Pieni Pelvoitus "Tutti"

[Pertti]

suomenhevosori Pieni Pelvoitus "Tutti"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym.

Omat sivut.

Tuttia, tuota suloisten, ruunamaisten nössöpetterien kuningasta, ei voi olla rakastamatta! Raudikko on umpikiltti, seurallinen hurmuripoika, jota saisi halailla ja pussailla vaikka lopun ikäänsä. Rauhallinen, turhia hötkyilemätön Tutti osaa kuitenkin yllättää ja olla melkoinen suorittaja sekä ruusukehai, kun sellaisen vaihteen saa kaivettua esille. Koko tallin lempilapsi ja pullasorsa - kukapa ei Tutille heltyisi.

[narri]

24.06.2015 Hurmurinössykän hyppelypäivä

Tutti-paran päiväkirja on jäänyt täysin heitteille, mutta ori on niin helppo ja mutkaton, ettei sen päivistä paljoa jää kirjoitettavaa paitsi tietysti kehuttavaa. Tutti on jo kovasti kisavalmis, enää pidetään kuntoa yllä cupeja ja tulevia laatuarvosteluita varten unohtamatta tietenkään jalostusmarkkinoita. Orilla on jo kaksi varsaakin, Harakan kanssa tehty Keskiyön Kauhia Kummitus, jonka myimme Pikku-Ukkosen seuraksi Noreenille sekä Riellalle myyty Lapikasta! jonka emä on Nakki. Molemmat varsat on tarkoituksella tehty vähän luonteikkaampien tammojen kanssa, Tutti itse kun on niin auttamaton lapanen.
...ja me taas suunnittelemme ottavamme siitä ja Lellusta varsan Susirajaan. Että näin. Tarkoitus olisi kesän lopulla astuttaa Lellu, jos kaikki menee suunnitellusti. Varsalle on jo nimikin päätetty, Pihkaantunut Pelvoitus. Muistaakseni.

Joka tapauksessa vaihdoimme Tutin tämän päivän ja eilisen treenit päikseen, Lissu ratsasti orin eilen sileällä ja minä hyppäsin sillä tänään pikkuesteitä. Kuten tavallista hoitaessa ori oli oikea pikku lutumussukka enkä millään meinannut päästä liikenteeseen sen kanssa, kun aina piti jäädä rapsuttamaan ja lässyttämään hevoselle.
Lopulta pääsin kentälle asti ja pääsin verryttelemään Tuttia. Tarkoitus oli hypätä samaa tehtävää kuin eilen kiljulla, maapuomi-pysty-maapuomi jolta kaksi-kolme laukka-askelta kolmelle askeleen välein sijoitetulle puomille ja siitä pääty-ympyrälle, jonka kolmannella neljänneksellä oli innarivälein kavaletti-puomi-kavaletti. Tai sitten ensin ympyrä, sitten puomit ja sitten pysty, miten päin vain halusi tulla. Tutin löysyyden huomioon ottaen ajattelin tehdä nimenomaan ensin ympyrän, jolla saisin oria paremmin takaosalle ja siitä sitten hyödyntäen ympyrällä kerättyä takaosan työskentelyä puomeille ja esteelle reippaassa temmossa. Näin siis ainakin teoriassa.

Tutti toimi hieman säästöliekillä sitä ratsastaessani. Hyvin se totta kai apuihin vastasi ja periaatteessa teki kaiken, kuten pyysin, otti sitä takaosaa alleen ja reipastui heti, kun pohkeella antoi vain merkin, mutta jokin jäi silti puuttumaan. Selkä ei innariväleillä pyöristynyt ihan haluamallani volyymilla ja esteelle tultiin hieman turhan löysästi. Periaatteessa Tutin tekemisessä ei ollut mitään vikaa, mutta käytännössä siinä oli pientä fiksailtavaa vähän joka puolella. Vaikka otin väliin myös kunnon energistä laukkaa ympäri kenttää ei ori siitä oikein meinannut tokeentua.
Voi tämän pullanmurun kanssa. Treenin päätteeksi vein Tutin pesulle ja annoin sille leipäpalan, hyvin se oli vetänyt, vaikka olisinkin toivonut vielä hieman enemmän. Orin kanssa kaikkea ei vain aina saa, pullanmuruisuus kun pätee myös treenissä.

[narri]

17.08.2015 Yömaasto merellä

Keskellä yötä on paras aika maastolle! Ja paras syy ikinä lähteä maastoon. Kävimme Lissun kanssa aiemmin päivällä kaupassa hevospelillä, emme jaksaneet lähteä kotiin oikein missään vaiheessa vaan teimme tallituvassa ruokaa ja saimme kuningasidean. Korkataan uuden hevosauton livinkitilat! Koska se oli vähän niin kuin yökylässä olisi ollut, emme päässeet lähellekään sänkyjä vaan hihittelimme ja kihersimme pitkään iltatallin jälkeenkin. Puoliltaöin meillä välähti: otetaan hevoset ja lähdetään yömaastoon, kun vielä on kelejä! Onhan yöllä jo melko kylmä, mutta ei vielä lähelläkään pakkasta ja kun laittaa otsalampun ja tarpeeksi heijastimia, on ihan hyvä lähteä keskellä yötä seikkailemaan. Etenkin, kun kohta tulee taas talvi eikä yömaastoon ole oikein mitään mieltä lähteä, kun on niin hirvittävä pakkanen ja yöllä saattaa tulla lunta vaikka ja millä mitalla.

Niinpä haimme hämmentyneet Tutin ja Kustin tarhasta ja veimme ne sisälle harjattavaksi intoa kihisten. Kaksi vallan turvallista vaihtoehtoa, jotka eivät sen kummemmin säiky mitään kuin hämmästelekään sen jälkeen, kun alkuymmyrkäisyydestä on päästy. Molemmat ovat yhteistyöhaluisia, myös toistensa kanssa toimeen tulevia oreja, joilla on turvallista lähteä maastoon vaikka sitten keskellä yötä. Kiinnitimme varustaessamme erityistä huomiota jalkojen käärimiseen pinteleiden peittoon sekä heijastinten määrään: ratsastusloimet, pinteleiden päälle, häntiin, otsa- ja turpahihnaan, ohjiin, jalustimiin sekä tietysti ratsastajille heijastinliivit ja heijastavat kypäräsilkit. Myös lämpimään pukeutumiseen kiinnitettiin huomiota, maastoretken oli tarkoitus olla jännittävä seikkailu, ei mikään kylmästä vapiseva kidutusretki kenellekään.

Matkaan lähdimme kohti merenrantaa, jonne on oikein mukava matka. Kun kävelee reippaat alkukäynnit ja ottaa hyvät alkuravit, on merenrannan kohdalla sopiva aika laukata. Minä kuljin etunenässä Tutilla, Lissu tuli Kustilla perässäni. Hevoset kulkivat reippaasti ja tuntuivat innostuneen yöllisestä seikkailusta yhtä paljon kuin ratsastajansakin, alkukäynneissä vielä höpöttelimme niitä näitä, mutta kun tuli ravin aika keskityimme nauttimaan otsalamppujen valaisemasta maastosta hevosen selästä käsin. Tutilla on aivan ihanaa lähteä maastoon, ori oli niin innoissaan ja vastasi apuihin täydellisesti, pärski ja meinasipa - hieman tapojensa vastaisesti - hieman kiihdytellä.
Laukkamerenrantamme on aivan ihanan pitkä, ja toiseen suuntaan laukkasimme rauhallista verryttelytahtia jonomuodostelmassa, jouduin vähän jopa pidättelemään Tuttia. Vähän nauratti, kun nössöpetteri oli kerrankin niin innoissaan, että kyseli josko nyt voisi jo päästellä!

Takaisin päin sitten hevoset saivatkin päästellä, ratsastimme matalaan veteen vierekkäin ja annoimme oreille luvan laukata juuri niin lujaa, kuin itseään huvitti. Ja kyllähän näitä sankareita sitten huvittikin laukata! Tuttikin, joka normaalisti alistuu joka tilanteessa, oli sitten kyse heinänkorresta tai laukkakisasta otti oikein kunnon kirin Kustia vastaan, kiihdytti ja kiihdytti. Mahtava tunne, kun pimeällä vähän meinaa pelottaa sellainen vauhti, mutta samalla se on aivan järkyttävän jännittävän ihanaa. Kastuimme Lissun kanssa vähän turhankin kunnolla vauhdin hurmassa, mutta kumpaakaan ei haitannut vähimmässäkään määrin.
Takaisin tallia kohti lähti kaksi kastunutta hevosta ja ratsastajaa, ensimmäiset pärskien tyytyväisinä, jälkimmäisten leukoja taas repivät hymyt, jotka muistuttivat suurissa määrin irvistystä. Kunnon jäähdyttelyistä pidettiin huolta ennen kuin palasimme tallille.

Molemmat orit saivat pesun lämpimällä vedellä, viisi porkkanaa per naama ja niin paljon kehuja, ettei hyvä tosikaan. Päätimme jättää Tutin ja Kustin sisälle loimet niskassa ja laittaa kellot soimaan yöllä, jotta voisimme ottaa märät loimet pois ja tarvittaessa laittaa kuivat tilalle. Laitoimme myös kohteliaan viestin Kallelle (jota kukaan ei koskaan muista ja joka ei koskaan sano ei), ettemme tulisi aamutalliin, josko hän voisi paikata. Aamulla me nukkuisimme kerrankin pitkään.

[Lissu]

31.08.2015 Aamumaasto ja muuta mukavaa

Huonosti nukuttujen öiden jälkeen kaipaa jotain lohtua ja piristystä, ja yksi parhaita keinoja siihen on puuhailla Tutin kanssa. Siinä on hevonen, joka on ensiksikin aivan törkeän söpö ihana pieni tuituitui, ja toiseksi liinakon kanssa on hyvä tehdä töitä. Etenkin maastoilu tämän halinallen kanssa on hermolepoa.
Tasan kaksi viikkoa sitten kävimme narrin kanssa yömaastoilemassa, nyt vuorossa oli hyvin aikainen aamumaasto. Tutti oli vähän jälkeen kuuden täysin varustettuna pihalla pöllämystyneen oloisena, vaikka sisäisti kyllä jutun juonen heti, kun olin noussut selkään ja annoin vähän pohkeita.

Suuntasin yhdelle lyhimmistä maastoreiteistä, jonka kiertäisi läpi noin kolmessa vartissa, ellei sitten menisi käyntiä koko matkaa.
Aamu oli kaunis; vielä aavistus kevyttä usvaa peltojen yllä, hiljalleen kirkastuva taivas, kesän vihreää ja aavistus alkavaa ruskaa.. Todelliset postikorttimaisemat! Tutti oli oma, reipas itsensä, jahka alkuhölmistyksestä selvisi, ja käyntiosuudetkin sujuivat reipasta tahtia liinakon kävellessä pitkin, rennoin askelin. Ravi ja laukka jatkoivat samalla linjalla; Tutti oli reipas, rento ja eteenpäinpyrkivä, koko ajan avuilla ja valmis tekemään mitä pyysin. Mahtava tunne laukata metsätiellä tukka putkella! Tiedä sitten kumpi oli enemmän innoissaan aamumaastosta, minä vai Tutti.

Vietimme maastossa vähän reilu tunnin, loppukäynnit otimme yhdellä tallin lähellä olevista (ratsastuskäyttöön varatusta) pelloista. Tutti oli aivan supermahtava alusta loppuun, ja ori sai kuulla sen ties miten monta kertaa kun riisuin sen varusteita, harjasin ja pesin orin. Pesun jälkeen Tutti sai syödä aamusapuskansa karsinassa viltti päällään, ja kun ori oli syönyt ja minä olin putsannut satulan ja suitset vein orin ulos.

Tutti ja Kusti ovat nykyään tarhakavereita, orit eivät tappele keskenään ollenkaan vaan rapsuttelevat toisiaan ja mutustelevat samasta heinäkasasta. Tokihan herrat välillä riehuvat ja ovat nahistelevinaan, kuten nyt, kun Tutti tuli myöhemmin tarhaan. Molemmat orit ovat olleet silminnähden tyytyväisempiä nyt kun on tarhakaveri, mutta ymmärtäähän sen; laumaeläin on laumaeläin. Olisikin mahdollista tarhata kaikki orit pareittain! Sentään Kusti ja Tutti ovat ihan bestiksiä ja tulevat loistavasti juttuun.

[Lissu]

24.02.2016 Koekuski

Meillä kävi tänään pari työkokeilusta kiinnostunutta parikymppistä nuorta naista, Heli ja Saara. Molemmat tulivat tallille heti aamusta, me esittelimme tiloja ja henkilökuntaa sekä jonkin verran hevosia. Kummallakin on hevosalan kokemusta, Helillä lähinnä ratsastamisesta, Saaralla myös tallihommista, joskin vain muutaman hevosen kotitalleista. Susirajassa työkokeilijat pääsevät myös ratsastamaan, jos perustyö sujuu, joten tutustumiskierroksen jälkeen tulevat työkokeilijamme pääsivät hevosen selkään.

Heli sai Pupun ja Saara Tutin, isä-poikakombo on toimiva myös osaamattomien ratsastajien kanssa. Hoitotoimet sujuivat jouhevasti, molemmat olivat reippaita, rauhallisia ja johdonmukaisia hevosten hoidossa ja käsittelyssä. Orit olivat onnesta soikeita saadessaan huomiota ja rapsutuksia, eivätkä leipäpalatkaan haitanneet ollenkaan.
Heli ja Saara saivat liikuttaa hevoset itsenäisesti kaikissa askellajeissa, minä ja narri katsoimme perään; halusimme arvioida kaksikon tasoa ja sitä, minkä hevosten selkään heitä voisi tulevaisuudessa nakata.

Saara oli jo etukäteen kertonut olevansa enemmän puskailija, joka ajoi ja ratsasti huvikseen tilaisuuden tullen ilman sen kummempia tavoitteita. Siksi minua vähän yllätti - positiivisesti, totta kai - kun Saara kokeili Tutilla avot ja sulut, keski- ja lisätyt askeleet sun muut. Meidän perällä puskaratsastaja on puskaratsastaja, ei mikään hieman ruostunut helppo A -ihminen, mutta ilmeisesti isommilla kylillä määritelmä on vähän erilainen. Saaran ratsastus oli erittäin siistiä, istunta ja ryhti hyvät, ja Tutti liikkui oikein mallikkaasti Saaran ohjauksessa. Tasapaino ei horjunut tai jalka heilunut silloinkaan, kun Saara sai Tutista esiin parempaa liikettä (mikä tunnetusti tekee liinakon liikkeistä hieman hankalammin istuttavia). Seurasin samalla myös Heliä, jota voisin yhtä lailla kehua. Heli tuntui olevan noin kymmenisen senttiä pidempi Sarlotta.
Tutin ja Saaran henkilökemiat tuntuivat sopivan saman tien yksiin, joten tässä taitaa olla Tutin uusi liikuttaja.

Kummallakaan ei ollut mitään ongelmia hevosten kanssa, kaikkea muuta. Ratsastus oli erittäin hyvän näköistä, molemmat naiset mukavia ja hauskoja persoonia, joten toivotimme kummatkin ilomielin tervetulleiksi remmiin. Heli on alkuun kolme kuukautta, Saara on saman tien puoli vuotta. Toivon mukaan edes toisella on intoa jatkaa työkokeilun jälkeen, sillä jos homma sujuu, palkkaamme talliin lisätyövoimaa enemmän kuin mielellämme. Heli ja Saara liittyvät remmiin maaliskuun toisella viikolla.

[Lissu]

27.02.2016 Kuvailua

Keskiviikon estetreeni (lähinnä yksittäisesteitä ja pari linjaa, ei mitään hankalaa vaan pelkkiä perusjuttuja) sekä eilinen koulutunti menivät aivan nappiin, Tutista sai kaivettua irti sen suorittajan, joka ori parhaimmillaan on. Tämän päivän liikutus olisi pelkkää kävelyä (lenkki aamupäivällä ja illalla - kävelytyskone olisi ihana asia!), ja päätimme narrin kanssa kuvata Tutin samalla kertaa, kun kerran kävellä piti. Olisi sama kävellä pelloille päin ja ottaa Tutista uudet rakenteet, pääkuvia ja jokunen otos omistajiensa kanssa, jossa Tutti olisi söpö ja minä ja narri näyttäisimme vuoron perään aivan jäätäviltä porsailta.

Harjasin ja puunasin liinakon oikein perusteellisesti, laitoin vähän kiillotussuihketta jouhiin ja karvapeitteeseen ja vähän joka paikkaan, kiillotin suitset ja kuolaimet.. narri alkoi jo naljailla, että ehtisi tulla pimeää, ennen kuin pääsisimme mihinkään.
Pakkanen on nyt pysytellyt kymmenen asteen tuntumassa, mittari näytti -8 astetta kun lähdimme tallin pihasta peltoja kohti. Taivas oli pilvinen, mutta lunta ei - onneksi - satanut, johan sitä on pari päivää tullut. Kävellessämme juttelimme niitä näitä, välillä jouduin vähän hoputtamaan Tuttia, joka lönkytteli kaikessa rauhassa kaukana perässämme maisemia ihaillen. Etenkin postilaatikot olivat aivan ihania, niitä ori olisi halunnut haistella (ja maistella) vaikka kuinka pitkään. Ihan kuin emme olisi ikinä noidenkaan laatikoiden ohi kävelleet..!

Kävelemiseen tuli tauko, kun pääsimme pelloille asti ja aloitimme kuvaukset. narrin tarkistaessa kameran asetuksia minä seisotin Tutin, Muuten ori on hirvittävän helppo esittää, se jää nätisti paikoilleen jalat yleensä kerrasta oikein, mutta se ryhti, ryhti.. Pää painuu esittäjän syliin ja ryhti on ylipäätään kuin ratsastuskoulun pullaruunalla. Tänäänkin ryhti aiheutti suurimmat ongelmat, sain useamman kerran nostaa Tutin päätä tai vähän töniä hevosta ryntäistä, että se edustaisi.
narrin otettu rakenne- ja pääkuvat koetin näyttää ihmiseltä Tutin vieressä, sitten siirryin kameran taakse ja otin vuorostani kuvat narrista ja Tutista. Kotimatka taittui hieman hitaammin, kun narrin oli ihan välttämättä käytävä kuvia läpi kävellessämme ("Kato miten söpö Tutti on!!" "Ahahahaha Lissu ihan oikeesti, mikä toi ilme on?").

Tallissa Tutti sai paljon kehuja, aivan liikaa kuivattua ruisleipää ja monen monta pusua turvalleen. Ori oli selkeästi hyvillään huomiosta, se hörisi pehmeästi ja kerjäsi lisää rapsutuksia. Miten soma hevonen voi olla? Vein Tutin takaisin tarhaan, ja sinne se jäi hölmistyneenä katsomaan perääni, kaipa se oli odottanut vähän lisää ruokaa tai jotain. Hupsu hevonen.

[Lissu]

09.05.2016 Keväinen maastoretki

Annoin näennäisen lämpimän kevätpäivän viekoitella minut jättämään vaatetta vähemmäksi, kun lähdin maastoilemaan Tutin kanssa. Kiskoin t-paitani päälle vain ohuen puolipitkähihaisen paidan, joka myöhemmin osoittautui hienoiseksi virhearvioksi. +8 astetta lämmintä ja viileä tuuli, se paksumpi paita ei olisi haitannut yhtään.

Vaatepuolen virhearviota lukuun ottamatta maastoretkeni oli erittäin onnistunut. Tuttihan nyt on aina loistovalinta maastoretkelle, niin tänäänkin. Puolitoista tuntia mennä hurahti ennen kuin huomasinkaan, kun kävelimme ja ravailimme pitkin metsäteitä ja vähän metsiäkin, ihmettelimme ohi vilistäviä fasaaneita ja mitälie rusakoita (niitä on nyt ihmeen paljon liikkeellä - ja ne ovat isoja!), viiletimme tukka putkella laukkasuorilla ja pellon reunalla.. Täydellistä. Tutti toimi kuin ajatus, oli mukavan rento ja energinen samaan aikaan, sekä asettui ja taipui hyvin sen hetken, kun alkukäyntien ja -ravien aikana sitä jaksoin työstää. Pohkeenväistöt ja pelkät asettelutehtävät kuitenkin jäivät hyvin pian, mieleni halasi metsään, ei koulutyöskentelyn pariin.

Tutin kanssa maastoilu on silkkaa hermolepoa, ja aivan loistava aloitus työviikolle. Metsässä talsiessamme ehdin ihailla maisemia (ja Tutti ehti haukata vähän matkaevästä koivuista), laukkapätkien aikana kaikki huolet ja murheet sähkölaskusta joidenkin tammojen hankaliin kiimoihin ja taustalla kummittelevaan pankkilainaan unohtuivat.

Tallilla harjasin ja paijasin Tuttia ties kuinka kauan, syötin sille leipää (niin, että ori juotui venyttämään kaulaansa molempiin suuntiin ja jalkojensa väliin saadakseen leipäpalansa) ja lässytin kuin koiranpennulle. Liinakkomme oli onnesta soikeaa, kun sai osakseen rakkautta ja huomiota. Tutti ei olisi millään malttanut lähteä takaisin tarhaan, se jäi portillekin norkoilemaan rapsutusten ja herkkujen toivossa. Ehkä tässä pitää värvätä joku naapurin tyttö (tai miksei poikakin) halailemaan ja rapsuttelemaan Tuttia ratsastuspalkalla.

[Lissu]

22.06.2016 Fiiliksiä, pohdiskelua

Kustin kuoltua Tutti jäi ilman bestistä, mutta onneksi orille löytyi äkkiä uusi tarhakaveri. Yksi uusista kenttäkilpureistamme, Pirtu, on niitä hyväntuulisia, lupsakoita hevosia, joiden kaveriksi kelpaa kuka tahansa - aivan samanlainen, kuin Tutti, siis. Herrat ovat tarhanneet pari päivää yhdessä, kumpikaan ei pomota toista, vaan kaikki on kaunista, harmonista ja ihanaa. Saamme kyllä olla tyytyväisiä, kun meillä on näitäkin oreja, jotka pystyvät tarhaamaan muiden kanssa. Tutista ja Pirtusta on jo muutama rapsuttelukuva, heinät syödään sulassa sovussa samasta kasasta.. Ovat ne somia!

Kesän aikana, tai viimeistään syksyllä, Tutti kärrätään SLA:n tuomariston eteen. Ykköstä me toivomme, sen verran hieno kaveri kyseessä. Tähtipalkinnon tavoittelu jää muille hevosille, Tutilla on kyllä rahkeet ykköseen, tähdestä emme tämän halinallen kanssa tohdi haaveilla. Tärkeintä kuitenkin on, että ori esiintyy laatuarvostelussa edukseen, tekee parhaansa saa arvostelut, joihin voimme olla tyytyväisiä.

Nyt, kun kesä on kunnolla lähtenyt käyntiin ja pidemmän aikaa on ollut lämmintä, Tutin cuptreenit ovat olleet vähän mitä sattuu. Pääasiassa ori on maastoillut, sillä joka ikinen vakityöntekijä, työkokeilija, harjoittelija ja naapuri haluaa käydä maastoilemassa Tutilla. Kyllähän sen ymmärtää, Tutti on yksi ykköstykkejämme mitä maastoiluun tulee. Raudikon treenaaminen on siis ollut melkoista puskailua, välillä koulutreeniä ja hyppäämistä, mutta pääasiassa sitä maastoilua. Onneksi cupiin on vielä jokunen päivä, kyllä tässä ehtii kouluohjelman läpikäydä ja esteitä hypätä. Tutti on kuitenkin kovakuntoinen konkari, kertausharjoitusten pitäisi riittää.

[Lissu]

01.07.2016 Puksuttelupäivä

Tutin aamutreeni oli melkoista humputtelua, kevyttä hölkkää ja rentoa menoa joka askellajissa ilman sen kummoisempia tavoitteita. Hain orin tarhasta (olivat Pirtun kanssa taas rapsuttelemassa toisiaan, kaverukset), hoidin vähän huolellisemmin (siistin korva- ja vuohiskarvat, tasasin hännän), varustin orin ja sitten tallustimme kentälle pyörimään.

Asettelin ja taivuttelin Tuttia, teimme vähän pohkeenväistöjä, erilaisia ratsastusradan teitä (voltit, ympyrät, täyskaarrot, kiemuraurat), vähän siirtymisiä ja temponvaihteluita, pysähdyksiä ja peruutuksia. Tutti liikkui kuitenkin melko pitkässä, rennossa muodossa, ja aivan tarkoituksella. Kiltti, nöyrä ratsuni teki jokaisen liikkeen tunnollisesti ja reippaasti puksuttelumoodista huolimatta, Tutti vastasi hyvin apuihin viivyttelemättä tai vastaan haraamatta. Ihan kuin tämä edes osaisi kiukutella..! Askeleet olivat pitkät, matalanpuoleiset ja suht tahdikkaat. Olisin voinut istuksia tuntikausia Tutin selässä ja vain ratsastella pitkin kenttää ilman sen isompia tavoitteita, tämän hevosen kanssa mieli lepää ja kaikki tuntuu onnistuvan. Kolmen vartin humputteluhetki oli kuitenkin tarpeeksi, pääsi Tuttikin takaisin Pirtun luokse.

Vielä vähän kuulumisia; Tutti ja Kilju on ilmoitettu tämän kuun SLA-tilaisuuteen (Hikka varasijahevosena). Kuten yleensäkin, jännitän jo etukäteen. Toivottavasti Tutti hurmaa tuomarit (ja miksei hurmaisi, liinakkommehan on mitä ihastuttavin hevonen!), huonoa käytöstä ei ainakaan tarvitse tämän kohdalla pelätä. Ennen SLA:ta täytyy vielä pestä ja puunata orit viimeisen päälle komeaan kuntoon, ovat sitten ainakin siltä osin edustuskunnossa kun lähdemme ihmisten ilmoille.