|
|
Post by Pertti on Oct 8, 2016 16:11:45 GMT 2
suomenpienhevostamma Luurankotanssija "Senssi" omistaa Susiraja Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. Omat sivut.Kyllä tuli taas hevosta nimellä paiskattua. Senssi on hirvittävän kaunis pikkutamma, jolla on kivasti liikettä ja kapasiteettia sekä toivomista luonteessa. Ei pikkutamma mikään hirviö ole, vähän hapan ja ajoittain löysähkö ratsastaa, koska eiii hän oikein tee jos ei ole pakko. |
|
|
|
Post by Lissu on Oct 8, 2016 16:16:04 GMT 2
08.10.2016 Kannattaa tulla Susirajaan, täällä on kivaa
yaren-raasu tosin saattaa olla eri mieltä, mitä otsikkoon tulee. Ei se meidän vikamme ollut..!
Tämän merkinnän on kirjoittanut yaren
"Tiedätkös mitä, nyt muuten joudut ihan oikeasti hommiin", katsoin Senssiä silmästä silmään ja sain vastaukseksi sen saman tympeän katseen kuin ennenkin. Ainakaan se ei osoittanut mitään aggressiivisia merkkejä, mutta ei se kyllä sen puoleen hyppinyt asian suhteen riemustakaan. Niin tai näin, Lissu oli edellisen valmennuksemme aikana uhonnut, että minun pitäisi itse hypätä tamman selkään ja yrittää saada siihen sitä liikettä ja näyttävyyttä, jota niin kovasti häneltä vaadin. Otin haasteen ilman muuta vastaan ja tässä sitä oltiin – olin juuri varustanut hevosen ratsastuskuntoon pitkän tappelun saattelemana ja jo nyt hiki otsalla valmistauduin tekemään sen, mitä jopa hiukan kammoksuin.
Noustuani Senssin selkään, saatoin heti tuntea ajatuksissani katumusta. Miksi minun pitikin aina tunkea pääni muiden asioihin, varsinkin susirajalaisten. Jouduin käyttämään kaikki tahdonvoimani ja fyysisetkin voimavarani, jotta sain suomenhevosen liikkeelle ja tekemään edes niitä yksinkertaisia juttuja. Käytin kohtuuttoman pitkän ajan pelkkään alkuverryttelyyn ja varmaan vasta puolen tunnin ratsastamisen jälkeen koin Senssin olevan valmis johonkin haasteellisempaan. Aloitin tuomaan mukaan askelten kokoamista ja lisäämistä, ja tunsin tamman jopa toimivan edes jollain tapaa. Tiedä sitten, toimiko se yhtään paremmin kuin Lissulla, mutta edes melkein oikein! Pian aloin vääntämään niitä samoja avo- ja sulkutaivutuksia, mutta viime kerran valmennuksen ongelmat seurasivat meitä edelleen. Lissu oli kertonut jo viimeksi, että Senssi kyllä osasi ja toimikin hienosti hyvällä ratsastajalla, mutta sillä oli selvästikin nyt joku asenneongelma minun läsnä ollessani.
Laukassa Senssiinkin tuli vauhtia ja sen askeleet olivat jopa pyöriviä ja ilmavia. Aloin jopa nauttimaan sen selässä olosta, mitä en ollut ihan heti uskonut. Kävin laukkaharjoitukset melko pikaisesti läpi, lähinnä pienoisena aivojen nollaajana. Tämän jälkeen taivutuksetkaan eivät olleet niin ongelmallisia ja löysin tammasta jopa sen iloisen, työnteosta pitävän puolen. Olin juuri toteamassa itselleni, että pääsisin kertomaan ilosanomaa Lissulle ja narrille, kun Senssi kompastui ilmeisesti omiin jalkoihinsa ja lensimme kauniisti turpa edellä hiekkaan. Suomenhevonen kömpi nopeasti omin avuin ylös ja lähti tällä kertaa liitävin raviaskelin kiertämään kenttää ympäri. Minä taasen jäin hetkeksi makaamaan maahan, enemmänkin henkisistä kivuista kuin fyysisistä. Senssi antoi onneksi helposti kiinni, mutta selkään en enää kyllä noussut. Tallissa omistajakaksikko tuli vastaan ja olivat vuoroin huolestuneita, vuoroin pidättelivät naurua. "Nyt kannattaisi pitää ne suut supussa…"
|
|
|
|
Post by Lissu on Oct 22, 2016 18:47:08 GMT 2
22.10.2016 Tilannekatsausta
Tämähän alkaa olla uhkaavasti enemmän sääntö kuin poikkeus, että hevosen päiväkirja alkaa tilannekatsauksella.
Vaan mikäs tässä on tarinoidessa, kun Senssin kanssa menee aivan älyttömän hyvin! Tamman kanssa on kisattu hyvällä menestyksellä koulua, esteitä ja kenttää. Kenttäpainotteisesta suvustahan neiti on, mutta totesimme leipovamme kaunokaisestamme yleispelin. Päätöstä joudutti idea laittaa Senssi kimppaan Kokon kanssa, ja tuloksena oli äärettömän komea, hieno, upea Kaskemme. Senssin toinen varsa, Kaamoskaiho, ei jää yhtään veljeään huonommaksi, vaan on yhtä komea ja pätevä ratsu. Kiitos kaksikon menestyksen, Senssi on palkittu Jälkeläiskirjain C:llä. Toki lähdemme korottamaan tätä, kunhan jälkikasvua ja jälkikasvun menestystä tulee lisää.
Oman kisauran sekä jälkeläisten kisauran lisäksi olemme näyttäneet tammaa kantakirjatilaisuudessa (74 pistettä, KTK-II, pienhevossuunta) sekä näyttelyissä (toistaiseksi yksi irtoSERT). Pitäisi muistaa ilmoittaa Senssiä useampiin näyttelyihin, tie vaikka kaunokaisestamme saisi leivottua Championin. Se nyt on aivan satavarma, että kotona pitämällä näyttelymenestystä ei varmasti tule!
Näyttelymenestyksen lisäksi tavoittelemme cupmenestystä, joko VSR:n tai lajijaosten, mieluiten tietenkin molempien. Kotitreeneissä ja valmennuksissa meno ei ole ollut ainakaan pahimmasta päästä, saa nähdä, jatkuuko hyvä vire cupeissa. Ei olisi uutta, että joko kuski tai hevonen hyytyy kauden tärkeimmässä startissa.. Toisaalta Senssin vanhemmatkaan eivät ole mitään cuphirmuja (emä on ehtinyt kuollakin, joten siltä suunnalta menestystä ei ole enää odotettavissa millään muotoa). Kunhan Kaski pärjää, Senssi voi mennä vähän vähemmälläkin maineella ja mammonalla.
|
|
|
|
Post by Lissu on Nov 10, 2016 13:10:03 GMT 2
10.11.2016 Irtohypytystä
Takapajulan ratsastuskoululla järjestettiin irtohypytystilaisuus, johon mekin (tietenkin) osallistuimme. Lastasin Senssin ja pari muuta rekkaan, nappasin muutaman työntekijän kaveriksi ja suuntasimme kohti ratsastuskoulua.
Aivan ensimmäiseksi olivat hypänneet pikkuponit, sitten isot ponit ja niin edelleen. Odotellessani omaa hypytysvuoroani lämmittelin Senssin juoksuttamalla. Raudikkoa ei hirveästi tuntunut työnteko huvittavan, tammaa sai patistaa aika lailla, että siitä sai irti oikeasti aktiivista liikettä hidastelevan jalkojenhiissauksen sijaan. Etenkin vasempaan kierrokseen tamma meinasi nukahtaa - ei voi olla niin raskasta!
Irtohypytyskujassa pikkutamma oli kuitenkin reippaampi. Tajutessaan pääsevänsä hyppäämään, vieläpä ihan omin nokkineen, Senssiin tuli vähän uutta puhtia. Kujaan tutustuttaessa Senssi käveli reippaasti, ja reipasta oli meno yksinään laukkaillessakin. Kujalla ollessa, siis. Viimeinen esteen (ensin pysty, myöhemmin okseri) jälkeen vauhti hiipui lähes saman tien, eikä puhettakaan, että tamma olisi laukannut, ravannut tai edes kävellyt minua vastaan. Senssin sai joka ikinen kerta käydä hakemassa. Otin asian hyötyliikunnan kannalta.
Hyppääminen kyllä sujui, siitä tammaa ei voi moittia. Senssi meni kujalle reippaasti ja epäröimättä, ponnistuspaikat olivat kohdillaan ja hypyt mallikkaita, puomitkaan eivät kolisseet. Jos neiti vain olisi yhtä reipasta ja vireää silloin, kun hypätään ratsastajan kanssa..
Vuoromme loputtua juoksuttelin Senssiä lisää ja juotin rekalla vähän melassivettä, harjasin ja loimitin, annoin pari porkkanaa ja rapsutin oiiiikein kunnolla. Pitäähän tehdystä työstä kiitos saada. Raudikko jäi elämäänsä tyytyväisenä rekkaan mutustamaan heiniä, minä palasin maneesiin katsomaan, miten muut hevosemme hyppäävät.
|
|
|
|
Post by Lissu on Mar 13, 2017 10:23:35 GMT 2
13.03.2017 Vielä on talvi ja kauniit treenikelit
"Kuulehan neitiseni, minä en nyt todellakaan jaksaisi tämmöistä. Nostahan se jalka." Olin jo muutaman kerran pyytänyt pikkutammaa nostamaan vasenta etustaan (muiden jalkojen kaviot olin jo puhdistanut - onneksi!), Senssiä vain ei enää huvittanut ollenkaan nostaa jalkaansa. Aika nihkeästi kolme edellistäkin olivat nousseet, mutta nousseet kuitenkin. Toisin kuin tämä viimeinen. Tuuppasin tammaa lapaan ja otin uudestaan jalasta kiinni. Pienhevonen nosti hyyyvin hitaasti jalkansa, eikä varmasti kannatellut sitä itse, vaan jätti sen minun huolekseni. Pudistelin päätäni, putsasin kavion ja suoristauduttuani katselin hetken hyvin tympääntyneen oloista kasvattiamme.
"Olet sinäkin yksi.." Pörrötin Senssin otsatukkaa, mikä ei tamman ilmeestä päätellen ollut ollenkaan hauskaa.
Viime päivien kuvankauniiden talvipäivien vuoksi maneesin puute ei ole juuri mieleen eksynyt. Olemme hiihtoratsastelleet, maastoilleet ratsain ja ajaen, treenanneet toki normaaliin tapaan. Kameran suljin on laulanut, kun joku on kuvannut tarhassa leikkiviä hevosia, jonkun treenejä, muutaman hevosen rakenteet.. Sää on yksinkertaisesti suosinut, niin tänäänkin. Hymyilin niin leveästi, että näytin varmasti heikkopäiseltä. Senssiä kaunis sää ei ilahduttanut, noustessani tamman selkään ja aloitellessani alkuverkkoja raudikko oli aivan yhtä tympääntyneen oloinen kuin tallissakin.
Keskityin aika lailla alusta loppuun temponvaihteluihin ja siirtymisiin, hain mahdollisimman paljon vaihteita ja variaatioita jokaiseen askellajiin. Onneksi Senssi hapannaamaisuus ei näkynyt työnteossa, piekkari liikkui aivan yhtä hyvin kuin yleensäkin, kun sitä siltä pyysin. Itse asiassa raudikko tuntui äärettömän hyvältä, apuihini se vastasi ilman viivettä ja teki mielellään töitä. Käynnistä löytyi vähän vähemmän säätövaraa kuin ravista ja laukasta, mutta en anna sen häiritä.
Tein minä toki muutakin, voltteja ympyröitä pohkeenväistöjä kiemurauria vähän vastalaukkaa.. Senssi suoritti tänään älyttömän hyvin, oli pehmeä ja reipas, hirveän miellyttävä joka tehtävässä. Mitään jumeja, tahtirikkoja tai vastahankaisuutta ei tuntunut. Ei tätä voi kuin kehua!
Kevyesti hionnut pikkurautias pääsi suihkuun ja siitä ihanan omenanvihreän kuivatusloimen alle mussuttamaan palkintoporkkanoita sekä ryystämään melassivettä. Korvatkin kävivät herkkuhetken aikana hörössä - ei se arkielo meillä taida sittenkään olla ihan niin tympeää, kuin Senssin ilme antaa välillä (hyvin usein) ymmärtää!
|
|
|
|
Post by Lissu on Apr 16, 2017 13:01:24 GMT 2
Tarinakilpailut Stall Sjöholmassa 01.04.2017
Luokka 1. Helppo C, tuomari: Disa Sund
Luokka 1 aihe: Kerro kisasuorituksesta tai -päivästä. Sisällytä tarinaan seuraavat sanat: kettu, kotikutoinen, humppa & terva. Sanoja saa taivuttaa.
(max. 250 sanaa)
1/5 Lissu T. (VRL-12701) - Luurankotanssija
Senssillä oli taas näitä päiviä, kun kentän pohja on vaihdettu tervaan! Siis ihan oikeasti, eläkeläisten humppakin on satavarmasti aktiivisempaa ja eteenpäinpyrkivämpää kuin meidän menomme. Kirsikkana kakun päälle menin ja unohdin radan, onnistuin juuri ja juuri muuttamaan keskiympyräksi sen... mitä nyt ikinä alun perin olin ratsastamassa. Voin jo kuvitella kavereiden päivitykset, "Lissun kotikutoiset kouluradat #1377", kivajee! Not. Mokoma kettu.. eikun ketku tämäkin kaviokas.
|
|
|
|
Post by Lissu on Apr 30, 2017 15:06:34 GMT 2
30.04.2017 Kohti tuulta ja tuiskua
narri oli eilen ollut estevalmennuksessa Senssin kanssa, ja minä olin lupautunut hoitamaan raudikon tämän päivän liikutuksen. Tarhassa möllöttävä pienhevonen ei vaikuttanut järin kiinnostuneelta lähtemään mukaani yhtikäs mihinkään, sellaista matelua tamman kävely taas vaihteeksi oli. Tätä elikkoa saa vetää perässään kuin mitäkin kivirekeä – ei paljoa auttanut, vaikka koetin houkutella Senssiä vähän ripeämpään vauhtiin taskuuni jääneellä porkkanalla. Evvk, totesi Senssi, eikä edes tuhahtanut porkkanaan päin. Mutta söi sen kuitenkin heti, kun käännyin huikkaamaan moikat tarhoille suuntaavalle Krisselle.
Säätiedotuksia uhmaten suuntasin Senssin kanssa metsään ja pelloille nauttimaan kauniista kevätsäästä.
Tuskin olimme metsän reunaan ehtineet, kun taivaalta alkoi tipahdella lunta. Se siitä kevätsäästä, tervetuloa talvi, taas kerran.
Jos epämiellyttävää tuulta, tuiskua ja talviviboja ei oteta lukuun, maastoretkemme oli juuri sellainen kuin sen halusinkin olevan. Senssi virkustui mukavasti päästessään samoilemaan metsäteitä, rämpimään metsässä ilman sitä tietä sekä jolkottelemaan pelloille. Peltolaukat jäivät nyt välistä, lumi teki pellon pinnasta sen verta liukkaan, mutta onneksi metsän puolelta löytyi hyväkuntoisia, pitkiä laukkasuoria, joilla Senssi sai viilettää jouhet putkella menemään. Pikkutamma kulki korvat hörössä niin reippaana ja innokkaana, etten ihan heti muista, milloin neidissä olisi ollut näin paljon virtaa ja eteenpäinpyrkimystä. Hyvä kun maltoin suunnata takaisin kotiin näin harvinaisen ilmiön vuoksi! Ja nyt en puhu siitä lumituiskusta.
Kotipihalla raudikon virkeä olemus katosi, tallissa hoidokkinani oli se sama tympeän oloinen pienhevonen, jonka jalat eivät nousseet kunnolla lattiasta ja joka ei muutenkaan tahtonut tehdä mitään. Se siitä maastoilun mielenvirkistysvaikutuksesta.. Perttikin kävi naureskelemassa kevätretkelleni ja pyyhki lumia harteiltani sekä Senssin takamukselta.
|
|
|
|
Post by Lissu on Aug 13, 2017 12:26:22 GMT 2
1.08.2017 Lissu jaarittelee, osa aivaliianmones
Pikku päähänpistomme leipoa Senssistä, kenttäsukuisesta puikulasta, yleispeli, on ollut menestys. Laatuarvosteluista pikkutamma on hakenut juuri ne palkinnot, jotka odotimme sen hakevan (KERJ-I, KRJ-III ja tuoreimpana ERJ-III). Olemme – mielestäni täysin oikeutetusti – hurjan ylpeitä kasvatistamme, sen saavutuksista sekä jälkikasvusta. Etenkin jälkikasvusta. Kaski on KTK-I -palkittu tuleva laatistykki, Kaamoskaiho aivan järjettömän hieno kilpahevonen ja joukon ainoa tamma, Juhannuskalmo, on ensinnäkin pirun söpö ja toisekseen ihan mahtava persoona. Tamman kilpaura on lupaavassa alussa muiden lajien, muttei vahingossakaan kenttäratsastuksen, suhteen. Ja kenttäpelinä me sen Kärmeniemeen myimme, oho.
Ikinuori teräsmuori-Senssi itse painattaa menemään samaan tahtiin kuin nuorempansa. Tai ainakin samaan tahtiin, kuin itse meni nuorena. Ikä ei vielä tammassa näy, eikä minun puolestani hetkeen tarvitse näkyäkään. Jahka tamma täyttää pyöreitä, voisimme järjestää vähän isommat kakkukahvit; oma väki ja naapurit nyt ainakin. Happamahkosta muorista pitää ainakin kakskytvuotiskuvat ottaa, halusipa Senssi leikkiä mallia tai ei. Tuskin, poseeraaminen ei koskaan ole ollut raudikon mielipuuhaa.
Tänään Senssi sai kuitenkin olla juuri niin päin kuin halusi; vapaapäivä, ainakin tähän asti ihan kiva keli (sitä luvattua sadetta odotellessa), iso tarha, kavereita ja paljon vihreää heinää mutusteltavana. Mitäpä muuta Senssi tarvitsisi? Paitsi ehkä vapautuksen kaikista tyhmistä kuntolenkeistä sun muista treeneistä, ainakin omasta mielestään. Mikään Hurun kaltainen liikunnan iloa pursuava otus tämä hevonen ei ole koskaan ollut, enkä jaksa uskoa sen sellaiseksi muuttuvan vanhoilla päivillään. Vaan mistäs sitä tietää, ovat nämä meidän elikkomme ennenkin yllättäneet!
|
|
