Mörkövaaran Kuningatarhyytelö "Hylje"

[Pertti]

suomenhevostamma Mörkövaaran Kuningatarhyytelö "Hylje"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Hylje oli vähän heräteostos. Ruunikko kaunokainen on ihan osaava peli moneen lajiin, kunhan hevosen saa tekemään töitä. Hylkeellä on ikävä taipumus pukitteluun. Tamma ei muutenkaan ole mikään lasten hoitohevonen (junttura, ei-niin-lapsirakas luonne). Ikuinen jojolaihduttaja.

Päiväjärjestys
maanantai: vapaa (kävelytyskoneeseen!)
tiistai: sileätreeni
keskiviikko: maasto
torstai: pikkuesteitä (max. 70cm)
perjantai: sileätreeni
lauantai: esteitä
sunnuntai: verryttely sileällä / maastossa

[narri]

10.08.2016 Pötkylä rantakalliolla

Hyljepötkylä on kotiutunut hyvin Susirajaan ja sen kanssa on päästy jo aloittelemaan kisauraa. Tamma sopii meille (siis minulle ja Lissulle) kuin nenä päähän, koska sellainen jojolaihduttaja meillä että huhhuh. Sillä erolla toki, että minä ja Lissu emme edes laihduta vaan syömme vain. Mutta se hevonen itsessään. Hylje on hirvittävän kivaksi hevoseksi paljastunut, vaikka ei olekaan se kaunein kukkanen luonteiden kedolla, eikä ole meillä kauaa ollut. Vähemmän yllättäen tamman näyttely-, kisa- tai varsaelämässä ei ole tapahtunut vielä mitään, onko Hylje meillä nyt peräti parisen viikkoa ehtinyt asua.

Tänään tammalla oli kevyempi sileän treenin päivä ja liikutuksen hoidin ihan keskenäni. Tosin tein sen juoksuttamalla. Että se siitä ahkeruudesta ja aktiivisuudesta, jota osoitin varatessani Hylkeen liikutuksen itselleni.
Juoksutin tammaa puomeilla ja ilman, ensin toki ilman molempiin suuntiin kaikki askellajit. Hylje liikkui laiskasti eteenpäin kunnes heilutin hieman juoksutuspiiskan siimaa sen takana. Ravissa etenkin meinasi ongelmana olla se, että tamma jäi töpöttämään pientä, laiskaa askelta vaikka sitä pyysin eteenpäin. Ravipuomit laitoinkin sitten Hylkeelle sellaisille etäisyyksille, että tamman oli pakko venyttää askelta tai kompastella niiden yli. Alkoihan siihen raviaskeleeseenkin sillä löytyä pituutta ja aktiivisuutta, kun niitä kinttuja oli pakko nostella. Laukkapuomeja en tammalla teettänyt, aika ei riittänyt eikä tämä nyt ollut mikään suoranainen treeni.

Kyllä, laiskotti.

Ehkä illalla käyn vielä ilman satulaa kävelemässä piiiiiitkän lenkin Hylkeen kanssa. Vaikka järvelle, luontaiseen elinympäristöömme.

[Lissu]

09.09.2016 Lätinämerkintä

Hylje on löytänyt itselleen bestiksen Hallista. Liekö lempinimien sanelemaa kohtaloa.. Hylje, ikuinen jojolaihduttaja, ruokaa intohimoisesti rakastava pikkutamma, ja Halli, hevoskokoinen nirsoilija, joka syö vain ne kermat kakun päältä - jos niitäkään. Kaksikko tuli alusta alkaen äärettömän hyvin juttuun, vähän tyttömäistä kiukuttelua silloin tällöin, muttei sen enempää. Tammat tarhaavat isommassa tammalaumassa, mutta viihtyvät pääosin kaksistaan mököttämässä kauempana muusta laumasta. Kamera ei tietenkään osu ikinä mukaan, kun Hylje ja Halli kisailevat ja peuhaavat, vetävät rallia tai tekevät muuten jotain raflaavaa. Rapsutuskuvia olemme napsineet vinon pinon, on niitäkin mukava katsella.

Kotirintamalla on lähinnä pierupukkilaukattu, kisarintamalla taas edetty hyyyvin pienin askelin. Hylkeen ruusukepino ei vielä lähentele kattoa, mutta eiköhän se tästä, ajan, treenin, itkun ja päättäväisyyden kanssa. Yksi estevalmennus takana, ties miten monta edessä.. Kouluvalmennuksiin emme ole vielä ehtineet - puhelin on kyllä käynyt kuumana, kun olemme soittaneet tutuille, tutuntutuille sekä tuiki tuntemattomille valmentajille. Ei ollut tämäkään Mörkövaaralainen uusi Lilja.. No, ei se mitään, me pidämme luonteikkaammista hevosista. Älkää uskoko naapureita, jos he muuta väittävät.

Kaikeksi onneksi tänään säästyin pukittelulta; ajopäivä, vieläpä kevyt sellainen. Valjastin Hylkeen koppakärryjen eteen ja suuntasimme reiluksi tunniksi maastoon hölkkäilemään ilman sen suurempia suunnitelmia reitistä, kunhan lönköttelimme suurin piirtein ravia ja kävelimme niin, ettemme ihan paikoillemme jumahtaneet. Ensimmäiset ja ainoat kiukuttelut tulivat vasta kotipihassa, kun Hylje teki täysstopin vähän ennen aikojaan jääden syömään pihjalaa ja pihanurmea. Ei ollut pikkuruunikko järin iloinen, kun kiskoin sen turvan pois herkkujen luota..

[Lissu]

19.10.2016 Maastossa ei ollut mukavaa

Hävisin päivän hevosarvonnassa, ja sain yhdeksi ratsukseni Hylkeen. Tänään en olisi millään jaksanut tapella yhtään kenenkään kanssa, ennemmin olisin liikuttanut kaikki tallin pullamössökullanmurut, vaan ei mahda mitään. Sitä paitsi eihän se olisi edes reilua, että yksi vie kaikki kivat muiden saadessa ne oikukkaammat yksilöt. Koetin vakuutella itseäni tästä reiluudesta samalla, kun raahauduin hakemaan tammaa tarhasta.
Tamma heittäytyi (vähemmän yllättäen) juntturaksi jo seisoessaan käytävällä. Kavioiden putsaaminenkin oli taas niin ratkiriemukas toimenpide; ensin rouva Hylje ei voi millään nostaa jalkaansa ja kun vihdoin ja viimein suvaitsee tehdä niin, sitä kinttua sitten nyitään ihan - koko - ajan. Niiiin ärsyttävä tapa hevosella, ettei mitään rajaa. Kaikesta muustakin Hylkeen piti olla niin vastahankaan ja naama väärin päin, ettei hyvä tosikaan.

Saatuani Hylkeen kuntoon suuntasin maastoon. Jos ei muuta, niin ainakin päivä oli mitä kaunein; lämmin, aurinkoinen syyspäivä, vieno tuulenvire kävi puiden oksissa silloin tällöin. Kaunis keli ei tuntunut ilahduttavan Hyljettä, joka näytti yhä edelleen sitruunoita syöneeltä.
Noin kolmen vartin maastolenkki ei ollut niitä mukavia, rentouttavia retkiä, joista yleensä viitsin rustata merkinnäntynkää. Hylje oli laiska, tahmea junttura, joka komennettaessa heitti joko vähän tai vähän enemmän takapäätään. Aktiivinen käynti ja ravi olivat tappelun takana, laukkasuorilla Hylje sentään pelasi (mikä oli harvinaisen laiha lohtu). Aika ei todellakaan lentänyt eikä mieli levännyt tämän maastoretken aikana. Ei väkisin, ei.

[Lissu]

10.11.2016 Kuulumisia, kevyt viikko, kaikkea kivaa

Yön aikana oli satanut lisää lunta, mikä aiheutti Hallin, Hylkeen ja muun saman tammaporukan tammojen keskuudessa hillitöntä riemua ja rallia. Laukkaa tarhan päästä päähän, pukkeja, piehtarointia, nahistelua bestiksen ja vähän muidenkin kanssa, lisää rallia. Suupielet nousivat väkisinkin tammojen ilonpitoa seuratessa!

Viime kuun kantakirjatilaisuudessa Hylje kirjattiin P-suunnalle. Harmillisesti jäimme pisteen päähän kakkosesta, mutta näitä sattuu. 69 pistettä on kuitenkin niiiin lähellä kakkosta, että emmeköhän me jossain kohti vie neidin uusimaan. Jos kakkosta ei tule niin sitten ei tule, ei siihen maailma kaadu. Harkinnan alla on näyttelyissä pyörähtäminen, mutta jää nähtäväksi, pääseekö Hylje koskaan näyttelykehiin asti.

Kisapuolella menee ihan hyvin, koulusijoitukset alkavat olla kasassa, kenttäsijoitukset ovat jo (noin kolmekymmentä niitä taitaa olla, ja Hylje kisasi vain jälkeläisnäyttöjä), estepuolella hipsitään vähän hitaammin perässä. Kotona ollaankin treenattu paljon esteitä, ihan vähintään puomeilla ja kavaleteilla. On se kumma, kun kenttäkisoissa rataesteetkin maistuivat ihan eri tavalla..! Kyllä tästäkin noustaan, Hylkeen kanssa on vain ollut hitaammanpuoleinen alku.

Tällä viikolla tamma saa kuitenkin olla kevyemmällä käytöllä, melkein lomalla. Kävelytyskone, juoksutus ja maastoretket ovat viikon avainsanoja, kouluväännöt ja estetreenit menevät ensi viikon puolelle. Olemme houkutelleet muutamaa tuttua valmentamaakin - toivotaan, että aikataulut menevät yksiin! Ja jos eivät, sitten palkataan joku ei-niin-tuttu valmentaja katsomaan perään.

Nyt Hylje saa kuitenkin nauttia lumesta ja Hallin seurasta, neidit viettävät vapaapäivää lumileikkien parissa.

[narri]

21.12.2016 Pötkylämaasto

Hylkeen kanssa on viime aikoina koetettu hioa erityisesti estepuolta treenissä, koska sijoituksia uupuu edelleen. Kiirehän meillä ei ole, sijoitukset kertyvät kun kertyvät, mutta olemme kisoissa huomanneet monen sijoituksen menevän sivu suun vain siksi, että suorituksessa tulee typeriä virheitä. Esimerkiksi Hylkeen lähestymiset pystyille ovat lähes aina liian vauhdikkaita eikä se saa hyppyä nousemaan tarpeeksi hyvin, jolloin puomeja kolahtaa maahan. Tällaiset tapaukset ovat sen verran yleisiä, että se johtuu ihan vain treenin ja rutiinin puutteesta sekä Hylkeen liiasta vauhdista, eivät mistään sattumasta. Jos sellaiset saisi karsittua pois kunnolla valmentautumalla tässä talven aikana, eivät saamatta jääneet ruusukkeetkaan harmittaisi - silloin se johtuisi kilpakumppanien paremmuudesta.

Tänään heitin kuitenkin hetkeksi treeniaatteet syrjään ja lähdin maastoon. Kelit ovat lauhtuneet hieman myös täälläpäin, mutta kirpeä kymmenen asteen pakkanen ja lumikerros houkuttelivat tunnin maastolenkille. Varustin siis Hylkeen kaiken maailman heijastimin, puin itseni kunnolla niin vaatekeroksilla kuin heijastimillakin ennen kuin lähdin matkaan.
Maastolenkki oli tänään reippaanpuoleinen: kunnon alkukäyntien jälkeen pyysin Hylkeeltä hyvää, perustemmossa etenevää ravia. Tätä vauhtia edettiin suurin osa matkasta paria lepokäyntipätkää lukuunottamatta. Ja tietenkin myös laukkaa unohtamatta, se on molempien mielestä se paras osuus hommassa. Hylje oli yllättävän reippain mielin liikenteessä, se ravasi nätisti eteenpäin ja laukkapätkillä eteni rivakasti, joskin hallinnassa. Kasvojani halkoi varmasti melkoinen virnistys tallille palatessani - täydellinen maastoretki!

Hylje pääsi pesulle ja karsinaansa kunnon loimikerroksen alla, hikosi se sen verran hyvin. Porkkanoita ei tietenkään unohdettu, olihan tamma ollut niin kovin hieno.

[Lissu]

Niin kaunis on hiljaisuus.