Sirkussurma "Simo"

[Pertti]

suomenhevosori Sirkussurma "Simo"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. oleellisuus, joka ei varsinaisille sivuille päädy.

Omat sivut.

Simosta tuli, ihme kyllä ja kaikeksi onneksi, vanhempiaan helpompi hevonen. On tälläkin kiukkupäiviä ja mielialavaihteluita, mutta pääasiassa Simo on kiltti, kujeileva pojanviikari. Ratsuna Simo ei ole aivan yhtä kiva, sillä jos Simoa ei kiinnosta, Simo ei tee. Oikeastaan ori muistuttaa välillä uhmaikäistä lasta.

[narri]

09.05.2016 Simon sirkus

Simo-hillo on hieno pieni poika, mutta ah-niin-raivostuttava. Poika kaipaa vielä rutkasti valmennusta ollakseen oikeati tosi hyvä, mikä on sinällään hieman nurinkurista kun kisoista on tullut tulosta jo oikein hyvin. Todistaa joko sen, että sinne päin räiskimisellä pärjää kun hevosella on lahjoja, tai sen, että kilpakumppanit ovat olleet paskoja. Eikä ori tietenkään missään nimessä ole ollut huono, se on toiminut päinvastoin oikein hyvin suurimman osan aikaa, mutta valmennus ei silti tee sille pahaa, koska meistä Lissun kanssa voisi olla vieläkin parempi hevonen.
Valmennusta tullakseen omaksi, entistä paremmaksi itsekseen ja silleen, mitä näitä keittiöpsykologian riemuvoittoja nyt ikinä onkaan.

Tänään Simon kanssa tein koulutreenin, verkoissa ori oli hieman vastuteleva ohjastuntumalle, viakka muuten menikin hyvin apujen mukaan. Pohje- ja istunta-avut eivät olleet raudikolle mikään vänkäyksen aihe, mutta jostian syystä ohjatuntuman hyväksyminen oli tänään melko haastavaa.
Sinällään se oli minulle melko "mikäs tässä"-juttu, koska kun ohjan piti löysänä (alkeistuntiopettaja olisi kauhistellut), Simo toimi erinomaisesti. Ei se tietenkään kovin kootussa muodossa kulkenut, enkä sitä siltä edes pyytänyt, mutta se polki hyvin alleen, taipui pohkeen ympäri eikä missään vaiheessa puskenut lapa edellä mihinkään tai muuta vastaavaa. Silti joka kerta kun koetin ottaa ohjaa tuntumalle, alkoi pään viskeleminen ja ohjaa vasten nojaaminen. Logiikalla selvästi mennään taas tänään, mutta ei kai sen väliä niin pahasti jos kerran muuten toimii.

Ja erinomaisesti toimikin, ravi oli tahdikasta, joustavaa ja reipasta, laukka pyöri erinomaisen hyvin. Kokeilin myös laukanvaihtoja ja oijjoi miten ori vaihtoikin! Ja ilman sitä tuntumaa. Ei se toki mikään automaattinen vaatimus ole, tai meillä ei olisi yhtäkään westernhevosta tässä maailmassa, mutta on tämä silti - Simo on opetettu niin englantilaistyylisesti ettei mitään rajaa.
No, nämä ovat näitä elämän suuria mysteereitä. Simo pääsi treenin jälkeen pesulle ja sai pari porkkanaa. Onneksi tänään oli sellainen erinomainen päivä ja oria kiinnosti tehdä kovastikin asioita.

[Lissu]

29.06.2016 Pohdintaa ja kentällä pyörimistä

Jos näyttelykalenteriin ei miellyttävästi ilmesty suokkinäyttelyitä, pitänee järjestää niitä itse. Simo olisi sertiä vaille Champion, eikä ori ole ainoa, jonka arvonimi on yhden sertin päässä. narri olikin jo reipas, kokosi talkooporukan ja järjesti näyttelyt, mutta niissä kinkereissä esitetään uudempia hevosia, Simo ja muut joutuvat odottamaan vuoroaan.
Näyttelyissä kiertelyn suunnittelemisen ohella Simon kanssa on tehty ihan töitäkin! Se valmentautuminen ei edelleenkään ole päässyt kovin korkealla asialistalla, mutta ehkä tässä kesän mittaan.. Olemme me narrin kanssa huudelleet toisillemme kentän laidalla..! Cupeja varten on treenattu suht ryppyotsaisesti, toivon mukaan joko VSR:n tai lajijaosten Cupeista tulee vähän menestystä.

Orin liikutus oli tänään kuitenkin kevyemmissä kantimissa, tunti kävelytyskoneessa ja kevyttä koulupyörimistä kentällä.
Simo liikkui mukavan vetreästi ja reippaasti alusta alkaen, välillä vähän turhankin kanssa. Ja minä kun olin kuvitellut kävelytyskoneen vetäneen ainakin pahimmat pöllöenergiat veke..! Simolla ei sentään ollut niitä surullisenkuuluisia omia mielipiteitään siitä, mitä tehdään ja missä askellajissa vai tehdäänkö ylipäätään mitään. Vauhtia oli muille jakaa, mutta sentään ori kulki, oli kaikesta samaa mieltä kanssani ja teki töitä riemumielin. Lisää näitä päiviä!

Työskentely oli tosiaan kevyttä, aika paljon siirtymisiä, temponvaihteluita, pohkeenväistöä, vähän voltteja/ympyröitä/kaarevia uria. Ei mitään kovin haastavaa, perustehtäviä kaikin puolin. Simonkin menohalut sai ohjattua työntekoon, hevonen liikkui todella kivasti tehden joka liikkeen melkoisella antaumuksella. Toivottavasti seuraavissa Cupeissa orin asenne on sama!

[Lissu]

18.08.2016 Simon pätevät pojat (ja onhan se Simokin ihan pätevä)

Vastahan tässä on aloitettu (tai ainakin yritetty, ollaan välillä vähän.. myöhässä ilmoittautumisten kanssa) Simon vanhempien laatuarvosteluissa pyörittäminen, ja poika alkaisi olla valmis! Simon pojat ovat tehneet todella upeaa jälkeä kilparadoilla, niin upeaa, että ovat tehneet isäpapapalleen jälkeläisnäytöt niin este- kuin kouluradoillakin. Kyllähän tässä kelpaa olla ja hymistä, miten hyvät kasvatit meillä ja, ja miten loistaviin koteihin olemme ne saaneet.

Simon kanssa elämä jatkuu samoja ratoja, kuin tähänkin mennessä. Treeniä, päännollausmaastoilua, uima- ja kahluureissuja, juoksuttelua, kävelytyskoneeseen ja pois, kiukkupäiviä, parempia päiviä, näyttelyitä, puunausta puunauksen perään.. Iloja, suruja, ärsytyksen ja naurun aiheita. Sitä samaa, mitä muidenkin hevostemme kanssa, ja samaa, mitä jokainen hevosenomistaja, joka kisaa/valmentautuu, käy läpi. Ajoittain Simokin tuntuu ihan tavan harrastepullalta, kun menossa on kevyempi viikko.
Nyt pääpaino on ollut näyttelyissä, koetamme metsästää kullallemme vielä yhtä irtoSERTiä, saisimme leivottua Simostakin Championin.

Jahka Pyykki ja Marina ovat käyneet lajilaatuarvosteluissa, Simo menee perässä. Sitä odotellessa treeniä, treeniä, valmennuksia ja itsenäistä puurtamista, Cupeihin valmistautumista, toivon mukaan jokunen ruusukekin (ja se irtoSERT). Kyllä hymyilyttää treenata, kun voi samalla röyhistellä rintaansa ja olla aivan killerivarma siitä, että Simon geeneillä tehdään komeita suoritushevosia. (Siis menkää ja tutustukaa Simon poikiin, jestas, kun ovat komeita ja päteviä!)

Fiilis on katossa, suupielet korvissa, askel kumman kevyt. Tällä tyytyväisyydellä vetää läpi Simon ja parin muunkin hevosen mahdollisen kiukkupäivän.

[Lissu]

Alkuviikon apukädet

Alkuviikosta Susirajassa pyöri taas ystäviä ja tuttavia hevosiamme liikuttamassa. Simo koetteli taas huumorintajua, kuinkas muutenkaan.

Tämän merkinnän on kirjoittanut Saana (Break)

Olin kaverini siivellä päässyt tutustumaan Susirajan suomenhevosiin ja vanha maalaistalli monenkirjavine silkkiturpineen oli onnistunut hurmaamaan minut hyvinkin nopeasti – tai ainakin olisin voinut unohtua jo yksinomaan lueskelemaan hevosten nimiä karsinoiden ovista, sen verran tavallisuudesta poikkeavia ja mielenkiintoisia ne olivat! ”Tää on Sirkussurma, mä voisin itseasiassa juoksuttaa sitä tuossa kentällä vapaana, kun sitä ei oo kuulemma tänään vielä liikutettu.” ystäväni selitti esitellessään vakkaritallinsa tuttuja hoidokkeja ja ottaessaan käytävälle isohkon tummanpunaraudikon. ”Simoksi tai Simo-hilloksi sitä myös kutsutaan.” hän lisäsi tarttuessaan sukaan ja alkaessaan sukia oria reippain liikkein. ”Vai että Simo-hillo …” myhäilin ja astuin lähemmäs orin pääpuolta rapsuttaakseni sen läsin koristamaa otsaa. Raudikko höristi minulle korviaan, mutta yritti seuraavassa hetkessä napata pipon päästäni. ”Hei, ei sitä ole syötäväksi tarkoitettu ..!” tuhahdin ja pidin tiukasti pipostani kiinni, asetellen sen paremmin takaisin päähäni. Simo senkun vain pärskähti ja tyrkkäsi minua seuraavaksi vaativasti turvallaan, selkeästi se oli jotakin vailla. ”Herkkuja se vaan etsii, mokomakin rohmu.” ystäväni hymähti kun raudikko yritti kaikesta päätellen tunkea turpansa vanhan tallitakkini sivutaskuun. ”Noniin, mennään vain!” hän kehottikin jo putsattuaan vielä orin kaviot ja seuraavaksi suuntasimmekin yhtä matkaa pihalle, Simon kaviot vain tallikäytävällä kopisten. Raudikolla tuntui olevan meno päällä, mutta onneksi se pysyi hyvin hallinnassa aina kentälle asti. ”Ainiin, mä unohdin nyt sen raipan. Voitko hakea sen mul … HEI!” ystäväni, joka oli puhuessaan päästänyt Simon samalla irti, joutuikin keskeyttämään puheensa kun raudikko keksi varastaa pipon vuorostaan nyt ystäväni päästä ja tietenkin se päätti samantien myös syöksyä karkuun saalis mukanaan. Virnistin seuratessani kuinka Simo ravasi oikein lennokkain askelin kentän päätyyn pipo vain suustaan roikkuen ja ärtymyksestä puhiseva ystäväni marssi sen perässä. ”Simo, senkin ..!” Puhkesin auttamattakin nauruun, kun raudikko päästi ystäväni lähelle, lähelle, lähemmäs ... kunnes päätti sittenkin taas viime hetkellä syöksyä karkuun vielä oikein mennessään iloisesti pukitellen. Vai että sellainen Simo-hillo … saisi nähdä kumpi tässä nyt saisikaan enemmän liikuntaa, ilkamoiva raudikko vai sen kaksijalkainen juoksuttaja!

[Lissu]

12.11.2016 Kärrymaasto

Illemmalla olisi luvassa jokunen valmennus ihanaisen Tuulia T.:n pitämänä, joten päätin pyhittää aamun ja aamupäivän liikuttamisen maastoilulle ja ajamiselle. Kentällä ehtisi vääntää sitten illasta. Aamutallin jälkeen kävin metsästämässä Simon tarhasta kärrylenkkiä varten. Onneksi meillä melkein kaikki taipuvat niin ajoon kuin ratsastukseen, on mukavaa vastapainoa ratsastukselle käydä kärryttelemässä (eikä Pertti välttämättä lainaa ravureitaan jatkuvaan humputteluun).
Hoitaessani ja varustaessani Simoa raudikko oli luvattoman kiinnostunut ihanasta punavalkeasta Puman tupsupipostani. Kai minun pitäisi vaihtaa lakkia, kun melkein jokainen hevosistamme koettaa syödä sen tupsun..

Saatuani Simon kuntoon (pipo ehjänä, ha, 1-0 minulle!) hain koppakärryt ja paremmin kypärän alle sopivan pipon, tarkistin oman vaatetukseni ja kännykän akun, iskin kärryt perään ja Sarlotan päästettyä orin ketjuista lähdin ajelemaan.
Pari viime päivää on ollut hillittömän nättejä, ja niin tämäkin. Harvakseltaan tuntuva kylmä tuulenvirekään ei haitannut, kun oli tarpeeksi vaatetta. Simo koetti alkumatkan kiemurrella ja venkoilla, mutta tajuttuaan, että kyse oli hölkkäilystä ilman sen kummempaa työntekoa orin mieliala kohosi heti, samaten vireystila. On tämäkin yksi venkoilija, ihan tuulella käyvä kaveri, mitä työntekoon tulee.

Valkea metsä, valkeat pellot - valitsemani maisemareitti oli parhaimmillaan hiljaisena aamuna, kun ravurit tai lenkkeilijät eivät olleet liikkeellä (tai jos olivatkin, niin toisella reitillä). Kokematonta lunta, rauhaa ja hiljaisuutta, reipasta hölkkää menevä vireä hevonen.. Kyllä taas sielu ja mieli lepäsivät, ja Simo tasan tarkkaan ansaitsi joka ikisen porkkanan, jonka sille tallilla syötin.