Koistilan Malva "Malva"

[Pertti]

suomenhevostamma Koistilan Malva "Malva"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. ovat sallittuja.

Omat sivut.

Koistilasta tilausvarsana hankittu Malva-tamma on varsinainen lady, joka tietää näyttävänsä hyvältä. Malva vaatii, tahtoo ja haluaa asioita juuri nyt eikä vasta viidestoista päivä, kaiken kuuluu mennä sen mielen mukaan ja se olettaa muiden, niin hevosten kuin ihmistenkin, olevan olemassa vain palvellakseen sitä. Periaatteessa kiltti elikko, mutta niin nainen, niin nainen, ettei hyvä tosikaan.

Päiväjärjestys
maanantai: koulua
tiistai: esteitä
keskiviikko: koulua
torstai: vapaa
perjantai: verryttelevä treeni sileällä / maastossa
lauantai: puomeja / esteitä
sunnuntai: koulua / maasto tms., palautteleva treeni

[Lissu]

29.01.2015 Herranen aika, tää on kohta valmis!

Malva on ollut meillä jo ties miten pitkään ja ehtinyt päteä moneen otteeseen, mutta sen päiväkirjaan ei kukaan ole koskenut. Miten meni noin niin ko omasta mielestä? Pitääkin nyt yhdessä päiväkirjamerkinnässä selostaa kaikki mahdollinen.

Kuten Viilikin, Malva tuli meille tilauslapsukaisena Koistilasta. Malva on ihan kokonaan koistilalaista työtä, joten sulhasten etsiminen omasta tallista ei tule tuottamaan ongelmia. Itse asiasta ruunikosta tulee pian myyntiin ensimmäinen varsa, Malvan ja Taukin kenttäpainotteinen varsa.
Alusta asti oli selvää, että uusi kaunokaisemme olisi este-kenttäpainotteinen elikko, jonka kanssa tähdättäisiin kantakirjaan. Näyttelymenestys oikeuttikin kantakirjaukseen, ja joulukuussa 2014 Malva pääsi kirjoihin ja kansiin R-suunnalle 71 pisteellä ja KTK-II –palkinnolla. Hykertelimme narrin kanssa tyytyväisyyttämme, Malva oli kantakirjauksen osalta lunastanut toiveemme ja odotuksemme.

Ei Koistilan tytöllä muutenkaan huonosti mene; Malva on jo lopettanut esteuransa (enää Cupeja, niin VSR:n kun ERJ:n), ja kenttäurakin on melkein paketissa, sijoituksia on vähän reilu 30. Reippaudestaan ja vähän älyvapaasta menostaan huolimatta Malva on ollut todella mukava ratsu ja helppo kisakaveri, vaikka meitä alkuun vähän pelottikin, mitähän hommasta oikein tulee. Kisaaminen on kuitenkin ollut jouhevaa, ja meillä on suuret odotukset myös Malvan Cup-urasta. Ainakin me olemme vakaasti päättänyt, että neiti tuo jalometallia kotiin myös näistä isommista bailuista.

Takana on myös useampi valmennus (esteitä lähinnä, sekä yksi kouluvalmennus), suunnitelmissa on valmentautua ainakin maastoesteillä. Vaikka Malvan ura onkin loppusuoralla, Cupeissa tullaan pyörimään vielä jokunen tovi, ja isompiin kisoihin on ihan hyvä prepata ulkopuolisen katsellessa vierestä, mikä kaikki taas menikään päin persettä.
Malva on osoittautunut melkoiseksi kultakimpaleeksi, emmekä malta odottaa, että tamma saa jälkikasvua. Palamme halusta nähdä, periytyykö tamman rakenne tai kapasiteetti – tai luonne. Sitä tosin voisi vähän viilailla seuraaville polville..

[Lissu]

23.02.2015 Herranen aika, tää on valmis!

Niin siinä sitten kävi, että Malva meni ja paukutti itselleen täydet laatuarvostelusijotiukset este- ja kenttäradoilta. Nyt ruunikon kanssa keskitymme Cupeihin, joten pitänee varata vielä pari valmennusta; Cup-preppausta ei voi tehdä liian huolellisesti. Malva tuntuu valmistuneen tajuttoman nopeasti, joten ei muuta kuin hatunnosto kasvattajalle näin laadukkaasta kisapelistä. Toivoa sopii, että Malvan varsat tulevat emäänsä niin rakenteensa kuin suorituskykynsä puolesta.

Varsoista kun tuli puhe, niin tässä pitäisi alkaa pohtia, mistä yhdistelmästä jätämme Malvavarsan kotiin. Tammasta on vasta yksi varsa, toinen on tilattu, mutta se kotiinjäävä..! Tässä ollaan taas sen perusongelmamme äärellä; sopivaa oria ei muka ole. Meillä on narrin kanssa ollut muutamakin keskustelu ja palaveri ja ties mikä aiheesta ”ori Malvalle ja mitä me varsasta haluamme”, mutta toistaiseksi emme ole päässeet puusta pitkälle. Sopiva sulho löytyy kun löytyy, kuten aina, isoin vika taitaa olla kärsimättömyys omistajien – tai ainakin minun – korvien välissä.

Viime viikon treenit menivät kerta toisensa nappiin, joten olen erittäin luottavaisilla mielin tämän kuun Cupien suhteen. Malva on tehnyt niin hyvää työtä ’normikisoissa’, että jo senkin vuoksi toivomme ja vähän odotammekin Cup-menestystä, ei sen lajin tai jaoksen niin väliksi. Jos Malvan varsat ovat emänsä kaltaisia kisatykkejä, meidän ei tarvitse kovin kauaa odotella tamman laatuarvosteluihin kärräämistä. Olisihan se komeaa saada ennen kesää lisämeriittejä Malvan listaan! Mutta katsoo nyt, eihän tässä mikään kiire ole, ei meillä eikä Malvan jälkikasvulla.

[narri]

14.07.2015 Serpentiinitie

Malvalla on jo kolme varsaa ja olemme löytäneet sille jopa orin josta otamme varsan itsellemme. Vaikka Pyykkiä on pyöritelty lopulta tulimme kerrankin fiksuun lopputulokseen ja totesimme, että Pyykin ja Malvan varsa olisi luonteeltaan turhan mielenkiintoinen emmekä halua sitä. Niinpä olemme jo tiedustelleet alhipalta Taikakuun Kaukovaltaa, jota aiomme käyttää Malvalle. Vielä ei ole tammaa laitettu kantavaksi, mutta orin käytöstä on jo sovittu eikä meidän tarvitse laittaa kuin tilausta menemään, niin saamme siementä. Ajankohtaiseksi homma muuttuu varmaankin sitten, kun talliin tulee hieman tilaa - ostimme dookielta kaksi hevosta, meillä tuli takaisin eräs meillä jo kerran asunut hevonen ja lisäksi olemme ostamassa tilausvarsaa Riellalta tämän Tuohivirsusta. Haluamme ehdottomasti talliimme Perinnejalkineen.

Mutta siihen Malvaan! Tamman viikko-ohjelmassa luki tänään esteitä ja ajattelin treenata sen kanssa kisakorkeutta, kunnon rataa. Lissun nakitin mukaan varmistamaan, etten katkaise niskaani ja jos katkaisen, hän on soittamassa ambulanssia. Nainenhan sitten innostui siitä vallan hirmuisesti ja rynnisti rakentamaan meille rataa, sillä "siinä samalla saadaan pirun hienoja kuvia!!!". Vai saadaanko sittenkään.
Malvalla oli tänään reipas päivä, talliin pääsimme puolijuoksua ja ketjuissa tamma ei meinannut millään seisoskella paikoillaan. Sain komentaa Malvaa tosissaan, eikä se sittenkään asettunut. Tietenkin oma syy, Malva kun toimii parhaiten silloin kun sen oikkuihin mukautuu eikä koetakaan komentaa, mutta minkäs teet kun kyllästyy odottamaan milloin Hänen Armollisuutensa suvaitsee sen jalkansa nostaa, jotta kavioita pääsee puhdistamaan...

Kentälle saapuessani meitä odotti intoa pursuava Lissu ja niin hemmetin vaikea rata, että pysähdyin portille tuijottamaan suu auki - Malva siitä sitten kiskaisi allekirjoittaneen liikkeelle ja hyvä, etten kaatunut suoraan kentälle. Lissu punttasi minut puoliväkisin selkään selitellen samalla innoissaan tehtäviä ja miten tuolta esteeltä saisi sellaisia kuvia ja tältä tällaisia ja etten saisi näyttää kuvissa siltä, että haluan tappaa kaikki.
Kauhusta kankeana aloin verryttelemään Malvaa, jolla oli vauhti päällä. Puolessa välissä verkkaa hermostuin kaasun kiinnihirttoon heti verkkaesteen jälkeen niin pahasti, että tamma muistaa sen vielä ensi viikollakin. Sellaista perkelettä ei hetkeen ole Susirajan pihalla kuultu enkä ole hetkeen ottanut niin paljoa yhtäkään hevosta kiinni.

Mutta sain sen, minkä hain. Malva oli hyvin nöyrää tyttöä reagoidessaan pidätteeseen sen jälkeen ja saimme radan jopa onnistumaan pariinkin otteeseen! Lissu oli kyllä tehnyt siitä melkoisen hirviön kaikkine suhteutettuine linjoineen, kolmoissarjoineen ja teineen - vai miltä kuulostaisi trippeli, lyhyt viisi laukkaa ja sarja? Kamalaa, sitä se oli. Malva kyllä hyppäsi hyvin, tarkasti ja vauhtiakin oli sopivasti kun olin ensin vähän suuttunut tammalle. Kuvatkin kuulemma onnistuivat aivan loistavasti.
Loppuverkat tein pellolla, ensin laukkaa pitkässä muodossa, sitten ravia ja lopuksi käyntiä. Loppuverkassa tamma pärski ja polki alleen oikein kunnolla, vaikka Malva yleensä ottaa vain nokkiinsa siitä, että sitä komentaa, tällä kertaa se teki vain hyvää. Joskus näinkin päin.

Tallilla Malva pääsi saman tien pesulle ja hikiviilailun jälkeen takaisin tarhaan, vaikka kesällä on riittänyt kylmääkin tänään oli puolipilveä ilman tuulta, joten loimeakaan ei tarvittu. Itse suuntasin suihkuun ja katselemaan, millaisia otoksia Lissu oli saanut.
Illemmalla pitänee nakittaa vaikka Sarlotta kävelyttämään Malvaa hieman lisää, ettei se varmasti jumitu, sen verran kovaan rääkkiin se tänään joutui.

[Lissu]

16.08.2015 Mitäs tässä

Malvan kanssa ollaan siinä ärsyttävässä suvantovaiheessa, jossa kierrellään cupeja ja odotellaan jälkeläisnäyttöjä. Susirajaan jäävä varsa on edelleen tekemättä, vaikka ori on aikaa sitten valittu (narri tosin on höpissyt tästä jo). Minulla on jo nimikin valmiina tulevalle varsalle - kun vain tulisi sopiva väli astuttaa Malva! Isoin este on "lievästi" täysi talli, jota pikku hiljaa tyhjennellään.
Tammalla on ennestään neljä varsaa, kaikki tammoja. Malvan tyttäriä on hauska katsoa; kaksi on ruunikoita, kaksi rautiaita, ja molemmista väreistä löytyy niin pienhevos- kuin hevoskokoinen versio. Kaksi neideistä on päässyt kirjoihin ja kansiin, molemmat KTK-III -palkinnolla. Innolla odotamme kahden muun kirjaamista!

Ratsastin Malvan heti aamusta, lähdimme Sarlotan ja Muun kanssa rennolle maastoretkelle. Malva tuijotti kirjavaa ponitammaa kuin halpaa makkaraa, Muu oli lähinnä utelias uuden tuttavuuden suhteen (tammat ovat tallissa ja tarhoissa niin kaukana toisistaan, etteivät ole juuri koskaan nähneet toisiaan).
Päivä oli aamusta asti kirkas, aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Olimme Sarlotan kanssa varmasti hullunkurinen näky ratsastaessamme aurinkolasit nenillämme, mutta minkäs teet - ilman aurinkolaseja sokaistui täysin.

Kiersimme puolitoista tuntia Susirajan maastoja melko reippaaseen tahtiin taittaen matkaa pääosin ravissa. Muutama laukkapätkä ja asettelu-/taivuttelupätkiä sekä pohkeenväistöä käynnissä.. Sekä Malva, että Muu, toimivat moitteetta. Alkukyräilynsä jälkeen suomenhevonen ei ollut moksiskaan kirjavasta ratsuponista, vaan tammat kulkivat sulassa sovussa rinta rinnan maastopoluilta nurmikentille ja niin edelleen. En kyllä silti laittaisi näitä samaan tarhaan, Malva varmaan ajattaisi Muuta ruoka-aikoina niin pahasti, ettei poniparka saisi syödä ollenkaan.

Kumpikaan ratsuista ei ollut hikinen palatessamme, joten varusteet veke, porkkana suuhun joka iikalle ja tammat takaisin tarhoihinsa.

[Lissu]

22.11.2015 Mitäs Malva onkaan periyttänyt

Perinteisen varsakatsauksen aika! Johan Malvalla näitä varsoja onkin, ja hyvä niin; tamma on kaunis katsella, pätevä kisapeli, kapasiteettia löytyy, eikä luonteessakaan ole isommin valittamista. Onhan ruunikkomme melkoinen lady, mutta kun sen muistaa ja toimii sen mukaan, Malva on oikein mukava hevonen.
Mutta ne varsat. Neljä varsaa, kolme tammaa ja yksi ori. Kaikki ovat tehneet jo enemmän tai vähemmän kisauraa (kolme kenttäratsastuksen saralla, yksi esteiden), kolme neljästä on kantakirjattu ja viimeinenkin on mukana joulukuun kantakirjatilaisuudessa.

Ensimmäinen varsa, tamma Malvikki, on Malvan ja Tossun tytär. Reilu kolmekymmentä kenttäsijoitusta kisannut tamma ei kaikeksi onnekseen saanut samanlaista luonnetta kuin emällään, vaan on tasaisempi kaveri. Oonan omistuksessa oleva tamma on mukana joulukuun kantakirjatilaisuudessa.
Pienhevoskokoiseksi jäänyt, niin ikään ruunikko tammavarsa Myskimalva on Malvan ja Taukin tytär. Kymmenisen kenttäsijoitusta kerännyt KTK-III -palkittu neiti on diivamaisempi tapaus kuin isosiskopuolensa. Myskimalva on ehtinyt tehdä useamman varsan, joista yksi on KTK-II palkittu. Hyät geenit kulkevat selvästi etiäpäin!
Kolmas, rautias pientamma Tunturirikko, on Malvan ja Kokon jälkikasvua. Porrastetuissa esteitä ja kenttää kisannut pikkutamma on ilkikurinen keppostelija, joten luonne on ehdottomasti peritty isän puolelta.
Joukon viimeinen, ainoa oripoika, on Taikakuun Kaukovallan kanssa tehty komea Mielivalta eli mairittelevasti Limpun. Kotiin jäänyt ori on KTK-III -palkittu (pistettä vaille KTK-II, uusimaan!) komistus, joka kisaa kenttää ja esteitä. Limpulla on oikeuksia, muilla velvollisuuksia, joten ei tarvitse kauaa miettiä, perikö poika luonnetta emältä vai ei.

Malva on periyttänyt aika kivasti kapasiteettia ja (perus)hyvää rakennetta, luonteen kanssa vähän fifty-fiifty. Jos kaipaa pätevää, katseenkestävää kilpapeliä talliinsa, suosittelen vahvasti harkitsemaan Malvan jälkeläisiä, tai vaihtoehtoisesti niiden jälkeläisiä. Malvan omat vanhemmat ovat tehneet muitakin hyvärakenteisia suorittajia kuin Malvan, joten ainakin emän puolelta uskallamme taata hyvät geenit. Kyllä Vibajalta tulee hienoja hevosia!

[Lissu]

25.12.2015 Tämän hetken toimintasuunnitelma

Kiitos jouluähkyn ja työntekijöiden lomien, hevosten liikutus on tänään aika minimissä - loma se on hevosillakin. Tallityöt on luonnollisesti tehty normaalisti ja hevoset nakattu pihalle, jokunen juoksutetaan tai ratsastetaan (lähinnä ne, joilla ei juuri kärsi vapaata pitää). Malvan vapaapäivä hyppäsi eiliseltä tälle päivälle, Sarlotta kävi eilen maastoilemassa ruunikon kanssa reilu tunnin semireippaassa tahdissa Santerin ja Pupun kanssa. Kaikki oli mennyt hyvin, hevoset olivat olleet reippaita, Pupu täysin Malvan tossun alla ja sää oli ollut yllättävän hyvä.

Joulu ei kuitenkaan vaikuta Cuposallistumisiin, KERJ-Cupiin ja VSR-Cupeihin mennään ihan normaalisti. Eri asia, millaiset suoritukset jouluruokaähkyiset ratsastajat saavat aikaiseksi.. Hevosethan meillä ovat hyvässä kunnossa, kuten yleensäkin. Pitänee ehkä harkita lainakuskeja (tai vähentää sitä suklaan, pipareiden, torttujen ym. mussutusta).

Malvan osalta suunnitelmat ovat seuraavat; Cupeissa kiertelyä, näillä näkymin huhtikuussa KERJL, sen jälkeen SLA, YLA on vielä vähän auki. Tammalla on tarpeeksi jälkeläisnäyttöjä vähän joka kinkeriin, nyt vain pitää pohtia ja punnita, raahaako rouvaa muualle kuin kenttä- ja rotulaatuarvosteluun. Esteitähän Malva olisi kisannut, mutta meidän tuurillamme ruunikon jälkikasvu on kunnostautunut lähinnä kenttäradoilla. No, meidän Limppumme kisaa esteitä ja Tunturirikko on aloitellut esteuraa, joten ehkä se siitä. Voi toki olla, että Malvalla tulee ikäkin vastaan ennen kuin ERJ:n laatuarvostelu olisi ajankohtainen, tiedä häntä.

Näillä puhein on hyvä pyöriä Cupeja sekä vuotta 2016 kohti. Jotenkin omituista ajatella, että Malvan saisi laatuarvostelutuomareiden eteen vaikka heti, ellei listalla olisi kuutta muuta hevosta. Niin se aika rientää!

[Lissu]

10.01.2016 Taipuu taipuu

Vaikka Malva oli ensimmäisten liikuttamieni hevosten joukossa, sain aikaiseksi selostaa treenistä vasta nyt. Se on tosin enemmän kuin monen muun hevosen kohdalla, en ole turhan monesta liikuttamastani runoillut riviäkään. Oho hupsista! Malvan kanssa ei edes tapahtunut mitään ihmeellistä, mikään ei mennyt totaalisen penkin alle, en saanut "ahaa!" -elämystä ratsastuksen tai minkään muunkaan suhteen. Noin tunnin treenimme oli ihan normaali kevyt, verryttelevä ja venyttelevä kouluvääntö, mitä nyt neitiä vähän kiukutti ja se koetti olla nokkamiehenä. Siinähän nyt ei ole mitään omituista, joten ei sitäkään voi laskea kertomisen arvoiseksi, arjesta poikkeavaksi asiaksi. Kerron siitä silti!

Malvalla oli taas vaihteeksi niitä päiviä, kun se itse tiesi ja osasi kaiken paremmin, eikä ratsastajaa tarvinnut sen isommin kuunnella. Onneksi tämänkin elikon kanssa on niin pitkä historia, että vaikka verryttelyissä joutuisikin vääntämään kättä ja katsomaan, kumpi on pomo, niin yleensä (yleensä.. valitettavasti ei aina) Malva ymmärtää taipua. Tässäkään ei ole mitään tavanomaisesta poikkeavaa, ainahan Malva on ollut minäminä-asenteinen, itsepäinen herkkä kukkanen.
Taipuminen tuntui kuitenkin olevan hillittömän hankalaa, vaikka kaikki muu sujuikin tavalliseen tapaan ilman kiukutteluja tai ongelmia. Ei tamma jumissa ole, se liikkuu täysin normaalisti ja taipuisikin normaalisti, mitä nyt vain sattui päättämään, että tänään ei pysty. Etenkin oikea kylki oli aivan takorautaa, vasen kylki sentään antoi vähän periksi. Kaula kääntyi ja taipui ongelmitta, rungostaan Malva koetti olla jäykkänä. No, ei siinä, teimme sitten Malvan kanssa oikein paljon voltteja, ympyröitä, täyskaartoja, kiemurauria, erilaisia asetus- ja taivutustehtäviä.. Ja kyllä alkoi hevonen taipua, kun totesi pääsevänsä paljon helpommalla.

Siirtymiset, peruutukset ja temponvaihtelut menivät jouhevasti ilman kitkan kitkaa, laukka rullasi oikein hyvin, samaten ravi oli mukavan letkeää. Käyntiä piti työstää eniten, käynnissä Malva olisi mieluiten madellut kolme metriä pitkänä makkarana. Ei siinä, ihan perusjuttuja tuli työstettynä, Malvan peruskiukuttelua ja asennevammaa nitistettyä ja niinpoispäin. Saa nähdä, kokeileeko ruunikko huomennakin olla pomoa minäminä-asenteineen, vai riittikö tämänpäiväinen karvas tappio pitämään Malvan hetken ruodussa.

[Lissu]

Niin kaunis on hiljaisuus.

Vanhuuden vaivojen väsyttämä Malva pääsi tänään vehreämmille niityille. Lepää rauhassa, lady.