|
|
Post by Pertti on May 31, 2016 12:04:54 GMT 2
suomenpienhevosori Kaskirikko "Kaski" omistaa Susiraja Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä. Omat sivut.Kultainen, suloinen ja ihmisrakas, mutta mihin se kärsivällisyys taas jäi? Malttamaton elohiiri, jolla riittää yritystä kyllä (aivan liikaa) ja rakkautta kaikille (sitäkin aivan liikaa). Parhaimmillaan epätasainen, hyviä pätkiä esittävä suorittaja, huonoimmillaan pätkiä esittävä ylisuorittaja. Päiväjärjestysmaanantai: kevyt koulutreeni tiistai: maastoon hyppäämään keskiviikko: kevyt maasto torstai: koulua perjantai: kevyt koulutreeni lauantai: pikkuesteitä / puomitreeniä sunnuntai: esteitä |
|
|
|
Post by narri on Oct 17, 2016 19:07:36 GMT 2
17.10.2016 Tilannepäivitys
Kaski-raukka, päiväkirja jäänyt. Orin kanssa elämä ei kyllä käy tylsäksi, mutta aina niitä epäonnistumisia ei tee mieli muistella! Orin kanssa on kyllä, kuin ihmeen kautta, saatu suoritettua vaikka ja mitä, kisoista on tullut menestystä. Syytämme puusilmätuomareita, koska ei Kaski valitettavasti ole mikään tallimme huippu. Vaikka muuta väitämmekin. Ori on kuitenkin niin komea, että ihan sama kaikelle muulle! Kaski on kuitenkin virtuaalinen muotovalio ja champion, sekä palkittu toisella palkinnolla pienhevoskantakirjaan. Eikä ykkönenkään ollut kaukana! Sääli se tietenkin on, ettei sitä ykköstä tullut.
Varsapuolella on ollut hiljaista, mutta se on ollut tietoinen valinta. Me emme ole vielä Kaskesta varsaa ottamassa, eikä sen jälkeläisten kanssa ole hoppu muutenkaan - tammat pitää karsia tarkasti. Laatuarvosteluihin olisi tietenkin ihan mukava päästä Kaskea esittelemään, mutta ei senkään vielä kiire ole, meillä on oleellisempiakin hevosia.
Koko lailla Kasken kanssa sujuu siis lähinnä, no, koettaen selviytyä.
|
|
|
|
Post by narri on Mar 26, 2017 17:40:40 GMT 2
26.03.2017 Kaski kiihdytyskaistalla
Estetreeni Kaskella tuulisessa kevätsäässä ei ihan innoittanut riemunkiljahduksiin. Pikemminkin pureskelin huultani jauhelihaksi parhaani mukaan koettaessani miettiä parhaita tapoja vältellä minulle nakittunutta hommaa. Ei kuitenkaan auttanut itku markkinoilla.
"Lissuuu, auttamaan puomien kanssa", kutsuin uskollista toveriani rakentamaan esteitä kanssani. Kuten ennenkin todettua - siitä joutuu aina maksamaan, että saa liikuttaa Vitjan. Vaikka puomien raahaaminen kentällä nyt ei olekaan ihan kamalaa.
"Mä yritän pysyä hengissä joten öö... laitetaan innaria, joku 60cm ja loppuun okseri 90cm ja 95 cm puomeilla", totesin mietittyäni hemmetin nopeasti sopivaa tekemistä yli-innokkaan Kasken kanssa.
Saatuamme esteet pystyyn Lissu karkasi pussailemaan minun lellipentuani ja itse kävin hakemassa pärisevän Kasken talliin. Ori ehti matkan varrella melkein riistäytyä irtikin, kun sen mielestä olisi pitänyt käydä tutustumassa noin sata kertaa nähtyyn Marsuun. Onhan se hellyttävä kaikessa ärsyttävyydessäänkin!
Varustettuani Kasken ihan pikavauhtia talutin sen ulos ja hyppäsin selkään. Kaski oikein tärisi innosta, kun se pääsi kävelemään esteiden keskelle! Siis ou mai kaad miten upeaa ja hienoa ja mahtavaa! Itse olin vähän vähemmän innoissani kerätessäni ohjia ja estäessäni Kaskea pinkaisemaan saman tien ensimmäistä estettä kohti.
"Nyt iisisti, koni, tai teen susta huomisen lounaan!" Luonnollisesti tuntuman ottaminen tarkoittaa sitä, että nyt mennään kahtasataa... Tai sitten ei. Kaski oli kyllä ensimmäisen vaihtoehdon kannalla ja jouduin tekemään sen kanssa viitisen minuuttia töitä, että sain raviin siirtymästä siedettävän.
Verkkojen jälkeen olin puoliksi kauhuissani ja puoliksi vielä enemmän kauhuissani, koska Kaski ei vain kuunnellut. Miten tämänkin kanssa on tehty mitään kisauraa, kun normaali hyppytreeni kotona meinaa levitä ihan totaaliseksi fiaskoksi! Ori kuunteli kyllä suuntaohjeet, se siinä oli positiivista, mutta vauhdin sääteleminen oli aika toivoton tapaus. Otin pari yksittäistä pystyä verryttelyksi ja Kaski teki, kuten Kaski tekee: otti vauhtia, suunnan estelle ja ponkaisi yli vähän siitä kohtaa, missä nyt sattui olemaan silloin, kun mieli teki hypätä. Rystyseni olivat kalpeat kuin kalkkilaivan kapteeni jo siinä vaiheessa puristettuani orin harjaa peläten nopeaa (nopeaa hyvinkin...) ja lentävää lähtöä pienhevosen selästä.
Vaan kuten olin toivonutkin, innarit hillitsivät Kasken matkaa edes vähäsen. En usko sen niinkään tajuavan asiaa, mutta sen verran paljon sitä on hyppyytetty, että se on oppinut automaattiseksi niiden kanssa. Haluaisin kyllä uskoa, että Kaski on oppinut jotain elämänsä varrella siitä, miten innareita hypätään. Siitä huolimatta en oikein tykännyt päivän meiningistä.
Miltä kuulostaa sellainen, että hevonen ottaa mahtavan laukkaspurtin ennen innarisarjaa, sitten hidastaa melkein kuin seinä tulisi vastaan ja sitten hyppää kiireen vilkkaa kaikki kuusi estettä ja lopuksi leiskauttaa vielä okserin yli? Se kyllä on myönnettävä, että nautin okserin hyppäämisestä Kasken kanssa. Sillä on oikeasti hyvä tyyli, jos se vain malttaa hypätä ja nyt se ei ehtinyt kerätä vauhtia ennen okseria vaan se nimenomaan keräsi voimaa takapäähänsä päästäkseen viimeisestäkin esteestä yli kunnialla. Sen jälkeen orin keskittyminen toki levisi aina vähän käsiin ja se olisi halunnut rallattaa menemään, mutta yksikin hyvä pätkä on yksi hyvä pätkä - ja se on Kasken kanssa paljon se!
"Kyllä mä sustakin tykkään", huokaisin silitellessäni hikisen Kasken kaulaa kun se käveli puolipitkällä ohjalla. Tuntui uskomattomalta, että reilun tunnin hyppytreenin jälkeenkin tuntui siltä, että istuisin sähikäisen selässä. Kaski varmaan olisi voinut vetää toisen samanlaisen heti perään. Itse olin siinä vaiheessa kuitenkin jo niin loppuun puristettu, että talliin päästyäni pussasin Kasken somaa turpaa ja hylkäsin orin Sarlotan käsiin päästäkseni mahdollisimman pian suihkuun.
|
|
|
|
Post by Lissu on May 11, 2017 22:04:26 GMT 2
Tarinakilpailut Stall Sjöholmassa 01.04.2017
Luokka 3. Helppo A, tuomari: Disa Sund
Luokka 3 aihe: Kirjoita runo kilpailupäivästä ja/tai -suorituksesta. Jokaisen säkeen ensimmäisen sanan on alettava ratsun virallisen nimen tai kutsumanimen ensimmäisellä kirjaimella.
6/6 Lissu T. (VRL-12701) - Kaskirikko
Kai se on hiljalleen myönnettävä
kaiketi ääneen tunnustettava
karu totuus kisapivästä
Kasken kanssa karkeloidessa
koko rata leikkaakin vaihtuu nykytanssiin
|
|
|
|
Post by narri on Jun 14, 2017 22:26:33 GMT 2
02.06.2017 KRJ-kilpailut Simorassa, helppo A tarinaluokka 1/6!
Some on osa myös nykyaikaista kisakulttuuriamme. Päivistys johonkin kanavaan on radan suorituksen päätteeksi aivan pakollinen. Mitä sisältää sinun päivityksesi?
[päivitys sisältää kuvan laukasta, kanavana Instagram]
Tänpäiväsen perusteella pitäis varmaan vaihtaa hevoset ralliautoon, Meno voisi olla pikkuisen rauhallisempaa, kuin Kasken kanssa kisapaikalla! #suomenhevonen #ralliauto #ykkönensilimään #jarruthukassa #rattikotona
|
|
|
|
Post by Lissu on Jul 1, 2017 17:27:25 GMT 2
01.07.2017 Osta meiltä kasvatti, niin ennen pitkään tyrkkäämme sinut sen isän tai emän selkään
Kuten Hapero-paran, joka tänään tuli pyydystämään Kasken liikuttamaan Kaskea.
Tämän merkinnän on kirjoittanut Hapero
Harvojen kasvattien kanssa pääsee tekemään tällaista, mutta Susiraja on tottakai taas poikkeus - tänään pääsisin ratsastamaan oman Raisani isää Kaskirikkoa! Ramppasin Susirajassa muutenkin aika usein, joten eipä tämä loppujen lopuksi mikään valtava ihme ollut. Perjantaina Kaskella oli ohjelmassa kevyt koulutreeni, joten sen pariin suuntaisimme!
Tai orin mielestä ei kyllä suunnattu, kun ensimmäinen ongelma oli saada se edes laitumelta kiinni. Ärsyttävää. Onneksi muutama tallityttö tuli sitä kanssani jahtaamaan ja saatiin Kaski ahdistettua laitumen nurkkaan ja sain sen kiinni. Pahin oli onneksi hoitotoimenpiteiden osalta ohi ja loppu ajan Kaskessa näkyi hyvin paljon samaa kuin Raisassa ja siinähän se meni ihan luonnostaan, olen minä ennenkin hyörivän ja pyörivän hevosen kanssa ollut.
Heti selkään noustessani tiesin, että jotain eroa isässä ja tyttäressä kyllä oli: siinä missä Raisa olisi kysynyt kaksitoista kertaa, että ihan oikeastiko on pakko nyt lähteä ihan jopa kävelemään, kun isäukko ampaisi pohkeen hipaisusta lennokkaaseen raviin ja esitteli siinä samalla erittäin tyylikkään laukannoston horjahtaessani selässä. Koska sitähän minä olin muka pyytänyt. Löysimme sitten kuitenkin yhteisen sävele, ei nyt täydellisesti, mutta ainakin yhteisen suunnan ja sovitun askellajin. Taivuttelin Kaskea siinä ympyröillä, tein vähän pohkeenväistöä ja jopa muutaman todella mukiinmenevän laukannoston! Paikoitellen Kaski yritti vain juosta kovaa ja vielä kovempaa, erityisesti pohkeenväistöjen jälkeen, jotka tuntuivat olevan herralle suunnatton ylpeydenaihe sen saatua ainakin muutaman askeleen tyylikästä väistöä. Oikeastaan se oma, tuttu Raisa alkoi tuntua yllättävän helpolta ja tasaiselta ratsulta…
|
|
|
|
Post by narri on Jul 16, 2017 18:40:10 GMT 2
16.07.2017 Kaski kiihdytyskaistalla
Kaskella olisi ollut tänään estepäivä, mutta sattuneesta syystä (mikä ikinä se syy olisikaan!) minua ei liiemmin kiinnostanut orilla hyppääminen.
"Maastoillaanpa tänään", totesin pikkuhevoselle harjaillessani sen heiluvia kylkiä. Maastoilukaan ei innostanut sinällään, mikään Kasken kanssa ei tänään innostanut. Raudikosta näki jo korvien asennosta, että sillä oli tänään niitä pahimpia rallipäiviä. Rallikuskiksi pääsystä toiveita elätän ja sillä tavalla. Varustin kuitenkin Kasken mahdollisimman ripeästi päästäkseni liikenteeseen, jouduin hyppäämään vauhdista selkään, kun ori ei yksinkertaisesti malttanut rauhoittua odottamaan, että pääsisin kapuamaan satulaan. Hyvä, ettei se lähtenyt kuin raketti laukaisualustalta matkaan.
Yritin parhaani mukaan nauttia kauniista kesäsäästä, mutta Kaski teki sen erittäin vaikeaksi. Vaikka se on yleensä metsässä miellyttävimmillään, pahimpiin rallipäiviin ei meinaa auttaa oikein mikään. Se oli kieltämättä parempi, kuin mitä se olisi ollut kentällä (en halunnut edes kuvitella sitä alta juoksemisen määrää, jonka se olisi saanut aikaiseksi esteillä). Vaan ei silti mitenkään erityisen hyvä.
Orin sännättyä laukkaan kuin olisi ohituskaistalla kiihdyttelevä Ferrari tarrasin naama kalpeana sen harjaan. Tunne oli vähän sellainen pienoisraketilla ratsastaminen - olen kyllä ollut mukana kovemmissakin vauhdeissa, jos en muuten niin peitsareiden kärryillä, vaan se hallittavuus! Yhtäkkiä ratti tuntui jääneen kotiin ja jarrut... no, en tiedä oliko Kaski edes kuullut sellaisista turhista kapistuksista.
Loppu reissusta sitten pysyteltiinkin tiukasti käynnissä, jotta Kaski ei olisi saanut enää yhtään syytä sinkoilla. Ori vaikutti hieman pettyneeltä, kun perinteisissä ravipaikoissakaan kukaan ei pyytänyt sitä etenemään mihinkään, mutta tyytyi kohtaloonsa. Olihan se saanut jo ottaa pienet kiihdytysajot.
"Ens viikon Kaski saa lähteä käsihevosena ravilenkeille", puhisin hikisenä Lissulle, joka oli saapunut katselemaan pesuoperaatiota, jota orille suoritin.
|
|
