Jumalharha "Jumpe"

[Pertti]

suomenhevosori Jumalharha "Jumpe"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym.

Omat sivut.

Jumpe on kokeneen hevosihmisen hevonen, sillä aloittelijoita hevonen kuskaa kuin märkää rättiä. Rajojaan testaavaa elikkoa saa ja pitää komenta, eikä paksukallo valitettavasti usko edes joka toinen kerta siitä ensimmäisestä komennosta. Ratsuna menee kenellä tahansa niin kauan, kun hevoselta ei vaadita mitään. Kun pitäisi alkaa töihin, Jumpe testailee ja on raivostuttava kakkiainen. Kun orin saa tekemään töitä se myös tekee töitä, eikä vain meinaa.

[Lissu]

27.04.2015 Kootut (ja harvinaisen huonot) selitykset sille, miksei Jumpella ole ollut päiväkirjaa

..koska se todellinen syy (= molemmat olemme unohtaneet tehdä mokoman) on aivan liian yksinkertainen, emmekä halua paljastaa orastavaa dementiaamme.

Syy nro. yksi; meillä on niin iso talli ja paljon hevosia, että ei niille kaikille voi muistaa/ehtiä/jaksaa tehdä päiväkirjoja. (Ongelman voisi ratkaista nakittamalla homma palkatulle työväellemme, tai palkata pari henkilöä lisää, että meillä olisi aikaa, jaksamista ja muistia päiväkirjojen teollekin. Emme tee näin, koska.. öö.. seuraava!)

Syy nro. kaksi; Jumpen kanssa on menty sellaista haipakkaa, ettei siinä mitään päiväkirjaa olisi ehtinytkään kirjoittaa. (Paskapuhetta, kisareissuilla hevosautossa istuessa ei ole muuta kuin aikaa, ellei satu olemaan ratissa. Harvemmin olemme narrin kanssa yhtä aikaa ratissa. Aika usen kumpikaan meistä ei ole. Mutta me olemme kisanneet ja meitä väsyttää jajajaja niinpoispäin.)

Syy nro. kolme; olemme kirjoitelleet kisakuulumisia tallituvan jääkaapin oveen ja post-it lapuille, valmennuskertomuksia naamakirjaan ja näinpoispäin. (Kun olisimmekin! Ei tästä sen enempää.)

Pitänee korjata tilanne. Jumpe on ollut ihan tykki, ori on kovastikin kisavalmis ja keskittyy nyt KERJ:n ja VSR:n Cupien kiertelyyn. Orilla on kierretty ahkerasti myös valmennuksissa, mikä on osaltaan edesauttanut kisamenestystämme. Juuri äsken varasin rebelyn pitämään pari valmennusta, nyt Cupeja silmällä pitäen. Cupmenestys tulee olemaan vain kirsikka kakun päällä, näin muuten tämä ori on kisansa kisannut.
Jälkeläispuolellakin menee oikein hyvin, Jumpe on kahden tamman enempivähempi ylpeä isäukko. Tarkoitus on laittaa Jumpesta maailmalle vielä varsa tai pari, tammat ovat jo kovasti mietinnässä.

Arki rullaa miten rullaa. Jumpe on helkkarin hieno peli, ja sen kanssa on ilo treenata, kun hevonen toimii. Välillä ori taas on nin jukuripäinen, mitään kieltoa/komentoa uskomaton juntti, että tekisi mieli kilauttaa Saarioisille ja ehdottaa Jumpenlihapullia yhtiön tuotavelikoimaan. Mutta on tämän kanssa tähänkin mennessä pärjätty, vieläpä oikein hyvin. Eikä Jumpe ilkeä ole, haastava vain. Sellaisia elikoitahan meillä ei vielä tallissa olekaan..

[Lissu]

24.05.2015 Aamukoomainen kävelytuokio

Viime yö meni Euroviisuhuumassa, eikä nukkumaan meinannut malttaa ollenkaan. Aamulla tämä pitkään kukkuminen osoittautui (jälleen kerran) perustavanlaatuiseksi virheeksi, koska silmäluomet tuntuivat lyijynraskailta eikä kolmaskaan kahvikuppi auttanut mitään. Ei auttanut väsymys ei, talliin piti lähteä.
Päätin kuitenkin päästää itseni helpolla hevosten liikutuksen suhteen, ainakin niin kauan, että heräisin tähän päivään. Jumpella oli tänään kävelyttelypäivä, joten varasin orin liikutuksen itselleni ennen kuin narri tai kukaan muukaan (viisuväsymystä poteva) ehti tehdä sen.

Aluksi ajattelin käydä ihan vain taluttelemassa oria pitkin pihoja ja metsäteitä, mutta ajateltuani hetken Jumpen hillumistaipumuksia yhdistettynä muutaman kiimatamman kiljumiseen tulin toisiin ajatuksiin. Päätökseni ratsastaa vahvistui, kun kävin hakemassa pörhistelevän hevosen sisälle.
Harjaamiseen tai varustamiseen ei montaa hetkeä kulunut, ja tallin pihalta lähtiessäni huikkasin narrille viipyväni korkeintaan kolme varttia (johon mokoma vastasi, että varmasti menee pidempään, kun nukahdan satulaan ja tipahdan johonkin mättäälle koisimaan – kiitti vaan ihan hirveästi!).

Onneksi aamu oli kaunis ja aurinkoinen, eikä eilisistä sadekuuroista ollut tietoakaan. Jumpella puksutteleminen ilman aikomustakaan työnteosta ei onneksi vaadi ajatusta ollenkaan, joten homma lipsui (vaikka ei saisi, tiedän) siihen, että minä matkustin selässä välillä hevosta ohjaten Jumpen lönkytellessä eteenpäin tasan sitä tahtia, kuin sen teki mieli. Parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen heräsin todellisuuteen ja siihen, että Jumpella hypättiin eilen, mikä sai aikaiseksi jonkinnäköisen ryhtiliikkeen. Askellaji pysyi käyntinä, mutta asettelin, taivuttelin ja suoristin oria. Jumpe ei tuntunut jäykältä mihinkään suuntaan, vaan pelitti kuin unelma. Huominen pikkuestetreeni tosin taitaa joka tapauksessa vaihtua puomi-/kavalettiharjoituksiksi tai ihan sileätreeniksi, ori teki eilen nappisuoriksia toisensa jälkeen. On tämä vain jäätävän hieno!

Aika-arvioni piti aika hyvin paikkansa, käyntilenkkimme lähimetsäteillä kestä noin 40min. Ylikevyen taivuttelujumppaliikunnan vuoksi en edes harjannut oria, eikä sen selässä kyllä näkynyt satulankuvaa. Syötettyäni hevoselle pari leipäpalaa vein sen takaisin tarhaan pörhistelemään. Voi olla, että illan päälle vielä juoksutan Jumpen / joku muu juoksuttaa sen, vaikka aika hyvin ori liikuttaa itse itsensä tarhassa ollessaan. Jos ei muuten, niin päiväheinien jaon aikana ainakin.

[Lissu]

24.06.2015 Täyskäännös takaosalla ja muuta mukavaa

Jumpen arki on aika pitkälle treeni, treeniä ja treeniä Cupit silmissä kiiluen. Orin jälkeläisetkin ovat kisakentillä - ja tekevät todella hyvää tulosta! - ja todennäköisesti isäänsä vastassa niin KERJ:n kuin VSR:n Cupeissa. Kuten muidenkin hevostemme kohdalla, toiveissamme on saada Jumpella edes se yksi Cupsijoitus. Ori alkaa kuitenkin pikku hiljaa olemaan laatuarvosteluvalmis, eikä Cupmenestyksestä ole kuin hyötyä. Tähän mennessä se vain on ollut vähäistä (lue: olematonta). Pohjalta pääsee vain ylöspäin, vai miten se sanonta taas menikään.

Päivän sää on ollut aivan kamala hevosten liikuttamista ajatellen melkein koko päivän, vettä on tullut saavista kaataen, on ukkostanut.. Ei todellakaan se houkuttelevin keli liikuttaa ensimmäistäkään hevosta. Aika monen kohdalla mentiin siitä, mistä aita on matalin - juoksutimme järkyttävän monta hevosta. Aamulla sää oli vielä hyvä, silloin liikutimme hevosia ratsain, sama iltamyöhällä.
Jumpe oli näitä aamun liikutettavia, joka sai satulan selkäänsä. Viikko-ohjelma komensi koulutreenin ääreen, joten nappasin taskuuni yhden aikaisemmin muistiin kirjoitetun kouluohjelman ja laitettuani ratsuni valmiiksi lähdimme kentälle ohjelmaa suorittamaan.

Orilla oli - taas vaihteeksi - aika vastahankainen päivä. Ravi ei kelvannut, laukka ei muka noussut, asettuminen ja taipuminen eivät tulleet kysymykseenkään. Onneksi Jumpen kanssa on tehty niin pitkään niin paljon töitä, että sitä osaa aika hyvin ne konstit, joilla hevoseen tulee vähän eloa. Jumpen kanssa ei (ainakaan yleensä) iske sama voimattomuuden tunne kuin vaikkapa Kiljun tai Rummun kanssa.
Pysähdykset, peruutukset, lävistäjät ja kiemuraura verryttelivät oria hyvin, ja johan alkoi taipuminen maistua suorin kivikyljin liikkumisen sijaan. Itse kouluohjelma sujui oikein hyvin, täyskäännökset takaosan ympäri menivät nappiin molempiin suuntiin, hyvä, tasainen harjoitusravi nousi peruutuksen jälkeen, keskikäynti ja vastalaukka olivat sopivan tahdikkaita ja eteenpäinpyrkiviä. Samanlaisen esityksen kun saisi toistettua Cupeissa tuomareiden edessä!

Loppuverrytellessäni Jumpea taivas repesi niskaamme, eikä mennyt kuin hetki ja olimme kuin uintireissun käyneitä. Minua ei naurattanut, narria, Sarlottaa ja Santeria sitäkin enemmän.

[Lissu]

31.07.2015 Laatuarvosteluvalmis

Viime aikoina ties miten moni Susirajan hevosista on tullut laatuarvosteluvalmiiksi jälkeläisten kerättyä vaaditut kilpanäytöt. Yksi näistä hevosista on Jumpe, joka on nyt valmis KERJ:n laatuarvosteluun. Ori saa kuitenkin odottaa ennen vuoroaan, seuraavan tilaisuuden (tai kahden, riippuu vähän) hevoset on jo päätetty. Toivomme myös, että ehdimme tässä välissä saada myös KERJ Cup -sijoituksen tai pari. Tämän kuun Cup jäi nolosti välistä, emme toki unohtaneet ilmoittautua ja näin..

Jumpella on kolme hienoa varsaa. Ensimmäisenä syntyi meille jäänyt tammavarsa Jumalanpilkka, jonka emä on KERJ-I -palkittu tammamme Ilonpilaaja. Jumalanpilkka - Herja - itse on KTK-III -palkinnolla kirjattu ratsutamma, joka on kisannut kenttää niin reippaalla tahdilla, että sijoitukset ovat jo täynnä. Myös Herjan tyttäret ovat vakuuttaneet kenttäradoilla, ja tammalla on jälkeläisnäytöt KERJ:n laatuarvosteluun. Ilonpilaajan tammalinja on ehkä lievästi menestyksekästä!
Toinen varsa, Sahansaattajan kanssa tehty Todellisuusharha, asustelee Joen luona Satulinnassa. Tamma on kantakirjakelpoinen, mutta sitä ei ole vielä kirjattu. Toisin kuin sukunsa tai sisarpuolensa, Todellisuusharha kisaa porrastettuja (joista en ymmärrä hölkäsen pöläystä) ollen nyt tasolla 1. Tamma on ehtinyt tehdä yhden varsankin.
Kolmas varsa ja ainoa ori on kuristajan Jumalankieltäjä, jonka emä on naisen oma Kauheamatami. Orilla on 34 kenttäsijoitusta, joten se on isänsä toinen jälkeläisnäyttö.

Ratsastin Jumpella tänään VSR:n kenttäcupissa. Suoritus oli tasapaksu kaikin puolin, ei mitään fiilistä mihinkään suuntaan - perushyvät koulu-, este- ja maastoesteradat. Ei ihmekään, ettei sijoitusta tullut, mutta emme me häntäpäässäkään olleet. 43/71, keskikastia. Tästä on ainakin hyvä lähteä parantamaan ensi kuulle. Vaikka Jumpe ei sijoittunutkaan, sen tytär Jumalanpilkka otti ja sijoittui narrin ratsastamana neljänneksi. Aivan mahtavaa!

[Lissu]

14.08.2015 Koulutreeni

Koulutreeni vastahankaisella, työtä vieroksuvalla hevosella, hurraa. Kyllähän Jumpen saa liikkumaan, ja aina silloin tällöin kaikki tuntuu menevän nappiin. Tämä viikko tosin on mennyt melko järjestelmällisesti päin hanuria, joten minulla ei ollut erikoisen suuria odotuksia tästäkään treenistä.
Alkuverryttelyissä totesin olleeni oikeassa, niin valitettavaa kuin se olikin. Pitkin ohjin käveleminen kelpasi Jumpelle, mutta heti, kun kokosin ohjat, orin takamus tuntui katoavan, samaten selkä. Jes!

Lähdin asettelemaan ja taivuttelemaan oria, venyttämään Jumpen kaulaa, pidentämään ja lyhentämään askelta.. tai ainakin yritin. Ratsuni oli jokseenkin vastahankainen, vaikkakin mukautui tahtooni hetken kiemurtelun jälkeen. Käyntityöskentely sujui pienen kädenväännön jälkeen, ravissa ja laukassa oli enemmän keskusteltavaa. Jumpen päähän ei millään meinannut mahtua, että sen pitää kantaa päänsä itse ja ottaa takamus mukaan sen sijaan, että hiljaa sitä pari metriä muun kropan perässä.

Yksinkertaiset siirtymät (esimerkiksi harjoitusravia - kolme askelta käyntiä - harjoitusravia) sekä pysähdykset ja peruutukset herkistivät oria vähän, vaikka peruutuksissa Jumpe kiemurtelikin aika tavalla suoran linjan kulkemisen sijaan. Pohkeenväistössä ei ollut kunnollista yritystä, eikä hevonen astunut koko ajan kunnolla ristiin. Pääty- ja keski-ympyrät suoritettiin reippaassa harjoitusravissa ja -laukassa, joten niihin olen enemmän kuin tyytyväinen paitsi hyvin ratsastetun kuvion, myös Jumpen aktiivisuuden vuoksi.
Keskikäyntiä ja -ravia jouduin vähän kaivelemaan, mutta kyllä nekin löytyivät. Jumpe koetti päästä helpommalla ja jättää takaosansa huitelemaan ties minne, vaikka tiesi itsekin joutuvansa tuomaan jalkojaan rungon alle. Kokoamisen kanssa suomijuntti koetti myös mennä siitä, mistä aita oli matalin. Puolirata leikkaa ja kokorata leikkaa harjoitusravissa menivät hyvin, laukanvaihdot käynnin kautta vaihtelevasti.

Ei tämä ihan penkin alle mennyt, vaikka Jumpe harasikin vastaan ja testaili, onko nyt ihan pakko tehdä töitä. Treenin aikana tuli kuitenkin ihan kivasti hyviä pätkiä, ja sietikin - onhan Jumpen kanssa tehty töitä ties miten pitkään! Plus alkuviikko on mennyt ihan pyllylleen.

[Lissu]

30.10.2015 Feimiä mä metsästän

KERJL:n ensi kuun tilaisuuden ilmoittautuminen ei ole vielä auki, mutta saman tien, kun se aukeaa, ilmoitamme Jumpen ja Sampan arvosteltaviksi. Vaikka meiltä onkin joka kuussa hevonen tai useampi jonkun laatuarvostelun tilaisuudessa, ei tähän jännitykseen meinaa tottua. Hyvä niin, mielestäni se kertoo siitä, että tulos oikeasti kiinnostaa eikä homma ole mennyt liukuhihnatuotannoksi (vaikka siltä se välillä tuntuu, kun oikein paska päivä on).
Jumpen kanssa ei ole tehty sen kummempia valmisteluja laatuarvostelua ajatellen. Ennen tilaisuutta hevonen toki pestään ja puunataan ihan viimeisen päälle, jotta tuomareiden edessä on kiiltäväkarvainen, kitisevänkirkas hurmuri eikä mutapaskainen suohirviö, kuten kotona.

Treenaaminen on samoissa kantimissa kuin ennenkin. Toivomme sormet ja varpaat ristissä, että Jumpe tekee tulosta tämän kuun KERJ-Cupissa - se cuplisäpiste olisi todella toivottu lisä orin laatuarvostelupisteriviin. Ilmankin luonnollisesti pärjätään, mutta eihän lisäbuustista koskaan ole haittaa. Tämän kuun VSR-kenttäcup meni taas nolosti ohi nokan, joten sieltä on turha odottaa mainetta ja kunniaa.
Tämän päivän treeni oli kouluratsastusta. Olin jo etukäteen päättänyt hioa avoja ja sulkuja, sillä ne ovat viime aikoina olleet tapetilla niin omassa treenissäni kuin pitämissäni valmennuksissa. Taivutusten lisäksi olin ottanut päiväohjelmaan keskiaskellajeja sekä laukanvaihtoja käynnin kautta.

Alkuverryttelyissä ori kyseenalaisti apuni, eikä muka halunnut ravata, kääntyä, peruuttaa tai tehdä muutakaan. Onneksi tälläkin hevosella on tullut ratsastettua niin pitkään, että tiesin kaikki Jumpen metkut jo ennalta, eikä suokki jaksanut kovin kauaa kiukutella. Liikkuminen oli pidempään käsijarru päällä hiissaamista, ja Jumpen aktivointi sekä oman moottorin herättely oli päivän suurimpia haasteita. Askeleen pidennys ja lyhennys, joita tein verryttelyn aikana paljon, sujuivat näppärästi, joskin vähän jalkoja laahaten.
Keskikäynti ja -ravi eivät tehneet kauppaansa Jumpelle, tahti loisti poissaolollaan eikä oria oikein kiinnostanut. Pari pitkää, hyvää pätkää keskikäyntiä ja -ravia riittivät, aiheeseen palataan myöhemmin, vaikka huomenna ennen tai jälkeen hyppytreenien. Avot ja sulut taas sujuivat kuin tanssi, samaten laukanvaihdot käynnin kautta. Taivutuksiin ja laukanvaihtoihin Jumpesta löytyi enemmän energiaa ja työmotivaatiota, hevonen oli paljon kevyempi, askellus tahdikkaampaa eikä niin maahan sidottua.

Keskiaskellajeja lukuun ottamatta oikein hyvä perustreeni, jossa oli enemmän hyvää kuin huonoa. Joka päivä meno ei voi olla ruusuilla tanssimista, huonot päivät ne on hevosillakin, aivan kuten ratsastajillakin. Tallissa harjasin Jumpen pitkän kaavan kautta kinttupesun jälkeen (voihan syyssateet ja lätäköt!), palkkioksi hyvästä treenistä söimme molemmat muutaman pikkuomenan.

[Lissu]

17.12.2015 Jumalaisia joululahjoja

Minä voin hehkuttaa joululahjoja etukäteen, jos siltä tuntuu..!

Viime kuussa Jumpe palkittiin KERJ-I -palkinnolla, ja samassa tilaisuudessa talliimme pamahti toinenkin KERJ-I -palkinto. Tunnelma on ollut katossa, eikä ainakaan laskenut marraskuun käännyttyä joulukuuksi. Vaikka minä aina koetan jarruttaa joulukrääsän kanssa, narri ja Sarlotta laittoivat haisemaan. Nyt löysyy kranssia, kuusta, tonttua ja ties mitä pitkin poikin tallia. Joka hevoselle on varattu kaurakeksejä, porkkanoita, omenoita ja muita herkkuja, sekä tietenkin joululahjoja. Jumpe tulee saamaan uuden ylihienon toppaloimen ja nahkapäiset sekä nimikoidun satulahuovan. Enemmänhän nämä minun ja narrin mieltä lämmittävät, ei sillä.

Jumpella on edessään vielä SLA sekä YLA, joihin uljas mustamme on aika lailla valmis. Laatuarvosteluvalmiiden hevosten lista on kuitenkin aika pitkä, joten Jumpe saa hetken hengähtää ennen seuraavaa esiintymistään. Treenaaminen ja cupeissa kiertely jatkuu normaaliin tahtiin, saa nähdä jos tässä innostuisi kokeilemaan hiihtoratsastusta tai jotain muuta kylkeen. Herralla itsellään voi ollaomat mielipiteet siitä, tuleeko joku perään roikkumaan suksien kanssa, paha mennä sanomaan, kun emme ole kokeilleet. Kärryjen kanssa Jumpe kyllä pelittää ongelmitta. Kohtahan tämäkin herra saa siirtyä hyvin ansaitulle eläkkeelle, onhan tässä komea kilpaura tehtykin.

Koko viikon on ollut älyttömän kaunista, -10 astetta pakkasta, suht paljon lunta ja upean selkeä sää, mitä nyt ajoittaisia lumisateita. Jumpen ja muiden hevosten kanssa on maastoiltu ratsain ja ajaen sydäntemme kyllyydestä, on tehty peltorallitteluja ratsain ja liinassa juoksuttaen, hevosia on kuvattu.. Jumpestakin on otettu uudet rakennekuvat, jotain tunnelmaotoksia sekä tietenkin tonttulakki- ja poronsarvikuvia. Me kun olemme niitä ihmisiä, jotka lähettävät joulukortit itse otetuista kuvista, ja kun lapsia ei ole, meidän korteissamme on hevosia.

Jospa sää jatkaisi suosimistaan ja elo olisi samanlaista kuin nyt koko talven; idyllisen kaunista ja rauhallista. (Okei, joidenkin hevosten kanssa tulee otettua yhteen, pääosin meillä on kuitenkin ollut niin ihanan rauhallista ja jouluista, että!)

[Lissu]

Loppui tuska, tuli rauha, uni kaunis ikuinen.

Ikä toi mukanaan sen verran vaivoja hienolle herrallemme, että tänään Jumpe lopetettiin (ja loppusijoitettiin pakastimeemme). Komeaa uljasta mustaa jää kaipaamaan koko talliväki.