Leskenlempi "Lellu"

[Pertti]

suomenhevostamma Leskenlempi "Lellu"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym.

Omat sivut.

Lellu on entinen ratsastuskouluhevonen, joka ei ehkä häikäise koulutustasollaan, mutta ihastuttaa ulkonäöllään ja luonteellaan. Sievä, sympaattinen tamma on niin luottohevonen kuin pakoeläin voi koskaan olla, umpikiltti, ihana pikku pullanmurunen ja.. No, asia taisi tulla kaikille selväksi.

[narri]

15.02.2016 Mussukkamaasto

Lellu-paran päiväkirjassa ei ole paljoa tapahtunut, koska tamman kanssa arki on niin toimivaa ja helppoa, ettei siitä tule edes kirjoittaneeksi kun yleensä teksti on luokkaa "tosi kiva treeni tänään, Lellu toimi mahtavasti!". Tammaa on lainailtu vähän sinne ja tänne, mutta vaikka ostotarjouksiakin on tullut muutama, olemme vain todenneet ettei tämä kultakimpale ole myynnissä ollenkaan, varsan siitä voi saada, kun lyö pöytään tukun tuohta. Ja onhan niitä varsojakin mennyt, että ei ole Lellu mikään turha tapaus, vaikka aika lihava ja pullanmurunen onkin. Laihdutuskuuri ei juuri ole tehonnut, etenkin nyt, kun tamma ei ole enää aktiivikisakäytössä. Ei se nyt hervoton läskikasa ole, mutta on sillä vähän... naisellisia muotoja. Niitäpä niitä.

Jehnan köhän ja Hauen kiukkuilun vastapainoksi ryntäsin varaamaan itselleni Lellua maastokaveriksi, jotta tälle päivälle tulisi jotain kivaa. Iloisena vihellellen kävin hakemassa tamman tarhasta, venytin varustamista luvattoman pitkäksi lässyttämällä ja mussuttamalla miten hienonhieno ponski meillä tässä onkaan ja miten söpö se on ja saa vähän herkkua ennen lenkkiä..! Tälläkään ei ole mitään tekemistä Lellun liikakilojen kanssa, hys hys.
Ohjelmassa oli tänään ravimaasto, joten reippaiden alkukäyntien jälkeen suurin osa matkaa taittui reippaalla ravilla. Muita kiemuroita ei maastoon mahtunut, Lellun kanssa ei tarvitse käydä perusasioita läpi maastossa vaan ne hoituvat hyvin kentällä. Totta kai sen piti liikkua omalla moottorilla ja takapäästä lähtien, mutta noh, muuten sitten vain ravasimmekin paria käyntipätkää lukuunottamatta. Ja totta kai pakollista maastolaukkaa, Lellukin jo laukkasuoran kohdalla oikein pyyteli saada ottaa laukalle.

Aivan ihana maastolenkki, tällä kertaa yksin, kun Sarlotta ja Lissu ja Krisse liikuttivat muita hevosia kentällä. Lellun kanssa onneksi kehtaakin lähteä yksin liikenteeseen, se kun harvoin säikkyy eikä se varmasti ainakaan pukita eikä ryöstä. Tamma oli mukavan märkä joka puolelta kun palasimme, joten pesulle ja kuivamaan karsinaan vain. Ah tätä talvikeliä, kun ei voi laittaa hevosta heti ulos! Mutta minkäs teet.

[Lissu]

Viime vuoden pk-merkintä

Ihan nolottaa, kun hevosten päiväkirjat ovat niin retuperällä! Joka tapauksessa tilanne on se, että viime vuoden puolella Lellua käytiin muutamaan otteeseen liikuttamassa ulkopuolisten ratsastajien toimesta. Tässä yksi merkintä, Sachiyon ja Lellun leikkitunti.

Tämän merkinnän on kirjoittanut Sachiyo

Olin päättänyt tänään kokeilla pitkästä aikaa jotain, mitä en ollut tehnyt sitten vuosiin. Olin päättänyt osallistua leikkitunnille, ja onneksi sain muutaman muunkin tallilaisen osallistumaan kanssani. Hevosekseni valitsin Lellun, sillä kuulemani mukaan tämä oli todella helppo hevonen, ja olihan tammalla historiaa ratsastuskoulussa. Niinpä laitoin tammalle suitset päähän ja lähdin taluttamaan sitä kentälle.

Alkukäynnit menivät vähän hakiessa asentoa ilman satulaa. Se kuitenkin löytyi pian, ja tasapainokin pysyi hyvänä myös ravilämmittelyjen aikana. Lellulla tuntui olevan ihan mukavat askeleet, ja se totteli todella hyvin apujani. Pian siirryimme takaisin käyntiin ja aloitimme tunnin.

Lähdimme ensin ratsastamaan väärinpäin hevosen selässä. Tunnin pitäjä katsoi, että jokainen hevonen meni suoraan, joten hevosen selässä ei tarvinnut alkaa stressata liikoja. Hetken aikaa väärin päin ratsastettuamme pysäytimme hevoset ja lähdimme tekemään maailmanympärysmatkaa. Meinasin tipahtaa alas jo heti ensimmäisessä käännöksessä, mutta sain pidettyä tasapainoni hyvin. Kun kaikki olivat kiertäneet selässä kerran paikoillaan, lähdimme kulkemaan eteenpäin ja jatkamaan ympärysmatkaa käynnissä.

Kun jokainen oli kiertänyt kolme kertaa hevosen selässä, jatkoimme temppuilua ja tasapainottelua erilaisin tehtävin. Ensin meidän tuli nostaa jalat ja koskea niillä toisiinsa hevosen kaulan päällä. Minun piti nojata kunnolla taaksepäin ja tukeutua Lellun selkään käsilläni, jotta pysyin pystyssä lyödessäni kenkiä yhteen. Ensimmäinen kerta oli vaikein, mutta tasapaino löytyi jälleen pian. Jalkojen nostamisen jälkeen lähdimme koskemaan vastakkaisella kädellä varpaita ja sama toisella kädellä.

Kun jumpista oltiin selvitty, aloimme leikkiä maa-meri-laivaa. Tunnin pitäjä huusi jonkun sanan, ja meidän tuli kulkea niin kovaa kuin mahdollista oikealle viivalle. Me Lellun kanssa päätimme ottaa rauhallisemmin ja kuljimme reippaassa käynnissä, kun osa taas ravasi tai peräti laukkasi viivalta toiselle. Tipuimmekin heti ensimmäisten joukossa, mutta ei se haitannut - tärkeintä oli se, että meillä oli hauskaa!

Leikin jälkeen annoimme hevosille pitkät ohjat ja nojasimme hevosen selkään. Tarkoitus oli rentoutua kunnolla tunnin päätteeksi, ja niin todella tein. Lellun selästä oli mukava katsella lähes pilvetöntä taivasta, sillä tiesin sen kulkevan nätisti uraa pitkin ilman että minun tarvitsisi tehdä juuri mitään. Pian tunnin pitäjä pyysi meitä nousemaan, pysähtymään ja hyppäämään alas hevosten selästä. Käänsin Lellun keskihalkaisijalle ja hyppäsin alas tämän selästä. Taputin tammaa kaulalle kiitokseksi mukavasta tunnista ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallia.

[Lissu]

Viime vuoden pk-merkintä

Ja vielä toinen samaa sarjaa, vieläpä samalta ratsastajalta. Tällä kertaa Sachiyo oli käynyt maastoilemassa Lellun kanssa. Mahtaisikohan hän tulla taas liikuttamaan hevosiamme, vaikka olemme tosi.. aikaansaamattomia liikutusmerkintöjen esille laittamisen suhteen. Ainakin me olemme ne lukeneet ja olleet helkkarin tyytyväisiä Sachiyoon.

Tämän merkinnän on kirjoittanut Sachiyo

Tulin myöhään illalla Susirajan tallille tekemään sovitun maastoreissun Lellun kanssa. Olin odottanut maastoa koko päivän, sillä työpäivä oli saanut oloni hyvin stressaantuneeksi, ja tiesin ruunikon tamman kanssa toimimisen saavan oloni positiivisemmaksi hetkessä.
Hain kuraisen tamman tarhasta sisälle ja putsasin suurimmat tahrat pois sen turkista. Harjasin tamman läpikotaisin, laitoin sille varusteet päälle, talutin sen ulos ja hyppäsin selkään. Koska ulkona taivas oli mustunut jo täysin, päätimme lähteä kävelemään hyvin valaistulle metsäpolulle.

Kuljimme hyvin rauhassa melko pitkän matkaa hyväpohjaista tietä pitkin. Metsässä ei ollut koko matkan aikana näkynyt ristin sielua, joten uskalsin antaa Lellulle hieman pidemmät ohjat ja rauhoittua itsekin nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta. Metsä oli niin mukavan hiljainen tähän aikaan illasta.
Jonkin aikaa kuljettuamme tunsin märän pisaran kasvoillani. Suustani pääsi huokaus - tietysti sateen piti pilata tämä mukava maastoreissu. Onneksi olimme jo melko lähellä tallia. Katsoin ylös kohti katulamppuja ja huomasin, ettei kyseessä ollut mikään tavallinen sadekuuro. Ensilumi oli laskeutumassa maahan.
Pysäytin Lellun ja jäin katselemaan hymyillen taivaalle. Märät hiutaleet eivät tuntuneet enää haittaavan, päinvastoin, ne saivat hymyni nousemaan korviini saakka.
”Katsos Lellu”, sanoin tammalle ääneen.
”Talvi tulee pian”, jatkoin puhumista. Lellu hörähti ja nykäisi hieman päätään eteenpäin. Se ei selvästi osannut nauttia ensilumesta yhtä kovasti kuin minä, vaan halusi jo pian takaisin kuivaan talliin. Pyysinkin tätä varovasti istunnallani liikkeelle ja jatkoimme matkaa lumen sataessa maahan.

[Lissu]

25.02.2016 Peltoratsastelua

Lellulla ratsastaminen on melkoista haaveilua ja hermolepoa, sillä tamman kanssa pärjää, vaikkei osaisi yhtään mitään. Siksipä ihanaisemme on suosituimpia hevosia, kun on yhtään huolia ja murheita tai stressiä, jotka haluaa häivyttää. Minullakin on ollut siipi enempi vähempi maassa jo pari päivää, joten tänään ilmoitin kovaan ääneen, että Lellun liikutus on varattu minulle.
Hoitaessani Lellua se oli oma, huomionkipeä itsensä, minkä vuoksi harjaamisessa ja varustamisessa "hieman" venähti. Jäin höpöttämään Lellulle vähän mitä sattuu, paijaamaan ja rapsuttelemaan, ihan vain olemaan.

Kun lopulta pääsimme Lellun kanssa pihalle asti, alkoi sataa lunta. Kenttä olisi kyllä aurattu ja huollettu, mutta päätin lähteä verkkahölkkäämään lumiselle pellolle.
Maisemat olivat kuin postikortista, kun Lellu talsi eteenpäin lumihangessa. Lumi satoi hiljalleen maahan, puut reunustivat peltoa muutamalta sivulta, Susirajan rakennukset näkyivät kauempana.. Kyllä maalla osaa olla kaunista, vaikka välillä sitä haaveileekin asuvansa vähän lähempänä kaikkea.
Kävelimme pitkään, ennen kuin aloin ottaa Lellulla ravipätkiä. Hankea oli sen verran, että tamma joutui nostelemaan kunnolla kinttujaan päästäkseen eteenpäin. Ruunikkoni tuntui oikein hyvältä, liikkuminen oli letkeää ja tamma oli reippaalla päällä. Aikamme ravailtuamme vedimme muutaman kerran laukkaa pitkin peltoa niin, että lumi pöllysi. Aivan parasta!

Tallissa Lellu sai paljon huomiota, leipäpaloja ja porkkanan sekä ison ämpärillisen melassivettä, jonka tamma ryysti nopeasti parempiin suihin. Viedessäni hevosen takaisin tarhaan sain monta ihanan ällöttävää melassihuulipusua. Olokin oli paljon kevyempi, taitaa vanha sanonta pitää paikkansa; anna hevosen murehtia, sillä on isompi pää.

[Lissu]

27.02.2016 Vieraileva tähti

Meillä on pieni valikoima lähes kaikille sopivia ratsuja, joista Lellu on yksi, joten tamma on niitä, joiden selkään tyrkkäämme uudet ihmiset. Tai uudet ja uudet, mutta kuitenkin. cirus-parka tuli käymään aivan muissa asioissa, mutta me, hirveät ihmiset, laitoimme hänet ratsastamaan.

Tämän merkinnän on kirjoittanut cirus

Se on ihan selvä merkki siitä, ettei kotitallissa ole tarpeeksi hevosia kun huomaa istuvansa aivan vieraan hevosen selässä jossain Pohjanmaalla. Muissa asioissahan minä tänne tulin mutta narri ja Lissu saivat houkuteltua minut liikuttelemaan Lellu-tammaa.

Harjatessa ja varustaessa ruunikko tamma oli melkoisen ylisosiaalinen tapaus. Jo karsinan ovea avatessa se meinasi tunkea syliin ison päänsä kanssa. Vähän ehkä unohduinkin rapsuttelemaan sympaattista neitiä niin, että lopulta sain aika vauhdilla viskata vermeet selkään.

Hinasin Lellun perässäni kentälle, jossa meidän oli tarkoitus lähinnä verkkailla kevyesti.
Alkuköpöttelyn jälkeen Lellu siirtyi tottelevaisesti mummoravin kautta tahdikkaampaan raviin. Hirveitä en ruvennut tammalta vaatimaan, vaan yritin vain saada se liikkumaan ja taipumaan rentona. Lellu oli miellyttävä ratsastaa, juuri niin ihana kuin omistajansa kehuivat sen olevan, vaikka huomasin ettei sen selässä voinut ihan matkustajaksi heittäytyä jos halusi sen liikkuvan rehellisesti peräänannossa.

Reilun puolituntisen sileäntyöskentelyn jälkeen lähdimme vielä kiertämään lyhyen maastolenkin. Minulla ei ollut hajuakaan mistä ja mihin piti mennä, ohjeiden ollessa luokkaa "siinä mutkassa ladon takaa lähtee polku metsään", mutta onneksi lainaratsulleni reitti näytti olevan tuttu. Sopivassa kohdassa ravasimme pienen pätkän, mutta muuten matka taittui rauhallisessa käynnissä vapain ohjin.

Saavuttuamme takaisin tallille, kiitin ruunikkoa turvallisesta kyydistä ja hyppäsin alas selästä. Talutin tamman takaisin karsinaansa, jossa riisuin siltä satulan ja suitset. Lellu ei ehtinyt edes hiota, joten loimea en viitsinyt sille pukea.

[Lissu]

12.03.2016 Laatisvalmis Lellu

Olen niin tyytyväinen ja innoissani - Pupu on tehnyt tarpeeksi tulosta kouluradoilla, jotta Lellu saa tarpeeksi jälkeläisnäyttöjä KRJ:n laatuarvostelua varten. Nyt ei auta kuin odottaa seuraavan tilaisuuden ilmoittautumisen avautumista. Hetkenhän tässä joutuu odottamaan, mutta onpahan aikaa treenata vähän lisää (minkä lisäksi minä ehdin jännittää itseni hengiltä). Kenttäpuolella ei mene aivan yhtä lujaa, Lellulla on koossa vasta toisen jälkeläisen näytöt. Onneksi tässä ei ole mikään kiire mihinkään.

Lellun kanssa menee muutenkin erittäin hyvin, jälkeläisnäyttöjen kasaan saaminen oli vain kirsikka kakun päällä. Tamma on tallimme mutkattomimpia, helpoimpia hevosia, jonka kanssa elämä soljuu tasaiseen, joskus jopa tylsään tahtiin eteenpäin. Ihan turhaan me alkuun pohdimme, oliko Lellu sittenkin vikaostos, kun luonne on niin tavattoman pehmeä eikä ruunikko ollut mikään liikeihme. Loppujen lopuksi Lellu teki oikein mallikkaan kilpauran, vieläpä kahdessa lajissa, ja tamman varsoissa on enemmän liikettä (ja kapasiteettiä) kuin emässään. Joskus nämä meidän "mutku me halutaaaaaaan vaikka emme välttis tarvisikaan" -ostokset osoittautuvat loistavaksi lisäksi tallin hevoskantaan. Etenkin jalostuksessa ihanaisemme on tehnyt hienoa jälkeä.

KRJ:n laatuarvostelu tulee olemaan ensimmäinen sulka Lellun hatussa, myöhemmin edessä on vielä KERJL sekä SLA. Saa nähdä, jos jossain kohti tulee anottua tammalle jälkeläisarvokirjain. Teimme me niin tai emme, Lellulla on hienot, hienot varsat, joista olemme kasvattajina erittäin ylpeitä. Toivottavasti myös omistajat ovat tyytyväisiä.
Muuten arki rullaakin omalla painollaan, Lellu on terve, normaalisti liikutuksessa oleva ja Cupeihin osallistuva hevonen. Voi olla, että laatuarvostelun lähestyessä pyörähdämme valmennuksessa tai parissa, mutta sen näkee sitten.

[mori-mori]

28.03.2016 Luottoprosentti sata, kiinnostus nolla (kirjoittanut mori-mori)
Aurinko paistoi, lämmintä oli reipas kymmenisen astetta ja Susirajan piha, no, suuri ankkalampi. Koska kuivaa paikkaa oli pitkälti mahdotonta löytää, tähyilin ympärilleni yrittäen löytää sen lammen matalimman kohdan. Joka tottakai oli siellä parkkipaikan kauimmaisessa nurkassa. Kaappasin tavarani takapenkiltä ja suuntasin kohti tallia.

Koska tallilla ei ollut sillä hetkellä ketään muita paikalla, oli Lissu jättänyt minulle lapun ilmoitustaululle. Plaa plaa plaa, poni on tarhassa plaa. Ja niin edelleen. Ihan kuin en tietäisi missä satulahuone on, tai että hevosella on neljä jalkaa...
Jokatapauksessa suuntasin riimunaru heiluen kohti tarhoja, josta bongasin Lellun välittömästi. Minut nähdessään tamma nosti päätänsä, hörisi matalasti... ja jatkoi syömistä. Seuraavan kerran ruunikko nosti päänsä heinäkasasta vasta kun riimunaru oli kiinni, tarhan portti auki ja minä tarhan ulkopuolella jo matkalla talliin.

Saatuani Lellun karsinaan suuntasin satulahuoneeseen... eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, mitkä olivat Lellun tavarat. Palasin siis nöyränä takaisin ilmoitustaululle, otin lapun matkaani ja yritin uudestaan paremmalla menestyksellä.
Itse hoitotoimenpiteet ja varustus kävivät suhteelisen näppärästi, vaikkakin Lellu tunki turpaansa milloin taskuuni ja milloin harjapakkiin levittäen kaiken ympäri käytävää.

Talutin Lellun kentälle, kiristin satulavyön ja kampesin itseni satulaan. Mikä ei varsinaisesti vaatinut hirveää kampeamista, kun säkäkorkeutta tammalla on huimat 152cm. Vaikka Lissu olikin kertonut Lellun luottoprosentin hipovan satasta, ajattelin alkuun ottaa tammaan hirman tuntumaa kentällä ennen maastoon suuntaamista, olihan allani kuitenkin ihan ennestään tuiki tuntematon kaveri. Pienet alkukäynnit, vähän ravia ja pari laukkapätkää ja kohti lähipetäikköä!

Kaikista ratsastamistani saatika valmentamistani Susirajalaisista Lellu on ehdottomasti rauhallisin ja mukavin tapaus. Köpöttelimme pitkin ohjin soratien vartta kohti läheistä soramonttua tamman korvien sohiessa jokaiseen ilmansuuntaan. Mutta siihenpä se sitten jäikin. Tuli vastaan sitten auto, pyöräilijä tai lenkkeilijä haukkuvien koirien kanssa, Lellun kiinnostus oli aika tasan nolla.
Soramontulta jatkoimme matkaamme kohti hakkuuaukeaa. Ruunikko tuijotti kyllä polun laidalle parkkeerattuja metsäkoneita, mutta oli niistä pikemminkin kiinnostunut kuin kauhuissaan. Emme jääneet hössöttämään niistä sen enempää, vaan jatkoimme mukareippaassa ravissa kohti metsää.
Vajaan tunteroisen kuluttua lähestyimme taas metsäaukion reunaa. Kiitolaukalla. Aikaisempien laukkapätkiemme johdosta tamma oli jo hieman heräillyt horroksesta ja löytänyt itsestään ripauksen täysiveristä, minkä saatoimme päästää valloilleen hakkuuaukean läpi menevällä, viivasuoralla hiekkatiellä. Lissu ja narri luonnollisesti arvostavat, että opetan heidän hevosensa laukkaamaan maastosta täysillä kotiin. Kun tämä massa lähtee vyörymään kunnolla, se myös vyöryy. Vai miten se menikään.
Tamman jarrut eivät kuitenkaan kadonneet mihinkään, vaan heti aukean jälkeen palasimme takaisin raville ja pikkuhiljaa käyntiin. Tarkoituksemme oli ottaa vielä ravia kunhan Lellu lopettaisi puuskuttamisen, mutta päädyimme kävelemään kotiin saakka ja teimme loppuverryttelyt vasta kotikentällä.

Talutin tamman talliin, riisuin varusteet ja katsoin kuinka tamma vaipui tyytyväisen näköisenä horrokseen. Kovin hikinen se ei reilun tunnin maastoreissustamme kuitenkaan ollut, kevyessä hiessä sieltä täältä eli lähinnä ryntäistä, vatsan alta ja satulan kohdalta. Pyyhkäisin hikisimmät paikat märällä sienellä Lellun säpsähtäessä hereille joka kerta kun märkä, ehkä hieman kylmäkin sieni koski sen kylkeä. Koska kello ei ollut vielä edes kolmea pääsi tamma takaisin pihalle aurinkoon torkkumaan.

[Lissu]

25.04.2016 Maastossa on mukavaa

Alkuun vähän laatuarvostelutuloksia; Lellustiina sai toissaviikolla KRJ-II -palkinnon! Tilaisuus sujui kaiken kaikkiaan erittäin hyvin, tamma käyttäytyi moitteetta, esiintyi edukseen ja toimi kuin ajatus. Pisteitä Lellu sai tasan 90 pistettä. Olemme tammaan, sen saamiin pisteisiin sekä palkintoon enemmän kuin tyytyväisiä. Toivon mukaan KERJ:n laatuarvostelu sujuu aikanaan yhtä jouhevasti kuin KRJ:n laatuarvostelutilaisuus sujui. Palkinto tosin voisi olla kenttäpuolella ykkönen, vaikka ei hopea ole häpeä.

Lämpötilan vaihtelut, epämääräiset lumi-/räntäsateen yritykset sekä inhottavan kylmä tuuli ovat olleet viime päivän vakiovieraana Takapajulan maisemissa. Kaikki maahan asti ehtinyt valkoinen ehti sulaa viikonloppuna, kolea ilma (vain muutama lämpöaste ja ne kylmät tuule(npuuska)t) kuitenkin jäi. Lämpömittari näytti kolmea astetta, kun talutin Lellun pihalle aamuista maastoretkeä varten.
Lähdimme pihasta yhdeksän maissa, vähän Pertin ja Santerin jälkeen (lähtivät toiselle maastoradalle ravureiden kanssa). Valitsin omaksi maastoreitikseni laukkapätkättömän, enemmän kinttupolkumaisen rämmintäpolun, jolla ei törmäisi aamusta ajaviin ravikuskeihin. Lellulle puskareitti sopi paremmin kuin hyvin, tamma sai napattua muutaman kerran matkaevästä puista ja pensaista.

Reilun tunnin mittaisen patikoinnin ajan lähinnä kävelimme metsässä, ylös ja alas pikku mäkiä, kevyttä ravia parilla tienpätkällä, kiertelimme pahimmat juurakot ja kantopaikat. Lellu nosteli jalkojaan kunnolla huonompikulkuisilla pätkillä, muutoin ruunikko tuntui olevan puolinukuksissa. Ravipätkillä tamma oli hieman enemmän hereillä, vaikkei ravissa ollut juurikaan enempää menoa ja meininkiä kuin käynnissäkään.

Rauhallisen, kaikin puolin mukavan maastoretken jälkeen syötin reippaalle luottoratsulleni muutaman palan kuivattua rieskaa, vein Lellun takaisin pihalle ja otin samalla reissulla mukaani päivän seuraavan liikutettavan.

[Lissu]

Ei syki enää sydän lämpöinen, on poissa rakas, läheinen.

Lellun karsina jäi tänään tyhjäksi, tamma oli yön aikana kuollut karsinaansa. Ihanaa, hupsua pullatammaa jää kaipaamaan koko talliväki.