Verjrunoi "Noita"

[Pertti]

suomenhevostamma Verjrunoi "Noita"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. ovat sallittuja.

Omat sivut.

Noita on vähän.. persoonallinen. Tamma on kyllä kaunis kuin karamelli ja pätevä esteratsu, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta neidin esitellessä luonteenlaatunsa naisellisen aistikkaita vivahteita tallilaisia kiinnostaa tamman ulkonäköä enemmän sen yhteensopivuus paikallisen leipomon ruisleivän päälliseksi.

[Lissu]

22.12.2014 Pätevä poni

Okei, Noita ei ehkä ole se kivoin hevonen (milloinkas Susirajalaiset, etenkään tammat, olisivat..), mutta jestas, tämä elikko on pätevä peli! Eikä mitenkään pahan näköinenkään, eikä tämä ole pelkästään oman väen mielipide. Noita on KTK-II –palkittu ratsutamma, jonka esteura on aika lailla paketissa ja kenttäura todella hyvällä alulla. Ei ollenkaan huonosti! Ruunikon kanssa ei ole keretty edes valmentautua, joten siinä suhteessa mennään vähän nurinkurisessa järjestyksessä. Toisaalta Noidalla on kovastikin VSR:n ja ERJ:n Cupeja edessään, samoin KERJ:n Cupit ja ns. normikisat. Mutta tuntuu se silti huvittavalta ajatukselta, että näinkin hyvin menestynyttä elikkoa aletaan kuskaamaan valmennuksesta toiseen.

Noin muuten tamman kanssa menee miten menee. Noidan kanssa kyllä pärjää, ei tämä ole edes pahimmasta päästä hevosia, mutta osaa Noitakin aiheuttaa huokailua, silmien pyörittelyä sekä koko lailla voimattoman olon. Perttihän on ehtinyt tuomita koko hevosen moneen kertaan kelvottomaksi, mutta toisaalta äijä tekee niin joka ratsun kohdalla.

Nyt, kun Takapajulaan on viimeinkin satanut kunnolla lunta (joka ei ole sulanut saman tien veks), Noitakin on päässyt hankitreeniin. Onni on omat, edelleen velkaiset pellot, joille kertyy kunnon hanki. Kävin ratsastamassa Noidan aamutallin aikaan, kun oli vielä helkkarin pimeää – olo oli kuin mörönsyötillä. Otsalampun valossa ratsastaminen, hiljainen, kaunis peltomaisema ja lumessa kunnolla tarpova ratsu – aivan ihana aamu. Ei mitenkään erikoinen tapahtuma tallinpitäjän arjessa, mutta juuri sellainen sininen Fazerin suklaa –hetki, kun kaikki on kohdillaan ja sitä tietää, miksi on valinnut aloista sen, jossa työkaverit tuottavat lähinnä lantaa ja tappiota.

Tarhaan päästyään Noita aloitti saman tien pukkishown ja piehtaroinnin, enkä voinut kuin nauraa. Noita on hieno tamma, ja kyllä tammalla saakin olla luonnetta. Mutta voisiko tämä jakaa osan luonteestaan tallin lapasille?

[Lissu]

26.02.2014 Kuulumisia

Noidan elämässä ei ole hirveän paljoa tapahtunut, mutta se vähä on sitten sitäkin oleellisempaa.
Ruunikkomme on kisojensa puolesta ERJ-valmis tapaus, eikä kenttäratsastuksen saralla olla kovin kaukana perässä. Toivon mukaan Noita ottaa ja valmistuu ensi kuun aikana, sitten voimme treenata täysillä pelkästään Cupeja ajatellen. Seuraavaksi ohjelmassa on valmennuksia, valmennuksia ja valmennuksia, lähinnä Cuppreppaamisen muodossa. Noita on kyllä pätevä ja osaava, mutta on silti hyvä käydä ulkopuolisen haukuttavana -- eikun ohjattavana. Aina valmennuksista jotain matkaan tarttuu, ideoita kotitreeneihin, vähän erilaisia tehtäviä tai jotain vastaavaa, minkä lisäksi saa tilannekatsausta omaan istuntaansa.

Merkittävin yksittäinen tapahtuma Noidan elämässä on ehdottomasti varsominen. 16.02. tamma varsoi komean ruunikon oripojan, jonka isä on narrin törkyhieno Taikakuun Taavetti. Pikkuorille löytyi ostaja ilmoituksen kautta, emmekä voisi olla tyytyväisempiä HM:n tarjoamaan kotiin! Eri asia on, milloin Rätvänässä kyllästytään Tarinankertojaksi nimettyyn ruunikkoon, mutta se on sen ajan murheita. "Taikina" on aivan ihastuttava tapaus, Taavetti-isä pehmensi mukavasti Noidan luonteen kulmia ja särmiä.

Ensimmäisen varsan jälkeen sitä ei haluaisi lopettaa, minulla on ihan hirveä varsakuume! narri koettaa toppuutella minua parhaansa mukaan, mutta miten noita pieniä rimppakinttuja muka voi vastustaa! Tosin ainakin vielä maltan mieleni, meillä ei - taas vaihteeksi - ole turhan paljoa Noidalle sopivia oreja.

Vaikka tamman oma kisaura alkaa olla todella nätisti paketissa, Noita saa kierrellä Cupeja ties miten pitkään ennen laatuarvosteluihin menoa. Tamman emä nakataan laatuarvosteluihin ennen tytärtään, se on selvä, eikä Noita muutenkaan ole kovin korkealla "nää hevoset halutaan laatiiksiin mahd. pian" -listalla.

[Lissu]

16.12.2015 Aina ei mee ko Strömsössä

Sen sai myös vierailemaan tullut mori-mori huomata. Merkintä on puoliksi hänen, puoliksi minun kirjoittamani, ja kuvaa aika kauniisti normipäivää Susirajassa Noitaneidin kanssa.

mori-morin osuus
Susiraja, pitkästä aikaan. Saksan plus kympistä asteesta tänne pohjoiseen saavuttuani oletin, että tottahan toki täällä nyt lunta on, mutta eheeeei, vettä sataa ja viisi astetta lämmintä. Parkkeerasin autoni tallin eteen ja astuin ulos autosta... suoraan kuralätäkköön.

Paikansin Lissun välittömästi kentältä, sen verran kova kiroaminen kuului. Ruunikko suomenhevostamma seisoi kuin tatti keskellä kenttää korvat luimussa yrittäen ajoittain näykkiä naisen varpaita. Nojasin aitaan ja vedin pipoa syvemmälle päähäni.
"Onnistuuko?" huusin aikani menoa katseltuani. Lissu jupisi jotain yhteistyöhaluttomasta kaakista ja makkaratehtaasta, minä heittelin mukahauskoja kommentteja väliin. Aina siihen saakka, kunnes nainen pudottautui alas satulasta, talutti tamman aidan viereen ja iski ohjat käteeni. "Tee itse paremmin."

Siinä sitten seisoin hämmentyneenä ja tuijotin korvat niskaa vasten minua tuijottavaa Noitaa. Ei minun pitänyt kuin tulla kyläilemään, en ole varustautunut ratsastukseen. Selitin Lissulle jotain farkuistani ja kannattomista converseistani, mutta eihän se läpi mennyt. Selkään siis.
Nätti napautus pohkeella ja tadaa - taaksepäin. Hetken suostuttelun jälkeen jopa eteenpäin. Raviakin saatiin esitettyä, suunta tosin vaihteli milloin sivulle, milloin eteenpäin. Laukasta ei toivoakaan.

Ihmetellessäni ääneen kuinka tämmöinen hevonen oikein toimii kisoissa, totesi Lissu vain, että ihmeellä.

oma osuuteni
Ihmeellä hyvinkin. morin tuskailtua aikansa (ja minun irvailtua samaan tapaan kuin hän minulle) lähdimme yksissä tuumin pohtimaan, miten Noidan yhteistyökykyä nostettaisiin edes pari prosenttiyksikköä. Hirveästi me ideoimme, mutta ei puhettakaan, että mikään olisi toiminut. mori ratsasti, minä ratsastin, tai ainakin me yritimme. En voinut itsekään kuin ihmetellä, miten ruunikon kanssa on saatu ensimmäinenkään sijoitus, kun perusarki on - taas vaihteeksi - niin pää edellä puuhun kiipeämistä.

Ehkä huomenna menee paremmin, sillä tämän päivän treenissä ei ole enempää kertomisen arvoista. Sori, moriseni, että jouduit osalliseksi - mutta mitäs menit aukomaan päätäsi!

[Lissu]

14.02.2016 Sarlotan hyppypäivä

Paikallisella ratsastuskoululla oli tänään estetunteja, joille Sarlotta osallistui muutamalla hevosellamme. Yksi näistä hevosista oli, kumma kyllä, Noita. Ei mitään hajua, mistä Sarlotta sai päähänsä lähteä hyppäämään juuri Noidalla, mutta väliäkö tuolla - pääasia, että tamma tulee liikutettua. Lisäksi Noidalla olisi muutenkin hyppypäivä, joten tämähän meni paremmin kuin hyvin.
Kävin aamulla nakkaamassa Sarlotan, Sarlotan ystävän, joka lähti hevosenhoitajaksi sekä kolme hevostamme ratsastuskoululle, ja palasin Susirajaan liikuttamaan hevosiamme. Liikutusten välissä pelasin Candy Crushia -- tarkistin puhelimeni siltä varalta, että Sarlotta olisi koettanut soittaa, laittanut viestiä tai jotain muuta. Valitettavasti sain odottaa tuntiselostusta siihen asti, että hyppäämisiin tuli vähän pidempi tauko tunninpitäjän ja muiden ruokailuja varten.

Kun Sarlotta sitten laittoi viestiä, en voinut kuin hymyillä saamalleni selonteolle. Tunninpitäjä oli kehunut niin Sarlotan kuin Noidan maasta taivaaseen, erikseen ja ratsukkona, ja tunti oli mennyt aivan nappiin. Noidan ryhmä oli hypännyt pientä rataa, ja sain Sarlotalta hyvin seikkaperäisen selonteon siitä, miten hän minkäkin kaarteen ratsasti, kuinka hyvät hypyt he tekivät ja miten tunninpitäjän silmät loistivat. Noita oli kuulemma ollut energinen, liikkunut hyvin ja ollut mukavan vetreä. Kuten jo todettua, hypyt olivat menneet hyvin, tamma sai kehuja jalkatekniikastaan ja laukastaan, ja Sarlotta hehkutti viestin lopussa ruunikkoa melko vuolain sanoin. Lieköhän mukaan eksynyt vallan väärä hevonen.. Sarlotta kyseli myös mahdollisuutta mennä useammin tunneille ja valmennuksiin Noidalla, minkä tietysti lupasin; Sarlotta on taitava, ja kun kerran yhteistyö kiukkupeppumme kanssa sujuu, niin anti palaa vain.

Taitaa mennä loppukuun liikutussuunnitelma ainakin ratsastajien osalta uusiksi, kun Sarlotta niin tykästyi Noitaan. Kunhan tyttö malttaa antaa hevosen silloin tällöin meidänkin käyttöömme, että saamme treenattua Cupeja varten.

[Lissu]

13.03.2016 Edessä ERJ:n laatuarvostelu

Päämäärätön kasvattiemme selailu toi mukanaan erittäin mieluisen herätyksen; Noidan tytär, Mennentullenpalatessa, on tehnyt niin hyvin tuloksia estekisoissa, että antaa emälleen jälkeläisnäytöt laatuarvosteluun. Seuraavan tilaisuuden auetessa pitää laittaa paperit vetämään, jotta Noita pääsee arvosteltavaksi. Edessä tulee olemaan kauheasti puunausta ja preppausta (suurin osa täysin tarpeetonta, mutta vaikka miten nyt järkeilen, minusta tulee jossain kohti hössöttävä kanaemo), näyttelykäyttäytymisen kertaamista ja kaikki muu, mikä meillä yleensäkin kuuluu valmistautumisrutiiniin.

Muuta tiedottamisen arvoista tamman elämään ei sitten kuulukaan. Estetreenissä Noitaan totaalisen ihastunut Sarlotta on ottanut liikutusvastuun, minkä vuoksi minä tai narri emme turhan usein Noidalla ratsasta. Aina silloin tällöin jompikumpi käy vetämässä treenin, mutta emme näe siihen mitään tarvetta; Sarlotta on erittäin osaava ratsastaja, joka osaa hommansa ja tulee toimeen Noidan kanssa. Estetreeneistä tulee joskus väännettyä kättä, Noita kuitenkin on melkoinen estepeli (vaikkei kaikki aina sujukaan kuin tanssi - mutta milloin sujuisi, etenkään meillä!).

Laatuarvostelujen lisäksi tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluvat varsat, joita soisimme Noidalle vähintään pari kappaletta lisää. Kotiin jää ehdottomasti yksi, myyntiin laitetaan toinen, ja mikäli kysyntää on, myös kolmas. Tamman aikaisemmat varsat ovat hyviä käyttöpelejä, joilla on myös rakenne kohdallaan. /mainospuhe
Kaipa tässä pitää suunnitella kalenteriin näyttelytreenejä, ja mahdollisesti viedä Noita ihan oikeaan näyttelykehään. Neiti kuitenkin on hyvännäköinen (myös ktk-tuomareiden mielestä), serttien metsästyksen ei luulisi olevan mahdoton savotta. Saa kuitenkin nähdä, mihin me innostumme tai jätämme innostumatta.

[Lissu]

09.05.2016 Palkintoponi pomppii

Viime kuun estejaoksen laatuarvostelu meni osaltamme nappiin, kun sekä Noita, että Tyrkky palkittiin ERJ-I -palkinnolla. Tyrkky käyttäytyi kuten kunnon hevosen kuuluukin, ja taisipa tartuttaa hyviä tapoja sun muuta mukavaa Noitaankin, joka lähinnä näytti happamalta läpi tilaisuuden. Mitään häslinkiä ei ollut missään vaiheessa reissua, ja kotimatkan hilpeä tunnelma jatkui pari päivää tallilla, kunnes arki otti jälleen erävoiton. Laatuarvostelumenestyjämme saivat asiaan kuuluvaa huomiota ja paljon, paljon herkkuja tilaisuuden jälkeen, Facebookiinkin meni komeat kuvat tammoista ruusukkeineen.
KERJ:n tai YLA:n laatuarvostelut eivät vielä hetkeen ole ajankohtaisia, mikä vähän harmittaa - ERJ:n tilaisuus sujui niin jouhevasti, että tekisi mieli käydä samoilla tulilla kaikki kinkerit läpi! Jos sitä kuitenkin malttaisi mielensä, kiertäisi vielä cupeja ja hankkisi Noidalle pari varsaa lisää.

Selvittyäni maastoreissultani lähdin pitämään Sarlotalle ja Noidalle estetuntia, vaikka kyse oli enemmänkin pikkuhyppelyistä samalla, kun minä kyttäisin vieressä. Ratsukko olikin jo verryttelemässä, kun pääsin kentän laidalle, ja voi hyvänen aika miten kauniisti Noita Sarlotalla kulkikaan! En ihmettele ollenkaan, että Sarlotta on ihan totaalisesti hurahtanut ruunikkoon mutruturpaamme, kaksikolla näkyy olevan yhteinen sävel paljon paremmin nuottilehtiöllä kuin minulla ja narrilla on ollut tamman kanssa.
Verryttelyjen aikana laitoin Sarlotan ja Noidan treenaamaan suorilla ravi- ja laukkapuomeilla sekä hieman kaarevan uran ravipuomeilla. Hevoseksi, jonka nöyryys ja palvelualttius on pakkasen puolella, Noita kulki uskomattoman hyvin, vastasi apuihin kiukuttelematta ja liikkui hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä. Kelle lie Sarlotta sielunsa myynyt.. Puomitehtävien jälkeen pienet verryttelyhypyt, joiden aikana kasasin muutaman vähän korkeamman (60-80cm) esteen.

Ratsukko hyppäsi esteitä yksittäisinä ja pikku ratana. Esteiden välit ja etäisyydet olivat suuret joka suuntaan, jokainen este oli yksittäinen, ja noin ylipäätään ratatekninen vaativuus loisti poissaolollaan. Sarlotalla oli hyvin tilaa ja aikaa hakea tasainen, pyörivä laukka, katsoa hyvät tiet ja ponnistuspaikat, minkä hän tekikin. Ratsukon työskentely esteiden välissä oli siistiä ja mutkatonta, hypyt hyviä, Noita vaikutti harvinaisen tyytyväiseltä oloonsa ollakseen Noita, ja Sarlotta pitää ehdottomasti pakottaa kilpailemaan noilla ratsastuslahjoillaan.

Loppuverkat Sarlotta lähti ratsastamaan maastoon kasvot helakanpunaisina kehutulvani jäljiltä.

[Lissu]

Joka hetki voi olla viimeinen ja joka jäähyväinen ikuinen.