Runon Revontuli "Rellu"

[Pertti]

suomenhevosori Runon Revontuli "Rellu"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Runoratsujen myytävien kasvattien seasta bongattu Rellu oli jo maailmaa nähnyt hevonen meille tullessaan. Kolmea lajia hyvällä menestyksellä kisannut raudikko matkasi meille jalostusoriksi, ja toki treenaamaan cupeja ja laatuarvosteluja silmällä pitäen. Eloisa, räiskyvä, vahvatahtoinen ori sopii talliimme kuin nenä päähän, eikä tämän kanssa takuulla tule tylsää.

Päiväjärjestys
maanantai: esteitä
tiistai: verryttely sileällä / maastossa
keskiviikko: vapaa (kävelytyskoneeseen!)
torstai: sileätreeni
perjantai: maasto
lauantai: kavaletteja / pikkuesteitä
sunnuntai: sileätreeni

[narri]

26.03.2017 Kevätpäivä, kellojensiirto, koulutreeni

Kellojensiirto vähensi yöunta tunnilla, mikä ei ollut lainkaan mahtavaa. Sekään ei ollut lainkaan mahtavaa, että Lissu ehti tänään varata rakkaan lellipentuni Vitjan liikutuksen ja minun oli tyydyttävä muihin hevosiin. Eipä Rellussakaan mitään vikaa ole, paitsi ettei se ole Vitja. No ei vaiskaan. Ei Rellussa ihan oikeasti ole mitään vikaa, vaikka se vähän vahvatahtoinen ja räiskyvä luonne onkin. Eipähän sen kanssa tule ainakaan kovin tylsää!
Hakiessani Rellua tarhasta se päätti tehdä ensin pari kunniakierrosta häntä tötteröllä tarhan ympäri. Nauroin melkein kippurassa sen pierupukeille.
"Ei sitten tuommoista show'ta kentällä, eihän?" totesin rapsuttaessani oria otsasta hieman ennen kuin lähdimme kohti tallia. Rellu ei kyllä luvannut mitään, mutta oletin sen silti tottelevan.

Varustettuani Rellun pikaisesti lähdimme hiipimään kenttää kohti. Mielessäni ei ollut mitään erityisempää, mitä Rellun kanssa pitäisi treenata. Ori kun on kisailunsa jo aikaa sitten kisaillut ja kiertää lähinnä cupeissa, meille se tuli enemmän jalostushevoseksi kuin mitään muuta. Niinpä päätin, että lähtisin vain ratsastelemaan ja katsoisin vähän sen mukaan, mitä pitäisi treenata enemmän.
Rellu liikkui aika hyvin pohkeen ja ohjan välissä heti alkuraveista alkaen. Onneksi sen kanssa on tehty jo pitkää uraa (ennen meidän aikojamme toki) ja sen vahvatahtoisuuden saa ratsastettuna aika hyvin suunnattua työntekoon jo tässä vaiheessa uraa.

Laukkaa ottaessani Rellu tuntui pyllyn alla juuri siltä, miksi tykkäämme sitä yleensäkin kuvailla: räiskyväksi. Syynä voi olla se, ettei sillä ole tehty erityisen rankkaa treeniä viime aikoina. Pari kertaa ori otti jopa pienet lähdöt, kun pyysin siltä laukkaa ja jouduin ottamaan sen vähän pienemmälle ympyrälle saadakseni sen kuuntelemaan. Tänään siis tekisimme kontrollitreeniä ja totta kai vähän energian purkua.
Siirtymisiä siis! Tein niitä pääasiassa käynti-laukka ja ravi-laukka -muotoisina, sillä Rellua alkoi vastustella etenkin kättä, kun en nostanut sillä laukkoja pariin kierrokseen. Se tosin aiheutti lähinnä naurua, Rellulla oli selvästi menohaluja enemmän kuin tarpeeksi tänään.

Ori kuitenkin alkoi kuunnella hyvin, kun tein sillä siirtymisiä ympyröillä sekä suoralla. Rellu vastasi hyvin myös pidätteisiin, vaikka tuntuikin koko ajan kyselevän vähän lisää vauhtia. Taputtaessani sen kaulaa hyvin sujuneen treenin päätteeksi sen oli vielä pakko hipsiä muutama raviaskel, koska hei, ihminen hellitti ohjasta, saletisti se oli lupa reippailla.
"Otahan iisisti, huomenna voidaan rallittaa", naureskelin orille ottaessani sen takaisin käyntiin. Pitääpä muistaa mainita tallissa, että Rellulla kannattaa huomenna käydä laukkamaasto eikä hypätä, koska vaikka sillä on taas vapaapäivän jälkeen liikuttu joka päivä, sillä riittää paukkuja.

Tallissa ori sai melassivettä ja loimen niskaansa, sen verran hyvin se kuitenkin hikoili. Jäin myös vielä toviksi Rellun karsinaan sitä rapsuttelemaan sen ryystäessä vettään ja alkaessa etsiskellä heinänkorsia, jotka olisivat ehkä jääneet syömättä. Hymyilytti, mokomakin ahne makkara!

[narri]

07.03.2018 Reeniä Rellun kanssa

Rellun kanssa on vihdoinkin päästy kiertämään laatuarvosteluja! Ei nyt mitenkään erityisen nopealla startilla, mutta esteratsastusjaoksen laatuarvostelu kutsuu tämän kuun lopussa. Pidämme peukut pystyssä, että ori esiintyy edukseen. Treenillä pidetään yllä saavutettuja hyveitä, eli siis lähinnä lihaskuntoa, ratsastettavuutta ja... no, siis yritämme pitää ratsastettavuutta yllä, se kun on ollut Rellulla aina sellainen paikka, ettei se nyt välttämättä ole se vahvin alue.
"Mä käyn liikuttamassa Rellun", huikkasin toimistossa häärivälle Sarlotalle. Orilla olisi oikeasti ollut tänään vapaapäivä, mutta se on ollut nyt pari päivää pakkovapaalla irtokengän vuoksi. Osaammehan me Lissun kanssa molemmat lyödä irtokengän jalkaan ja jos emme osaa, ravipuolella taitajia on enemmänkin. Hysteeriset tätylit (ainakin Pertin mukaan) kuitenkin ovat taas liikenteessä. Irronnut kenkä vetäisi palasen kaviota mukanaan ja halusimme vakikenkääjämme katsomaan tilannetta, mihin kohtaan naulat lyödä ja miten treeniä voi jatkaa. Vaikka Pertti kenkää elikon kuin elikon, äijänkäppyrällä on enemmän kokemusta ravikengistä kuin ratsuista. Vaikka samoilla kengillähän ne kuusikymmentä vuotta sitten Pertin nuoruudessa varmaan kengättiinkin...

Läksin noutamaan Rellua tarhasta mietiskellen jälleen kerran sellaisia asioita kuin säätä, loimitusta ja hevosten liikutusta. En lainkaan tiedä, mahtuuko arkeeni mitään muuta. Tuskin. Ainakaan mieleeni ei tullut juuri muita asioita, paitsi rehutilaukset, joita pitääkin taas tehdä. Ja heinät. Ja tulevan kesän heinäpoudat. Ja sateet. Kasvaako heinä.
"Rellu, tuletko ystävällisesti tänne", huhuilin tarhan portille päästyäni. Toivottavasti sopivan reipashenkinen (mutta toivottavasti ei liian reipashenkinen kuitenkaan!) ratsastus Rellulla veisi nyt hetkeksi ajatukset tähän hetkeen. Heinäpoutaa mietitään sitten kesällä. Rellu asteli innoissaan portille ja melkein tunki päänsä päitsistä läpi. Ilmeisesti vapaapäiväily ei Rellunkaan mielestä ole kovin kivaa. Onneksi kevät ei ole vielä, sillä silloin ori olisi varmasti lähtenyt lentoon. Nyt se pysyi lapasessa ketju turvan päällä vähän ärisemällä silloin tällöin.

Mahdollisimman pikaisen varustuksen perästä talutin orin kentälle ja hyppäsin selkään. Tai pikemminkin kampesin, mutta tykkään käyttää sanaa hyppäsin. Se saa minut vaikuttamaan notkeammalta kuin olenkaan. Kentällä lojui mukavasti siellä täällä puomeja, joita ajattelin hyödyntää treenissä. Annoin Rellun kuitenkin alkuun kävellä (suomeksi sanottuna estin sitä noin neljän askeleen välein lähtemästä raville) ja mietiskelin, että tekisin sen kanssa jälleen kerran vain perusasioiden kertausta. Hyvää vapaanjälkeistä puuhaa, taivuttelu, suoristelu, siirtymiset. Hyvää puuhaa aina.
Niinpä käveltyäni tarpeeksi sekä pitkin ohjin, että tuntumalla, pyysin oria raville. Ori painoi kädelle jonkin verran ja oli yleisen etupainoinen, mutta annoin sen vielä kevyessä ravissa olla etupainoinen ja matala. Kädelle painamisesta tosin huomautin nostavalla ohjalla aina, kun Rellu yritti painaa päänsä polviin käsivarsieni kannattelemana.

Molempiin suuntiin ravattuani pyysin oria laukalle. Kuten odotinkin, Rellu lähti kaikista henkseleistään ja yritti singota vähintään kuuhun. Myönnän päästäneeni ärräpään tai pari ja ottaneeni sen aika rumasti kiinni ensimmäisestä lähdöstä. Jouduimme silti yrittämään neljä kertaa ennen kuin annoin orin laukata kentällä isoa laukkaa, koska nosto oli vasta siinä kohtaa mielestäni sen arvoista. Saatuani kaikki askellajit läpi pyysin Rellun takaisin raville ja aloin työstää sen kanssa puomeja. Ohjelmassa oli loiva kiemuraura niin, että kaarella oli kolme puomia, suoristuksen kohdalle tein vaihtelevasti pysähdyksen tai käyntisiirtymän ja sitten taas ravilla kolme puomia.
Rellu teki hommia innokkaasti, jos kohta pysähdykset eivät olleet aina ihan mallikelpoisia. Muutamankin kerran suoristus meni suoran menemiseksi, kun jouduin keskustelemaan herran kanssa aiheesta "onko ok jättää ratsastajan pidäte huomioimatta ja höyrytä sen läpi kuin ei olisi koskaan ratsukoulutusta saatukaan". Lopputulemana oli kuitenkin se, että se ei ole ok ja Rellun pitää pysähtyä, kun sitä pyydetään.

Kelloa katsottuani totesin, että aikaa ei enää oikein ollut kunnon laukkapuuhalle. Tai eihän tässä kellon kanssa sinänsä ratsasteta, mutta verkassa ja tappelussa molempiin suuntiin oli kulunut hyvinkin reilu tunti - reilu tunti! - joten pääsin jättää varsinaisen laukkatyöskentelyn jollekulle muulle johonkin toiseen päivään. Vaikka Rellu varmaankin pettyi siitä ihan hurjan paljon. Niinpä vain keskityin ravailemaan orin kanssa isoa ravia kevennellen. Se toimi ihan kohtalaisesti - siirtymisissä oli paljon toivomisen varaa, mutta ainakaan Rellu ei ihan koko ajan esimerkiksi nojannut ohjalle tai sinkoillut ympäriinsä kuin humalainen kuuraketti. Joten kokonaisuutta ajatellen sanoisin treeniä onnistuneeksi.