|
|
Post by Pertti on Jul 16, 2015 13:52:07 GMT 2
suomenhevosori Turmeltajan Kalmakeikari "Kauhu" omistaa Susiraja Omat sivut.Kauhu elää nimelleen ominaista elämää olemalla melkoinen keimailija, mustavalkoisuuden joko-tai -multihuipentuma, mutta aiheuttaa kerran toisensa perään wow-efektejä katsojassaan. Ori sanoo yhteistyön kerrasta irti, mikäli sille sanoo liian lujasti asiasta, mutta kehuista Kauhu kiipeää vaikka puuhun tanssimaan salsaa. Päiväjärjestysmaanantai: verryttelyä sileällä / koulutreeni tiistai: puomeja / esteitä keskiviikko: puomeja / esteitä torstai: koulua perjantai: verryttelyä sileällä lauantai: vapaa sunnuntai: maasto (ratsain tai ajaen) |
|
|
|
Post by narri on Aug 13, 2015 21:24:13 GMT 2
13.08.2015 Kantakirjatun kouluväännöt
Lissu selvittellee myöhemmin, miten Kauhulla sujui Turmeltajan suomenhevosnäyttelyissä, mutta ori käytiin viime kuun lopulla kantakirjaamassa. Puunausta ja jännitystä riitti vailla muille jakaa, ja tuloksia odotettiin kynsiä syöden. Onhan ori erittäin hieno, mutta kolmosta sille povasimme. Kauhu oli tosin käyttäytynyt koko päivän erittäin hyvin, mutta eihän se suuresti rakenteeseen vaikuta... Olimme lentää perseellemme, kun tuomarit kertoivat tulokset orin kirjauksesta R-suunnalle:
18 + 19 + 17 + 17 = 71p KTK-II
Tänään orilla oli ohjelmassa koulua ja odottamattoman hyvä tulos kantakirjassa ei ollut mikään syy jättää Kauhua lepäämään laakereillaan. Niinpä kävin hakemassa orin tarhasta ja pikaisen, mutta lässytyspitoisen harjauksen perästä talutin herran kentälle. Suunnitelmissani oli tänään vääntää koulua ihan tosissani, ei varsinaisesti perusjuttuja vaikka ne aina mukana ovatkin, vaan vastalaukkaa, vaihtoa käynnin kautta, avoa, sulkua ja niinpoispäin.
Verkassa Kauhu oli miellyttävän yhteistyöhaluinen, kuten se melkein aina on. Jarruja ja kaasua tuli testailtua siirtymisillä ja ori taipui mukavasti pohkeen ympärille. Hieman jäykältä se tuntui alkuun vasemmasta kyljestään, mutta vertyi siitä volttailemalla ja taivuttelemalla muutenkin kärsivällisesti.
Itse hommana olivat avot ja sulut pitkillä sivulla ja kolmikaarinen kiemuraura vastalaukassa molempiin suuntiin, vaihtojen kera. Turhan helppoa en hommasta tehnyt itsellenikään, avoissa ja suluissa ei ole paljoa kerrottavaa - Kauhu toimi erittäin hyvin tehden nöyrästi kummatkin kumpaankin suuntaan. Laukassa minun piti olla apujen kanssa tarkkana, kolmikaarinen aloitettiin vastalaukalla ja suoristuksen kohdalla vaihdoin joka kerta laukan käynnin kautta.
Vasen puoli alkoi huolestuttaa siinä vaiheessa kun huolellisesta verkasta huolimatta Kauhu ei suostunut laukkaamaan vastalaukkaa niin päin vaan vaihtoi myötälaukalle koko ajan. Vaihdot se suoritti nätisti ja mielellään, oikea vastalaukka ei ollut ongelma niin kauan kun pidin vain orin ohjan ja pohkeen välissä kunnolla ja olin itse tarkkana.
Pitääpä pyytää hieroja käymään, jotta saamme tietää onko Kauhu jumissa vai onko se vain epätasapainoinen, pitääkö sitä alkaa ratsastaa paremmin toiselle puolelle. Ori sai kuitenkin runsaasti kehuja ja herkkuja pestessäni siitä hikeä pois, parhaansa se teki koko ajan. Ihanaa ratsastaa välillä hevosella, jolla ei ole jotain ongelmaa koko ajan sen kanssa, että töitäkin pitää tehdä!
|
|
|
|
Post by Lissu on Jun 18, 2016 14:46:59 GMT 2
Kauhun kissanpäivät
Aiemmin tällä viikolla oripoikamme sai henkilökohtaisen rapsuttelijan, kun Aaria kävi meillä olemassa ihana.
Tämän merkinnän on kirjoittanut Aaria
Saavuin tänään Susirajaan antamaan vähän huomiota ja rakkautta ei-niin-lupaavasti nimetylle Kauhulle. Omistajilla oli kädet täynnä hommia ja he pelkäsivät että huomiota rakastava orireppana saattaisi alkaa hankalaksi jos ei saisi ansaitsemaansa kahdenkeskistä aikaa ihmisen kanssa. Niinpä ryntäsin innoissani apuun ja Lissun kertoillessa hieman orin luonteesta hain sen tarhasta talliin harjattavaksi. Kauhu ei todellakaan vaikuttanut kauhealta, päinvastoin ori oli oikein mielellään rapsuteltavana ja hamuili taskujani sokeripalojen toivossa. Kauhu oli ilmeisesti löytänyt makean mutalätäkön tarhastaan, sillä se oli muuttunut melkoisen tummanrautiaaksi. Olen onneksi mestari mitä tulee eläimille lässyttämiseen, joten ori kuunteli kehujani korvat höröllä ja sain rauhassa kuoria mutakerroksen sen karvasta. Lopputulos oli kiiltelevän puhdas Kauhu ja karvoja suustaan sylkevä Aaria. Jatkoin vielä hetken imelän ällöttävää hellyyssessiota josta Kauhu selkeästi nautti alahuuli lörpöllään.
Otin vinkistä vaarin ja varan vuoksi laitoin ketjunarun Kauhun turvan ympäri jos ori vaikka keksisi yrittää lähteä omille tutkimusretkilleen. Tallin läheisyydessä oli kiva ja rauhaisa pläntti vihreää jonne talutin Kauhun maistelemaan tuoretta namiruokaa. Kentällä oli ratsukko treenaamassa ja Kauhu hirnahti pää korkeuksissa tutulle lajitoverille. Annoin sen rauhassa katsella hetken aikaa, kunnes se ilmeisesti totesi ettei saisi vastausta kutsuhuutoonsa ja matkamme jatkui. Ori kulki vierelläni reippaasti ja melko lennokkain askelin, mutta pysyi kuitenkin hyvin hyppysissä. Nähtyään tuon kauniin vihreän ruohopläntin se yritti ottaa varaslähdön, mutta onneksi olin hereillä ja nopeasti pyöräytin orin voltille ja pysäytin sen. Jutustelin hetken rauhallisesti niitänäitä ja pääsimmekin kohteeseen suht kontrolloidulla vauhdilla. Kauhu oli niin mielissään maukkaasta ruohosta että se taisi unohtaa olemassaoloni tyystin. Annoin orin mutustella noin vartin kunnes talutin selkeästi vastentahtoisen Kauhun takaisin omaan tarhaansa. Pienen rapsuttelutuokion lopuksi jätin riimun roikkumaan tarhan ulkopuolelle ja pakenin kotiin suihkuttelemaan itseni yhtä putipuhtoiseksi kuin Kauhu oli.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jun 27, 2016 18:13:03 GMT 2
27.06.2016 Kuulumisia
Kauhulla menee erittäin hyvin. Sen kilpaura on muutamaa hassua koulusijoitusta vaille valmis, joskin Cupeissa ori saa kiertää niin kauan, kun pysyy kunnossa tai ehtii lajilaatuarvostelun käydä. Toistaiseksi Cupmenestys ei ole päätä huimannut, mutta ehkä se tästä. Kauhulla kuitenkin on takanaan komea ura kolmessa lajissa, joten eväät ja mahdollisuudet Cupeissakin pärjäämiseen on. Taso on toki aina kova ja osallistujia on enemmän, ettei sitä ikinä huonoille häviä.
Kisarintaman lisäksi Kauhu on niittänyt menestystä myös jalostuspuolella. Ei tässä ole ehtinyt kuin ihmetellä, pari astutuspyyntöä ja yksi tilausvarsa ja tadaa! - Kauhun jälkeläismäärä nousi yhdestä neljään kuin huomaamatta. Esikoinen, Turmeltajan Pelonnaaraus, onkin sitten isosiskopuoli kolmelle oripojalle. En malta odottaa pikkuKauhujen kantakirjausta tai kisasuorituksia! Ainakin näillä näkymin oripojista koulutetaan yleispelejä, aivan kuten isi-Kauhukin on. Kenttähevonen tämän piti olla, mutta kuinkas sitten kävikään.
Kunhan Kauhu saa jälkeläisnäytöt kasaan, se on valmis jokaiseen lajilaatuarvosteluun. SLA:ta varten pitää vielä vähän tehdä töitä, mutta sekin tavoite on koko ajan lähempänä. Saapa nähdä, toivottavasti syksyllä pääsemme kiertelemään laatuarvosteluja.
Tämän päivän liikutuskuvioita ei tarvinnut paljoa pohtia, Jenny R. kävi pitämässä kouluvalmennuksen. narri ratsasti Kauhulla, ja kuulemma kehuja ja kiitosta oli tullut (itse liikutin muita hevosia enkä ehtinyt seuraamaan valmennusta). Ohjelmassa oli ollut ainakin avoja ja sulkuja. Huomenna onkin puomitreeniä ja ylihuomenna esteitä, ellei kesäsää vie mennessään maastoon ja uittopaikkojen ääreen.
|
|
|
|
Post by Lissu on Sept 7, 2016 21:10:04 GMT 2
07.09.2016 Nyt meni jännäksi
Laittelin juuri papereita eteenpäin; anoin Kauhulle Jälkeläisluokka C:tä. Orhimme jälkikasvu on kisannut erittäin hyvin niin koulu-, este- kuin kenttäradoilla, minkä lisäksi yksi varsoista kantakirjattiin hetki sitten KTK-III -palkinnolla. Samainen jälkeläinen, ori Hortensian Paranormaali, taitaa kisauransa puolesta olla yksi Kauhun menestyneimmistä jälkeläisistä - estesijoituksia löytyy täydet 40. Muut jälkeläiset tulevat vauhdilla perässä, olemme seuranneet pikku-Kauhujen uraa ylpeydellä ja innolla.
Jälkeläisluokan anomisen lisäksi ilmoitin raudikkomme YLA:an, nyt vain jännätään, mahduimmeko mukaan. Kauhun lisäksi ilmoitin YLA:an Viilin, jos nyt edes toinen oripojista pääsisi mukaan. Tulevan laatuarvostelukoitoksen vuoksi näyttelykehäesiintyminen tulee taas ajankohtaiseksi, sitä sitten hinkutetaan orin vapaapäivinä ja treenien jälkeen kyllästymiseen asti. Lähinnä Kauhun kyllästymiseen asti. Näyttelyuran jatkosta ei ole takuita, saattaa olla, että puskemme Kauhun taas kehiin, voi olla, ettemme jaksa. Saa nyt nähdä, jaksaako ja viitsiikö tässä.
Noin muuten Kauhun kanssa on sujunut jokseenkin vaihtelevasti. Välillä herraneiti silkkipeppu on kiskaissut sellaiset herneet nokkaan, että kiukuttelua on saanut katsella toista viikkoa. Muutamaankin otteeseen mielen perukoille on uinut ajatus, josko soittaisi dookielle ja käskisi hakemaan kasvattinsa takaisin.. Toisaalta Kauhu on kamalan kiva hevonen, ei tästä halua päästää irti. Tässä sitten tasapainoillaan Kauhun hyvien ja huonojen päivien välillä, koetamme kovasti ummistaa silmämme kiukuttelulta ja draamalaamailulta.
Vähän on ristiriitaiset tunnelmat. Mutta ennemmin hevonen, joka herättää tunteita, kuin hevonen, joka vain olla möllöttää ollen yhtä mielenkiintoinen kuin kivi. Toisaalta jokuhan tykkää kivistäkin.. Jokaiselle jotakin.
|
|
|
|
Post by Lissu on Sept 9, 2016 20:50:45 GMT 2
09.09.2016 Tuttu vieras
Tuttuja on aina yhtä mukava kahvittaa! Lea M. tuli pitkästä aikaa moikkaamaan meitä kahvikupposen äärellä, ja kävi hän tallinkin puolella kääntymässä apukäsiparina. Ehkä minä joku päivä raivaan kalenteriin sen verran aikaa, että kerrankin menen Lean luokse kahvittelemaan/valmentamaan/hevosia liikuttamaan.
Tämän merkinnän on kirjoittanut Lea M.
Tuttuakin tutumpi paikka oli minulle tiedossa tänään. Susirajan ihmiset olivat jo varmaankin niin tottuneet minuun, että luulivat minun luultavimmin työskentelevän siellä. Nykyään matka paikalle oli vain hieman pidempi, mutta Ranskasta oli kätevä lentää Suomeen. Itse asiassa minulla oli siellä muitakin asioita hoidettavana ja Finnairin lentopisteet alkoivat jo melkein kerääntyä, joten mikäs olisi olisi parempi tapa käyttää ne kuin käväisemässä tarkastelemassa kotimaan meno.
Olin luvannut tulla Susirajaan katselemaan suomenhevosori Kauhua. En ehtisi ratsastaa kiireisen aikatauluni vuoksi, mutta olin luvannut siivoilla orin karsinan ja laittaa sille iltaruuan valmiiksi ja vaihdella siinä samassa kuulumisia muiden tallilaisten kanssa ja käydä myöhemmin kahvilla itse päärakennuksessa.
Saapuessani paikalle aloin heti hommiin. Karsina oli nopeasti tyhjätty ja siinä samalla ehdin jo rupatella muutaman ihmisen kanssa. Laitoin myös Kauhun ruuan valmiiksi ohjeiden mukaan ja vein sen orin ruokakaukaloon. Sitten oli vuorossa itse orin hakeminen laitumelta, joka ei sinänsä osoittautunut hankalaksi tempuksi. Muistin olla vain varoivainen sen kanssa. Ori sipsutteli vierelläni aivan liian neitimäisesti, mutta en antanut asian häiritä. Laitoin Kauhun karsinaansa, jossa se alkoi rohmuta ruokaansa ahnaasti. Raskaat työt, raskaat huvit, ajattelin.
Lopulta lähdin kohti Susirajan päärakennusta, jossa Lissu jo keittelikin kahvia ja kasasi pöytään tavaroita. Saimme vaihdettua vauhdikkaat kuulumiset herkullisen kahvin äärellä ja aika kului aivan liian nopeasti. Suomessa päiväni olivat tarkasti aikataulutetut, joten minun oli jo pakko mennä seuraavaan paikkaan – olin luvannut käydä katsomassa yhtä suomalaista puoliveristä vielä lähistöllä. Olin kuitenkin tulossa Susirajaan vielä valmentamaan lähipäivinä, joten en sanonut vielä sen suurempia heippoja. Kävin kuitenkin tallin kautta katsomassa, että Kauhulla on kaikki hyvin (sillä sehän oli periaatteessa vastuullani tänä iltana). Ori jo nuokkui karsinassaan eikä edes huomannut minua.
|
|
