Mielipaha "Pahe"

[Pertti]

suomenhevostamma Mielipaha "Pahe"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. oleellisuus, joka ei varsinaisille sivuille päädy.

Omat sivut.

Emälinjaansa kunnioittaen todella yhteistyökyvytön ja asennevammainen hevonen. Mikään ei miellytä, mikään ei kelpaa ja kavionkuva hoitajan naamassa on Paheen mielestä loistava koriste. Itkua, huutoa, hammasten kiristelyä, kaikkea tätä löytyy päivistä Paheen kanssa. Onnistumisia ei käytännössä ollenkaan.

[Lissu]

06.06.2015 Tilannekatsaus, kootut selitykset, kiukkupylly kohti laatuarvosteluja

Elo Paheen kanssa ei todellakaan ole ollut ruusuissa tanssimista, mikä osaltaan selittää päiväkirjan hitusen myöhäisen tekemisen. Ei ole kuulkaa paljoa mieli tehnyt runoilla, miten elikko taas sikaili, oli tyhmä, kiukkupyllyinen, yhteistyökyvytön ja mitäköhän vielä.
Tässä päivänä eräänä heräsimme narrin kanssa siihen tosiasiaan, että kaikesta Paheen vastahankaisuudesta huolimatta elikko kiertelee nykyään vain Cupeja, koska ERJ- ja KRJ-sijoitukset ovat olleet täynnä ties miten pitkään. Aivan, kuin Paheen kisamenestys ei olisi järkyttänyt meitä tarpeeksi, totesimme tamman jälkeläistenkin olevan aika hyvällä mallilla. Kiukkupeppumme on valmis niin ERJ:n kuin KRJ:n laatuarvosteluihin - mitä ihmettä, missä välissä, MITEN?! Tosin onhan Paheen emä ja emänemäkin laatuarvosteluihin saatu..

Tämän hevosen kanssa on tehty (ja myös saavutettu) vaikka ja mitä. Valmennuksissa on pyöritty ties miten paljon, Pahe sai jo varsana vähän feimiä SV-I:n muodossa, tamma on KTK-III -palkittu.. Onhan näitä. Yleensä Paheen kanssa puuhaamisesta vain ei saa aikaiseksi edes kirjoitustarkoituksiin sopivaa kiukkua, joten jos päiväkirja olisikin tehty, se olisi ammottanut tyhjyyttään aika pitkään.
Paheen kanssa on tapeltu, itketty, kirottu, neuvoteltu, kirottu vähän lisää, valmentauduttu jotta elikko toimisi, kirottu vieläkin enempi.. Tulosta on kuitenkin saatu aikaiseksi, ja nyt kelpaa katsella kisakalenteria. Kisojen aikana ja jälkeen vain ei naurattanut, vaikka miten tuli ruusuke.

Viime VSR-Cupeista ei irronnut feimiä, vaikka miten toivoimmekin. Ei auta kuin yrittää tässä kuussa uusiksi, sama ERJ- ja KRJ-Cupien kanssa. Tuli Cupmenestystä tai ei, Pahe ilmoitetaan seuraaviin mahdollisiin este- ja koululaatuarvostelutilaisuuksiin. Saapa nähdä, mitä tuomarit ovat mieltä hevosesta, jonka yhteistyöhalukkuus ja nöyryys ovat pyöreä nolla.

Ja meillä on tästä varsa. Jonka aiomme ihan tosissaan pitää, jolla olemme jo tehneet tulosta, ja joka on ihan yhtä veemäinen ko emänsä. Mikä meitä vaivaa?

[Lissu]

03.07.2015 Cupmenestyjä

Pahe otti ja repäisi viime kuun Cupeissa sijoittumalla sekä ERJ:n, että VSR:n Cupeissa. Myös VSR:n saralla sijoitus tuli esteiltä, hyppääminen todellakin sujui kuun lopussa. Etenkin ERJ-Cup -sijoitus oli erittäin tervetullut, iloine yllätys, sillä tamma on ilmoitettu tämän kuun ERJ:n laatuarvosteluun. Toivomme parasta, pelkäämme pahinta.
Molemmissa kisoissa minä ratsastin Pahetta, ja kerrankin raudikko toimi helkkarin hyvin! Yleensä neiti kiukkupylly on pahimmanlaatuinen vastarannan kiiski, jolle ei kelpaa mikään, mutta nyt meni kerrankin nappiin. Pahe toimi loistavasti keskittyen hyppäämiseen kiukuttelun sijaa. Koulucupeissa ei sitten mennytkään niin komeasti, mutta eipä keskitytä siihen..

Ainakin alkuviikon Pahe on toiminut aika hyvin, ja minä tosiaan toivon, että sama meno jatkuu laatuarvosteluissa. Jos elikon on pakko perseillä, niin perseilkööt nyt, ettei tuomariston edessä tarvitse hankalaksi heittäytyä. Olen kuitenkin yllättävän luottavaisin mielin, koska Paheen emä ja emänemäkin on saatu arvosteltua ilman henkilövahinkoja.

Paheella on nyt edessään melkoinen laatuarvosteluhaipakka, sillä tamma käytetään ERJ:n, KRJ:n ja SLA:n laatuarvosteluissa mahdollisimman nopealla aikavälillä. YLA on vuorossa sitten joskus, se vaatii vähän enemmän suunnittelua kuin laji- ja rotulaatuarvostelu. Onneksi meillä on melko mittava YLA-lista, joten eipä Pahe ole ihan hetkeen tuomariston eteen menossakaan.
Samalla, kun tappelemme Paheen kanssa, tappelemme myös Mustin kanssa. Musti on vielä nuori ja virkeä, Pahe vanha ja virkeä. Kumman paljon näihin hankaliin kiukkuperseisiinkin kiintyy, sillä ajatuskin Paheen ikääntymisestä ja tulevasta kuolemasta tuntuu inhottavalta. Onneksi se ei ole ajankohtaista, Pahe on edelleen elämänsä voimissa - eikä hevonen ole edes parikymppinen, hyvänen aika!

[Lissu]

12.07.2015 Kuulumisia ja irtohypytystä

Muutaman päivän päästä Paheella on edessään ensimmäinen laatuarvostelunsa. KRJ:n laatuarvostelu pidetään 15.07., ERJ:n laatuarvostelu on vasta kuun viimeinen päivä. Lajilaatuarvosteluja seuraa vielä YLA ja SLA, kunhan koemme Paheen olevan valmis niihin. Tiedossa on siis kinkeriä toisensa jälkeen! Haittapuolena on Paheen puunaaminen, mokoma hapannaama ei arvosta ollenkaan sitä, että yritämme narrin ja talliväen kanssa saada tammamme edustuskuntoon.

Kotitreenit ovat sujuneet tällä viikolla vaihtelevasti, yleensä ei-niin-hyvin. Kertonee kaiken oleellisen, jos sanon, että raudikko on antanut yhteistyökyvyttömyytensä kukkia oikein urakalla.. Yhtäkään alusta loppuun asti tasaisen hyvää, tai edes kehityskelpoista, treeniä tamman kanssa ei ole saatu aikaan. Hyviä pätkiä on löytynyt niin koulu- kuin estetreeneistä, eikä tässä auta kuin olla sormet ristissä, että ensi viikolla - etenkin laatuarvostelutuomareiden edessä! - sujuu paremmin.
Osin huonosti sujuneiden treenien, osin valmiin kujan vuoksi, Paheen tämänpäiväinen estetreeni vaihtui irtohypytykseen. Juoksuttaessani tammaa verryttelyiksi hevonen otti laukkaspurtteja tehden pieniä pukkipätkiä, ravikin muuttui helposti reipastumisen sijaan laukaksi. Purettuaan enimmät höyryt Pahe toimi liinan nokassa oikein hyvin, riekkumisetkin jäivät alkuinnostukseen.

Etenkin tiistain estetreeniin (kädenvääntöä ja pari satunnaista onnistumista) verrattuna irtohypytys meni hyvin. Vaikka tamman eteenpäinpyrkimys loistaa poissaolollaan, kun pitäisi hypätä, irtona suomijuntti meni paremmin kuin ratsastajan kanssa. Pahetta kyllä sai hoputtaa ihan urakalla äänellä ja juoksutusraipalla, että tamma laukkaisi ja hyppäisi kunnolla eikä vain länkyttelisi ottaen aivan liian monta puomia matkaansa.
Eihän Pahe korkeita hyppää, hyppytekniikassa on parannettavaa ja eteenpäinpyrkimys pitäisi löytää - paljon, paljon on parannettavaa. Pahe kuitenkin hyppäsi joka kerta, eikä vain jyrännyt esteiden läpi. Välillä kuja mentiin ihan hyvätahtisessa, lähes reippaassa laukassa, jolloin hypytkin olivat heti paremmat.

Loppuverryttelyinä juoksutin Pahetta hetken laukassa ja ravissa, käyntiosuuden kävimme lönköttelemässä pihalla. Samalla syötin tammalle hieman vihreää (mikään maassa kasvanut ei enää kelvannut, kun Pahe huomasi koivut), josko lahjominen vähän auttaisi. Sitä paitsi irtohypytys oli ehdottomasti koko viikon paras treeni. Toisaalta, ihmekös tuo; Pahe sai suorittaa ihan yksinään, ilman selässään häiritsevää ihmistä.

Yhteistyökykyiset hevoset, Susirajasta ne kadonneet on.. Eivät kyllä, mutta Paheen kaltaisen hevosen kanssa venkslatessa tuntuu, että tallillinen ylikilttejä ja -nöyriä pullanmurusia olisi helkkarin hyvä idea.

[Lissu]

18.07.2015 Kitinää koulutreenistä

Uskomatonta, miten paljon helppo B -kouluohjelma voi tuottaa päänvaivaa! Joskin nyt osoitan syyttävällä sormella itseni sijaa hevosta, Pahe ei ole se ideaalein kouluratsu. Tai esteratsu. Tai ratsu ylipäätään. Oi miksi, miksi me narrin kanssa ostimme Vamman tyttärentyttären talliimme..!
Mutta tosiaan, päiväohjelmassa oli helppo B -koulutreeni Paheella. KRJ-I -palkittu elikko, joka ei tänään esittänyt edes pohkeenväistöä. Pohjetta tuli väistettyä, pohkeenväistöä ei tullut esitettyä.

Paheen tarhasta hakemisessa tai varustamisessa ei ole mitään päiviteltävää, sama hapannaama raudikko oli kuin aina. Varsinaiset hankaluudet alkoivat alkuverryttelyissä, kun Paheelle ei kelvannut ei yhtikäs mikään. Kävely ei maittanut. Peruuttaminen oli perseestä. Ravaaminenkaan ei oikein huvittanut, laukasta puhumattakaan. Sivuttain ei voinut kulkea, eteenpäin ei voinut kulkea, peruuttaminen ei edelleenkään kelvannut. Olimme me melkoinen näky, kun minä tein kaikkeni saadakseni Paheen liikkeelle, ja Pahe teki kaikkensa ollakseen liikkumatta.

Kun lopultakin sain tamman liikkeelle, Pahe kulki omaan, ärsyttävään tyyliinsä suu auki. Pysähdykset olivat töksähtäviä, liikkeelle lähdöt ihme hypähdyksiä, peruutukset kiemurtelua. Keskiravista ei tullut mitään (koko rata leikkaa keskiravia oli ihme kiemurtelulinja tahtirikkoista ravin irvikuvaa), voltit olivat sen verran mielenkiintoisia, että tulimme varmasti löytäneeksi uuden geometrisen kuvion. Harjoitusravi - keskiravi - harjoitusravi -siirtymiset eivät sujuneet alkuunkaan, harjoitusravi onnistui, keskiravi loisti poissaolollaan. Keskikäynti ja lisätty käynti sekä niiden väliset siirtymiset olivat ihan vitsi. Harjoituslaukka sujui, mutta ympyrät ja kolmikaarinen kiemuraura eivät.

Lopulta minä luovutin, ja vain laukkasin Paheella ympäri kenttää niin lujaa, kuin hevosesta pääsi. Kun tammalla oli hiki pinnassa eikä laukkaaminen enää maistunut, pistin Paheen laukkaamaan vielä kierroksen ja koetin pätkiä kouluohjelmasta uusiksi. Meno parani, joskaan ei turhan paljoa; hevonen oli yhtä vastahankainen kuin aiemminkin. Väsytystaktiikka ei todellakaan toiminut.
Hionnut tamma joutui pesulle, satulahuopa ja varusteet pesuun. Huominen estetreeni saattaa vaihtua ihan hyvin koulutreeniksi - jos elikko ei toimi sileällä, ei hyppäämisestä tule sitäkään vähää, mitä yleensä.

Että sellainen päivä tällä kertaa.

[Lissu]

26.07.2015 Pahe järkyttää meitä kaikkia menestyksellään

Otsikko sen sanoikin. Paheen kärrääminen laatuarvosteluihin on tuntunut erittäin, erittäin epäkiitolliselta ajatukselta, mutta hevosen saamat arvostelut puhuvat toista. Kiukkupylly on saanut osakseen hyvää palautetta, loistavia pisteitä ja helkkarin hienoja palkintoja. Edessä on vielä SLA ja YLA, joita minä jännitän aivan helkkaristi. Kiukkupeppumme on niittänyt nyt niin hyvää menestystä sekä käyttäytynyt semi asiallisesti laatuarvosteluissa, että ihan pelottaa, millaisen shown tamma laittaa pystyyn YLA:n ja SLA:n tuomareiden edessä.. Pitäisi kai olla maalailematta piruja seinille, vaan minkäs teet; Pahe harvemmin on kunnostautunut hyvällä käytöksellä ottamatta myöhemmin takapakkia.

Vaikka meillä Susirajassa onkin Paheesta varsa, olen pyöritellyt mielessäni, josko ottaisin Paheesta ja Missistä varsan. Minun pitäisi olla fiksumpi, kun Musti on mitä on, ja Missillä on taipumusta tehdä akkamaisia oreja.. Mieliteko on kuitenkin mieliteko, eikä minua tunneta ihmisenä, joka jättää suklaan hyllyyn jos suklaanhimo iskee kesken kauppareissun.

Päivän estetreeni oli vaihteeksi yhtä tappelua. Hyppäsin Paheen kanssa 70-80cm rataa, tai ainakin yritimme. Minä yritin. Pahe hyytyi jo verryttelyristikolla, laukka ei pyörinyt eikä hevosessa ollut eteenpäinpyrkimyksen häivähdystäkään. Aivan sama, miten Pahetta komensin, tamman laukkaan ei tullut vauhtia kuin hetkiksi. Hypyt olivat järjestään voimattomia, veteliä ja tasapainottomia, ponnistuspaikat osuivat liian lähelle estettä. Puomit kolisivat aivan liian usein, ja muutaman kerran Pahe kielsi ihan vain laiskuuttaan, kun ei viitsinyt edes yrittää hilata itseään esteen yli. Ja tästä elikosta minä harkitsen varsan ottamista..!

Pahe ei hionnut, minä hikosin. Palkinto-omenat menivät tällä kertaa minun suuhuni, eivät hevosen. Minä sentään tein töitä niiden eteen, toison kuin vähemmän uljas ratsuni.

[narri]

15.08.2015 Kiukkuperseen koulutreeni

Pahe on yhtä raivostuttava kuin aina - mikään ei kelpaa ja mikään ei ole hyvin, kukaan tallin väestä ei oikein jaksa sitä liikuttaa tai viettää sen kanssa aikaa. Onneksi tamma on valmis pitkälti myös laatuarvosteluiden osalta, eikä sen kanssa tarvitse oikein edes treenata enää. Tänään kuitenkin oli pakko ottaa itseään ja Pahetta niskasta kiinni ja liikuttaa se ratsain. Nykyään Paheen liikutus hoidetaan mahdollisimman helpolla ja tamma lyödään ravureille käsihevoseksi - sen on pakko keskittyä juoksemaan ravurin perässä eikä se ehdi kiukutella sitten ollenkaan. Mutta jotta ratsastukselliset asiat eivät unohtuisi on sen selkään välillä pakko kiivetä ja siitä vedetään välillä lyhyttä heinänkortta. Tänään Lissu lahjoi minut pullakahvilla liikuttamaan pienen pirunpuolikkaan.

Koetin päästä luonnollisesti mahdollisimman vähällä ja harjasin lähinnä satulanpaikan ja pään ja heitin varusteet niskaan, hyppäsin selkäänkin heti tallin ovella, jottei Pahe olisi voinut kovinkaan paljoa koettaa purra. Tai olla muuten vain ikävä. Mitä se kyllä aina on.
Koulutreeni oli ennemminkin "treeni" oli lähinnä sitä, että Pahe teki kaikkensa vältelläkseen työntekoa ja vastustellakseen apujani ja minä tein kaikkeni saadakseni tamman edes vähän tekemään jotain. Yritin ratsastaa sen kanssa ihan perusasioiden parissa tänään, taivutuksia ja siirtymisiä eli käytännössä rautakankea ja ohjalle nojausta. Pohjeavuista Pahe pukitti ja siirtyi johonkin ravia tai laukkaa muistuttavaan askellajiin, minkä jälkeen se siirtyi takaisin käyntiin vain saadakseen raipasta muistutuksen. Sekään ei paljoa auttanut, mutta minulle tuli parempi mieli siitä - joo joo, turhautumista ei koskaan saisi purkaa hevoseen, mutta onneksi en ole koskaan väittänytkään olevani täydellinen.

Treenistä ei ollut tänään oikein mitään hyötyä, kumpikaan, hevonen tai minä emme kostuneet siitä kuin pahan tuulen. Pahe on aivan hirveä lutumussukka, onneksi siitä pääsee kohta eroon. Sitten voi valuttaa kyyneliä paistaessaan sen sisäfileitä pannulla.
Jep, pointti oli, että Paheen kanssa ei mennyt tänään mihinkään suuntaan. Turhauttavaa, kun hevosessa olisi kuitenkin potentiaalia olla edes perushyvä puksutin, mutta kun ei niin ei.