Harmoivale "Valhe"

[Pertti]

suomenhevosori Harmoivale "Valhe"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym.

Omat sivut.

Emme tilanneet tai halunneet uutta Harmoa, mutta sellaisen me joka tapauksessa saimme. Vähän paremman näköisenä ja tyhmempänä versiona. Valhe on pahimmanlaatuinen porsas, joka ei meinaa uskoa sitten millään, vaikka miten päin komentaisi. Tämän kanssa sitten eletään, kun tämä tuli tehtyä.

Päiväjärjestys
maanantai: maasto
tiistai: ajamista
keskiviikko: verkkaa sileällä
torstai: koulua
perjantai: esteitä
lauantai: koulua
sunnuntai: maasto

[Lissu]

01.05.2015 Harmo #2 ja entistäkin paskemmat jutut

Kultakutri ja kolme karhua

..syytän tästä a) vappufiilistä b) Valhetta.

Valheesta on kasvamassa ihan helkkarin komea ori, mutta jestas, että se on ärsyttävä! Kovakalloinen, auktoriteettiongelmainen kitisevä kiukkupeppu. Yksi uhmaikäinen teinipoika, jolle ei kelpaa mikään muiden ehdottama, eikä välttämättä se oma ideakaan. Jos tämän elikon perusluonne ei olisi, mitä se nyt sattuu olemaan, Valheelta lähtisi pallit niin, että viuhuu.

Tulevaisuudessa Valhe toivon mukaan rauhoittuu ja oppii käytöstapoja. Tällä hetkellä nuori orinroikale on Pertin ja muun raviväen päänvaivana, joskin Pertti tulee voipallon kanssa oikeinkin hyvin toimeen. Me narrin kanssa seuraamme happamina vierestä.
Valhe on sen verran komea, että se kiikutetaan näyttelyihin heti, kun mahdollista. Toivomme saavamme tämän joku päivä kantakirjaan. Paljon feimiä ja jalometallia, niillähän se ei-toivottu luonne on ennenkin unohdettu! Eiku.

Mutta jos ihan tosissaan puhutaan, niin olemme jo nyt tehneet narrin kanssa periaatepäätöksen, että Valhe ei tee varsoja kuin hyväluontoisten tammojen kanssa. Aivan turha alkaa pelleilemään ja kokeilemaan, millaisen porsaan Valhe saa aikaiseksi vähänkään inhaluontoisemman tamman kanssa. Jos seuraava sukupolvi ei osoita luonnekehityksen merkkejä (siinä positiivisessa mielessä, siis), niin tokkopa tätä linjaa kannattaa pidemmälle jalostaa. Valheesta kyllä povataan melkoista käyttöhevosta, ja sillä meinataankin kisata kolmea lajia, aivan kuten isälläänkin.

Josko tämä tästä. Jos ei, niin päiväkirjassa tulee vastaisuudessakin näkymään paskoja vitsejä – minä tarvitsen jotain, millä kestän ja jaksan Valheen porsastelut.

[Lissu]

01.06.2015 Ei voi ymmärtää

Tämmöinen päivä tänään, voi nyt prkl!

Ensin hyvät uutiset, ettei koko päiväkirjamerkintä mene Valheen mollaamiseksi tai orin käytöksen kiroamiseksi. Voikko porsaamme on tehnyt yllättävän hyvän aloituksen kilparadoilla, tulosta on tullut niin koulu- kuin estekentillä. Käsihevosalueella ja verryttelyissä Valhe on tieten porsastellut menemään, mutta radalle mennessä on tapahtunut jokin ryhtiliike. Ratsastajan sisuuntumisella on toki voinut olla osuutta asiaan.. Sijoitukset ovat kuitenkin valaneet meihin uskoa siitä, että Valheesta on - luonteestaan huolimatta - suoritushevoseksi.
Olemme myös ilmoittaneet voipalleron muutamiin näyttelyihin. Saapa nähdä, mitä tuomarit ovat orista mieltä. Tosin eniten tässä jänskättää, miten Valhe näyttelyissä käyttäytyy.. Porsas mikä porsas, eikä tätä viitsi vieraassa pihassa komentaa ihan yhtä railakkaasti kuin kotosalla.

Mutta sitten Valheen tämänpäiväisiin kommelluksiin.. Voi kiesus tämän elikon kanssa! Minä kun luulin, että Hippi ja sen jälkikasvu jälkikasvuineen aiheuttavat harmaita hiuksia..

Tänään Valheella oli sekä näyttelytreeniä, että juoksutusta näyttelytreenin jälkeen. Tarkoitus oli ottaa orista samaan syssyyn muutama valokuva. Hakiessani oria tarhasta pohdin, että kuvaukset pidettäisiin pellolla, mutta Valheen alkaessa porsastella jo tarhan portilla totesin itsekseni, että parempi pysyä pihapiirissä.
Harjaamiseen kului yllättävän paljon aikaa (kuravellijalat ja -mahanalunen), eikä Valhe auttanut asiaa steppaamalla ja olemalla kaikin tavoin ärsyttävä. Ori otti hampaisiinsa kaiken, mihin vain ylsi, innostui välillä kiljumaan, kuopi, siirteli takamustaan mahdollisimman kauas minusta kun yritin sitä harjata, kiskoi häntää käsistäni selvitellessäni jouhia.. Kaikkea isompaa ja pienempää kiusaa.

Näyttelytreenissä Valhe katsoi oikeudekseen olla seisomatta paikoillaan ja käyttäytyä kuin uunituore kevätvarsa - vailla mitään kontrollia. Käyntiä ei kovin montaa askelta nähnyt, ori rikkoi koko ajan raville ja koetti keulia. Päänsä voikko nosti taivaisiin, naksutteli hampaitaan ja pörhisteli. Muutaman kerran mokoma elikko koetti alkaa näykkimään, se peli tosin loppui todella nopeasti. Voimakas ääni ja raippa ovat kivoja kavereita porsastelevan orinroikaleen kanssa. Oi jos tämän kuspäisyys oliskin hormoneista eikä luonteesta johtuvaa..! Pallit lähtisivät veks saman tien. Mutta Valhe olisi hirvittävän suurella todennäköisyydellä sama porsas ruunanakin, joten ei maksa vaivaa.

Näyttelytreeni jäi lyhyeksi, siirryin juoksutukseen ihan suosiolla. Aikansa riekuttuaan Valhe asettui, ja vähän yllättäen orista sai irti yllättävän hyvää liikettä - ja käytöstä. Kaiken aiemmin porsastelunsa päätteeksi hevonen asettui toimien juoksutuksessa kuin ajatus. Ota tästäkin sitten selvää.. Ihme elikko.

[Lissu]

18.07.2015 Tarinakisat on hyvä päivittää jälkijunassa

Kuten otsikko kertoo.. Mutta tosiaan, kävimme viime kuun puolella Mallaspurossa kisailemassa kouluratsastuksen parissa. En odottanut kummoista tulosta Valheen kanssa, ori kun on taas vaihteeksi porsastellut oikein urakalla. Vaan vielä mitä, verkka ja rata menivät ihan putkeen! Käsihevosena voikko kyllä sikaili minkä sielu sieti, meni minne halusi puskien lapa edellä ja söi puolet kisapaikan koivuista. Kyllä teki mieli korottaa ääntään ja kunnolla, vaikka tyydyinkin lyhyisiin ärähdyksiin.
Verkassa Valhe oli kuitenkin oikein hyvä työstää, jahka ori oli hetken purkanut ylijäämäeergiaansa. Ilmeisesti kisoja edeltänyt kärrytreeniputki nollasi kivasti ratsastustreeniä, minkä ansiosta Valhe malttoi keskittyä koulukiemuroihin. En ollut uskoa, miten helppo oria oli työstää ja taivutella! Radalla Valhe vasta tulessa olikin, ja uskalsin toivoa kivoja prosentteja ja kehuja ratsuni ravista, kenties jopa ruusuketta. Olin kuitenkin todella hämmästynyt ja iloisesti yllättynyt, kun Valheen kanssa emme pelkästään sijoittuneet, vaan voitimme luokkamme. Jes, lisää näitä onnistumisia!

Villit tuotoskoulukilpailut some-teemalla 20.6.2015 Mallaspurossa
tuomarina Lynn
Jokaisessa luokassa ratsastaja voi valita kilpailtavan tason väliltä helppo C - vaativa B

Luokka 3: Instagram-luokka (piirros / kuva)
Hevosenhoitajasi nappasi kisapäivän aikana sinusta ja hevosestasi kuvan, joka päätyi Instagramiin. Millainen se oli ja millä hashtageilla sitä höystettiin? Osallistu omalla piirroksellasi tai itseottamallasi valokuvalla. Luokassa arvostellaan kuvan ja hashtagien muodostamaa kokonaisuutta; kuvan laadulla ei ole merkitystä sijoituksen kannalta.

1/6 Lissu T. - Harmoivale / HeA
Kommentti: #niinhyvääpuuta - nokkela, tilanteeseen sopiva viittaus Loiriin! Säännöllisestä ruokailusta on toki syytä huolehtia kisapäivinäkin.

oi59.tinypic.com/168zi2d.jpg
#omnomnom #välipala #niinhyvääpuuta

[Lissu]

25.07.2015 Tuiki tavallinen päivä

Vaikka hevoseton on huoleton, on se oma ratsu silti onnen ja ilon aihe.

Hartiani huutavat edelleen hoosiannaa palamisen vuoksi, mutten viitsi pitää toista rokulipäivää tuollaisen syyn varjolla. Paljon aloe vera -pitoista geeliä ihoon, vähän kipulääkettä naamaan ja menoksi. Pakkohan näiden palamien kanssa on muutenkin olla ja elää. Onneksi olo on kohentunut eilisestä, nyt käsiä voi liikuttaa normaalisti ilman, että meinaa purskahtaa itkuun.

Päivän ensimmäinen liikutettava oli Valhe, ja mieleni teki nakittaa mokoma porsasteleva voipallo jonkun toisen liikutettavaksi. Oria on kuitenkin ajettu, juoksutettu ja ties mitä tämän viikon aikana, joten ajattelin selviäväni yhdestä maastolenkillä höystetystä koulutreenistä. Orin varustaminen oi kyllä vähän tuskaa, satulan nosteleminen totaalipalanein hartiavoimin ei ollut mikään nautinto.

Valheella oli taas kiirepäiviään, jolloin pidätteet eivät oikein mene läpi ja askellus tikuttaa kuin Singerin ompelukone. Käynti oli nykivää ja kiireistä, mutta kävellessä Valhetta oli vielä helppo työstää ja rentouttaa. Ravissa se olikin vaikeampaa, kun intopiukeana tikuttava ori nosti turpansa kohti taivasta tikuttaen sinne tänne valtavalla vauhdilla. Kun tein pidätteitä, ne joko kaikuivat kuuroille korville tai vaihtoehtoisesti Valhe ravasi paikoillaan. Että näin.
Käytin käynti-raviverryttelyyn valtavasti aikaa (Pertti ehti kuittailla minulle, että "tuossa ajassa saisi liikutettua parikin hevosta"), jotta saisin Valhetta rennommaksi, paremmin avuille ja yhteistyökykyisemmäksi. Työ kannatti, sillä ravistakin tuli helpommin työstettävä, orin turpa laskeutui pilvistä, askeleeseen tuli pituutta ja hevoseen rentoutta.. Askeleen pidennys, lyhennys ja kokoaminen sujuivat, pohkeenväistö meni aivan nappiin, siirtyminen käyntiin ja takaisin oli pehmeä ja rauhallinen, samoin pysähdykset ja peruutukset. Lisää - tätä! Laukassa Valhe innostui uudestaan, mikä oli tietysti takapakkia. Toistin kuitenkin samoja harjoituksia kuin käynnissä ja ravissa, annoin Valheen välillä laukata pääty-ympyrällä omaan tahtiinsa ja palasin taas rentoutusharjoitusten pariin. Pikku hiljaa laukkakin asettui, ja ori oli ihan törkyhyvä ratsastaa myös laukassa. Laukan sisäiset siirtymiset sekä laukanvaihdot käynnin kautta menivät niin nappiin, että jonkun koulutuomarin olisi pitänyt olla paikalla ruusuketta ojentamassa.

Loppuverkan (jonkin verran laukkaa ja ravia, pääosin käyntiä) suoritimme maastossa. Lähdimme Valheen kanssa kohti maastoesterataa (mahdollisimman vaihtelevamaastoista reittiä pitkin) ja suoraan vesiesteelle vilvoittelemaan. Sekä ratsu, että ratsastaja roiskivat vettä onnesta soikeana yhdessä ja erikseen (en malttanut olla pulahtamatta veteen, mikä ihana viileys!) ennen kotiinlähtöä.
Tallilla Valhe pääsi vielä puutarhaletkusuihkuun pihalle, mistä ori silminnähden nautti. narri naureskeli itsekseen, kun kuivasin Valhetta hikiviilalla, että käy hakemassa viila itselleenkin kuivatakseen minut.
Valhe pääsi vähän kauempana oleville, laidunten viereisille maapohjatarhoille mussuttamaan niitä vähiä heinänkorsia ja muita viherkasveja, joita noissa tarhoissa on. Tällaisina, ihan tavallisina arkipäivinä, kun kaikki sujuu vaikkei mitään ihmeellisyyksiä tapahdukaan, hevosen omistaminen on ihanaa.

[Lissu]

Yleinen olotila ja fiilis, koska toimiva Valhe.

03.08.2015 Mitä kettua

Elämme hyvin, hyvin jännittäviä aikoja - Valhe on toiminut viimeiset pari päivää suorastaan epäilyttävän hyvin. Tokkopa voipallo on käytöstapoja hankkinut, saati alkanut kunnioittmaan ihmistä. Jokin koira tähän on haudattu - tai sitten joku (epä)ystävällinen sielu terästää orin pöperöitä, mene ja tiedä. Viikonlopun koulutreeni ja maastoretki sujuivat vallan mainiosti, koulutreeni niinkin hyvin, että voikon kanssa kokeiltiin vähän vaativa B -asioita. Ei tästä tule vaativien luokkien peliä, vaikka tämä epäilyttävä hyvän käytöksen ja toimivuuden aalto kestäisi ties miten pitkään.

Eilinen maastoretki suoritettiin ajaen, joten tänään satuloin Valheen. Hevonen oli omituisen lupsakalla päällä, porsastelua ei esiintynyt juuri ollenkaan - meinasin jo kiikuttaa Valheen ravitalliin Pertin tutkittavaksi. Orilla ei kuitenkaan ole ollut kuumetta eikä se muutenkaan vaikuta kipeältä, ruoka ja vesi maistuu ja kaikki on hyvin. Mitä nyt elikko on epäilyttävän lauhkea ja yhteistyöhaluinen.
Päivä oli kaunis, ja suuntasin Valheen kanssa yhdelle pisimmistä maastoreiteistämme. Olin ottanut opikseni viime palamisestani, nyt oli aurinkorasvaa muille jakaa, ja kaikesta helteestä huolimatta kevyt puolipitkähihainen paita topin päällä. Ennemmin vähän turhan lämmin, kuin taas överipalanut iho.

Suureksi hämmästyksekseni, ja riemukseni, Valhe pelasi kuin unelma. Mikä olisikaan parempaa kuin maastoretki, jonka lopputuloksena on korvasta korvaan ulottuva hymy! Jarrut toimivat, pienetkin pidätteet menivät läpi, Valhe malttoi kävellä eikä kierroslukumittari lähtenyt ravissakaan kirimään ylöspäin. Ori liikkui rentona pitkin askelin, satunnaiset asetus-taivutus -pätkät sekä muutamat pohkeenväistöt kelpasivat yhtä hyvin kuin rento eteneminen. Laukkasuorilla painatimme menemään, minkä hevosesta pääsi, ja tuntuma satulaan oli jotain uskomatonta; Valhe oli aivan sormenpäissäni, liikkeelle lähtö, hidastaminen, pysähtyminen - mitä pyysinkään, vain pienenpienet avut riittivät, ja ori toimi. Lisää. Tätä. Tunnetta.

En muista, milloin yksikään hevonen olisi ollut niin hyvin hanskassa kuin Valhe tänään. Tällä fiiliksellä on hyvä lähteä muidenkin selkään, ja tällä fiiliksellä sai taas muistutuksen siitä, miksi on edelleen hevosalalla.

[Lissu]

20.09.2015 Tää ois kisavalmis

Nyt on Valhepoikakin kisavalmis, eikä orilla osallistuta enää kuin cupeihin ja tarinakisoihin. Onhan tämän kanssa tehtykin töitä! Kaikki hiki, kiroilu ja kiukuttelu on kuitenkin tullut moninkertaisesti takaisin monien onnistuneiden kisojen ja kotitreenien muodossa, ja katsellessani Valheen kisatuloksia en voisi olla tyytyväisempi. Kaikki nähty vaiva kantoi todellakin hedelmää!

Pikku hiljaa pitää pohtia Valheen tarjoamista jalostukseen, varsa tai pari lisää ei tekisi pahaa ollenkaan. Orin aiemmat varsat ovat aloittaneet kisaamisensa erittäin hyvin, ja oripoika Vaniman Heroiitti on jo napannut KTK-kelpoisuuden näyttelyiden kautta. Ja onhan se komea, hyvänen aika!
Kun kantakirjauksesta tuli puhe, niin Valhe on viimeinkin ilmoitettu kantakirjaan. Toivottavasti papereiden tai muiden kanssa ei tule häslinkiä, ja saamme voipallomme kirjattua. Saapa nähdä, mitä mieltä tuomarit ovat. Joskin tällä kertaa jännitän enemmän hevosen käytöstä kuin tuomareiden antamia pisteitä..

Noin muuten elämä rullaa omalla painollaan. Kelit menevät vähitellen viileämmäksi ja yleisesti paskemmaksi (aivan kamalia rankkasadekuuroja!), joten loimitus on välillä ollut paikallaan. Kohtahan se on edessä joka aamu, muttei onneksi aivan vielä. Olemme narrin kanssa jo valmiiksi koettaneet lohduttaa toisiamme suht lämpimän talven mahdollisuudesta sekä syyssäästä, joka ei voi mennä pahemmaksi. Ehän se loimitus nyt niiiin iso vaiva ole, vaikka hevosia onkin melkoinen määrä, mutta kun tallista löytyy Valheen kaltaisia loimenrepijöitä.. Valhe repii omat loimet ja kaverin loimet, jos vain saa mahdollisuuden.

Valheen kanssa ollaan nyt todella hyvässä vaiheessa, tässä on hyvä kerätä cupkokemusta (ja toivon mukaan myös menestystä), suunnitella jalostuskäyttöä ja myöhemmin odotella jälkeläisnäyttöjä. Näyttelyihinkin Valheen voisi pitkästä aikaa viedä, vaikka se vähän.. porsasteleekin.

[Lissu]

24.10.2015 Kantakirjakakkonen

Hehkutus tulee nyt muutaman päivän myöhässä, mutta väliäkö tuolla.
Viime kantakirjaus oli melkoista juhlaa Susirajalle; yksi uusiva tamma jäi edelleen kolmoselle, mutta kaksi muuta uusijaa saivat kolmosen korotettua kakkoseksi, ja Valhe, ensikertalaisemme, sai 71 pistettä eli KTK-II -palkinnon! Luonnollisesti olemme narrin kanssa olleet aivan pähkinöinä loistavien kantakirjatulosten vuoksi.

Itse kirjaus sujui myös Valheen osalta yllättävän hyvin, ori ei porsastellut juuri ollenkaan. Paikoillaan seisominen ei meinannut sujua kuin muutaman sekunnin pätkissä, mutta käynti- ja raviliikkeiden esittäminen sujui oikeasti aika pirun hyvin. Raviliikkeiden esittämistä olin jännittänyt etukäteen, sillä minulla oli vähän sellainen pelko ja kutina takamuksessani, että Valhe saattaa laittaa homman läskiksi ja riekkua kahdella jalalla ravaamisen sijaan. Kaikki meni onneksi suorastaan epäilyttävän hyvin, ori sai palkintonsa ja olemme onnesta soikeita. Maininnan ansaitsee myös Valheen poika, Vaniman Heroiitti, joka palkittiin komealla KTK-I -palkinnolla. Onnea Anniinalle Vanimaan!

Seuraavat tavoitteemme Valheen kanssa ovat Champion-arvonimi (juu, kyllä, jostain syystä tätä sikapossua jaksaa muka juoksuttaa näyttelykehissä sertien perässä) sekä jälkeläisnäytöt KRJ:n laatuarvostelua varten. Se tosin vaatii lisää jälkeläisiä, mikä on johtanut sopivien yhdistelmien miettimiseen. Minulla on jokunen mielessäni, ja olen niistä narrille kertonutkin, mutta mitään päätöksiä ei ole saatu aikaiseksi. Onneksi tässä ei ole kiire mihinkään, Valhe on ori parhaassa iässä, kiertelee näyttelyitä ja cupeja ja on ärsyttävä kotosalla.

Hyvä hevonen tästä loppujen lopuksi tuli, vaikka olimme alkuun helisemässä. Luonnetta ja käytöstä pitäisi viilata ja hioa, en kiistä, mutta kyllä tämän kanssa elää ja toimii. Kunhan seuraava sukupolvi ottaisi edistysaskelia myös luonteen puolella..

[Lissu]

Tarinakilpailut Kuuramaan hevostallilla 20.11.2016
1. Helppo B, tuomari: Kemiina
Valitse näistä aiheista itseäsi inspiroivin:
1. Hevosesi on rakastunut. Kerro mihin/keneen ja vähän ratsusi ajatuksia tästä aiheesta.
2. Ratsastuskentän valkeat aidat on koristeltu led-valoin. Mitä ratsusi oli mieltä tästä?
3. Miten sinä valmistaudut tallilla jouluun? Kuvaile mahdollisimman tunnelmallisesti ja monipuolisesti!
4. Kirjoita romanttinen, kipinöivä runo! Mistä, kenestä ja miten; päätät sen itse.

3/4 Lissu T. (VRL-12701) - Harmoivale
Tuomarin kommentti: Taattua Lissu-laatua tämä(kin) tarina! Niin mukaansa tempaavaa ja loistavaa kuvailua sisällään pitävä kirjoitus. Hauskan ripauksen tarinaan toi Valeen syömä pipo ja leukojen liike. Jokaisessa meissä asuu pieni jouluihminen, vai mitä? ;-)

Huokaisin raskaasti katsoessani, miten tallityöntekijät, sekä etenkin tallin toinen omistaja, liihottelivat ympäriinsä koristelemassa tallia muiden töiden ohella. Oli tonttua, kuusenoksaa, kuusen koristeita, koristenauhaa, erilaisia jouluvaloja led-kyntteliköstä led-valosarjaan, löytyi joulukorttia, joulusukkaa, ensimmäiset glögit ja piparit odottivat tallituvassa, radio oli naksautettu pois päältä ja tilalle oli laitettu joululevy (sentään Raskasta Joulua, joku ajatteli minuakin!). Muutamalla oli tonttulakit päässä, hevosten riimujen ja narujen seassa roikkui poronsarvia, tonttulakkeja ja muuta (kuvaus)rekvisiittaa. Voihan joulu. Taputin hajamielisenä voikon Valheen kaulaa katsellessani, miten pari työntekijää kiillotti rekiajolänkiä (niitä, joissa on kulkusia enemmän kuin laki sallii) paraatikuntoon - eikä vielä ole edes tarpeeksi lunta moiseen! Miettiessäni, miten hervottoman kokoiset kuuset pihalle ja tallitupaan tänä vuonna raahattaisiin Valhe nappasi pipon päästäni, ja ehti pureskella sitä oikein antoisasti suurella leuan liikkeellä, ennen kuin onnistuin kiskomaan ihanan punavalkean Puman tupsupiponi takaisin.

Kyllähän minä joulusta pidän, joskus vain tuntuu, että kaikilla menee jouluhössötys koristeluineen ihan överiksi. Mistä tulikin mieleeni, pitänee aloittaa leipominen, että ehdin testata pipari- ja keksiohjeeni; tiedän sitten, mitä joulupöytään työnnän. Eihän noita olekaan kuin seitsemän ohjetta pelkille ruskeille pipareille, siihen muut keksit ja piparit päälle, muutamat kakut, erilaisia pullia, joulutortutkin pitää tehdä, normikahvin rinnalle Tom of Finland -joulukahvia ja jotain muuta, vähän kaakaota (piparimausteella tai lantringilla), konvehdit pitää hakea kolmeen kertaan kun ehdin syödä kaiken..
Jotenkin minusta tuntuu, että Valheen naurulta kuulostava hirnunta tuli minulle ihan ansaitusti. No, joulu on kerran vuodessa, ja kerrankin joulumieleni on huipussaan nyt, ei vasta helmikuussa.

[Lissu]

Tarinakilpailut Stall Sjöholmassa 01.04.2017
Luokka 3. Helppo A, tuomari: Disa Sund
Luokka 3 aihe: Kirjoita runo kilpailupäivästä ja/tai -suorituksesta. Jokaisen säkeen ensimmäisen sanan on alettava ratsun virallisen nimen tai kutsumanimen ensimmäisellä kirjaimella.

3/6 Lissu T. (VRL-12701) - Harmoivale
Voi Valhe minkä teit
venkoillessasi radalla
vikuroidessasi väistöissä
vastustellessasi kaikessa
varmistaessasi kauden kamalimman suorituksen