Vihavalkea "Vihannes"

[Pertti]

suomenhevostamma Vihavalkea "Vihannes"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Vihannes on yksi kuiva sellerinvarsi. Mukavuudenhaluinen, tammamainen ja kiukutteleva - ainakin vähän. Niitä kaikkea. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Enemmän koulu- kuin estepainotteinen kimo kyllä toimii, kun on kärsivällinen ja malttaa mielensä, ei anna Vihanneksen kiukuta ja ratsastaa nätisti.

Päiväjärjestys
maanantai: koulua
tiistai: kevyttä puomiverkkaa
keskiviikko: esteitä
torstai: maasto
perjantai: kevyttä sileällä
lauantai: vapaa
sunnuntai: kevyttä sileällä

[narri]

11.01.2017 Vihannes hyppää

Taivaalta pyrytti mukavasti lunta hyppelehtiessäni toimistoon, jossa Lissu teki töitä (itse asiassa tämä työnteko näytti mielestäni epäilyttävästi pasianssin peluulta, mutta mistä minä tietäisin).
"Lähetkö irtohypyttämään maneesille, ei tuolla ulkona voi tällä hetkellä hypätä?" kysyin pomppiessani kantapäilläni pöydän edessä.
"En kerkiä, pakko saada nää rehutilaukset laskettua, että saadaan ruokittua kopukat" , Lissu vastasi kulmiaan rypistäen. Virnistin hieman, reppanalla naisella oli tänään toimistopäivä ja tälle päivälle osui myös rehutilauksen teko. Hevoset ovat jonkin verran taas vaihtuneet joten määrätkin oli pakko tarkastaa ja niin edelleen. Eipä käynyt kateeksi!

Toisaalta kukaan muukaan ei ehtinyt mukaani, joten otin vain traikun ja kaksi hevosta. Pertti kävi jäkättämässä jotain (mitä lie, traikkuun, tarpeeseen ja bensoihin liittyen, kai?) samalla, kun laitoin Vihannesta ja Hirveä valmiiksi reissulle. Kuljetussuojat, loimet, päitset, suitset... suojat mukaan, narut, ruokaa... Kyllä se irtohypyttäminen yksinkin onnistuisi, sopivalla asenteella.

"Moi, onko maneesi vapaa?" kysäisin kaartaessani ratsastuskoulun pihaan. Sopivasti nimittäin irtohypytyspäivä, esteet ja kuja olisivat valmiina. Toivoin, ettei minun tarvitsisi odotella kovin kauaa, jos joku muu olisi hyppäämässä.
"Ei, sinne vain! Tarvitko apua?"
"Ei itse asiassa olis pahitteeksi!" Sissi, ratsastuskoulun vakkariopettaja ja yksi mukavimpia ihmisiä, jotka tunnemme Susirajan ulkopuolelta, auttoi purkamaan tammat autosta ja laittoi Hirven kuntoon kun itse laittelin Vihannekselle suojat ja harjasin sen nopeasti läpi.
"Jos viittit vain juoksuttaa Hirven verryttelyks ja pitää sitä silla aikaa, kun mä hypytän, ja sitten toisin päin Vihannekselle?"
"Tietty!"

Vihannes liikkui oikein hyvin ympyrällä, vaikka jouduinkin patistamaan sitä välillä aika lujasti sen kiukutellessa etenkin oikeaan kierrokseen. Se on toki tamman vaikeampi kierros, mutta se on vasta hierottu ja melko jumiton, joten kyseessä oli aika pitkälti "ini ini ini en taho enkä halua!"
Kujassa Vihannes toimi aika hyvin, vaikka olinkin hypyttämässä sitä yksin eikä se ihan hirvittävän itsevarma ole. Muutaman ensimmäisen isomman (80cm...) esteen se kielsi ja jouduin laskemaan puomit, jotta saisin sen kujasta pois. Kun lopulta hommasta meinasi tulla farssi, napautin piiskalla Vihannesta pyllylle jolloin se totesi hyppäämisenkin olevan ihan ok vaihtoehto, etenkin kun sen jälkeen se sai upottaa päänsä herkkuämpäriin.

Hypytettyäni myös Hirven ja loppuverkattuani sen (Sissi huolehti Vihanneksesta) pakkasin molemmat tammat taas autoon ja palasin Susirajaan.
"Kakkua!" Kiljaisin toimistoon päästessäni ja nähdessäni ihanan suklaakakun pöydällä, jota Lissu juuri alkoi leikata.
"Joo, ja kahvia, ja tossa on sun lautanen. Aika killerihyvä ajoitus."
"Haistoin sen."

[Lissu]

24.05.2017 Hyppypäivä

Kuten yleensäkin, Vihanneksen kanssa kävely tarhasta talliin kesti luvattoman kauan. Mokoma vetelä laiskamato.. Harjauksessa tai varusteiden laitossa ei sentään nokka kauaa tuhissut, joten pääsimme aika reippaasti tallista matelemaan kohti estekenttää. Hyvänen aika tämän tamman kävelyvauhtia!

Olemme tehneet hirveästi töitä parantaaksemme Vihanneksen itseluottamusta esteillä. Mielestäni tamma hyppää nykyään rohkeammin ja reippaammin kuin meille tullessaan, mutta on tässä vielä työmaata. Tokkopa kimosta koskaan tulee esteratojen itsevarmaa suorittajaa.
Kentällä oli valmiiksi vähän teknisempi rata, jonka skippaisin suosiolla, sekä sopivan simppeleitä yksittäisiä esteitä, pari linjaa, ja jokunen innari. Nämä tehtävät sopivat Vihannekselle paljon paremmin.

Verryttelyissä arvon rouva kulki tahmeasti, käsijarru päällä jokaisen avun kyseenalaistaen, kuten yleensäkin. Aika äkkiä Vihannes kuitenkin tajusi, että ei, tälläkään kertaa laiskottelu ei ole vaihtoehto. Asian tajuaminen ei kuitenkaan tehnyt tammasta automaattisesti kevyempää, eteenpäinpyrkivämpää tai oikeastaan mitään muuta, kuin vähän suopeamman ja vastaanottavaisemman avuille. Pari tammakiukkuakin nähtiin, kun pakotin Vihanneksen kunnolla kulmiin; rouva polki jalkaa minkä kerkesi ja nyki ohjia käsistäni, vaan ei auttanut, kulmiin oli mentävä.

Aloitin esteet pienillä yksittäisesteillä (ristikko, pysty), joista jatkoin vähän isommalle pystylle ja okserille. 50cm korkuinen kolmen esteen innari ja 60cm korkea neljän esteen innari seurasivat perässä. Vihannes suoriutui tehtävistä oikein kivasti, laukka pyöri ja tamma hyppäsi niin hyvin kuin osasi; helpot tehtävät, joten ei syytä epäröidä onnistumista. Joka ikisen hypyn jälkeen kehuin Vihannesta niin ylitsevuotavasti, että melkein hävetti. Vaan kun se nyt toimii tämän tamman kanssa!

Suhteutetut välit (pysty - pysty kolmella laukka-askeleella sekä pysty - okseri viidellä laukka-askeleella) olivat Vihannekselle hieman jännempi paikka. Ensimmäisillä hyppykerroilla vauhti meinasi hiipua, mutta yli päästiin ongelmitta, minkä suoma itsevarmuusbuusti sai Vihanneksen laukan taas pyörimään. Hän pääsi yli kerran, miksei toistekin? Viimeiset hypyt otimme kimon omalla tasolla (80cm), eikä mitään heikkoa! Kehuessani Vihannesta koko loppuverryttelyjen ajan tamma vaikutti luvattoman tyytyväiseltä itseensä, vaan sieti ollakin.

Tallissa Vihannes sai melassivettä, pari porkkanaa sekä rapsutuksia. Olin hirmuisen ylpeä rouvan suorituksesta estekentillä, kaikki sujui oikein mallikkaasti hyvällä fiiliksellä. Kaikki treeni sekä itseluottamuksen kohotus ovat tosiaan tuottaneet tulosta - Vihannes uskoo omiin hyppykykyihinsä jo aika hyvin. Vaan onhan noita treenejä ja ratoja alla, ERJ-sijoituksiakin on hankittu laatuarvostelun maksimipisteisiin oikeuttama 40 kappaletta. Ei huonosti hevoselta, joka meille tullessaan ei tosiaan hypännyt joka estettä.

[Lissu]

04.02.2018 Me vedetään humppaa ja eurodancea

Kilpakentän tuomaritornin kaiuttimet suolsivat (huonoja) eurodancerytmejä toisensa perään Vihanneksen vaaleiden kavioiden polkiessa lumista kenttää. Näinä kevyinä, rentoina liikutuspäivinä kimon työnvastustelut jäivät onneksi melko mitättömiksi (tosin melko mitätöntä oli se työn määräkin, jota Vihannekselta vaadin). Kevyt, suhteellisen reipas harjoitusravi aika vapaassa muodossa, lävistäjällä vähän reippaampi askel edelleen vapaassa muodossa. Ravia vähän uran sisäpuolella, siirtyminen käyntiin muutaman askeleen ajaksi, takaisin raviin. Vapaatyylinen humputtelu sopi mukavuudenhaluiselle ratsulleni paremmin kuin hyvin. Etupainoisenahan kimo mennä puksutti, mutta kyllä Vihannes sieltä nousi, kun vähän pyysin ja ratsastin. Vaikka miten on kevyt päivä ilman sen kummempaa oikeaa työskentelyä, ei hevosen silti tarvitse kulkea kuin mikäkin.. puskutraktori? Piikit alas unohtanut trukki? Joku sellainen.

Pitkän sivun alussa käyntiin, sivun keskeltä pohkeenväistöä kohti kentän keskustaa ja pohkeenväistöä takaisin uran sisälaidalle ennen lyhyttä sivua, takaisin raviin. Kulmasta laukannosto, kevyttä, rentoa laukkaa. Pääty-ympyrä, keskiympyrä, toinenkin pääty-ympyrä. Ravi, täyskaarto, takaisin laukkaan ja sama kuvio myös toiseen kierrokseen. Vihannes kuunteli tarkkaavaisesti, mitä pyysin tehden täsmällisesti ja mukisematta kaiken, joskaan ei yhtään enempää. Tamma on aina ollut äärettömän tietoinen siitä, mitä siltä pyydetään ja mitä ei – eikä Vihannes ole tasan tehnyt yhtään ylimääräistä, ei edes puolen askeleen ajan. Miksi ihmeessä aloittaa nyt, siinähän menisi vuosikausien hyvä putki hukkaan!

Loppuravien koittaessa nostin jalustimet etukaaren kohdalta ristiin jatkaen koko loppuverryttelyt ilman jalustimia. Kaduin elämänvalintojani, tai ainakin vähän ennen ratsastusta syötyjä juustosarvia, saman tien. Vihannes koetti käyttää tilaisuutta hyväkseen hidastamalla vauhtia sekä lipsahtamalla taas etupainoiseksi, minkä vuoksi ensimmäinen kulma olikin aivan hirveä.
”Että sellainen eteen-alas”, mutisin puoliääneen muistutellessani ratsuani, ettei ’etupainoinen trukki’ ollut vieläkään, loppuverryttelyissä, hyväksyttävä vaihtoehto. Kimon takajalka viuhahti ihmeellisesti, kaipa nerokkaan idean torppaaminen aiheutti harvinaisen mielenkiintoisen potkun. Joka tuntui ihan hirveänä nytkähdyksenä satulaan.

Vihannes ei kuitenkaan jäänyt kantamaan kaunaa. Loppujen lopuksi tammalle löytyi se rento eteen-alas muoto, annoin ohjien pidetä (ja samaa tahtia piteni tamman runko, kyytiin olisi ihan varmasti mahtunut puoli henkilökuntaa!), pyysin Vihannesta siirtymään käyntiin. Vaeltelimme käynnissä ristiin rastiin kenttää totaalisesti eri tahdissa kuin kaiuttimista kuuluva ruotsalainen eurodance-korvamato.