KERJ-tarinakisat 12.12.2014 TULOKSET
Nov 9, 2014 16:26:27 GMT 2
Post by narri on Nov 9, 2014 16:26:27 GMT 2
Susirajassa järjestetään 12.12.2014 kenttäkisat tarinapainotteisesti KERJ:n alaisuudessa. Luokkia löytyy tällä kertaa kaksi. Aikaa osallistua on 08.12.2014 asti, tuomareina toimivat narri ja Lissu T. Kisat järjestetään Susirajassa ja vastuuhenkilönä toimii narri (VRL-06046 susiraja@kammio.net).
Pähkinänkuoressa
Ilmoittautumiset vain mailiin kisaposti@kammio.net otsikolla Pikkujoulupippalot, muodossa
luokka nro [rv] Ratsastaja (VRL-00000) – Hevosen nimi VH-numero / taso [rv] tarina
Luokat ja tehtävänannot ovat seuraavat:
Luokka 1, pikkuluokat aloittelijaluokka / harrasteluokka / tutustumisluokka / helppo
Kilpailujen aikana lasten rekiajelua varten valjastettu Harhakuvitelma-tamma päätti ruokataukonsa aikana, että sille varatut heinät eivät olleet tarpeeksi maukkaita. Niinpä kesken esteratanne kentälle köpöttelee lihava, valjastiukujaan helistelevä tamma reki perässään syömään huomattavasti maukkaampia koristeheinäpaaleja. Mitä sinä ja ratsusi tuumasitte ja teitte? Tarinan muoto on vapaa (valituskirje, runo, perinteinen tarina...), mitä mielikuvituksellisempi, hauskempi ja yllätyksellisempi, sen parempi.
Luokka 2, isot luokat CIC1 / CIC2 / CIC3 / CIC4
Kilpailut ovat edelleen kesken, mutta toimihenkilöt ovat jo aloitelleet pikkujoulujaan (terästettyä) glögiä nauttien, osalla näkyy taskumattikin vilahtelevan mukin yllä. Miten pikkujoulunvietto vaikutti sinun suoritukseesi? Kutsuivatko toimihenkilöt sinut mukaan pippaloihin, toikkaroiko humalainen liputtaja esteen edessä vai tuliko kouluosuuden arvostelupaperiin omituisia numeroita ja kommentteja? Miten sinä, ja ratsusi reagoitte tähän? Tarinan muoto on vapaa (valituskirje, runo, perinteinen tarina...), mitä mielikuvituksellisempi, hauskempi ja yllätyksellisempi, sen parempi.
OSALLISTUJAT
Luokka 1 5/30
Sijoittuneiden valinta oli todella vaikeaa ja mielellään olisi laittanut useammankin palkintopallille!
1. Milja (VRL-00692) - Kasinolla VH14-018-0382
2. Latu (VRL-01436) – Za Zu
3. coupie (VRL-11889) - Itäviima
4. Lynn (VRL-05265) - Riinan Hopeavälke
5. jensi. (VRL-11758) - Subterranean Homesick Blues VH14-031-1087
Tarinat
Milja (VRL-00692) - Kasinolla VH14-018-0382 / helppo
Oi minkä tamman mä edessäni nään!
Onko ihanampaa koskaan nähtykään
Voi kumpa Milja ei mua näin kovasti estäisi
Tuohon tammaan mielellään lähemminkin tutustuisi
Ei tää voi päättyä näin
Eihän tässä voi olla mitenkään päin
Voi ei, nyt tamma vietiin luotani pois
Kuka mulle niin rumasti tehdä vois
Lynn (VRL-05265) - Riinan Hopeavälke / harraste
"Et kyllä ihan heti arvaa, mitä me just tehtiin", ilmoitan Annelle, joka on tullut pihaan meitä vastaan auttaakseen trailerin purkamisessa.
"Älä? Hmm, voititteko te luokkanne?"
En piittaa yllättyneisyydestä kollegani äänessä, vaikka tarkemmin ajatellen sen pitäisi kyllä hieman loukata minua. Kaiken näkemäni vaivan jälkeen ei pitäisi olla kovinkaan kummastuttavaa, jos palaisimmekin kilpailuista sinivalkoinen ruusuke mukanamme. Minulla on tällä kertaa liian hyvä tarina kerrottavanani, jotta voisin suutahtaa ja pitää mykkäkoulua.
"No ei. Me oltiin ihan tavalliseen tapaan hyppämässä rataesteosuutta, ja tiedäthän millainen Väinö on, kun se innostuu esteistä. Se eteni kuin juna."
Pidän taiteellisen paussin, jonka aikana kapuan vaunuun hakemaan urhoollisen ratsuni. Se näyttää silminnähden helpottuneelta tunnistaessaan tutun paikan, oman kotinsa. Niin näyttäisin minäkin, jos olisin joutunut kokemaan saman kuin se tänään, hevosraasu.
"Sitten kentälle ilmestyi, hmm, ylimääräinen muuttuja", jatkan. "Sellainen oikein tanakka tamma."
"Anna kun mä arvaan: Väinö näki ihastuttavan matamin ja siinä meni se suoritus sitten?" Anne ehdottaa.
"Ehei! Väinö näki vain esteen, jonka se halusi ylittää, ja oli autuaan sokea tammalle, joka raahasi rekeä perässään ja asettui sitten esteen taakse eväsretkelle. Olisin kerrankin ollut tyytyväinen, jos Väiski ei olisi keskittynyt suoritukseensa niin sataprosenttisesti... Se jatkoi matkaansa yli esteen ja muutaman metrin päässä odotti reki."
"Kyllä Väinö hämmästyi! Se ei aivan ehtinyt jarrutamaan, vaan ajautui rekeen saakka. Mun matkani jatkui sen kaulan yli maahan saakka, mutta siinä vaiheessa, kun ehdin rekisteröidä asianlaidan, Väinö oli jo lähtenyt ajelulle. Voit arvata, että tamma säikähti. En olisi ikinä uskonut, että sen näköinen punkero voi päästellä menemään sellaista kyytiä."
"Ja Väiskikö istui kyydissä?" Anne kysyy epäuskoisena.
"Ja Väiski istui kyydissä", vahvistan, enkä voi olla nauramatta ajatellessani hevoseni mieleenpainuvaa ilmettä. "Kunnes reki hajosi sen painon alla."
"Kaikkea sitä!"
"Sanos muuta."
Latu (VRL-01436) – Za Zu / aloittelijaluokka
i58.tinypic.com/2ecpto6.jpg Tuskin tarvitsee edes kertoa mitä mieltä Zazu oli kun kentältä löytyy rehevä suomimamma...
jensi. (VRL-11758) - Subterranean Homesick Blues VH14-031-1087 / harraste
"Whooa!" karjaisin pienelle mustalle tammalleni, kun kesken suhteutetun linjan radalle rymisteli rautias suomenhevostamma. Eihän nyt yksi ylimääräinen hevonen kentällä mitään olisi haitannut, mutta sen vetämä reki oli suoraan meidän ja seuraavan esteen välissä. Olipa hevonen osannut parkkeerata rekensä niin hankalaan väliin radalle, ettei sitä tässä vauhdissa ja näin lyhyellä matkalla ehtisi edes kunnolla väistää. Yritystä meillä kuitenkin oli – jarrun pohjaan ja mopon keula oikealle kohti aiemmin hypättyä pystyestettä. Tuloksena olisi varma hylkäys väärän radan takia, jos Sinttu esteen hyppäisi. Se olisi kuitenkin pienempi paha kuin rekeä päin rysäyttäminen, sillä siinä menisi hyvässä lykyssä rikki niin hevonen, ratsastaja kuin rekikin.
Poni allani oli kuitenkin vähän eri mieltä siitä, ehditäänkö pysähtyä ennen rekeä vai päästelläänkö kahdeksankymppisestä läpi. Sintun mielestä oli ihan ookoo ponnistaa reen yli ja jatkaa pokkana matkaa seuraavalle esteelle. Ihmeen paljon pienestä ponista pomppua löytyikin. Valitettavasti ratsastaja ei ollut siihen lainkaan varautunut ja lensi vähintäänkin yhtä näyttävässä kaaressa kentän pintaan, aivan heiniä mussuttavan suomitamman vieraan.
"On muuten tasan viimeinen kerta, kun me tänne tullaan kilpailemaan, kun ei osata edes omia hevosia pitää aisoissa", puhisin kerätessäni kentän pinnasta varusteitani ja arvokkuuteni rippeitä. Musta poni jatkoi kunniakierrostaan vielä siinäkin vaiheessa, kun ratahenkilökunta säntäili sen perässä. Suomenhevostamma sen sijaan ei näyttänyt lainkaan siltä, että olisi hetkeen lähdössä yhtään minnekään. Mitäpä sitä suotta, kun eväät on kerta turvan edessä.
coupie (VRL-11889) - Itäviima / helppo
Halvatun Harhakuvitelma! Mä olin ennen rataa jo ehtinyt ajatella, että olipa kiva olla pitkästä aikaa mun lapsuudenkodissa ja nähdä äitiä ja isää ja ehkä puoliveljeäkin, ja tietty niitä tyyppejä jotka sitten lopulta omin käsin kiskoivat mut maailmaan äidin sisältä, kun se väsähti. Saisin näyttää niille kaikille miten iso ja hieno musta oli tullut ja miten mä voittaisin koko luokan ja tekisin ne tosi ylpeiksi. Mutta ei! Se yksi vajapäinen taukki Telma, joka oli laitumella kiusannut mua koko mun lapsuusiän ja aiheuttanut mulle ikuiset traumat, köpötteli reki perässään näkyviin ja parkkeerasi ittensä keskelle rataa just kun oli mun vuoro hypätä esteitä.
Telma oli, ylläri ylläri, tarkalleen seuraavan esteen lähestymislinjalla. Mä tietty päätin että en anna yhden elukan estää mun voittosuunnitelmia, vaan mä hyppäisin sen yli. Kuski selässä ei ollut ihan samaa mieltä, mutta mä otin kuolaimen hampaiden väliin ja pinkaisin matkaan niin kuin mun mahan alla olisi ollut kahdeksan jalkaa. Porhalsin täyttä vauhtia kaarteen läpi, suoristaudun linjalle, pistin silmät kiinni ja –
Telma lompsotteli neljä askelta eteenpäin koristeheinien perässä eikä mun tarvinnutkaan pompata kuin reen yli. Se nyt oli helppo homma munkaltaiselle atleettiselle tammalle. Coupie kyllä lyyhistyi heti sen jälkeen mun kaulalle niin, että mun ottaa vähän stoppia ennen kuin päästiin jatkamaan rataa, mutta se nyt ei ole mun vika, että sillä on heikko stressinsietokyky. Myöhemmin se kovasti sätti mua siitä, että kuulemma en edes unissani pääsisi metrin puomiesteen yli puhumattakaan mistään Telman kokoisesta hevosesta. Höpö höpö, mä sanoin takaisin. Miten se voi tietää, kun ei me olla ikinä testattu?
Luokka 2 7/30
Aivan loistavia tarinoita kaikilla! Monelle naurettiin tuomariston keskuudessa ääneen ja voiton olisivat ansainneet kaikki.
1. mori-mori (VRL-11325) - Marriage to Die For
2. Salma (VRL-13360) - Bonnie KN
3. taffel (VRL-08761) - Crywor de Vallée VH14-121-0044
4. mori-mori (VRL-11325) - Dirty Daydream
5. taffel (VRL-08761) - Glamglare Ynvild VH14-010-0094
6. taffel (VRL-08761) - Standartenführer Herzog SS VH14-021-0476
7. Ginevra (VRL-11040) - This is Brain Damage xx VH14-006-0538
Tarinat
taffel (VRL-08761) - Glamglare Ynvild VH14-010-0094 / CIC2
Oli siinä ihmettelemistä
kun tuomarilla oli naurussa pitelemistä.
Meinasi vallan tuoliltakin tippua,
alkoi siinä jo uskottavuus horjua.
Vai ei kelpaa kirjava tonttu,
meidän pieni väripilkku.
Ei istu kouluradalle moinen
eihän se ole lainkaan yksitoikkoinen.
Naamakin jo glögistä punersi
kun tuomari papereiden takaa tuhisi.
Arvostelussa hymiö suuri,
pisteetkin mahtuivat juuri ja juuri.
taffel (VRL-08761) - Standartenführer Herzog SS VH14-021-0476 / CIC4
Tsemmoset kenttikset taas. Meno oli läpi päivän vähän villiä, vissiin jäi eilisten radanlaittotalkoiden iltabileet joillekin päälle. Nassen huumori loppui siinä kohtaa kun kesken maastoradan seuraavana olevan hillittömän kokoisen joulukuusiesteen takaa hyppäsi kolme kieroon katsovaa, holtittomasti kyyneleet silmissä hihittelevää apinaa huutaen ULLATYYYYYYYYYYSS. Vähänkö meinaan poni lähti, toivotti vaan hyvät päivänjatkot ja jätti mut sinne yksin pärjäilemään.
taffel (VRL-08761) - Crywor de Vallée VH14-121-0044 / CIC4
Maastorata oli suunnilleen puolessa välissä, päivä oli mennyt melko sujuvasti vaikka kevyissä joulutunnelmissa oleva toimaritiimi vähän omaa ohjelmaa järjestikin. Tähän omaan ohjelmaan päästiin mekin osallisiksi kun oltiin ylittämässä lumista laidunta, suht hiljaisella pätkällä missä ei ollut estetuomaria natseilemassa eikä yleisöä todistamassa. Aika näppärä paikka pieneen kujeiluun, olivat muutamat toimihenkilöt tuumanneet ja piiloutuneet laitumen reunaan pusikkoon. Sieltäpä alkoi sitten hassunhauskana jekkuna lennellä ensin lumipalloja ja kun pallot loppuivat, lähti lentoon vähän kaikkea muutakin irtaimistoa alkaen tonttulakeista ja päättyen isin ja mamin ostamiin iphone kutosiin. Monni meinasi saada slaagin tästä hyökkäyksestä mutta seuraavat slaagin saajat olivat kyllä itse joulutontut kun laitumen toiselta reunalta lähti liikkeelle täyttä juhlaravia meidän taustajoukot, heitellen lumipalloja ja muuta irtaimistoa norjalaisia sotahuutoja rääkyen täydellä volyymilla. Melkein meinasin pysähtyä hetkeksi katsomaan miten lujaa (ja miten suoraa) tonttu-ukot pääsisivät omiaan puolustavia viikinkejä karkuun mutta herkkä ranskalaisratsuni ei ollut mainittavan iloinen tilanteesta joten meidän kahden matka jatkui pois sotatantereelta.
mori-mori (VRL-11325) - Marriage to Die For / CIC3
Sulkutaivutus vasemmalle, avotaivutus oikealle, koottua vastalaukkaa keskihalkaisijalla samalla tehden täyskäännöstä takaosalla vasemmalle... Eiku miten se menikään.
Jälleen kerran olin jättänyt valmistautumisen viimehetkeen ja päässäni pyöri jos jonkinlaiset puoliympyrät ja taivutukset lisäyksineen ja kokoamisineen, eikä tilannettani helpottanut lainkaan pikkuhiprakassa hekottavat tuomarit glögilasejaan kippistellen. Chin chin ja silleen.
Lisätty ravi ei taaskaan mennyt kuten Strömsössä. Sikäli kuin siinä siis jotain ihmeellistä olisi, ratsunani on sentään Merry. Joko tuomarit näkivät tuskani taikka sitten kuulivat kiroamiseni, mutta yhtäkkiä yksi tuomareista nousi, kohotti muovimottiaan ja totesi kuuluvalla äänellä "thää menee theilä ny iha phersheellee." I couldn't disagree.
Arvostelupaperin teksti on edelleen pieni mysteeri ja tuomarikin taidettiin jossain kohti korvata varatuomarilla, mutta ainakin yleisöllä oli hauskaa.
mori-mori (VRL-11325) - Dirty Daydream / CIC2
Rataestekokeen verryttelyjen alkaessa DD oli oma, energinen itsensä. Samaan aikaan kun kilpakumppanit juoksivat ympäriinsä mahanalus jalkoja täynnä, keskittyi täysiverinen lähinnä haukottelemaan ja asettelemaan etusiaan sopivaan haara-asentoon tasapainon säilyttämiseksi, jos vaikka sattuisi nukahtamaan. On sinänsä koomista, että muiden rauhoitellessa puoliverisiään minä keskityn pitämään täysiveriseni hereillä. Kuumuvansorttisia in my ass.
Kuulutuskopissa oli ilmeisesti ollut aivan omat pirskeet, sillä radalle letkeästi hölkyttelevä DD sai heti alussa melkoisen kannustuspuheen. Suorituksen aikana olo oli kuin Mertaranta olisi selostanut; "ja siiiiiiiiiiiiiiiiiiiieltä tulee puhdas hyppy, mahtava hyppy, katsokaa tuota takajalkojen taktiikkaa, us-ko-ma-ton-ta, siiiiiiiiiiellä se on, puhdas rata!"
Ja kyllä, rata oli puhdas. Ja vielä enimmäisajan sisällä, vaikkakin vain vajaalla sekunnilla. Ilmeisesti tällä oli DDlle jokin piristävä vaikutus, saisikos tämmöisen selostajan kotitreeneihin myös?
Salma (VRL-13360) - Bonnie KN / CIC1
Kuusi haikua kenttäkisoista
Susiraja ei
yllätä taaskaan ponia
se huokaa tiellä
Juomapuolella
rahaa näyttää kuluneen:
tölkki paljastaa
Rämmin ravissa
koulutuomari hikkaa
ja pyyhkii nenää
Toimitsija on
nukahtanut aidalle
huonoon asentoon
Maaston rauhassa
nauran koko radalle
ja hyppään väärin
Tällaiset kisat
ovat juoppounelma,
absolutistit!
Ginevra (VRL-11040) - This is Brain Damage xx VH14-006-0538 / CIC1
Katselen ympärilleni Vaurion selässä. Kohta on minun vuoroni mennä rataesteradalle, mutta ei ihan vielä. Hermostuttaa. Ihan vähän vain. Vaurion korvat pyörivät ympäri kun se kuuntelee kisapaikan hälinää. Edellinen ratsukko on juuri lopettanut suorituksensa ja pian jo meitä kuulutetaan radalle:
"Seuraavana vuorossa Ginevra ratsullaan This is Brain Damage xx."
Annan Vauriolle pohkeita ja ratsastan reippaassa ravissa tervehtimään tuomareita ja odottamaan lupaa aloittaa. Juuri, kun kello soi luvaksi aloittaa, säntää jostain pieni räksyttävä koira Vaurion jalkoihin. Ratsuni kavahtaa pystyyn ja syntyy yleinen hälinä. Kun saan Vaurion takaisin neljälle jalalle, se puhisee ja säikkyy tuota pientä jaloissa pyörivää räksyttäjää.
"Soo poika, ei mitään hätää", rauhoittelen oriittani. En osaa varautua siihen, että Vaurio kavahtaa uudelleen pystyyn, kun kentälle säntää hoiperrellen kirkkaisiin toimihenkilön varusteisiin pukeutunut mies. Minä siis tipun maahan ja Vaurio lähtee karkuun saatuaan tarpeekseen räksyttävästä koirasta ja säikyttelevästä toimihenkilöstä. Minä nousen ylös maasta ja puhdistan vaatteitani, ennen kuin marssin haukkumaan koiransa perään sännänneen miehen pystyyn.
"Oletko sinä aivan idiootti?" kysyn kiukkuisena mieheltä joka lepertelee tuolle pienelle räksyttävälle eläimelle. Miehen katse nousee koirasta minuun.
"Antteeksshii, ei ollut tarkoitukssheni sshäikytellä hevoshtashi", tuo sammaltaa.
"Olisi varmaan kannattanut miettiä kahdesti ennen kuin päästit sen kapisen rakkisi irti säikyttelemään muiden eläimiä", murahdan tuolle ja yritän pitää inhon irvistyksen pois kasvoiltani, tuon humalassa olevan toimihenkilön haistessa alkoholilta.
"Voit olla varma että kerron järjestäjille sinun olevan humalassa", tokaisen, ennen kuin lähden etsimään hevostani.
Löydän Vaurion syömästä jonkinsortin kukkapuskaa läheltä talleja. Otan hevosen kiinni ja tarkistan ettei se ole hajottanut itseään. Sekä hevonen että varusteet ovat kunnossa. Huokaisen ja nousen Vaurion selkään, minkä jälkeen ratsastan esteradan luokse. Kisahoitajani tulee sanomaan, että saan uuden yrityksen äskeisen episodin jälkeen. Niinpä ratsastan lähtöpaikalle, tervehdin tuomareita ja odotan lähtömerkin. Rata sujuu hyvin ilman ulkopuolisten tahojen - kuten koirien tai humalaisten toimihenkilöiden - sotkeutumista siihen.
Pähkinänkuoressa
- Kisat järjestää Susiraja, narri (VRL-06046 susiraja@kammio.net)
- Tarinakisat 12.12.2014, VIP 08.12.2014
- Yksi hevonen voi osallistua yhteen luokkaan
- Ponit (säkäkorkeus max. 148cm lukuunottamatta s(p)h) saavat osallistua korkeintaan CIC2-tason luokkaan.
- Suomen(pien)hevoset saavat osallistua korkeintaan CIC1-tason luokkaan.
- Yhdeltä omistajalta korkeintaan kolme hevosta yhteen luokkaan.
- Luokkiin otetaan korkeintaan 30 osallistujaa.
- VRL-tunnus pakollinen, seuraan kuuluminen vapaaehtoista, mutta suositeltavaa, hevosen VH-tunnus vapaaehtoinen.
Ilmoittautumiset vain mailiin kisaposti@kammio.net otsikolla Pikkujoulupippalot, muodossa
luokka nro [rv] Ratsastaja (VRL-00000) – Hevosen nimi VH-numero / taso [rv] tarina
Luokat ja tehtävänannot ovat seuraavat:
Luokka 1, pikkuluokat aloittelijaluokka / harrasteluokka / tutustumisluokka / helppo
Kilpailujen aikana lasten rekiajelua varten valjastettu Harhakuvitelma-tamma päätti ruokataukonsa aikana, että sille varatut heinät eivät olleet tarpeeksi maukkaita. Niinpä kesken esteratanne kentälle köpöttelee lihava, valjastiukujaan helistelevä tamma reki perässään syömään huomattavasti maukkaampia koristeheinäpaaleja. Mitä sinä ja ratsusi tuumasitte ja teitte? Tarinan muoto on vapaa (valituskirje, runo, perinteinen tarina...), mitä mielikuvituksellisempi, hauskempi ja yllätyksellisempi, sen parempi.
Luokka 2, isot luokat CIC1 / CIC2 / CIC3 / CIC4
Kilpailut ovat edelleen kesken, mutta toimihenkilöt ovat jo aloitelleet pikkujoulujaan (terästettyä) glögiä nauttien, osalla näkyy taskumattikin vilahtelevan mukin yllä. Miten pikkujoulunvietto vaikutti sinun suoritukseesi? Kutsuivatko toimihenkilöt sinut mukaan pippaloihin, toikkaroiko humalainen liputtaja esteen edessä vai tuliko kouluosuuden arvostelupaperiin omituisia numeroita ja kommentteja? Miten sinä, ja ratsusi reagoitte tähän? Tarinan muoto on vapaa (valituskirje, runo, perinteinen tarina...), mitä mielikuvituksellisempi, hauskempi ja yllätyksellisempi, sen parempi.
OSALLISTUJAT
Luokka 1 5/30
Sijoittuneiden valinta oli todella vaikeaa ja mielellään olisi laittanut useammankin palkintopallille!
1. Milja (VRL-00692) - Kasinolla VH14-018-0382
2. Latu (VRL-01436) – Za Zu
3. coupie (VRL-11889) - Itäviima
4. Lynn (VRL-05265) - Riinan Hopeavälke
5. jensi. (VRL-11758) - Subterranean Homesick Blues VH14-031-1087
Tarinat
Milja (VRL-00692) - Kasinolla VH14-018-0382 / helppo
Oi minkä tamman mä edessäni nään!
Onko ihanampaa koskaan nähtykään
Voi kumpa Milja ei mua näin kovasti estäisi
Tuohon tammaan mielellään lähemminkin tutustuisi
Ei tää voi päättyä näin
Eihän tässä voi olla mitenkään päin
Voi ei, nyt tamma vietiin luotani pois
Kuka mulle niin rumasti tehdä vois
Lynn (VRL-05265) - Riinan Hopeavälke / harraste
"Et kyllä ihan heti arvaa, mitä me just tehtiin", ilmoitan Annelle, joka on tullut pihaan meitä vastaan auttaakseen trailerin purkamisessa.
"Älä? Hmm, voititteko te luokkanne?"
En piittaa yllättyneisyydestä kollegani äänessä, vaikka tarkemmin ajatellen sen pitäisi kyllä hieman loukata minua. Kaiken näkemäni vaivan jälkeen ei pitäisi olla kovinkaan kummastuttavaa, jos palaisimmekin kilpailuista sinivalkoinen ruusuke mukanamme. Minulla on tällä kertaa liian hyvä tarina kerrottavanani, jotta voisin suutahtaa ja pitää mykkäkoulua.
"No ei. Me oltiin ihan tavalliseen tapaan hyppämässä rataesteosuutta, ja tiedäthän millainen Väinö on, kun se innostuu esteistä. Se eteni kuin juna."
Pidän taiteellisen paussin, jonka aikana kapuan vaunuun hakemaan urhoollisen ratsuni. Se näyttää silminnähden helpottuneelta tunnistaessaan tutun paikan, oman kotinsa. Niin näyttäisin minäkin, jos olisin joutunut kokemaan saman kuin se tänään, hevosraasu.
"Sitten kentälle ilmestyi, hmm, ylimääräinen muuttuja", jatkan. "Sellainen oikein tanakka tamma."
"Anna kun mä arvaan: Väinö näki ihastuttavan matamin ja siinä meni se suoritus sitten?" Anne ehdottaa.
"Ehei! Väinö näki vain esteen, jonka se halusi ylittää, ja oli autuaan sokea tammalle, joka raahasi rekeä perässään ja asettui sitten esteen taakse eväsretkelle. Olisin kerrankin ollut tyytyväinen, jos Väiski ei olisi keskittynyt suoritukseensa niin sataprosenttisesti... Se jatkoi matkaansa yli esteen ja muutaman metrin päässä odotti reki."
"Kyllä Väinö hämmästyi! Se ei aivan ehtinyt jarrutamaan, vaan ajautui rekeen saakka. Mun matkani jatkui sen kaulan yli maahan saakka, mutta siinä vaiheessa, kun ehdin rekisteröidä asianlaidan, Väinö oli jo lähtenyt ajelulle. Voit arvata, että tamma säikähti. En olisi ikinä uskonut, että sen näköinen punkero voi päästellä menemään sellaista kyytiä."
"Ja Väiskikö istui kyydissä?" Anne kysyy epäuskoisena.
"Ja Väiski istui kyydissä", vahvistan, enkä voi olla nauramatta ajatellessani hevoseni mieleenpainuvaa ilmettä. "Kunnes reki hajosi sen painon alla."
"Kaikkea sitä!"
"Sanos muuta."
Latu (VRL-01436) – Za Zu / aloittelijaluokka
i58.tinypic.com/2ecpto6.jpg Tuskin tarvitsee edes kertoa mitä mieltä Zazu oli kun kentältä löytyy rehevä suomimamma...
jensi. (VRL-11758) - Subterranean Homesick Blues VH14-031-1087 / harraste
"Whooa!" karjaisin pienelle mustalle tammalleni, kun kesken suhteutetun linjan radalle rymisteli rautias suomenhevostamma. Eihän nyt yksi ylimääräinen hevonen kentällä mitään olisi haitannut, mutta sen vetämä reki oli suoraan meidän ja seuraavan esteen välissä. Olipa hevonen osannut parkkeerata rekensä niin hankalaan väliin radalle, ettei sitä tässä vauhdissa ja näin lyhyellä matkalla ehtisi edes kunnolla väistää. Yritystä meillä kuitenkin oli – jarrun pohjaan ja mopon keula oikealle kohti aiemmin hypättyä pystyestettä. Tuloksena olisi varma hylkäys väärän radan takia, jos Sinttu esteen hyppäisi. Se olisi kuitenkin pienempi paha kuin rekeä päin rysäyttäminen, sillä siinä menisi hyvässä lykyssä rikki niin hevonen, ratsastaja kuin rekikin.
Poni allani oli kuitenkin vähän eri mieltä siitä, ehditäänkö pysähtyä ennen rekeä vai päästelläänkö kahdeksankymppisestä läpi. Sintun mielestä oli ihan ookoo ponnistaa reen yli ja jatkaa pokkana matkaa seuraavalle esteelle. Ihmeen paljon pienestä ponista pomppua löytyikin. Valitettavasti ratsastaja ei ollut siihen lainkaan varautunut ja lensi vähintäänkin yhtä näyttävässä kaaressa kentän pintaan, aivan heiniä mussuttavan suomitamman vieraan.
"On muuten tasan viimeinen kerta, kun me tänne tullaan kilpailemaan, kun ei osata edes omia hevosia pitää aisoissa", puhisin kerätessäni kentän pinnasta varusteitani ja arvokkuuteni rippeitä. Musta poni jatkoi kunniakierrostaan vielä siinäkin vaiheessa, kun ratahenkilökunta säntäili sen perässä. Suomenhevostamma sen sijaan ei näyttänyt lainkaan siltä, että olisi hetkeen lähdössä yhtään minnekään. Mitäpä sitä suotta, kun eväät on kerta turvan edessä.
coupie (VRL-11889) - Itäviima / helppo
Halvatun Harhakuvitelma! Mä olin ennen rataa jo ehtinyt ajatella, että olipa kiva olla pitkästä aikaa mun lapsuudenkodissa ja nähdä äitiä ja isää ja ehkä puoliveljeäkin, ja tietty niitä tyyppejä jotka sitten lopulta omin käsin kiskoivat mut maailmaan äidin sisältä, kun se väsähti. Saisin näyttää niille kaikille miten iso ja hieno musta oli tullut ja miten mä voittaisin koko luokan ja tekisin ne tosi ylpeiksi. Mutta ei! Se yksi vajapäinen taukki Telma, joka oli laitumella kiusannut mua koko mun lapsuusiän ja aiheuttanut mulle ikuiset traumat, köpötteli reki perässään näkyviin ja parkkeerasi ittensä keskelle rataa just kun oli mun vuoro hypätä esteitä.
Telma oli, ylläri ylläri, tarkalleen seuraavan esteen lähestymislinjalla. Mä tietty päätin että en anna yhden elukan estää mun voittosuunnitelmia, vaan mä hyppäisin sen yli. Kuski selässä ei ollut ihan samaa mieltä, mutta mä otin kuolaimen hampaiden väliin ja pinkaisin matkaan niin kuin mun mahan alla olisi ollut kahdeksan jalkaa. Porhalsin täyttä vauhtia kaarteen läpi, suoristaudun linjalle, pistin silmät kiinni ja –
Telma lompsotteli neljä askelta eteenpäin koristeheinien perässä eikä mun tarvinnutkaan pompata kuin reen yli. Se nyt oli helppo homma munkaltaiselle atleettiselle tammalle. Coupie kyllä lyyhistyi heti sen jälkeen mun kaulalle niin, että mun ottaa vähän stoppia ennen kuin päästiin jatkamaan rataa, mutta se nyt ei ole mun vika, että sillä on heikko stressinsietokyky. Myöhemmin se kovasti sätti mua siitä, että kuulemma en edes unissani pääsisi metrin puomiesteen yli puhumattakaan mistään Telman kokoisesta hevosesta. Höpö höpö, mä sanoin takaisin. Miten se voi tietää, kun ei me olla ikinä testattu?
Luokka 2 7/30
Aivan loistavia tarinoita kaikilla! Monelle naurettiin tuomariston keskuudessa ääneen ja voiton olisivat ansainneet kaikki.
1. mori-mori (VRL-11325) - Marriage to Die For
2. Salma (VRL-13360) - Bonnie KN
3. taffel (VRL-08761) - Crywor de Vallée VH14-121-0044
4. mori-mori (VRL-11325) - Dirty Daydream
5. taffel (VRL-08761) - Glamglare Ynvild VH14-010-0094
6. taffel (VRL-08761) - Standartenführer Herzog SS VH14-021-0476
7. Ginevra (VRL-11040) - This is Brain Damage xx VH14-006-0538
Tarinat
taffel (VRL-08761) - Glamglare Ynvild VH14-010-0094 / CIC2
Oli siinä ihmettelemistä
kun tuomarilla oli naurussa pitelemistä.
Meinasi vallan tuoliltakin tippua,
alkoi siinä jo uskottavuus horjua.
Vai ei kelpaa kirjava tonttu,
meidän pieni väripilkku.
Ei istu kouluradalle moinen
eihän se ole lainkaan yksitoikkoinen.
Naamakin jo glögistä punersi
kun tuomari papereiden takaa tuhisi.
Arvostelussa hymiö suuri,
pisteetkin mahtuivat juuri ja juuri.
taffel (VRL-08761) - Standartenführer Herzog SS VH14-021-0476 / CIC4
Tsemmoset kenttikset taas. Meno oli läpi päivän vähän villiä, vissiin jäi eilisten radanlaittotalkoiden iltabileet joillekin päälle. Nassen huumori loppui siinä kohtaa kun kesken maastoradan seuraavana olevan hillittömän kokoisen joulukuusiesteen takaa hyppäsi kolme kieroon katsovaa, holtittomasti kyyneleet silmissä hihittelevää apinaa huutaen ULLATYYYYYYYYYYSS. Vähänkö meinaan poni lähti, toivotti vaan hyvät päivänjatkot ja jätti mut sinne yksin pärjäilemään.
taffel (VRL-08761) - Crywor de Vallée VH14-121-0044 / CIC4
Maastorata oli suunnilleen puolessa välissä, päivä oli mennyt melko sujuvasti vaikka kevyissä joulutunnelmissa oleva toimaritiimi vähän omaa ohjelmaa järjestikin. Tähän omaan ohjelmaan päästiin mekin osallisiksi kun oltiin ylittämässä lumista laidunta, suht hiljaisella pätkällä missä ei ollut estetuomaria natseilemassa eikä yleisöä todistamassa. Aika näppärä paikka pieneen kujeiluun, olivat muutamat toimihenkilöt tuumanneet ja piiloutuneet laitumen reunaan pusikkoon. Sieltäpä alkoi sitten hassunhauskana jekkuna lennellä ensin lumipalloja ja kun pallot loppuivat, lähti lentoon vähän kaikkea muutakin irtaimistoa alkaen tonttulakeista ja päättyen isin ja mamin ostamiin iphone kutosiin. Monni meinasi saada slaagin tästä hyökkäyksestä mutta seuraavat slaagin saajat olivat kyllä itse joulutontut kun laitumen toiselta reunalta lähti liikkeelle täyttä juhlaravia meidän taustajoukot, heitellen lumipalloja ja muuta irtaimistoa norjalaisia sotahuutoja rääkyen täydellä volyymilla. Melkein meinasin pysähtyä hetkeksi katsomaan miten lujaa (ja miten suoraa) tonttu-ukot pääsisivät omiaan puolustavia viikinkejä karkuun mutta herkkä ranskalaisratsuni ei ollut mainittavan iloinen tilanteesta joten meidän kahden matka jatkui pois sotatantereelta.
mori-mori (VRL-11325) - Marriage to Die For / CIC3
Sulkutaivutus vasemmalle, avotaivutus oikealle, koottua vastalaukkaa keskihalkaisijalla samalla tehden täyskäännöstä takaosalla vasemmalle... Eiku miten se menikään.
Jälleen kerran olin jättänyt valmistautumisen viimehetkeen ja päässäni pyöri jos jonkinlaiset puoliympyrät ja taivutukset lisäyksineen ja kokoamisineen, eikä tilannettani helpottanut lainkaan pikkuhiprakassa hekottavat tuomarit glögilasejaan kippistellen. Chin chin ja silleen.
Lisätty ravi ei taaskaan mennyt kuten Strömsössä. Sikäli kuin siinä siis jotain ihmeellistä olisi, ratsunani on sentään Merry. Joko tuomarit näkivät tuskani taikka sitten kuulivat kiroamiseni, mutta yhtäkkiä yksi tuomareista nousi, kohotti muovimottiaan ja totesi kuuluvalla äänellä "thää menee theilä ny iha phersheellee." I couldn't disagree.
Arvostelupaperin teksti on edelleen pieni mysteeri ja tuomarikin taidettiin jossain kohti korvata varatuomarilla, mutta ainakin yleisöllä oli hauskaa.
mori-mori (VRL-11325) - Dirty Daydream / CIC2
Rataestekokeen verryttelyjen alkaessa DD oli oma, energinen itsensä. Samaan aikaan kun kilpakumppanit juoksivat ympäriinsä mahanalus jalkoja täynnä, keskittyi täysiverinen lähinnä haukottelemaan ja asettelemaan etusiaan sopivaan haara-asentoon tasapainon säilyttämiseksi, jos vaikka sattuisi nukahtamaan. On sinänsä koomista, että muiden rauhoitellessa puoliverisiään minä keskityn pitämään täysiveriseni hereillä. Kuumuvansorttisia in my ass.
Kuulutuskopissa oli ilmeisesti ollut aivan omat pirskeet, sillä radalle letkeästi hölkyttelevä DD sai heti alussa melkoisen kannustuspuheen. Suorituksen aikana olo oli kuin Mertaranta olisi selostanut; "ja siiiiiiiiiiiiiiiiiiiieltä tulee puhdas hyppy, mahtava hyppy, katsokaa tuota takajalkojen taktiikkaa, us-ko-ma-ton-ta, siiiiiiiiiiellä se on, puhdas rata!"
Ja kyllä, rata oli puhdas. Ja vielä enimmäisajan sisällä, vaikkakin vain vajaalla sekunnilla. Ilmeisesti tällä oli DDlle jokin piristävä vaikutus, saisikos tämmöisen selostajan kotitreeneihin myös?
Salma (VRL-13360) - Bonnie KN / CIC1
Kuusi haikua kenttäkisoista
Susiraja ei
yllätä taaskaan ponia
se huokaa tiellä
Juomapuolella
rahaa näyttää kuluneen:
tölkki paljastaa
Rämmin ravissa
koulutuomari hikkaa
ja pyyhkii nenää
Toimitsija on
nukahtanut aidalle
huonoon asentoon
Maaston rauhassa
nauran koko radalle
ja hyppään väärin
Tällaiset kisat
ovat juoppounelma,
absolutistit!
Ginevra (VRL-11040) - This is Brain Damage xx VH14-006-0538 / CIC1
Katselen ympärilleni Vaurion selässä. Kohta on minun vuoroni mennä rataesteradalle, mutta ei ihan vielä. Hermostuttaa. Ihan vähän vain. Vaurion korvat pyörivät ympäri kun se kuuntelee kisapaikan hälinää. Edellinen ratsukko on juuri lopettanut suorituksensa ja pian jo meitä kuulutetaan radalle:
"Seuraavana vuorossa Ginevra ratsullaan This is Brain Damage xx."
Annan Vauriolle pohkeita ja ratsastan reippaassa ravissa tervehtimään tuomareita ja odottamaan lupaa aloittaa. Juuri, kun kello soi luvaksi aloittaa, säntää jostain pieni räksyttävä koira Vaurion jalkoihin. Ratsuni kavahtaa pystyyn ja syntyy yleinen hälinä. Kun saan Vaurion takaisin neljälle jalalle, se puhisee ja säikkyy tuota pientä jaloissa pyörivää räksyttäjää.
"Soo poika, ei mitään hätää", rauhoittelen oriittani. En osaa varautua siihen, että Vaurio kavahtaa uudelleen pystyyn, kun kentälle säntää hoiperrellen kirkkaisiin toimihenkilön varusteisiin pukeutunut mies. Minä siis tipun maahan ja Vaurio lähtee karkuun saatuaan tarpeekseen räksyttävästä koirasta ja säikyttelevästä toimihenkilöstä. Minä nousen ylös maasta ja puhdistan vaatteitani, ennen kuin marssin haukkumaan koiransa perään sännänneen miehen pystyyn.
"Oletko sinä aivan idiootti?" kysyn kiukkuisena mieheltä joka lepertelee tuolle pienelle räksyttävälle eläimelle. Miehen katse nousee koirasta minuun.
"Antteeksshii, ei ollut tarkoitukssheni sshäikytellä hevoshtashi", tuo sammaltaa.
"Olisi varmaan kannattanut miettiä kahdesti ennen kuin päästit sen kapisen rakkisi irti säikyttelemään muiden eläimiä", murahdan tuolle ja yritän pitää inhon irvistyksen pois kasvoiltani, tuon humalassa olevan toimihenkilön haistessa alkoholilta.
"Voit olla varma että kerron järjestäjille sinun olevan humalassa", tokaisen, ennen kuin lähden etsimään hevostani.
Löydän Vaurion syömästä jonkinsortin kukkapuskaa läheltä talleja. Otan hevosen kiinni ja tarkistan ettei se ole hajottanut itseään. Sekä hevonen että varusteet ovat kunnossa. Huokaisen ja nousen Vaurion selkään, minkä jälkeen ratsastan esteradan luokse. Kisahoitajani tulee sanomaan, että saan uuden yrityksen äskeisen episodin jälkeen. Niinpä ratsastan lähtöpaikalle, tervehdin tuomareita ja odotan lähtömerkin. Rata sujuu hyvin ilman ulkopuolisten tahojen - kuten koirien tai humalaisten toimihenkilöiden - sotkeutumista siihen.