Mörkövaaran Marina "Marina"

[Pertti]

suomenhevostamma Mörkövaaran Marina "Marina"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. ovat sallittuja.

Omat sivut.

Susirajan toinen Mörkövaaralainen sopii talliin kuin nyrkki silmään jo nimensä puolesta. Vaikka lähdimme etsimään Mörkövaarasta toista Liljaa - hyväluontoista, lauhkeaa haliponia -, matkaan tarttui Marina, jonka luonne tiivistyy elikon nimessä täydellisesti.

Päiväjärjestys
maanantai: esteitä
tiistai: verkkaa sileällä
keskiviikko: maasto
torstai: koulua
perjantai: verkkaa ajaen
lauantai: vapaa
sunnuntai: verkkatreeni maastossa

[Lissu]

mori-mori kyydissä

Muutamina viime päivinä mori-mori on ratsastanut hevosiamme ollessaan kylässä luonamme. Olemme toki istuneet iltaa ja tehneet kaikkea muuta mukavaa, mutta tokihan me laitoimme neidin myös hevosen selkään. Monta kertaa.

Tämän merkinnän on kirjoittanut mori-mori

Seisoin karsinan edessä ja tuijotin korvat niskaa myöten minua tuimasti tuijottavaa Marinaa. Ei se mitään tee, she said. It will be fun, she said. Hiemän epävarmana avasin karsinan oven, nappasin tamman päitsistä kiinni ja kiikutin sen ketjuihin käytävälle. Marina tuijotti minua edelleen korvat niskassa hieman loukkaantuneen oloisena, että tähän minut laitoit seisoskelemaan. Mahan alta harjatessa tamma värisytteli kylkieen ja huitoi takasellaan mahan alle, mutta yksi epämääräinen örähdys ja tämäkin loppui.

Kun viimein pääsimme kentälle ja sain kammettua itseni satulaan, oli kuin alla olisi aivan eri hevonen. Tallissa niin kärttyinen ja taluttaessa suorastaan perässävedettävä hevonen muuttui reippaaksi ja hyvin liikkuvaksi (vaikkakin edelleen hieman nyrpeän oloiseksi) urheiluhevoseksi, joka kiersi kenttää pitkin ohjin reippain askelin.
Alkuverryttelyjen jälkeen tarkoitukseni oli ottaa hieman väistöjä, mutta Marina oli asiasta kovasti eri mieltä. Sen sijaan että tamma olisi oikeasti astunut jaloillaan ristiin, se lähinnä käänsi hieman päätään ja sipsutti vaivihkaa "hieman sinne päin" kohti uraa. Kun arvon neidiltä sitten pyysi väistöä hieman kovemmin yritti se inttää alkuun vastaan, mutta teki sitten kuten pyydettiin.
Kootusta ravista puolestaan ei ollut tietoakaan, lisätystä vielä vähemmän. Pidätteet saivat Marinan tarjoamaan kaikkea muuta paitsi sitä kokoamista, lisättäessä vauhti nousi samaa tahtia mahan alla vilistävien jalkojen määrän mukaan. Sain tehdä todella (siis TODELLA) paljon töitä saadakseni tamman kokoamaan askeltaan sekä lisäämään askeleensa pituutta kipittämisen sijaan, ilman että hevonen aloitti suurta protestia kaikkea mahdollista vastaan.
Loppuun teimme vielä hieman laukkatyöskentelyä, ei tosin mitään erikoisempaa, lähinnä työskentelyä ympyrällä. Taivuttelua, asettelua, kokoamisen yritystä ja hieman vastalaukkaa. Se riitti tänään. Loppuun vielä kunnon verryttelyt pitkine loppukäynteineen ja hevonen tallin kautta takaisin tarhaan murjottamaan.

[Lissu]

11.05.2016 Jos metsään haluat mennä nyt

Onneksi eilinen harmaa, sateinen keli on väistynyt ihanan hämäävän auringonpaisteen tieltä. Vielä ne parinkymmenen asteen päivät rantautuvat tänne Takapajulaankin, niitä odotellessa.. No, kunhan vettä ei tule aivan solkenaan, kaikki on hyvin.
Paitsi Marinalla, tietenkin. Liinakko murjottaa vuoden jokaisena päivänä, joutui se töihin tai ei. Syntymämököttäjä mikä syntymämököttäjä.

Marina näytti hapanta naamaa kun hain sen tarhasta, hoidin ja varustin sen. Turpa pysyi mutrulla silloinkin, kun suuntasimme maastoon. Jostain syystä Marinalla ratsastamista tai Marinaa ylipäätään ei aivan hirveästi kuvata.. Sääli, kaunis tamma, vähemmän kaunis yleisilme.
Maastoretkemme oli alusta loppuun asti rehellistä humputtelua ilman työnteon häivääkään. Tamma sai kävellä täysin omaa tahtiaan pitkin ohjin, minä vain näytin suunnan. Poikkesimme tieltä metsän puolelle rämpimään, ravailimme mummovauhtia pitkin ohjin kinttupoluilla ja kävimme viilettämässä muutamat laukkapätkät tasan sellaista vauhtia, kuin Marina halusi. Tamma laukkasikin mukavan reipasta, tasatahtista laukkaa ilman yllärikiihdytyksiä. Ravi ja käynti pysyivät laukkaamisen jälkeenkin hölkyttelyvauhtisina, meillä ei ollut kiire mihinkään.

Pari tuntia hurahti nopeammin kuin huomasinkaan. Marina oli edelleen happaman näköinen, vaikka aivan varmasti oli nauttinut maastoretkestämme, niin rento se oli ollut koko reissun ajan. Ottaessani tammalta varusteita pois taputtelin ja rapsuttelin hienoa ratsuani, jota kiinnosti aivan uskomattoman vähän, miten minä sitä rakastin ja kehuin. Jätin pari porkkanaa ruokakuppiin, hoidin varusteet pois ja pikaharjauksen jälkeen vein Marinan takaisin tarhaan, jossa Marina piehtaroi oikein antaumuksella.

[Lissu]

22.06.2016 Hapannaaman lapsukaiset

Minä suorastaan rakastan näitä varsakatsauksia, sillä hevosen X jälkikasvun läpikäynti antaa osviittaa kyseisen hevosen periyttäjänkyvyistä. Tai kyvyttömyydestä. Toki silloin, kun hevosella on vain yksi tai kaksi varsaa, mitään johtopäätöksiä ei oikein uskalla tehdä, mutta vähänkään isommasta varsamäärästä voi vähän päätellä, periyttääkö hevonen rakennetta tai luonnetta tai kenties liikettä, vai tulivatko ne varsan hyvät ominaisuudet toiselta vanhemmalta. Välillä käy niinkin, että varsa on ilmetty isoisänsä.

Marinalla on neljä jälkeläistä, kaksi tammaa ja kaksi oria.
Esikoisen, ruunikon tammavarsa Viilivalituksen, isä on ruunikko Marsalkka Maitoviiksi. Tamma on vanhempiaan tanakampi ja pienikokoisempi, tainnut tulla enemmän isänsä isovanhempiin (Viilikin tosin kasvoi huomattavasti isommaksi kuin kukaan uskoi). Estepainotteisen pikkutamman kapasiteetti riittää 110cm radoille asti. Viilivalitus ei ole vielä kisannut, mutta se on tehnyt kaksi varsaa.
Toinen varsa, omaan talliin jäänyt rautias Sirkussurma eli Simo, edustaa kevyempää tyyppiä kuin siskonsa. KTK-II -palkittu oripoika on tullut enemmän isäänsä ja sen sukuun. HeA/110cm -tasoinen yleisveitikka on lopetellut kilpauransa keskittyen cupeihin ja tammojen hurmaamiseen. Simolla on yksi varsa, KTK-II -palkittu poika.
Kolmas varsa on Marinan ja dookien omistaman Näkkijärven tytär Vikinäjorpakko. Enemmän emänsä kuin isänsä näköinen raudikko ei ole vielä aloittanut kisaamista, mutta on koulutettu helppo A -tasolle. Vikinäjorpakko venähti vähän vanhempiaan isokokoisemmaksi, taisi tulla isänisänsä sukuun.
Marinan nuorimmaisen isä on oma Herra Halokeenini. Voikko Ksenonkitinä on vaB/100cm -tasoinen yleispeli, ja yhtä paha - jollei pahempi! - ahmatti kuin isäukkonsa. Muutenkin ori tuntuu tulleen enemmän isäänsä kuin emäänsä.

Marinan varsat ovat kaikki hyvällä suorituskyvyllä varustettuja, mikä nyt ei ole ihme, kun emä ja jokaisen varsan isä ovat kuitenkin suorittajia. Rakenne- ja luonne-eroja löytyy melkoisesti, joskin Marinan puolustukseksi on sanottava, että se on tehnyt varsansa keskenään kohtalaisen erilaisen orien kanssa. Mitään vedenpitäviä suuntaviivoja Marinan periyttämistä asioista on kuitenkin vaikea vetää. Ihan käyttöhevosia tamma tekee, se ainakin on varmaa.

[Lissu]

29.06.2016 Kohti laatuarvosteluja

Tässä saa pikku hiljaa suunnitella Marinan kuskaamista laatuarvosteluihin. Ainakin KRJ:n laatuarvostelu tulee ajankohtaiseksi piakkoin, sillä jälkeläisnäytöt ovat muutamaa sijoitusta lukuun ottamatta kasassa. ERJ:n näyttöjen kanssa odottelemme vielä, mutta eiköhän estelaatikseenkin päästä syksyllä. Marinan suhteen onkin todella kovat odotukset, sillä on törkyupeat, monipalkitut vanhemmat, tamman oma ura on ollut komea, sen varsat ovat osoittaneet kykyjä kouluun ja esteille.. Kyllähän tälle melko korkeaa pistesaalista toivotaan ja odotetaan. Lajilaatuarvostelujen lisäksi tamma käy SLA:n tuomarien edessä, YLA on vielä auki, ehkä viemme tamman arvosteltavaksi, ehkä emme.

Liikutin Marinan heti aamusta, ja ehdimme juuri parahiksi tallille ukkosmyrskyn tieltä. Hevosten liikuttamiseen tuli vähän taukoa, onneksi nyt päivemmällä on taas päässyt ratsastamaan ja ajamaan normaalisti.
Samoilimme Marinan kanssa puolisentoista tuntia pitkin metsiä, suurimman osan ajan kirjaimellisesti metsässä, emme pelkästään metsäteillä. Lievästi mäkinen maasto toi pikku kiipeilypätkiä, hyväpohjaisilla metsäaukioilla oli mukava ravailla. Koko reissu oli melkoista hyvän mielen humputtelua vailla minkään valtakunnan tavoitteita. Kauniit maisemat, hyvin toimiva hevonen, linnunlaulua.. Hermolepoa parhaasta päästä, sai tuulettaa ajatuksiaan ja olla ajattelematta mitään samaan aikaan. Marinakin nautti metsäretkestä vähintään yhtä paljon kuin minä, kotimatkalla liinakko ei ollut aivan niin sitruunoita syöneen näköinen kuin se yleensä on.

Toivottavasti tämä päännollaus näkyy Cupsuorituksissa, ne kun ovat aivan nurkan takana. VSR:n Cupeista Marinalla on muutama sijoitus, ja olemme älyttömän tyytyväisiä tammaamme vaikkei niitä enempää tulisi (VSR:n tai lajijaosten Cupeista). Taso on kova, joten yksikin Cupsijoitus on tuulettamisen arvoinen saavutus.

[Lissu]

21.07.2016 Leikkimieliset värinäyttelyt

Eilen pakkasimme useamman hevosen autoon ja karautimme Turmeltajaan; dookie oli pistänyt värinäyttelyt pystyyn, ja tokihan me lähdimme visailemaan ja kisailemaan. Rautiaista mukaan lähti Marina, ruunikoista Timppa, mustista Kaakki, kimoista Vihannes, voikoista Arvo, päistäriköistä Humppa ja hopeista Vamppi. Olihan siinä juoksemista, kun joka luokassa oli hevonen, saimme narrin kanssa suhata aika monta kertaa autolle ja takaisin. Iso kiitos reippaille tallitytöillemme, jotka olivat hevosenpuunausapuna! Pidetään ne grillibileet perjantaina.

Minä esitin Marinan, ja pääsimmekin saman tien tositoimiin, rautiaiden luokka kun oli ensimmäisenä. Tamma oli oma, vähemmän aurinkoinen itsensä, mutta onneksi se ei vaikuttanut muuhun kuin ilmeeseen. Marina liikkui kehässä erittäin kivasti niin käynnissä kuin ravissa, näyttelyasentokin löytyi melkein kerrasta (takasia piti korjata vähän enempi auki). Pitkästyneen oloinen tamma seisoi nätisti paikoillaan arvostelun ajan, eikä sitten meinannut enää liikkua tuomarin edestä pois. Kaikki reippaus oli selkeästi jäänyt liikkeiden esittämiseen..
Marinan kanssa ei BIS-kehään päästy, vaan ei LKV3-sijakaan huono ole! Luokkavoittoon kurvasi Sigurin järisyttävän komea Haltiasalon Ruhtinas-Melkor, toisen sijan nappasi felissan oripoika Tuiskulan Nou Katti (jonka isä on muuten meidän kasvattimme Nom Nugaata). Taso oli muutenkin kova, komeita oreja ja kauniita tammoja siellä sun täällä.

Marina sai jo hevosautolla pari porkkanaa ja paljon kehuja hienosta esiintymisestään. Yksi apukäsistämme napsi minusta ja Marinasta pari kuvaa muistoksi (minä näytän petolinnulta ja Marina sitruunoita syöneeltä, ilmiselvää facen profiilikuvamatskua!!), narri vaan huikkasi "jee hyvä onnea!!" hiihtäessään Timpan kanssa ruunikoiden kehään.

[Lissu]

08.11.2016 Kas, pölyinen päiväkirja!

Upsista keikkaa, kylläpä Marina-parankin päiväkirja on ollut pitkään koskematta! Ja tamma on vielä yksi suosikkihevosiani. Muisti on hyvä, mutta lyhyt..
Heti aluksi; Marina on mukana tämän kuun KRJL-tilaisuudessa! Luonnollisesti olen äärettömän hermostunut jo etukäteen, kuinka Marina (sekä Viineri, ja näyttipä mukana olevan pari kasvattiammekin!) pärjää, mitä tuomarit pitävät sen liikkeistä ja rakenteesta, luonteesta nyt puhumattakaan.. Pidetään peukkuja, toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Estelaatiksestahan raudikko pokkasi ykköspalkinnon, vaikkei olekaan mikään hymytyttö. Tai tamma, miten vain.

Päivän työsarka, kevyenpuoleinen koulutreeni, meni älyttömän hyvin. Sietikin, sillä tein Marinan kanssa sille niin helppoja juttuja, ettei kiukutteluun olisi ollut minkään valtakunnan aihetta. Tamma kulki äärettömän hyvin alkukäynneistä alkaen, eikä hyvä vire hyytynyt tai edes yskähdellyt missään kohti. Oi, kun seuraavissa Cupeissa Marina väläyttelisi samaa happy athlete -menoa! Vai miten sitä suuressa maailmassa nyt sanottiinkaan.

Tein paljon asetus- ja taivutusharjoituksia, voltteja ja ympyröitä, temponvaihteluita, siirtymisiä askellajien välillä ja sisällä, täyskaartoja, koko rata leikkaa, pohkeenväistöjä, peruutuksia.. Perusjuttuja, joiden todellakin pitää sujua nikottelematta. Kuten jo sanoin, Marina liikkui oikein mallikkaasti, sillä oli hyvä vire alusta loppuun, eikä se tainnut olla helpon treenin vuoksi niin hapansilakkaa kuin yleensä. Laukkatyöskentelyä olisin voinut jatkaa vaikka koko päivän, laukka rullasi niiiiin hyvin, Marina reagoi apuihin hyvin, tuntui kääntyvän vaikka kolikon päällä.. Minä ihan unohdin hyytävän tuulen, kun mutruturpaisen mammanmussukan kanssa meni niin älyttömän kivasti.

Marina tasan ansaitsi joka ikisen porkkanan, jonka sille treenin jälkeen syötin. Joka muuta väittää, varmasti laski ne porkkanat -- siis puhuu ilman mitään todisteita tai tietoa.

[narri]

11.11.2016 Lähesvalmis poninpuolikas

Siis SLA-valmis. Lissu hermoilee edelleen KRJ-laatuarvostelun tilaisuutta minkä ehtii, joten olen ottanut vastuulleni viime hetken Marinan liikutuksen. Ettei Lissun hermoilu pilaa hevosen hyvää virettä, vaan ihan muut asiat pilaavat sen. Lissu hoitaa Viinerin hienosäädön, se tamma ei paljoa hötkyile. Joka tapauksessa pidämme edelleen peukkuja pystyssä molempien tammojen suhteen ja olemme oikein toiveikkaita palkintojen suhteen. Vaikka Marina ei olekaan se kedon kaunein kukkanen ainakaan ilmeilyltään, on ykköspalkinto kuitenkin oikein mahdollinen! Onhan se suorittanut ja blää blää blää, mutta lopputuloksen näkee sitten, kun H-hetki on suoritettu ja pisteet laskettu.

Marinalla oli tänään ajoverkkaa ja sehän sopi paremmin kuin hyvin. Koska minua ei oikeastaan lainkaan huvittanut ratsastaa ja olin muutenkin miettinyt, että voisin ajaa tamman, sanoi päiväjärjestys mitä tahansa. Nyt olin kuitenkin erittäin, erittäin ammattimainen kun noudatin sitä! Että lälläspyy vain.
Valjastin siis tamman koppakärryjen eteen, vaikka se hapanta naamaa näyttikin. Kuten aina. Itseni toppasin mukavasti ajovermeisiin, rukkaset käteen ja kaulaliina naamalle, ei tule kylmä vaikka ulkosalla onkin mukavasti pakkasasteita. Lissu tuli irrottamaan meidät ketjuista kun nätisti pyysin (lue: komensin).

Marina toimi kärryjen edessä oikein hyvin! Lähdimme tamman kanssa metsälenkille, mutta vaadin tammalta kuitenkin työntekoa. Kunnollista käyntiä eteenpäin, samaten ravia. Erityisesti ylämäkiin vaadin, ettei Marina päässyt vain kiirehtimään mäkeä ylös mahdollisimman nopeasti, mutta ei myöskään laahustanut kuin mummo lumessa. Varmaan siltä tuntui siitä, ainakin ilmeestä päätellen. Tein myös temmonvaihtelua käynnissä ja ravissa sekä paljon siirtymisiä askellajien välillä, sekä pysähdyksiä. Peruutuksia en metsässä viitsinyt alkaa harjoitella, vaikka Marina kyllä osaa peruuttaa myös aisojen välissä oikein.

Tallille palasi mukavan hikinen hevonen ja tyytyväinen, lämpöisenä säilynyt kuski. Marina pääsi pesulle ja sai porkkanoita sekä melassia ja pääsi karsinaan kuivattelemaan, itse suuntasin lämpöiselle kaakaolle koska... no joku osa varmasti kylmeni!

[Lissu]

Jokainen päivä on yhtä lähellä ikuisuutta.