Selkouni "Selja"

[Pertti]

suomenpienhevostamma Selkouni "Selja"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym.

Omat sivut.

Pieni, kaunis kuin karamelli, yliutelias, ylikiltti. Yleispainotteinen tammataipuu moneen lajiin, ainakin silloin, kun malttaa keskittyä. Jos malttaa. Yhtä aikaa rasittava ja ihana, vilivilperi ja halinalle.

[Lissu]

Myöhäinen vierasmerkintä

Milloinkahan sitä muistaisi laittaa vieraskuskien liikutusmerkinnät aikanaan päiväkirjaan..
mori-mori oli viime viikolla vieraisilla, ja kuten yleensäkin, nainen joutui/pääsi puuhastelemaan suomenhevosiemme kanssa, lähinnä liikuttamaan niitä. Keskiviikkona vuorossa oli useamman puten liikuttaminen, ja mori aloitti Seljasta.

Tämän merkinnän on kirjoittanut mori-mori

Vai että tämmöinen tapaus tällä kertaa. Seisoin tarhan edessä ja tuijotin suomenpienhevostamma Seljaa, joka kaula pitkällä ylähuulellaan hamuillen yritti yltää maistamaan takinhelmaani. Suokilta se kovasti näytti, mutta kooltaan oli lähempänä meidän ratsuponeja kuin oikeaa suomenhevosta. Pujahdin aidan välistä tarhaan, kiinnitin riimunarun, asetin käteni tamman selän päälle ja mietin että piru vie, tästähän näkee yli naapuritarhaan. Silläaikaa Selja oli tunkenut puolet päästään taskuuni, syönyt kaikki sinne jääneet hevosnamit murusia myöten ja jättänyt tilalle annoksen kuolaa.

Talutin tamman talliin hieman pidemmän kaavan kautta kuin normaalisti ihan puhtaasti siitä syystä, että Selja päätti käydä tutkimassa joka ikisen pusikon, ämpärin ja kakkakasan matkalla ja minun tahdollani ei ollut piirun vertaa merkitystä - itseasiassa en usko, että tamma edes muisti minua koko matkan aikana. Mikäli naapuri valittaa kovaäänisestä kiroamisesta, se en ollut minä.
Viimein talliin päästyämme kiinnitin tamman käytävälle, suoritin pikaharjauksen ja viskasin satulan selkään. Sillä samalla sekunnilla kun päitsien niskahihna ylitti toisen korvan, lähti tämä nainen vapauteen. Viskasin vauhdista ohjat kaulalle ja kipitin kiroillen tamman perässä suitset toisessa kädessä ja harjatuppo toisessa. Onneksi oma harjapakki oli niin pirun mielenkiintoinen, ettei Selja lähtenyt sen kauemmaksi ja sain viimein suoritettua varusteoperaation loppuun.

Kentällä suoritin ehkä nopeimman varustetarkistuksen, satulavyön kiristyksen sekä selkäännousun ikinä. Selja oli alusta alkaen energinen ja alkuun seilasi hieman omia reittejään sen hetkisen mielenkiinnon (harakka, aidan tolppa, pihaan ajava auto... mitä näitä nyt on) kohteen mukaan ja kesti minuutti jos toinenkin, että sain sen keskittymään selässä olevaan ratsastajaan.
Ei perusjuttuja kummempaa tänään. Alkuun käyntityöskentelyä, väistöjä sekä etu- ja takaosakäännöksiä, jotka menivät yleisesti ottaen suhteelisen hyvin. Pikkuhiljaa siirryttiin raviin, jossa tehtiin väistöjen lisäksi erilaisia taivutteluja, asetuksia, temmonvaihteluita sekä vaihtelevalla menestyksellä myös ravi-seis-ravi -siirtymisiä. Ja vaihtelevalla tarkoitan todellakin vaihtelevaa, ajoittain tamma pysähtyi pienellä pidätteellä niin seinään että olin muuttua mäkihyppääjäksi, välillä pidätteet menivät aivan kuuroille korville ja vasta ärähdyksen kuultuaan Selja muisti, että kierros sitten annettiin tosiaan pysähtymiskäsky.
Kaikenlainen laukkatyöskentely oli päivän ehdottomasti paras juttu sekä hevosen että ratsastajan mielestä. Laukka rullasi hyvin alusta asti, ei muuttunut tikitykseksi vaan oli sellaista hyvää, tuon mittaisille jaloille suht pitkää laukkaa, jota kuitenkin oli helppo venyttää viiielä hitusen tarvittaessa. Laukanvaihdot ja vastalaukka olivat selvästi tamman bravuuri ja ne sujuivatkin oikein siististi.

Pitkien loppuverryttelyjen jälkeen lähdimme takaisin kohti tallia. Selja oli kevyesti hikinen sieltä täältä, mutta koska ulkona oli jopa kymmenisen astetta lämmintä (OMGOMGOMG suomen kesä is here!!!!!11!!1) kiikutin Seljan (tai Selja kiikutti minut, to be exact) takaisin tarhaan ja lähdin välipalalle ennen seuraavaa ratsastusurakkaa.

[Lissu]

07.05.2016 Valmis paketti

Pikku-Selja on sitten valmis. Olihan tamma jo meille tullessaan melko valmis, joten ei tässä ihan hirveästi ole töitä tarvinnut tehdä. Nyt keskitymme kiertämään cupeja, mahdollisesti myös näyttelykehiä. Myös valmennuksissa on tarkoitus käydä pyörimässä, vaikka kisauraa on takana kolmessa lajissa, cupeihin kannattaa aina prepata.
Kisamenestyksensä lisäksi Selja sai kehuja ja kiitosta VSN:n näyttelyissä päästen sitä kautta kantakirjaan. Maaliskuussa kirjasimme tamman P-suunnalle, pisteitä tuli 72 ja palkinnoksi erittäin mieluinen KTK-II.

Meillä ollessaan tamma on tehnyt pari varsaa ja kisannut lisää. Untamo Unipossu, dookielle myyty oripoika, kisaa esteitä, koulua ja valjakkoa, joista kouluradoilta löytyy jo tuloksia. Toinen meillä tehty varsa, tvishan omistama Valveuni meni tilaustyönä, isäori on tvishan omistuksessa. Monipuolinen tamma on KTK-II -palkittu kaunotar, joka on ehtinyt tehdä mittavan kisauran koulu-, este- ja kenttäratsastuksen sekä valjakkoajon parissa. Seljan varsamäärä alkaa olla täynnä, varsoja on yhteensä neljä, ja kotitalliin tehdään vielä yksi. Oria ei ole vielä valittu, eikä varsottamisella ole kiire. Olemme kuitenkin narrin kanssa puhelleet, että pienhevonen olisi kiva, joten pitää katsella Seljalle pienhevosori - tai hyvin, hyvin pieni hevoskokoinen. Seljan aikaisemmissa varsoissa on niin piekkaria kuin hevoskokoista.

Arki Seljan kanssa on rullannut ihan mukavasti, vaikka välillä ruunikko on hieman rasittava uliuteliaine luonteineen. Ihan kuin meillä ei olisi sellaisia elohiiriä ollut ennestään.. Kaikesta huolimatta tamma on loistava lisä hevoskatraaseemme, ja toivomme samaa sen tulevalta varsalta.

[Lissu]

03.06.2016 Juoksuttelua

Kevyt päivä, juoksutusta muutamien kavalettien ja puomien kanssa, ei sen kummempaa. Kuten yleensäkin, jo tarhasta talliin kävely meinasi olla omanlaisensa sirkusesitys, kun pikkuruunikko hoksasi kaikkea mielenkiintoista siellä, tuolla ja täällä, ja tietenkin kaikkea jännää olisi pitänyt päästä katsomaan. Sitten Selja vielä hämmästyy, kun ei saanut mennä viipottaa minne halusi, vaan joutui kulkemaan vierelläni sinne minne minä menin. Ei voi yllättää kerta toisensa jälkeen..
Pikaharjaus, suitset päähän, liina ja raippa mukaan ja menoksi.

Seljalla oli hirvittävästi virtaa, mikä näkui ajoittain nykivänä liikkumisena ja ravin/laukan nostamisena silloin, kun pyysin tammalta suurempaa ympyrää/reippaampaa tahtia/pidempää askelta. Välillä pikkusuokki katseli aivan mihin sattui, kun pään yli lensi mielenkiintoinen lintu tai jokin aitatolpista osoittautui aivan uskomattoman jännittäväksi. Voi hyvänen aika tämän hevosen kanssa!
Puomit ylittyivät nätisti, pari kertaa Selja kompuroi ravissa kun ei sisäistänyt, että joka kierroksella on ne kolme hassua puomia ylitettävänä. Laukassa sujui paremmin, liike rullasi ja puomit ylitettiin oikein näppärästi.

Mutta ne kaksi hassua kavalettia... Selja laukkasi ihme tikutikutikulaukkaa (ompelukonelaukkaa) ja hypyt olivat melkoisen laajoja. Laukan säätelyn kanssa sai tehdä töitä, eikä ruunikkoon saanut liinan nokassa niin hyvää kontaktia kuin selässä istuessa. Useampi kierros menikin sen näköisesti, että joku villin 80-luvun ponipartio lähti liikkeelle ilman mitään tietoa tai järkeä, ihan vain koska hevonen ja vauhdin hurma. Ei ollut kaunista, ei. Parin oikeasti hyvän kierroksen jälkeen kavalettihyppely loppui siihen, Seljan kanssa ei kannata turhia hinkuttaa hyvin sujunutta.

Hyppäämisen jälkeen Selja malttoi laukata ja ravata nätimmin, vaikka olin olettanut vauhdin vain lisääntyvän. Loppukäynnit kävelimme pitkin Susirajan maita, Selja sai vähän maistella vihreää ruohoa ja koivun oksia. Koivua tamma söi ihan omin luvin.

[Lissu]

09.06.2016 Elämme jännittäviä aikoja

Nyt meinaa vähän jännittää; lähetin juuri Seljan paperit ja tiedot eteenpäin KRJ:n laatuarvosteluun. Meidän pieni menee arvosteltavaksi! Pitää toivoa, että tämä kesämyrsky on vain muutaman päivän mittainen, että saamme treenattua näyttelykäytöstä vähän lisää ja kerrattua muutamat kouluohjelmat. Seljan keskittymiskyky vähän kärsii näin kovalla tuulella, ei niin pahasti kuin vaikka Tyrkyllä, mutta kärsii kuitenkin. Ehkä valmennus tai pari olisi paikallaan.. On tämä hassua, olemme käyttäneet ties miten monta hevosta laatuarvosteluissa, enkä silti osaa olla hermoilematta tai jännittämättä.

Pikku-Seljalle pitää etsiä sulhanenkin, yksikään oman tallin oreista ei passaa (tai no Häkä passaisi, mutta kun narrille ei kelpaa). Näillä näkymin Selja astutetaan vasta, kun se on kiertänyt lajilaatikset ja mahdollisesti SLA:nkin, mutta katsoo nyt. Ei ole kerta tai kaksi, kun meillä on suunnitelma muuttunut lennosta.

Tänään koulutreeni jäi välistä, Sarlotta valjasti pikkuruunikon kärryjen eteen ja kävi maastossa ajelulla. Lenkin jälkeen Sarlotta kehui Seljaa energiseksi, herkäksi ajettavaksi, joka keskittyi siihen hommaan huomattavasti ratsujuttuja paremmin. Ei mikään ihme, että edellinen omistaja on kisannut Seljan kanssa (menestyksekkäästi!) valjakkoajossa. Melassivedet ryystettyään (kyllä, ryystettyään, tämä elikko ei voi juoda kunnolla) tamma seisoi käytävällä niin perhanan ylpeän oloisena, kuin olisi tehnyt suurenkin urotyön. Kauaa tätä elostelua ei kestänyt, kun ohi juokseva tallikissa kiinnitti tamman huomion.

Pihalla Selja koetti kovasti saada tarhakavereistaan rellestys- tai rapsutteluseuraa, yritykset jäivät kuitenkin aika laihoiksi. Raukka Selja.

[Lissu]

18.07.2016 Palkittu pikkutamma

Muutama päivä sitten järjestetty KRJ:n laatuarvostelutilaisuus antoi aihetta järjestää kakkukahvit tallilla, kun Selja sai 102,5 pisteen tuloksella KRJ-I -palkinnon. Talliväen kakkukahvitellessa Selja sai porkkanoita ja hevosille varta vasten leivottuja kaurakeksejä, jotka upposivat hyvin nopeasti parempiin suihin (muidenkin kuin Seljan toimesta).

Seuraava jännittämisen arvoinen asia ei tällä kertaa ole laatuarvostelu, vaan varsa. Selja on astutettu (isäksi valikoitui Heljävirrassa asuva, komea musta pienhevosori Volkan Memori) ja todettu kantavaksi, nyt vain jännätään, millaisen varsan kaunokaisemme oikein tekee. Kummatkin vanhemmista ovat kelpo yleishevosia, joilla on hyvä rakenne, joten luonnollisesti odotamme varsan olevan samaa maata vanhempiensa kanssa. Pidämme sormia ristissä tammavarsan suhteen, ei orikaan tieten pettymys olisi. Seljan tiineys ei hermostuta minua ihan niin paljon, tai ainakaan en vielä ole stressannut hiuksia päästäni. Kai näiden kokeneempien tammojen kanssa tämmöinenkin stressiperse luottaa siihen, ettei kaikki mene totaalisen mönkään, ainakaan suurella todennäköisyydellä.

Parina viime päivänä olemme heittäneet viikkojärjestyksellä vesilintua. Sääolot ovat vaihdelleet melko rajusti, yhtenä päivänä oli kammottava ukkosmyrskyrankkasade, muuten on ollut ihanan lämmintä ja aurinkoista. Hevosilla, myös Seljalla, on maastoiltu paljon niin ratsain kuin ajaen, käyty kahlaamassa ja ihan uimassa, oltu vain. Muutama rokulipäivä ei kenenkään treenikautta pilaa. Seljan liikutus on ollut pääasiassa Sarlotan vastuulla, energinen, keskittymisen suhteen haasteellinen pikkutamma on saanut pömeltää kaikessa rauhassa ikuisen poniratsastajamme kanssa. Kumpainenkin on vaikuttanut tyytyväiseltä oloonsa, kun kaksikon on nähnyt lenkin jälkeen.