|
|
Post by Pertti on Jan 4, 2017 15:15:20 GMT 2
suomenhevostamma Jumalanmurha "Moite" omistaa Susiraja Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. Omat sivut.Tumma kenttäkaunokaisemme on erittäin hyväsukuinen, kapasiteetikas kisapeli, jonka luonnepuoli jätti vähän toivomisen varaa. Se tosin oli suvun luonteenlaadun huomioiden kaikkein todennäköisin lopputulema. Moite on rasittava hoidokki, haastava ratsu ja ihan törkeän hieno kisapeli, kun kaiken saa toimimaan. Päiväjärjestysmaanantai: esteitä tiistai: kevyt päivä; juoksutusta / maasto-/kenttähölkkää keskiviikko: maasto torstai: esteitä perjantai: kevyt päivä; juoksutusta / maasto-/kenttähölkkää lauantai: vapaa sunnuntai: koulua (puomeja, kavaletteja?) |
|
|
|
Post by Lissu on Jan 7, 2017 11:29:27 GMT 2
07.01.2017 Takaisin näyttelykehiin
Ilmoitimme Moitteen pitkästä aikaa näyttelyihin, tamma on vain yhtä sertiä vaille Champion, joten olisi vähän hölmöä jättää se kortti kääntämättä. Tamman edellisestä näyttelypyörähtämisestä on kulunut tovi, joten päätin tehdä pikku aamuhölkän näyttelyharjoituksen muodossa. Näyttelytähteä ei ihan hirveästi kiinnostanut; vaikka kuinka huhuilin ja houkuttelin, hevonen seisoi tarhan perimmäisessä nurkassa ilman aikomustakaan tulla vastaan. Tulipahan käveltyä lisää.
Laittaessani Moitteelle suitsia sain vähän kummaksuvia katseita Sarlotalta, joka laitteli Kanelia liikutuskuntoon.
"Eikö Moitteella ole vapaapäivä, vai elänkö mä ihan eri päivässä?"
"Onon, me vain vähän verestetään muistia näyttelykäytöntäjen osalta."
"Onnea vaan", Sarlotta naurahti, "Moitehan on ihan kuuluisa siitä, miten hyvin se talutettaessa käyttäytyy!"
Sarlotta oli kyllä oikeassa, Moite toimii lähinnä silloin, kun saa päättää hitaan mateluvauhdin itse, eikä välttämättä silloinkaan. Sain erittäin hyvän muistutuksen Moitteen oikuttelukyvystä, kun yritin saada tamman ravaamaan vieressäni kuvitteellisella kolmiolla. Moite löi liinoja kiinni, koetti karata takavasemmalle, meinasi hypätä pystyyn (etuset nousivat kertaalleen maasta).. Ei jumansviidu olin unohtanut, miten rasittava ja hankala tämäkin kuningatarluonne osaa olla! Onneksi tuli aloitettua näyttelytreenit jo nyt, sillä mikään muu kuin paikoillaan seisominen ei sujunut. Kuuramaan näyttelyt ovat vasta kuun viimeinen päivä, joten tässä on monta hyvää tilaisuutta kokeilla kolmiolla liikkumisen mielekkyyttä.
Millähän kurin Moite on ne kaksi edellistä sertiään oikein saanut? Liikkeet kuitenkin vaikuttavat kokonaisarvosteluun, eikä niiden arvostelu ole kamalan helppoa, jos koni ei niitä esitä. Tosin minulla on muistikuvia, että Moite olisi ollut kovinkin vieraskoreaa näyttelyissä.. No, Kuuramaassahan se sitten nähdään.
|
|
|
|
Post by Lissu on Mar 21, 2017 14:31:01 GMT 2
21.03.2017 Kärrykörryttelyä
"Kuulehan mutruhuuli", puuskahdin mieltään osoittavalle, etusellaan kuopivalle ja irvistelevälle tammalle, "osaat olla ihan uskomattoman rasittava!" Moite veti korvansa hetkeksi luimuun, irvisti rumasti ja koetti taas komentaa minua etusellaan. Pudistelin päätäni, läimäisin Moitetta hanskallani ja menin hakemaan valjaita hölmistyneen näköisen hevosen katsellessa perääni ("Miten se KEHTASI?!").
Koko viime viikon Moite esitteli vähemmän hehkeitä puoliaan, eikä oikein kukaan jaksa tammaa tällä hetkellä. Toki uutukaisemme Aura on paljon, paljon pahempi, mutta ei se Moitteen ärsyttävyyttä poista. Minullakaan ei ollut yhtään innostusta juoksuttaa tai ratsastaa tummaa et tyhmää, joten päädyin ajolenkkiin.
Aikaisemmin hehkuttamani upeat säät vaihtuivat ainakin tälle päivälle räntäsateeksi. Uusi lumi on vanhan surma blaablaa, kamala keli yhtä lailla. Moite ei ollut yhtään sen ilahtuneempi yhtään mistään kuin minäkään, joten suuntasimme metsän kärrypolkuja kohti melko happamana parivaljakkona.
Hieman yllättäen Moite kulki kohtalaisen kivasti. Tamma kulki hyvin reippaasti ja määrätietoisesti eteenpäin, hidastaminen aiheutti hieman ongelmia. Pari kertaa mokoma elikko koetti keventää etuosaansa kun pyysin hitaampaa ravia tai käyntiä.. Hidastamiskiukuttelut jäivät kuitenkin ainoiksi kiukun aiheeksi, joten kai tässä oli jokin laiha sopu. Ennemmin se kuin lihava riita.
Melassivesi ei meinannut Moitteelle maistua, nippa nappa puoli ämpärillistä kelpasi, sen jälkeen rouva alkoi pelleillä. Ehdin juuri ja juuri pelastaa ämpärin, ennen kuin Moite kaatoi sen.
Josko huominen maasto sekä ylihuominen estetreeni sujuisivat. En tosin löisi vetoa asian puolesta.
|
|
|
|
Post by narri on Apr 20, 2017 13:53:51 GMT 2
20.04.2017 Älä lähde ajoissa, liikuta hevonen. Merkinnän kirjoitti rukkanen
Olin jo valmistautunut lähtemään Susirajasta kotia kohti kun Lissu tuli pihassa vastaan tummaa tammaa talutten ja iski narun käteeni. Sen siitä saa kun lupautuu hoitamaan yhden hevosen liikutuksen eikä tajua lähteä tarpeeksi ajoissa tallista ulos. Moite-niminen tamma katseli minua arvostelevasti ja mittaili selkeästi, että onko minusta tarpeeksi vastusta. Lissu neuvoi viemään tamman kävellen maastoon, toivotti onnea ja katosi tallin ovista sisään. Heitin käsissäni keikkuvan kypärän varmuudenvuoksi päähän ja suuntasin askeleeni takaisin maastopolulle. Moite jäi katsomaan tallin ovelle, se ei selkeästikään ollut valmis lähtemään minun kanssani yhtään mihinkään. Nappasin tammaa tiukemmin narusta kiinni ja niin lähdettiin liikkeelle, Moite loikalla ja minä perässä. Tammasta paistoi tyytymättömyys, se joutui lähtemään jonkun kirpun kanssa metsään. Eikä sitä huvittanut yhtään. Katsoin isoa tammaa tuimasti, päätin hoitaa homman kotiin kunnolla ja jos mahdollista niin palata maastolenkiltä ehjin nahoin. Dramaattinen Moite käveli vierelläni kiukkuisena metsäpolkua pitkin.
Hetken aikaa kävelimme piukein askelin, molempia jännitti. Minua oikeastaan vähän pelotti, iso tumma tamma olisi voinut kävellä ylitseni ihan milloin tahansa. Annoin sen kuitenkin kävellä omaa tahtiaan löysässä narussa. Olisi ehkä pitänyt käydä vaihtamassa tallissa sille suitset päähän ja lähteä liinan kera maastoon, mutta nyt oli jo myöhäistä kun kerran oli lähdetty. Lissun ilme oli ollut sellainen myrskynmerkki etten uskaltanut kysyä mitään. Ehkä me pärjättäisi näilläkin varusteilla. Moite tuntui rentoutuvan askel askeleelta. Onneksi meidän ei ollut tarkoitus tehdä mitään ihmeitä kävelyllä, pelkästään vähän käveleksiä ja sitten suunnata takaisin.
Käveltyämme ehkä parikymmentä minuuttia minun höpötellessä tammalle hölmöjä, sain päähäni kokeilla tamman ravauttamista. Saisin itse vähän juosta ja hyvällä tuurilla Moite ravaisi nätisti pienin askelin vierellä. Tosin epäilin ettei tammalla olisi mitkään pienet raviaskeleet… No kokeilin silti. Alku hyvin, tamma nytkähti liikkelle mukanani kun vähän herättelin sitä. Harpoin eteenpäin tamman lähtiessä raville. Kehuin tammaa sen ravatessa vierellä hyvää vauhtia. Kaikki meni hyvin hetken aikaa. Moite kuitenkin päätti, että ahaa, tässä on just hyvä kohta mennä syömään pajusta oksia ja paineli metsään. En siinä ehtinyt paljoa miettiä kun kesken askeleen tamma vetäisi minut mukanaan pusikkoon. Ei se kovaa mennyt, mutta pysähtyi sen verran yllättäen pajupuskan vierelle, että sotkeuduin omiin jalkoihini ja tupsahdin nenälleni. Prkl-sana saattoi päästä suustani melkoisen kovaäänisesti kun kömmin ylös. Moite katseli silmäripsiensä alta kummastuneena. Se seisoi kiltisti puskan vieressä ja repi pajunoksia minkä jaksoi. Pajunkissat lentelivät villisti ympäriinsä ja pakkohan siinä oli vähän nauraa. Naamassa muutama naarmu ja vaatteet pölyssä, mutta muutoin ehjänä nappasin narusta hyvän otteen ja komensin Moitteen takaisin polulle. Tamma haukkasi mielenosoituksellisesti oksan mukaansa ja lähti kävelemään perässäni takaisin polkua pitkin. Oksalla se onnistui vielä huitomaan lähelle naamani, mutta onnistuin välttämään osumat.
Huokaisten tyydyin kävelemään loppumatkan. Moite pysähteli milloin minkäkin puskan kohdalla ja hamusi se välillä aurinkoisesta kohdasta leskenlehtiä. Yritin komentaa sitä parhaani mukaan ja sain osakseni mutruhuulisen tamman syyttävän katseen. Se halusi syödä metsänantimia eikä totella tyhmää kirppua. Kokeilin herkuilla lahjomista, joka tuntui välillä toimivan ihan kivasti. Moite seurasi herkkujen perässä pois pusikoista ja pääsimme jatkamaan kävelyä. Matkaa ei varmasti ollut kovinkaan pitkälti, mutta aikaa siinä taisi hurahtaa aika paljon. Tallipihassa vastassa oli huolestunut Lissu, joka käveli vastaan pahoitellen suureen ääneen, että oli antanut draamalaaman ilman varoitusta mukaani. Selittelin hieman naarmuja naamassani, ne taisivat näyttää pahemmilta kuin mitä olivatkaan. Eihän Moite ollut minua syönyt tai tallonut, se vain halusi keskittyä ruokailuun sen sijaan, että joku typerä ihminen yritti juoksuttaa sitä pitkin maita ja mantuja. Selvittiin kuitenkin kävelylenkistä hengissä eikä Moite ehtinyt draamailla turhan paljoa.
|
|
|
|
Post by Lissu on May 12, 2017 12:19:58 GMT 2
12.05.2017 Kaiken maailman pohdintoja
Moitteen kanssa ei enää (onneksi!) tarvitse kiertää näyttelyn näyttelyä. Tammikuun näyttelypohdintojen jälkeen tumma tammamme otti ja nappasi kaksi BIS-sijaa sekä MVA-SERTtiä, joiden myötä pääsimme anomaan näyttelyarvonimeä. 12.03.2017 Moitteelle myönnettiin VIR MVA Ch. Olin aivan varma, että joku on jo hehkuttanut tamman päiväkirjaan näyttelyrumban olevan ohitse, mutta ei selkeästi.
Paperinpyöritysvuoroni vuoksi en ole ratsastanut yhtään kenelläkään, Moitteellakaan. Tummajouhi on ollut narrin ja Sarlotan riesana, eikä Hänen Majesteettinsa ole ollut järin yhteistyökykyisellä tuulella, ainakaan ratsastajien jupinoista päätellen. Moitehan on ihan perseestä silloin, kun sitä ei huvita tehdä mitään ainakaan ratsastajansa pään mukaan, joten en yhtään ihmettele. Voi luoja miksei tämä tammalinja voi periyttää vain sitä kapasiteettia, miksi se luonne kulkee mukana..
Periyttämisestä kun tuli puhe, meillä ei ole Moitteelle sellaista oria, josta saisimme aikaiseksi yhdistelmän Susirajaan jäävälle Moitevarsalle. Tammalla on ennestään kolme varsaa kahden orin kanssa (Moska ja Limppu), yksi tamma ja kaksi oria, kaikki menestyneitä kenttähirmuja. Tammaneiti Luonnonhenkirikos on RKTK-III -palkittu, Herravalta taas RKTK-II -ori. Vallankaappaaja ei ole vielä esiintynyt kantakirjatuomareille, mutta kakkosta povaamme ja ykköstä toivomme. Moitteen orivarsat ovat kyllä kuin yhdestä puusta, tosin ne ovat täysveljekset.
Vaikka Moite ei kaikin puolin ole ideaalihevonen (se luonne ja ratsastettavuus, köhköh), haluamme ehdottomasti pikku-Moitteen talliin. Tammavarsa, kiitos, samanlainen CIC1-tason kenttähirmu kuin koko tammalinja on ollut. Luonteen ei tarvitse olla halihalipusipusi-matskua, joskin ripaus nöyryyttä tai edes yhteistyökykyä ei tekisi pahaa. Saa kai sitä haaveilla.
|
|
