Hevimiesystävä "Hemppa"

[Pertti]

suomenhevosori Hevimiesystävä "Hemppa"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Lainasimme tvishan upeaa Hynystä Sallalle, ja tuloksena oli meidän hevarihevosemme Hemppa. Ehkä katu-uskottavin lempinimi vähään aikaan. Vapaa-ajallaan riimujen ja loimien tuhoamiseen erikoistunut tukkajumala on älyttömän motivoitunut, hieno ratsu, kunhan sen etupainoisuuden ja jäykkyyden saa ratsastettua veke. Koulukapasiteetti ei vielä päätä huimaa, ratana mennään jo metriä, mutta tästä on erittäin hyvä jatkaa.

Päiväjärjestys
maanantai: esteitä
tiistai: maastoon
keskiviikko: pikkuesteitä (max. 70cm)
torstai: verryttelyä sileällä
perjantai: vapaa
lauantai: koulua
sunnuntai: maastoon

[narri]

13.11.2016 Takapajulan isänpäivämarkkinat

Takapajula on kova järjestämään markkinoita ja muita toritapahtumia merkkipäivinä. Eli isänpäivämarkkinat! Mitä olisivatkaan markkinat ilman talutusratsastusta. Normaalisti Takapajulan ratsastuskoulu järjestää talutukset, heillä kun hevoset ovat kuitenkin tottuneempia sellaisiin hommiin, kuin mitä meidän Vakavastiotettavat Kilpahevosemme. Nyt ratsastuskoulu kuitenkin järjesti isänpäiväkatrillin ja meiltä kysyttiin korvaajia talutukseen. Ja totta kai meillä on niitä luotettavia suokkeja, joiden kyytiin lapset (ja mikseivät aikuisektin!) voivat kiivetä. Mukaan valitsimme Tossun ja Hempan, Tossun sen umpikiltteyden vuoksi ja Hempan, koska se on luotettava ja oikein kunnon liinakko tukkajumalasuokki - eikä vielä edes klipattu, joten talvikarva on muhkea... Hemppa päätyi vetämään rekeä, onneksi lumet tulivat tännekin!. Ja totta kai pakkasimme mukaan myös Sierran, joka veti pinkeissä valjaissa pinkkiä pulkkaa ja oli lasten siliteltävänä.

Hemma harjattiin ekstrahyvin aamulla, jouhet selvitettiin oikein kunnolla ja häntäänsä molemmat orit saivat sievät ranskanletit. Hemppa oli toki myös pesty pari päivää sitten, talvikarvastaan huolimatta, jotta se olisi oikein kunnolla puhdas. Kuivattelu oli melkoinen operaatio, mutta sen arvoinen kyllä! Lumikeli piti sitten huolen puhtaudesta ulkosalla, ori saattoi hyvin käydä piehtaroimassa likaantumatta. Rekeen ei vielä otettu tiukuvaljaita, jouluun on sen verran kauan aikaa (vaikka Tossu saikin jouluisan korvahupun) ja vaikka minä olisin hieman halunnut.

Suosio oli melkoinen! Hemppa ja Tossu toimivat molemmat loistavasti työssään, vaikka huomasimmekin huvitukseksemme tietyn kaavan. Vanhempi väki tuli juttelemaan Hempan luokse muistojaan omista liinakoista suokeistaan, annoimmepa parin vanhan hevosihmisen ajaa rekilenkkinsä itse ja kiipesimme itse kyytiin nauttimaan menosta! Sierra veti lapsia luokseen, onhan se pieni ja pörröinen ja lempeä, Tossu taas sai kehuja upeasta, erikoisemmasta väristään. Erikoisempi ja erikoisempi, mutta käsittääksemme pitkälti ainoat ei-rautiaat suomenhevoset Takapajulassa löytyvät juuri Susirajasta. Hemppa toimi erittäin luotettavasti rekihevosen hommassaan koko päivän, se kuljetti väsymättä ryhmän toisensa jälkeen lenkkimme läpi innokkaasti pöristen, pörröiset korvat hörössä! Vaikka väki olikin omasta kylästä, huomasimme useammankin kännykkäkameran välkkyvän, kun reki kulki ohitse.

Markkinat olivat kyllä taas niin mukava kokemus. Pisteemme oli todella suosittu ja hevosten ruokataukojen aikana jutustumme monen ihmisen kanssa milloin hevosista, milloin kaikesta muusta. Meille myös tarjottiin hernesoppaa ja lettuja välipalaksi, jotta jaksaisimme vetää loppuun asti. Hevosetkin saivat runsaasti reipasta, tasaista käyntiliikuntaa, Hemppa nyt ravuutti ihmisiä reessään, mutta eipä tämä mikään voimannäyte ollut vaan mukava yhteisöllinen tapahtuma kyläläisten kesken.

Ja ratsastuskoulun katrilli oli muuten hieno myös, mitä nyt kertaalleen yksi poni esitti pienen pukkinäytöksen - onneksi selässä oli tomera ratsastaja, joka laittoi poninsa pian takaisin jonon jatkoksi!

[Lissu]

15.11.2016 Hapero ja Hemppa maastoilemassa

Tallissa on ollut mukavasti lisäeloa, kun viime aikoina meillä on pyörinyt vähän harvinaisempia vieraita valmentamassa ja puuhailemassa hevostemme kanssa. Tänään meitä läsnäolollaan ilahdutti Hapero.

Tämän merkinnän on kirjoittanut Hapero.

Olin valmentanut Hemppaa lokakuun alkupuolella ja siitä innostuneena pääsin itsekin Hempan selkään! Narri ja Lissu olivat lämpimästi suositelleet maastoilua, joten tarkoitus olikin käydä ensin heittämässä pikku lenkki lähimetsissä ja sitten pyörähtää vielä vähän kentällä tekemässä jotain oikeasti hyödyllistäkin. Hemppa oli luonnollisesti kierinyt tarhan ainoassa sulassa kohdassa - revittyään ensin takin päältään. Mikäs siinä alkulämpöjä ottaessa, kun hinkasi kohmeista kuraa irti. Mihinkään priimakuntoon en jaksanut oria jynssätä, mutta sen verran että varustaa sopi.

Päivän heikko aloitus unohtui hetkessä, kun pääsin orin satulaan ja käänsin turvan kohti metsäteitä. Orin askellus muuttui heti reippaammaksi ja rennommaksi ja sen korvat nousivat herttaisiksi tötteröiksi. Valmennuksessa tutuksi tulleesta innottomasta työmyyrästä ei ollut tietoakaan! Kiersimme lähimetsän polkuja ristiin rastiin, vähän ravaillen, mutta pääasiassa kävellen. Menemistä rajoitti lähinnä vieraat maastot, sillä en todellakaan luottanut omaan suuntavaistooni enkä varsinaisesti siihenkään, että Hemppa kantaisi minut urhoollisesti kotia kohti... Vastoin valtaosaa hevosista, Hempalla ei nimittäin tuntunut olevan erityinen hoppu mihinkään suuntaan eikä tallin suuntaakaan voinut päätellä sen käytöksestä. Selvisimme kuitenkin muutaman mutkan kautta takaisin tallille!

Kentällä työstin lähinnä laukkaa, jota emme metsäpoluilla olleet päässeet esittämään. Päätin itsekin ratsastaa vastalaukkaa ihan vain uteliaisuudesta, mutta pakko myöntää etten kyllä ensikertalaisena päässyt yhtä hyviin tuloksiin kuin Narri valmennuksessa. Hemppa tiputteli laukkaa varsinkin alkuun ahkerasti, mutta pikku hiljaa aloin päästä jyvälle! Lyhykäisen työskentelyn jälkeen suoritimme ihan rennon loppuverkan taivutellen ja Hemppa pääsi tallin kautta takaisin tarhaan päiväheinilleen.

[Lissu]

03.01.2017 Hiihtoratsastuskisat Yläkokon ratsastuskoulussa

Kaiken muun hulinan lisäksi osallistuimme tänään neljän hengen voimin Yläkokon ratsastuskoulun hiihtoratsastuskisoihin. Minä ja narri osallistuimme Kalmiksella, Sarlotta ja Santeri Hempalla. Koska tässä on harjoiteltu hiihtoratsastelua ties kuinka paljon - ja olemme turhankin luottavaisia omien kykyjemme suhteen - ilmoittauduimme koko porukka luokkaan, jossa oli pelkän hiihtelyn lisäksi esteitä.

Luonnollisesti minua hirvitti, mitä hommasta Kalmiksen kanssa tulisi - suht tuore tuttavuus, eikä helpoimmasta päästä. Sarlotasta ja Santerista en ollut lainkaan huolissani enkä suuremmin jännittänyt, ainakaan kotipihassa. Vaan auta armias, kun pääsimme perille..!

Luokkamme oli päivän viimeinen, minkä lisäksi siinä oli eniten osallistujia. Pari ensimmäistä luokkaa olivat poneille, kolmantena luokkana oli hevosluokka ilman esteitä. Muutamaa tuttua kasvoa lukuun ottamatta suurin osa väestä oli hieman oudompaa, jokunen nimi soitti kelloja. Hevosetkin olivat aika lailla uusia tuttavuuksia.

Päivä sujui varsin rattoisasti, eikä aikaakaan, kun minun ja Santerin oli aika nousta suksille. Nokittelimme vielä lähtöviivalla keskenämme, kumpi tässä oikein voittaisikaan ja miten häviäjä joutuisi vääntämään jotain hyvää talliin. Vaikka juustosarvia, jouluähky on edelleen kesken..

No, ei meillä sitten järin hyvin mennyt. Kellään. Sarlotta ja Santeri saivat Hempan kanssa melko komean lähdön, mutta aika jäi heikoksi ja lopullinen sijoitus oli 9/11. Meillä ei ollut järin hyvä lähtö, Kalmis loikki tasajalkaa ja sellaista, mutta vauhtia riitti ja esteetkin ylitettiin.. no, ylitettiin. Me sijoituimme vähän ylemmäs, 7/11. Päivä oli kuitenkin älyttömän mukava, eikä laihaksi jäänyt menestys harmita ollenkaan! Niin Hemppa kuin Kalmis saivat pari pusua ja paaljon porkkanoita, melassivettä sekä kotitallilla pesun ja äklöhempeän kuivatusloimen ylleen. Kumpainenkin.