Kaamoskertomus "Tomppa"

[Pertti]

suomenhevosori Kaamoskertomus "Tomppa"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym.

Omat sivut.

Yksi tallin tummista kenttäkomistuksista. Tomppa on pojanviikari, jonka on välillä kokeiltava rajojaan, vähän kuin uhmaikäisen lapsen. Ori on seurankipeä tapaus, joka tylsistyessään tekee pikkukiusaa (kuopii, järsii ketjuja ym.). Loistava hyppääjä.

Päiväjärjestys
maanantai: maastoon
tiistai: pikkuesteitä (max. 70cm)
keskiviikko: vapaa
torstai: verryttelyä sileällä
perjantai: koulua
lauantai: maastoon
sunnuntai: esteitä

[Lissu]

Valmennustunnelmia.

25.04.2016 Tilannekatsausta

Tomppa on ollut meillä jo ties kuinka kauan, joten onkin korkea aika katsoa, mitä kaikkea olemme saaneet herran kanssa aikaiseksi.
Kun ostimme Tompan, se oli juuri voittanut kasvattajakisan estepuolen. Me jatkoimme erittäin hyvältä pohjalta, ja estehevosen sijaan teimme ostoksestamme kenttäratsun. Nykyään Tomppaa näkee enää cupeissa (VSR + KERJ) sekä näyttelykehissä satunnaisia muita kisoja ja tapahtumia lukuun ottamatta, aktiivinen kenttäkisaaminen on lopetettu. Orilla on laatuarvostelun vaatimat 40 kenttäsijoitusta, joista kuusi on voittoja. Vaikka aktiivisin kilpaura on takanapäin, aiomme vielä valmentautua muutamaan otteeseen cupeja silmällä pitäen.

Kilparatojen lisäksi olemme kiertäneet näyttelykehiä, ihan kelpo menestyksellä. Viime kuun loppupuolella Tompalle myönnettiin Champion-arvonimi sen näyttelymenestyksen johdosta. Aiomme vielä kiertää muutamat näyttelyt, josko orille irtoaisi muotovalioserttejäkin.

Orin oman menestyksen lisäksi saamme olla hurjan ylpeitä sen jälkikasvuun. Tompalla on neljä varsaa, yksi kotona ja kolme maailmalla.
Ensimmäinen varsa, melkein pienhevoskokoinen tamma Leskenleimu, asustaa Riikinnevassa. Riellan omistama pikkutamma kisaa porrastetuissa kenttää. Omistajan omin sanoin " Leimu tosiaan on vanhempiensa tapaan hyväluontoinen, näyttävä ja liikkeiltään priima-luokkaa" - ihanhan tässä punastuu!
Toinen varsa, rautias ori Surunsyöjä, on KTK-III -palkittu menevä tapaus. dookien omistama, Turmeltajassa asuva Surku on ehtinyt kilpauransa loppuun 49 sijoituksellaan - ylitti mokoma isänsä! Ori on hieman haastavampi ratsu, mutta jämäkkä kuski pärjää. Vanhempiensa oloinen tämäkin.
Kolmas, pienhevoskokoiseksi jäänyt vankkatekoisempi ori Mörönsyötti asustaa Tarmontilalla Fionan omistuksessa. Vähän vajaa parikymmentä kenttäsijoitusta kerännyt musta oripoika on hellyyden- ja läheisyydenkipeä mussukka, reipas (ja hieman vauhdikkaanpuoleinen) ratsu.
Katraan viimeinen on oma Maahanlaskijamme, Surunsyöjän täyssisar. Timppa - voi kyllä! - sai geenilotossa seitsemän oikein, lisänumerot, kunkkukertoimet ja kaikki; KTK-I ja VIR MVA Ch. Tallin kuningatar on vähän turhankin hienopieru, jota täytyy kohdella silkkihansikkain, eikä tamma vahingossakaan ole helppo ratsu. Kenttäsijoituksia on vähän yli parikymmentä.

Kaikilla Tompan varsoilla Mörönsyöttiä lukuun ottamatta on jälkeläisiä, kaikki helppo/CIC1-tason kisapelejä, joilla on kenttätuloksia alla. Kapasiteetti ja hyvä rakenne näkyy periytyvän! Näillä eväin on hyvä lähteä KERJ:n laatuarvosteluun, kun saamme pidempään odottaneet hevoset pyöräytettyä arvosteltavana.

[Lissu]

03.07.2016 Yli esteiden

Tompan liikutus on viime viikkoina ollut enemmän koulupainotteista, kiitos VP:n valmennusten. Kahden kouluvalmennuksen jälkeen kehitettäviä kohtia ja kotiläksyjä tuli sen verran, että niin minä, narri kuin Sarlotta olemme laittaneet aivan uuden vaihteen koulutyöskentelyymme. Kehujakin tuli (onneksi, ei tarvinnut ihan maan alle hautautua häpeämään), ja tässä on oikein hyvä pohja seuraavia Cupeja varten, ainakin kouluosuudelle.

Tänään oli kuitenkin estetreenin vuoro. Estekentällä oli valmiiksi kahdentoista esteen rata ja kolmen esteen verryttely, ja mitäs sitä valmista, hyvää tehtävärataa muuttamaan. Otin Sarlotan matkaani puominnostelijaksi, ja verrytellessäni Tomppaa sileällä Sarlotta laski esteet 70-80cm korkeuteen.
Tomppa oli alusta asti todella hyvän tuntuinen, reipas, hyvin apuihin reagoiva, kevyt. Viime viikkojen aktiivikoulutreeni on kantanut tulosta myös hevosen suhteen. Ei ruunikko vieläkään tästä nauti (tyyyyylsäääää), mutta eteenpäin on menty. Toivottavasti takapakkia ei tule.

Verryttelyhyppyjen jälkeen suuntasin radalle. Yksittäisiä pystyjä, oksereita ja trippeli sekä muuri, yksi pysty-pysty-okseri -sarja sekä yksi pysty-okseri -suhteutettu väli (neljä laukka-askelta). Kaikki sujui yhtä vaivattomasti kuin KELA:lta lomakkeiden hukkaaminen ja päätöstenteossa viivyttely. Tompan laukka rullasi erinomaisesti, hypyt olivat hyviä, ponnistuspaikat yhtä omaa virhearviotani lukuun ottamatta kohdillaan. Senkin virhearvion Tomppa pelasti, hyppy ei ehkä ollut sulavin kun tulimme niin lähelle estettä, mutta niin vain uljas ruunikkoni kampesi meidät sen pystyn yli puhtaasti.
Estekorkeus nousi, sama tasaisen hyvä meno jatkui. Hyppäsin radan kolme kertaa (70-80cm, 90cm, 100-110cm) ja jätin siihen, Tomppa toimi niin törkeän hyvin ettei mitään tolkkua.

Loppuverkka maastossa, tallissa hevoselle pesu, hoito, savet jalkaan, elektrolyytein höystettyä melassivettä naamaan, vielä pari porkkanaa suuhun ja ori takaisin pihalle olemaan siellä.

[Lissu]

30.08.2016 Ystävyys on sitä, että joku muu liikuttaa hevosiasi

Ihanaihanaihanarakas mori-mori oli taas apukätösinä. Tällä kertaa nakitin hänet Tompan selkään, hevosen sentään hain sisälle valmiiksi.

Tämän merkinnän on kirjoittanut mori-mori

Harjat, satula, suojat... Haahuilin käytävällä vähintäänkin eksyneen näköisenä, vaikka olen Susirajassa vieraillut noin miljoona kertaa lyhyen elämäni aikana, tänään kaikki tuntui olevan hukassa. Ajoittaisesta kuopimisesta päätellen hevonen sentään seisoi edelleen ketjuissa käytävällä, Lissu oli onneksi hakenut sen sisälle jo aikaisemmin, luultavasti olisin hukannut senkin matkalla tarhasta talliin.
"Loppuu se kuopan kaivaminen!", huusin Tompalle joka yritti selvästi poistua paikalta lattian läpi. Ori ei selvästikään ollut aivan kärsivällisimmästä päästä, vaikka se seisoikin muuten nätisti käytävällä ja tuijotti haahuiluani kiinnostuneen näköisenä, sen oli jatkuvasti pakko joko rapata lattiaa tai vähintäänkin hamuilla ketjuja ylähuulellaa.

Kun viimein sain Tompan harjattua ja varustettua oli aika suunnata maneesiin. Vaikka sää olikin tänään varsin aurinkoinen ei kenttä ollut vielä toipunut usean päivän sadekuuroista ja muistutti edelleen enemmän ankkalampea kuin hiekkakenttää.
Tarkoituksenamme ei ollut tänään tehdä mitään erikoista, ihan vain perus koulupuuhasteluja. Olen viettänyt koko kesän puoliveristen selässä, joten yllättäen minulta meni hetki sisäistää, ettei he A -tasoisella suomiputella nyt ehkä treenata sitä laukkapiruettia. Itseasiassa ensimmäinen vartti meni siihen, että sain Tompan kannattelemaan omaa päätään ihan itse. Kun sitten siirryttiin raviin, sain muistuttaa asiasta uudelleen. Mutta vain muutaman kerran, yllättävää kyllä.
Sen sijaan, että olisimme käyttäneet tunnin tehokkaasti muutaman asian hiomiseen kunnolla, päädyimme tekemään hieman kaikkea "ihan hyvin". Pohkeenväistöt käynnissä ja ravissa meni ihan hyvin. Samoin askellajien kokoamiset ja lisäykset, avo- ja sulkutaivutukset sekä etu- ja takaosakäännökset. Ihan hyvin. Tomppa kuitenkin kulki tänään hyvässä muodossa, käytti takapäätään ja kantoi omaa päätänsä, mikä sinänsä tuntui olevan saavutus.

Loppuverkat kävimme kahlaamassa lähipusikossa ja sanotaanko niin, että vaikka mörköjä ei tänään näkynytkään, niin melko reippaalla tahdilla siellä edettiin jokatapauksessa. Ja sen kyllä huomasi - vain kymmenisen minuuttia maastossa ja tallille päästyämme ori oli kurassa suurinpiirtein naamaa myöten. Olipa hyvä ettei menty tänään kentällä, oltaisiin voitu vaikka likaantua...

[Lissu]

23.11.2016 Palkintoponi

Kyllä taas kelpaa hymyillä! Tomppa on tähän mennessä lunastanut kaikki odotuksemme, ja vähän enemmänkin. RKTK-II, Champion, KERJ-I ja uusimpana, eikä mitenkään vähäisimpänä, SLA-I. Kirsikkana kakun päällä hienot, hyvännäköiset, kapasiteetikkaat jälkeläiset. Kenttäkomistuksemme on todellakin ollut siihen käytetyn ajan, vaivan ja rahan arvoinen, eikä vähiten kotitalliin jääneen tyttärensä vuoksi.

Viime sunnuntaina Tomppa, Lellu ja Nilja (sekä jokunen kasvatti tai hevostemme sukulainen) arvioitiin SLA:ssa. Tomppa sai komeat 102 pistettä, rakenteestakin irtosi hieno 15 pistettä. Jaloista tuli kyllä järkyttävän huonot pisteet, emme tosiaan odottaneet niin huonoja. Onneksi tyypistä j leimoista, pää-kaula-lavat -akselilta ja rungosta tuli sitten paremmat pisteet. Luonteesta tuli myös kelpo pisteet (21/25), suvusta taas täydet pisteet, mistä toki saamme kiittää Tompan kasvattajaa. Kilpailumenestyksestä tuli täydet pisteet yhdellä Cupsijan tuomalla plussapisteellä, samaten lisäpisteet olivat täynnä. Ihmekään, että olimme tyytyväisiä! Vähän yllättäen Tomppa ei ollut parhailla pisteillä palkittu hevosemme, Nilja kipusi samalle pistemäärälle ja Lellu kurvasi ohi 104 pisteen kokonaistuloksella.

Seuraava etappi on YLA, joko joulukuussa tai alkuvuodesta 2017, saa nyt nähdä. Mikään kiire tässä ei ole, Tomppa on hyvässä kunnossa ja voimissa, ellei jotain onnettomuutta satu niin herra porskuttaa vielä pitkään! Ja sietää porskuttaakin, vaikka ruunikko välillä koetteleekin hermoja on se silti aika ihana persoona. Älkää kysykö tätä uudestaan, kun Tomppa on päästänyt pojanviikariutensa valloilleen..

[Lissu]

Syksyn kuvasatoa, on se maanpinta jännä.

04.12.2016 Ja hop!

Hyppää sinä humma.. Estepäivä! Vaikka aurinkoinen talviaamu kyllä houkutteli maastoilemaan (hankilaukat, reipas raviretki, hiihtoratsastusta..!). Vastustin kiusausta toteamalla, että voin lähteä vaikka Pullan tai Paavon kanssa vetämään mehtärallia hypättyäni Tompalla. Sitä paitsi Tomppa on hirveän kiva estehevonen, joten mikäs tällä on hypätessä! Vaikka sydän halajaakin metsiä ja peltoja samoamaan..

Tomppa tuntui jo verrytellessä mukavan energiseltä ja vastaanottavaiselta. Sileäverryttely sujui jouhevasti ilman soraääniä, hevonen toimi, teki mitä pyysin, ei tuntunut jäykältä tai vastahankaiselta missään kohtaa. Jo pienille verryttelyesteille Tompalla oli valtava imu, jouduin ihan tosissani tekemään puolipidätteitä ja käyttämään vatsalihaksiani. Päivän salitreeni tuli siinä, nyt ei haittaa, vaikka tallituvassa tulisi santsattua pullaa..!
Eilisen jäljiltä kentällä oli kahdeksan esteen äärettömän simppeli rata sekä kolme innaria (kaksi tasakorkeaa, toinen kolmen ja toinen viiden esteen innari, kolmas viiden esteen innari jossa toinen ja neljäs puomi olivat 10cm korkeammalla). Ihan hyvää perustreeniä ja jumppaa, joten niillä mentiin.

Niin innarit kuin rata sujuivat Tompalta vaivatta. Innareita hyppäsin 60-90cm väleillä, rataa 80-100cm välillä. Orilla olisi ollut valtavasti virtaa ja menohaluja, mikä tuntui etenkin innareilla ja radan pidemmillä suorilla. Onneksi tämä ei lähde lapasesta, toisin kuin muutama muu meidän.. tapauksemme. Tomppa malttoi mielensä, kuunteli minua eikä häslännyt omiaan. Yhteistyömme pelasi mainiosti, esteet ylittyivät hyvällä tyylillä ilman haparointia tai kolautteluja. Hyvän treenin jälkeen oli helppo hymyillä.

Loppuravit ja -käynnit kävimme köpöttelemässä metsän puolella, mikä kruunasi hyvän hyppytreenin. Tomppakin oli niin pörheää, niin pörheää, kun pääsi vähän puisempiin maisemiin. Tallissa tarjoiltu melassi ja porkkanat taisivat kuitenkin olla hevoselle mieluisampi kiitos.

[Lissu]

Unien aineesta on meidät tehty ja uneen sammuu lyhyt elämämme.

Tomppa saateltiin tänään viimeiselle matkalleen. Koko talliväki jää kaipaamaan hienoa kenttähirmuamme, hurmaavaa pojanviikaria.