|
|
Post by Pertti on Aug 3, 2016 16:32:00 GMT 2
suomenhevosori Pahankantaja "Kaakki" omistaa Susiraja Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä. Omat sivut.Päiväjärjestysmaanantai: maastoon tiistai: pikkuesteitä (max. 70cm) keskiviikko: verryttelyä sileällä torstai: vapaa perjantai: koulua lauantai: maastoon sunnuntai: esteitä |
|
|
|
Post by narri on Aug 7, 2016 20:42:17 GMT 2
07.08.2016 Kaakki mikä kaakki
Kaakilla oli taas näitä päiviä. Sipulin kanssa tehdyn innaritreenin perästä hain tallista ihanan mustan komistusorimme, jolla oli myös tänään estepäivä. Tämähän on taas tällainen hieman tuulellakäyvä poninpuolikas, jolla on aivan mahtavia päiviä, jolloin kaikki sujuu kuin tanssi tai ainakin melkein, kun vähän näkee sitä viennin vaivaa. Sitten on näitä päiviä - kuten tänään -, kun Kaakki ei vain saa langan päästä kunnolla kiinni. Jo varustaessa ori pyöri ja hyöri, eikä halunnut ottaa kuolaimia suuhun eikä pysyä paikallaan selkäännousussa tai vyötä kiristäessä tai jalustimia säätäessä. Ei vain oikein ottanut onnistuakseen.
Verkassa ori ravasi ja laukkasi pää ylhäällä, selkä notkolla ja minä koetin olla selässä ohjat löysänä. Tuntuma ei saanut Kaakkia hermostumaan, eikä juoksemaan pahemmin alta pois, mutta ei toisaalta rauhoittanutkaan sitä lainkaan. Lisäksi siitä se kyllä hermostui, että otin pidätteen. Niinpä päätin jättää ohjat lähinnä näön vuoksi sellaiselle pienelle tuntuman tapaiselle ja koettaa ratsastaa Kaakin edes pohkeen eteen, jos nyt ei tuntumaa kohti.
Kaakki rauhoittui jonkin verran, kun keventelin sillä rauhalliseen tahtiin vartin verran. Ohjaa en ottanut tuntumalle, jotta en vahingossakaan menettäisi jo tehtyä työtä orin rauhoittelemiseksi. Niinpä innarisarja muuttui kohdallamme lähinnä kavalettien ravaamiseksi ja pariksi hypyksi ravista.
Ei nyt ehkä ihan päivän alkuperäisen tavoitteen mukaista, mutta siihen nähden, etten alun perin saanut oria tuntumalle päinkään, pääsimme hyvään tulokseen. Kaakki kuitenkin rauhoittui, alkoi liikkua enemmän takaosallaan - ei nyt suorastaan peräänannossa, valitettavasti, mutta ei niin pahasti selkä notkolla ja takaosa tallissa.
|
|
|
|
Post by narri on Aug 13, 2016 16:56:18 GMT 2
13.08.2016 Hyppypomppukoikkaloikkanen
Kaakista on varsin hauska keksiä kaikki hassunhauskoja otsikoita, mutta tämän päivän maasto oli itse asiassa siitä parhaasta päästä. Lähdin liikenteeseen Lissun kanssa, joka otti ratsukseen Metukan. Tarkoituksemme oli vähän kannustaa hevosia kilpasille sänkkärillä, ihan vain omaksi huviksi ja liikutuksen vuoksi. Alkuverkat tehtiin luonnollisesti käynnissä ja reippaassa ravissa, Kaakki toimi oikein hyvin ja vastasi apuihin nätisti. Metukka toimi samoin, mutta se nyt toimii aina - Kaakin kanssa taas on aina vähän se jännityselementti, että onko sillä liian kivaa kuunnellakseen apuja ihan täysin.
Sänkkärilaukka on aina yhtä hauskaa, etenkin kun mukana on kaksi luonnostaan reipasta ja kovasta menosta tykkäävää, isoa hevosta. Teimme alkuun vähän rauhallisempaa laukkaa ympyröillä ennen kuin käänsimme hevoset suoralle ja annoimme ohjaa, että nyt saa vetää niin kovaa kuin kavioista lähtee. Sitä tuli itse kullakin pideltyä harjasta kiinni kuin huomista ei olisi, sen verran villiksi Kaakki ja Metukka innostuivat. Erityisesti kun olivat kirittämässä toisiaan, kilpailuviettisiä kun ovat. Suoran toisessa päässä ne kuitenkin hidastivat pyynnöstä nätisti, mutta virtaa todella löytyi vielä, kun sama pätkä otettiin takaisin päin - eihän yksi laukkasuora kenellekään riitä! Vetistäväsilmäiset ratsastajat löysivät itsensä hymyilemästä leveääkin leveämmin, kun aloimme vähitellen hidastaa laukan tahtia ja ottaa hevosia rauhallisempaan tahtiin ja kohti loppuverkkaa.
Hikeä puski joka tuutista, joten hepat pesulle ja porkkanoita, sitten ratsastajat mukavaan, lämpöiseen suihkuun.
|
|
|
|
Post by Lissu on Sept 30, 2016 22:25:10 GMT 2
30.09.2016 Pari onnellista hevosenomistajaa ja uljas musta
Nyt on hymy herkässä! Taas vaihteeksi. Nyt kotisohvalla on hyvä hengähtää ja purkaa päivän kulkua, neljän suokkimme kantakirjausta. Oreista kinkereihin osallistuivat Pirtu ja Kaakki, tammoista Hirvi ja Vihannes.
Hevoset oli puunattu eilen, perusteellinen pesu ja kiillotus. Hevosrekka pakattu, varusteet viimeisen päälle putsattu hinkattu jynssätty kiillotettu you name it. Kaiken varalta pesukamppeet mukaan, ei sitä tiedä, kuka ehtii liata suitsensa juuri ennen kehää. Aamulla lähteminen oli hirvittävän helppoa, hevosille kuljetussuojaa ja kevyttä loimea päälle, vuorotellen rekkaan, ovet salvat kiinni ja nokka kohti kantakirjaustilaisuutta.
Kaakin esittäminen sujui oikein hyvin. Ori ei onneksi ollut moksiskaan uudesta paikasta sen enempää kuin ympärillä pörräävistä oreista. Tammojen perään Kaakki vähän hörisi, kerran tai pari, mutta siihen se sitten jäikin. Koko päivän ori toimi älyttömän hyvin ja käyttäytyi fiksusti, että me olimme tyytyväisiä! Kehässä liikkeiden esitys tuntui melkoiselta urheilusuoritukselta, kun kävellessä ja juostessa koetin ottaa mahdollisimman pitkää askelta, jotta Kaakin liikkeet pääsisivät oikeuksiinsa. Onneksi tuomaristo ei pyytänyt esittämään ravia uusiksi.. Paikoillaan seisominen meinasi vähän tympäistä herraa, muutaman kerran jouduin asettelemaan Kaakin uusiksi, kun jalan polkemisen seurauksena kintut eivät olleet ihan niin nätisti kuin olisin toivonut niiden olevan.
Tuomaristo - Vibaja, Peppi S., aksu, Tanja N. - arvioivat orin, ja siirryin syrjemmäs odottelemaan, että muut orit arvosteltaisiin. Odottelua tuntuu olevan tuplasti enemmän, kun esittää hevosen ensimmäisten joukossa, vaikka samaa odotteluahan se on, vaikka olisi missä kohtaa kehässä.
Orikehässä odottelumme palkittiin kahdella KTK-II -palkinnolla. Kaakki keräsi komean pistesaldon 22 + 18 + 17 + 19 = 76p., mikä sai minut ja narrin hymisemään tyytyväisyyttämme. Kaneli tuntuu tosiaan periyttävän hyviä ulkonäkögeenejä, nyt meillä on tammasta kaksi KTK-II -palkittua jälkeläistä tallista. Kaakki itse ei tuntunut tiedostavan hienouttaan, sen verta sikapossumaisen ahnaasti se veti palkintoporkkanat naamaansa.
|
|
|
|
Post by Lissu on Nov 7, 2016 13:26:45 GMT 2
07.11.2016 Pojasta polvi paranee - tyttärestä koko kroppa?
Viime kuun kantakirjatilaisuuden tulokset nostivat melkoisen hymyn huulille, jokusen kyyneleen silmäkulmaan ja aiheuttivat yleistä iloa, riemua ja juhlintaa, joka kesti pitkään. Tallin jääkaapissa on vieläkin ktk-kahvitusherkkuja, joita tuli leivottua ja tilattua muutama liikaa.
Suurimman ilon ja ylpeyden aiheutti Kaakin ja Palvin ihastuttava Suukko-tytär, joka kirjattiin R-suunnalle. Tyttö pesi pisteillään ja palkinnoillaan vanhempansa mennen tullen; 80p. ja KTK-I (R-suunta)! Nyt kelpaa markkinoida niin Kaakkia kuin Palvia rakenneperiyttäjinä.
Kaakin kanssa on mennyt kivasti myös kisakentillä ja kotosalla treenatessa. Tietenkään joka päivä homma ei ole ruusuilla tanssimista, mutta pääosin Kaakin kanssa ei ole isompia ongelmia ollut. Toivon mukaan ei tulekaan, meillä on noita herkkäsieluisia kiukkupeppuja oikkuilemassa jo ennestään ihan kiitettävä määrä.
Tällä hetkellä estetuloksia on hieman vähemmän kuin koulu- ja kenttäsijoituksia. Rataesteet kyllä sujuvat, luokat vain ovat olleet älyttömän kovatasoisia (mikä on toki mukavaa, ei kisaamisessa ole mitään tolkkua jos osallistujalistaa katsoessa osaa saman tien luetella sijoittumisjärjestyksen). Vaan kyllä tämä tästä, eihän hevosellakaan ole vielä ikä vastassa, tässä ehtii hakea lisää ratoja ja sijoituksia alle vaikka ja miten. Kun vain jalat, selkä tai mikään muukaan paikka ei sano sopimusta irti.. Uuden kuskin saa aina, hevosen saikku on vähän pahempi juttu kun haetaan nimenomaan sille hevoselle tuloksia.
Ratsastuskisojen lisäksi ori joutuu vielä jokusen kerran näyttelykehiin. Kaakkihan on ennestään Champion, VIR MVA puuttuu - eikä sekään ole kuin yhden sertin päässä.
Kaiken kaikkiaan orin kanssa menee erittäin hyvin. Toivottavasti tulevat pikku-Kaakit ovat yhtä hienoja kuin isänsä ja isosiskonsa!
|
|
|
|
Post by Lissu on May 11, 2017 20:34:12 GMT 2
Tarinakilpailut Stall Sjöholmassa 01.04.2017
Luokka 2. Helppo B, tuomari: Disa Sund
Luokka 2 aihe: Miten ao. kuva liittyy teidän kisapäivään? Kerro max. 250 sanalla. (kuvassa hevosenkenkä)
2/5 Lissu T. (VRL-12701) - Pahankantaja
"Lissu, Kaakilta on irronnut kenkä", oriani valmiiksi laitteleva Sarlotta huikkasi vähän huolestuneeseen sävyyn.
"Aivan loistavaa", vastasin kuivasti penkoessani hevosauton tavaratilaa, "sittenhän tässä ollaan Tuhkimoita koko porukka - minä en löydä toista ratsastussaapastani."
|
|
|
|
Post by Lissu on Jul 12, 2017 14:16:09 GMT 2
12.07.2017 Lätäkkölätäkkölätäkkö
Eilen alkaneet, yön yli jatkuneet rankkasadekuurot olivat vaihtuneet pieniksi tihkusadekuuroiksi. Siellä täällä näkyi lätäköitä, jotka olivat hevosille riemu tai kauhistus, hevosesta riippuen. Kaakille ehdottomasti riemu; ori oli tarhassaan roiskutellut nurkkaan kuopimansa kuopan vesiä etusellaan aamusta alkaen, tarhasta talliin talutettaessa hevonen oli tanssahdellut lätäköstä toiseen vettä roiskien ja nyt, kun kiristin satulavyötä, orin turpa lähestyi jatkuvasti kentän lätäköitä.
”Kaakki ihan oikeasti”, huokaisin pyytäessäni ties kuinka monennetta kertaa mustajouhista nostamaan päätään. Vastaukseksi sain pienen pärskähdyksen sekä pään ravisuttelua.
”Tiedän, tiedän, lätäkköleikit ovat mukavia..”
Niin ikävää kuin se Kaakin kannalta olikin, päiväohjelmassa oli koulutreeniä, ei vesileikkejä. Ori tosin pärisi kuin mikäkin ES-yliannostuksen saanut esiteinipoika, joten en odottanut kouluväännöltä juuri muuta kuin sitä vääntöä.
Aloitin ratsastamisen pitkin ohjin lähtien hakemaan pitkää, rentoa käyntiä ja ravia – vastoin parempaa tietoani. Kun Kaakki pärisee, se myös pärisee, eikä ole kuullutkaan sanoja ”rento” ja ”jarrut”. Ori mennä viipotti tikuttavaa käyntiä sekä ravia ottaen oiiiikein ison ja raskaan askeleen joka ikiseen lätäkköön, jonka yli satuimme ratsastamaan. Joskus sitä pohtii, onko tämä hevonen neljä vai neljätoista… Vesileikkien perään haikaileva, yleisen pärisevä Kaakki kiisi kulmat lapa edellä ilman kunnon taipumista, joten jo alkuverryttelyissä minulla oli melkoinen työmaa. ”Ratsastan tämän kivan rennoksi ja tasaiseksi, hyvin eteen-alas, kunnon kulmat”, blaa blaa blaa ja muuta sellaista, joka ei sitten ihan pitänytkään paikkaansa. Tämä onkin Susiraja, ei Strömsö.
En yrittänytkään tehdä mitään hankalaa, halusin vain saada ratsuni kunnolla kuulolle sekä olla se, joka päätti vauhdin, askelpituuden sekä mihin se turpa taas osoittikaan. Onnistuinko? En oikeastaan, pari askelta siellä ja lyhyt sivu tuolla. Ärsyttikö? Vähemmän kuin voisi luulla, Kaakin keskittymiskyvyttömät sirkuspäivät tiedetään, eikä niitä onneksi ole niin paljoa kuin hyviä päiviä. Ainakin sain pahimman tikutuksen ratsastettua pois, Kaakki pidensi askeltaan jonkin verran ja kaulakin venyi (tosin se saattoi johtua kaikista iiiihanista lätäköistä, joita ori olisi halunnut kuopia).
Huominen on merkattu Kaakin vapaapäiväksi, mutta ehkä kävelytyskone ja hölkkämaasto tekisi terää; Kaakki voisi olla paremmin kuulolla perjantain treeneissä. Pitää harkita. Ei tämäkään päivä pahimmasta päästä ollut, minä en turhautunut eikä uljas musta missään kohti unohtanut kokonaan, että minä kiikuin satulassa.
|
|
