Hirttovalkea "Hirvi"

[Pertti]

suomenhevostamma Hirttovalkea "Hirvi"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym.

Omat sivut.

Hirvi on kaunis, Hirvi on hieno. Arvon ja Sipulin tytär on juuri niin pätevä kenttäpeli kuin toivoimmekin. Luonteestakaan ei voi valittaa; Hirvi on asiallinen, toimiva hevonen, kunhan sitä kohtelee reilusti ja jämptisti. Tästä kaunokaisesta on kohkattu alusta asti! Eikä loppua näy..

Päiväjärjestys
maanantai: kevyt päivä; juoksutusta / maasto-/kenttähölkkää
tiistai: maasto
keskiviikko: esteitä
torstai: kevyt päivä; juoksutusta / maasto-/kenttähölkkää
perjantai: vapaa
lauantai: koulua (puomeja, kavaletteja?)
sunnuntai: esteitä

[Lissu]

04.01.2017 Kattokaa, Hirvi hyppää

Harvemmin sitä voi sanoa hypänneensä Hirvellä. Heh heh heh.

Huonot vitsit sikseen, ohjelmassa tosiaan oli hyppäämistä Hirvellä. Tammalla kyllä näytti olevan aivan tarpeeksi tekemistä tarhakavereidensa kanssa riekkuessa - miksi se kamera jää aina tallin puolelle, kun sitä kaipaisi?
Hetken taiteiltuani sain otettua Hirven tarhasta ilman, että tarhan muut tammat tulivat mukana. Yritys oli kyllä kova; hevosilla lähteä mukaan, minulla pitää ne poissa. Kimppatarhauksen riemuja.

Harjaus, puunaus, kamppeet niskaan ja kentälle. Hirvellä oli taas koko hoitotuokion ajan hirveästi asiaa, tamma hörisi niin hirmuisesti, halusi huomiota ja oli oma rakastettava itsensä.
Treeni alkoi - ja sujui - jouhevasti. Feikkieestiläisemme on äärettömän hyvä, mukava ratsu, ja sitä Hirvi oli tänäänkin. Eteenpäinpyrkivä, mielellään töitä tekevä kun nätisti pyytää, sopivan energinen.. Kaikki temponvaihteluista pohkeenväistöihin ja peruutuksista vastalaukkaan sujuivat oikein näppärästi, Hirvi oli tavallistakin paremmassa vireessä tänään! Voi, kun tällä fiiliksellä ja tuntumalla olisi vedetty viime VSR:n kenttäcup läpi, sijoituksemme olisi varmasti ollut parempi (nyt 29/76, mikä ei kovassa seurassa ole huonosti).

Ja se hyppääminen, jösses miten me olimme liekeissä!! Kiirehtiminen loisti poissaolollaan, meno oli yhtä tasaisen varmaa kuin sileällä, laukka pyöri hyvin, sitä oli helppo säädellä.. Ah ja voih. Tuntui, ett jokainen pieni yksityiskohta kulmakarvojen asennosta lähtien osui nappiin, sillä en muista, milloin meillä olisi Hirven kanssa ollut näin äärettömän hyvä treeni. Jo yksittäisillä verkkaesteillä sekä parilla (pikku)innarilla sujui älyttömän hyvin, en keksi mitään korjattavaa - en mitään. Kymmeneen esteen rata, päivän päätehtävä, meni sellaisella rautaisella ammattitaidolla, että jonkun olisi pitänyt videoida se. Ainahan Hirvi hyppää hyvin, mutta se tasaisuus ja harmonisuus joka tässä treenissä oli läsnä..!

Hyvä mieli näkyi naamaltani, hymyilin kuin Naantalin aurinko kun palasin Hirven kanssa talliin. Tamma sai ryystää iiison ämpärillisen melassivettä, mussuttaa porkkanoita ja kuunnella lässytystäni samalla, kun harjailin sitä luvattoman kauan.

[narri]

11.01.2017 Hulluakin Hirvittää

Taivaalta pyrytti mukavasti lunta hyppelehtiessäni toimistoon, jossa Lissu teki töitä (itse asiassa tämä työnteko näytti mielestäni epäilyttävästi pasianssin peluulta, mutta mistä minä tietäisin).
"Lähetkö irtohypyttämään maneesille, ei tuolla ulkona voi tällä hetkellä hypätä?" kysyin pomppiessani kantapäilläni pöydän edessä.
"En kerkiä, pakko saada nää rehutilaukset laskettua, että saadaan ruokittua kopukat" , Lissu vastasi kulmiaan rypistäen. Virnistin hieman, reppanalla naisella oli tänään toimistopäivä ja tälle päivälle osui myös rehutilauksen teko. Hevoset ovat jonkin verran taas vaihtuneet joten määrätkin oli pakko tarkastaa ja niin edelleen. Eipä käynyt kateeksi!

Toisaalta kukaan muukaan ei ehtinyt mukaani, joten otin vain traikun ja kaksi hevosta. Pertti kävi jäkättämässä jotain (mitä lie, traikkuun, tarpeeseen ja bensoihin liittyen, kai?) samalla, kun laitoin Vihannesta ja Hirveä valmiiksi reissulle. Kuljetussuojat, loimet, päitset, suitset... suojat mukaan, narut, ruokaa... Kyllä se irtohypyttäminen yksinkin onnistuisi, sopivalla asenteella.

"Moi, onko maneesi vapaa?" kysäisin kaartaessani ratsastuskoulun pihaan. Sopivasti nimittäin irtohypytyspäivä, esteet ja kuja olisivat valmiina. Toivoin, ettei minun tarvitsisi odotella kovin kauaa, jos joku muu olisi hyppäämässä.
"Ei, sinne vain! Tarvitko apua?"
"Ei itse asiassa olis pahitteeksi!" Sissi, ratsastuskoulun vakkariopettaja ja yksi mukavimpia ihmisiä, jotka tunnemme Susirajan ulkopuolelta, auttoi purkamaan tammat autosta ja laittoi Hirven kuntoon kun itse laittelin Vihannekselle suojat ja harjasin sen nopeasti läpi.
"Jos viittit vain juoksuttaa Hirven verryttelyks ja pitää sitä silla aikaa, kun mä hypytän, ja sitten toisin päin Vihannekselle?"
"Tietty!"

Hypytin ensin Vihanneksen, vaihto Hirveen sujui näpsäkästi, kun Sissi oli juoksuttanut sen valmiiksi lämpimäksi.
"Ei ongelmia Hirven kanssa", nainen raportoi suorittaessamme lähes oikeaoppisen hevosten vaihdon (eli Vihannes söi vapaana samalla kun kipitin nappaamaan Hirven suitsista kiinni).
Hirvi hyppäsi ehkä hieman paremmin kuin kimo kilpasiskonsa, mutta ovathan ne nyt ihan eri tasoa kapasiteetiltaankin, että ei mikään ihme. Ruunivoikkoa jouduin enemmän lempeästi patistelemaan esteiden yli kuin Vihannesta, mutta se kyllä hyppäsi erittäin nätisti, hallitusti ja hyvällä tyylillä. Innostuin korottamaan lopulta viimeistä estettä aina 125cm asti ja siitä vain Hirvi lensi yli ilman puomikosketusta!

Loppuverkattuani myös Hirven (Sissi huolehti Vihanneksesta) pakkasin molemmat tammat taas autoon ja palasin Susirajaan.
"Kakkua!" Kiljaisin toimistoon päästessäni ja nähdessäni ihanan suklaakakun pöydällä, jota Lissu juuri alkoi leikata.
"Joo, ja kahvia, ja tossa on sun lautanen. Aika killerihyvä ajoitus."
"Haistoin sen."

[narri]

01.08.2017 Kesäinen uintiretki, kirjoittanut rebely

Aurinko paahtoi kirkkaalta taivaalta taluttaessani Hirveä kohti Susirajan estekenttää. Olkapäitäni poltti ja kaduin samantien aamuista vaatepäätöstäni. Painijatoppi ei tarjonnut samanlaista suojaa kuin vanha Ninja Turtles t-paitani, enkä ollut edes muistanut levittää aurinkorasvaa ennen tallille lähtöäni. Hirvikin näytti tuntevan lämmön, ja se haki tietoisesti suojaa kentälle vievän metsikön katveesta.

Saavuttuamme kentälle hyppäsin Hirven selkään ja aloitin kevyet taivuttelut käynnissä. Hirvi myötäsi mukavasti, ja oli tänään todella yhteistyöhaluisella tuulella. Hiki virtasi kummallakin jo ensimmäisten volttien jälkeen, joten päätin luovuttaa esteharjoitusten suhteen ja suunnata läheiselle järvelle.

Nakkasin Hirven satulan tallille kävellessämme sen ohi, ja tamma huokaisi helpotuksesta saadessaan hiostavan penkin pois selästään. Järvelle matkaa oli tallilta noin kolme kilometriä, ja päätin taittaa matkan rennolla ravilla. Hirvi pärskähti innostuneesti päästessään vauhtiin. Tamma otti jopa muutaman innostuneen laukka-askeleen nähdessään järven, joka avautui eteemme pienen metsikön lomasta.

Kahlasimme suoraan veteen, emmekä nousseet sieltä ylös ainakaan tuntiin. Taivaalle oli tällä välin hiipinyt muutama pilvenrietale, jotka viilensivät ilmaa mukavasti. Nousimme järvestä ylös ja lähdimme kävelemään pitkin hiekkarantaa kohti järven toista päätä. Hirvi tepasteli eteenpäin tyytyväisen oloisena ja sillä tuntui riittävän virtaa vaikka mihin. Päästyämme järven päähän nostin tammalla laukan, jonka se nosti kevyesti häntäänsä heilauttaen. Laukkasimme takaisin alkupisteeseen, jonka jälkeen kävelimme takaisin tallille. Vein Hirven pienen kuivaussession jälkeen laitumelle, ja lähdin itse kotiin nauttimaan virkistävän kupposen kahvia.

[Lissu]

03.06.2019 Päätöksiä osa-aikaisen ruohonleikkurin pään menoksi

Hirven tumma turpa suorastaan liimautui maahan antaessani tammalle luvan pupeltaa heinää kentän aidan viereltä. Olin juuri juoksuttanut Hirven (ja voi hyvänen aika, miten kauniisti hevonen voikaan liikkua!), enkä yksinkertaisesti ollut raaskinut riistää kultamurultamme vihreän heinän ja voikukkien riemua, vielä kun niitä oli. Tallialueen nurmikko vaati leikkaamista.. Eikä Hirvellä ollut asiaa laitumelle, korkeintaan pätkissä; rouva semieläkeläinen valmistautui kovaa kyytiä kesän VSR Cupeihin, kenttäkilpaan tietenkin. Vaikka totuuden nimissä onkin sanottava, että siinä heinää mussuttaessaan, jalat ihan miten sattuu, Hirvi ei näyttänyt yhtään siltä vakavasti otettavalta kilpapeliltä, joka se kuitenkin oli.

”Joko alkaa olla valmista, rouva hyvä?” Sitkeänpuoleinen voikukka antoi periksi Hirven hampaiden välissä, eikä Hirvi korvaansa lotkauttanut.
”Tulehan nyt.” Pieni narun heilautus sai Hirven nostamaan päätään ja katselemaan minua jokseenkin muumimaisella ilmeellä, ’joko nyt?’. Rapsutin tammaa leuan alta ennen kuin laitoin tassua toisen eteen, ja Hirvi seurasi, kiltisti ja kuuliaisesti, omalla reippaalla askeleellaan.
”Ehkä me laitammekin sinut ruohonleikkuupuuhiin jonkun kesäharjoittelijan kanssa, vai mitäs tuumaat? Mussuttaisitko ennemmin voikukkia sun muuta päivät pitkät treenaamisen sijaan?” Höpisin enemmän tiselleni kuin Hirvelle, vaikka tamma kyllä kuunteli, tarkkana kuin porkkana, korvat minua kohti. Todennäköisesti rouva odotti vähän kehuja ja rakkautta, tai lisää ruokaa.

Vaihtaessani Hirvelle suitsien tilalle päitsiä totesin ilmoittavani tämän osa-aikaisen ruohonleikkurin ja kenttäcupiemme toivon Yleislaatuarvosteluun vielä tässä kuussa.
Hirvellä itsellään ei tietenkään ollut mitään käsitystä siitä, että se joutuisi edustuskeikalle, eikä tarhassaan autuaasti kyljeltä toiselle piehtaroiva hevonen kyllä olisi sillä tiedolla mitään tehnytkään.

[Lissu]

07.07.2019 Hirvi hyppää jälleen

Kiireinen ruunivoikko hidasti vaivoin ravilla, kompastui ensimmäiseen puomiin, tikutti toisen yli, nosti turhankin reippaan laukan, leiskautti pienen ristikon ylitse, vänkäsi vähän apuja vastaan ennen kuin hidasti uudestaan kiireiseen raviin. Hirvellä ei tosiaankaan ollut se paras estepäivä. Ravipuomit kolisteltuamme huokaisin kerran syvään, kasasin itseni, ja lähdin työstämään ratsuni ravia. Rentoa, pitkää, pää alemmas, takaosa yhä mukana, rentoa, rentoa.. Hirvi kuunteli minua tarkasti, katseli välillä kaihoisasti esteiden suuntaan, mutta lopulta oli kokonaan kuulolla, keskittyi minuun, saamiinsa apuihin. Tamman rentoutuessa, kaiken nykimisen kadottua liikkeistä, lähdin uudestaan ravipuomeille ja pikkuristikolle. Tällä kerralla ravi oli parempaa, vaikka laukan jälkeen Hirvellä oli hienoisia vaikeuksia palata siihen rentoon, hyvään raviin. Tämän takia teinkin voltit ennen ja jälkeen jokaista yksittäistä verryttelyestettä.

Kaikeksi onneksi Hirven meno parani koko ajan. Vaikka tammalla oli edelleen menohaluja, kiire onneksi jäi kelkasta; kaikesta päätellen ratsastin oikein. Sietääkin tällä kokemuksella. Lisäksi Hirvi taisi tajuta, ettei estettä päin sinkoamalla päässyt hyppäämään, vaan ympyrälle ja siirtymistreeneihin.
Ratsastin kolmen esteen tasainnaria, viiden esteen aaltoilevaa innaria (toinen ja neljäs este olivat 60cm, muut 50cm) sekä muutamia yksittäisesteitä. Keskityin rentoon, etenevään, tasatahtiseen laukkaan sekä hyviin lähestymisiin. Hirvi kyllä hyppää kohtalaisen aktiivisesti, käyhän tamma cupeissa, mutta kyllä tästä hevosesta välillä huomaa, että treeni voisi olla säännöllisempääkin..

Innareilla Hirvi hyppäsi korvat hörössä, jotenkin liikuttavan onnellisen oloisena. Tamma malttoi hienosti odottaa oikeaa ponnistuspaikkaa, ja kokeneen, ketterän hevosen kanssa innarit olivat helppo nakki. Yksittäisesteille Hirvi koetti välillä kiihdyttää askeliaan. Hypyt pysyivät maltillisina, yhtäkään ylilyöntikaniloikkaa ei tullut. Koko ajan, innostuessaankin, Hirvi kuunteli minua, malttoi tehdä kuten pyysin, eikä puskenut väkisin esteille. Kevyt hiki muuttui vähän reippaammaksi hikoiluksi, hevosen kellertävä karva tummui asteittain; Hirvi taisi hiota enemmän intoaan kuin treenin rankkuutta. Ylittäessämme silakkajohteista pystyestettä en voinut olla hymyilemättä, niin riemumielin Hirvi hyppäsi, selkeästi olostaan ja työnteosta nauttien. Ehkäpä keskiviikon estetreenit olisivat maastoesteillä, vesieste toimisi loistavana väliviilennyksenä.. Taputtelin tammani kaulaa, rapsutin harjantyveä, kehuin vuolaasti, olin jo kumartua halailemaan Hirven kaulaa. Ratsastushanskani oli kuitenkin muuttunut jo näistä huomionosoituksista hikisenmärännihkeäksi, joten tyydyin sanallisiin rakkaudenosoituksiin antaessani Hirven laukata rentoa, pitkää, hyvin vapaamuotoista laukkaa ympäri kenttää ennen loppuraveihin siirtymistä.

[Lissu]

Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät