Ähäkutti "Häkä"

[Pertti]

suomenpienhevosori Ähäkutti "Häkä"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Häkä on energinen, menevä pikkuori, jonka on välillä kokeiltava rajojaan ja kehiteltävä jotain jekunpuolikasta. Käytöksensä ja herkkyytensä vuoksi Häkä ei sovi lasten hoitoponiksi tai ratsuksi, vähän vanhempi ja kokeneempi väki pärjää ongelmitta. Taitavan, mielellään rauhallisen kuskin kanssa ori on hyvä yleispeli kouluun ja esteille.

Päiväjärjestys
maanantai: puomeja / pikkuesteitä, kevyt treeni
tiistai: koulua
keskiviikko: esteitä
torstai: kevyt treeni, koulua/maasto
perjantai: vapaa
lauantai: koulua / maasto
sunnuntai: esteitä

[narri]

04.07.2016 Täyttä häkää etiäppäin

Häkä on aloittanut uransa vauhdikkaasti nyt, kun se kilparadoille asti pääsi, reilu kolmekymmentä koulusijaa ja viitisentoista estesijaa kertovat, että kannatti kuntouttaa! Olemme tosin Lissun kanssa tulleet siihen tulokseen, että Häkä saattoi olla entiselle omistajalleen liian herkkä ja eläväinen tapaus, ja siksi se oli kinttuvian varjolla myynnissä. No, mene ja tiedä, meille ori kuitenkin sopii kuin nenä päähän. Kaksi varsaakin se on ehtinyt jo saada, kauniin Vilikutti-kimotamman sekä paljolti itsensä oloisen Turmeltajan Hilikutti -orin, joka jää varmasti pienhevoseksi. Molemmat varsat ovat oikein hienoja ja perineet hyviä ominaisuuksia myös isältään (kaiketi myös niitä huonompia, mutta niistä ei puhuta).

Tänään Häkän verkkapuomitreenissä päätin olla hurja ja kokeilla jotain uutta - ohjasajoa kavaleteilla! Pikkuori toimii kärryjen edessä myös oikein hyvin, se opetettiin ajoon osana kuntoutusta, joten miksi ei myös takaa ajaessa!
Häkä kyllä hieman ihmetteli, kun pyysin sitä kävelemään ulos ilman kärryjä ja jäin itse sen perään. Se seisahtui ja tuijotti hölmistyneenä taakseen ennen kuin matka jatkui reippaasti kentälle, oikein näin miten se ajatteli, että hulluja nämä akat. Olin kasannut pikku kavalettitehtäviä kentälle niin, että itse voisin kätevästi kipittää niiden vierestä samalla, kun Häkä tekisi hommat.

Olisin tietysti voinut kaksi kertaa miettiä, haluanko juosta juuri Häkän perässä, mutta treeni sujui kyllä kieltämättä paremmin kuin odotin! Ori tajusi ohjasajonkin idean vallan nopeasti ja oli mukavaa katsella vähän eri perspektiivistä, miten se teki töitä. Taivuttelua jouduimme hiomaan hieman enemmän, koska Häkä ei meinannut ensin hoksata sen ideaa näin ohjasajona, mutta se on kyllä fiksu pikku heppa. Kavaleteillakin se malttoi (parin kerran jälkeen...) odottaa ja tehdä hommat rauhassa, vaadin siltä nimittäin tänään melko hidasta, mutta aktiivista treeniä.

Pitkä ei homma ollut, eikä paria intensiivisempää pätkää lukuunottamatta kovin raskaskaan (jos tallinpitäjäsi väittää sinulle olevansa hyväkuntoinen, älä usko), mutta Häkä kyllä liikkui koko ajan oikein päin. Ja minäkin ehkä ainakin puoliksi oikein päin. Ori sai pari porkkanaa ja minä suorin suihkuun.

[Lissu]

15.11.2016 Me mentiin metsään

Hapero oli kyllä jo autollaan, kun huutelin hänen peräänsä maastoseuran toivossa. Onneksi Haperolla ei ollut kiire, ja sain kuin sainkin jonkun matkaani (oman tallin porukka oli aika tehokkaasti muissa hommissa kiinni, kentällä ratsastamassa tai maastossa ilman minua - pöh!). Ratsukseni olin valikoinut Häkäpojan, Haperolle suosittelin Ronsua.

Ronsu oli oma, rauhallinen itsensä, Häkä taas.. no, sillä oli virtaa, ja jo lähtiessä se tarttui Ronsuun. Olisi ehkä pitänyt valkata joku toinen ratsu, mutta pitää tämäkin liikuttaa ja kentällä vääntö ei huvittanut nyt ollenkaan. Vaikka olihan se huvittavaa, kun Häkä 144cm pärisi kuin mikäkin ES-jonne ja oli niiiiiiin tohkeissaan ja menossa. Menohaluja löytyi kyllä Ronsultakin, sillä ravin sijaan molemmat tarjosivat meille laukkaa. Että tämmöiselle reissulle tuli Haperoa pyydettyä.

Kyllähän se ravikin löytyi, hetkeksi; laukkaaminen alkoi kutkuttaa ratsastajiakin siinä määrin, että lopulta annoimme mennä. Ronsu oli Haperon alla oma, ihana itsensä, luottohevonen jonka saattoi antaa mennä ilman pelkoa apujen ignooraamisesta tai pöllöilystä. Toisin kuin Häkä. Ahem. Haperokin huomasi, että pikkuori vei minua ajoittain kuin litran mittaa (ja jestas, miten minä sain siitä kuulla!). Ehkä lievästi nolotti, olin punainen kuin paloauto. Hyvä vain, että Ronsu oli mukana, sillä tamman hidastaessa Häkäkin malttoi asettua ja hidastaa. Sitä Haperon virnettä..!

Kiitoksia ihan hirmuisesti Haperolle seurasta ja liikutusavusta! Komenna mut joskus Hengenvaaraan apukäsiksi, tuon kahvileipää tullessani.

[Lissu]

23.12.2016 Kinkunsulatushölkkää

"Hei ette viittis tulla auttamaan, Häkä suorittaa taas omaehtoista urheilua." Sarlotan äänestä oikein kuului, miten totaalisen loppu nuori nainen oli kyseisen orinviikarin kolttosiin.
"Totta kai, joku hakee kauhallisen rehua ja loput sit ottavat narun kauniiseen käteen", vastasin samalla kun koko tallituvallinen väkeä nousi ylös.
"Häkä ei olekaan hetkeen karannut, mites se nyt sillä tavalla?" Juuli kysyi Sarlotalta, joka kohotti silmilleen valahtanutta pipoa ylemmäs.
"Liukastuin, horjahdin, mokoma näki tilaisuutensa ja ampaisi matkoihinsa ennen kuin ehdin tehdä asialle mitään", Sarlotta puuskahti.

Häkä oli jäänyt ravaamaan tarhojen eteen. Ajoittain raudikko otti muutaman askeleen mittaisen pukkilaukkaspurtin saaden tarhaavat hevoset osallistumaan riehumiseensa. Sarlotta puuskahti, minä samaten.
"Pelkkä kävely ei sitten herralla riittänyt, kun piti matkalla kävelytyskoneeseen lähteä.." Sarlotta mutisi. Santeri hölkkäsi taaksemme rehukauha kädessään.
"Häkäjahtiin, tuleepahan meillekin vähän kinkunsulatushölkkää", sanoin. Muutama tallityöntekijä hymähti, Sarlotankin suupielet nykivät.

Vapautta maistanutta pienhevosta ei niin vain pyydystettykään - heittoni kinkunsulatushölkästä kalahti komeasti omaan nilkkaan. Vähintään vartin me koetimme pyydystää ja houkutella Häkää, kunnes lopulta Santerin onnistui rehukauhansa suosiollisella avustuksella napata Häkä kiinni.
"Kaikki kengät paikoillaan", Santeri huikkasi meille laittaessaan ketjua orin suuhun.
"Hyvähyvä", vastasin, "jos vihtit käyttää sen sisällä ja katsot kintut läpi? Jos haavoja ei ole niin sinne kävelytyskoneeseen vain", jatkoin. Väki hajaantui, Santeri lähti viemään Häkää, osa talliporukasta lähti syömään kesken jääneitä aterioitaan tai eväitään, osa lähti hakemaan liikutettavia hevosia. Paitsi Sarlotta, joka kuulemma kaipasi satulanjynssäysterapiaa.
"Häkä jumansviidu.." Sarlotta mutisi mennessään, enkä voinut olla hymyilemättä. Huomenna Häkä olisi taas Sarlotan suosikkeja, tai ainakin paremmissa kirjoissa kuin tällä hetkellä.

[narri]

03.01.2017 Hähäkutti

Hähäkutti on järjestänyt vähän liikaakin omaehtoista toimintaa viime aikoina. Aatonaaton karkureissun perästä se potki kengän irti vasemmasta etusestaan ja lohkaisi palan kaviota mukanaan, sellaisen, johon ei saanut enää kenkää takaisin. Otimme sitten orilta kaikki kengät pois, sen kun ei tarvitse kilpailla enää kuin cupeissa. Kavion pitää nyt antaa kasvaa rauhassa takaisin, jotta kengät voidaan lyödä takaisin. Kengittäjä ainakin sanoi, että kengättömyydestä ei pitäisi tulla ongelmia, koska Häkällä on hyvä kavioaines - kiitos ja ylistys, ei paljoa kiinnosta alkaa pelata bootsien kanssa. Ainoa ongelma tässä nyt on se, että talvikelit ovat kengättömälle hevoselle vähän liukkaita, etenkin kun ei ole maneesia. Ratkaisuna olemme kolanneet yhdestä hiekkatarhasta suurimman osan lunta pois ja Häkä on omalla rallittamisellaan kaivanut sieltä hiekat hyvin esiin. Ei enää liukastelua.

Liikutus on muodostunut suuremmaksi ongelmaksi. Osittain ori on kevyellä käytöllä, se ei ole lohjennutta kinttuakaan ontunut oikeastaan yhtään, eikä lohkeama nyt kuitenkaan ole niin suuri, että se haittaisi Häkän omaa elämää. Meidän elämäämme vain. No, joka tapauksessa, Häkää on koetettu liikuttaa keveästi sen verran, että pahimmat virrat pysyvät poissa, mutta kavioon ei tule ainakaan lisää rasitetta. Olemme ajaneet pari kertaa viikossa maneesille.
Tänään ajoin oria kahdella ohjalla takaa ja vain käynnissä, en uskaltanut ravia ottaa liukastumisriskin vuoksi. Häkä oli vähän eri mieltä asiasta, se steppaili ja hyppäsi pari kertaa pystyynkin kun pidätin sitä, ettei se sinkoaisi pois. Sen kummempaa ei kuitenkaan tapahtunut. Kun Häkä ei oikein muuta voinut, se alistui kävelemään ja toimikin oikein hyvin.

Että eipä tänään sen kummempaa. Hähäkutti ja silleen.

[Lissu]

Voi hyvin, edeltä mennyt.