Myrskyviikate "Rysky"

[Pertti]

suomenhevosori Myrskyviikate "Rysky"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Uljas ruunikko Rysky ihastuttaa niin ulkonäöllään kuin liikkeilläänkin. Luonteeltaan hieman turhankin stereotyyppinen ori, mutta ehdottoman asiallinen ja tutustumisen arvoinen hevonen. Komea, kiltti herrasmies, kunhan ori ei kuvittele olevansa pomo. Saattaa pörhistellä muille hevosille - pitäähän sitä näyttää, kuka on kingi! -, muttei ole mikään aivoton hilluja, toisin kuin.. eräät hevosistamme.

Päiväjärjestys
maanantai: maastoon
tiistai: pikkuesteitä (max. 70cm)
keskiviikko: verryttelyä sileällä
torstai: vapaa
perjantai: koulua
lauantai: maastoon
sunnuntai: esteitä

[Lissu]

09.09.2016 VP ja Rysky, Rysky ja VP

Uljaan ruunikkomme päiväkirjailu alkaa komeasti vieraskuskin kertomuksella. Iki-ihanainen VP on ahkerasti valmentanut ja liikuttanut hevosiamme, ja tänään oli Ryskyn vuoro.

Tämän merkinnän on kirjoittanut VP

“Lopeta nyt Rysky!” Komensin oria, kun se kuopi etusillaan mahtipontisesti tallin käytävää. Vaikka ori tuntui toisaalta pitävän pidemmästä harjaustuokiosta, alkoi se loppua kohden jo menettää hermonsa - liekö sitten haluaisi olla oikea metsänpeikko, sillä olin harjauksen lisäksi intoutunut siistimään saksin orin korvakarvat, ruununrajan ja vuohiskarvojen haituvat sekä tasaamaan sen melko pitkäksi venähtäneen hännän. Orin seisoessa sen näköisenä, että enhän minä mitään tehnyt kipaisin satulahuoneesta sen varusteet satuloidakseni sen pientä sänkipeltoilua varten. Sänkipellolle päästyäni taivuttelin melko suuri liikkeistä oria ensin käynnissä ja sitten ravissa suurella kahdeksikolla, jonka avulla pääsin käsiksi orin molempiin kylkiin sekä lapoihin. Huomasin hyvin pian, että Rysky on herkkä ja kuuliainen ratsastaa, eikä se tarvinnut sen suurempia apuja toimiakseen.

Jatkoin Ryskyn työstämistä ravissa ja laukassa loivilla, muutaman askeleen kestävillä pohkeenväistöillä tehden niitä hieman ristiin rastiin saadakseni orin vielä nopeammaksi ja joustavammaksi. Orin tunnuttua hyvältä jatkoin laukkaamista, ja fiilistelin superhyvin istunnalla toimivaa hevosta sillä pieni nyrkin ja vatsalihasten puristus riitti muun muassa laukan kokoamiseen. Pienten välikäyntien jälkeen ratsastin orilla hieman reippaammassa tempossa muutamia laukanvaihtoja, jotka onnistuivat lennokkaasti ja hyvässä tasapainossa. Rapsutin oria kaulasta, nousin kevyeen istuntaan ja annoin sen lähteä muutaman kerran reippaaseen laukkaan.

Laukkavedoista hikistynyt ori oli loppukäyntien aikana iloinen, ja se taittoi matkaa matkaavoittavasti korvat höröllä. Takaisin tallille kävellessämme juttelin orille mukavia, ja silitin sitä kaulasta kiitokseksi kivasta päivästä. Tallille päästyämme riisuin orin varusteista, huuhtelin suurimmat hiet vesiboksissa pois ja jätin orin kuivatusloimi päällä karsinaan syömään iltapäiväheiniään. Sen aikaa kun ori kuivatteli kosteutta imevän loimen alla juttelin niitä näitä tallinomistajan sekä -työntekijöiden kanssa ja päivän päätteeksi kävin noutamassa pihan omenapuusta orille pienen makupalan sekä juuri ennen lähtöä kävin vaihtamassa orille kevyen talliloimen.

[Lissu]

24.11.2016 Vapaapäivän turinoita

Ryskypoika viime kesänä. Joko valmennus- tai kisareissulla kuvattu, ei voi muistaa.

Hevosten vapaapäivinä on hyvä turista näitä perinteisiä "missä mennään?" -merkintöjä. Ryskynkin kohdalla on tapahtunut vaikka ja mitä, joten kerrottavaa on!
Rysky sattui silmiimme myynti-ilmoituksen kautta. Hintaa oli vähän turhankin kanssa, mutta hevonen vakuutti meidät kaikin puolin, ulkonäöstä liikkeisiin ja sukuun. Live-esiintyminen ja koeratsastus sinetöivät hyvin muhineen ostopäätöksemme, joten ei kun tarjouskilpaan. Kuten arvata saattaa, Rysky lähti matkaamme ja on nyt erottamaton osa hevoskantaamme.

Meillä ollessaan ruunikko on päässyt näyttämään kunnolla kykynsä kilparadoilla, este- ja koulupuolella. Syyskuussa tuli kisattua viimeiset kisat, enää Ryskyä käytetään Cupeissa sekä näyttelykehissä. Vähän reilu 40 sijoitusta tuli ihan mukavaan tahtiin, vaikka emme osallistuneet läheskään jokaisiin mahdollisiin kisoihin.
Näyttelykehiin palataan vielä metsästämään kolmatta irtoSERTiä, jolla Ryskystä leivotaan Champion. Ensimmäisellä SERTillä saimme ruunikon kantakirjaan; 71 pistettä R-suunnalle, palkintona KTK-II. Luonnollisesti olemme hirmuisen ylpeitä komistuksestamme!

Kisa- ja näyttelyrintamalta jalostuspuolelle. Orin ensimmäinen jälkeläinen, Ammumme kanssa tehty orivarsa Illanniittäjä, asustaa dookien hoteissa Turmeltajassa. Uljas musta on käynyt näyttelykehissä koppaamassa kantakirjakelpoisuuden (ennen isänsä KTK-II:sta), kilpakentille Illanniittäjä ei ole vielä ehtinyt. Toinen varsa, ruunikko tamma Myrskyhelmi, on myös saanut kantakirjakelpoisuuden sekä esitellyt taitojaan estekentillä 15 sijoituksen verran. Nuorimmainen, rautias tamma Turmeltajan Sadonkorjuusirppi, on vielä sen verran nuori, ettei kilpaileminen ole ihan hetkeen ajankohtaista. Neidistä on kasvamassa samanlainen hyvännäköinen yleishevonen kuin sisaruksistaan.

Että sellaista. Melko perinteinen katsaus Susirajalaisen hevosen elämään ja tekoihin.

[narri]

07.12.2016 Tuulitukka tyylikkäänä

Jukolassa järjestettiin itsenäisyyspäivän suokkinäyttelyt ja me Lissun kanssa hieman ex tempore pakkasimme muutaman hevosen autoon ja lähdimme paikan päälle. Minä esitin Komein harja -luokassa Ryskyn ja Persun, Suloisin olemus -luokassa taas Kaapon ja Outin. Lissulla oli kaksi hevosta enemmän, koska hän osallistui myös Erikoisin väritys -luokkaan. Olisihan meillä noita hevosia ollut sinnekin enemmän, mutta toisaalta emme kokeneet ruunivoikkoa, voikkoa tai kimoa kovin erikoisiksi ja kahta päistärikköä oli turha raijata paikalle. Häkä olisi tietysti voinut osallistua, mutta sillä on ollut vasemmassa etujalassa impparinpoikasta, joten emme ottaneet sitä mukaan.

Rysky esiintyi kehässä oikein edukseen! Tilaisuushan ei ollut kovin virallinen, joten itse esitin orin pukeutuneena collareihin ja vanhaan talvitakkiin, mutta onneksi siellä arvosteltiin hevosta eikä esittäjää. Rysky totta kai kokeneena näyttely- ja valokuvauskohteena poseerasi tuomareille vallan mallikelpoisesti, vaikka lähinnä jouhia arvosteltiin.
Hyvästä esiintymisestä ja komeista jouhista huolimatta Ryskyltä jäi valitettavasti sijoitus saamatta. Ori tuli kuitenkin viidenneksi ollen toinen ei-sijoittunut heti oman Hemppamme jälkeen. Ja leikkimielellähän liikenteessä oltiin, joten eipä tuo mitään! Hauskaa kuitenkin oli, Ryskykin pääsi esiintymään. Ja katsellessamme palkintojenjakoa, myönsimme, että ihan ansaitusti niitä sijoituksia ropisi. Hempan olisimme kyllä toivoneet pääsevän ruusukkeille, komeaharjainen liinakko kun on, mutta kaikkea ei voi saada.

[Lissu]

04.03.2017 Rytinää ryteikössä

"Mä lähden Ryskyn kanssa maastoon, ajattelin kiertää pidempää lenkkiä. Menee varmaan joku reilu puoltoistatuntia", huikkasin tallin toisessa päässä oleville narrille ja Sarlotalle suunnatessani Ryskyn kanssa kohti ovea. Ruunikko näytti vähän myrtyneeltä, olin joutunut komentamaan sitä kävelymatkalla tarhasta talliin, eikä se ollut ollenkaan Hänen Armonsa mieleen.
Pihasta ori lähti liikkeelle tahmeasti, mutta virkustui kun suuntasimme maastoreiteille. Alkukäynnit ja -ravit sujuivat letkeissä merkeissä, eikä Ryskyn tallissa näkyneestä myrtyneisyydestä ollut enää merkkiäkään. Hymyilin itsekseni, ori tuntui melko hyvältä ja ravi eteni komeasti.

Ensimmäinen puolituntinen kului kevyttä, hyvin etenevää hölkkää ja käyntiä pitkin aurattuja teitä. Hyvä hanki ja harva puusto houkuttelivat kahlailemaan metsän puolelle - sai Ryskykin vähän enemmän töitä ja jalkojen nostelua! Kyllä tuntui mahtavalta, kun Rysky kahlasi hangessa, käytti kunnolla lihaksiaan ja toi takaosaa alle niin käynnissä kuin ravissa.. Hymyilin varmaan mielipuolisen leveästi, tämmöisellä tuntumalla on sijoituttu koulukisoissa!
Laukkasuoran lähestyessä ohjasin Ryskyn takaisin auratulle tielle. Ohitin pari kuusta hieman liian läheltä, sillä osuin oksiin ja tiputin lumet suoraan Ryskyn takamukselle.

Minua muuten vietiin.

Rysky lähti muutamalla valtavalla laukkaaskelkoikkaloikalla laukkasuorale, kiisi häntä putkella sen päähän ja vielä jonkun matkaa mutkan taakse, ennen kuin sain ruunikon takaisin kuulolle, raviin, käyntiin ja pysähdyksiin. Rysky vilkuili epäluuloisena ympärilleen, eikä tainnut itsekään tajuta, mitä ihmettä oikein tapahtui.
"Nooo, kaikki on ihan hyvin", höpötin ääneen taputtaen samalla orin kaulaa, "säikytit minutkin, mokoma."
Ravasin takaisin laukkasuoran toiseen päähän. Rysky pörisi vähän kuusiin päin, mutta oli jo rauhoittunut äkkilumipesusta johtuvasta mielenjärkytyksestään. Laukkasin suoran pari kertaa päästä päähän rentoa laukkaa, minkä jälkeen matka jatkui taas ravissa ja käynnissä kotiin päin.

Tallissa tunnustelin Ryskyn jalat läpi, mutta onneksi hevonen ei ollut reissussa rähjääntynyt. Rysky oli oma itsensä muutenkin, ja katseli minua vähän happamasti juodessaan melassivettään.
"Johan oli reissu", puuskahdin itsekseni ja nostaessani tyhjää melassiämpäriä jouduin ärähtämään Ryskylle, oka koetti komentaa etusellaan.
"Mokomakin! Et sinä kyllä lumipesusta traumatisoitunut." Pudistelin päätäni, olipahan taas seikkailu. Ei se paljoa vaadi, että fiksukin hevonen säikähtää ja ottaa ritolat.

[Lissu]

Suru väistyy, muistot eivät.