Hunajaruoto "Jarru"

[Pertti]

suomenpienhevostamma Hunajaruoto "Jarru"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. ovat sallittuja.

Omat sivut.

CC.:n tarjotessa Hunajapyrstö-tammaansa jalostukseen Susirajalaiset iskivät kiinni kuin sika limppuun. Jarru, Hunajapyrstön ja tallin oman Kalavaras-orin varsa, on samanlainen eloisa, kiltti riemuidiootti, kuin isänsä ja isänemänsä. Kapasiteetti ja jarrut unohtuvat, kun pikkuneiti pömeltää kohti uusia seikkailuja. Ainakin tamma näyttää perhanan hyvältä.

Päiväjärjestys
maanantai: vapaa
tiistai: kevyt koulutreeni
keskiviikko: pikkuesteitä (max. 70cm)
torstai: esteitä
perjantai: kevyt verkkatreeni
lauantai: esteitä
sunnuntai: kevyt verkkatreeni

[Lissu]

23.03.2015 Tilannekatsaus

Jarrun elämässä on tapahtunut ihan järkyttävän paljon kaikkea, ja monestako tapahtumasta me olemme kirjoittaneet päiväkirjamerkinnän? Emme ensimmäisestäkään. Miten meni noin niin ko omasta mielestä..

Pikkutammamme on CC.:n kasvatti. Naisen tarjotessa upeaa, ihanaa Hunajapyrstöään jalostukseen iskimme kiinni kuin siat limppuun, ja onneksemme Varvas kelpasi sulhaseksi ja Susiraja varsan kodiksi. Tuloksena oli Hunajaruoto, ihanakamala syötävän suloinen Jarrumme, jonka luonteessa näkyy, että Katiskahan se siellä häärii taustalla. Jo varsasta lähtien raudikko on aiheuttanut meille harmaita hiuksia, mutta toisaalta Jarrun kanssa puuhaaminen on ollut antoisaa – onnistumisten kanssa on tiennyt tehneensä jotain tosissaan oikein.

Kilpaura niin este- kuin kenttäradoilla alkoi todella reippaasti, ja vastoin kaikkia todennäköisyyksiä Jarru on ollut aika simppeli, hieno kisapeli. Tällä hetkellä tamma kiertelee vain Cupeissa ja tarinakisoissa, koska kisanäytöt on saatu kasaan molemmissa lajeissa. Onko Jarru edes pikkasen hieno!
05.10.2014 raudikko sai ensimmäisen ison sulan hattuunsa, kun kantakirjasimme pikkuneidin. P-suunnalle tarjottu kaunokaisemme ihastutti myös tuomareita, pistesaalis oli tasan 70p. ja palkinto odotuksemme täyttänyt ja ylittänyt KTK-II. Olimme, ja olemme edelleen, niin saamarin ylpeitä ihanasta pikku häslästämme!

01.11.2014 Jarrusta tuli ensimmäistä kertaa mamma, kun tamma varsoi omasta Neiti-oristani komean, rautiaan oripojan. Myöhemmin Valvemahlaksi (tai kotoisammin Likaksi) nimetty ori kirjattiin KTK-II –palkinnolla, kuten vanhempansakin. Toivottavasti Jarrun tulevat varsat ovat yhtä komeita ilmestyksiä kuin Likka.

Muuten Jarrun elämä on ollut sitä, mitä meillä hevosten elämä yleensä on; treeniä omalla porukalla ja valmentajan silmien alla, kisaamista, ajoittaisia karkuretkiä, rentoja maastoja, pukkilaukkaa pitkin peltoja, voikukkaseppeleitä niin hevosen kuin ratsastajan päässä. Jarru on ylienergisyydestään huolimatta tallimme ihastuttavimpia hevosia, joka hurmaa ulkonäöllään ja.. no, ulkonäöllään. Onhan tämä omalla tavallaan ihan soma luonteensakin puolesta, ainakin, jos sulkee silmänsä kaikelta pömeltämiseltä ja riekkumiselta. Oli miten oli, Jarru lähtee Susirajasta vain jalat edellä. Meidän oma, ihana pikkutammamme.

[Lissu]

02.06.2015 Ralliprinsessan kuulumiset

Niinhän siinä pääsi käymään, että Jarru otti ja tuli kisavalmiiksi jo aikapäiviä sitten. Pikkutammalla treenataan edelleen aktiivisesti, tähtäämme Cup-menestykseen. Toivottavasti onni on puolellamme, ja rallitamma malttaa esitellä osaamistaan myös Cupeissa.

Olemme narrin kanssa pohtineet Jarrun jälkeläistilannettakin. Tammalla on jo kaksi varsaa, molemmat todella komeita oripoikia.
Ensimmäinen varsa, narrille tilausvarsana mennyt pienhevosori Valvemahla, on KTK-II -palkittu yleispeli, jonka isä on minun Neiti-orhini. "Likka" on aloitellut uraansa pikku hiljaa keräten jo ihan kivasti koulu- ja estesijoituksia.
Toinen varsa, Susirajaan jäänyt hevoskokoinen ori Luurankopokeri, on Jarrun ja Missin rakkauspakkausvarsa. Myös "Pimu" on KTK-II -palkittu. Este-kenttäpelimme on tehnyt jo kivasti tulosta esteradoilta, kenttäpuolelta taisi olla vasta pari sijoitusta.

Olemme järkyttävän ylpeitä Jarrun molemmista varsoista, ja toivomme, että myös tulevat Jarruvauvvat ovat yhtä hyvärakenteisia. Tähän mennessä pikkutammamme on tehnyt varsansa KTK-II -orien kanssa, joten on vähän paha sanoa, kummalta puolelta se rakenne nyt periytyikään.

Takaisin Jarruun itseensä, ja tämän päivän kevyeeseen koulutreeniin. "Kevyt" oli tosin toiveajattelua, tammalla oli niin paljon menohaluja, ettei pikkurouva meinannut kengissään pysyä, kun talutin sen tarhasta talliin. Harjatessani Jarrua hevonen tuntui olevan aivan intopiukeana, kuolaimet hevonen otti suuhunsa sellaista vauhtia, että käteni meinasi mennä siinä sivussa Jarrun suuhun. Jolla kulla on vähän menohaluja..!

Verryttelyt olivat aika irvokas esitys, ja lopulta luovutinkin. Viiden häntä putkella laukatun kierroksen jälkeen Jarrusta löytyi vähän maltillisempiakin nopeuksia. Myönnän, että minua meinasi tympiä käyttää näin kaunis aamu kentällä nysväämiseen maastoilun sijaan, mutta kun Jarrulla on paha rakettipäivä, maastoilusta ei tulisi oikein mitään.
Tein paljon (puoli)ympyröitä ja kahdeksikkoja, pohkeenväistöjä sekä kolmi- ja nelikaarisia kiemurauria. Askeleen pidennystä ja lyhennystä käynnissä ja ravissa, pysähdyksiä ja peruutuksia, temponvaihteluita. Ajoittain Jarru vastasi apuihini erittäin hyvin, toi takaosaansa alle, käytti selkäänsä ja vatsalihaksiaan sekä kaulaansa. Välillä pienhevonen otti avut kehotuksena kaahaamiseen, mikä johti pään ylös nostamiseen ja kauheaan ravitikutukseen. Ja ei kun uusiksi, ensin rauhoittamaan ja rentouttamaan, muoto pitkäksi ja päätä alemmas, siitä asteittain kasaamaan pakettia..

Puolitoista tuntia, paljon hyviä pätkiä, mutta valitettavasti enemmän rallia. Jarrun rallipäivä jatkui tarhassa hirmuisen pukkirallin ja piehtaroinnin merkeissä. Saas nähdä, malttaako formulaponi rauhoittua edes päiväheinät syödäkseen!

[Lissu]

22.06.2015 Voihan sen vapaapäivän karkuteilläkin käyttää

Meillä on harkinnan alla, että jätämme Jarrulta vapaapäivän pois (tai treenaamme pikkurakettiamme vähän useammin kunnon hikeen), koska tamma on alkanut kehitellä vaihtoehtoista puuhaa vapaapäivilleen. Tämän päivän kolttosesta meillä vain ei ollut mitään käsitystä, ennen kuin naapurin lypsylehmätilan isäntä soitti meille.
Olimme koko talliporukka kaikessa rauhassa töidemme parissa, kuka liikuttamassa hevosia, kuka järjestelemässä varustetiloja (jeij siivous- ja pyykkipäiville!), jokainen omissa hommissaan. Olin juuri pihalla ripustamassa satulahuopia kuivumaan - oli muuten turha homma, kiitos iltapäivän rankkasadekuuron -, kun puhelimeni amispoppisoittoääni keskeytti ajatukseni turhankin kovaäänisellä soinnillaan. Ilmeeni oli varmasti komea, kun kuuntelin naapurin isännän leppoisaa jutustelua siitä, miten yksi hevosistamme haluaa olla lehmä. Kuuntelin hetken hölmistyneenä, kunnes sain ähistyä väliin "mitäkukahäh?" -kysymysrimpsun.

Isännän selvitettyä uudestaan, hyvin verkkaiseen tahtiin ja selkeästi artikuloiden, että hänen lehmälaitumellaan on hevonen, jonka hän olettaa kuuluvan meille. Kypärä päähän, riimunnaru kainaloon ja juoksujalkaa naapurin. Oli muuten ratkiriemukasta juosta muutama kilometri painostavalla, ukkosta enteilevällä ilmalla. Onneksi vain pari kilometriä.

Oikeassahan naapurimme oli, lehmälaitumella olla öllötti meidän Jarrumme. Minulla ei ole mitään käsitystä, missä vaiheessa tamma on karannut tarhastaan, eikä selkeästi ollut muillakaan tallilaisilla, koska Jarrua ei missään kohti etsitty. Onneksi raudikko oli karkureissullaan rynnännyt sellaiselle lehmälaitumella, jossa yhdelläkään märehtijällä ei ollut sarvia! Näky oli kyllä komea, Jarru ja pari vanhempaa lehmää tekivät kovaa vauhtia tuttavuutta ja tuntuivat ihan tykkäävän toisistaan. Ainakaan Jarru ei olisi malttanut millään jättää uusia ystäviään.

Kiittelin kovasti, pyysin anteeksi ja ratsastin Jarrun kotiin. Kävin tarkastamassa tamman tarhan, ehjä oli, portti lukossa, kaikki kunnossa. Joko pikkurakettimme on loikannut aidan yli tai ryöminyt sen ali, mene ja tiedä. Pitää vähän kytätä Jarrun menoa, karkailusta ei todellakaan tarvihe tulla jokaviikkoinen harraste. Lisää liikuntaa, ehkä seikkailunhalut sillä kuolevat. Onneksi tämä reissu sujui ilman naarmuja tai muita vammoja, kinttuvikojahan tässä vielä kaivattaisiinkin!

[Lissu]

06.07.2015 ERJ-laatisvalmis

Nyt ovat Jarrun pojat tehneet niin paljon tulosta estekentillä, että mammalla on jälkeläisnäytöt. Pikkutamma ilmoitetaan näillä näkymin ensi kuun laatuarvostelutilaisuuteen, ellei listalle ilmesty joku oleellisempi (= vanhempi) hevonen. Aika kuluu kyllä siivillä, vastahan Jarru oli varsa ja nyt sillä on jo varsoja (joista toisella on jälkikasvua..!) ja kisatuloksia ja se menee laatuarvosteluun ja mitäköhän vielä. Ei liene tarpeen mainita, miten ylpeitä me narrin kanssa olemme pikkurakettimme saavutuksista sekä jälkeläisistä. Pitäisi alkaa katsella Jarrulle oria sillä silmällä, raudikosta voisi laittaa kolmannen varsan maailmalle.

Jarrulla on vapaapäivä, emmekä me narrin kanssa jaksaneet syötyämme lähteä heti liikuttamaan hevosia, joten nappasimme tamman matkaamme kuvaussessiota varten. Samalla tuli mittailtua Jarrun uudet suitset päähän (ja toki uudet, uutuuttaan kiiltelevät nahkasuitset näyttävät kuvissa erittäin hyvältä!).
narri esitti Jarrun, minä räpsin kuvia. Tamma ei meinannut malttaa seisoa, joten rakennekuvien kanssa oli hankaluuksia. Milloin takaset olivat miten sattuu, milloin etuset, milloin koko hevonen oli banaanimutkalla, milloin tamma kuikuili jotain kaukaisuudessa mahdollisesti lentelevää hyttystä. Pääkuvat onnistuivat yli odotusten, kun Jarru vain suvaitsi katsoa kameraan. Ilmeikästä, sievää hevosta on ilo kuvata, vaikka tällä kertaa mallin poseeraamisen taso oli jokseenkin heikkoa. Tai ainakin vaihtelevaa.

Huomenna ohjelmassa on kevyt koulutreeni, jota todennäköisesti höystetään puomeilla. Tämän kuun estetreenit suoritetaan melko varmasti hyvin ryppyotsaisesti, kun tammaa kerran valmistellaan laatuarvosteluihin. Jarru kyllä osaa hypätä, ei siinä mitään, mutta kun minua hermostuttaa!

[Lissu]

26.09.2015 Miten meni noin niin ko omasta mielestä

Lienee paikallaan kertoa vähän eilisestä "kevyestä verkkatreenistä", tai kuten homma Jarrun mukaan meni, "vauhdikkaasta sirkusesityksestä". Melkein kävi sääliksi hevosta, se selvästi haluaa miellyttää ja olla hieno, mutta järki, ymmärrys ja kärsivällisyys eivät oikein riitä. Lopputulemana sääliksi käy lähinnä ratsastajaa.

Ratsastin Jarrun jo ennen kuutta ja aamutallia, kun kerran heräsin tavallista aikaisemmin niin miksi en aloittaisi päivääni oman elämänsä formula-auton liikutuksella? Ajatus tuntui ihan hirvittävän hyvältä, kun pohdin sitä ennen aamukahvia. Aamukahvin jälkeenkin ajatus oli ihan kehityskelpoinen.
Talliin asti päästyäni aloin vähän kyseenalaistaa suunnitelmaani, sillä nähdessään karsinan eteen tuodut varusteet Jarru ei ollut kengissään pysyä. Pikkutamma ihan vapisi innosta, hyöri ja pyöri karsinassaan ja saman tien, kun avasin oven, Jarru koetti singahtaa vapauteen. Ainakin joku lähtee mielellään töihin! Harjasin ja varustin Jarrun kpikapikaa mukana pyörien, ennen kuin lähdimme hortoilemaan pihalle aamu-usvaan.

Tarkoitukseni oli ottaa paljon tempovaihteluita, askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä, voltteja, ympyröitä, täyskaartoja, kahdeksikkoja, kiemurauria.. Lyhyesti sanottuna venyttää ja verrytellä Jarrua hyväksi havaituilla perustehtävillä. Valitettavasti treenin poikkeuksellisesta ajankohdasta innostunut Jarru ei meinannut malttaa kävellä ensinkään, ja ravikin oli niin lyhytaskelista tikutusta, ettei mitään tolkkua. Se paljon puhuttu perstuntuma ei ollut erityisen kiva.
Tiedä miten pitkään me verryttelimme, ennen kuin sain Jarrun vähän rennommaksi ja venyttämään niin kaulaansa kuin askeltakin. Ensimmäinen ravinosto kuitenkin pyyhki kaiken pois, ja olin jälleen lähtöpisteessä pienhevosen intopiukeuden ja lyhyen, tikuttavan ja jännittyneen liikkeen kanssa.

Välillä oltiin banaanimutkalla, välillä taisimme olla ihan S-kirjaimena, ajoittain Jarrun etuosa toimi ja takaosa ei, välillä toisin päin. Muutama laukannosto oli ihan katastrofi etuosan laukatessa ja takaosan ravatessa. Pohkeenväistö muistutti macarenaa, peruutuksista en edes halua puhua. Jarru esitteli myös ihme tasajalkajänisloikkia laukassa, tiedä sitten oliko kyseessä jokin levaden esiaste vai ihan normi pömellystä. Veikkaan jälkimmäistä.

Lopputulemana koko verkkatreeni oli turhankin reipastahtinen, enkä voinut kuin manata omaa tyhmyyttäni liikuttaa Jarru niin omituiseen aikaan. Tämä elikko käy muutenkin kierroksilla, eikä olisi kaivannut yhtään ylimääräistä jännityselementtiä! Oma vika.
Tänään Jarrulla on estetreeni. Raudikko ratsastetaan normaaliin tapaan päiväsaikaan, ja minä tosiaan toivon tamman olevan tänään perässä eilisen sambaesityksen jäljiltä.

[Lissu]

07.10.2015 Yllättävän hankalat pikkuhyppelyt

Siitä onkin hetki, kun olen viimeksi höpöttänyt ihan perus treeneistä. Asialle on tosin ihan looginen selitys, ei ole ollut paljoa painokelpoista sanottavaa.. Periaatteessa on mennyt ihan OK, kun otetaan huomioon, millainen elikko on kyseessä, mutta käytännössä Jarrun kanssa on ollut melkoisesti petrattavaa. Aina ei uskoisi, että tamman kisaura on Cupeissa kiertelyä lukuun ottamatta paketissa, sen verran holtitonta meno hypätessä on. Sileätreenit menevät, miten menevät, niiden kanssa en koe puoliksikaan niin suurta epätoivoa kuin hypätessä.
Joten enköhän minä aio kertoa juurikin estetreeneistä. Olkoonkin, että kyse on max. 70cm korkeista pikkuesteistä.

Alkuverryttelyissä pikkuraudikko ei meinannut kengissään pysyä, mokomahan tausi heti, että tänään hypätään. Koetahan siinä saada hevosta rennoksi käynnissä ja ravissa, kun hevonen itse nostaa päätään ylös tikuttaen menemään kuin nopeusennätystä tekevä lennätinlaite. Paljon voltteja, täyskaartoja ja kiemurauria, askeleen pidennystä ja lyhennystä, peruutuksia, pohkeenväistöä - ja siitä huolimatta Jarru oli menossa kuin mikäkin vauhkoontunut aropupu.
Hyvin pitkien sileäalkuverkkojen jälkeen otin mukaan ravi- ja laukkapuomit, kavaletit ja pari pikkuestettä (30-40cm korkuisia pystyjä ja ristikkoja). Puomit Jarru koikkelehti miten sattui, esteet tamma hoiti kunnialla, vaikka lähestymisvauhti oli välillä aivan liian kova. Ponnistuspaikat olivat sentään kohdillaan, vaikka se on aika laiha lohtu. Laukkavoltti ennen estettä rauhoitti vauhtia vähän. Tuokaan niksi ei toimi kisoissa, suorituksen aikana voltteja ei kannata tehdä, ellei halua virhepisteitä.

Muutaman hyvän lähestymisen jälkiin korotin esteitä 10cm, ja jatkoimme Jarrun kanssa hyppäämistä. Ristikolle tuli hallittuja, hyviä hyppyjä, Jarru oli koko ajan tuntumalla, ohjan ja pohkeen välissä, mutta se pysty..! En tiedä, missä se hevonen oikein oli, muttei ainakaan avuilla. Paketti levisi aivan täysin, kun pikkurouva Taskuraketti mennä viiletti ennen pystyä aivan miten halusi, ja tolkku palasi vasta viisi laukka-askelta pystyn jälkeen. Lienee sanomattakin selvää, että estekorkeus ei enää noussut, vaan hinkkasimme pystyä, kunnes saimme yhden siistin, hallitun lähestymisen aikaiseksi. Siinä menikin hetki..

Sekä minä, ett Jarru, olimme aivan hikisiä treenin jälkeen. Tamma pääsi shampoopesun jälkeen karsinaan kuivattelemaan vohveliloimi päällään, minä nakkasin satulahuovan pyykkiin, putsasin varusteet ja painelin itsekin suihkuun.

[Lissu]

18.02.2016 Pohdintaa, pälpätystä, blaa blaa

Kaipa tässä pitää ylpeän mamman sulattaa, että pikkumuru on ihan oikeasti valmis kaikkeen mahdolliseen, myös täyteen eläkkeeseen. Jarrulla on vielä edessään parit kinkerit (KERJL, YLA, SLA), mutta niiden jälkeen ei yhtikäs mitään. Pikkutamma saa vain olla möllöttää, kaiketi pihatossa väistelemässä siellä majailevia lohikäärmeitä -- muita tammojamme. Kauhea, tuntuu, ettei Jarru ole ollut meillä kuin hetken! Toisaalta taas tuntuu, että raudikko on ollut meillä aina. Kovin on ristiriitaiset tunnelmat.

Jarrun poika Pimu jatkaa hienosti kenttä-estelinjaa, joka lähti Jarrun Varvas-isästä. Sukuhaaran kantatamma on ihanainen estetamma Katista, josta on tallissa toinenkin linja, tosin täysin estepainotteinen. Niin Jarrulla kuin tuon toisen linjan nuorimmalla edustajalla, Tontulla, Katiska on toisessa polvessa.
Mitä Jarrun omiin jälkeläisiin tulee, olemme narrin kanssa ihan pakahtua ylpeydestä. Neljä viidestä on kantakirjattu (kaksi kakkospalkittua, kaksi kolmospalkittua), ja varsat ovat tehneet todella komeita kilpauria este- ja kenttäradoilla, yksi myös kouluradoilla. Jälkikasvun laatuarvostelut ovat onneksi vasta edessäpäin, koska jo emän jäljellä olevat kinkerit hermostuttavat minua. Olkoonkin, ettemme vielä edes tiedä, mihin väliin Jarru oikein mahtuu, kun on noita laatuarvosteluvalmiita hevosia melkoinen pino vähän joka paikkaan.

Pikkutammaamme ei ikä paina, ja toivommekin, että meillä ja Jarrulla on edessämme vielä monta yhteistä vuotta. Tähän mennessä Jarru on pysynyt terveenä, toki pikku haavereita, jokunen ontuma ja sen sellaista on matkan varrelle sattunut, mutta kenelle ei? Jarru on kuitenkin tehnyt pitkän kilpauran (ja onneksi tehnyt myös tulosta, niin tavan kisoissa kuin cupeissakin) ja siihen päälle varsonut viidesti, joten saikkupaikkoja ja -tilaisuuksia olisi kyllä ollut.