|
|
Post by Pertti on Jan 13, 2015 14:52:06 GMT 2
suomenpienhevostamma Pirunnaaraaja "Rumpu" omistaa Susiraja Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. ovat sallittuja. Omat sivut.Narskun tytär on vähän turhankin paljon emänsä oloinen, muutenkin kuin ulkonäöltään. Omasta tilastaan tarkka pienhevostamma on rehellisesti ilkeä, minkä lisäksi se on yksi helkkarin ahne syöttöporsas. Pienhevosta voi sentään motivoida ja opettaa ruoalla, ja vaikka kotikentällä yleensä itkettää, kisapelinä Rumpu on loistava. On tässä siis puolensa, jos Rumpua katselee kaksien vaaleanpunaisten lasien läpi. |
|
|
|
Post by Lissu on Jan 13, 2015 15:06:35 GMT 2
13.01.2015 Tilannekatsaus
Kappas, kylläpä on ihme, että näin ärsyttävä, harmaita hiuksia aiheuttava elikko saa oman päiväkirjan vasta nyt.. Ahem.
Tamman päiväkirjan tekoa on lykätty niin pitkään, että pienhevosen kanssa on ehditty tehdä vaikka ja mitä. Valmentauduttu ei kyllä olla kuin kerran, mutta kaiketi pitäisi aloittaa – Rummun kisaura on puolivälissä, oho. Tamma on kerännyt vähän reilu 40 KRJ-sijoitusta kasaan, ei lainkaan huonosti! Etenkin, kun kotitreenit ovat olleet lähinnä itkua ja hampaiden kiristelyä.. Estepuolella sen sijaan menee heikommin, sijoituksia on vajaa parikymmentä. Olemme kuitenkin suht lähellä puoliväliä, ei tässä voi tyytymätönkään olla. Pitää muutenkin muistaa, että Rumpu on enemmän koulu- kuin estehevonen, kaikin puolin.
Eikä siinä vielä kaikki! Kiukkupyllymme on myös mamma, lemmenloma Taukin kanssa meni nappiin, ja tuloksena oli kimo pienhevosori Pikku-Ukkonen. Oripoika on Noreenin omistuksessa ja asustelee Kaiholehdossa, ja on osoittautunut järkyttävän päteväksi peliksi. Pikkuorilla on täydet koulusijoitukset, estesijoitukset puolivälissä, vähän vajaa kymmenen kenttäsijoitusta ja kolme varsaa. Pätevä, ehtivä kaveri, jolla on ehdottomasti oikea omistaja. Rummullakin on kätevästi saman tien yhden jälkeläisen näytöt, ja vaikuttaa pahasti siltä, että poika menee emänsä edelle myös laatuarvosteluihin ehtimisessä. Oho hupsista.
Talvi on tarkoitus treenata ihan tosissaan, myös valmentajien avustuksella (vaikka ei yhtään huvittaisi maksaa henkilöille X ja Y siitä, että katselevat meidän tappelemistamme Rummun kanssa). Ennen kevättä olisi hyvä saada estesijoitukset kasaan ja toivon mukaan myös Cup-menestystä, joko KRJ:n, ERJ:n tai VSR:n Cupeista. Jossain välissä Rummun pitäisi pyöräyttää varsa tai pari, ja haaveilemme, että saamme Rummun kesän aikana ainakin yhteen laatuarvosteluun. Katsoo nyt, miten suunnitelmamme etenevät.
|
|
|
|
Post by narri on Jan 30, 2015 17:33:48 GMT 2
30.01.2015 Verkkaa vai ei verkkaa
Koska Lissu ei tykkää Rummusta sitten yhtään, on elikon liikutus nakitettu lähinnä minulle. Enpä minäkään tätä hevosta rakasta, mutta jännällä tavalla pidän siitä, joten mikäpä siinä. Tosin Rummun liikutuksesta en kyllä niin pidä, joten köh. En siis osaa päättää, onko tämä hyvä vai huono asia. Estesijoituksia tammalla on tällä hetkellä hieman reilu parikymmentä, esteuraa jatketaan sitkeästi, jotta puuttuvat parikymmentä saataisiin myös kasaan. Varsoja ei vielä ole kuin Pikku-Ukkonen, mutta olemme valinneet sille jo toisen orin, Susirajan ulkopuolelta sillä omat orimme eivät oikein Rummulle sovi. Toivottavasti varsasta tulisi edes hiukkasen parempiluontoinen kuin emästään, en minäkään mielelläni tämän elikon kanssa tappele, vaikka tykkäänkin siitä, että se on olemassa meillä susirajalaisena... Vaikeaa on tämä elämä ja näiden hevosten omistaminen, mutta perse edellä on hyvä kiivetä aina puuhun.
Rummulla oli tänään verryttelevä treeni ja olen ollut niiden suhteen laiskan ovela viime aikoina. En jaksanut alkaa tapella tamman kanssa selästä käsin, joten päätin juoksuttaa sitä muutaman puomin avulla, jotta saisin sen käyttämään kunnolla koko kroppaansa ja venymään eteen-alas. Niinpä kävin laittamassa kentälle muutamat ravipuomit valmiiksi, hain kiukkuperseen ja melkein menetin samalla sormeni, hermostuin sille kunnolla ja pääsin kentälle. Juoksutettavaa hevosta ei onneksi ole pakko harjata..!
Alkuun kävin läpi kaikki askellajit sileällä molempiin suuntiin, vähän myös katsellakseni, miten tamma liikkui. Vasen lapa vaikutti olevan hieman jumissa, Rumpu ei suorastaan ontunut tai liikkunut muuten epäpuhtaasti, mutta hankaluutta vasemmalle oli näkyvissä. Täytyypä muistaa verrytellä vasenta puolta kunnolla, ja kutsua hierojakin tarkastelemaan asiaa. Muutoin tamma oli perinteisen kiukkuinen ja vastusteleva apujani kohtaan, jouduimme vääntämään kättä ympyrän koosta, askellajista ja laukannostossa oli tietenkin mukana sinkoamisefekti... Kiitos hyvistä hanskoista ja nastoista kengissä, pysyy hevonen lapasessa!
Käytin puomeja lähinnä Rummun ravin parantamiseen, sillä se meinasi olla selätöntä kipittämistä. Laukka oli valmiiksi jo oikein hyvää ja kun olin tammaa hetken ympyrällä laukkuuttanut alkoi se olla oikeinkin hyvää, itseään käyttävää laukkaa. Mutta se ravi, se ei meinannut löytyä edes puomien avulla. Veikkaanpa, että pahimmat jumit Rummun lavassa liittyvät sen raviin, sillä tamma vaikutti kiukkuiselta koko ajan, kun sen piti muka jotain alkaa ravissa tehdä. Kävin välissä oikein kokeilemassa, miltä lapa käteen tuntui ja sain melkein hampaasta siinä välissä, mutta ilmeisesti Rumpu puoliksi diivailee. Lapa ei nimittäin ollut erityisen paha, luultavasti sen saa hierontakerralla ja jumpalla kuntoon, mutta totta kai tämän pikku pirulaisen pitää tehdä asiasta numero!
Parinkymmenen minuutin session aikana sain Rummun laukkaamaan kunnolla, raviin taas tuli... no kohtalainen selän käyttö. Liikutus täytti kuitenkin päivän tehtävän, joten kevyesti hionnut tamma sai toviksi kuivausloimen ylleen ennen kuin pääsi takaisin ulos.
|
|
|
|
Post by narri on Feb 17, 2015 18:37:13 GMT 2
17.02.2015 Varsasuunnitelmia ja verryttelyä
Rummun elämässä ei ole tapahtunut mitään maatamullistavia käänteitä sitten viime päivityksen. Estekisaura jatkuu, valmentautumista suunnitellaan sitten ehkä joskus, jos vielä jaksetaan mennä haukuttavaksi ja pääasiassa tapellaan kotona siitä, toimiiko tamma huonosti vai todella huonosti. Varsasuunnitelmiakin on, kyllä, tästäkin herneaivosta on tarkoitus jättää varsa kotiin. Orikin on jo löydetty, Miljan omistama ihana musta pienhevosori Fridan Maitokahvi. Vielä ei ole Rumpua astutettu, sillä talliin on tulossa muitakin varsoja, mutta ori on kuitenkin jo sovittu Rummun tulevan varsan tulevaksi isäksi. Toivoa sopii, että varsa olisi himpun verran parempiluontoinen kaveri kuin emänsä ja emänemänsä. Paha luonne tuntuu kulkevan valitettavasti suvussa, että näin... No, toivossa on tosiaan hyvä elää, joten jatkamme toivomista. Sitähän tämä tallin pyörittäminen muutenkin on.
Verkkatreeniksi valikoituivat tänään puomiharjoitteet, pohdiskelin, että se tekisi Rummulle ihan hyvää. Tamma kiukkupeppuili oikein urakalla sitä tarhasta hakiessani ja sainkin äristä tosissani, kun laitoin sitä kuntoon. Melkein teki mieli kutsua Pertti paikalle laittamaan Rumpu ruotuun, mutta toisaalta saamme kuulla nuorison pullamössöhevostaidoista jo muutenkin. Siksipä päästin vain oman sisäisen hevoshuutajani valloilleen.
Kentälle päästiin hyvällä menestyksellä, kyllä vain tämä hevoshuutaminen yleensä toimii. Koska Rumpua kiukutti, eikä se saanut karsinassaan perseillä miten päin huvitti, se sitten kiukkupeppuili kaikin mahdollisin tavoin ratsastaessa. Olisi ehkä pitänyt antaa sen ilkeillä karsinassa, niin se olisi kenties ratsastaessa toiminut vähän paremmin. Vaihtoehtoisesti se olisi ensin ilkeillyt karsinassa sydämensä kyllyydestä ja sen perästä jättänyt ratsastaessa toimimatta. Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa, koska kyseessä on kuitenkin Rumpu.
Mutta se treeni... Rummulla oli tänään "en hyväksy tuntumaa" -päivä, ja joka kerta, kun otin ohjat käsiini heitti tamma niskan ylös ja selän alas. Pää heilui ja pari kertaa etuosakin keveni. Tulin siis siihen tulokseen, että eipä ratsasteta tänään tuntumalla vaan annoin ohjien roikkua puolipitkinä. Puomitehtäväksi olin rakentanut kolmen laukkapuomin sarjan, joita seurasi suurella voltilla neljä ravipuomia. Tulipahan samalla treenattua istunnalla pidättämistä ja kääntämistä, sillä tehtävä oli suht haasteellinen ratsastajalle, vaikka ratsulle keveämpi.
No, ei siitä sitten tullut oikein mitään. Laukassa Rumpu kulki... no kohtalaisesti, puomeilla se joutui oikeasti astumaankin, jolloin selkä kohosi jonkin verran ja turpa laskeutui hieman. Ei täydellistä, ei lähellekään, mutta oikeaan suuntaan kuitenkin. Vaan ne ravipuomit. Joo joo, pitää osata ratsastaa ilman ohjaa ja toimiessaan istunnalla Rumpu on aivan loistava, mutta tänään sen kanssa ei a) voinut ottaa tuntumaa ja b) se ei halunnut toimia. Niinpä milloin menimme ravipuomien ohi, milloin Rumpu jatkoi laukalla välittämättä pidättävästä istunnastani ja milloin se viime hetkellä ennen puomeja seisahtui.
Edes taiat eivät auttaneet, päivän verkkatreeni ei vain mennyt hyvin. Se laukka sujui tosiaan kohtalaisesti, ja siinä oli oikeasti hyviä puolia, mutta ei tarpeeksi. Viedessäni kiukuttelevaa Rumpua takaisin tarhaan olin turhautunut ja vihainen, meillä on tässä jumalattoman lahjakas kouluratsu, joka opettaisi istunnalla ratsastusta loistavasti, jos suostuisi toimimaan edes oikealla istunnalla!
Vaikka Rummun kanssa on valmentauduttu jo paljon ja sen kanssa valmentautuminen on todella turhauttavaa, lienee pakko taas varata joltakulta valmennus tälle. Joltakulta, joka on tarpeeksi sekapäinen valmentaakseen Rumpua. Valitettavasti maine saattaa olla kiirinyt jo liian pitkälle...
|
|
|
|
Post by narri on Apr 20, 2015 13:05:57 GMT 2
20.04.2015 Varsakuulumisia
Vähän myöhässä kyllä. Rumpu laitettiin odotettua nopeammin kantavaksi, sillä tulimme siihen tulokseen, ettei sen varsan tekoa kannata turhan pitään kuitenkaan viivyttää. Niinpä tamma pääsi tutustumaan toistamiseen lemmenleikkeihin - tosin vain eläinlääkärin käden kautta, ensinnäkin tämä hevonen potkisi orilta etuset hajalle ja toisekseen helpompaa näin. Odotimme varsasta mustaa pienhevosta, olivathan molemmat vanhemmatkin mustia pienhevosia, joten todennäköisyyden muunlaiselle varsalle olivat pienet, vaikka olemassa. Viimein Rumpu varsoi - kappas kummaa - mustan tammavarsan, pienen ja piirtopäisen rakkauspakkauksen. Siinäpä meillä oli hommaa, kun piti ensimmäisenä aamuna viedä varsa ulos! Rumpu oli mahdottoman suojeleva pikkuistaan kohtaan ja tavallistakin kiukkuisempi.
Varsa nimettiin Kahveennaaraajaksi, lempinimekseen se sai Ahven. Onneksi tamma osoitti ainakin varsana merkkejä siitä, että olisi hieman emälinjaansa hyväluontoisempi tapaus. Kaksikko vieroitettiin mahdollisimman pian, jotta Rumpu voisi opettaa mahdollisimman vähän huonoja tapoja varsalleen. Tamman kanssa palattiin pian melko tiiviiseen treeniohjelmaan, vaikka kisat on kisailtu, yritetään Rumpu pitää treenissä, jotta laatuarvosteluihin päästään hyväkuntoisena ja edustavana.
|
|
|
|
Post by Lissu on May 3, 2015 10:20:25 GMT 2
03.05.2015 Pikkupiru pellolla
Rumpu on nykyään enimmäkseen narrin vastuulla, kaksikon henkilökemia on parempi ja yhteistyö sujuu jouhevammin kuin minulla ja Rummulla. Aina silloin tällöin minäkin kipuan pikkupirun selkään, kuten esimerkiksi tänään.
Otin Sarlotan matkaan kuvaajaksi, Rummusta kun ei ole hetkeen otettu uusia kuvia. Ensin kuvasimme pellolla rakennekuvat (meni muuten tovi jos toinenkin, että Rummun jalat sai aseteltua nätisti ja toinen tovi siihen, ettei elikko irvistellyt tai ollut naama norsunvitulla..), sitten kapusin selkään. Tarkoitus ei ollut treenata kunnolla, joten menin ilman satulaa. Suurin syy satulattomuuteen tosin oli, että olimme Sarlotan kanssa unohtaneet mokoman kapistuksen tallille.. Kuvat olivat kuitenkin oikein kivoja, pisteet siitä.
Rumpu ei ole se paras hevonen ilman satulaa ratsastamiseen, mokoma kun on niin herkkä painoavuille. Meillä meni hetki löytää edes rätisevä yhteinen taajuus, eikä menoamme missään vaiheessa voinut kutsua tasapainoiseksi tai harmoniseksi. Rumpu kuitenkin totteli apujani suht nöyrästi, meni minne pyysin ja siinä askellajissa, missä pyysin. Ravi oli kyllä välillä melkoista tikutusta, Rumpu kiemurteli aika komeasti ja persekin lensi pari kertaa, mutta pikkuvikoja.
Peltopömellyksemme oli enemmän reipasta liikuntaa joka askellajissa kuin kunnon treeniä. Muutaman kerran tein pohkeenväistöjä, jokusen täyskaarron ja muita perusjuttuja, mutten mitään kunnollakunnolla.
Tallilla nopea harjaus, Rummulle porkkana poskeen (ja melkein sormenikin, kiitti hei ihan pirusti) ja pikkutamma takaisin tarhaan. Piehtaroituaan muutamaan otteeseen Rumpu asettui tarhansa perimmäiseen nurkkaan perse portille päin näyttäen oppikirjaesimerkiltä vastarannan kiiskestä.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jun 23, 2015 11:00:32 GMT 2
23.06.2015 Laatuarvostelurummutusta
Kyllä saa taas olla tyytyväinen, kun tallissa on taas yksi laatuarvosteluvalmis hevonen! Rummun jälkikasvu on tehnyt hyvin tulosta kouluradoilla, jälkeläisnäytöt ovat kovastikin täynnä. Kärräämme kiukkupeppumme seuraavaan tilaisuuteen olemaan hapanta, saapa nähdä, mitä tuomarit ovat Rummusta mieltä! Tamman velipuolihan palkittiin hiljan komeasti KRJ-I -palkinnolla.
Kävin kentällä kasaamassa joukon puomitehtäviä päivän treenejä varten, ennen kuin hain Rummun tarhasta. Elikko oli taas niin kiukkuista ja hapanta, ettei hyvä tosikaan. Tänään Rumpu koetti pitkästä aikaa jyrätä yli talutettaessa, mutta onneksi tamma uskoi kertakomennuksesta, ettei yli juokseminen ole edelleenkään luvallista.
Hoitaminen sujui ripeästi happaman tamman irvistelyä katsellessa. En odottanut päivän treenistä kummoista Rummu koettaessa jyrätä ylitseni uudemman kerran matkalla tallista kentälle. Pikkutamma ei ole pitkään aikaan sikaillut näin, mistähän lie keksinyt tämänkin harrasteen uudelleen..
Verryttelyt olivat yhtä tappelemista ja kädenvääntöä. Rumpu kiemurteli, polki jalkaa, puri kuolainta, nosta päänsä pilviin, hangoitteli jokaista apua vastaan.. Välillä tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin tämänkin kanssa. Joka kiukkuamisen jälkeen tein pysähdyksen, annoin Rummun seistä hetken ja yritin sitten uudestaan. Ei kelvannut, ei. Pysähdyksistä tuli kuitenkin oikein siistit, samaten liikkeelle lähdöistä - jotain sentään.
Kädenvääntömme eteni, ja pikku hiljaa Rumpu alkoi toimia. Tein paljon laajoja kaaria ja suuria ympyröitä käynnissä, ravipuomit ylitettiin harjoitusravissa, jonka tahdin Rumpu sai alkuun päättää. Pienhevosen tehtyä itsekseen muutaman siistin puominylityksen aloin työstää ravia, vähän pidempää askelta, vähän lyhyempää.. Ravissa Rumpu oli ihan hyvä työstää, se ei hangoitellut vastaan niin paljoa vaan vastasi apuihini suht nopeasti. Hurraa!
Laukassa hommasta ei sitten meinannutkaan tulla mitään, pelkkää kaahaamista ja lapa edellä puskemista ihan toiseen suuntaan, kuin olisin halunnut. Ravissa Rumpu oli tehnyt todella hyviä pätkiä asettuen ja taipuen sinne, minne pitikin, laukassa taas mentiin ihan perse edellä puuhun.
Ei kai se auta kuin lähteä läheisen ratsastuskoulun opettajan juttusille ja pyytää taas istuntatunteja, sitten voi ainakin sanoa, että on omalta osaltaan edistänyt asiaa. Rummun toimimattomuus voi toki johtua ihan vain luonteestakin.. Olen kuitenkin tyytyväinen päivän raviosuuksiin, saimme puomejakin ylitettyä (jotain, mistä laukatessa saattoi vain haaveilla).
|
|
|
|
Post by Lissu on Jul 13, 2015 22:27:42 GMT 2
13.07.2015 Missä mennään?
Vähän yllättävää kyllä, tämän kiukkupepun kanssa mennään oikein hyvässä vaiheessa! Itse asiassa koko tammalinjan. Rummun emä on kiertänyt lajilaatuarvostelut sekä rotulaatuarvostelun, ja on nyt ilmoitettu YLA:n tilaisuuteen. Rumpu itse on ilmoitettu KRJ:n laatuarvosteluun, johon valmistaudumme täydellä tohinalla, samaten tämän kuun Cupeihin. Rummun jälkikasvusta meille jäänyt Ahven on jo koulukisaamisen päättänyt (Cupeja lukuun ottamatta) kiertäen nyt kenttä- ja estekisoja. Kohta tamma on jälkeläisnäyttö myös esteille, mikä luonnollisesti tietää Rummun ilmoittamista ERJ:n laatuarvosteluun. Kirsikkana kakun päälle pienkiukkumme alkaa olla valmis myös SLA:n tuomareiden eteen. Tämä kesä - tai jos pitkäksi venähtää, niin syksy sitten - tulee olemaan melkoista laatuarvosteluhaipakkaa! Ainoa kysymysmerkki Rummun laatuarvostelurumbassa on YLA, mennäänkö vai eikö mennä. Asia on pitkälti kiinni Narskun palkinnosta, mutta myös kuun ja tähtien asennosta, omasta jaksamisesta, YLA-listamme pituudesta ja niinpoispäin, onhan näitä (teko)syitä. Mitään ei ole päätetty tai kiveen kirjoitettu, mennään aika fiilispohjalta. Ammattimaista toimintaa ja näin..
Viimeiset pari viikkoa Rumpu on ollut aika pitkälti Sarlotan vastuulla, minä ja narri olemme käyneet pientamman selässä vain satunnaisesti. Sarlotta on, edelleen, melkoinen ponityttö ja rodeoratsastaja, joka pysyy kyydissä vaikka meno olisi millaista. Toki nuori nainen on niin hyvä ratsastaja, että saa meidän herkkikset ja kiukuttelijat kulkemaan hyvin, eihän häntä muuten selkään laitettaisikaan. Ratsukon menoa on ollut ilo katsella niin sileä- kuin estetreenin merkeissä, kuten myös ajoharjoituksia (niin valjakkotreeniä kuin ihan kärryttelyä), mitä niitä on kerennyt näkemään. Sarlotta on ihanan oma-aloitteinen, pätevä ja fiksu tyttö, joka osaa katsoa treeniohjelmaa, suunnittelee sopivat harjoitukset tai soveltaa ideoitaan helpommiksi tai vaatimaksi. Plus asenne on parantunut, jos Sarlotta ei tiedä tai osaa, hän kysyy. Kaipa tässä on koko porukka kasvanut henkisesti (paitsi Rumpu et kumppanit, samanlaisia kiukkupeppuja kuin aina).
narri on todennut ratsastavansa Rummun ainakin kertaalleen tällä viikolla, koska laatuarvostelut ovat kuitenkin niin lähellä. Minäki hyppään Rummun selkään viimeistään ensi viikolla, sillä Cupitkin lähestyvät. Vaikka arkitreeni on Sarlotan vastuulla, me esitämme hevosemme laatuarvosteluissa ja ratsastamme ne Cupeissa. Pakko treenata jokaista hevosta myös itse, kylmiltään ja ilman mitään tatsia hevoseen ei viitsi lähteä kokeilemaan kisaamista.
Kaiken kaikkiaan Rummulla menee todella hyvin. Sarlotta on kehunut tammaa, laatuarvostelut lähestyvät, Rumpu on osoittautunut ihan kelpo siitostammaksi. Kolme varsaa on toki pieni otanta, mutta silti. Toivon mukaan Rumpu kiinnostaa emänä ainakin varsan tai jopa kahden verran, olisi mukava saada vielä pikkuRumpuja maailmalle!
|
|
|
|
Post by narri on Jul 16, 2015 20:54:38 GMT 2
16.07.2015 Maastoestenakki
Sarlotta on onneksi vastannut Rummun liikutuksesta nyt jokusen tovin, niin on saanut itse hengähtää. Itse kuitenkin lupasin hypätä tällä viikolla selkään, läpihän tämäkin pitää ratsastaa vaikka Sarlotta pätevä onkin, vaan silti. En kuitenkaan vahingossakaan valinnut päiväkseni mitään, milloin tammaa olisi liikutettu sileällä vaan sen maastoestepäivän. Mutta ajattelin muutenkin liikuttaa Rumpua hieman aktiivisemmin jatkossa, vaikka se onkin välillä niin tympeää hommaa. Tamman toimiessa se on oikein ihana peli, mutta... niin.
Rumpu on onnistunut yhden varsan tässä välissä, tarjosimme Mariellalle niinkin mahtavaa yhdistelmää kuin Rumpu ja Pyykki ja hullu nainen vielä hyväksyikin sen... Niinpä Heiliin muutti ruunikko suomenhevosori Koronkiskuri, josta lupasimme, ettemme ole missään vastuussa sen käytöksestä.
Mutta niihin maastoesteisiin! Lissu napisi vastaan, kun pakotin hänet mukaani portaille, mutta kuittasin kaiken sillä, että vapaasti ottaisi mukaansa kameran. Tämä sai napinan hieman vähenemään, vaikka vähän vielä kuulinkin mutinaa siitä, ettei kuvia kuitenkaan tulisi koska Rumpu sitä ja Rumpu tätä.
Tein mahdollisimman nopean pikaharjauksen Rummulle, eli satulanpaikka, vyönkohta, pää ja jalat ja heivasin varusteet selkään. Tamma yritti parhaansa mukaan kiukutella ja pureskella minusta paloja, mutta onneksi olin niin uskomattoman nopea, että olimme tuossa tuokiossa ulkosalla ja tallustelemassa Lissun kanssa kohti portaita, joille ei onneksi ollut paljoa matkaa. Tamman kanssa tosin tein samalla alkuverkkaa, eli kävelin, pysähtelin, tein siirtymiä sun muuta tiellä. Lukijakunta saa ihan itse miettiä mielessään, paljonko näistä tekemisistä oli todellisuudessa sitä, että yritin tehdä, minähän sitä en aio kertoa.
Koska suuntasimme portaille, oli hyvin yllätyksellisesti tarkoituksenani hyppiä sekä ylös- että alashyppyjä. Rumpu on oikeasti tyyliään lukuunottamatta niin hyvä esteponi, että koetin vain istua hiljaa, saada laukan ratsastettua sopivaksi ja ohjata tamman kohti portaita. Tämä onnistui ehkä yhdellä kerralla kymmenestä, sillä melkein koko ajan ratsastuksessani oli Rummun mielestä jokin vikana. Se joku kiemurteli niin, että hyppy oli vino eikä seuraavaa porrasta voinut hypätä, kun hyppy olisi mennyt puskaan tai sitten tamma hidasteli niin, ettei vauhti riittänyt ylös asti. Tai tikitti niin, etten uskaltanut päästää sitä alashyppyihin.
Lissu sai sentään hyvää kuvamateriaalia Susirajan omissa tiedostoissa majailevaan "Ei niinko näin"-kansioon, kun taas minua huokailutti. En jaksa enää edes ärsyyntyä Rummusta, se on millainen on, mutta voisiko se edes joskus toimia..!
Ei voisi. Tallilla pesin Rummun ja laitoin sille kuivausloimen, ulkona tuuli sen verran, että en viitsinyt märkää hevosta laittaa sinne suorilta vaikka keli lämmin olikin.
|
|
|
|
Post by narri on Jul 25, 2015 23:04:56 GMT 2
25.07.2015 Kiukkuliisan kouluharjoitteita
Mitäpä uutta Rummun elämässä - kiukuttelua, treeniä ja muuta vastaavaa normaalia huttua. Cupeja kierrellään edelleen, mutta koulukin on jäänyt välistä, onhan tamma ilmoitettu jo laatuarvosteluun. Esteitä kuitenkin edelleen kilpaillaan, ja koulua totta kai VRS:n cupeissa - tälle kuulle povataan jopa menestystä, Rumpu on toiminut ratsastaessa poikkeuksellisen hyvin ollakseen Rumpu. Mutta sen nyt toki saa nähdä vasta viimeinen päivä kun kilpailu kilpaillaan, joten ei kannata mennä asioiden edelle.
Tänään oli tammalle merkitty kouluratsastusta treeniohjelmaan ja itsehän olin lupautunut mustaa piruponia liikuttamaan. Kiroilin raskaasti päätöstäni, aika ajoin pidän Rummusta yllättävän paljon ja toisinaan inhoan sitä syvästi, tänään oli jälkimmäisen aika.
Jo Rumpua varustaessani sain tamman hampaat käsivarteeni ja se talloi pottuvarpaani - ei onneksi pahasti ja käsivarteenkin kehittyisi huomenna vain komea mustelma, ei haavaa eikä murtunutta varvasta. Mieleni teki löylyttää Rumpu, mutta tyydyin antamaan sille napakan muistutuksen siitä, ettei ihmistä purtu eikä tallottu. Ihan kuin oppi sille menisi päähän, tamma kun on oikeasti ilkeä elikko. Mutta voihan sitä aina yrittää saada jotain sen päähän taottua.
Yritin vääntää Rummun kanssa avo- ja sulkutaivutuksia ja ylipäätään myöskin taivutella sitä. Alkuverkat tein pääasiassa tammaa taivutellen, suoristaen vain sen verran, että Rumpu ei jäisi banaanimutkalle. En sitten tiedä, miten hyvin onnistuin, kun hevonen ei taipunut rehellisesti oikeastaan ollenkaan. Suoristui kyllä, mitä en odottanut, mutta se taipuminen jäi vähän puolivillaiseksi. Ja vaikka sitä olisi saattanut pitää puolionnistumisena, ei se sellaista kyllä todellisuudessa ollut. Muutoin nimittäin koko treeni meni pitkälti penkin alle.
Rumpu ei sietänyt tuntumaa oikeastaan ollenkaan tänään, heti, kun koetin kerätä hieman ohjia tamma nosti päänsä taivaaseen ja pari kertaa se meinasi jopa hypätä pystyyn. Niinpä jouduin tekemään tunnin töitä puolipitkällä ohjalla. Istunnan toimivuus oli vähän niin ja näin. Sain tamman kyllä tekemään asioita aika pitkälti sinne päin, kun tappelin, mutta pääasiassa koko treeni oli täynnä tappelua, pukittelua ja aika ajoin pystyyn hyppimistä. Avotaivutusta siellä oli hyvin vähän, sulkutaivutusta vielä vähemmän.
Ainoa onnistunut asia oli suoristaminen, ja se oli sentään kunnolla suorana kulkua. Rumpu hikosi, mutta enemmän kiukuttelusta kuin työnteosta. Takaisin tarhaan se joutui vailla pesua, mutta päivä oli lämmin ja siihen mennessä, kun tungin tamman takaisin ulos se oli jo kuivunut.
|
|
