Halavakan Salakavalakas "Salla"

[Pertti]

suomenhevostamma Halavakan Salakavalakas "Salla"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Entinen ravuri, joka juoksi meillä, myytiin muualle juoksemaan ja ostettiin lopulta takaisin kenttäratsuksi. Sellainen kehä tällä kertaa. Salla on ihana, ihana hevonen, joka halaa ja pussaa takaisin. Ratsujuttujen suhteen kapasiteetti ei päätä huimaa, mutta yritystä ja intoa ainakin on.

Päiväjärjestys
maanantai: puomeja / pikkuesteitä, kevyt treeni
tiistai: koulua
keskiviikko: maastoesteitä
torstai: kevyt treeni, koulua/maasto
perjantai: vapaa
lauantai: koulua / maasto
sunnuntai: esteitä

[Lissu]

29.06.2016 Katsaus kaunokaisen elämään

Salla on oikea kaunokainen, namupala, ihana elovenatamma. Eikä tämä ole pelkästään meidän ruusunpunaisten lasien läpi muodostamamme mielipide. 20.09.2015 Salla kirjattiin J-suunnalle, pisterivi ja kokonaispisteet olivat komeat 19 + 21 + 19 + 18 = 77p. eli KTK-II. Meitä on vähän kutkuttanut kokeilla KTK-palkinnon uusimista, ykkönen ei ole ihan hirveän kaukana.. Saa nyt nähdä, komeahan tuo kakkonenkin on. Lisäksi kaunokaisemme on sen verran ansioitunut näyttelyissä, että anomamme VIR MVA Ch vahvistettiin tänään.

Menestystä on niitetty muualtakin kuin näyttelykehistä. Ex-ravurimme kenttäura alkaa olla kasassa, Salla kiertelee vielä Cupeja, mutta muutoin tammaa ei kilpakentillä näe. Kotona valmentaudumme omalla porukalla sekä vieraiden silmien alla, itse asiassa juuri tänään varasimme tammalle pari estevalmennusta. Emme olekaan vielä olleet VP:n valmennettavana, mutta olemme kyllä kuulleet hänestä - ja pelkkää hyvää! Sallan lisäksi varasimme valmennuksia muillekin suomenhevosillemme.

Vaikka Sallan omasta juoksijanurasta ei oikein tullut mitään, mutta se kolme juoksijavarsaa ovat tehneet emäänsä parempaa tulosta raviradoilla. Ratsuvarsoista ei oikein voi sanoa mitään, ajan kanssa näkee, millaisia ratsuja Salla tekee. Arvon kanssa tehty, Jennyn omistama Varkaanvalkea ainakin näyttää hyvältä, jos ei muuta. Ori kääntyy pian kolmivuotiaaksi, emmeköhän me jotain palautetta kuule, kun Jenny alkaa ratsuttaa oria.

Kaikin puolin Sallalla menee siis oikein hyvin. Laatuarvosteluihin ei yllättäen ilmoittauduta vielä pitkiin aikoihin, ne jälkeläisnäytöt, ne jälkeläisnäytöt.. Ja muutenkin, valmentaudumme nyt huolella, tässä on kuitenkin paljon laatisvalmiita hevosia jonossa ennen Sallaa, vaikka tammalla jälkeläisnäytöt olisivatkin kasassa. Sitä paitsi mikä kiire tässä on?

[Lissu]

30.06.2016 Lainaohjastaja

Oikeastaan Pierre oli tullut valmentamaan Pyykkiä, mutta meneehän se Sallan liikutus siinä samalla. Meidän logiikallamme. Ja menihän se, Pierre oli ihana ja kävi ajelulla.

Tämän merkinnän on kirjoittanut Pierre

Kesäkuun viimeisenä torstaina suomenhevostamma Sallan liikutusnakki nasahti minulle, kun olin ensin lupautunut valmentamaan tallin toista hevosta. Minnekkään en kuitenkaan valmennuksen jälkeen päässyt livahtamaan, vaan punaraudikon tamman liikutus menisi kuulemma siinä sivussa. Sen verran hyvän liksan valmennuksen pidosta sain, että menisihän se torstai-ilta myös tällaisissa merkeissä. Salla-tamma kuikuili karsinastaan, jonne se oli nopeasti ohi pyyhältäneen rankkasateen takia viety, ja otti minut heti innoissaan vastaan. Kiinnitin hevosen mukaani nappaamalla narulla karsinaan ja aloin sukia karvapeitettä, jossa ei kuitenkaan kauheasti puunattavaa ollut. Salla hieman puhisi pettymystään ilmaistaen lopetettuani harjauksen liian pian ja siirryttäessäni varustamiseen. Entisenä juoksijana ja ratsuksi uudelleenkoulutetulle hevoselle olisi varmasti mukava palata vanhojen oppien pariin, joten päätin lähteä maastoilemaan tamma kärryjen eteen valjastettuna.

Tallipihalla talutin vetovermeisiin valjastetun Sallan kärryjen eteen ja sidoin kevyet koppakärryt tamman selässä olevaan silaan kiinni aisaremmeillä. Tarkistin kiinnitysten pitävyyden vielä kertaalleen ennen kuin hyppäsin ajurin paikalle ja maiskautin tamman liikkeelle. Salla vastasi käskyyni erittäin halukkaasti ja liikkui reippaasti mutta hallitusti pois tallipihasta. Olin joskus ennenkin käynyt samoilemassa Susirajan maastoissa, mutta edellisestä kerrasta oli jo tovi aikaa, joten pysyttelin näin tauon jälkeen vain hyvin merkityillä reiteillä, jotta löytäisin joskus takaisin tallillekin. Koska tamman treenisuunnitelmaan oli torstaille merkitty vain kevyttä treeniä, kuljimme paljon pitkiä käyntipätkiä leppoisten raviosuuksian saattelemana. Tamma oli oikein mukava ohjastettava miellyttämishaluisen luonteensa vuoksi, ja maastoretkemme olikin ohi nopeammin kuin ehtii kuuluisaa kissaa sanoa.

Tallipihalla irrotin kärryt tamman valjaista ja talutin pienoisen hien pintaan saaneen hevosen takaisin talliin, jossa ensitöikseni riisuin varusteet ja harjasin hevosen oikein tarkasti jokaista karvatupsua myöten. Tamma seisoi paikoillaan nauttien ja taisipa se välillä torkahtaakin, ainakin silmät luppasivat siihen malliin ettei uni ainakaan ollut kaukana. Harjauksen ja kavioiden puhdistuksen myötä nappasin riimunnarun ja kävelin Salla perässäni tarhoille, jonne se pääsi viettämään loppuiltaa muiden hevosten kanssa. Itse palasin vielä talliin ja vein tamman harjaämpärin oikealle paikalle ja putsasin hieman kuraiset valjaat aavistuksen kostutetulla rätillä ennen kuin pakkasin ne kasaan ja vein satulahuoneeseen.

[Lissu]

31.08.2016 Lässyn lässyn läpäti lää

Heti alkuun on pakko kehaista Sallan geenejä - tamman ensimmäinen kantakirjattu varsa, oma Hevimiesystävämme, palkittiin tämän kuun KTK-tilaisuudessa KTK-II -palkinnolla! Pisterivi ja kokonaispisteet jäivät vaatimattomimmiksi kuin emällä, mutta ei se mitään, kakkonen on kakkonen. Innolla odotamme, milloin Jenny ehtii kantakirjata Varkaanvalkean (jonka isäpappa Arvo sai myös KTK-II -palkinnon tämän kuun tilaisuudessa), voi vähän vertailla velipuolten pisteitä. Onhan oreissa tyyppi- ja rakenne-eroja vaikka muille jakaa, joten vertailu ei mene aivan yksi yhteen. On kuitenkin hauska katsoa ja pohtia yhteneväisyyksiä veljesten ja emän välillä, vetää vähän linjoja, mitä Salla on periyttänyt.

Salla itse ei ole viime tilannepäivityksen jälkeen saavuttanut mitään uutta. Elämä ja treenaus on jatkanut samoja ratoja kuin tähänkin mennessä, loukkaantumisilta on vältytty (pitänee koputtaa puuta, jotta niiltä vältyttäisiin tulevaisuudessakin) ja Cupeissa pyöritään samaan tuttuun malliin. ..eli pyörimme, mikäli olemme muistaneet lähettää paperit ajoissa eteenpäin. Itse asiassa tätäkin tulee näpyteltyä hevosrekan ohjaamossa hirveällä kiireellä ja ties kuinka monessa osassa, kisat ovat käynnissä. Tuloksia hehkutetaan/harmitellaan seuraavassa postauksessa (jos siinäkään), tämä olkoon nyt kisafiilistelymerkintä.

Pari viime päivää hurahti hevosia ja varusteita puunatessa, sekä viime hetken treenejä ja verryttelyjä tehdessä. Vaikka Salla onkin kenttäcupissa narrin ratsu, minä hoidin osan Sallan liikuttamisesta (narri treenasi, joku apulainen hoiti palauttelut, minä maastoilin). Sallalla maastoilu on ollut mahtavaa hermolepoa omien treenien ja alati kasvavan cupstressin välissä, ja sillä kai Sallan sekä muutaman muun pullanmurusen maastoilut on minulle cupviikon osalta nakitettukin. Ainakin maastoreissullamme raudikko pelasi kuin unelma, olin sitten kevyellä käynti-/ravihölkkä -lenkillä, vähän pidemmällä samoamisella tai hurjemmalla tukka putkella laukkasuoralla -reissulla. On tämä yksinkertaisesti valloittava hevonen, joka saa ihan liikaa herkkuja.

[Lissu]

08.10.2016 Hölkkää sinä humma

Eilisen vapaapäivän jäljiltä Salla pääsi tänään kärryjen eteen, kun valjastin tamman ajolenkkiä varten. Jos jumalaton tuuli jätetään huomiotta, keli on mitä mainioin; sininen taivas ja muutama pilvenhattara, lämmin auringonpaiste, ei lätäkön lätäkköä missään. Lisää näin upeita syyspäiviä, tosin vähän säädetyllä tuulen voimakkuudella, kiitos.
Kuten tavallista, liinakko oli kovin rakastavalla tuulella kun harjasin ja varustin sitä, koko ajan piti saada jutustaa ja pusutella. Perttikin käväisi ohi mennessään vähän supattamassa Sallalle mukavia, mokoma vanha pehmo.

Valitsin ajoreitiksi lyhyen, vauhdista riippuen noin 30-45min kestävän reitin, joka oli tasaista tietä metsän ja peltojen välissä, kääntöpaikka ja takaisin. Ei ihmeellinen rinki, vaan eipä niiden kaikkien tarvitse ollakaan. Salla oli niin tyytyväinen, kun pääsi vaihteeksi kärryjen kanssa liikkeelle, tamma muistutti erehdyttävästi Naantalin aurinkoa jo valjastettaessa. Pihasta Salla lähti yhtä hyväntuulisena, vähän verkkaisena kuin aina ennenkin.
Reissumme oli pääasiassa käyntiä ja vähän ravihölkyttelyä, hidasta ja tasaisen varmaa puksuttelua vailla kiirettä tai treenin yritystäkään. Tämmöistä harrastepuksuttelua todella löysin rantein. Välillä tuntui, että tuuli nappaa Sallan jouhet ja sitä myötä koko hevosen matkaansa, enkä minäkään erityisemmin nauttinut naamalleni lennähtäneistä koivunlehdistä. Mokoma puhuri olikin rauhallisen hölkkälenkkimme ainoa miinuspuoli, muuten ei ollut valittamista maisemissa tai hevosen toimivuudessa. Salla nyt onkin näitä tätiystävällisiä päännollauspuksuja.

Tallilla Salla sai aivan liian monta omenaa sekä paljon pusuja ja kehuja. Liinakko näytti niin tyytyväiseltä itseensä seisoessaan tallikäytävällä herkkuja odottamassa, ettei mitään rajaa. Vaan hienohan Salla on, ei se nyt ehkä ratsukapasiteetillaan loista, mutta tämän kultakimpaleen arvo onkin muualla.

[Lissu]

11.12.2016 Hölkkää sinä humma #2

Sieltä se joulu vain hiipii päivä päivältä lähemmäs. Vähitellen joulumieli on tarttunut minuunkin, vaikka yleensä saan muuten ihanan juhlan kaupallisuudesta sekä ylipirteistä (pikkuorava)joululauluista tarpeeksi jo marraskuussa. Joulumieli iskee sitten päälle erittäin epäkätevästi tammi-helmikuussa.
Nyt olen kuitenkin osallistunut erittäin mielelläni Susirajan jouluvalmisteluihin, ja kun talliradiosta raikaa vain muutama klassisempi joululaulu sekä Raskasta Joulua -versiot vähän joka kappaleesta, olen täysin tyytyväinen olooni. Talliin on ilmestynyt koristeitä, tallituvassa on pipareita, torttuja, pullaa, kaakaota ja glögiä sekä valtavasti suklaata. Pikkujoulujen ajankohtaa ei ole vielä sovittu, mutta talliporukan kanssa pitää ehdottomasti istua iltaa ja vaihtaa lahjoja!

Jouluun, ja talveen ylipäätään, kuuluu totta kai myös rekiajelut ja hiihtoratsastus, joista olemmekin muiden hevosten päiväkirjoissa puhuneet. Vaikka osallistummekin joulukuun Cupeihin ihan normaalisti, on hevosten liikutus ollut vähän kevyempää - joululoma se on hevosillakin.
Sallan viikkosuunnitelman estetreeni vaihtui varsin sujuvasti hölkkälenkkiin peltomaisemissa, kun minua ei oikeastaan huvittanut hypätä. Hetken harkitsin maastoa ratsain, mutta lopulta koppakärryt voittivat satulan. Salla oli oma, rakastava ja ihana hömelö itsensä alusta saakka, eikä tamman harjaamisesta tai varustamisesta meinannut tulla yhtikäs mitään, kun Salla halusi niin kovasti rakastaa minua ja pipoani.

Kaunis talvipäivä (aurinkoista, pakkasta kymmenen asteen hujakoilla), vireä, hyvä ajohevonen ja metsää sekä peltoa niin paljon kuin sielu sietää - kyllä kelpasi ajella! Raudikko toimi ajossa loistavasti, kuten aina, ja koko tunnin mittainen hölkkäilymme ajan olin suupielet korvissa. Kyllä silmä lepäsi niin maisemissa kuin Sallassa (vaikka katselinkin lähinnä takamusta ja niskaa), raudikko sopii suomalaismaisemaan kuin nenä päähän. On Salla noin muutenkin ihana, kuin nätin naaman ja sievän sävyn osalta, totta kai. Ihanaihanaihana korvanpäistä kavionkärkiin.

Tallilla Salla sai nauttia porkkanoista ja melassista muun talliväen "nauttiessa" äänenavauksestani, kun hoilasin kilpaa JP Leppäluodon kanssa Konsta Jylhän joululaulua.

[Lissu]

22.12.2016 Susiraja GP tai jotain sinne päin

Välillä huvittaisi jättää hevoset kokonaan joululomalle ja skipata joulukuun Cupit, mutta eiii kärsi, kuun päätapahtuma kuitenkin. Sitä paitsi taukoja tulee kuitenkin, kun eräät sekoilevat ilmoittautumisten kanssa tai unohtavat ne..
Koska Cupeihin ei kannata treenaamatta lähteä, hautasin ajatukseni maastoilusta (mieleni halajaa metsään jo ties kuinka monennetta viikkoa!) ja suuntasin Sallan kanssa kentälle hiomaan koulujuttuja. Tuntuu aina yhtä huvittavalta sanoa treenaavansa koulua hevosella, jonka taso huitelee sellaisissa korkeuksissa kuin helppo C.

Alusta asti Salla vastasi apuihin hyvin, mitä nyt oli hieman kovasuinen (olin jo toivonut sen vähän helpottaneen, ajossa en ole huomannut niin vahvaa kovasuisuutta kuin ennen - tai ehkä olen vain kuvitellut?). Pohkeita ja myös istuntaa tamma kuunteli oikein hyvin ja reagoi koko ajan pienempiin apuihin, mikä vei harmistustani kovasuisuudesta. Simppelit asetuksella ja taivutuksella pelaavat tehtävät sujuivat jouhevasti, vähitellen aloin ottaa mukaan pysähdyksiä ja peruutuksia sekä muitakin kuvioita kuin pääty- ja keski-ympyröitä sekä koko rata leikkaata. Täyskaartoja, kolmikaarista kieurauraa… Työstin tammaa käynnissä ja ravissa, ja vaikka itse sanonkin, meillä meni oikein hyvin! Muutamat temponlisäyspätkät ravissa pitkää sivua pitkin menivät mielestäni niin hyvin, että kyllä niistä seiskaa, tai jopa kasia saattaisi kouluradalla irrota. Tuomarinäkemys voisi tietenkin olla vähän erilainen kuin omani..

Laukassa riitti, että Salla kulki rentona ja tyytyväisenä, ja että laukan tahtia pystyi vähän säätelemään. Salla oli selvästi innoissaan saadessaan laukata reippaampaa tahtia kentän päästä päähän.
Simppeliä perustreeniä, joka sujui oikein hyvin. Salla niin ansaitsi kaikki porkkanat, jotka sille syötin.