenä tarhan ulkopuolelta.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jul 16, 2015 8:11:48 GMT 2
16.07.2015 Fiona Löpöilemässä, osa 2
Itse asiassa merkintä on selonteko eilisestä, unohdin vain julakista Fionan kertomuksen - oho. Tässä se nyt kuitenkin on, selonteko kaksikon koulutreenistä. Aivan ihana ihminen ja oikea kultakimpale tämä Fiona, onneksi saimme hänet myös valmentamaan joitain hevosiamme ja liikuttamaan Löpön lisäksi paria muutakin. Voi, kun hänet saisikin vakkariratsastajaksi..!
Tämän merkinnän on kirjoittanut Fiona (VRL-08736)
Löpö oli tuotu jo karsinaan odottelemaan kun saavuin Susirajaan. Tarkoitukseni oli vuokrata tammaa vielä pari kertaa ja tänään oli päättänyt ratsastaa hieman koulua. Tai oikeastaan en ollut päättänyt vaan olin katsonut Löpön viikkosuunnitelmaa ja huomannut että tänään oli koulupäivä. Keräsin tamman varusteet käsiini, kuljetin ne puhisten karsinalle ja laskin ne nojaamaan karsinan seinää vasten.
Päivä oli ollut sateisen kostea jo aamusta asti ja Löpö myöskin näytti siltä että tarhoista oli tullut mutavelliä. Mutapaakut sen jaloissa saivat minut huokaisemaan, ottamaan tamman riimusta kiinni ja taluttamaan sen pesukarsinaan pienelle puunaus reissulle. Kiinnitin tamman kummaltakin puolelta kiinni, otin letkun käteeni ja avasin hanan. Viileä vesi alkoi virtaamaan suoraan kengilleni ja sukissa tuntui kostealta. Ärähdin itsekseni ja suuntasin veden pois jaloiltani.
Jynssättyäni 15 minuuttia ensin mutapaakkuja pois Löpön vuohisista harjan kanssa, kuivattuani tamman jalat pyyhkeellä, haettuani karsinalle jääneet varusteet ja alkaessani harjaamaan tammaa huomaan sen kaulalla pienen viillon. Tehtyäni pienen tutkimuksen ja kysyttyäni neuvoa ohi kävelleeltä narrilta tulin siihen lopputulokseen että tamma on hinkannut päätään aitaan tarhassa yrittäessään kurkotella toisella puolella olevia meheviä ruohotupsuja. Desinfioin haavan ja jatkoin puunaamista tuttuun tapaan. Löpö nuokkui silmät kiinni harjatessani sitä pitkin vedoin ja oikein harmitti herättää se suitsien laittoa varten.
Olimme kummatkin hetken päästä valmiita lähtemään kenttää kohti. Olin varustautunut sateen pitävällä takilla vaikka ilma näyttikin tällä hetkellä poutaiselta. Tuurillani kesken tunnin alkaisi varmasti satamaan – ei olisi ensimmäinen kerta. Irrotin Löpön pesukarsinan ketjuista ja lähdin taluttamaan sitä kentälle päin. Tamma seurasi minua laiskasti ja mulkoili vihaisesti. Sitä ei näköjään olisi vähempääkään kiinnostanut lähteä ratsukseni ja vielä tuuppaamaan jotain koulua.
Päästyäni kentällä selkään ja uralle annoin Löpön kävellä hetken pitkin ohjin. Se liikkui laiskasti ja käveli apeana pää alhaalla eteenpäin. Kahden kierroksen jälkeen kokosin ohjat käsiini ja hain tuntuman Löpön suuhun. Tamma ei ollut mielissään töiden varsinaisesta alkamisesta ja yritti vetää päätään takaisin alaspäin. Sain kuitenkin pidettyä sen ylhäällä kädet punaisina ja siirryin raviin. Päätin tehdä lämmittelyksi ja Löpöä herätelläkseni päätyihin voltteja sekä siirtymisiä ravista käyntiin. Kääntyminen voltille ei ollut kuitenkaan Löpön mieleen. Se olisi halunnut mielummin mennä suoraan. Sainkin oikein kunnolla tehdä töitä seuraavassa päädyssä jotta tamma menee sinne minne kuuluukin. Ensimmäisen päädyn voltti ei oikein onnistunut.
Tempon vaihdot olivat Löpölle mieleisiä siihen asti että siirryttiin käyntiin. Mutta takaisin käynnistä raviin? Ehei. Sainkin pyytää pariinkin otteeseen ennen kuin Löpö nosti laiskasti ravin uudestaan. Kolmen kierroksen jälkeen siirsin tamman takaisin käyntiin. Taputin sitä kaulalle, annoin hieman löysää ohjista ja vaihdoin suunnan kokorata leikkaa:lla. Löpön kävellessä mietin seuraavia suunnitelmiani. Päätin harjoitella hieman pohkeenväistöjä sekä peruutuksesta suoraan raviin siirtymisiä.
Hieman hengähdettyämme kokosin ohjat taas käsiini ja kokeilin väistöä ensin käynnissä. Löpö ei ollut oikein innostunut tehtävästä ja siirsi vain päätänsä ohjan mukaan hieman sivulle mutta muuten se käveli suoraan. Seuraavalla sivulla sain kuitenkin puolessa välissä tamman ottamaan pari askelta väistöjä joten päätin siirtyä raviin ja kokeilla samaa hieman kovemmassa vauhdissa. Löpö väisti – sanotaanko joka toisella kerralla, puolessa välissä. Se ei olisi millään halunnut tehdä mitään mihin vaaditaan vähänkään rankempaa tekemistä. Päätin siis suosiolla parin onnistuneen kerran lopettaa ja vaihtaa tehtävää.
Peruutustehtävä oli Löpölle mieluisampi. Ensimmäisillä kerroilla se peruutti hyvin, mutta oli sitä mieltä että raviahan tästä ei suoraan nosteta. Joten lopputulos oli se että raviin vaihdettiin parin käyntiaskeleen kautta. Olin kuitenkin päättänyt onnistua ja päättäväisyyteni palkittiin viidennellä yrityksellä kun suoraan pysähdyksistä Löpö hypähti raviin. Palkitsin sen pienellä ohjien löysäyksellä sekä taputuksilla. Ajattelin ottaa vielä hieman laukkatyöskentelyä ja kierroksen kävelyn jälkeen siirsin tamman ravin kautta laukkaan. Teimme hieman laukka ympyröistä sekä suunnan vaihtoja laukassa kokorata leikkaa tyylillä.
Olin ratsastuksen jälkeen aivan puhki. Löpön kanssa oli saanut tehdä oikein kunnolla töitä saadakseen sen liikkumaan juuri sinne minne sen kuuluikin. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen suorituksiimme vaikkakin liikkeet olisivat voineet onnistua vieläkin paremmin. Löpö oli onnensa rajamailla kun se tajusi päästessään töistä pois ja takaisin talliin.
Tamma oli osittain hikinen joten varusteiden pois oton ja pienen harjauksen jälkeen heitin sen selkään kevyen loimen sillä ilma ei ollut mitä lämpimin vaikkakin elimme heinäkuuta. Hain rehuhuoneesta vielä pienen sylillisen heinää Löpölle palkinnoksi hyvästä työstä.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jul 16, 2015 12:57:01 GMT 2
16.07.2015 Fiona Löpöilemässä, osa 3
Fionan tämänpäiväinen, ja (valitettavasti) viimeinen vuokrauskerta Löpöllä. Fionaa tulee kyllä ikävä, toivottavasti saamme hänet useamminkin Susirajaan joko ratsastamaan, valmentamaan tai ihan vain kahville.
Tämän merkinnän on kirjoittanut Fiona (VRL-08736)
Oli viimeinen vuokrauspäiväni Löpön kanssa ja sen ohjelmassa oli tänään maastoesteitä. Olin kuullut että esteet olivat tammalle ns. se juttu ja maastoesteillä se hyödynsi paremmin kapasiteettiään kuin radalla. Olin siis onnellinen että estepäivä oli juuri tänään ja pääsin kokeilemaan tammaa vielä siinä mistä se tykkäsi.
Hain Löpön tarhailemasta ja huomasin että se oli pölyssä oikeasta kyljestään. Tamma oli ilmeisesti makoillut ja viettänyt rauhallista kesäistä päivää makaillen ja laiskotellen. Puunasin tammaa sen karsinassa varmasti lähemmäs tunnin sillä pöly oli kuin liimattu Erikeeperillä karvoihin. Löpöä pitkittynyt hoitohetki ei luonnollisesti haitannut vaan se nuokkui tyytyväisenä saamastaan huomiosta. Haettuani varusteet ja varustettuani tamman suuntasimme maastoon lämmittelemään.
Löpö liikkui yllättävän pirtsakasti pää pystyssä. Se oli aivan eri puoli siitä hevosesta jota olin käynyt pari kertaa hoitamassa. Vastahakoisuus ja löntysteleminen olivat tiessään ja tilalla oli ripeyttä sekä täyttä intoa. Otin metsätiellä hieman ravia ja tempon vaihtoja sekä pätkän laukkaa ennen kuin siirryin maastoeste radalle. Rata oli selvästi Löpölle tuttu sillä se tiesi missä kohtaa ja millä vauhdilla sen tulisi ensimmäisille esteille tulla. Esteiden välissä sitä joutui jopa välillä himmailemaan jotta esteille ei tultaisi tuhatta ja sataa.
Päästyämme radan loppuun Löpö tosissaan puuskutti. Se oli tehnyt töistä kolmekertaa enemmän kuin edellisen kerran kouluharjoituksissa ja sen huomasi. Saldona radasta jäi kerran kolautettu kavio esteeseen mutta se ei ollut menoa haitannut. Eikä haitannut nytkään. Tamma oli menossa kokoajan. Se steppasi rauhattomana paikallaan sillä aikaa kun otin hieman happea pysähdyksissä. Lähdin kävelemään takaisin radan alkuun. Matkalla vastaan meitä tuli toinen ratsukko joka oli lähdössä maastoon. Kaunis voikko ori oli Harmo ja ratsastajan Sarlotte jonka kanssa vaihdoin pari sanaa. Löpö ei ollut innoissaan viivästyksestä vaan olisi ollut mielummin jo radan alussa lähdössä radalle uudestaan kuin vaihtamassa kuulumisia.
Päästyämme uudelleen radan alkuun Löpö oli jo menossa ennen kuin kerkesin silmiäni räpäyttää. Se liiteli esteiden yli vauhdikkaasti, kolisteli pariin takakavionsa ja laukkasi minkä jaloistaan pääsi. Radan lopussa se oli taas ihmeissään. ”Siinäkö se taas oli?”. Tamma oli hikinen, se puhisi ja pureskeli kuolaimiaan. Päätin ottaa vielä loppukäynnit maastossa ja rauhoitella sitä hieman. Löpö oli edelleen intoa täynnä mutta pystyi jo hieman rauhoittumaan.
Hetken käveltyämme laskeuduin alas satulasta ja taluttelin tammaa vielä hetken pihalla. Tamma oli hikinen ja ilma oli lämmin joten päätin viilentää tammaa rauhoittavalla pesulla. Talutin tamman talliin ja suoraan pesukarsinaan. Laitoin sen kiinni, riisuin siltä varusteet ja laitoin vesiletkun päälle. Kastelin Löpön selän, jalat sekä kaulan viileällä vedelle. Laskin vettä hetken jokaiselle jalalle erikseen. Kuivasin pyyhkeellä jalat sekä vedin selästä ja kaulasta suurimmat kosteudet pois hikiviilalla.
Ilma oli aurinkoinen ja lämmin joten pystyin viemään tamman ilman loimea tarhaan. Löpö kuivuisi auringossa loistavasti ja sen olo olisi viileä hetken ajan. Olin hieman harmissani vuokrauksen loppumisesta mutta Löpö oli mahtavaa vaihtelua ja en katunut sen vuokrausta.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jul 27, 2015 18:58:50 GMT 2
27.07.2015 Läskiä laiskottaa
Jokainen voi tehdä otsikosta omat päätelmänsä; puhutaanko siinä hevosesta vai ratsastajasta? Kuka tietää!
Aamu ja päivä olivat kauniin aurinkoisia, iltapäivä taas harmaa ja sadetta enteilevä. Löpö oli liikutusvuorossa taivaan ollessa harmaiden pilvien peitossa ja ilman lupaillessa sadetta. Hakiessani tamman tarhasta pohdin itsekseni, mites nyt suu pannaan ja mitä raudikon kanssa oikein tekisinkään. KERJ:n laatuarvostelu alkaa olla ajankohtainen - jos suunnitelmat eivät muutu matkan varrella -, joten tamman elintasomahalle pitäisi alkaa tosissaan tekemään jotain. Ikävä tosiasia on, että varsominen on jättänyt jälkensä Löpöön, joka itse ei tunnu runsaammasta olemuksestaan stressaavan. Tosin hevoset eivät taida ymmärtää, ovatko ylipainoisia vai eivät.
Harjatessani Löpöä päätin kuitenkin mennä siitä, mistä aita on matalin. Läksinkin kentälle Löpö juoksutusliinan nokassa.
Rautias lihapulla ei halunnut liikkua mihinkään. Kentän keskelle päästyämme Löpö juurrutti kavionsa maahan näyttäen epäilyttävästi siltä, että alkaisi piehtaroimaan. Kun olisikin piehtaroinut, olisi ainakin liikkunut! Hetken raivokkaan maiskuttamisen ja raipan heiluttamisen jälkeen Löpö lähti löntystelemään korvat niskassa peri juuri loukatun näköisenä.
Parikymmentä minuuttia juoksuttamista, eikä Löpölle tullut edes hiki. Minulle tuli hiki, kun hypin, pompin ja juoksin, että saisin Löpöön vähän enemmän virtaa. Miten hevosella voi olla niin laiska, löysä ravi, laukasta puhumattakaan! Lopulta myönsin tappioni koettaen iloita siitä tosiseikasta, ettei pienpulla näyttänyt olevan jumissa.
Rankkasade alkoi saman tien, kun pääsimme takaisin talliin. Löpö sai jäädä sisälle odottelemaan sadealueen väistymistä, kyse ei onneksi ollut kuin harvinaisen äkäisestä kuurosta.
|
|
|
|
Post by Lissu on Aug 13, 2015 15:02:03 GMT 2
13.08.2015 Hoh hoijjaa
Voihan Löpö. Ihan mukava hevonenhan tämä on, ja teki meille oikein kivan varsan, mutta ei tämä kamalasti jaksa kiinnostaa. Löpön isoin vika lienee siinä, että se on totaalieläkkeellä; totta kai hevonen, jolla valmentaudutaan, treenataan ja kisataan aktiivisesti ja tavoitteellisesti kiinnostaa enemmän kuin tamma, jonka kanssa isoin pohdinnan kohde on laihdutus. Pohdinnassa on kyllä tarjota tammaa jalostukseen kenttälaatuarvostelupalkinnon jälkeen, sieltä toivotaan kakkosta. Estelaatuarvosteluun mennään näillä näkymin yhden varsan näytöillä ja haetaan (toivon mukaan) kolmonen. Vaikka pyrimmekin siihen, että hevonen saa parhaat mahdolliset pisteet, ei Löpö ole ollut mikään jalostussuksee, emmekä me jaksa uskoa, että se kovin äkkiä saisi esteillä pikamenestyvää varsaa.
Laihdutuksesta jatkaakseni; luoja, että tämä eläin on lihava! Pakko saada Löpöltä vähän painoa (tai ainakin heinämaha tuosta läskien päältä) veke, ennen kuin tämän vie minkään valtakunnan tuomarin eteen. Joillekin eläke ja pihattoelämä ei selkeästi sovi.. Vaikka Löpö taitaisi lihoa ihan perus tarhassakin punnittuine heinine ja muine mitattuine ruokine. Ainakin minulla on sellainen kutina. Jotkut (kuten esim. minä) lihovat jo ruoan näkemisestä, ja Löpö on ehdottomasti näitä tapauksia.
No, ei kai tässä auta kuin katsoa peiliin ja repiä päivään vähän lisää aikaa, että Löpö saa hivenen enempi liikuntaa. Juoksutusta, maastoilua, perus ratsastelua.. Hyppääminen ei tule kysymykseenkään. Ehkä meidän pitäisi nakata raudikko ravipuolen harjoittelijoiden riesaksi, kärrylenkit tekisivät todella hyvää Löpölle! Pertti tuskin riemastuisi, mutta noooo, pikkuvikoja.
|
|
|
|
Post by Lissu on Sept 30, 2015 18:32:48 GMT 2
30.09.2015 Ykkönen poikineen
Nyt on Löpö kiernyt lajilaatikset, vieläpä erinomaisin tuloksin! Niin ERJ:n kuin KERJ:n laatuarvosteluista kertyi ykköspalkintoon oikeuttava pistemäärä, mikä luonnollisesti on nostanut mielialan kattoon. Fiilis, joka tehdyn työn saamasta arvostuksesta tulee, on huikea. Meidän pikku punkero, kahden ykkösen tamma! Vielä kun SLA:sta tulisi yhtä hyvät pisteet ja komea palkinto, Löpön ura olisi lopullisesti purkissa.
Tamma on nyt kantavana Paavosta, varsa laitetaan pikapuolin myyntiin (ja sitten pidetään sormet ja varpaat ristissä, että kaikki menee putkeen ja Löpö tekee elävän varsan). Odotettavissa on pienhevoskokoinen kenttäpeli, joka sopii myös rataesteille. Paavohan on kaiken päälle oikein komea peli ja kantakirjakelpoinen - hyvällä tuurilla myös varsa on sitä. Pidetään peukkuja! Ja vahtikaahan myyntipalstoja pienen Susirajalaisen kenttätykin myynti-ilmoituksen varalta.
Löpö saapitää pienen hengähdystauon laatuarvosteluista, SLA:han ilmoitetaan ensi kuulle Vilu ja Nakki. Johan tamma kävi tässä kuussa kahdessa lajilaatuarvostelussa, joten eiköhän huilitauko ole ihan ansaittu. Vaikka Löpöllä meinaa olla tuota.. keskivartalopyöreyttä, hyvät kritiikit tuomaristolta piti (luonnollisesti) palkita lukuisn herkuin; kuivattua leipää, porkkanoita, hevosennamuja kivennäisten sekaan.. Sellaista pientä. Ei mitään jättiannosta kuitenkaan, Löpöllä kun olisi vara pudottaa painoaan, mutta pitihän pikkupulla nyt jotenkin palkita! Etenkin, kun käytös laatuarvosteluissa oli oikein mallikelpoista.
Kiitos Löpön KERJ-palkinnon, sen poika Iltaukkonen on valmis lajilaatuarvosteluun. Ori ei välttämättä tämän vuoden puolella lähde laatuarvosteluun, mutta ensi vuoden alussa sitten. Toivotaan, että poika hakee kenttälaatuarvostelusta vanhempiaan paremmat tulokset!
|
|
|
|
Post by Lissu on Oct 7, 2015 9:41:42 GMT 2
07.10.2015 Hyllyvä hevoinen hyppää
Liikutusapu on ihana, ihana asia, kun hevosia on sellainen määrä kuin meillä. Löpö pääsi hyppäämään, kun tamman satulaan hyppäsi rukkanen. Eikä tämä jää tähän, rukkanen tulee vielä toisenkin kerran liikuttamaan Löpöä. Yksi liikutettava vähemmän on aina kotia päin, on aikaa tehdä jotain muuta. ..tai siis olisi, ellei noita liikutettavia olisi niin paljoa.
Tämän merkinnän on kirjoittanut rukkanen
Kirpakka syysilma herätteli mukavasti kun tallustin taas tuttuun Susirajan tallipihaan. Heti aamusta olisi vuorossa liikuttaa pienhevostamma Lounatuuli. Löpö vaikutti karsinassa hyvin rauhalliselta, oikeastaan yhtä aamu-uniselta kuin minäkin. Olin aiemmin käynyt katsomassa Lissun kanssa lähellä olevat maastoesteet ja suuntasimmekin nyt Löpön kanssa vähän hyppelemään. Satuloituani tamman taluttelin sen pihalle ja hyppäsin satulaan. Pieni Löpö tuntui alla hyvin turvalliselta kun kävelimme rauhallisin askelin kohti maastopolkua. Reitti oli tällä kertaa selvä enkä varmasti enää eksyisi Susirajan maille.
Pienen ravipätkän jälkeen pyysin Löpöltä laukkaa ja tamma vastasi apuihin reippaana. Sekin oli heräillyt raikkaassa ulkoilmassa, mutta menohaluja ei kuitenkaan ollut liiaksi. Etenimme rentoa laukkaa pitkin leveää polkua. Pian saavuimme aukelle, jossa oli muutama maastoeste. Vatsassani möyri muutama perhonen sillä en ollut hetkeen hyppinyt maastoesteitä. Katselimme hetken muutamaa pientä estettä ja kävimme tutkimassa niitä lähempää. Pohja tuntui olevan kunnossa hyppäämiseen, joten siirsin tamman ravin kautta laukkaan. Löpö vaikutti hyvin innokkaalta ja lähestyimme ensimmäistä tukkia reippaalla laukalla. Hidastin tammaa hieman juuri ennen estettä ja se hyppäsi hyvällä itsevarmuudella tukin yli. Voin vannoa, että olin vähällä laittaa silmät kiinni pelkästä jännityksestä. Löpö tuntui varmalta ja luotettavalta hyppääjältä, joten suuntasimme seuraavalle esteelle. Lähestyminen oli sopivan rauhallinen ja tamma hyppäsi korvat hörössä esteen yli. Muutaman hypyn jälkeen rauhoittelin tamman käyntiin ja kävelimme hetken suuren aukean ympäri. Katselin rauhassa erilaisia maastoesteitä, joista suurinosa näytti minulle aivan liian vaativilta.
Olin hyppyihin hyvin tyytyväinen, joten lähdimme takaisin tallille. Löpö löntysteli rentona kotia kohti eikä pitänyt mitään kiirettä. Tallissa riisuin varusteet pois, harjailin tammaa hetken ja palkitsin sen muutamalla porkkananpalasella. Saas nähdä mitä keksitään seuraavalla kerralla.
|
|
