Koivuniemen Herra "Paula"

[Pertti]

suomenhevosori Koivuniemen Herra "Paula"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym.

Omat sivut.

Tallimme iskelmätähti, tai ainakin melkein. Huonon vitsin vuoksi Paulaksi nimetty ori on pätevä kenttäpeli, etenkin esteillä. Ori ei ole ilkeä, mutta vaatii kuria ja jämäkän käsittelijän. Ratsuna opetusmestarityyppinen, eli ei tee mitään, jos ratsastaja ei pyydä asioita kunnolla.

[Lissu]

Ystävänpäivän apukäsipari

Veelasta selvittyään.. siis, Veelan kanssa puuhattuaan coupie pääsi tekemään tuttavuutta oman iskelmäartistimme Paulan kanssa. Kukaan ei vahingossakaan muistanut mainita, että meidän Paulamme on ori, eikä suinkaan tamma, mikä aiheutti (kuten tavallista) hieman hämmennystä. Ihan hyvä, että meillä on nimikyltit karsinoiden ovissa, niin satunnaiset löytävät aina oikean, yhtä huonolla lempinimellä paiskatun hevosen. Etenkin näissä "ei se ei ollutkaan ori/tamma/traktori" -tapauksissa.

Tämän merkinnän on kirjoittanut coupie

Susirajalaiset pyysivät minua maastoilemaan jonkun Paula-nimisen suomenhevosen kanssa. Tapaus ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta lupasin hoitaa homman. Lähdin etsimään kuvaukseen sopivaa tammaa ja sainkin harhailla aikani tallissa, ennen kuin nimikylttejä lueskelemalla minulle selvisi, että Paula on musta pieni ori eikä suinkaan tamma. Pikkuhevonen vaikutti vähän happamalta ja jokseenkin itsetietoiselta tyypiltä, mutta sen irvistelyistä välittämättä laitoin Paulan ripeästi ratsastuskuntoon ja läksin orin kanssa ulos.

Otettuamme kurssin kohti maastopolkuja hevonen virkistyi silminnähden: sen korvat nousivat pystyyn ja askeleeseen tuli puolet lisää pituutta. Alkukäynnit Paula jaksoi vielä kävellä rauhassa, mutta sen jälkeen alkoi ylimääräinen touhuttaminen ja yritykset kipaista raviin joka käänteessä. Sain keksimällä keksiä hevoselle tekemistä, ennen kuin se malttoi keskittyä muuhun kuin sinkoiluyrityksiin. Paula teki oikein näppäriä väistöjä ja taivutuksia tien laidasta laitaan ja olikin oikein mukavaa maastoiluseuraa, kun ensin vähän totuimme toisiimme. Laukassa ori antoi minulle melkoista kyytiä, mutta muisti kaikeksi onneksi kuunnella myös pidätteitä, joten mikäs siinä oli huristellessa muutamat suorat reipasta vauhtia. Kaiken kaikkiaan meillä oli Paulan kanssa varsi hauska reissu alun pikku haasteista huolimatta, ja pääsimme jopa palaamaan tallille käynnissä.

[Lissu]

Viime kesän kisareissulla napattu pääkuva.

23.02.2016 Paulan perikunta

Tässä vaiheessa, Paulan itsensä kierrellessä enää Cupeja, lienee hyvä väli katsella orin jälkikasvua. Kisaradoilla on nähty vasta yksi kolmesta, mutta kahdelta muultakin odotetaan paljon. Lisäksi toiveissa on, että Paula saisi vielä muutama jälkeläisen lisää. Ehkä sitten, kun ori on KERJ-palkittu?

Orin ensimmäinen varsa, ruunikko orivarsa Kuka Pelkää Paulaa, on Paulan ja Sampan jälkikasvua. Kirjasimme orin (R-suunta, KTK-III) ja kisasimme reilu parikymmentä sijoitusta, minkä jälkeen aloimme myymään meille ylimääräistä hevosta. Loppujen lopuksi Kuka Pelkää Paulaa lähti Emmi V.:lle, joka on jatkanut ruunikon kenttäuraa. Lisäksi orilla on yksi jälkeläinen.
Toinen varsa, Viinerin kanssa tehty Piiskaa Pliis, on koulupainotteinen rautias oripoika. Kilpaura ei ole vielä alkanut (orin ikä ei riitä), mutta sekä me, että Piiskan omistaja annika, odotamme nuorikosta melkoista ruusukehaita ja kouluaitojen valloittajaa.
Viimeinen varsa ei ole vielä syntynytkään, mutta laskin sen mukaan siitä huolimatta. Nyt vain on pidettävä sormet ja varpaat ristissä, että kaikki menee putkeen ja saamme elävän, terveen varsan! Olemme nimittäin liisanneet mattyltä entisen hevosemme, Jätetään Kitumahan -nimisen ruunikon, joka toivon mukaan tekee meille hyväluontoisen, kivan näköisen ja kapasiteetikkaan varsan. Aika näyttää, aika näyttää, nyt ei voi kuin jännittää ja odottaa.

Paulalla ei tosiaan ole vielä jälkeläisnäyttöjä kenttälaatuarvosteluun, vaan eipä orin kanssa ole kiire mihinkään. Ikää ja käyttövuosia löytyy. Pitää vain toivoa, ettei satu mitään onnettomuutta, tule saikkuja tai mitään muutakaan estettä, hidastetta tms. Hevosten kanssa voi sattua ja tapahtua mitä vain, joten sormet ja varpaat ristiin, ettei mitään käy. Paula saa loputkin jälkeläisnäyttönsä meille jäävältä varsaltaan, ja tekee sillä aikaa (ainakin toivon mukaan) tulosta Cupeissa. Lisäpiste on aina lisäpiste.

[Lissu]

12.05.2016 Laatuarvostelulistan jatkeeksi

Viimeinkin voimme tyytyväisinä todeta, että Paula on valmis KERL:n laatuarvosteluun. Aivan ensi kuun juttu laatuarvostelureissu ei valitettavasti ole, jonossa on ties miten monta hevosta, joten Paula joutuu odottamaan vuoroaan. Jotain meriittiä on kuitenkin luvassa, tai ainakin me sellaista aiomme anoa; jälkeläisarvokirjain. Kiitos orimme jälkikasvun ahkerien omistajien, Paula on saanut jälkeläisnäyttöjä oikein kivasti. Tässä kuussa lisäjännitystä (ja toivon mukaan lisäylpeyttä) aiheuttaa Paulan Kana-tyttären kantakirjaus. Kakkosta me toivomme ja odotamme, pidetään peukkuja!

Päivällä treenasin Paulan kanssa koulua, pääasiassa lisättyä käyntiä ja ravia ja keskiaskellajeja sekä pohkeenväistöä. Paula on ihanan eteenpäinpyrkivä, työintoinen hevonen, jonka kanssa on mukavaa tehdä töitä. Pohkeenväistö muodostui tänäänkin Akilleen kantapääksi, liikettä piti työstää enemmän kuin mitään muuta.
Verryttelyistä lähtien Paula liikkui mukavan rentona, sitä oli helppo pidetään ja lyhentää, apuihin vastattiin heti eikä kolmen askeleen päästä. Vasempaan kierrokseen ori oli hieman jäykempi, vertyi kyllä taivuttelemalla ja jumppaamalla.

Aloitin keskiaskellajeilla, ensin käynti, sitten ravi ja lopuksi laukka. Käynnin kanssa alkoi vahvasti, ori liikkui reippaasti, askelpituus oli hyvä, ei valittamista. Keskiravi taas oli vähän turhankin aktiivinen, mikä lyhensi askelpituutta ja teki liikkumisesta jäykempää. Pikku hiljaa sain Paulan rentoutettua ja keskiravia parannettua, vaikkakin se jäi harmillisesti kauas orin normaalista tasosta. Keskilaukassa ei moittimista.
Pohkeenväistö aiheutti taas harmaita hiuksia. Paula ylisuoritti, lähti taipumaan pohkeen ympärille nostellen jalkoja liiankin kanssa, jolloin liike ei oikein edennyt vaan junnasi paikallaan. Kokeilin pohkeenväistöä vapaammassa muodossa kentän aitaa vasten, mikä jonkin verran paransi tilannetta. Pätkittäin sain ratsastettua oikein hyvää pohkeenväistöä, suurin osa oli kuitenkin rehellisesti penkin alle mennyttä, ylisuoritettua ja todennäköisesti myös liikatyöstettyä pohkeenväistöä.
Lisätyt askellajit ovat aina olleet Paulan bravuuri, ja sitä ne olivat tänäänkin. Käynnissä oli tarpeeksi pituutta ja ilman kiirettä, ravissa liitovaihe oli mahtava. Paulan eteenpäinpyrkimys säilyi läpi treenin pohkeenväistöfiaskosta huolimatta, ja hyvä niin, sillä lisätty ravi meni niin nappiin, että meinasin jo ilmoittaa meidät koulukisoihin. Sitten muistin sen pohkeenväistön.

Uljas musta sai kiitokseksi pari porkkanaa ja paljon rapsutuksia. Tarhassa ori pisti piehtaroiden oikein kunnolla, kyljeltä toiselle, jalat korkealle ilmaan ja sama uusiksi.

[Lissu]

03.06.2016 Tylsä maastomerkintä

Tämän päivän hevosliikutusurakka alkoi noin kolmen vartin verkkamaastolla Paulan kanssa. Säät ovat olleet todella suosiolliset viime aikoina, aurinko paistaa ja lämmintä riittää. Onneksi välillä tuulee, niin tässä ei ihan läkähdy.
Paulan hoitamisessa tai varustamisessa ei kauaa nokka tuhissut, ei myöskään metsään kävellessä. Ihana varjo ja viileys..!

Lenkin aikana asettelin ja taivuttelin oria, tein vähän askeleen pidennystä ja lyhennystä, jonkun verran kiemurauraa tien reunalta toiselle. Olisi hirveän kiva tehdä Paulankin kanssa ihan vain hölkkäilylenkkejä, mutta kun niistä ei oikein tule mitään niin turha edes yrittää. Kun orilta vähän vaatii asioita ja työntekoa myös maastoillessa, se on tyytyväisempi ja toimii paremmin.
Käynnissä ja ravissa Paula toimi moitteetta, laukkasuoralla se meinasi kuumua ja hetken piti keskustella, mitä tahtia tässä nyt laukataan ja kumman ehdoilla. On se kumma, miten kerta toisensa jälkeen hevonen jaksaa hullaantua samasta asiasta.. eikä kyse ole edes ruoasta tai tammoista! Alkukankeuksien jälkeen laukkakin sujui sulassa sovussa ilman rynnimistä, vaikka Paulalla oli menohaluja naapurienkin puolesta.

Tallille palasimme reippaassa ravissa, mummohölkkäilyt ja loppukäynnit otin kentällä ja juttelin samalla narrin ja Sarlotan kanssa ensi viiko valmennuksista ja hevostenliikutuksista. Onhan meillä listat, mutta niihin tuppaa tulemaan aina viime hetken muutoksia..
Paula sai ämpärillisen melassia ja muutaman porkkanan tallissa, herkut katosivat parempiin suihin hyvin nopeasti. Pelkkä vesi ei tehnyt kauppaansa ollenkaan, melassia piti olla seassa. Ihme herkkuperse tämäkin.

[narri]

08.06.2016 Tuulinen kävelytyspäivä

Paula oli aamulla tunnin kävelytyskoneessa, vaikka epäilimme että koko kone lähtee tuulen mukana. Ei onneksi lähtenyt, eikä lähtenyt Paulakaan. Onneksi se on fiksu hevonen, tänään vain fiksut tai pystyynkuolleet hevoset pääsivät kävelemään. Koska se pirun tuuli. Pari hevosta meinasi ulos viedessä lähteä lentoon, muutama ei päässyt ulos ollenkaan koska ne eivät olisi vain meinanneet lähteä lentoon, ne olisivat lähteneet. Paulan verkkatreeniä kuitenkin helpotti tänään paljon sen fiksuus ja kävelykonekelpoisuus, kiitos orille siitä!

Illasta vielä juoksutin orin liinassa molempiin suuntiin. Se toimi oikein hyvin, joskin vasempaan kierrokseen laukka oli ehkä hieman tavallista jäykempää. Siinä muutaman kierroksen jälkeen liike kuitenkin vertyi oikeastaan normaalille tasolle, joten Paulalla taitaa olla vain joku pikkujumi. Pitää kiinnittää liikutuksessa siihen huomiota, ehkä tilata hierojaa taas tallille. Olisi oikeastaan muutenkin aika saada Paula hierottavaksi. Kun ori kuitenkin oli molempiin suuntiin hölkötellyt vein sen takaisin tarhailemaan vielä pariksi tunniksi.

[narri]

12.06.2016 Paulan ura näyttelijänä

Paula pääsi tänään tekemään jänniä! Takapajulan ratsastuskoulussa oli avoimien ovien päivä, johon sisältyi myös näytöstä ja sensellaista. Ratsastuskoulun omat hevoset oli varattu oppilaille, joten opettajat kyselivät meiltä, olisiko meillä lainata paria hevosta opettajien Star Wars -teemaiseen pukunäytökseen. Ja olihan meillä! Paula päätyi olemaan prinsessa Leian uljas ratsu, Pimu taas Darth Vaderin kätyri. Paulan jumitkaan eivät sitä juuri kiusaa, asia lienee kuten epäilin silloin kun se jäykästi laukkasi, että paikallinen, pikkujumi joka on lähtenyt sulamaan kun sen kanssa on tehty tavallista treeniä hieman huolellisemmin verrytellen.

Esitys oli hieno, ja Paula (ja Pimukin) käyttäytyi oikein hyvin! Oli mukavaa seurata katsomosta miten kaksikko teki erilaisia vänkyröitä ja änkyröitä eri askellajeissa, päästiinpä siinä näkemään myös orine taidonnäytteet estehyppelöissä! Kerrankin minä ja Lissu saatoimme vain istua kankuillamme ja katsella, miten orit liikuttivat itse itsensä. Ja mainostivat itseään jalostusoreina siinä sivussa, ihan ilmaiseksi.

[Lissu]

Tämän merkinnän on kirjoittanut Jaana K.

Saavuin Susirajaan ja etsiskelin tammaa nimeltä Paula, mutta hämmennyin kevyesti saapuessani karsinalle, jonka ovessa luki Paula ja karsinassa seisoskelikin musta ori. Hymähdin hieman ja astahdin karsinaan. Rapsutin oria otsasta ja kävin nopeasti sen läpi, ettei sillä ollut haavoja tai mitään.

Kaikki oli kunnossa, joten lähdin hakemaan sen satulaa, suitsia ja harjoja. Ajattelin kerrankin ottaa rennosti ja lähteä hevosen kanssa maastoon, kun niihin oli jonkun verran tullut tutustuttua ja olihan mulla toki puhelimessa navi, jos kävisi huono tuuri ja eksyttäisiin. Harjasin Paulan ripeästi, mutta kuitenkin huolellisesti. Kavioiden putsauksen jälkeen vein harjat pois ja aloin varustaa hevosta. Kiristelin satulavyön kaikessa rauhassa ja kiinnittelin suitsien remmit, jonka jälkeen tarkistin vielä varusteet ja talutin orin ulos.

Ulkona etsin penkin, jonka päältä kipusin selkään. En enää venynyt niin hyvin kuin teininä, vaan todellakin tarvitsin penkin avuksi, jotta sain koipeni tarpeeksi korkealle. Taputin Paulaa kaulalle, kun se seisoi nätisti paikallaan ja ohjasin sen kohti maastopolkuja. Käyskentelimme ensin käynnissä verkkaisesti ja taivuttelin Paulaa, sekä ratsastin apuja läpi. Vaikka tarkoitus olikin mennä vähän sellainen höntsälenkki, halusin silti saada hevosen avuille kunnolla.
Paula kuunteli hyvin ja toimikin mukavasti sen kummempia kyseenalaistamatta apujani.

Ravasimme polkua eteenpäin ja tunsin, kuinka Paula alkoi jännittyä allani. Pian edessä avautuikin oiva laukkapätkä, jolla ori oli ilmeisesti tottunut revittelemään. Noh, eikun laukka-avut ja antaa hevosen mennä. Laukattiin pätkän päähän, missä hidastin orin uudelleen raville ja jouduinkin tekemään useamman pidätteen, jotta saatiin ravi taas rauhalliseksi.
Peltopläntillä otettiin muutamia koululiikkeitä, jotta ei ihan lusmuiluksi menisi. Voi että, tämmönen hevonen kelpaisi itsellekin!

Suunnattiin pellolta kohti tallia takaisin ja hypättiin matkalla pari pientä maastoestettä vielä. Paula olisi mielellään lähtenyt muillekin esteille, mutta pakotin sen jatkamaan matkaa rauhassa kohti tallia käynnissä.
Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein mukava reissu maastossa ja Paulakin oli erittäin yhteistyöhaluinen tapaus!

[Lissu]

Tämä on jo vähän wanhempi tapahtuma (kenttäcupaamu oli aika hektinen), mutta eihän tämä tule kuin muutaman päivän myöhässä!

Tämän merkinnän on kirjoittanut Aaria

Heräsin aamuisilta päiväuniltani sitkeään puhelimen pirinään. Mumistuani jotain utopistista vastaukseksi sain hälytystehtävän Susirajaan; kenttäkisat tulossa, monta hevosta osallistuu, paljon tekemistä, kädet täynnä, tule puunaamaan Paula pliis! Tuumasta toimeen keräsin kamppeeni ja paukkasin ovesta ulos, kunnes tajusin että olin vielä yöhousuissa. Mietin hetken vaihtoehtojani, ja tyypillisellä aivan sama mitä muut ajattelee-asenteellani päätin rohkeasti saapua paikalle vaaleanpunaisissa Hello Kitty-fleecehousuissa. Ehkä kukaan ei huomaisi.
Saavuin melkoisen kaaoksen keskelle kun jokapuolella harjattiin, kiillotettiin, klipattiin, nypittiin ja letitettiin hevosia. Lissu tuli minua vastaan ja alkoi jo selittää jotain suu vaahdoten kunnes näki erikoisen pöksyvalintani. Hihittelimme molemmat hetken kuin pahaisetkin koulutytöt, ja Lissu selitti että Paula olikin jo pesupaikalla valmiina. Se pitäisi vain harjata perinpohjaisesti, selvitellä harja ja häntä huolellisesti sekä rasvata kaviot. Lissu häipyi omille teilleen ja otin suunnaksi pesupaikan. Minua vastassa oli musta tukkajumala, joka otti hieman levottomia sivuaskelia odotellessaan jotain tapahtuvaksi. Olin hämmentynyt. Minun piti hoitaa Paulaa, mutta tämä oli ori. Olinko väärällä pesupaikalla? Läheisessä karsinassa oli joku keräämässä kikkareita, joten päätin että kysyvä ei tieltä eksy. Tallityttö naurahti ja kertoi orin todellakin olevan lempinimeltään Paula. Lievästi järkyttyneenä palasin orin luokse, joka tuijotti housujani selvästi inhon vallassa. Hienoa, arvostelua hevosilta. Annoin Paulan tehdä tutustumisen rauhassa haistellen. Se nuuskutteli fleecehousujani pitkään ja hartaasti, ja ilmeisesti päätti että olen ihan ok. Aloitin puunaamisen harjasta, joka oli muutamaa takkua lukuunottamatta hyvässä kunnossa. Hieman selvityssuihketta, sormin availua ja kammalla harjaus. Harjasta tuli silkkisen pehmeä ja kiiltävä enkä meinannut malttaa lopettaa sen hipelöimistä. Häntä oli päässyt kasvamaan vähän pitkäksi, joten tasoitin sen saksilla ja selvittelin kamman kanssa. Rasvasin vielä kaviot huolellisesti ja vein orin karsinaan odottelemaan lastausvuoroaan. Paula malttoi seistä puunattavana yllättävän hyvin, eikä edes yrittänyt testailla pystyisikö meikäläisen kanssa sikailemaan. Tai sitten se vain yksinkertaisesti oli koko toimituksen ajan shokissa housuvalinnastani.

[Lissu]

Hän kotona on, uusi elämä siellä, me viivymme hetkisen itkujen tiellä.

Paula lopetettiin tänään. Vanhan herran jaloissa ja hampaissa alkoi olla vähän sanomista, joten päätimme lopettaa orin ennen kuin se menisi oikeasti kipeäksi ja elämä hankalaksi. Talli tuntuu taas hetken tyhjemmältä, kun yksi meillä niin pitkään ollut hevonen on poissa.