|
|
Post by Pertti on Nov 18, 2014 21:09:12 GMT 2
suomenhevostamma Mustamieli "Musti" omistaa Susiraja Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. ovat sallittuja. Omat sivut.Mustia vituttaa kaiken aikaa ja silloinkin kun ei vituta, sitä ottaa jokin asia päähän. Tamman kanssa ei paljoa hyviä päiviä näy, se haluaa, että menet pois eikä sille kelpaa mikään. Emälinjan vaikutus näkyy luonteessa vahvasti, ikävä kyllä, eikä Mustin kanssa paljoa kannata odottaa onnistumisen iloa. Tai mitään muutakaan iloa. |
|
|
|
Post by Lissu on Jun 13, 2015 12:25:52 GMT 2
13.06.2015 Missä mennään vai mennäänkö missään
Nyt, kun Mustin emä on ilmoitettu KRJ:n laatuarvosteluun ja elikko on itse ties miten vanha, lienee aiheellista käydä läpi, mitä tähän mennessä on tehty.
Mustihan edustaa emälinjaa, jossa kiukkuinen luonne ja huono kapasiteetti kohtaavat. Musti sentään on he B/90cm, ja toiveissa on saada tammasta hivenen kapasiteetikkaampi varsa. Ori on jo valittu (meidän törkykomea, akkamainen oripoika Luurankopokeri), rakenteen ja kapasiteetin pitäisi parantua. Luonteesta ei sitten puhuta..
Mustin kilpaura on vielä kovastikin kesken. Liinakkomme kisaa niin koulua, esteitä kuin kenttää, eikä Mustin kisaura ole oikeastaan huonolla mallilla. Esteiltä puuttuu vähän vajaa kymmenen sijoitusta, koulupuolella sijoituksia on kasassa vähän reilu puolet. Kenttäkisoissa emme ole menestyneet, sijoituksia on vasta muutama hassu, mutta kyllä sekin (toivon mukaan) siitä. Tämmöisen kestokiukkuperseen kanssa treenaaminen, saati kilpaileminen, ei ole ollut mitään herkkua. Olemme kuitenkin narrin kanssa saaneet aikaiseksi tulosta niin kotona kuin kisoissa, joten hatunnosto meille.
Tammalla ei vielä ole varsoja, joskin asiaa ollaan korjaamassa (mikäli ko. sana nyt sopii tähän yhteyteen). Emme ole vielä ehtineet orinvalkkaamisvaiheeseen, mutta eipä astutuskaan ole ihan ensi viikon juttuja. Olisi mukava saada Mustille edes yhden lajin sijoitukset täyteen ennen ensimmäistä varsaa, vaikka toisaalta olisi hyvä saada ensimmäinen varsa mahdollisimman pian maailmaan ja jälkeläisnäyttöjä hankkimaan.. Tätä pitää pohtia ja tuumailla.
Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu pääosin valmentautumista ja kisaamista. Yksikään valmennustunti ei voi mennä hukkaan tämän kiukkuperseen kanssa!
|
|
|
|
Post by Lissu on Jul 24, 2015 8:03:30 GMT 2
24.07.2015 Mitäs meidän Mustikka
Viime merkinnän jälkeen on tapahtunut kisakalenterin lihomisen kannalta onnellisia asioita. Musti on estepuolella valmis, koulusijoituksiakin on vähän reilu 30. Todennäköisesti ensi kuun alussa raudikko on myös koulupuolen kisanäyttönsä kisannut, hurraa! Kenttäsijoitustenkin kanssa menee semihyvin, kirjoitushetkellä niitä on 16; puoliväli lähestyy hyvää vauhtia. Kaiken kaikkiaan mutruturvan kilpaura on todella hyvissä kantimissa, ei tästä paljoa puutu. Cupmenestys olisi täydellinen kirsikka tämän vähemmän hyväntuulisen kakun päälle, mutta kaikkea ei voi saada. Toisaalta Musti kisaa kolmen lajin ja vielä suomenhevosten oman Cupin tiimoilla, mikä aina lisää sijoitusmahdollisuuksia.. Taso on toisaalta kova, ja ollaanpa rehellisiä; Mustin kanssa jo näin hyvin kerätyt sijoitukset peruskisoista ovat melkoinen saavutus.
Toinen, vielä kisamenestystä merkittävämpi asia, on Mustin ensimmäinen varsa. 01.07. tamma varsoi dookien orista, Mörkövaaran Villimielestä, erittäin komean susirajalais-turmeltajalaisen orivarsan. Varsa on myyty rukkaselle, ja olemme korostaneet, ettei palautusoikeutta ole. Mieliteko eli Eli ei ehkä ole aivan nimensä veroinen (vaikka rukkanen kovastikin väittää halunneensa juuri kyseisen hevosen), mutta onhan se komea. Aivan jumalattoman komea. Emme voi kuin toivottaa onnea orin kanssa, hyvä siitä tulee! Kaiketi. Ehkä. Josko se tulisi enemmän isäänsä. ..tosin onko sekään paljoa parempi vaihtoehto. Mutta hieno on yhdistelmä ja etenkin sen tulos!
Loppukuun suurin tavoite on hyvä menestys koulukisoissa Cupien ollessa kerrankin enemmän täytenumero kuin pääasia. Ei meitä toki haittaa, vaikka tamma olisi niin kovassa vireessä, että pärjäisi Cupeissakin (sen kun näkisi, Mustia ei paljoa kisaaminen kiinnosta), mutta täydet KRJ-sijoitukset on tämän hetken päätavoite. Sen jälkeen keskitymme kenttäsijoituksiin, Cupit tulevat siinä kyljessä ihan luonnostaan.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jan 3, 2016 0:41:13 GMT 2
03.01.2016 Mustimamma
Vaikka mori-mori kuinka väittää, ettei ole suomenhevosihminen, niin silti hänellä on jo kolme suomenhevosta Littlenessissä. Ensimmäinen, Koskamiksiei, on meidän kasvattimme. Kun hän pohti haluavansa Kossusta varsaa, tarjosimme omaa tammaamme ja tadaa! - jälleen Susirajalainen suomenhevonen, oripoika Kaskuolin, lähti britteihin. Nyt mori sai Kassusta varsan, kun Musti varsoi pari päivää siten punarautiaan tammavarsan, joka sai nimekseen Mielikuoli eli Lissu. On kuulemma yhtä hapannaamainen kuin minä. Minä taas syytän varsan hapannaamaisuudesta Mustia. Jahka heppa-Lissu kasvaa, se lähtee isänsä ja isoisänsä seuraksi saarivaltioon morin täysiveristen ja ponien sekaan.
Mustin emä palkittiin äskettäin SLA-I* -palkinnolla, joten hapannaamallamme alkaa olla melkoisen isot saappaat täytettävänään. Onhan Mustilla ollut kova emälinja ennestäänkin, jos ei nyt kapasiteetin, niin meriittien puolesta. On kylläkin epäselvää, miten ne meriitit on saatu kasaan, kun nöyryys ja palvelualttius sekä yhteistyökyky loistavat poissaolollaan tässä tammalinjassa.. No, elämä on täynnä mysteereitä.
Varsauutisia lukuun ottamatta kiukkupyllyn elämään ei kuulu oikein mitään muuta. Meillä on vielä vähän auki, tekeekö Musti kotitalliin varsan Pimusta vai Kakarasta, koska mieli asian suhteen muuttuu aika lailla joka viikko. Kummassakin orissa on puolensa, etenkin suvun puolella. Aika näyttää, kumpaan oriin päädymme, ja onko se sitten loppujen lopuksi kovin suunniteltu ratkaisu vai vähän "sohitaan ny johonkin" -ratkaisu.
Jahka Musti palailee mammalomalta käyttöön, jatkamme Cupien kiertelyä. Koulusijoituksetkin näyttävät olevan ikävästi yhtä sijoitusta vaille täydet (miten tämä on jäänyt aikaisemmin huomaamatta?!), joten pitää käydä kääntymässä muutamissa koulukisoissa, että se 40 KRJ-sijoitusta tulee täyteen.
Onhan sitä tässäkin hommaa (alku)vuodelle 2016. Saa nähdä, venyykö varsanteko, saako Lissu näyttöjä emälleen, menevätkö laatuarvostelut jouluun vai vuodelle 2017 jajajaja mitäköhän vielä. Kaikki voi mennä pieleen, etenkin tämän tammalinjan ja meidän tallin tuntien!
|
|
|
|
Post by Lissu on Jan 30, 2016 14:28:51 GMT 2
30.01.2016 Miete et lätinä
Mustilla on melkoiset kengät täytettävänään, onhan se melkoisen emälinjan manttelinperijä. Emänsä Paheen meriittirivi lihoi taas YLA-tulosten myötä, ja on nyt niinkin makea kuin KTK-III, YLA1 (AP4!), SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I, SV-I. Kantakirjaus meinasi jäädä Mustin kanssa välistä, tamma kun ei ole näyttelytuomareita oikein vakuuttanut. Satulinnan VSN-näyttelyistä kuitenki napsahti RCH, joten saamme kiukkutammammekin kirjoihin ja kansiin. Todennäköisesti palkinto on KTK-III, mutta katsotaan, katsotaan! Eihän Musti nyt aivan toivottoman näköinen hevonen ole, vaikkei se mikään BIS-kehän vakiovieras olekaan. Sitä paitsi tamman varsat ovat hyvännäköisiä, poika KTK-II -palkittu (KTK-II -isästä, ahem) ja tytärkin on napannut KTK-kelpoisuuden, vieläpä useammasta näyttelystä.
Mustin tuleva palkintorivi ei tule olemaan yhtä häikäisevä kuin emänsä. KRJ-palkinto on todennäköisesti KRJ-II, sillä isältään neitimme ei juuri saa pisteitä; Hulipeli on kisannut lähinnä esteitä, koulusijoituksia on vain kolme. Emme me oria Paheelle sulhoksi koulusijojen perusteella valkanneetkaan, että ei sen puoleen. Estepuolella tähtäämme ykköseen, samaten SLA:ssa, tähtipalkinto olisi tietysti huikea, mutta se tulee jos on tullakseen. YLA:stakin olisi hienoa hakea ykköspalkinto kotiin.
Laatuarvosteluja varten Musti tarvitsee vielä pari varsaa. Susirajaan jää yksi, jahka joskus saamme isäorin valittua (ja känkkäränkkämme suvaitsee tehdä tammavarsan, sillä haluamme vaalia tammalinjaa). Myyntiin tulee siis ainakin yksi pikku-Musti, joskaan ei ihan lähiaikoina. Orikin pitäisi valita, Mustin pitäisi kisata vielä vähän (Cupit, tarinakisat) ja ties mitä. Onneksi tässä ei ole mikään kiire - ja ainakin meillä on nyt aikaa miettiä myyntipuhe valmiiksi sekä keksiä, miten selitämme Mustin vähemmän kukkaisen luonteen parhain päin.
Tai kapasiteetin.
Tai lähinnä sen puutteen.
|
|
|
|
Post by Lissu on Feb 20, 2016 14:59:44 GMT 2
20.02.2016 Emän ja tyttären kantakirjakolmoset
Takana on jälleen yksi kantakirjapäivä, jonka tuloksena tallissamme on neljä uutta kantakirjattua hevosta. Kotiinviemisiksi saimme KTK-III -palkinnon orille ja tammalle (Hese ja Musti) sekä KTK-II -palkinnot niin ikään orille ja tammalle (Kakara ja Kapu). Lisäksi muutama kasvattimme sai palkinnon (yksi jäi harmittavasti yhden pisteen päähän kolmospalkinnosta), joten päivä oli kerta kaikkiaan onnistunut.
Vaikka hevosia on tullut kirjattua melkoinen pino, jaksan silti jännittää joka ikinen kerta omien ja tuttujen hevosten puolesta. Mustin esittäminen oli nakitettu minulle, enkä varmasti ollut se asiallisin tsemppaaja mori-morille, joka esitti Mustin Lissu-tyttären heti meidän peräämme.
Tuomarit (aksu, Peppi S., Vibaja, Tanja N.) eivät olleet aivan yksimielisiä Mustin kohdalla, pisterivissä on jonkin verran heittoa (17 + 18 + 15 + 15). Palkinnoksi tuli, kuten jo kotona ounastelimme, KTK-III. Raudikkomme ei ole ollut mikään näyttelysuksee, minkä vuoksi emme odottaneet enkelikuoroa tai ylistyssanoja myöskään kantakirjatessa. Lissu-tyttären palkinto sen sijaan jäi harmittamaan, tamma kun jäi pisteen päähän kakkospalkinnosta. Toki KTK-III on aivan yhtä tervetullut palkinto, mutta olisi ollut edes kahteen pisteen kaula seuraavaan palkintoluokkaan!
Hermoilustani huolimatta päivä sujui rattoisasti, samaten kotimatka. Eilinen puunaus tuntui taas sen arvoiselta, kun saimme kotiinviemisiksi juuri odottamamme palkinnot, näimme tuttuja, juorusimme ja viihdyimme hienojen hevosten keskellä. Ensi kuun kirjattavatkin tuli ilmoitettua ajomatkan aikana.
Mustia itseään ei kiinnostanut kirjaukseen lähteminen tai siellä oleminen, ainakaan ilmeestä päätellen. Happaman, tyytymättömän oloinen hevonen ei varmasti ollut edukseen tuomareiden tai yleisön silmissä, ja jos ihan rehellisiä ollaan, olisi liikkeiden esittäminen voinut mennä paremmin. Omat liikkeeni olivat varmasti lennokkaammat kuin perässä hilaamani Mustin! Ravinkin saimme esittää kahdesti, että tuomarit saivat sen arvosteltua kunnolla. Mutta nyt on yksi etappi Mustikin elämässä ohi, virstanpylväs saavutettu, ja ensimmäinen meriitti hankittu.
|
|
|
|
Post by Lissu on Mar 3, 2016 10:18:06 GMT 2
03.03.2016 Risuesteitä kotikentällä
Kentällä on tällä hetkellä muutama maastoeste (tukkeja, risuesteitä, muita traktorilla siirreltäviä perusesteitä), joilla vedetään nyt tehotreeniä. Olin onnesta soikeana niin kauan, että narri nakitti Mustin maastoestetreenin minulle. Olkoonkin, että maastoesteillä raudikko pelittää paremmin kuin rataesteillä, en hihkunut riemusta. Vaan ei auta, hevoset on liikutettava.
Verrytteleminen ei ollut kivaa. Musti kiukutteli pitkästä aikaa kunnolla, takaosa keveni heti, kun koetin pyytää tammalta vähän enemmän liikettä, ja jos takaosa ei kevennytkään, niin hevonen heittäytyi etupainoiseksi jyräksi. Jee! Kesti aikansa, että sain Mustin kulkemaan niin, että tohdin aloittaa verryttelyhypyt. Vauhtia oli välillä liikaa, Mustin hyppytyyli ei koskaan ole ollut kummoinen, ja meinasin heittää hanskat tiskiin heti alkuunsa. Onneksi en, sillä kun siirryin maastoesteille, tammasta kuoriutui heti paljon miellyttävämpi ratsu.
Hyppäsin kahta tukkia ja kahta risuestettä, treenasin lähinnä lähestymisiä ja työstin Mustin laukkaa esteiden välillä. Pidäte poikineen oli ahkerassa käytössä, sillä vauhtia löytyi edelleen. Nyt Musti ei sentään pukitellut paria pienen pientä pukin yritystä lukuun ottamatta.
Se miellyttävä osuus; teimme pari oikeasti aika hyvää hyppyä tukeille. Lisäksi sain ratsastettua oikein hyvät tiet ja ponistuspaikat olivat kohdillaan, välillä myös Mustin laukka oli kaiken kaikkiaan sellaista, kuin sen halusinkin olevan. Hip hurraa!
Loppuverryttelyt ratsastin maastossa ja pihatiellä (hain samalla postin). Ei tätä voi kehua, jokunen hyvä hyppy, mutta aivan liikaa pukittelua, etupainoisuutta ja kiukuttelua. Huominen koulutreeni voi olla kädenvääntöä, sunnuntain estetreenit saattavat ihan hyvin jäädä välistä.. Katsoo nyt, juoksutusta, maastoilua ja eteen-alas -työstämistä. Ei Mustista mitään unelmaratsua saa, se ei ole sellainen koskaan ollutkaan eikä siitä tällä ikää sellaista kuoriudukaan. Jos sen varsassa tapahtuisi positiivista kehitystä luonteen ja kapasiteetin osalta.. Mutta tällä mennään, kun tämä tuli kasvatettua.
|
|
|
|
Post by Lissu on Dec 3, 2016 18:56:41 GMT 2
30.06.2015 Wyat Shetlands VVJ Cup
Kesäkuun tarinaluokan tehtävä: Miten Antti Tuisku liittyi kisapäivääsi? Voit kirjoittaa päivän tapahtumista tarinan, runon tai etsiä vaikka kuvan! Tyyli on vapaa.
4/8 narri (VRL-06046) - Mielipaha && Mustamieli
Siinä kohtaa vitsit ovat vähissä, kun pahantuuliset tammasi ovat alkaneet yksissä tuumin kiukutella sinulle ja koettavat vuorotellen purra tarkastaessasi valjaita ja syötävän hyvännäköinen autokuskisi saapuu viereesi hoilaamaan; "ja sit ku mä flippaan peto on irti". Tekee mieli päästää se peto irti...
|
|
