Järky-Tys "Tyrkky"

[Pertti]

suomenpienhevostamma Järky-Tys "Tyrkky"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym.

Omat sivut.

Kankusta lähteneen tammalinjan jatkaja, kaunis kuin karamelli, ihananainen noin muutenkin. Mitä nyt on oman elämänsä ufotutkija, joka näkee pieniä vihreitä miehiä vähän missä sattuu. Tyrkky on kuitenkin kiltti, yritteliäs ja miellyttämisenhaluinen tamma, jolle antaa ufohavainnoista johtuvan säikkymisen anteeksi.

Päiväjärjestys
maanantai: kevyt koulutreeni
tiistai: maastoon hyppäämään
keskiviikko: kevyt maasto
torstai: koulua
perjantai: kevyt koulutreeni
lauantai: pikkuesteitä
sunnuntai: esteitä

[narri]

14.03.2016 Makkarapitoinen maastolenkki

Tyrkyn "kevyt koulutreeni" vaihtui tänään muotoon "kevyt maastolenkki". Ulkona oli harvinaisen nätti keli aamusta, aurinko paistoi, lämpöä oli aste tai pari, linnut lauloivat kevättä. Kuka nyt kentällä jaksaa vääntää, kun metsä on heräämässä kevääseen. Niinpä hain Tyrkyn tarhasta varustaakseni sen, Lissu oli innoissaan mukana Metukalla. Tarkoitus oli tehdä tosiaan kevyt, enemmän höpöttelymaasto kuin mikään työmaasto ja lapsukaiset... ratsastajat lähtivät matkaan iloisin ja innokkain mielin virkeillä ratsuillaan kuin heppakirjoissa konsanaan.

Tuumasta toimeen ja matkaan vain! Lissu kulki Metukan kanssa puolen askelta edellä niin, että Tyrkky tunsi olonsa turvalliseksi ja saattoi jopa rentoutua tallipihasta lähdettäessä. Ratsastajilla oli taas enemmän asiaa kuin laki sallii, mutta mikäpä siinä oli tassutellessa hevosten kanssa eteenpäin. Muutama ravipätkä, rento laukkapätkä, ja lisää käyntiä ja pälinää. Tyrkky oli liikenteessä kerrankin täysin rentona, onhan se aina maastossa parempi kuin kentällä, mutta tänään se oli oikein ekstrahyvä. Ravi oli tahdikasta, joustavaa ja energistä, laukka pyöri hyvin. Metukka tietenkin vaikutti osaltaan siihen, että tamma myös käveli reippaasti, koska kokoeroa on noin kaksikymmentä senttiä ja askeleen pituudessa on hieman eroa.

Joka tapauksessa tallille palatessa mieli oli hyvä ja virkeä. Hevoset eivät hionneet, sen verta kevyt lenkki oli (tai vähän satulavyön kohdalta, huikauhistus) joten nopean harjauksen ja parin porkkananpalan jälkeen ne pääsivät takaisin ulkoilemaan.

[narri]

08.05.2016 Ufohavaintoja ilmassa

Tyrkky on saanut olla viime ajat melko keveällä liikutuksella, eipä sen tarvitse kisata, eivätkä laatuarvostelutkaan ole kovin lähellä, ennemminkin varsottaminen. Pikku hupulilla olisi tarkoitus teettää vielä pari varsaa, Susirajasta puuttuu oma tyrky-tin ja itse olen ajatellut siitä ottaa yksityishevosen. Orin valinnassa on vain tiettyä pulmaa - millä saada Tyrkyn hyväluonteisuus eteenpäin, mutta vähän paremmalla hermorakenteella? Lisäksi huolta on aiheuttanut se, millaiseksi tamma opettaa jälkeläisensä, vaikka varsa itse olisi vähemmän säikky.
Toisaalta Tyrkyn jälkikasvu on ainakin tähän mennessä ollut huomattavasti elinkelpoisempaa kuin emänsä, että ehkä suht täysjärkisellä isällä ja runsaalla käsittelyllä päästään vielä pitkälle.

Joka tapauksessa tammalla oli tänään ohjelmassa esteitä ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi liikuttamaan sitä. Sen kanssa on todella mukavaa tehdä töitä silloin, kun sen saa rentoutumaan ja pumpulit korvissa treenaaminen pikkuponin kanssa on yleensä lähinnä palkitsevaa, kun alusta päästään eteenpäin. Niinpä lähdin reippain mielin hakemaan oman elämänsä ufotutkijaa piekkarilaumasta, joka olisi halunnut kokonaisuudessaan mukaani. Hätistin kuitenkin muut tapaukset kauemmaksi ja vein Tyrkyn varustettavaksi, vaikka se vähän katselikin, koska puskiin on tullut silmuja ja ne ovat uusia juttuja. Joka kevät ne ovat uusia juttuja, joista ei heti voi olla varma, pitääkö niitä pelätä, koska hei, voivathan ne vaikka syödä pieniä suokkitammoja!

Tyrkky oli alkuverkoista asti kiireinen ja valitettavasti pumpulit korvissa eivät auttaneet siihen, että tamma jännitti tuulta. Myös aidan alta heilahtelevat heinänkorret aiheuttivat pörinää ja väistelyä, ja sain heti alkukäynneistä alkaen keskittyä lähinnä siihen, että koetin rauhoitella raudikkoa. Ei oikein onnistunut. Parinkymmenen minuutin kuluttua, kun Tyrkky edelleen näki mörköjä, kulki välillä nätisti ja välillä juoksi selkä alhaalla karkuun jotain ufoa, totesin ettei se tästä ainakaan paremmaksi muutu ja aloitin hyppäämisen.
Ohjelmassa oli suhteutettu 80cm linja (ei linjan pituus, vaan esteiden korkeus - oh shit Sherlock), jota koetin saada sujumaan. Koska Tyrkyllä oli sellainen päivä, että pieniä vihreitä miehiä on joka puolella, en edes yrittänyt tehdä suhteutuksesta huolimatta mitään spesiaalia. Jos olisin saanut edes hyviä pyöreitä hyppyjä ja sujuvaa laukkaa..!

No, Tyrkky kyllä pari kertaa hyppäsi nätisti ja laukkasi hyvin, mutta ei vahingossakaan samalla kertaa. Minua kyllä yllätti, miten hienoja, hyviä hyppyjä voi hevonen tehdä, jos takajalat ovat tallissa ja selkä Saharassa. Töksähtävät hypyt hyvästä laukasta nyt eivät olleet niin yllätys. Olosuhteisiin nähden tamma kuitenkin veti hyvin ja loppuverkkojen jälkeen se pääsi harjattavaksi ja takaisin tarhaan. Eipä sille mitään voi, jos ufokausi on alkanut.

[Lissu]

22.06.2016 Maisemamatkailua

Tyrkky pääsi liikkeelle heti aamusta, kun valjastin pikkutamman kärryjen eteen maastolenkkiä varten. Aurinko paistoi, kaikkialla on ihanan vihreää - suomalainen kesä parhaimmillaan! Niin myös uljaan ajokkini mielestä, etenkin tämä ylenpalttinen vihreys oli Tyrkyn mieleen. Joka puskaa ja koivua olisi pitänyt saada maistella.
Viime aikoina tammalla ajaminen on jäänyt vähälle, mutta onneksi Tyrkky ei ole unohtanut, miten kärryjen edessä toimitaan. Tämä tosin ihmetytti minua hieman, pikkuinen on syötävän söpö ja aivan ihana, kiltti, nöyrä ja mitähän vielä, mutta penaalin terävintä kynää Tyrkystä ei saa, vaikka käyttäisin loppukesän sen teroittamiseen.

Valitsin mukavan maisemareitin, jonka kiertäminen kestäisi noin puolitoista tuntia käynti/hölkkäravi-vauhdilla. Tyrkky oli aivan innoissaan, se rakastaa maastoilua, vaikka joka puskan takana saattaa vaania sapelihammastiikeri tai posteljooni. Lähdin liikkeelle tarkoituksella yksikseni, kaverin kanssa pikkutamma olisi kyllä rennompi, mutta halusin rauhallisesta lenkistä myös vähän egobuustia ja itsevarmuutta Tyrkylle.
Muutama isompi kivi (nekin kauempana metsässä..) sekä pari metsäkukkakeskittymää aiheuttivat säpsyntää, sivuloikkia ja pärskähtelyä, muuten selvisimme reissustamme kunnialla. Tyrkky oli niiiiin hieno ja reipas, mukavan menevä ilman kiihdyttelyä, herkkä ajettava ja säpsymisistään huolimatta rohkea ja utelias näiden "uusien" asioiden edessä. Ihan kuin tämä ei olisi ennen kiviä nähnyt, hyvänen aika.

Tallissa Tyrkytin sai vähän melassivettä sekä pari porkkanaa, kehuja ja rapsutuksia unohtamatta. On tämä yksi ihana, lutuinen hupsukka.

[Lissu]

Vieraskuski

Tällä viikolla Jaana K. on ilahduttanut meitä olemalla apuna hevostemme kanssa, niin liikuttamalla kuin valmentamalla. On ollut ihan etuoikeus pitää Jaanaa meillä näin pitkään, hänellä on kuitenkin muutakin kiirettä ja menoa.

Tämän merkinnän on kirjoittanut Jaana K.

Susirajalta oli pyydetty hoitamaan Tyrkkyä ja Paulaa eräänä päivänä, kun muilla oli kädet täynnä hevosten kanssa ja apukäsiä tarvittiin hevosten hoidossa. Saavuin tallille hyvissä ajoin, jotta ehtisin rauhassa tutustella uusiin hoidettaviin. Ensimmäisenä etsin Tyrkyn karsinan ja otin sen käytävälle hoidettavaksi, kuten oli ohjeistettu. Juttelin tammalle mukavia matalalla ja rauhoittavalla äänellä samalla kun tutkin sen läpikotaisin, että kaikki oli okei.

Toimin Tyrkyn kanssa ehkä liioitellun rauhallisesti ja hitaasti, mutta parempi ottaa varman päälle vieraan hevosen kanssa! Harjasin rautiasta verkkaisesti ja ihailin tamman ulkonäköä, olihan se nätti kuin karkki! Harjauksen jälkeen putsasin vielä kaviot ja varustin hevosen.

Talutin tamman kentälle ja kipusin selkään penkkiä apuna käyttäen. Paikat oli niin pirun jumissa omien kaakkien liikutuksesta, että piti nostaa oma jalka jalustimeen, kun ei muuten meinannut taipua. Pitäisi varmaan harkita hierojalla käymistä..
Aloitin ensin tunnustelemalla tammaa kaikissa askellajeissa ja juttelemalla sille samalla rauhoittavasti. Muutamat spurtit otettiin, kun Tyrkky näki pieniä vihreitä miehiä, mutta ei sen vakavampaa.

Päädyin tekemään samaa, mitä olin yhden omani kanssa treenannut, eli siirtymiä ja askellajien lyhentämistä ja pidentämistä. Aluksi käynnissä mentiin pääty-ympyröillä vuorotellen lyhennettyä ja pidennettyä käyntiä. Tyrkky toimi oikein mukavasti, jossei oteta huomioon edelleen niitä säpsymisiä.
Seuraavaksi aloinkin tekemään käynti-ravi siirtymisiä, jotka myös onnistui ihan kivasti. Tyrkky kuunteli apuja hyvin ja oli jo suhteellisen rauhallinen.

Laukassa otettiin taas muutamat Kiinaan pakenemiset, mutta äkkiä tamman sai rauhoitettua ja saatiin laukassakin onnistuneita lyhentämisiä ja pidentämisiä.
Taputin tammaa loppukäyntien aikana ja vein sen talliin.
Tallissa riisuin Tyrkyltä varusteet ja vein tamman ulos päiväheiniään syömään, jonka jälkeen kiikutin vielä varusteet ja harjat omille paikoilleen.

[Lissu]

26.11.2016 Kolmas innari oli liikaa

Pikkuesteitä Tyrkyllä. Puomi-ja kavalettitehtäviä, jokunen yksittäiseste, pari innaria (yksin kolmen esteen tasainnari, yksi viiden esteen tasainnari, yksi viiden esteen innari, jossa toinen ja neljäs este olivat 10cm muita korkeammat). Päivän suorituskorkeus 50-70cm. Kuulostaa näin paperilla ihan kivalta, ajatuskin on kaunis, mutta kun ratsuna on oman elämänsä ufobongari.. En antanut ajatuksen lannistaa, vaan lähdin reippain mielin hakemaan tammaa tarhasta treeniä varten.

Verryttelyt sujuivat hyvin, mitä nyt Tyrkky vähän kuikuili ympärilleen huuli pyöreänä. Olin kasannut esteetkin ihan perusjohteista ja -puomeista, ettei raudikolla olisi esteidenkään puolesta jännitettävää. Sileäverkka ravi- ja laukkapuomeineen sujui ongelmitta, samaten kavaletit ja yksittäisesteet sekä näiden kolmen yhdistelmät lähtivät rullaamaan mallikkaasti. Tyrkky kulki mukavan energisenä, ja siitä oli selvästi mukavaa päästä hyppäämään, vaikka estekorkeus ei päätä huimannutkaan. Kavaletti, kolme laukka-askelta (laukkapuomi välissä), pikku pysty, taas kolme laukka-askelta laukkapuomilla, kavaletti, seuraavaksi laukkapuomi - laukkapuomi - kavaletti - laukkapuomi - pikku pysty, sitten kolmen esteen tasainnari.. Hyppääminen lähti oikein jouhevasti käyntiin, Tyrkky tuntui aivan älyttömän hyvältä! Viiden esteen tasainnarin jälkeen suupieleni olivat korvissa.

Sitten Tyrkky teki sellaisen odottamattoman täysstopin, että lensin komeassa kaaressa kaulan yli. Laskeuduin semi kipeästi perseelleni, onneksi Tyrkky ei lähtenyt kovin kauas (peruutti vain muutaman askeleen), sillä minulla meni hetki ihmetellessä, mitä oikein tapahtui. Viiden esteen nouseva ja laskeva innari oli selkeästi liikaa meidän neidille.. Todettuani olevani kunnossa nappasin Tyrkyn kiinni, minkä jälkeen yritimme tuota kamalan haastavaa, 60-70cm korkeaa innaria uusiksi. Eikä mitään ongelmia, kun olin täysin läsnä tilanteessa tukemassa Tyrkkyä. Selkeästi tamma ei vieläkään rohkene suorittaa vähän erikoisempia (erikoisempi my ass, perustehtävä hyvänen aika!) itsekseen. Takamukseni sai siitä aika kipeän muistutuksen.

[Lissu]

11.12.2016 Ufoja, ufoja kaikkialla

Pikkuneiti Tyrkkystä ei ole hetkeen kuvattu (tai jos onkin, siitä ei puhuta, haluamme uudet joka tapauksessa!), joten ennen kuin alkoi hämärtää, läksimme narrin kanssa talsimaan kohti hyväksi havaittua metsäaukeaa korvanpäistä kavionkärkiin puunatun Tyrkyn kanssa. Kunnon ufotutkijana pikkuraudikko näki pieniä vihreitä miehiä vähän joka kiven, kannon ja puskan takana, minkä vuoksi kuvauspaikalle kävely oli hieman hitaanpuoleista. Milloin Tyrkky säpsyi ja otti sivuloikkia, milloin peruutteli, milloin jähmettyi paikoilleen tuijottamaan jotain. Kaikkein huvittavinta tamman käytöksessä on se, että se tuijottaa aina samoja, monta kertaa turvallisiksi todettuja kantoja sun muita. Luulisi, että Tyrkky jo iän ja kokemuksen puolesta edes vaihtaisi ufopesäkkeitään, mutta kun ei niin ei. Hupsu hevonen.

Tamman kuvaaminen ja esittäminen sujuivat erittäin hyvin muutamaa säpsähdysloikkaa lukuun ottamatta. Puista tipahtava lumi sekä lentoon lähtenyt pikkulintu olivat tammalle liikaa.. Noita koikkelehdintoja lukuun ottamatta Tyrkky käyttäytyi mallikkaasti, sain raudikon mallattua aina kerrasta hyvään asentoon, minkä lisäksi valpas ufotutkija seisoi ryhdikkäänä, korvat hörössä, ympäristöstään kiinnostuneena (sekä todennäköisesti hieman huolestuneena - muukalaiset voivat hyökätä!). narri antoi kameran laulaa, eikä rakenne- ja pääkuvien ottamiseen mennyt kauaa.

Nopeanpuoleisen kuvaussession jälkeen narri lähti viemään kameraa sisälle ja liikuttamaan hevosia (aivan varmasti mokoma jäi tallitupaan kiskomaan pullaa ja kaakaota), minä juoksutin Tyrkyn pikaisesti. Näin pari kierrosta komeaa pierupukkilaukkaa raudikon säikähdettyä omaa pieruaan. On tämä kyllä uljas yksilö..! Vaan hyvähän se on, kun jokainen hevonen on oma persoonansa, Tyrkky nyt vain on vähän säpsympi ja.. yksinkertaisempi tapaus.

[Lissu]

Vie polku kuurapuinen nyt kotiin viimeiseen.