Marrasmurha "Rauski"

[Pertti]

suomenhevosori Marrasmurha "Rauski"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym.

Omat sivut.

Marsun ja Rikan poika on komea, kapasiteetikas kenttäpeli, joka tosin ei luonteeltaan ole se mutkattomin haliponi. Tosin ei Rauskista sellaista odotettukaan, kun vanhemmatkaan eivät ole mitään nallekarhuja. Omapäisen kenttähirmun kanssa ollaan välillä helisemässä, mutta helpompi tämä on kuin isänsä.

Päiväjärjestys
maanantai: maasto
tiistai: esteitä
keskiviikko: kevyt päivä; juoksutusta / maasto-/kenttähölkkää
torstai: vapaa
perjantai: koulua (puomeja, kavaletteja?)
lauantai: esteitä
sunnuntai: kevyt päivä; juoksutusta / maasto-/kenttähölkkää

[Lissu]

Tarinakilpailut Kuuramaan hevostallilla 20.11.2016
1. Helppo A, tuomari: Kemiina
Valitse näistä aiheista itseäsi inspiroivin:
1. Hevosesi on rakastunut. Kerro mihin/keneen ja vähän ratsusi ajatuksia tästä aiheesta.
2. Ratsastuskentän valkeat aidat on koristeltu led-valoin. Mitä ratsusi oli mieltä tästä?
3. Miten sinä valmistaudut tallilla jouluun? Kuvaile mahdollisimman tunnelmallisesti ja monipuolisesti!
4. Kirjoita romanttinen, kipinöivä runo! Mistä, kenestä ja miten; päätät sen itse.

4/6 Lissu T. (VRL-12701) - Marrasmurha
Tuomarin kommentti: Vallan ihana tarina, Gitte oli kovin otettu rakkaudentunnustuksista.
"Ah, sinä ihana tamma! Kiiltävänmusta karva, elegantti olemus, ja mitkä silmät! Miten ylväästi nostit kaunista päätäsi, kurotit kaulaasi ja höristit korviasi, kun kajautin ilmoille rakkaudentunnustukseni! ..jaa miten niin minun pitää olla hiljaa? Gitte on Kuuramaan puoliverisiä? Väliäkö sillä on, ei rakkaus kantakirjaa katso! Oi armaani, sydämeni halajaa luoksesi! Taidankin karistaa kouluaitojen puuterilumen kavioistani.."


Tarinakilpailut Micram Raceponiesissa 30.11.2016
1. Helppo C, tuomari: dani
Luokka 1-3 aihe: On sateinen päivä ja kaikki tuntuu menevän päin honkia. Radallakin sattuu yhtä ja toista. Kerro suorituksestanne aloittamalla jokainen sana ratsusi nimen ensimmäisellä kirjaimella. Saa aloittaa myös toisella, mikäli ensimmäinen kirjain on liian vaikea (z, q, å tms)

2/5 Lissu T. (VRL-12701) - Marrasmurha
Tuomarin kommentti: Lyhyt ja ytimekäs!
Rapa roiskui Rauskin riehuessa reippaassa ristilaukassa.

[Lissu]

Tarinakilpailut Jukolassa 21.12.2016
2. 80cm, tuomari: Hanne
Luokka 2 aihe: Juuri ennen suoritusta sait kannustavan tekstarin joltakin tutultasi. Mitä tekstarissa luki? Toimiko kannustus, vai pahensiko viesti jännitystäsi?

5/7 Lissu T. (Tampio) - Marrasmurha
"Jos voitatte, ostan sulle kakun!" narrin lähettämä tsemppiviesti kieltämättä nostatti ainakin voitontahtoa, jos nyt ei itsevarmuutta. Pitää varmaan sabotoida kilpakumppanien suorituksia tai lahjoa tuomaristo, jos muuten ei sinivalkoista ruusuketta tipu!

[narri]

27.03.2017 Internetkoomaava vierastähti, kirjoittanut mori-mori

Lähes koko viime yön youtuben ihmeellisyyksille yksinään hekoteltuani saavuin Susirajaan kevyessä internetkoomassa. Tunnetustihan univelan määrästä riippuen kaikki joko vtuttaa tai naurattaa, tänään oli selvästi jälkimmäinen päivä, sillä Lissun komentaessa minut liikuttamaan suomenhevosori Rauskia olin kirjaimellisesti nauraa itseni hengiltä.
Kun happi viimein palasi keuhkoihin vaapuin talliin ja yritin paikantaa taululta Rauskini olinpaikan. Nappasin riimunarun kauniiseen käteen ja suuntasin kohti tarhoja.

Ulkoa oria ei ollut varsinaisesti vaikea löytää. Tarhan portilla pörisevän ja otsatukkaansa heiluttelevan punaisen näki (ja kuuli) jo kaukaa, olihan sentään joku lähdössä ratsastamaan tallin edustalta, eikä tuollaiselle naikkoselle voi vain olla vähän huutelematta. Perus suomalainen mies, siis. Odotimme ratsukon siirtymistä... no, minne ikinä olivatkaan matkalla ja nappasin Rauskini käsikynkkään kohti tallia.

Käytävällä ketjuissa kiinni seisoskeleva raudikko seurasi silmä tarkkana, kun haahuilin pitkin käytäviä milloin mitäkin tavaroita etsimässä ja yritti häplätä ylähuulellaan ketjua aina kun silmä vähänkin vältti. Ulkonakin varmasti kuultiin, kun komensin oria satulahuoneen perältä aina kilinän kuullessani.
Kaiken tarpeellisen paikannettuani harjasin ja varustin Rauskin melko reippaalla tahdilla ja suuntasimme kohti kenttää.

Selästäkäsin ori tuntui jättiläiseltä. Reilu 160cm säkäkorkeus itsessään ei ole aivan hirveän paljon (t. tynkä 162cm) kun puhutaan honkkelista puoliverisestä, mutta kun alla on (ainakin allekirjoittaneen mielestä) jykevämmän mallinen suomenhevonen, on fiilis aivan eri.
Alkujärkytyksestä toettuani pääsimme viimein aloittamaan. Eikä minulla yllättäen ollut hajuakaan siitä, mistä aloittaisin tai mitä ylipäätänsäkään tänään treenattaisiin. Tai mitä meidän pitäisi treenata, mitkä ovat orin ongelmakohtia tai mitä sillä lukee viikko-ohjelmassa maanantain kohdalla. Rauskia ongelmani eivät varsinaisesti kiinnostaneet, vaan se hölkytteli rennosti ympäri kenttää silläaikaa, kun matkustajan ajatukset olivat jossain kaukaisuudessa. Havahduin todellisuuteen siinä vaiheessa, kun ori päätti siirtyä takaisin käynnille niin töksäyttäen, että olin jatkaa matkaani yksin.

Kuitenkin reilun tunnin aikana saimme kuin saimmekin jotain aikaiseksi. Koska hevonen oli minulle entuudestaan tuntematon, aloitimme ihan perusjutuista, eli kaikkien askellajien läpiratsastuksesta, temmonvaihteluista ja siirtymisistä. Temmonlisäykset eivät tuottaneet Rauskille ongelmia, se pärjäisi varmasti montessakin, mutta kun vaihdettiinkin venyttämään askelta, ei tehtävä ollutkaan enää niin helppo. Pirusti puolipidätteitä, oman istunnan ja apujen tarkistus ja lopputuloksena oli kuin olikin useampi siisti ravilisäys. Laukkalisäyksistä ei sitten puhutakaan.
Lopputunti koostui lähinnä avoista, suluista sekä erilaisista vastalaukkaharjoituksista, mitkä sujuivat hyvin muutamia pieniä (lähinnä ratsastajasta johtuvia) erimielisyyksiä lukuunottamatta. Noin yleisesti illan treenistä jäi ihan huippuhyvä fiilis, tosin laskeuduttuani satulasta jalkojen pettäessä alta suoraan persauksilleni päättelin, että saatoin hieman jännittää reisilläni tunnin aikana.

Treeni oli selvästi rankempi minulle kuin Rauskille, joka ei ollut edes hiessä talliin päästyämme. Harjasin orin pitkän kaavan kautta, ihan nyt vain koska aikaa oli. Minulla ainakin. Joko otsatukan selvittely ei kuulu ison punaisen lempiasioihin tai sitten se alkoi kyllästyä ketjuissa käytävällä töröttämiseen, mutta siinä vaiheessa kun etunen alkoi koputella lattiaa kärsimättömästi ja ylähuuli hamuta ketjua, tajusin vinkin.
Kello olikin jo sen verran etten lähtenyt viemään oria enää takaisin ulos, vaan vein sen omaan karsinaansa iltaruokia odottelemaan ja hörisemään ohikulkeville tammoille. Ja vähän ehkä ruunille myös.

[Lissu]

Tarinakilpailut Stall Sjöholmassa 01.04.2017
Luokka 2. Helppo B, tuomari: Disa Sund
Luokka 2 aihe: Miten ao. kuva liittyy teidän kisapäivään? Kerro max. 250 sanalla. (kuvassa hevosenkenkä)

4/5 Lissu T. (VRL-12701) - Marrasmurha
Pyörittelin löytämääni hevosenkenkää käsissäni. Hevosenkengän sanotaan tuovan onnea, ja olinkin kengän löytäessäni hymähdellyt tyytyväisenä (siis mihänä en ole taikauskoinen, mutta..). Penkin alle mennyt rata sai minut kuitenkin pohtimaan, josko löytämäni ravikenkä toisi parempaa onnea totopelien kuin kouluratsastuksen saralla.

[Lissu]

13.05.2017 Porsastelua

Possutukki. Kuka ei haluaisi hypätä possutukkeja?

Minun kyllä piti viettää reipas toimisto et paperityö -viikko, vaan ei mahda mitään, mieli halajaa tuulettumaan, ratsastamaan. Etenkin nyt, kun sää ei ole aivan perseestä ja maastoesteradoilla odottaa monta uutta ihanaa estettä. Esimerkiksi pari tukkia, jotka maalattu ja tuunattu possuiksi.

Päivän porsaaksi valikoitui Rauski, jota kukaan ei ollut vielä ehtinyt varata itselleen. Hilpaisin suorastaan raivostuttavan hyväntuulisena tarhoille hevosta hakemaan, eikä hymyni hyytynyt tarhan ja tallin välissä. Harjaus, kavioiden putsaus sun muu sekä varustaminen sujuivat hujauksessa, vaikka Rauski koetti vähän nykiä jalkaa ja kokeilla, saako toimistossa tönöttänyttä omistajatätiä komentaa. Ei saanut. Tälläkään kertaa.

Suuntasin Rauskin kanssa estekentälle verryttelemään. Minulla oli välittömästi erittäin hyvä tunne tulevasta treenistä sekä Rauskista, ja tunne vain vahvistui askel askeleelta. Sileäverryttelyjen aikana ori tuntui niin jumalattoman hyvältä, että olisin voinut itkeä ilosta - hirveä toimistorupeama ja sen päälle näin älyttömän mahtava ratsastustreeni, jes! Rauski oli alusta asti hyvin kuulolla, se vastasi apuihin tarkasti, oli eteenpäinpyrkivä, toi takaosaa alle, lyhensi pidensi asettui taipui suoristui lal lal laa. Kaikki kävi, kaikki sujui loistavasti.
Sama kukkaisan täydellinen linja jatkui hypätessä. Verryttelypystyt ja -okserit sekä kolmen esteen innari, joilla aloittelin, ylittyivät helposti ja varmasti. Ori kuunteli minua, teki työtä käskettyä ja este toisensa jälkeen ylittyi hyvillä hypyillä ilman epävarmuuden tai puomikosketuksen häivääkään.

Mieleni teki jäädä kentälle pörräämään, mutta olin valinnut Rauskin ratsukseni uusia maastoesteitä silmällä pitäen. Verryteltyämme tarpeeksi suuntasimme kohti maastoesteratoja ja uusia esteitä, lähinnä possutukkeja, jotka ovat mielestäni parasta sitten silakkajohteidemme.
Possutukkeja oli pieniä ja isoja, niiden lisäksi hyppäsin paria risuestettä, bankettia sekä sienen mallista tarkkuusestettä. Kaikki esteet menivät yksittäisinä tai korkeintaan kahden esteen linjana, helppoa rutiinitreeniä. Rauski toimi edelleen moitteetta, ja oli niin uskomattoman hyvässä vireessä, että hyvä kun en soittanut paria puhelua Hortensian suomenhevosiin ja pyytänyt VSR:n kenttäcupin aikaistamista.

Pestessäni Rauskia ratsastuksen jälkeen hymyilin yhä kuin idiootti (asia, josta narri ja Sarlotta kävivät kuittailemassa). Rauskin roiskittua vähän melassia päälleni näytin taas enemmän itseltäni; pölyä, karvaa, melassia, ties mitä tahroja ratsastusvaatteissa, ei niitä siistejä toimistokamppeita. Vaan viis minusta, kun hevonen on niin verrattoman hieno ja toimi kuin unelma!

[narri]

Tarinakilpailut Adinassa 28.09.2017
Luokka 2. helppo, 3/6
Scream. Jokin osakokeen radoista menee niin huonosti, että tekee mieli huutaa. Piirrä, kerro tai linkitä meemi, joka kuvastaa parhaiten olotilaasi.
meemi

[Lissu]

14.10.2018 Sunnuntaipuuhastelua

”Kuulehan kultaseni, kenkien tiputtelusta on ollut ennenkin puhetta”, juttelin puoliksi hevoselle, puoliksi itsellesi. Toisessa kädessäni oli siististi irronnut kenkä (onneksi se löytyi aivan portin läheltä!), toisessa taas Rauskin riimunnaru. Ori käänteli korviaan sen mukaan, sattuiko sitä kiinnostamaan enemmän minun puheeni vaiko tallin nurkalla naukuvan kissan ääni. Kissa taisi voittaa, sillä lopulta Rauski kääntyi katsomaan kattia korvat hörössä, aivan kuin kyseessä olisi ollut ihmeellisempikin otus. Minua hymyilytti.

Talutin orin suoraan kengityspaikalle ja hain pari harjaa, kaviokoukun sekä kengitysvälineet. Harjasin orin läpi (jouhien selvitys sai jäädä toiseen kertaan, hyi minua laiskamatoa), puhdistin kaviot ja aloin tarkastella oikeasta etusesta irronnutta kenkää. Hyvin siististi irronnut kenkä, tosiaan, naulat tallessa eikä kaviossakaan lohkeamia. Kenkä oli säilyttänyt muotonsa, ja oli muutenkin hyvässä kunnossa (kaksi viikkoa vanhan kengän sietääkin olla), joten naulat pois ja nakuttelemaan kenkää takaisin. Kengitys ei ole koskaan ollut vahvinta alaani, mutta kyllä minä perusvuolut ja kenkien irrottamisen ja kiinni laittamisen hallitsen. Todennäköisesti Pertti olisi hoitanut tämän irtokengän nopeammin, mutta mikäs tässä on ährätessä. Pysyypähän joku taito hyppysissä. Sitä paitsi, työn jälki oli mielestäni oikein siistiä.

Pikkukengityksen jälkeen Rauski sai ohjasajovermeet yllensä. Suuntasin tyhjälle estekentälle (koulukentällä pyöri pari ratsukkoa) ja aloin työskentelemään Rauskin kanssa. Kevyttä, enemmän verryttelevää ja taivuttelevaa käyntityöskentelyä sekä vähän ravihölkkää. Orilla oli todella hyvä päivä, ja ehkä ikäkin on vähän rauhoittanut ja tuonut järkeä päähän; raudikko toimi kuin ajatus. Rauski oli todella kevyt, miellyttävän herkkä ja reaktiivinen kaikille avuilleni. Se liikkui mielellään ja olisi varmasti tehnyt enemmänkin ja haastavampia tehtäviä, kuin kaiken maailman ympyrät, kiemuraurat ja pohkeenväistöt sille tarjosivat. Olin todella iloinen siitä, miten hyvin ori reagoi ja toimi; ohjasajo on kieltämättä jäänyt todella vähälle käytölle, yleensä me joko ratsastamme tai juoksutamme. Totesin ohjasajon aikana hevosen kulkevan suorassa ja hyvässä tasapainossa. Pitäisi oikeasti tehdä tätä useammin!

Vaikka hymyni olikin korvasta korvaan, kaikkein onnellisin taisi olla turpansa melassiveteen upottanut Rauski, sellaisella innolla ori hörppi herkkujuoman parempiin suihin.

[Lissu]

Vieraskuski

Helmikuun ensimmäisellä viikolla iki-ihana Sorel vieraili Susirajassa, ja tokihan me tuuppasimme hänet muutaman hevosen selkään. Esimerkiksi Rauskin.

Tämän merkinnän on kirjoittanut Sorel

Istuin komean raudikon satulassa, joka vilkuili kentän laidoille sen oloisena, että tänään ei tehdä yhtään mitään vaan nautitaan kivasta päivästä kävelyn merkeissä. Olin kyllä erimieltä asiasta ja keräsin ohjat käteeni. Ratsastin isoa pääty-ympyrää ja välillä takaosaa siirtäen. Lähdin hakemaan itselleni tuntemattomaan hevoseen tuntumaa ja tutustumaan. Takaosa siirtyi kumpaankin kierrokseen hyvin, joten jatkoin kaviouralla voltteja ja kulmissa muutaman askeleen väistöjä. Avut menivät hyvin perille ja hevonenkin tuntui kaikinpuolin hyvältä. Kun lämmittely oli tehty, oli aika aloittaa itse työskentely.

Kentälle olin rakentanut muutaman esteen ja ensimmäisenä oli vuorossa helppo okseri. Nostin päädyssä laukan ja keskityin hevosen laukkaan, se pyöri hyvin ja tuntuma oli hyvä. Sopivan tempon löydettyäni kaarsin okserille. Ennen estettä Rauski kahmasi muutaman ison laukka-askeleen, mihin en ollut varautunut ja esteelle lähestyminen meni turhan lähelle. Hevonen on kyllä yritteliäs, huonosta lähestymisestä huolimatta. Toisella yrittämällä otin ohjista enemmän kiinni ja olin maltillisempi, nyt okseri ylitettiin hyvin. Taputin oria kaulalle ja annoin sen ravata hetken, kunnes lähdimme kokeilemaan pystysarjaa. Korkeutta oli noin 70cm ja tämän hevosen pitäisi suoriutua tästä kuin leikiten. Ison ympyrän kautta lähdin rakentamaan esteelle linjaa ja sarjalle lähestyminen meni hyvin mutta askeleet eivät sopineet lainkaan yhteen ja este ylitettiin liian läheltä ja toiselta pystyltä tippui puomi alas. Voin syyttää nyt itseäni, koska roikuin aivan liikaa ohjissa kiinni ja sen huomasi hevosesta, joka nakkeli päätänsä ärtyneesti. Uudella yrittämällä annoin enemmän ohjaa ja hevonen suoriutui hyvin. Rauski oli kevyt ratsastettava, hevosesta en löytänyt negatiivista motkotettavaa juuri mistään. Sillä oli hyvä hyppytyyli ja se osasi hyvin ennakoida tilanteita, vaikka minä jaksoin mokailla.

[Lissu]

07.04.2019 Voi rakasta Rauskia

”Tämän on sitten parempi olla heinämahaa”, puuskahdin tökkiessäni hellästi Rauskin punakarvaista vatsaa etusormellani. Ori ei korvaansa lotkauttanut, se tuijotteli yhden oven loimitelineen päälle kivunnutta kissaa – aivan kuin näky olisi jotenkin epätavallinen ja tuijotuksen arvoinen. Pudistelin päätäni ja jatkoi Rauskin läpiharjaamista. Työtä tosin ei ollut paljoa; hevonen oli klipattu ja pihalla loimi päällä. (Ihan vielä ei, ainakaan täällä pohjoisessa, ilkeä pistää kynittyjä pihalle ilman loimea.) Ilahduttavaa kyllä kaikki kengät olivat kavioissa kiinni, kavioissa ei ollut lohkeamia, Rauski näytti muutenkin edustavalta. Siistin korva- ja vuohiskarvat nopsaan, niskasiili oli niin siisti, että joku oli tainnut lyhentää sen ihan äskettäin. Kuolaimia herra ei meinannut ottaa suuhunsa; vitsailin itsekseni, miten Rauski hyvin neitimäisesti otti nokkiinsa heinämahakommentistani.

Mutta olihan tällä mahaa. Ei nyt ihan älyttömiä, mutta kyllä pienen pyöristymisen huomasi. Satulavyötä kiristäessäni taisin tosin kuvitella vatsanseudulle enemmän senttejä kuin siellä oikeasti olikaan. Kyllähän Rauskia liikutetaan, muttei mitään kisakuntoa silmällä pitäen. Pitänee laskea ruokinta uusiksi..

Päivä oli ikävä harmaa, kenttäkin oli todella tympeän näköinen. Mittaillessani jalustimia oikean mittaisiksi narrin jäljiltä pohdin siirtäväni koko ratsastuksen maastoon, mutta hylkäsin ajatuksen aika äkkiä; yhtä harmaata ja rumaa sielläkin olisi, eikä ratsastaminen nyt maisemista saanut olla kiinni!
Maisemaharmini unohtui lähes saman tien alkaessani ratsastamaan. Rauski tuntui upealta, omalta herkältä tekevältä itseltään, hevoselta, joka odotti ratsastajaltaan pilkuntarkkaa työskentelyä mutta antoi vastineeksi kaiken pyydetyn, joskus vähän enemmän. Jo alkumetreillä karvapeitteen verran kevennetty raudikkomme tuntui täyteen kisavalmiuteen virittäytyneeltä – miksi näiden pitää vanheta, saavuttaa kaikki? Ratsastaessani ensimmäisiä laukannostoja aloin ihan haikailla niihin aikoihin, kun Rauski oli juuri noussut CIC1-tasolle ja starttasi ensimmäisiä kilpailuitaan.

Ori toimi upeasti. Se oli hienosti avuilla, kantoi itsensä hyvässä ryhdissä ja tasapainossa, ei venkoillut tai viivytellyt. Askel piteni ja lyheni, pohkeenväistöt sujuivat nätisti, avotaivutus tuonne, pysähdys ja peruutus tuonne, lävistäjä lisättyä ravia.. Kävin läpi vähän sitä sun tätä, lyhyitä pätkiä, sitten seuraava tehtävä. Lopetin ennen kuin Rauski hikosi.
Mihin sitä kaunista säätä tarvitsee, kun ratsastat hevosella, joka saa fiilikseen kattoon.

[Lissu]

Ja kaikesta huolimatta
joka hetkestä menneestä kiittäen