Tuiskulan Tohveli "Tossu"

[Pertti]

suomenhevosori Tuiskulan Tohveli "Tossu"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Tossumainen tossunalusemme on äärimmäisen kiltti, nöyrä hevonen, joka ei kyseenalaista oikeastaan mitään. Ori on hellyyttävä, joskin välillä myös reppana, tapaus. Ihana, lauhkea haliponi.

[Lissu]

04.07.2016 Liikutusapua

Tossun tämänpäiväinen maastoköpöttely ulkoistettiin; Lea M. kävi ratsastelemassa tossunalusorhillamme heti aamutuimaan.

Tämäm merkinnän on kirjoittanut Lea M.

Olin hyvin onnellinen päästessäni hetkeksi pois omista tallikiireistäni moikkaamaan Susirajaan suokkiori Tossua. Olin sen vilaukselta joskus nähnytkin, joten ihan uudesta hevosesta ei ollut kyse. Päästyäni ulos autosta, astelin reippain askelin sisälle talliin hakemaan riimunnarua. Minulla oli jonkinlainen käsitys missä Tossu sijaitsi, mutten ollut ihan varma. Niinpä päätin uhkarohkeasti lähteä etsimään sitä, sillä tallilla ei näkynyt ketään. Kello oli kyllä senverran aikainen aamulla, etten ihmetellyt että kukaan ei ollut vielä saapunut paikalle.
Hyväksi onnekseni löysin Tossun aika kaukaisesta tarhasta. Sain sen helposti kiinni. Se käveli kiltisti vierelläni tallustellessamme kohti tallia. Minulla ei kyllä ollut hajuakaan, mitä tekisimme Tossun kanssa tänään. Päivä oli kaunis, joten voisimme mennä ehkä pienelle maastoköpöttelylle.
Tallissa harjailin Tossun, puhdistin sen kaviot ja selvitin harjan ja hännän. Se oli erittäin kiltisti käytävällä, ei hötkyillyt eikä hirnunut. Päätin, että en laittaisi sille satulaa. Hain satulahuoneesta suitsen ja puin ne Tossulle. Laitoin itselleni kypärän päähän ja sitten olimmekin jo valmiita lähtemään.
Nousin pihassa Tossun selkään korokkeelta ja lähdin kohti maastolenkkiä. Tossu meni ehkä hieman peloissaan eteenpäin. Se oli jännää, kuinka paljon paremmin hevosen liikkeet tunsi ilman satulaa. Toisaalta kyyti ei ollut minulle yhtä pehmeää. Tossu asteli varovaisesti eteenpäin. Se katseli tarkasti mihin astui. Ilma oli sopivan viileä, vaikka aurinko kyllä paisti pilvien välistä. Ilmassa tuoksui metsä. Yhdessä vaiheessa Tossu hieman säpsähti puussa juoksevaa oravaa, mutta siitäkin selvittiin.
Tallilla purin Tossulta suitset pois ja harjailin sitä vielä hetken. Ulkona oli alkanut hieman sataa, joten hain sen sadeloimen, jonka laitoin Tossulle päälle. Sen jälkeen lähdin viemään sitä takaisin tarhaan. Sanottuani orille heipat, lähdin tallia kohti. Siellä vein sen harjalaatikon paikoilleen ja pesin ja kuivasin kuolaimet. Huomasin olevani paljon rentoutuneempi kuin tallille tullessani! Nyt sujuisi arkikin paremmin.

[Lissu]

24.07.2016 Tossukan kuulumisia

Tossukin näkyy olevan hevosia, joiden kanssa puuhataan vaikka ja mitä, mutta joiden päiväkirjoissa tapahtuu valitettavan vähän. Elämä Tossun kanssa on sujunut pääasiassa vaivattomasti ja ilman yllätyksiä, ruunikko on yksi haliponi ja mitä miellyttävin ratsu. Esteillähän Tossua meinaa jänskättää, mutta reippaan ratsastajan kanssa jokainen eteen isketty este, myös ne, joissa on kaikkein jännimmät johteet, on ylitetty.

Kisaura on ollut jo piiiitkän tovin paketissa, Tossukka kiertää enää Cupeissa. Jälkeläisnäytötkin ovat olleet kasassa ties kuinka kauan, muutkin osa-alueet ovat kunnossa. Ainoa syy, miksei Tossu ole käynyt KERJ:n laatuarvostelussa, on meidän kohtalaisen pitkä valmiiden hevosten lista. Nyt lista on lyhentynyt siinä määrin, että Tossu on seuraava ilmoitettava, ellei tilanteeseen tule jotain yllätysmomentista johtuvaa muutosta.

Susirajasta puuttuu vielä oma pikku-Tossu, maailmalla on lähtenyt jo kolme. Tamma Malvikki ja ori Valitusvirsu ovat KTK-III -palkittuja (R-suunnalle molemmat), 40 KERJ-sijoitusta kisanneita hyväluontoisia suorittajia. Viimeinen varsa, tamma Turmeltajan Tassutossutin, ei ole vielä aloittanut kisaamista tai päässyt kirjoihin ja kansiin, mutta eiköhän neiti aikanaan ota puolisisaruksensa kiinni.

Tossun elämä ja teot ovat aika lailla sitä samaa kuin muillakin hevosillamme, mutta jos talli kasvattaa kenttä- ja yleishevosia, ei niitä eroa ihan hirveästi tule. Erona Tossun ja vaikkapa Ahvenen välillä on se, että Tossun kanssa on aina mukava puuhata, se on mutkaton hoidokki ja hyvä ratsastaa, nöyrä ja yritteliäs. Vaikka ajoittain onkin totaalisen lapanen.

[Lissu]

07.08.2016 Tossuttelua

Liikutin Tossun heti aamusta; kevyttä koulutreeniä puomien kanssa.
Hain Tossun puolijuoksua tarhasta (sadekuuro yllätti), harjailuun ja varustamiseen käytin turhankin paljon aikaa, osin sadekuuron, osin Tossun ylitsevuotavan söpöyden vuoksi. Ori nautti harjailusta ja rapsuttelusta täysin rinnoin, ylähuuli pitkänä ja niiiiin rentona, että.

Sadekuuron mentyä ohi talutin Tossun kentälle ja aloittelimme verryttelyn. Pikkulapanen kulki aluksi vähän säästöliekillä, sain herätellä Tossua melkoisesti ja pyytää reippaampaa menoa. Askellus oli alkuun aika vaatimatonta, hitaanpuoleista ja vähän voimatonta, takaosa ei ollut kunnolla mukana. Kuuliaisena hevosena ruunikko teki kaiken mitä pyysin, moottorin käyntiin saaminen ei ollut temppu eikä mikään. Kovin lennokkaita askelia en Tossusta saanut irti edes treenin loppupuolella, mikä jäi vähän harmittamaan.

Etukäteen kasatut puomit olivat kaikki ravipuomeja, suoralla uralla oli pidempää ravia helpottamaan pari puomijonoa, ja kentän keskellä oli puomeista tehty pieni puoliympyrä kylkijumppaa avittamaan. Tossu teki reippaasti ja nöyrästi töitä, askel ei tosiaan ollut kovin lennokasta, mutta yritystä oli senkin edestä. Askel sentään piteni ihan näppärästi puomien avulla, vielä kun niitä jalkoja saisi nousemaan vähän enemmän, ettei meno näytä ihan hiihtämiseltä. Tavoitteena olisi kuitenkin ilmavampi, pitkä ja tahdikas ravi.
Käynti ja laukka rullasivat paremmin, ja Tossu tosiaan yritti parhaansa kaikissa askellajeissa. Taitaa kyllä olla koulutunnin paikka, vaikka ori miten on kiltti, nöyrä ja yritteliäs, jotain pikkuvinkkejä tuon ravin työstämiseen olisi mukava saada vanhojen vinkkien lisäksi. Joku uusi oivallus voisi antaa tarvittavaa lisäpotkua omiin rutiineihin, saisi vähän ravisteltua omiakin kuvioita (niissähän se vika on, sitä jämähtää paikoilleen aivan liian helposti.)

Tallissa pari porkkanaa Tossun suuhun, harjaus ja hevonen takaisin tarhaan.

[Lissu]

05.09.2016 Palkintoja, pohdintaa, päättömyyksiä

Tossun kevyen liikunnan päivä (tunti kävelytyskoneessa ja juoksutus myöhemmin) sopii mainiosti tyhjänjauhamiseen, josta minä niin kovasti pidän. Kotiympyröistä ei juuri ole kerrottavaa, samaa vanhaa treeniä sekä yksi kouluvalmennus, jonka Lea M. kävi pitämässä. Tutun tallipihan ulkopuolella on tapahtunut vähän enemmän; viime kuun KERJL-tilaisuudessa Tossu palkittiin hienosti KERJ-I -palkinnolla! Kokonaispistesaldo oli 102,5 pistettä, johon olemme luonnollisesti erittäin tyytyväisiä. Vieras paikka sekä jännittävä tilanne meinasivat vähän jänskättää Tossua, mikä näkyi liikkeissä (nykivää, lyhyttä, tikuttavaa). Onneksi hanipöö vähän rentoutui päivän edetessä, eikä esittänyt tuomaristolle totaalista pikkuponitöpötystä. Samassa tilaisuudessa Lellu sai KERJ-II -palkinnon ja Paula KERJ-I -palkinnon. Saman palkinnon saivat myös Kanan emä ja Kujeen isä, joten päivä oli Susirajalaisten (sekä Susirajalaisten sukutaulujen) osalta erittäin menestyksekäs. Onnittelut mattylle ja dookielle!

Seuraava etappi on SLA, sitten Tossun laatispyörimiset ovat ohi. Toinen tärkeä, vielä toteutusta vailla oleva asia on saada aikaiseksi Susirajan pikku-Tossu. Tamma sentään on valittu, emmekä me toivon mukaan pyörrä päätöstämme.. Olemme narrin kanssa pyöritelleet Tossu x Kiukku -yhdistelmää mielissämme sekä paperilla, ja tulleet lopputulokseen "no miksipä ei". Saa nyt nähdä, milloin Kiukku astutetaan, varsa-asia saattaa hyvinkin olla näitä "tapahtuu joskus ja jouluna" -asioita.
Kaiken kaikkiaan Tossun kanssa menee siis erittäin hyvin. Lajilaatuarvostelun myötä yksi iso virstanpylväs on saavutettu. Hetkeen ei tarvitse tapahtua mitään jännittävää, ettei Tossu-raasu mene vallan pois tolaltaan kaiken jännittävän ja uuden ja oudon edessä. On se yksi hölmö pieni höpötti.

[Lissu]

09.10.2016 Syksyn säveliä maastoreissulla

On tämä käteää, kun saa nakitettuja vanhoja tuttuja liikuttamaan hevosia! Törmäsimme pitkästä aikaa Velmaan tässä jokunen tovi sitten, ja narrin varatessa valmennusta omalle tammalleen onnistuin hankkimaan liikutusapua Tossukalle.

Tämän merkinnän on kirjoittanut Velma

Kolea syystuuli ei tarhassa norkoilevaa Tossua haitannut. Ori lymyili tarhan portilla keltaisensävyisen koivun juurella, ja katseli odottavaisena ohikulkijoiden perään. Minun oli määrä järjestää jotakin mukavaa tekemistä orille täksi päiväksi, ja mitä olin kuullut, Tossu oli varsinainen mammanmussukka.
Tossu oli ehtinyt aamupäivän aikana keräämään jalkoihinsa melkoisen mutakerroksen, mutta ei pistänyt pitkää harjaustuokiota lainkaan pahakseen, päinvastoin! Kuntoonlaitto sujui varsin leppoisissa merkeissä Tossun nojaillessa hoitopaikan ketjunaruihin samalla kun kurakerros karisi maahan pyyhkeen ja juuriharjan avustuksella.

Pian puhtoinen Tossu seisoi valmiina tallipihalla tähyillen korvat hörössä ympärilleen. Olin ajatellut tänään tuulettaa sekä hevosen että kuskin ajatuksia pienellä lenkillä lähimaastossa.

Tossu köpötteli tyytyväisen oloisena kapeahkoa hiekkatietä pitkin. Annoin sen hieman venytellä kaulaansa, vaikka pidinkin kevyen tuntuman, mikäli ori sattuisi säikähtämään jotain. Kuuleman mukaan Tossu olikin nöyrästä luonteestaan huolimatta hieman ujo ja säpsy, joten silmät ja korvat oli hyvä pitää auki.

Sopivilla pätkillä otimme hieman ravia, mutta muutoin etenimme rauhallisesti nauttien ruskan värjäämistä syysmaisemista. Vaikka parhain väriloisto oli jo mennyt ohi, lehtipuut olivat silti kauniita kullankeltaisessa kuoressaan. Tossu tuntui selkään rennolta ja tasaiselta, mutta saattoi silloin tällöin ottaa muutamia sivuaskeleita kummastellessaan suurta kiveä tai oudon näköistä ojanpengertä.
Maastoreissu huipentui lopuksi laukkaspurttiin koivujen reunustamalla hiekkatiellä. Tossun kaviot rummuttivat maata vasten ja yöpakkasissa muotoonsa jämähtänyt hiekka lensi vaakatasossa tienreunoille. Vaikka Tossulla ei tuntunut olevan turhaa pöllöenergiaa, se tuntui nauttivan päästessään avaamaan lihaksiaan kunnon laukalla.

Mielellään ori olisi jatkanut pidempäänkin, mutta lyhyen ravipalautuksen jälkeen annoin Tossun kävellä tuttua tallitietä vapaalla ohjalla. Tossu pärskähteli vähintään yhtä tyytyväisenä kuin ratsastajakin, vaikka edessä taitaisikin olla uusi puunausoperaatio!

[narri]

13.11.2016 Takapajulan isänpäivämarkkinat

Takapajula on kova järjestämään markkinoita ja muita toritapahtumia merkkipäivinä. Eli isänpäivämarkkinat! Mitä olisivatkaan markkinat ilman talutusratsastusta. Normaalisti Takapajulan ratsastuskoulu järjestää talutukset, heillä kun hevoset ovat kuitenkin tottuneempia sellaisiin hommiin, kuin mitä meidän Vakavastiotettavat Kilpahevosemme. Nyt ratsastuskoulu kuitenkin järjesti isänpäiväkatrillin ja meiltä kysyttiin korvaajia talutukseen. Ja totta kai meillä on niitä luotettavia suokkeja, joiden kyytiin lapset (ja mikseivät aikuisektin!) voivat kiivetä. Mukaan valitsimme Tossun ja Hempan, Tossun sen umpikiltteyden vuoksi ja Hempan, koska se on luotettava ja oikein kunnon liinakko tukkajumalasuokki - eikä vielä edes klipattu, joten talvikarva on muhkea... Hemppa päätyi vetämään rekeä, onneksi lumet tulivat tännekin!. Ja totta kai pakkasimme mukaan myös Sierran, joka veti pinkeissä valjaissa pinkkiä pulkkaa ja oli lasten siliteltävänä.

Laitoimme kaiken varalta Tossulta korvat kiinni ja päälle vielä sievän jouluisan korvahupun (jaa miten niin jouluun on yli kuukausi?), jotta sitä eivät äänet pääsisi häiritsemään. Hemppa ei sellaisia kaivannut, joten vain harjasimme sen ekstrahyvin ja selvitimme jouhet. Tukka jäi auki, mutta molemmat orit saivat häntäänsä sievän ranskanletin. Olemme hankkineet Susirajaan muutaman terapiavyön talutusratsastuksia varten (ja siis itsehän emme koskaan käytä niitä, paitsi että aika usein). Olemme huomanneet, että ihmisistä on mukavampaa istua hevosen selässä, eikä satulassa, eikä aikaa mene turhaan jalustimien kanssa ähräämiseen vaan pienemmätkin lapset voivat pitää kiinni terapiavyön kahvasta.

Suosio oli melkoinen! Hemppa ja Tossu toimivat molemmat loistavasti työssään, vaikka huomasimmekin huvitukseksemme tietyn kaavan. Vanhempi väki tuli juttelemaan Hempan luokse muistojaan omista liinakoista suokeistaan, annoimmepa parin vanhan hevosihmisen ajaa rekilenkkinsä itse ja kiipesimme itse kyytiin nauttimaan menosta! Sierra veti lapsia luokseen, onhan se pieni ja pörröinen ja lempeä, Tossu taas sai kehuja upeasta, erikoisemmasta väristään. Erikoisempi ja erikoisempi, mutta käsittääksemme pitkälti ainoat ei-rautiaat suomenhevoset Takapajulassa löytyvät juuri Susirajasta. Vaikka alkuun vähän arvuuttelimmekin, olisiko tilanne sittenkin liian jännä Tossulle, se ylitti kaikki odotukset! Se rentoutui todella nopeasti huomattuaan päätyneensä tutulle kylälle, tutun kaverin ja ihmisten kanssa. Ori suhtautui työhönsä todella vakavasti ja oli milloin silitettävänä ja milloin kuljetti eri-ikäisiä ratsastajia turvallisesti reittiämme pitkin.

Markkinat olivat kyllä taas niin mukava kokemus. Pisteemme oli todella suosittu ja hevosten ruokataukojen aikana jutustumme monen ihmisen kanssa milloin hevosista, milloin kaikesta muusta. Meille myös tarjottiin hernesoppaa ja lettuja välipalaksi, jotta jaksaisimme vetää loppuun asti. Hevosetkin saivat runsaasti reipasta, tasaista käyntiliikuntaa, Hemppa nyt ravuutti ihmisiä reessään, mutta eipä tämä mikään voimannäyte ollut vaan mukava yhteisöllinen tapahtuma kyläläisten kesken.

Ja ratsastuskoulun katrilli oli muuten hieno myös, mitä nyt kertaalleen yksi poni esitti pienen pukkinäytöksen - onneksi selässä oli tomera ratsastaja, joka laittoi poninsa pian takaisin jonon jatkoksi!

[narri]

26.11.2016 Tossu suksilla

Ei tosin Tossu itse, vaan Lissu. Tossu kiskoi. Eli hiihtoratsastuspäivä! Takapajulassa on ihanan valkoinen lumipeite ja me olemme puuhanneet tallilla porukassa vähän kaikkea muuta, kuin treenanneet ja valmentautuneet. Lumi ei ole saanut pelkästään hevosia innokkaiksi, vaan myös talliporukan. Milloin olemme valjastaneet hevosia reen eteen, milloin pulkka- tai hiihtoratsastaneet, on tehty toki hankilaukkaakin (enemmän hauskuuden kuin treenin vuoksi, mutta hei, on siitä hyötyä!) ja niin edelleen. Pertti on puistellut päätään joka kerta tullessaan ajolenkiltä ravurin kanssa, kun milloin kukin ratsupuolella on saanut uuden loistoidean.

Tänään oli Tossun aika päästä hiihtoratsastusratsuksi. Minähän en suksia jalkaani laita, en ole koulun pakollisen hiihdon jälkeen laittanut, en edes koskenut monoihin, enkä ole muuttamassa sitä asiaa. Joten Lissu oli se, joka laittoi sukset jalkaansa ja minä se, joka varusti Tossun asianmukaisesti. Myös korvatupoilla. Ori on opetettu huolella vetämään hiihtäjää perässään (alkuun suksien rahina lumea vasten oli kamalaa), mutta vieläkin sillä pidetään tuppoja korvissa, lähinnä siksi, että se on mukavampi hevosellekin. Eipähän jännitä turhia, vaikka miten on porkkanaopilla tottunut siihen, että joku hiihtää perässä kirjaimellisestikin.

Olemme rakennelleet jonkinlaista pikku radantapaista jo tuleesta lumesta, siinä on pari hyppyriä, muutama este hevosille, pujottelua, mutta ei ainakaan vielä sen kummempaa. Siellä on itse kukin syönyt lunta ja nauranut itsensä kipeäksi. Tossun ja Lissun kanssa emme tänään tosin tehneet kovin vauhdikasta hommaa. Etenimme pääasiassa letkeällä ravilla ja pujottelimme, minä samalla taivutellen oria. Vähän voi yhdistää treeniä ja hauskanpitoa. Muutaman kerran myös hyppäsimme ja Lissu hyppyröi, mutta rauhallista tahtia etenimme - toki sen verran lujaa, että hyppyrihypystä tuli sujuva eikä pelkkä lätsähdys alas. Revittely pidettiin kuitenkin mininmissä.

Tossu hikosi kuitenkin kiitettävästi, joten tallille palatessamme Lissu meni kuoriutumaan lumisista vaatteistaan samalla, kun minä pesin Tossun ja annoin sille porkkanat.

[Lissu]

23.12.2016 Maailman lutuisin Tossu

Mihin ihmeeseen aika on hujahtanut? Tossun kanssa alkaa olla se tilanne, että SLA huhuilee nurkan takana. Vastahan tämä meille tuli ja..! Lapasen temperamentilla varustettu ruunikkomme on vakikalustoon kuuluva, että meidän piti talliväen kanssa alkaa ihan pohtimaan, milloin Tossu meille tuli. Sama haikea muistelulinja jatkui, kun aamupäivällä hain orin tarhasta ja aloin harjailla ja varustaa sitä pientä kenttäpyörimistä varten. Juttelin puoliksi itselleni, puoliksi Tossulle, miten äärettömän kiva hevonen se on, ja mitä kaikkea yhteiseen taipaleeseemme on mahtunut.

Tunteroisen ajan työstimme koulujuttuja, melko simppeleitä perusasioita pysähtymisistä ja peruutuksista temponvaihteluihin, pohkeenväistöistä siirtymisiin. Kertaalleen ori säikähti, kun traktorin luota kuului rymyä (kauha ei ilmeisesti osunut kerrasta etukuormaajaan tai jotain vastaavaa, kolinasta päätellen), ja pohkeenväistö vaihtui säikyiksi sivuaskeliksi. Uljas jänishousuni ei sentään karannut paikalta.
Kertapelästystä lukuun ottamatta kaikki meni hyvin, oikein sujuvasti ja vailla ongelmia. Joskus treeni menee päin helvettiä, joskus ihan okei, joskus taas tekisi mieli soittaa Olympiakomitealle ja tarjota palveluksiaan. Tänään oli ehdottomasti sellainen päivä, kun harkitsin vakaasti kaivavani Olympiakomitean yhteystiedot. Toki Tossu noudattaa saamiaan apuja pilkuntarkasti, eivätkä onnistumiset tämän hevosen kanssa ole niin erikoisia kuin vaikkapa jonkun Ahvenen. Mutta kyllähän se mieltä lämmittää, kun hevonen liikkuu hyvin ja toimii - kaikki se valmentautuminen ja tunneilla kiertäminen ei ole mennyt hukkaan, minä osaan ratsastaa!

Itsetunnonkohotustreenin jälkeen Tossukka sai niin paljon haleja, pusuja, rapsutuksia ja porkkanoita, että orin karsinan ulkopuolelta alkoi kuulua vähän tirskuntaa. Kiitos, armaat työntekijämme.. Hetkellinen närkästykseni kuitenkin pyyhkiytyi pois Tossun pehmeän hörähdyksen myötä. Jestas, miten ihana hevonen voikaan olla.