|
|
Post by Pertti on Jul 6, 2016 13:38:38 GMT 2
suomenpienhevostamma Kaarnalaivan Kikapo "Kaapo" omistaa Susiraja Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä. Omat sivut.Kaunis kenttävahvistuksemme Kaapo on pirteä, energinen pikkutamma, jonka innokkuus ja yritteliäisyys ovat omaa luokkaansa. Valitettavasti pienhevostammassa on myös sählärin vikaa, kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, ja joskus jalkoja tuntuu olevan enemmän kuin neljä. Päiväjärjestysmaanantai: verryttelyä sileällä / koulutreeni tiistai: puomeja / esteitä keskiviikko: maasto (ratsain tai ajaen) torstai: koulua perjantai: vapaa lauantai: verryttelyä sileällä sunnuntai: puomeja / esteitä |
|
|
|
Post by narri on Dec 9, 2016 15:03:52 GMT 2
09.12.2016 Kaapo kaunistus
Kaapokin on jo palkittu KTK-II -palkinnolla (on ilo omistaa niin monta hyvärakenteista hevosta!) ja onpa sillä kolme varsaakin. Tamman oma kisaura on niinikään paketissa, nyt vain odotellaan, että jälkeläiset kilpailevat ja näin, jotta Kaapo pääsee laatuarvosteluihin. Arvon kanssa tehty hieno pieni orivarsa, Saarnisoihtu asuu alaeran Kielokorven Kartanossa, dookielle myyty, todella paljon emäänsä muistuttava Tervatassu on kilpaillut jo varsin hyvin ja meille kotiin jäänyt orivarsa Vainajainvalssi on aloitellut kisauraansa lupaavasti. Uskoisimme, että Kaapon kanssa laatuarvostelu venyy ennemminkin siksi, että sen edellä jonossa on useita hevosia eikä siksi, ettei Kaapo valmistuisi.
Pari päivää sitten Jukolassa järjestetyt itsenäisyyspäivänäyttelyt kutsuivat myös Kaapoa Suloisin olemus -luokkaan. Pidimme peukkuja tammaa varten, koska onhan se nyt syötävän suloinen otus! Itse esitin luokassa myöhemmin myös Outin, Lissu oli mukana Kakaran ja Leivon kanssa (ja toivoimme, että luokassa ei arvostella luonnetta).
Sääli kyllä hyvin suloisesti esiintynyt Kaapo ei yltänyt kärkeen, vaikka ihan hyvä sijoitus kuitenkin tuli 7/17 ei tuonut ruusuketta, mutta tamma sai erikoismaininnan Söpöin ilme - ja siitä me olemme kyllä kaikki samaa mieltä! Hyvää mieltä muutenkin lähdettiin hakemaan, ei ruusukkeita (vaikka nekin olisivat kelvanneet). Kaapo ainakin itse vaikutti tyytyväiseltä erikoismainintaansa ja siihen, että sitä tultiin rapsuttelemaan odottelualueella.
|
|
|
|
Post by narri on Jan 3, 2017 14:33:34 GMT 2
03.01.2017 Kaapo kipittää kolistellen
Eli kolmen koon sääntö. Tamman elämässä sinänsä ei ole tapahtunut sen kummempia, eli kuulumiset ovat sitä edellistä, kantakirjapalkinto saatu, varsoa muutama ja sillä lailla. Eli sitä vanhaa huttua ja Kaapon treeniä normaalimeiningillä. Viime aikoina tosin etenkin koulutreeni on meinannut mennä penkin alle, kun Kaapo ei ole malttanut keskittyä oikein mihinkään mitä olemme tehneet. Tänään tammalla oli puomi/estepäivä ja päätin huonosti menneiden koulutreenien vuoksi laittaa pelkkiä puomeja kentälle ja koettaa niiden avulla motivoida Kaapoa vähän parempaan suoritukseen.
Pääty-ympyröille laitoin laukkapuomeja eri välein, toisessa päädyssä lyhyillä väleillä ja toisessa pitkillä. Pitkillä sivuilla taas oli ravipuomeja, ensin kolme pidemmin askelein, sitten käyntisiirtymä ja vähän volttia molempiin suuntiin.
Kaapo meinasi innostua ihan hirvittävän paljon pelkästään siitä, että kentällä oli puomeja. Ei luvannut ihan hirvittävän hyvää tulevaa kouluhommaa ajatellen. Enkä edes miettinyt kuin ihan perus muutoksia askeleessa, siirtymisiä, taivutuksia, ehkä vähän avoa siihen päälle. Alkuverkat kuluivat siihen, että koetin rauhoitella Kaapon menoa, kun se meinasi seota askeleissaan vilkuillessaan puomeja. Kyllä se aina rauhoittui, kun sitä pyysin, mutta kuten tammalla on tapana, se jätti sen jossain kohtaa kesken alkaakseen taas jossain kohtaa hötöstää.
Itse treeni meni taas vähän miten meni. Kaapo kyllä aina yritti keskittyä, kun sitä ratsastin, mutta jossain kohtaa se kuitenkin aina levisi se paketti käsiin. Sinällään positiivista, että puomeilla, volteilla ja avossa (kyllä, sitäkin sain tehtyä!) Kaapo keskittyi kyllä oikein hyvin. Mutta kun väleissä yritin ratsastaa tammaa samaan tyyliin, se oli sellaista soutamista ja huopaamista. Kolme hyvää askelta, kuusi huonoa. Tätä linjaa jatkettiin melkein tunnin verran - hyvä suoritus, muutama ok askel, paketti leviää.
Eipä siinä. Kaapo kuitenkin yritti parhaansa ja oli oikein hyvä ne pätkät, jotka olivat hyviä. Pakkasta oli rapsakka kymmenen astetta, joten pesun päälle tamma päätyi kahdessa loimessa karsinaan kuivamaan.
|
|
|
|
Post by Lissu on Mar 5, 2017 13:43:08 GMT 2
05.03.2017 Note to self; lisää estevalmennuksia
”Kaapolla on sitten taas noita päiviä”, Sarlotta totesi kuivakasti katsellessaan menoamme Korpun selästä.
”Ei kyllä tarvitsisi”, puuskahdin ohjatessani Kaapon jälleen kolmesta kavaletista tehdylle innarille. Kuten aivan liian monta kertaa aikaisemminkin, innokas pikkutamma otti – estelyistäni huolimatta – puolikkaan ylimääräisen askeleen koikkelehtien innarin miten kuten yli. Ihme, ettei yksikään kavaletti lähtenyt mukaan..
”Kauanko sä olet meitä tuijotellut?”
”Tulin just, alkuverkkoja ratsastelen. Ristikolle ja pystylle Kaapo kuitenkin teki ihan hyvät hypyt.”
”Siitä saanee kiittää noita laukkapuomeja.”
Hopeajouhellamme oli taas näitä rallikuskipäiviä, kun vauhtia ja intoa löytyi kuuntelukyvyn kadotessa. Kaapo kyllä yrittää kovasti, mutta se ei auta, kun askel ei passaa eikä niitä jalkoja ole niin tarvis nostaa (tämä siis Kaapon mielestä). Koetahan siinä saada avut läpi, kun rouva juoksentelee pumpulit korvissa..! Yksittäisesteet olivat tosiaan sujuneet oikein hyvin, todennäköisesti juuri laukkapuomien avulla. Kisoissa ei kuitenkaan ole mitään apuhärpäkkeitä. En aina kykene uskomaan, että tämänkin tamman kanssa on kierretty kenttäkisoja hyvällä menestyksellä.
”Jatkan noiden yksittäisten ja suhteutetun välin kanssa, innarit on sun”, huikkasin Sarlotalle joka otti ensimmäisiä laukannostoja Korpun kanssa. Leuka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä.
Kaapon into vain kasvoi, kun se pääsi vähän isommille esteille. Yksittäisesteet sujuivat, jos niissä oli laukkapuomit apuna, ilman niitä menestys oli vaihtelevaa. Suhteutetuilla väleillä meno oli aivan samanlaista, välillä sujui, välillä ei. Vaikka miten tein puolipidätteitä, otin välillä ympyrää ennen estettä, istuin niin syvällä ja tiivisti satulassa kuin osasin ja ties mitä niin ei, kun Kaapo halusi lähteä hyppyyn askelta liian aikaisin tai tehdä pari ylimääräistä tipuaskelta niin minulla ei ollut asiaan mitään sanomista. Pari hyvää hyppyä ja kivaa pätkää eivät korvanneet heikompia osuuksia.
”Taitaa olla taas tehotreenin ja valmentautumisen paikka”, totesin enemmän itselleni kuin Kaapolle loppuverrytellessäni.
Ja Sarlotta perhana meni ja veti Korpun kanssa niin hyvää harmonista treeniä, että vain taustan enkelikuoro puuttui.
|
|
|
|
Post by Lissu on Apr 16, 2017 13:57:53 GMT 2
16.04.2017 Kohti kenttälaatuarvostelua ja muuta lätinää
Kaapon kanssa suunnataan ensi kuussa KERJ:n laatuarvosteluun. Laatuarvostelukoitoksen lisäksi edessä häämöttää näyttelyt tai pari; tammalla on ennestään pari irtoSertiä, joten viimeisenkinpitäisi irrota. Toivotaan parasta!
Tamma itse ei ole ainoa näyttelyissä menestynyt; tytär Tervatassu on napannut VSN:n näyttelyistä CH:n ja NJ:n näyttelyistä MVA-SERTin, oma Vainajainvalssimme taas on neljän sertin Champion. Kumpainenkin on KTK-II -palkittu, aivan kuten emänsäkin.
Laatuarvosteluun hiljalleen valmistautuminen on aika lailla ainoa isompi asia, joka viime aikoina on tapahtunut. Toki Kaapon kanssa on tehty ja koettu paljon isompia ja pienempiä arjen kommelluksia, iloja ja suruja, joista kyllä saisi runoiltua merkinnän jos toisenkin. Etenkin niistä estetreeneistä.. Tämä viikko on mennyt maastoillessa ja maastakäsin työstäessä. Tai siis Sarlotalla ja Krissellä on mennyt, kaksikko on vastannut Kaapon tämän viikon liikutuksista. Yritteliäs pikku sählärimme on saanut paitsi vuolaita kehuja, myös turhautuneita huokauksia. Minulla ja narrilla on ollut harvinaisen hauskaa kuunnella selontekoja Kaapon päivän liikuntasuorituksista!
Viimeistään toukokuun puolella otamme taas vetovastuun Kaapon treeneistä. Ensi viikolla Krisse lähtee Takapajulan ratsastuskoululle parille estetunnille, mikä tekee etenkin Kaapolle erittäin hyvää. Onhan pikkuhopealla hyppyrutiinia ja tuloksia, mutta ei se meno aina siltä näytä! Saamme kyllä narrinkin kanssa varata tunnin tai valmennuksen, useammankin, ennen laatuarvostelua, jotta saamme varmasti Kaaposta irti parhaan suorituksen. Ulkopuolinen näkemys tekee aina hyvää, tuulettaa omia ajatuksia ja huomaa ne asiat, joille itse on sokeutunut.
|
|
