Voi Viineri "Viineri"

[Pertti]

suomenhevostamma Voi Viineri "Viineri"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Kiltti ja soma kuin mikä, laiskanpulskea lastenvahti, hellä hyvänmielentuoja. Ratsuna vähän vaativampi, vaativampiin luokkiin, mutta toimii kyllä jokaisen alla ratsastajan omalla tasolla. Viinerillä ei ole mitään ketään vastaan.

Päiväjärjestys
maanantai: koulua
tiistai: verkkatreeni
keskiviikko: koulua
torstai: esteitä
perjantai: kevyt maasto
lauantai: maastoesteitä
sunnuntai: verkkatreeni

[Lissu]

Apukätöset Viineriapuna

Iki-ihana sylttis oli jokunen tovi sitten meillä apukätösinä, ja yksi hänen hommistaan oli autella Viinerin kanssa.

Tämän merkinnän on kirjoittanut sylttis

Olen velassa, syvässä velassa ja nyt kuittaan maksujani työllä Susirajan daameille. Sain ensimmäiseksi työkseni hoitaa Viinerin kuntoon valmennukseen ja harjata sen jälkeen. Tallilla oli kova kiire ja moni asia meni "läpsystä vaihto" idealla eteenpäin. Viineri seisoi jo aamuruokailun jäljiltä karsinassaan ja tuijotteli outoa tulijaa harjalaatikon kanssa korvat hörössä. Ehkä mä selviäisin tästä, tuumin ja laskin harjalaatikon Viinerin karsinanoven edustalle. Otin ovenkoukusta riimunnarun ja taskustani herkun, sillä koskaan ei tietäisi millainen tätisyöppö sieltä kimppuun hyökkäisi ja herkkupala voisi säästää minulta parhaimmassa tapauksessa käden. Noniin, ei muuta kuin nami edellä kohti vaikeuksia.

Mitä!? Tamma ottaa namin nätisti ja rouskuttaa tyytyväisenä, eikä edes yritä haukata minusta palasta. Narri kävelee ohitse ja purskahtaa nauruun nähdessäni ilmeeni ja toteaa, ettei Viineriä kiltimpää ole olemassakaan. Kerroin narrille ensiajatuksistani tammasta ja hän nauroi vedet silmistä valuen vatsaansa pidellen naurukouristuksilta. Naurun jo kertaalleen lakatessa hän vain katsoi minua ja alkoi nauraa, kiva. Talutin tamman käytävälle, jossa kiinnitän tämän molemminpuolin. Viineri oli kylmän rauhallinen, ei sitä kiinnostanut kuin uusi kierros herkkuja. Tarjosin toisenkin herkun ja kaivoin harjalaatikkoa. Ensin käteen osui glitterisuihke ja näytin sitä Viinerille kysyin, että mihin ihmeeseen sie tätä tarvitset? Onneksi tamma ei osannut vastata ja laitoin suihkeen pois, kaikkea sitä -tuumin ja löysin sieltä dandyn ja kumisuan. Nyt pistetään karvat ojennukseen oikein kunnolla. Harjasin tamman ensin kumisualla pyörivin liikkein irrottaen lian ja irtokarvat. Dandyllä sukaisin kaiken moskan lattialle. Harjauksen jälkeen olikin ison rotan kokoinen pallo irtokarvaa lattialla ja osa Viinerin kavioissa, mahtavaa. Kavioiden puhdistus olikin mielenkiintoista kaiken karvan seasta, mutta puhdasta tuli. Päänharjauksen jälkeen varusteiden nouto varustehuoneesta ja varusteiden pukeminen. Helppo homma.

Reilun tunnin jälkeen minulle palasi kiiltävän ja siistin tamman sijasta hiestä kuivunut Viineri. Otin tammalta kuolaimet pois ja vaihdoin tilalle riimun. Tarjoamani vesi maistui tammalle erittäin hyvin ja hän ryysti puoli sankollista louskuttaen osan tietenkin lattialle. Satulan riisuttua huomasi miten hyvin tamma oli oikein hionnut ja tuo märkä satulan- ja satulavyönkuva ei ollut silmiä hivelevän kaunis. Tarjosin tammalle vielä kertaalleen vettä ja sitten otin veden uusiokäyttöön. Kastelin sienen vedessä ja hieroin pahimmat hikikohdat sillä. Vedet kuivasin hikiviilalla pois. Seuraavaksi sitten samat harjauskuviot kuin aiemmin elikkä aloitus kumisualla ja dandylla. Viineri seisoi rauhallisesti paikallaan maiskutellen vieläkin vettä ja lauttaen pisaroita lattialle. Mokoma porsas kyllä olet -tuumin tammalle ääneen kepeästi naurahdellen. Viineri loi minuun ihmettelevän katseen, mutta keskittyi sen jälkeen vain möllöttämiseen.

Harjauksen jälkeen puhdistin kaviot, joissa oli vain kevyelti tunnilta tullutta hiekkaa. Katselin kelloa, että seuraavan ratsukon valmiiksi laittoon on reipas kaksi tuntinen, joten Viineri sai spesiaalikohtelua. Selvitin tamman harjan, joka oli helppoa. Ohut ja kohtalaisen lyhyt harja selviytyi hetkessä mutta paksun tuuhea häntä ei ollutkaan niin helppo. Selvittelin sitä parhaani mukaan piikkusu'alla sillä kampa siitä ei missään vaiheessa olisi konaan mennyt lävitse. Viimeisenä sitten päänharjaus täten että riimu siirretään sivulle. Tamma näytti taas kohtalaiselta ja vedellä pyyhityt hikikohdatkin hiljalleen kuivuneet. Ohjeistuksen mukainen loimitus ulos pakkaselle ja seuraavan kimppuun. Matkalla tarhoille tarjosin hyvänkaverin -eleenä herkun, kiitos ettet popsinut minua kerralla.

[Lissu]

04.07.2016 Lisää apukätösiä

Aaria on viime aikoina pyörinyt meillä paljon valmentamassa ja liikuttamassa hevosia (sen siitä saa, kun kerran meille erehtyy), ja on hänellä omassa tallissaan kaksi kasvattiamme. Tänäänkin Aaria sulostutti päiväämme hoitamalla Viinerin liikuttamisen.

Tämän merkinnän on kirjoittanut Aaria

Kyyneleet nousivat silmiin nauramisesta kun kuulin hevosen nimen jota pitäisi lähteä vähän narun nokassa pyörittämään; Voi Viineri. VOI VIINERI. Herranjumala miten nerokkaan hauska nimi. Yritin kuitenkin ryhdistäytyä ja pidätellä tyrskähdyksiä kävellessäni kohti tallia, jossa tamma kuulemma odotti minua. Seisahduin sen karsinan eteen ja itsehillintä jostain syystä petti aivan täysin nähdessäni kyseisen viinerin. Tähtipäinen vaaleanrautias tamma katseli minua avoimen uteliaasti karvakorvat höröllään, ja meikäpoika taipui kaksinkerroin naurusta hikotellen. Viineri. Voi Viineri. Muutaman minuutin hajoilun jälkeen huokaisin syvään edelleen typerä virne naamallani ja aloin tekemään tuttavuutta kyseisen Viinerin kanssa. Tamma paljastui lupsakaksi kaveriksi, joka oli mielellään rapsuteltavana ja harjattavana. Laitoin Viinerille suojat jalkoihin, sillä ajattelin viedä sen kentälle hyppimään irtona.
Tamma seurasi minua lauhkeana kuin lammas kun talutin sen kentälle jossa olikin sopivasti edellisen käyttäjän jäljiltä valmiina kuja, jossa oli kaksi estettä. Laitoin ensin Viinerin kävelemään liinassa vähän alkuverkkaa ettei tamma innostuisi liikaa ja reväyttäisi paikkojaan. Viineri liikkui letkeästi korvat hörössä ja kääntyi välillä minuun päin aikeinaan tulla kohti, mutta nopea 'äp' palautti tamman ympyrälle. Käytiin liinassa kaikki askellajit läpi ja Viineri oli erittäin yhteistyöhaluisella tuulella. Päästin tamman irti, avasin kujan ja kehotin sen ravissa eteenpäin. Ensimmäiset hypyt olivat melko laiskoja ja huolimattomia, mutta ilmeisesti Viineri pääsi menemisen makuun ja jouduin hieman pyrryyttelemään sen vallatonta laukkaa ennen kujan alkua. Tamma hyppäsi laukassa jo puhtaammin vaikkakin hieman erikoisella tyylillä. No, tarkoitus pyhittää keinot kuten sanotaan. Viineri oli oikein reipas ja hyppeli mielellään, vasempaan kierrokseen meno oli vähän kankeampaa ja välillä näytti että se meinaa kaatua kulmissa. Otin tamman taas liinaan ympyrälle loppuravien ja -käynnin ajaksi ja palkkasin lopuksi mehevällä porkkanalla.

[Lissu]

29.07.2016 Perinteinen tilannekatsaus

Viineri on kovastikin siinä pisteessä, että tammaa saa alkaa laittelemaan laatuarvostelukuntoon. Olemme valmentautuneet ahkerasti niin koulu- kuin esteratsastuksessa, mikä ilahduttavaa kyllä näkyy menossa. Samaa ei valitettavasti voi sanoa ihan jokaisesta hevosestamme.. Viinerin kanssa treeni on kuitenkin tuottanut tulosta. Ihan vielä tamma ei laatuarvosteluihin pääse, joten tässä ehtii ottaa vielä viime hetken prepin tai kaksi ennen tuomaristolle esiintymistä. Cupeja varten voisi myös jos ei nyt valmentautua, niin osallistua ainakin paikallisen ratsastuskoulun ryhmätunnille.

Meille tullessaan tamma oli kisannut itselleen tarvittavat koulunäytöt, me kisasimme esteitä ja huviksemme myös kenttäratsastusta. Estesijoituksia on reilu 40, kenttäsijoituksia reilu 20, joten liinakkomme kisaura alkaa olla paketissa. VRL: lajijaosten alaisista Cupeista menestystä ei valitettavasti ole tullut, mutta VSR:n alaisista Cupeista Viineri on napannut kolme sijoitusta. Olemme erittäin tyytyväisiä leivostamman kisamenestykseen, ja koko hevoseen muutenkin, Viineri on upea pakkaus korvankärjistä kavioihin, luonteesta liikkeisiin. Vaikka liinakko oli puhdas heräteostos, se on osoittautunut erittäin hyväksi sellaiseksi, ja jokaisen sentin arvoiseksi.

Kisaamisen ohella olemme kantakirjanneet kaunokaisemme (R-suunta, KTK-III 67 pisteellä), varsojakin Viinerillä on neljä. Susirajasta ei vielä löydy pikku-Viineriä, mutta ori on valittu. Tamman varsat ovat hyvännäköisiä suoritushevosia, joista tvishan omistama oripoika Nom Nugaata on jo ilmoitettu ensimmäisiin laatuarvosteluihin. Pitänee laittaa emäkin kuosiin, kun poika on ehtinyt edelle meriittihulinoissa. No, me tulemme sitten Viineri-mamman kanssa perässä.

[Lissu]

05.08.2016 Mennään metsään

Älyttömän kaunis, aurinkoinen kesäpäivä, vilvoittava tuulenvire silloin tällöin… Päivä oikein viekoitteli maastoretkelle! Yksi päivän liikutettavistani oli Viineri, jonka kanssa suuntasin pitkälle, rentouttavalle maastoreissulle.
Leppoisa liinakkoni toimi melkoisena terapiahevosena, mielenvirkistyttäjänä ja päivänpaisteena alusta asti. Tamma hörisi minulle lempeästi, kun hain sen tarhasta, oli onnesta soikeana harjauksen ja varustamisen ajan ja suuntasi korvat töttöröllä, innokkaan oloisena kohti tuttuja maastoretkiä, kun käänsin sen turvan metsän suuntaan kentän sijasta.

Noin puolitoista tuntia rentoa käyntiä, hölkkäravia ja vähän reippaampaa ravia, hiukset ja jouhet putkella laukkasuorilla viilettämistä.. Viineri toimi kuin unelma, tamma oli rento ja reipas, mutta malttoi kulkea hitaamminkin ilman kiirehdintää kun sitä pyysin. Laukkasuorilla kyllä huomasi, että meidän Viineri-tädillä olisi ollut menohaluja vähän enemmänkin.
Pääasiassa samoilimme tutuilla poluilla, pari kertaa menimme metsän puolella (vähän erilainen pohja, ja onhan valoisassa sekametsässä samoilussa ihan oma fiiliksensä). Viineri olisi kovasti halunnut haukata puiden oksista matkaevästä, ja tuntui reppana pettyvän kovasti, kun ei saanut.

Palasin tallille suupielet korvissa tyytyväisenä hevosen kanssa. Viineri sai mutustaa pari omenaa ja nauttia vähän venytetystä harjaussessiosta, ennen kuin vein tamman takaisin tarhakavereidensa luo juoruamaan.

PS. Viineri sai vähän lisätunnustusta, kun anoimme (ja saimme!) sille Jälkeläisluokka C:n. Tamman varsojen omistajat ovat tehneet hirmuhienoa työtä, olemme todella iloisia ja onnellisia. Tältä pohjalta on mahtava lähteä kiertelemään laatuarvosteluja.

[Lissu]

27.09.2016 Väsynyttä menoa

Viime päiväkirjamerkinnästä onkin hetki! Aika ja jaksaminen ovat hieman kortilla, joten päiväkirjat ovat jääneet suosiolla sivuun odottamaan vähemmän kiireistä aikaa. Normaalin arjen pyörittämisen ja laatuarvostelu- sekä ktk-rumban lisäksi talliin on saapunut uusia hevosia, henkilökunta on sairastellut ja ties mitä. Tätähän tämä tuppaa olemaan.

Aamuni alkoi hieman unisissa merkeissä, yö oli venähtänyt pitkäksi (ei pitäisi aloittaa kirjan lukemista ennen nukkumaanmenoa). Aamutalli meni totaalisen puolivaloilla, ja niin taisi mennä päivän ensimmäinen treenikin. Onneksi kyse oli verkkatreenistä Viinerillä, joku hieman.. konstikkaampi hevonen olisi varmaan nakannut minut kenttään. Tai ainakin vienyt kuin märkää rättiä.
Verrytellessäni Viineriä narri kävi naljailemassa kentän laidalla jotain yliaamuvirkun kuukahtamisesta. Minä en sitten todellakaan torkahtanut satulaan, sellaisia puheita ei kannata kuunnella tai uskoa.

Myönnän kyllä, että homma meni enemmän humputtelun kuin treenin puolelle. Onneksi tammalla oli muutenkin kevyt päivä. Hyvin, hyvin väsyneiden verryttelyjen jälkeen kokosin itseni. Aloin pyytää liinakoltani muutakin kuin mummohölkkää, johon olisimme kyllä Viinerin kanssa kumpainenkin tyytyneet vallan mainiosti. Kunnon muodosta tai peräänannosta ei kyllä ollut puhettakaan, kunhan hevonen liikkui suht reippaasti omalla moottorillaan jalkojaan laahaamatta asettuen, taipuen ja suoristuen pyydettäessä, olin tyytyväinen. Välillä jouduin ratsastamaan jonkin asian (siirtyminen, peruutus tms) uusiksi, kun ensimmäisellä kerralla Viineri ei korvaansa lotkauttanut. Tällä tammalla ei puolivaloilla treenata, hölkkääminen sujuu, työntekoon tarvitaan vähän vähemmän nuutunut kuski.

Onneksi selässä vähän virkustuin, eikä kentällä pyöriminen nyt ihan tyhjän kanssa ollut ("Vaikka aika lähellä", terveisin narri). Viineri kyllä tuntui hirmu hyvältä, huominen koulutreeni on varmasti ilo ratsastajalle, jos tamma on puoliksikaan näin kivan tuntuinen kuin se nyt oli.