Turmeltajan Taivas Lyö Tulta "Taateli"

[Pertti]

suomenhevosori Turmeltajan Taivas Lyö Tulta "Taateli"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Kolossaalisen kokoinen Taateli luulee olevansa kovempi jätkä kuin todellisuudessa onkaan. Tilaamamme "kompaktikokoinen yleishevonen" on korkea ja pitkärunkoinen kaveri, joka vääntyy koulussa kevyesti vaativaan Beehen ja esteillä.. no, kyllä Taateli hyppää. Ei siitä kuitenkaan sen enempää.

Päiväjärjestys
maanantai: maastoon
tiistai: pikkuesteitä (max. 70cm)
keskiviikko: verryttelyä sileällä
torstai: vapaa
perjantai: koulua
lauantai: maastoon
sunnuntai: esteitä

[Lissu]

Viime viikon vieraskuski

Haperoa on viime aikoina moikkailtu paljon, lähinnä valmennusmerkeissä. Viime viikolla Hapero joutui Taatelin selkään ja hyppäämään, kiitos (typerän) vedonlyönnin. Joskus käy näin.

Tämän merkinnän on kirjoittanut Hapero

Jonkin nimeltä mainitsemattoman, typerän vedon myötä olin ajautunut Susirajaan ja seisoin riimunaru kädessä kookkaan punarautiaan orin tarhan portilla. Taateli ei varsinaisesti olisi halunnut lähteä matkaani, mutta leipäpussia rapistelemalla sain sen houkuteltua mukaani ja talutettua tallille. Puunasin Taatelia käytävällä parhaani mukaan minkä kääpiökropallani ylsin, mutta en kyllä silti ollut varma tuliko sen päälipuoli ihan niin puhtaaksi kuin mahan alunen. Varustettuna Taateli näytti vielä isommalta, mutta ainakin tulevien esteiden pitäisi näyttää niin ylhäältä sopivan pieniltä. Narri kiltisti tuuppasi minut satulaan ja ryhdyin verkkailemaan Taatelia.
Ori oli selvästi kookkaampi ja pitempi kuin kaikki muut ratsastamani hevoset, mutta yllättävän nopeasti siihen tottui. Ratsastin paljon siirtymiä saadakseni punanutun paremmin kuulolle ja lyhyemmäksi, mutta verkkahyppyihin lähtiessämme paketti luonnollisesti hajosi kasaan ja Taateli vei minua kuin märkää rättiä. Se kyllä kuunteli mihin sen halusin menevän ja hyppäsi kaikki esteet mistä vain ja jopa puhtaasti, mutta ei sitä kyllä kauniiksi voinut sanoa. Oli ihan sama ratsastinko yksittäisiä esteitä vai useamman rataa, korkeita vai matalia, oli Taatelilla koko ajan paljon hauskempaa kuin minulla selässä! Ori sai jopa kerättyä kroppaansa sen verran, että heitti muutaman iloisen pukkiloikan esteiden väliin. Loppua kohden pääsin vähän enemmän kärryille Taatelin kummallisesta hyppytyylistä, mutta ei se kyllä kaunista ollut. Mutta onneksi orilla oli ainakin hauskaa! En enää ikinä sano, ettei millään hevosella nyt voi niin huonoa hyppytyyliä olla!

[Lissu]

12.11.2016 Kolossikatselmus

Arvatkaas kahdesti, ketä jännittää ihan hirmuisesti! Kolossi-Taatelimme sai aktiivisen näyttelykiertelyn ansiosta kantakirjakelpoisuuden, ja ori on ilmoitettu tämän kuun kantakirjatilaisuuteen. Meidän kolossaalinen koulutaiturimme kirjataan tietysti R-suunnalle, ja minua jännittää jo etukäteen esimerkiksi kaikki. Jännitystäni ei ainakaan lievennä se, että olen nykyään itsekin kantakirjatuomari, ja tuomaroin nyt marraskuussa ensimmäistä kertaa. narri saa juosta kahden edestä esittäessään hevosiamme, ellemme sitten nappaa Sarlottaa tai jotakuta muuta talliväestä apukäsiksi. Minä en tietenkään tuomaroi omia hevosiamme, mutta jalkani taitavat olla niin hyytelöä, etten kykene tuomarointien välissä esittämään omia hevosiamme.

Taatelin koko ei lakkaa ihmetyttämästä ja naurattamasta, siitä saa aina väännettyä puujalkavitsin tai pari. Hyppääminen on myös oma.. taiteenlajinsa, joka naurattaa aika lailla kaikkia paitsi selässä olijaa (kuten esimerkiksi orilla hypännyt Hapero on todennut). Vähän erilainen estepeli toimii kouluratsuna huomattavasti paremmin, vaikka välillä tuntuukin, että oria kootessa tulee koottua naapurinkin hevonen. Taateli on hillittömän lahjakas ori, joka on oppinut yksittäisiä liikkeitä tasoaan korkeammalta - innolla odotan, tulevatko pikku-Taatelit ylittämään isänsä koulukapasiteetin! ..toivon tosiaan, että pikku-Taatelit ovat pienempiä kuin isänsä.

Summattuna; orin kanssa menee hyvin. Turmeltajalaisten kanssa on aina kiva touhuta (Rivo kyllä koettelee välistä hermoja, mutta tuota noin.. ahem), ja Taatelikin istuu hevoslaumaamme kuin nenä päähän. Kilpaura on vasta alussa, mutta olemme treenanneet ja valmentautuneet suht ahkerasti. Ehkä me aloitamme sijoittumisen ryminällä, kun vain pääsemme vauhtiin?

[Lissu]

01.12.2016 Kantakirjaorhi

Nyt hymyilyttää, ja pitkään! Eilisen suomenhevosten kantakirjatilaisuuden jälkeen tallissamme on viisi uutta KTK-II -palkittua hevosta, joista Taateli on yksi. narri sai hoitaa hevosten esittämisen, kun minä, Peppi S., aksu, Vibaja ja Tanja N. arvostelimme hevosia. Minua jännitti paitsi tuomaroiminen, myös omien hevostemme tulokset.
Vaikka narrilla onkin, tuota… hieman vähemmän senttejä jaloissaan kuin Taatelilla, nainen esitti orin liikkeet (niin käynnin kuin ravinkin - jessus miten narri juoksi!!) oikein mallikkaasti. Rakenteen esittäminenkin sujui ongelmitta, vähän kolossi koetti pörhistellä ja olla olevinaan, mutta narri kun vähän muistutti, kuka on pomo ja mitä mieltä me olemme tuollaisesta hillumisesta, ori asettui käyttäytyen juuri niin hyvin, kuin sen odotimmekin käyttäytyvän.

Tuomaritoverini katselivat ja kiertelivät Taatelin ympärillä aivan samalla tavoin kuin kaikkien muidenkin hevosten kohdalla. Pysyttelin itse kauempana ja koetin olla syömättä kynsiäni. Taatelin arvostelun jälkeen tilaisuus rullasi eteenpäin, minäkin pääsin takaisin tuomaroimaan.
Kun tuloksia alettiin lukea, pääsin jännityksestä heti alkuunsa; kolossimme oli heti toinen arvosteltu. Kyllä minua ja narria hymyilytti, kun pisteet luettiin ääneen; 17 + 18 + 17 + 19, yhteensä 71 pistettä ja KTK-II -palkinto! Oikein vahvaa kolmospalkintoa me odotimme, kakkospalkintoa toivoimme oikein varovaisesti, ja sehän sieltä sitten pamahti. Kun tilaisuus oli viety kokonaan läpi, otimme kaikista hevosistamme muutamat kuvat, ennen kuin pakkasimme hevoset autoon ja ajelimme takaisin Susirajaan.

Olemme eilisestä asti hymyilleet kuin mitkäkin idiootit. Todennäköisesti hymyilen koko loppuviikon. Vaan mikäs tässä, paskanlappuu ja treenaaminen sujuvat paljon mukavammin, kun on iloisin mielin.

[Lissu]

03.03.2017 Mikä fiilis

"Elä kovin korkealta tipaha." Pertin ah-niin-vitsikäs sutkautus sai minut säpsähtämään, olin ollut niin syvällä ajatuksissani, etten yhtään tajunnut ympäröivää maailmaa. Satulavyön pää lipesi näpeistäni, mikä ei tietenkään jäänyt Pertiltä huomaamatta. Uusintayritystäni vyön kiristämisen suhteen säesti melkoinen räkänauru.
"Kylläpä sinä olet hyvällä tuulella, kääritkö lomarahat totopeleistä vai mitä on sattunut?"
"Kaunis keli ja hevoset juoksevat", Pertti totesi, hymisi hetken itsekseen ja katosi tallituvan puolelle, epäilemättä kiskomaan aamusta paistamani pullat parempiin suihin.
Havahduin uudemman kerran Taatelin tönäistessä kättäni turvallaan kuin kysyäkseen, mikä tässä oikein maksaa. Tarkistin satulavyön vielä kerran, nousin selkään ja pyysin Taatelilta käyntiä.

Ratsastaessani alkuverryttelyjä tulin pohtineeksi säätä vähän enemmän, ja oikeassahan Pertti oli - keli oli mitä kaunein. Kirkas kaunis luminen talvipäivä, todellinen postimerkkikeli. Pisteenä iin päälle oli ehdottomasti Taateli, orin kanssa treenaaminen on omiaan kohentamaan mielialaa. Kolossi tuntui niin hyväntuuliselta ettei tosikaan, työnteko tuntui naurettavan helpolta. Onhan Taateli aina mukavan herkkä ja pehmeä, tänään ne piirteet tuntuivat korostuneen entisestään. Tai sitten minä vain kuvittelen niin oman hyvän fiilikseni läpi.
Sulkutaivutuksia treenatessani Krisse talutti Rellun kentälle. Totta kai molemmat orit saivat sen kymmenen senttiä lisää kokoa, kun kilpailija astui kentälle, kuinkas muuten. Meitä vain nauratti, etenkin Taateli, jonka pörhistely-yritykset lässähtivät heti, kun vähän annoin lisää pohjetta.

Jatkoin sulkutaivutuksista avotaivutuksiin, tein siirtymisiä ravin sisällä ja monta koko rata leikkaata lisätyssä ravissa. Taateli ei sen enempää kiinnittänyt huomiota Relluun (kun ei ole lupaa niin ei ole), vaikka Rellu välillä koettikin huudella Taatelille. Kolossi keskittyi erinomaisesti työntekoon, ja muutaman kerran Krisse huuteli minulle jotain hevosten vaihtamisesta.
Muutenkin erittäin jouhevasti sujuneen koulutreenin kruunasi hyvin helppo, vaivaton vastalaukka pitkin poikin kenttää. Loppuravit ja -käynnit menin hölkkäämään lähimmän peltomme reunamille, ja totta kai minun piti ottaa Taatelinkorvakuva Instagramiin.

Juottaessani Taatelille melassivettä (herralle ei kelvannut juoda maassa olevasta ämpäristä, minun piti nostaa ämpäri lähemmäs herran turpaa..) Pertti säikäytti minut uudestaan.
"No, ethän tipahtanut?"
"Voi ny -- joo en tipahtanut." Pertti nauroi makeasti, ja kahta kauheammin, kun Taateli antoi minulle oikein ison märän melassiturpapusun.

[Lissu]

Hiljaa siirryit lepoon iäiseen.