|
|
Post by Pertti on Aug 10, 2016 17:34:43 GMT 2
suomenpienhevosori Pajunkissanpolkka "Paavo" omistaa Susiraja Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä. Omat sivut.Paavo on ihana, hyväluonteinen pikkuhevonen, mutta kyykyttää osaamattomia kyllä kuusi-nolla. Treeni on mallia ensin treenataan energiat pois ja sitten katsotaan sitä onnistumista. Päiväjärjestysmaanantai: maastoon tiistai: pikkuesteitä (max. 70cm) keskiviikko: vapaa torstai: verryttelyä sileällä perjantai: koulua lauantai: maastoon sunnuntai: esteitä |
|
|
|
Post by Lissu on Aug 10, 2016 17:54:04 GMT 2
10.08.2016 Ai kato meillä on tämmönenkin
Miten voi olla, että olemme unohtaneet tehdä Paavolle päiväkirjan?! Paavolle, meidän ihanalle pikku ponikokoiselle palleroisellemme, jonka kanssa on tehty vaikka ja mitä. KERJ:n laatuarvostelukin odottaa aivan nurkan takana, ja tässä vaiheessa me narrin kanssa hoksaamme, ettemme ole kertaakaan rustanneet Paavon päiväkirjaan, emme valmennuksista, emme kisoista, emme kotitreeneistä tai varsoista, näyttelyistä tai kantakirjauksesta.. Pitää ottaa vahinko takaisin!
Paavolle irtosi näyttelyiden kautta kantakirjakelpoisuus, ja tämän vuoden tammikuussa kirjasimme Paavon ja Kasken samassa tilaisuudessa, molemmat P-suunnalle. Kumpainenkin sai KTK-II -palkinnon, ja talliporukan kanssa kakkukahviteltiin parin päivän ajan. Pitäisi ehkä käyttää Paavoa taas näyttelyissä, tie vaikka tästä saisi leivottua Championin. Olisihan se hauskaa, ja Paavo on sen verran komea, ettei sertien saamisen pitäisi olla mikään mahdottomuus.
Näyttelyiden lisäksi menestystä on irronnut kilpakentiltä, Paavon kanssa on kilpailtu kenttäsijoitukset täyteen ja edustettu Cupeissa aina, kun olemme muistaneet ilmoittaa hevosemme mukaan. Sen suurempaa menestystä ei ainakaan toistaiseksi ole tullut, vaikka yrityksen puutteesta ei meitä tai Paavoa voi moittia.
Pikkuorimme menestys on ulottunut myös jalostuspuolelle. Jälkeläiskirjain C:llä palkittu pupusemme on kolmen varsan isä, kaikki ovat pienhevoskokoisia tammoja. Kaksi kolmesta on kantakirjattu, kummatkin II-palkinnolla, ja nämä kantakirjatut tyttäret ovat tehneet upeaa kilpauraa kahdessa tai kolmessa lajissa, minkä lisäksi kummallakin on jälkikasvua ainakin yhden varsan verran.
Sellaista. Josko tässä muistaisi kertoa jotain kotitreeneistä, ettei seuraava merkintä käsittele orin laatuarvostelutilaisuutta..
|
|
|
|
Post by Lissu on Oct 9, 2016 18:19:50 GMT 2
09.10.2016 Reeniä, reeniä
Näillä näkymin Paavo ilmoitetaan marras- tai joulukuun KERJL-tilaisuuteen. Laatuarvosteluun saa nykyisellään kolme hevosta, mikä on nopeuttanut meidän toimintaamme älyttömästi. Saa nähdä, tuleeko Paavon tilaisuuden jälkeen hetken tauko, kun valmiit hevoset loppuvat kesken.
Laatuarvostelut sikseen. Päivän ohjelma sisälsi hyppäämistä, ja olin aamutallin jälkeen käynyt muuttamassa kentällä valmiiksi olevaa rataa vähän väljemmäksi, minkä lisäksi rakensin pari estettä lisää. Saatuani kentän mieleiseeni kuntoon lähdin metsästämään Paavoa tarhasta. Sanavalinta osui turhankin nappiin, herra olisi ennemmin jäänyt pihalle möllöttämään tai vetämään rallia kuin lähtenyt minun mukaani. Hetki siinä meni, ennen kuin sain napattua Paavon kiinni. Onneksi narri ei nähnyt, tai mokoma olisi nauranut itsensä työkyvyttömäksi.
Sileäverryttelyssä Paavo liikkui melko tahmeasti ja haluttomasti, mutta virkustui heti, kun sai ylittää ensimmäisen verkkaesteen. Vähän liiankin kanssa. Siksi päivän treeni olikin mielestäni mestarillisen ovelasti laadittu; jokaisen esteen jälkeen seis, ja sen sijaan, että jatkaisin sinne minne loogisin olisi, ottaisin ihan toisen suunnan ja esteen. Vaikka sitten mutkittelemalla. Toiveissani oli saada Paavo tällä tavoin paremmin kuulolle, hidastamaan vauhtia ja muutenkin hidastamaan, odottamaan minun apujani omaehtoisen toimimisen sijaan. Verryttelyissä tätä odottamista kun ei kamalasti näkynyt..
Ilokseni suunnitelmani toimi kuin häkä. Pari ensimmäistä estettä saivat Paavon ihan pois tolaltaan, kun hypyn jälkeen piti muka pysähty, eikä vain jatkettu suoraan kohti seuraavaa estettä. Vähitellen ori tajusi jutun juonen, laukasta tuli paremmin säädeltävää, pysähtyminen esteen jälkeen ei tuottanut tuskaa, ja ori kuunteli, minne seuraavaksi mennään. Tämä ei olisi voinut paremmin mennä! Hypytkin tuntuivat paranevan koko ajan, eikä ihme, kun pari ylimääräistä aivosolua teki töitä Paavon korvien välissä. Hymyilin korvasta korvaan vielä siinäkin vaiheessa, kun Paavoa pestessäni onnistuin ruutaamaan vettä niin, että sain suihkun siinä miss uljas ratsunikin.
|
|
|
|
Post by Lissu on Oct 17, 2016 18:35:37 GMT 2
17.10.2016 Vieraileva tähti
Saimme tänään(kin) vieraan tallille; varpu. tuli pyynnöstämme liikuttamaan Moskaa, ja toki moikkaamaan muita hevosiamme. Yksi moikatuista oli Paavo, jonka ei tarvinnut tyytyä muutamaan rapsutukseen.
Tämän merkinnän on kirjoittanut Varpu Kivikko
Susiraja-päiväni toinen tuttavuus oli suloinen pienhevonen Paavo. Sain narrin kertomaan minulle orista enemmän samalla kun harjailimme sitä ja hieman hevoshierontaa opiskelleena päätin hieman hieroa oria. Hällä oli kuulemma vapaapäivä. Piensuokit ovat siitä kivoja, että ne ovat suomenhevosia ponikoossa. Isot suomenhevoset eivät ole koskaan olleet lemppareitani, vaan pidin enemmän juurikin pienistä suomenhevosista. Paavon kiva nimikin ihastutti minut siihen.
Narrin kertoi minulle orin suvusta, kisaurasta ja hyvin sujuneista valmennuksista. Paavo oli kerännyt jo todella kunnioitettavan määrän kenttäsijoituksia ja hienoa oli kuulla myös Paavon onnistumisesta jalostusorina. Minä pääsin harjauksen jälkeen jo hieromaan oria ja painelin sen selkälihaksia. Mitään jäykkyyttä siellä ei tuntunut, eikä ori aristellut selkäänsä yhtään. Kyljet olivat myös kunnossa, eivätkä yhtään kosketusarat. Hieman yritimme yhdessä narrin kanssa venyttää niitä kääntämällä Paavoa kaulasta porkkanan avulla pitkin toista kylkeä. Ori taisi olla mielissään pienestä jumppatuokiosta ja tietenkin saadusta herkkupalasta. Teimme venytyksen vielä jalkojen väliin, jotta saataisiin myös sitä selkää venymään hieronnan jälkeen. Paavosta kuoriutuikin pieni temppumestari, kun se näytti meille jo kumartamisenkin elkeitä.
Lopuksi testailin vielä sen lautasia ja niiden päälisiä. Lautasten päältä lihakset olivat hieman jumissa, mutta Paavo ei aristanut niitä kuitenkaan yhtään, mikä oli hyvä merkki. Taputusten ja muutaman ekstraporkkanan saattelemana Paavo sai jäädä illaksi karsinaansa hieronnan jälkeen odottelemaan iltakaurojaan. Todella tutustumisen arvoinen vanhaherra!
|
|
|
|
Post by Lissu on Oct 29, 2016 12:44:28 GMT 2
29.10.2016 Mitä mainioin maastoretki
Cuposallistumiset on laitettu eteenpäin (emme unohtaneet ilmoittautua tässä kuussa, ha haa!), joten vuorossa on viime hetken (kevyitä) treenejä sekä armotonta hevosten, varusteiden, kuljetuskaluston sekä kisavaatteiden puunausta. Sotkuisimmat hevoset pestään vasta huomenna - koska muuten ne saisi pestä kahdesti -, siistimmät kaverit pääsevät saippuoitavaksi jo tänään. Paavon pesuvuoro on huomenna, parempi pelata varman päälle tämän pömeltäjän kanssa.
Paavon päiväliikunta alkoi kävelytyskoneessa pyörimisellä (ori oli koneessa noin tunteroisen). Talliväki kertoi naureskellen Paavolla olleen näitä päiviä, että se jäi paikoilleen tönöttämään, ja vasta kävelytyskoneen väliaidan osuessa sen takamukseen pikkuoriin oli tullut liikettä - pari askelta pukkilaukkaa, sitten sama rumba uudestaan. Jollain on lievästi virtaa.
Puolilta päivin pikku ruutitynnyri pääsi uudestaan liikutettavaksi, kun läksin Paavon kanssa maastoon. Ori ei meinannut kengissään pysyä, kun varustin sitä, eikä tilanne ainakaan helpottanut noustessani selkään. Alkumatkan sain tehdä tosissani töitä, että Paavo rentoutuisi, venyttäisi runkoa ja kaulaa, ottaisi pidempää askelta. Kyllä se siitä, hiljalleen.
Auringonpaistetta, ihanan lämmin ja mukava syyspäivä, mukavan vireä (joskin rauhoittunut, apuja kuunteleva) ratsu - aivan mahtavaa! 5/5, maistui salami ja mitäs näitä muita hienouden ilmaisuja nyt on. Puolitoistatuntiseen maastoon mahtui rauhallisia käyntipätkiä keskellä metsää, ravailua metsäteillä ja pellon reunamilla sekä tietenkin tukka ja jouhet putkella laukkaamista sänkkärillä. Näistä eväistä tehdään täydellinen syysmaasto sekä hetki, jonka muistelu saa hymyn huulille vuosienkin jälkeen.
Paavo. <3
|
|
|
|
Post by Lissu on Nov 11, 2016 21:56:36 GMT 2
11.11.2016 Kenttäherran koulutreeni
Aivan IHANA päivä, pakkasta tuskin huomasi, kun kaikkialla oli yksinkertaisesti niin kaunista. Täydellinen päivä ulkona ratsastamiseen, kuka tässä maneesia kaipaa! (Tulkaa kysymään uudestaan sitten, kun räntälumipaskaa tulee vaakatasossa, tuulee ihan jumalattomasti tai pakkanen menee sinne -30 asteen hujakoille. Saatan muuttaa lausuntoani.)
Yksi päiväni ehdottomia kohokohtia oli koulutreeni Paavolla, olkoonkin, että pikkuorin energioita sai purkaa hetken, ennen kuin treenaamisesta tuli mitään. Jo tarhasta hakiessa raudikolla oli virtaa kuin sikspäkin ES:ää vetäneellä esiteinillä, varustettaessakin Paavo oli vähän levottoman oloinen, vaikka käyttäytyikin hyvin.
Noustessani orin selkään sain saman tien alkaa työstää käyntiä - Paavo olisi vain halunnut mennämennämennämennä. Kiireistä pienhevosta sai rauhoitella ja rentouttaa aika tavalla, ja toki sama operaatio piti läpikäydä joka askellajissa. Etenkin laukan kanssa olin jo helisemässä, kun Paavo laittoi rallivaihteen päälle viilettäen häntä töttöröllä pitkin kenttää.
Saatuaan menohalujaan purettua Paavo rauhoittui, alkoi kuunnella ja keskittyä, näytti olevansa juuri niin hieno ratsu kuin on. Avut menivät ongelmitta läpi, ori kulki rentona hyvässä muodossa, askeleen kanssa oli helppo pelata joka askellajissa. Paavo asettui ja taipui hyvin, jumeja ei ollut, kaikki peruutuksesta lisättyyn raviin ja kolmikaarisista kiemuraurista laukanvaihtoihin käynnin kautta sujuivat tänään kitkatta. Kyllä minua hymyilytti loppuverkan aikana! Onneksi me aikanaan ostimme Paavon.
Tallissa mutustimme Paavon kanssa pari porkkanaa ja jonkun tallityöntekijän hevosillekin sopivia kaurakeksejä. Juomaa emme sentään jakaneet, Paavo hörppi melassia, minä kaakaota.
|
|
|
|
Post by Lissu on Nov 27, 2016 13:05:22 GMT 2
27.11.2016 Maastoilua mitä mainioimmassa seurassa
Minä, narri ja yaren maastossa, uljaina ratsuinamme Hemppa, Marina ja Paavo. yaren oli kuulemma yllättynyt hevostemme hyvästä käytöksestä, mokomakin..! Höpönassu. Joo. Höpönassu.
Tämän merkinnän on kirjoittanut yaren
En mahtanut mitään sille, että pieni kikatus kuprusi kurkustani, kun ravasimme puuterilumen peittämällä metsätiellä. Punarautias pienhevonen pinkoi eteenpäin energisen oloisena, mutta ei kuitenkaan missään vaiheessa tuntunut siltä, että olisi lähtenyt alta. Niin, mistä kaikki sitten alkoi. Joku voisi ehkä kuvitella minun olevan omalla kotitontillani, mutta niinhän sitä vain taas oltiin vierailulla Susirajassa. Mutta kerrasta ainutlaatuisen teki se, että minä en tällä kertaa ollutkaan töissä valmentajan roolissa, vaan ihan täysin vapaalla ja uskokaa tai älkää, minä, narri ja Lissu olimme kaikki kolme maastossa ja ehjin nahoin - ainakin toistaiseksi. Lissulla oli allaan Hevimiesystävä ja narri ratsasti porukan ainoalla tammalla, minulle jo aiemmin tutuksi käyneellä Mörkövaaran Marinalla. Totta puhuen olin odottanut tuolta kyseiseltä tammalta jotain ihan muuta kuin hyvää käytöstä aiempien kokemuksieni myötä, mutta yllättävää kyllä meidän kaikkien kolmen ratsut toimivat täysin moitteettomasti.
Paavo kokeili pienellä aukealla onneaan ja koitti hiukan kiihdyttää vauhtia päästäkseen kärkihevosena olevan Hempan ohi, mutta minä en antanut tilanteen käydä todeksi. Vaaleanpunarautiaan takapuoli kyllä läheni uhkaavasti ja sen häntä huiskahti hiukan vaativaan sävyyn, mutta tilanne pysyi täysin hallinnassa. En tiedä, olinko koskaan pystynyt edes uneksimaan siitä, että tällä tallilla joku voisi sujua näin saumattomasti. Ehkäpä Susirajan omistajattaret olivat päättäneet tsempata ja koittivat tehdä minuun vaikutuksen, jotta olisin taas hiukan innokkaampi tulemaan heitä valmentamaan... En ennättänyt kuitenkaan ajatella asiaa enää sen pidemmälle, kun kuulin takaani jo huudon "Kuka eka tuon vanhan männyn luona!" ja narri jo karautti Marinalla meidän ohitsemme. Paavo otti viimeistään tässä vaiheessa hiukan tuulta jalkojensa alle, jos ei sitä ollut jo äskenkin tehnyt, ja säntäsi rivakkatahtiseen laukkaan. Herkempi olisi saattanut säikähtää, mutta minä vain käkätin jälleen kerran ja koitin saada hapen kulkemaan, kannustaen samalla uljasta ratsuani kovempaan vauhtiin.
Pakko myöntää, ettei meistä ollut todellakaan minkäänlaista vastusta Paavon kanssa! Pitkäkinttuiset suomenhevoset vetivät hurjaa kyytiä meidän edessämme rinta rinnan ja me yritimme parhaamme mukaan pysyä perässä. Punarautias kostui nopeasti hiestä ja saman ilmiön huomasin tapahtuvan minullekin. Lopputulos oli se, että vain vaivoin Lissu ennätti Hempalla maaliin ennen narria, joka oli kyllä hyvä kirittäjä Marinan kanssa. Me kaksi tulimme yli viisi metriä jäljessä, mutta ori allani kyllä osoitti, että intoa olisi riittänyt vielä juosta enemmänkin. Hymyillen hiljensin innokkaan orin käyntiin ja onnittelin nöyrästi voittajaa sekä toiseksi tullutta. Kävellessämme takaisin tallin suuntaan, kuului susirajalaisten suusta melkein yhteen ääneen: "Kyllä sinäkin olit ihan hyvä häviäjä!". Naurunremakka oli melkoinen, vaikka kyllä minun teki ehkä vähän mieli mottaista kumpaakin suoraan päin naamaa tuosta hyvästä...
|
|
|
|
Post by Lissu on Dec 4, 2016 18:43:42 GMT 2
Tarinakilpailut Micram Raceponiesissa 30.11.2016
1. Helppo C, tuomari: dani Luokka 1-3 aihe: On sateinen päivä ja kaikki tuntuu menevän päin honkia. Radallakin sattuu yhtä ja toista. Kerro suorituksestanne aloittamalla jokainen sana ratsusi nimen ensimmäisellä kirjaimella. Saa aloittaa myös toisella, mikäli ensimmäinen kirjain on liian vaikea (z, q, å tms)1/5 Lissu T. (VRL-12701) - Pajunkissanpolkka
Tuomarin kommentti: Kekseliäästi kuvattu syitä ja seurauksia  Piknikrajoitteinen päivä, pärinäpirteä Paavo, pohkeenväistöstä pierupukkilaukkaan, paloautopuna poskilla.
|
|
