Seljasaaren Savukalmia "Palvi"

[Pertti]

suomenhevostamma Seljasaaren Savukalmia "Palvi"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Ihanaluonteinen tamma niin kauan, kun olet lapsi; kärsivällinen, huolehtivainen, kiltti, lempeä... Mutta olepa aikuinen joka pyytää ihan oikeita asioita, niin olet hirvittävä päällepäsmäri ja ikävä ihminen, eikä Palvi ala kanssasi millekään. Treenaapa tässä sitten.

Päiväjärjestys
maanantai: kevyt maastossa
tiistai: vapaa
keskiviikko: verkkaa ajaen
torstai: koulua
perjantai: koulua
lauantai: kevyt maasto
sunnuntai: puomi/este

[Lissu]

11.07.2016 Aika kuluu aivan liian nopeasti

Siis mitä tämä taas on, vastahan Palvi oli sellainen ihana pieni rimppakinttuinen varsa, ja nyt tammaa valmistellaan ensimmäiseen laatuarvosteluun. Missä välissä tämä tapahtui?!
Palvin elämässä on tapahtunut hurjan paljon enemmän kuin sen päiväkirjassa. Näyttely- ja kisamenestystä, jälkikasvua.. Mitä kisa- ja siitoskäytössä olevilla hevosilla nyt yleensä on.

Tamma kisaa koulua enää KRJ:n ja VSR:n Cupeissa, muuten koulukisaura on paketoitu. Estepuolella tahti on ollut hiljaisempi, kasassa on 18 estesijoitusta. Olemme valmentautuneet niin koulu- kuin estepuolella, viimeisin valmennus oli itse asiassa tänään (maastoreissu siirtyi illaksi, iltaköpöttelyä talliporukan kesken).
Kantakirjaan Palvi pääsi R-suunnalle komein pistein 19 + 19 + 19 + 18 = 75p. KTK-II. Tamma kirjattiin isänsä palkinnon perusteella, myöhemmin neiti olisi kyllä hankkinut kantakirjakelpoisuuden itsekin näyttelyiden kautta. Tällä hetkellä saldona on kolme irtoSERTiä, näyttelyura jatkuu edelleen, toiveissa luonnollisesti MVA SERT tai pari.

Kaiken kisaamisen ja näyttelypyörimisen ohella Palvi on ehtinyt pyöräyttää kaksi varsaa. Ensimmäinen tehtiin tilausvarsana minulle, toinen meni tilausvarsana Aarialle Turhaan.
Oma orini, rautias Viikatevirus, on KTK-II -palkittu ratsuori, jonka esteura on aika lailla puolivälissä ja koulu-ura loppusuoralla. Viikateviruksen siskopuoli, ruunikko Ny Rillataan (Aarian lllloistokas nimikeksintö) ottaa kovaa vauhtia velipoikaansa kiinni. Tamma on kaunis kuin karkki, ja kouluradoilta on napsittu ensimmäiset sijoitukset. Saas nähdä, saako Palvin syksyn KRJL-tilaisuuteen!

Näin hyvään malliin tämäkin hevonen ehti, ennen kuin saimme ensimmäistä päiväkirjamerkintää aikaiseksi. Käykö kiire ja väsymys selitykseksi?

[Lissu]

07.08.2016 Palkintoporsasponi

Ensimmäinen Seljasaarelaisemme on ollut melkoinen menestys, kaikilla mittareilla. Estekisaaminen on toki edelleen vaiheessa, mutta emme me koulusukuiselta hevoselta odottaneetkaan järin suurta kapasiteettia tai raketin lailla nousevaa esteuraa.
Palvimme uusin saavutus ei ole kilpakentiltä, vaan näyttelykehistä. Toissapäivänä saimme erittäin ilahduttavan sähköpostin, kun kolmelle hevosellemme myönnettiin Champion-arvonimi. Palvin lisäksi Höntti ja Velmu saivat tunnustusta näyttelyruusukkeiden napsimisesta.

Ihanaisemme kanssa kaikki on sujunut kuin tanssi, kaikki on helppoa ja ihanaa, Palvi on kaunis, upea ja aika täydellinen paketti. Kaikin puolin. Tämän perusteella voimme lämpimästi suositella Seljasaarelaisia ihan kaikille, hakekaa nyt äkkiä omanne!
Sen lisäksi, että Palvi itse häikäisee olemalla niin upea kuin on, myös tamman jälkikasvu on upeaa. Susirajasta puuttuu vielä oma pikku-Palvi, isäehdokkaita olemme kyllä ehtineet pyöritellä (aiemmin mainittu Velmu on erittäin vahva ehdokas).

Estetreeni ja Cupeihin valmistautuminen jatkuvat normaaliin tapaan. Cupmenestystä voisi edistää se, että muistaa joskus ilmoittautua niihin Cupeihin.. VSR:n Cupeihin sitä yleensä muistaa osallistua (hankalampi unohtaa, kun narri on järjestäjänä ja kisat järjestetään omassa pihassa), KRJ:n ja ERJ:n Cupit lipsahtavat mielestä aivan liian helposti. Jos sitä tässä kuussa muistaisi laittaa ilmoittautumiset eteenpäin.. Tuntuisihan se hienolta käydä hakemassa Cupeista ruusuke kotiin! Palvilla on ennestään yksi VSR:n estecupista napattu ruusuke, vieläpä sinivalkoinen.

Tämmöistä pohdintaa, hehkutusta ja turhanpuoleista höpinää tällä kertaa. Ehkä sitä ensi kerralla jaksaa runoilla jotain kotitreeneistä tai kisareissusta.

[Lissu]

07.09.2016 VP vierailee

Palvin ajoverkka vaihtui lennosta muuhun puuhaan, kun iki-ihana VP tuli vierailulle. Pullakahvien sijaan -- siis lisäksi nakkasimme naisen vähän ratsastelemaan. Maastoreissulla kaksikko sitten törmäsi hirveen. Siis ihan oikeaan hirveen, ei meidän Hirveemme. Meniväthän kaikki nyt sekaisin?

Tämän merkinnän on kirjoittanut VP

Susirajan käytäviä kulkiessani pureskelin tallin pihalta mukaan nappaamaani omenaa ja etsin Palvin karsinaa mennäkseni moikkaamaan sitä. Seuraavaa käytävää kolutessani kisoista tuttu tamma nosti päänsä heinäkasalta ja hörähti kuin tervehtiäkseen, että tässä sitä ollaan! Ennen kuin lähdin hakemaan tamman varusteita, pujahdin sen karsinaan ja syötin sille lahjukseksi puoliksi kolutun karan. Harjatessani tammaa se seisoi kauniisti paikoillaan, eikä tuntunut päiväheiniltään välittävän touhuistani tuon taivaallista vaan pikemminkin osoitti esimerkiksi kavioita puhdistaessa, että hänellä olisi juuri sillä hetkellä tärkeämpääkin tekemistä.

Alkumatka maastossa taittui jouhevasti, ja nautin täysin rinnoin syysruskan muuttamasta luonnosta. Ravattuani tovin taputin tammaa kaulalle, nostin laukan ja siirryin itse kevyeen istuntaan. Edessämme aukeni pitkä hiekkapohjainen metsätie, jota en voinut olla hyödyntämättä reippaan laukkapätkän ottamiseen. Siirsin käteni tamman harjamartoa vasten, vedin syvään henkeä, suljin silmäni ja keskityin tuntemaan ilmavirran kasvoillani kunnes yhtäkkiä huomasin jatkavani matkaa yksin eteenpäin jarruttavan tamman kaulan jäädessäni jalkojeni väliin. Räpiköin pikkulinnun tavoin estääkseni epätoivoisesti lentomatkani maahan, mutta turhaan - ennen kuin olin kissaa ehtinyt sanomaan, tunsin tantereen osuvan pakaraani ja huomasin huutavani hevoselle, että nyt tiedän mistä se on saanut nimensä. Käteen jääneet ohjat repivät minua maantasossa taaksepäin kunnes huomasin sen, mitä Palvi oli nähnyt jo aikaisemmin: Tiellä vain muutaman metrin päässä seisoi upea, kruunupäinen hirvi joka ei tehnyt elettäkään paetakseen pelipaikalta.

Hirven näkeminen sai minut nousemaan rivakasti maasta, jotten jäisi hirven syötiksi yksinään Palvin päästessä karkuun. Rauhoittelin hieman hermostunutta tammaa, jonka jälkeen ponkaisin salamana sen selkään ja käänsin tamman rauhallisesti kotiinpäin. Muutaman metrin hirvestä pois päin käveltyämme kannustin tamman ensin raviin, ja sen jälkeen laukkaan sillä en missään nimessä halunnut hirvenmetsästysaikana jäädä mahdollisesti agressiivisen tai muuten stressaantuneen hirven kynsiin. Matkaa hetken taitettua siirsin tamman käyntiin ja silitin sitä kaulalle kuin kiitokseksi siitä, ettei se jättänyt minua keskelle metsätietä yksinään. Loppumatka tallille sujui rauhallisin merkein, ja tallille saavuttua harjasin tamman huolellisesti extrarapsutusten kera.