Rätvänän Kuikuli "Kakara"

[Pertti]

suomenpienhevosori Rätvänän Kuikuli "Kakara"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym.

Omat sivut.

Pikku-Kakara on tilausvarsa emästä, jota olimme katsoneet sillä silmällä jo pitkään. Hurmaava pikkuori on suloinen, energinen karvapallo, hyvän käytöksen perikuva ja yleisestikin yksi hupulipupulitupuli kultimuru tuitui. Todella karski, raavas ori ja näin.

[narri]

29.04.2016 Nätin päivän näyttelyt

Kakarahan nyt on kantakirjattu jo aikapäiviä sitten, että sinällään ori ei kaipaisi näyttelytreeniä - eikä sitä nyt tänään ollutkaan, vaan valokuvausta. Jälleen. Itse olen ollut jonkin aikaa sairaana enkä ole voinut liikuttaa hevosia, tänään halusin päästä tekemään jotain ja hain siis Kakaran tallista kentälle. Harjausten ja pusuttelun kautta tietenkin, ei tällaista pikkuoria vain voi jättää vähälle huomiolle, se pettyisi sellaisesta niin kovin. Niinpä harjauksen jälkeen astelimme kentälle, jossa Lissu kameran kanssa jo odotteli. Ensin pikkuorista otettiin rakenteet, kun se oli karva kiiltävänä ja oikein edustavana. Seisominen onnistui kohtalaisesti, vähän piti steppailla sinne tänne ennen kuin malttoi rauhoittua. Koska itse en vielä saanut juuri liikuntaa harrastaa, olin varannut mukaan liinan. Juoksutin Kakaraa molempiin suuntiin kevyesti kaikissa askella, jotta se vertyisi.

Sitten päästin Kakaran irti ja nautimme Lissun kanssa näkymistä ja hyvistä kuvaustoimista. Kakaralla riitti kunnolla virtaa ja intoa, kun se sai juosta kentällä irrallaan, komeita pukkeja ja pysähtyipä pikkuori myös piehtaroimaan, kun tilaisuuden kerran sai. Kun Kakara oli hetken revitellyt, pyysin sen takaisin luoksemme. Onni on tottelevainen ja kiltti pikkuori. Loppuverkan Kakara sai taas tehdä liinan nokassa ennen kuin se pääsi hetkeksi natustelemaan (vielä tosin ei-vihreää) nurmea, kun katselimme Lissun kanssa kuvia läpi. Koska eihän talliin asti voi odottaa. Ori ei ollut pahasti hikinen, joten se sai pitää hiekkakuorrutuksensa toistaiseksi palatessaan tarhailemaan.

[Lissu]

03.06.2016 Kakaran kuulumisia

Kakaran kanssa on vielä paljon tekemistä, kisaura on vasta vaiheessa (kisakalenteri on kyllä päivittämättä, oho), jälkikasvua on vasta yhden varsan verran.. Arki rullaakin treenien parissa sekä valmennus- ja kisakalenteria suunnitellessa. Näyttelyiden kanssa on vähän kiikun kaakun, pikkuraudikko on kyllä kantakirjattu P-suunnalle toisella palkinnolla, mutta tokkopa Kakara mikään näyttelykehien serttihirmu olisi. Vaan katsoo nyt, mihin kaikkeen tässä innostuu.

Kisaura on tosiaan komeasti kesken. Esteiltä ja valjakkoajosta on jokunen sijoitus, koulusijoja on reilu parikymmentä. Tässä on vielä työmaata, onneksi Kakaralla ei tule ikä vastaan, eikä loukkaantumisiakaan ole ollut. Toivotaan, että niiltä ja sairasteluilta ylipäätään vältytään.
Kakaran ensimmäinen varsa, oripoika Turmeltajan Kurkis-Tus, on aloittanut kisauransa muutamalla koulusijoituksella. Olisi ihan hauska saada isä ja poika samaan luokkaan ja katsoa, kumpi on enemmän tuomariston mieleen! Kurkis-Tus on oikein kivan näköinen pikkuori, toivottavasti se kantakirjataan, niin saadaan myös tuomarien mielipide rakenteesta.
Yleensä omaan talliin jäävälle varsalle on kamalan vaikea valita isää/emää, minkä vuoksi olemme narrin kanssa harvinaisen tyytyväisiä itseemme, kun Kakaran heila on valittu. Eri asia, pysyykö päätös vai muuttuuko morsmaikku matkan varrella (ja jos muuttuu, montako kertaa).

Kakaran elämä rullaa niissä uomissa, kuin aika lailla jokaisen kisaavan hevosemme. Orin isä menee toivon mukaan kesän aikana KRJ:n laatuarvosteluun, olen antanut Ipanani vähän levätä laakereillaan ja nyt mokoma näyttää syöttöporsaalta. Kakaran linjat ovat sentään edustavammassa kunnossa kuin isäukollaan. Toistaiseksi. Ei passaa jättää Kakaraa aikanaan oloneuvokseksi..

[Lissu]

23.06.2016 Kesän lapsi kun oon

Kakaran isä on ilmoitettu ensi kuun KRJ:n laatuarvostelutilaisuuteen, pidetään peukkuja! Kakaralla itsellään ei ole vielä mikään kiire, pikkuherralla kun ei ole jälkeläisnäyttöjä, eikä lisävalmentautuminen todellakaan tee pahaa. Koulusijoitukset sentään ovat aika hyvällä mallilla, viimeisiä kisoja viedään. Toivon mukaan. Esteillä ja valjakossa edetään hitaampaa tahtia, mutta josko sekin siitä pikku hiljaa lähtisi sujumaan samaa tahtia kuin koulupuolella.

Hyvä sää houkutteli maastoilemaan, joten suuntasimme Sarlotan kanssa metsään, minä Kakaralla, Sarlotta Niljalla. Oman elämänsä machomiehenä ja joka tamman unelmien kesäorhina (näin siis Kakaran omasta mielestä) Kakara koetti vähän pörhistellä ja höristä Niljalle, joka ei kuitenkaan lämmennyt pikkuorin yritykselle. Rukkaset saatuaan Kakara ei enää edes yrittänyt, vaan keskittyi työntekoon kuten kuuluikin. Minua vähän nauratti, raukka Kakara, kun charmi ei sitten aivan purrutkaan Niljan kaltaiseen kypsempään leidiin.
Alkumatkasta asettelimme ja taivuttelimme ratsujamme, teimme vähän pohkeenväistöjä ja muuta pientä. Sen jälkeen maisemat, juoruaminen ja rento ravihölkkä sekä reippaat laukkapätkät veivät mennessään. Niin Kakara kuin Nilja kulkivat rentoina, reippaina ja tyytyväisinä joka askellajissa, laukkapätkät tosin olivat selkeästi niin ratsastajien kuin hevostenkin suosikkeja. Kakara sai mummohölkkäilevään Niljaankin vähän vauhtia, mikä oli pelkästään positiivinen yllätys.

Maasto venähti lähes parituntiseksi, mutta mitäs tuosta. Tallille palasi kaksi onnellista ratsukkoa, minä ja Sarlotta hymyilimme kuin viimeistä päivää ja hevoset olivat nauttineet maastoretkestä yhtä lailla. Melassiämpärillisten ja parin porkkanan jälkeen Kakara ja Nilja pääsivät omiin tarhoihinsa piehtaroimaan.

[Lissu]

30.06.2016 Vesileikkejä

Hevosmäärämme kasvu näkyy tallilla myös vierailevien hoitajien ja liikuttajien kasvun määränä, tällä hetkellä oma väki ei vain riitä. Pitää palkata joku vakiliikuttaja.. Onneksi nyt on pärjätty, esimerkiksi ihanan varpu.n avustuksella.

Tämän merkinnän on kirjoittanut varpu.

Pääsin tänään Susirajaan hieman auttelemaan yhden hevosen kanssa, jonka oli määrä käydä vähän kävelemässä jossain päin metsää, mutta kukaan ei kiireiltään ja muiden hevosten liikutusten takia ehtinyt sen kanssa käydä kävelemässä. Itsekin Rätvänäläisen omistavana oli ihana päästä touhuamaan Kakaran kanssa, joka siis on samalta kasvattajalta kuin oma ykköshevoseni. Käväisin hakemassa orin sisälle ja harjailin sitä tutustuen siihen samalla. Ensimmäisen 10 minuutin sisällä pistin merkille, että tässä on oikein kiva ja helppo hevonen, johon on näköjään hyvin helppo ihastua, kun itsekin tuijotin oria silmät sydämen muotoisina. Päätin lähteä ihan riimu + riimunaru yhdistelmällä kohti metsälenkkiä. Itselläni lenkkivaatteet, sillä tämän päivän urheilusuoritus tulisi nyt suoritettua. Lämmin kesäpäivä piti meidät tyytyväisinä kun talsimme Kakaran kanssa metsässä. Ori roikotteli päätään rennosti, kun pitelin kiinni narun päästä anten Kakaralle vapautta aika paljonkin. Kuitenkin tuo suloisuus talsi rauhallisesti vieressäni, hyvin koulutettu tapaus siis! En tiedä olisinko saanut käyttää oria hieman kahlailemassa, mutta löysin kivan rantapaikan, joka varmaan oli Susirajan uittopaikka. Riisuin siis kenkäni ja kahlailin itse hieman vedessä, Kakaran seuratessa perässä. Se läiskytti etukaviollaan vettä ja puhalteli turvallaan vedenpintaa. Kun olimme saaneet vedessä leikkimisestä tarpeeksi, niin suuntasimmekin jo takaisin kohti Susirajaa. Kakara pääsi vielä mussuttelemaan vihreää ruohoa Susirajan pihaan ja samalla kyttäilin kentälle, kuinka suomenhevosratsukko työskenteli hieman helteisenä kesäiltana hiekan pöllytessä.

[Lissu]

01.10.2016 Syyshyppyjä

Keli on ollut aivan mahtava aamusta saakka! Toivottavasti se jatkuu samanlaisena, aurinkoista, jokunen pilvi siellä täällä, vähän tuulista, muttei niin, että kaula jäätyisi. Ihanan raikas syyspäivä!
Aamutallin ja aamupalan jälkeen kävin hakemassa Kakaran tarhasta estetreeniä varten. Pikkuraudikolla oli hirveän huomionkipeä päivä, harjaaminen vähän venyi, kun Kakara oli niin kovasti rapsutuksia ja huomiota vailla. Enhän minä voinut jättää nättiä rapsutuspyyntöä huomiotta, etenkin, kun Kakara niin nautiskeli silmät kiinni kaulaansa venyttäen, kun rapsutin sitä harjan juuresta ja lavoista.

Alkuverryttelyissä mentiin vaihteen vuoksi ihan tikutikuravia, kun jokin jännitti Kakaraa niin hirveästi. Tai sitten sillä oli vain niin jännää. Jumppasin, taivuttelin ja rentoutin pikkuoria vähän vähältä, tein laajoja kaaria ja siirtymisiä, en hirveästi pysähdellyt tai peruutellut. Eteenpäin, eteenpäin! Voltteja, ympyröitä, täyskaartoja, koko rata leikkaa, kahdeksikkoa, hyvin loivaa kiemurauraa, vähän pohkeenväistöä. Kun pikkuherra alkoi tuntua hyvältä, askel piteni ja jännitysjäykkyys väheni, aloin hypätä ensin kavaletteja, sitten verkkaesteitä (ristikko, pysty, okseri). Kuten tavallista, Kakara oli hyvin innoissaan hyppäämisestä, pörisi kauheasti korvat hörössä, häntä töttöröllä. Omasta mielestään raudikko varmasti kulki kuin F1-auto, minusta meno oli lähinnä herttainen yritys. Laukka pyöri, Kakara hyppäsi kivasti kun sille katsoi ponnistuspaikan valmiiksi, kaikki toimi.

Varsinainen treeni oli hyvin suoraviivainen seitsemän esteen rata. Ei mitään teknistä kikkailua, pari suunnanvaihtoa esteen jälkeen, muutoin suoraviivaista menoa. Kakara suoritti tehtävät suurella innolla, myös silakkajohteinen okseri, jolle orin piti nuorempana pöristä vallan hirveästi. Hyppäsin radan pari kertaa, ensin 70cm, sitten 80cm korkuisena, ja koska ori vastasi apuihin hyvin toimien moitteettomasti, jätin homman siihen ja siirryin loppuverkkaamaan.
Tallissa Kakara sai monta pikkuomenaa ja paaaaljon rapsutuksia, sekä ämpärillisen melassivettä. On se vaan niin söpö!

[Lissu]

Keskellä tähtien, lomassa pilvien sinisten.